Lue keskustelun säännöt.
Lasten vaatteet, hiukset ja sukupuolioletukset - yksi näkökulma
15.07.2023 |
Olen ajatellut tehdä tästä aiheesta ketjun jo jonkin aikaa, joten täältä pesee. Lyhyesti: olen huomannut, että vieraat aikuiset jatkuvasti olettavat lasteni sukupuolen vaatteiden värin ja hiusten pituuden perusteella, ja myös sanovat tämän oletuksensa ääneen.
Taustaa: minulla on tyttö 5 v. ja poika 3 v. Huomasin jo tytön vauva-aikoina, että vaatteiden värin perusteella häntä kutsuttiin yleisillä paikoilla joko prinsessaksi tai "pikkumieheksi". Siniset vaatteet tekivät pojan, punertavat ja röyhelöiset tytön. Tosiasiassa lapsen päälle osui tasan sitä, mikä sattui olemaan puhtaana juuri silloin ja käytimme enemmäkseen kirppiskamaa satunnaisissa väreissä. Emme siis erikseen pyrkineet viestimään vaatevalinnoilla sukupuolesta, mutta niin monet tuntuivat olettavan. Kuopuspoikamme käyttää paljon isosiskolta perittyjä vaatteita, joista osa on pinkkejä (muttei mitään prinsessamekkoja). Jos hänellä on pinkki hellehattu, häntä pidetään tyttönä - aivan sama minkä näköinen tai oloinen hän on muutoin.
Molemmilla lapsilla on toistaiseksi yli olkapäiden ulottuva tukka, jollaiseksi se on itsestään kasvanut. Emme ole nähneet tarvetta muunkaanlaiseen kampaukseen, eikä kumpikaan ole muuta toivonut. Tästäkin johtuen poikaamme luullaan usein tytöksi. Olen pannut merkille, että ainakin täällä Pohjanmaalla pitkä tukka on pikkupojilla harvinaisuus. Junan leikkivaunussakin joku pikkutyttö huomauttikin lapsilleni, että heillä on (tytöksi ja pojaksi) väärän väriset kengät. :D Kuitenkin tyttöäni tytötellään nykyään aina julkisilla paikoilla - onhan hänellä "tyttötukka".
Onko tällä sitten mitään merkitystä? Ei kai, paitsi: on hieman rasittavaa kuulla jatkuvasti poikaani kutsuttavan tytöksi. Pidän hiukan kiusallisena lähteä oikomaan ventovieraan tekemiä sukupuoliarvailuja, mutta on sekin kiusallista, jos jätän oletuksen korjaamatta ja hetken päästä kutsun lasta "Matiksi". Olen jopa miettinyt, pitäisikö poika viedä parturiin ihan vain tämän asian takia, mutta annan mieluummin herran itse päättää, kun oma ulkonäkö alkaa kiinnostaa.
Mikäs tässä nyt oli pointtina? Varmaan se, että ymmärrän hyvin, miksi ihmiset kokevat tarvetta pukea ja parturoidan lapsensa sukupuolioletusten mukaisesti. Jos niin ei tee (kuten me), saa takuuvarmasti kuulla vääriä olettamuksia, jotka on joko tietoisesti ohitettava tai sitten korjattava. Minulle on aikalailla sama, miten muut lapsensa pukevat. Sellainen toive minulla kuitenkin olisi, että automaattisen tytöttelyn ja pojittelun sijaan lapsiani voisi kutsua vaikka ilmaisuilla "lapsi" tai "hän", kunnes joko nimestä tai kysymällä saa sukupuolen selville. Silloin tältä av-mammalta säästyisi arjessa pikkuisen aikaa ja vaivaa.
Ei mulla muuta. Repikää kappaleiksi.
Kommentit (234)
Tyttö ja poika -sanat eivät ole ilkeitä eivätkä tuomitsevia vaan ystävällisiä ja helliä.
Pikkupoika ja pikkutyttö tuovat ihmisen lähemmäs kuin pikkulapsi, joka toki sekin on kaunis sana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kokemuksen mukaan hiusten pituus on merkittävin tekijä siinä, minkälaisia oletuksia ihmiset tekee. Ihan lyhyt tukka = poika, vähänkään pidempi tukka, varsinkin kihartuva =tyttö. Vaatteilla ei ole niin iso merkitys, ellei nyt ihan joku röyhelömekko ole. Tosin siilitukkainen lapsi röyhelömekossakin oletetaan herkästi pojaksi mekossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos lapsi näyttää tytötä, on oikein inhimillistä luulla häntä tytöksi, ja jopa mainita se ääneen.
Tämä nykyajan höpötys, ettei saisi puhua tytöistä ja pojista on ihan huuhaata.
Saa puhua tytöistä ja pojista. Mutta jos puhut pojastani, ethän sano häntä tytöksi pelkän arvauksesi perusteella. T. Ap
Miksi sä sitten oikein tarkoituksella puet sun POIKASI tyttöjen vaatteisiin???
Päiväkoti-ikäisillä ainoastaan alushousut ovat jossain määrin anatomian mukaan muotoillut. Muutoin kysymys on enemmänkin tavoista ja tottumuksista. Jos minulla on isosiskolta jääneet, täysin käyttökelpoiset (mutta pinkit) lenkkarit, en aio hankkia noin pienelle uusia vain "väärän" värin vuoksi. Jossain pitkähihaisessa trikoopaidassakin on mielestä se ja sama, minkä värinen se on. T. Ap
Jep, minun 6-vuotias hyvin poikamainen poika, halusi ehdottomasti musta-pinkki nappikset, koska ne olivat hänestä hyvän näköiset. On hieman outoa, että vaikkapa pelkistä väreistä on ihmisten pakko päästä tekemään päätelmiä.
Ei se ole mielestäni kovin paha, jos hiljaa sanoo omalle lapselleen, että "kysy leikkiin poikaa, jolla on sininen lippis", mutta jos puhuu niin, että puheen kohde kuulee sanat, niin se ei mielestäni ole enää korrektia - koska ihan totta, arvailuahan se vain on. Enkä nyt viittaa edes mihinkään "koettuihin" sukupuoliin, vaan ihan siihen, ettei jostain väristä voi päätellä ihmisen biologista sukupuolta.
Harvoin näissä tapauksissa on pelkästä väristä kyse, jos lapsen sukupuolesta erehdytään. Yleensä nimi on myös sukupuolinautraali. Pojalle laitettu tyttömäinen kampaus jne. Kyllä minunkin lapset on ristiin käyttänyt vaatteita, mutta ei kukaan ole erehtynyt tai tarvinnut tällaisesta ongelmaa tehdä
Ongelmahan on ratkaistu sillä, että lakataan olettamasta ja sukupuolittamasta.
Jo vauvat erottavat sukupuolet.
Mieti sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmahan on ratkaistu sillä, että lakataan olettamasta ja sukupuolittamasta.
Kun siinähän se vaikeus onkin, että ihmiselle on todella todella hankalaa lakata olettamasta ja sukupuolittamasta, meidän aivot on rakennettu tekemään nopeita luokitteluja ja oletuksia.
Lihavuuteen olis ratkaisu että ihmiset loppettaisi herkkujen syömisen ja söisivät vain terveellisesti.
Alkoholismiin olis ratkaisu että ihminen vain lakkaisi juomasta.
Köyhyyteen olisi ratkaisu että ihmiset vaan jakaisivat omaisuuttaan tasaisesti.
Likaisuuteen olis ratkaisu että vain siivoaisi.
Ratkaisut on paperilla tosi helppoja ja yksinkertaisia, niiden toteuttaminen ei niinkään.
Olettamisesta ei tosiaan kokonaan pääse, mutta jokaisella normaalilla ihmisellä on kyky säädellä sitä mitä suustaan päästää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmahan on ratkaistu sillä, että lakataan olettamasta ja sukupuolittamasta.
Kun siinähän se vaikeus onkin, että ihmiselle on todella todella hankalaa lakata olettamasta ja sukupuolittamasta, meidän aivot on rakennettu tekemään nopeita luokitteluja ja oletuksia.
Lihavuuteen olis ratkaisu että ihmiset loppettaisi herkkujen syömisen ja söisivät vain terveellisesti.
Alkoholismiin olis ratkaisu että ihminen vain lakkaisi juomasta.
Köyhyyteen olisi ratkaisu että ihmiset vaan jakaisivat omaisuuttaan tasaisesti.
Likaisuuteen olis ratkaisu että vain siivoaisi.
Ratkaisut on paperilla tosi helppoja ja yksinkertaisia, niiden toteuttaminen ei niinkään.
En usko, että tuo on edes mahdollista. Siis ne, jotka täällä sukupuolen olettamisen lopettamista vaativat, tekevät sitä itsekin, joko sitten tiedostamattaan. Jos ei pikkulapsia, niin isompia ja tietenkin aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmahan on ratkaistu sillä, että lakataan olettamasta ja sukupuolittamasta.
Kun siinähän se vaikeus onkin, että ihmiselle on todella todella hankalaa lakata olettamasta ja sukupuolittamasta, meidän aivot on rakennettu tekemään nopeita luokitteluja ja oletuksia.
Lihavuuteen olis ratkaisu että ihmiset loppettaisi herkkujen syömisen ja söisivät vain terveellisesti.
Alkoholismiin olis ratkaisu että ihminen vain lakkaisi juomasta.
Köyhyyteen olisi ratkaisu että ihmiset vaan jakaisivat omaisuuttaan tasaisesti.
Likaisuuteen olis ratkaisu että vain siivoaisi.
Ratkaisut on paperilla tosi helppoja ja yksinkertaisia, niiden toteuttaminen ei niinkään.
Ikäänkuin tytöttelyn ja pojittelun lopettaminen olisi yhtä vaikeaa kuin laihduttaminen tai rikastuminen :D Et voi olla tosissasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmahan on ratkaistu sillä, että lakataan olettamasta ja sukupuolittamasta.
Kun siinähän se vaikeus onkin, että ihmiselle on todella todella hankalaa lakata olettamasta ja sukupuolittamasta, meidän aivot on rakennettu tekemään nopeita luokitteluja ja oletuksia.
Lihavuuteen olis ratkaisu että ihmiset loppettaisi herkkujen syömisen ja söisivät vain terveellisesti.
Alkoholismiin olis ratkaisu että ihminen vain lakkaisi juomasta.
Köyhyyteen olisi ratkaisu että ihmiset vaan jakaisivat omaisuuttaan tasaisesti.
Likaisuuteen olis ratkaisu että vain siivoaisi.
Ratkaisut on paperilla tosi helppoja ja yksinkertaisia, niiden toteuttaminen ei niinkään.
Jos näet köyhän pudottavan avaimensa, huudatko: hei köyhä, nyt sulta putosi avaimet!
Kysymys kuuluu, että miksi niitä pään sisällä tehtyjä olettamuksia ei voi pitää omana tietona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmahan on ratkaistu sillä, että lakataan olettamasta ja sukupuolittamasta.
Kun siinähän se vaikeus onkin, että ihmiselle on todella todella hankalaa lakata olettamasta ja sukupuolittamasta, meidän aivot on rakennettu tekemään nopeita luokitteluja ja oletuksia.
Lihavuuteen olis ratkaisu että ihmiset loppettaisi herkkujen syömisen ja söisivät vain terveellisesti.
Alkoholismiin olis ratkaisu että ihminen vain lakkaisi juomasta.
Köyhyyteen olisi ratkaisu että ihmiset vaan jakaisivat omaisuuttaan tasaisesti.
Likaisuuteen olis ratkaisu että vain siivoaisi.
Ratkaisut on paperilla tosi helppoja ja yksinkertaisia, niiden toteuttaminen ei niinkään.
Ikäänkuin tytöttelyn ja pojittelun lopettaminen olisi yhtä vaikeaa kuin laihduttaminen tai rikastuminen :D Et voi olla tosissasi.
Puhutko nyt vain lasten tytöttelystä ja pojittelusta vai kaiken ikäisten?
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Ap, taistelet nyt tuulimyllyjä vastaan. Suomen kieleen on kautta aikain kuulunut tytöttely, pojittelu, rouvittelu, herroittelu, tädittely, sedättely. Et pysty muuttamaan viiden miljoonan suomalaisen puhetapaa sinun arvoihisi sopivaksi.
Joku ehdotti, että tuntematonta lasta voi kutsua tyypiksi tai kaveriksi. Nämä termit ovat ainankin ennen olleet nimenomaan miespuolisesta henkilöstä käytettyjä. Että metsään mentiin tässäkin ideassa.
Minuakin risoo syvästi, kun ihmiset käyttävät sanaa keli, kun he oikeasti tarkoittavat säätä. Keli on tien pinnan kunto eikä sää. En silti jaksa kuvitella, että pystyisin jotenkin ihmisten sanavalintoihin vaikuttamaan.
Lapsien kutsuminen lapsiksi on toki vaihtoehto, mutta yhden termin käyttäminen kyllä köyhdyttää kieltä ja lapsen sanavarastoa. Suomessa on loistavia ihmisiä kuvaavia sanoja, joista moni kyllä vain on sukupuolittunut. Poika, jäbä, tyyppi, kaveri, kundi, heppu, häiskä, jässikkä, ukko, ukkeli, poitsu, veli, veikko Tyttö, tyllerö, tyty, tytsy, neiti, neito, muija, muidu, akka, gimma, kimuli, chiksi, fröökynä, kaikki -tar, -tär päätteet jne jne.
Jos ap:ta harmittaa kovasti lapsen väärin sukupuolittaminen, hänet voi pukea niin stereotyyppisesti, että ihmiset eivät erehdy. Paitsi että tämäkään ei ole vedenpitävä ratkaisu. Minua on pojiteltu, vaikka minulla oli silloin mekko päällä. Puhuja oli todella likinäköinen vanha papparainen :)
Minun isovanhempien (s. 1920-luvulla) kielenkäytössä "kaveri" puolestaan tarkoitti seurustelukumppania. "Jokos sillä Mikolla on joku kaveri?" Tämä tuskin on este sille, että nykyään voisi leikkipuistossa kutsua kaikkia lapsia kavereiksi. Ainakin mieluummin kuin akoiksi tai kimuleiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyttö ja poika -sanat eivät ole ilkeitä eivätkä tuomitsevia vaan ystävällisiä ja helliä.
Pikkupoika ja pikkutyttö tuovat ihmisen lähemmäs kuin pikkulapsi, joka toki sekin on kaunis sana.
Ja ylipainoista tuntematonta aikuista voi vaikka kutsua hellästi pullukaksi. Tulee heti läheisempi olo.
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Ap, taistelet nyt tuulimyllyjä vastaan. Suomen kieleen on kautta aikain kuulunut tytöttely, pojittelu, rouvittelu, herroittelu, tädittely, sedättely. Et pysty muuttamaan viiden miljoonan suomalaisen puhetapaa sinun arvoihisi sopivaksi.
Joku ehdotti, että tuntematonta lasta voi kutsua tyypiksi tai kaveriksi. Nämä termit ovat ainankin ennen olleet nimenomaan miespuolisesta henkilöstä käytettyjä. Että metsään mentiin tässäkin ideassa.
Minuakin risoo syvästi, kun ihmiset käyttävät sanaa keli, kun he oikeasti tarkoittavat säätä. Keli on tien pinnan kunto eikä sää. En silti jaksa kuvitella, että pystyisin jotenkin ihmisten sanavalintoihin vaikuttamaan.
Lapsien kutsuminen lapsiksi on toki vaihtoehto, mutta yhden termin käyttäminen kyllä köyhdyttää kieltä ja lapsen sanavarastoa. Suomessa on loistavia ihmisiä kuvaavia sanoja, joista moni kyllä vain on sukupuolittunut. Poika, jäbä, tyyppi, kaveri, kundi, heppu, häiskä, jässikkä, ukko, ukkeli, poitsu, veli, veikko Tyttö, tyllerö, tyty, tytsy, neiti, neito, muija, muidu, akka, gimma, kimuli, chiksi, fröökynä, kaikki -tar, -tär päätteet jne jne.
Jos ap:ta harmittaa kovasti lapsen väärin sukupuolittaminen, hänet voi pukea niin stereotyyppisesti, että ihmiset eivät erehdy. Paitsi että tämäkään ei ole vedenpitävä ratkaisu. Minua on pojiteltu, vaikka minulla oli silloin mekko päällä. Puhuja oli todella likinäköinen vanha papparainen :)
Kiitos ajatuksistasi. Olen samaa mieltä siitä, että sukupuolittaminen on tavallista suomalaisessa puheenparressa. Muistelen kuitenkin lukion filosofian kurssilta Humen giljotiinia: siitä, miten asiat ovat, ei voi suoraan johtaa sitä, miten niiden tulisi olla. Olen omasta mielestäni havainnut pienen epäkohdan siinä, miten tuntemattomien lasten sukupuolesta puhutaan. Siksi olen halunnut viritellä aiheesta keskustelua. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Ap, taistelet nyt tuulimyllyjä vastaan. Suomen kieleen on kautta aikain kuulunut tytöttely, pojittelu, rouvittelu, herroittelu, tädittely, sedättely. Et pysty muuttamaan viiden miljoonan suomalaisen puhetapaa sinun arvoihisi sopivaksi.
Joku ehdotti, että tuntematonta lasta voi kutsua tyypiksi tai kaveriksi. Nämä termit ovat ainankin ennen olleet nimenomaan miespuolisesta henkilöstä käytettyjä. Että metsään mentiin tässäkin ideassa.
Minuakin risoo syvästi, kun ihmiset käyttävät sanaa keli, kun he oikeasti tarkoittavat säätä. Keli on tien pinnan kunto eikä sää. En silti jaksa kuvitella, että pystyisin jotenkin ihmisten sanavalintoihin vaikuttamaan.
Lapsien kutsuminen lapsiksi on toki vaihtoehto, mutta yhden termin käyttäminen kyllä köyhdyttää kieltä ja lapsen sanavarastoa. Suomessa on loistavia ihmisiä kuvaavia sanoja, joista moni kyllä vain on sukupuolittunut. Poika, jäbä, tyyppi, kaveri, kundi, heppu, häiskä, jässikkä, ukko, ukkeli, poitsu, veli, veikko Tyttö, tyllerö, tyty, tytsy, neiti, neito, muija, muidu, akka, gimma, kimuli, chiksi, fröökynä, kaikki -tar, -tär päätteet jne jne.
Jos ap:ta harmittaa kovasti lapsen väärin sukupuolittaminen, hänet voi pukea niin stereotyyppisesti, että ihmiset eivät erehdy. Paitsi että tämäkään ei ole vedenpitävä ratkaisu. Minua on pojiteltu, vaikka minulla oli silloin mekko päällä. Puhuja oli todella likinäköinen vanha papparainen :)
Minun isovanhempien (s. 1920-luvulla) kielenkäytössä "kaveri" puolestaan tarkoitti seurustelukumppania. "Jokos sillä Mikolla on joku kaveri?" Tämä tuskin on este sille, että nykyään voisi leikkipuistossa kutsua kaikkia lapsia kavereiksi. Ainakin mieluummin kuin akoiksi tai kimuleiksi.
Joo, muistan tämän kaveri-sanan. Itse 1970-luvulla syntyneenä kutsuin kaikkia ystäviäni kavereiksi, ja sitten vanhemmat sukulaiset aina korjasivat, että siis puhut tyttökavereista, ei poikakavereista.
Omalle sukupolvelleni taas olisi ollut aika yllätys, jos olisin nuorena naisena kertonut että lähden nyt tyttökaverin kanssa reissuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmahan on ratkaistu sillä, että lakataan olettamasta ja sukupuolittamasta.
Kun siinähän se vaikeus onkin, että ihmiselle on todella todella hankalaa lakata olettamasta ja sukupuolittamasta, meidän aivot on rakennettu tekemään nopeita luokitteluja ja oletuksia.
Lihavuuteen olis ratkaisu että ihmiset loppettaisi herkkujen syömisen ja söisivät vain terveellisesti.
Alkoholismiin olis ratkaisu että ihminen vain lakkaisi juomasta.
Köyhyyteen olisi ratkaisu että ihmiset vaan jakaisivat omaisuuttaan tasaisesti.
Likaisuuteen olis ratkaisu että vain siivoaisi.
Ratkaisut on paperilla tosi helppoja ja yksinkertaisia, niiden toteuttaminen ei niinkään.
Jos näet köyhän pudottavan avaimensa, huudatko: hei köyhä, nyt sulta putosi avaimet!
Kysymys kuuluu, että miksi niitä pään sisällä tehtyjä olettamuksia ei voi pitää omana tietona.
Kyllä ne voidaan, mutta samalla sosiaalinen kanssakäyminen saattaa heikentyä. Monella tuskin on mitään erityistä tarvetta sukupuolittaa sinun lapsiasi, mutta saattaa haluta olla tekemisissä mieluummin sellaisten ihmisten kanssa, jotka laittavat aikansa ja energiansa muuhun kuin toisten sukupuolittamisen vahtimiseen. Tärkeämpiäkin asioita tässä maailmassa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmahan on ratkaistu sillä, että lakataan olettamasta ja sukupuolittamasta.
Kun siinähän se vaikeus onkin, että ihmiselle on todella todella hankalaa lakata olettamasta ja sukupuolittamasta, meidän aivot on rakennettu tekemään nopeita luokitteluja ja oletuksia.
Lihavuuteen olis ratkaisu että ihmiset loppettaisi herkkujen syömisen ja söisivät vain terveellisesti.
Alkoholismiin olis ratkaisu että ihminen vain lakkaisi juomasta.
Köyhyyteen olisi ratkaisu että ihmiset vaan jakaisivat omaisuuttaan tasaisesti.
Likaisuuteen olis ratkaisu että vain siivoaisi.
Ratkaisut on paperilla tosi helppoja ja yksinkertaisia, niiden toteuttaminen ei niinkään.
Jos näet köyhän pudottavan avaimensa, huudatko: hei köyhä, nyt sulta putosi avaimet!
Kysymys kuuluu, että miksi niitä pään sisällä tehtyjä olettamuksia ei voi pitää omana tietona.
Kyllä ne voidaan, mutta samalla sosiaalinen kanssakäyminen saattaa heikentyä. Monella tuskin on mitään erityistä tarvetta sukupuolittaa sinun lapsiasi, mutta saattaa haluta olla tekemisissä mieluummin sellaisten ihmisten kanssa, jotka laittavat aikansa ja energiansa muuhun kuin toisten sukupuolittamisen vahtimiseen. Tärkeämpiäkin asioita tässä maailmassa on.
Eli hetkinen? Tärkeä ja energian käytön arvoinen asia maailmassa on saada kutsua lasta itse arvioimallaan sukupuolella, mutta sen sijaan ei ole tärkeä tai energian käytön arvoinen asia saada tulla kutsutuksi omalla todellisella sukupuolellaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmahan on ratkaistu sillä, että lakataan olettamasta ja sukupuolittamasta.
Kun siinähän se vaikeus onkin, että ihmiselle on todella todella hankalaa lakata olettamasta ja sukupuolittamasta, meidän aivot on rakennettu tekemään nopeita luokitteluja ja oletuksia.
Lihavuuteen olis ratkaisu että ihmiset loppettaisi herkkujen syömisen ja söisivät vain terveellisesti.
Alkoholismiin olis ratkaisu että ihminen vain lakkaisi juomasta.
Köyhyyteen olisi ratkaisu että ihmiset vaan jakaisivat omaisuuttaan tasaisesti.
Likaisuuteen olis ratkaisu että vain siivoaisi.
Ratkaisut on paperilla tosi helppoja ja yksinkertaisia, niiden toteuttaminen ei niinkään.
Jos näet köyhän pudottavan avaimensa, huudatko: hei köyhä, nyt sulta putosi avaimet!
Kysymys kuuluu, että miksi niitä pään sisällä tehtyjä olettamuksia ei voi pitää omana tietona.
Kyllä ne voidaan, mutta samalla sosiaalinen kanssakäyminen saattaa heikentyä. Monella tuskin on mitään erityistä tarvetta sukupuolittaa sinun lapsiasi, mutta saattaa haluta olla tekemisissä mieluummin sellaisten ihmisten kanssa, jotka laittavat aikansa ja energiansa muuhun kuin toisten sukupuolittamisen vahtimiseen. Tärkeämpiäkin asioita tässä maailmassa on.
Eli hetkinen? Tärkeä ja energian käytön arvoinen asia maailmassa on saada kutsua lasta itse arvioimallaan sukupuolella, mutta sen sijaan ei ole tärkeä tai energian käytön arvoinen asia saada tulla kutsutuksi omalla todellisella sukupuolellaan?
Ainahan se on itsearvioitu. Kaikesta muustakin sinä teet itse arvion. Joskus se osuu oikeaan, joskus ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmahan on ratkaistu sillä, että lakataan olettamasta ja sukupuolittamasta.
Kun siinähän se vaikeus onkin, että ihmiselle on todella todella hankalaa lakata olettamasta ja sukupuolittamasta, meidän aivot on rakennettu tekemään nopeita luokitteluja ja oletuksia.
Lihavuuteen olis ratkaisu että ihmiset loppettaisi herkkujen syömisen ja söisivät vain terveellisesti.
Alkoholismiin olis ratkaisu että ihminen vain lakkaisi juomasta.
Köyhyyteen olisi ratkaisu että ihmiset vaan jakaisivat omaisuuttaan tasaisesti.
Likaisuuteen olis ratkaisu että vain siivoaisi.
Ratkaisut on paperilla tosi helppoja ja yksinkertaisia, niiden toteuttaminen ei niinkään.
En usko, että tuo on edes mahdollista. Siis ne, jotka täällä sukupuolen olettamisen lopettamista vaativat, tekevät sitä itsekin, joko sitten tiedostamattaan. Jos ei pikkulapsia, niin isompia ja tietenkin aikuisia.
Mutta jostakin syystä niiden oletuksien ääneen lausuminen ei ole ollenkaan välttämätöntä muiden asioiden kuin sukupuolen kohdalla.
Nakkikioskin jonossa voi tarvittaessa puhutella ihmisiä kutsumatta heitä lihaviksi, tummaihoisiksi tai downeiksi, vaikka taatusti nämä asiat huomaa.
Joten onnistuisiko tämä myös pienten lasten kohdalla silloin kun heidän nimeään ei tiedä?
Ihan normaalia tehdä oletuksia. Mun poikakoiralla on pinkit valjaat ja jotkut luulevat sen takia tytöksi. Ei haittaa, mun oma vika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmahan on ratkaistu sillä, että lakataan olettamasta ja sukupuolittamasta.
Kun siinähän se vaikeus onkin, että ihmiselle on todella todella hankalaa lakata olettamasta ja sukupuolittamasta, meidän aivot on rakennettu tekemään nopeita luokitteluja ja oletuksia.
Lihavuuteen olis ratkaisu että ihmiset loppettaisi herkkujen syömisen ja söisivät vain terveellisesti.
Alkoholismiin olis ratkaisu että ihminen vain lakkaisi juomasta.
Köyhyyteen olisi ratkaisu että ihmiset vaan jakaisivat omaisuuttaan tasaisesti.
Likaisuuteen olis ratkaisu että vain siivoaisi.
Ratkaisut on paperilla tosi helppoja ja yksinkertaisia, niiden toteuttaminen ei niinkään.
Jos näet köyhän pudottavan avaimensa, huudatko: hei köyhä, nyt sulta putosi avaimet!
Kysymys kuuluu, että miksi niitä pään sisällä tehtyjä olettamuksia ei voi pitää omana tietona.
Kyllä ne voidaan, mutta samalla sosiaalinen kanssakäyminen saattaa heikentyä. Monella tuskin on mitään erityistä tarvetta sukupuolittaa sinun lapsiasi, mutta saattaa haluta olla tekemisissä mieluummin sellaisten ihmisten kanssa, jotka laittavat aikansa ja energiansa muuhun kuin toisten sukupuolittamisen vahtimiseen. Tärkeämpiäkin asioita tässä maailmassa on.
Eli hetkinen? Tärkeä ja energian käytön arvoinen asia maailmassa on saada kutsua lasta itse arvioimallaan sukupuolella, mutta sen sijaan ei ole tärkeä tai energian käytön arvoinen asia saada tulla kutsutuksi omalla todellisella sukupuolellaan?
Ainahan se on itsearvioitu. Kaikesta muustakin sinä teet itse arvion. Joskus se osuu oikeaan, joskus ei.
Arvion teko ja sen möläyttäminen päin naamaa ovat kaksi eri asiaa.
Jos näen yli- tai alipainoisen ihmisen, menee painoarvoni aivan varmasti oikein. Siltikään en huuda sitä ääneen. En huuda, että hei ylipainoinen, sulta putosi nyt avaimet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmahan on ratkaistu sillä, että lakataan olettamasta ja sukupuolittamasta.
Kun siinähän se vaikeus onkin, että ihmiselle on todella todella hankalaa lakata olettamasta ja sukupuolittamasta, meidän aivot on rakennettu tekemään nopeita luokitteluja ja oletuksia.
Lihavuuteen olis ratkaisu että ihmiset loppettaisi herkkujen syömisen ja söisivät vain terveellisesti.
Alkoholismiin olis ratkaisu että ihminen vain lakkaisi juomasta.
Köyhyyteen olisi ratkaisu että ihmiset vaan jakaisivat omaisuuttaan tasaisesti.
Likaisuuteen olis ratkaisu että vain siivoaisi.
Ratkaisut on paperilla tosi helppoja ja yksinkertaisia, niiden toteuttaminen ei niinkään.
Jos näet köyhän pudottavan avaimensa, huudatko: hei köyhä, nyt sulta putosi avaimet!
Kysymys kuuluu, että miksi niitä pään sisällä tehtyjä olettamuksia ei voi pitää omana tietona.
Kyllä ne voidaan, mutta samalla sosiaalinen kanssakäyminen saattaa heikentyä. Monella tuskin on mitään erityistä tarvetta sukupuolittaa sinun lapsiasi, mutta saattaa haluta olla tekemisissä mieluummin sellaisten ihmisten kanssa, jotka laittavat aikansa ja energiansa muuhun kuin toisten sukupuolittamisen vahtimiseen. Tärkeämpiäkin asioita tässä maailmassa on.
Miten se sosiaalinen kanssakäyminen muka siitä heikentyisi? Täyttä puppua.
Kun siinähän se vaikeus onkin, että ihmiselle on todella todella hankalaa lakata olettamasta ja sukupuolittamasta, meidän aivot on rakennettu tekemään nopeita luokitteluja ja oletuksia.
Lihavuuteen olis ratkaisu että ihmiset loppettaisi herkkujen syömisen ja söisivät vain terveellisesti.
Alkoholismiin olis ratkaisu että ihminen vain lakkaisi juomasta.
Köyhyyteen olisi ratkaisu että ihmiset vaan jakaisivat omaisuuttaan tasaisesti.
Likaisuuteen olis ratkaisu että vain siivoaisi.
Ratkaisut on paperilla tosi helppoja ja yksinkertaisia, niiden toteuttaminen ei niinkään.