Lue keskustelun säännöt.
Lasten vaatteet, hiukset ja sukupuolioletukset - yksi näkökulma
15.07.2023 |
Olen ajatellut tehdä tästä aiheesta ketjun jo jonkin aikaa, joten täältä pesee. Lyhyesti: olen huomannut, että vieraat aikuiset jatkuvasti olettavat lasteni sukupuolen vaatteiden värin ja hiusten pituuden perusteella, ja myös sanovat tämän oletuksensa ääneen.
Taustaa: minulla on tyttö 5 v. ja poika 3 v. Huomasin jo tytön vauva-aikoina, että vaatteiden värin perusteella häntä kutsuttiin yleisillä paikoilla joko prinsessaksi tai "pikkumieheksi". Siniset vaatteet tekivät pojan, punertavat ja röyhelöiset tytön. Tosiasiassa lapsen päälle osui tasan sitä, mikä sattui olemaan puhtaana juuri silloin ja käytimme enemmäkseen kirppiskamaa satunnaisissa väreissä. Emme siis erikseen pyrkineet viestimään vaatevalinnoilla sukupuolesta, mutta niin monet tuntuivat olettavan. Kuopuspoikamme käyttää paljon isosiskolta perittyjä vaatteita, joista osa on pinkkejä (muttei mitään prinsessamekkoja). Jos hänellä on pinkki hellehattu, häntä pidetään tyttönä - aivan sama minkä näköinen tai oloinen hän on muutoin.
Molemmilla lapsilla on toistaiseksi yli olkapäiden ulottuva tukka, jollaiseksi se on itsestään kasvanut. Emme ole nähneet tarvetta muunkaanlaiseen kampaukseen, eikä kumpikaan ole muuta toivonut. Tästäkin johtuen poikaamme luullaan usein tytöksi. Olen pannut merkille, että ainakin täällä Pohjanmaalla pitkä tukka on pikkupojilla harvinaisuus. Junan leikkivaunussakin joku pikkutyttö huomauttikin lapsilleni, että heillä on (tytöksi ja pojaksi) väärän väriset kengät. :D Kuitenkin tyttöäni tytötellään nykyään aina julkisilla paikoilla - onhan hänellä "tyttötukka".
Onko tällä sitten mitään merkitystä? Ei kai, paitsi: on hieman rasittavaa kuulla jatkuvasti poikaani kutsuttavan tytöksi. Pidän hiukan kiusallisena lähteä oikomaan ventovieraan tekemiä sukupuoliarvailuja, mutta on sekin kiusallista, jos jätän oletuksen korjaamatta ja hetken päästä kutsun lasta "Matiksi". Olen jopa miettinyt, pitäisikö poika viedä parturiin ihan vain tämän asian takia, mutta annan mieluummin herran itse päättää, kun oma ulkonäkö alkaa kiinnostaa.
Mikäs tässä nyt oli pointtina? Varmaan se, että ymmärrän hyvin, miksi ihmiset kokevat tarvetta pukea ja parturoidan lapsensa sukupuolioletusten mukaisesti. Jos niin ei tee (kuten me), saa takuuvarmasti kuulla vääriä olettamuksia, jotka on joko tietoisesti ohitettava tai sitten korjattava. Minulle on aikalailla sama, miten muut lapsensa pukevat. Sellainen toive minulla kuitenkin olisi, että automaattisen tytöttelyn ja pojittelun sijaan lapsiani voisi kutsua vaikka ilmaisuilla "lapsi" tai "hän", kunnes joko nimestä tai kysymällä saa sukupuolen selville. Silloin tältä av-mammalta säästyisi arjessa pikkuisen aikaa ja vaivaa.
Ei mulla muuta. Repikää kappaleiksi.
Kommentit (234)
Vierailija kirjoitti:
Haluat että lapsesi saa valita leikkaako hiuksensa myöhemmin vai ei. Sekin on valinta, ettet leikkaa. On turha väittää, ettei ole valinnut hänen puolestaan. Ihan samalla tavalla valinta on olkapituiset, pidemmät tai lyhyemmät hiukset.
Ei se ihan noinkaan ole. Jokaisen hiukset kasvaa itsestään. Niiden leikkaaminen on erilailla aktiivinen toimi ja valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos lapsi näyttää tytötä, on oikein inhimillistä luulla häntä tytöksi, ja jopa mainita se ääneen.
Tämä nykyajan höpötys, ettei saisi puhua tytöistä ja pojista on ihan huuhaata.
Saa puhua tytöistä ja pojista. Mutta jos puhut pojastani, ethän sano häntä tytöksi pelkän arvauksesi perusteella. T. Ap
Miksi sä sitten oikein tarkoituksella puet sun POIKASI tyttöjen vaatteisiin???
Päiväkoti-ikäisillä ainoastaan alushousut ovat jossain määrin anatomian mukaan muotoillut. Muutoin kysymys on enemmänkin tavoista ja tottumuksista. Jos minulla on isosiskolta jääneet, täysin käyttökelpoiset (mutta pinkit) lenkkarit, en aio hankkia noin pienelle uusia vain "väärän" värin vuoksi. Jossain pitkähihaisessa trikoopaidassakin on mielestä se ja sama, minkä värinen se on. T. Ap
Ihan hyvähän tuo on kierrättää vaatteita. Eivät ihmiset varmasti mitään pahaa tarkoita, kunhan nopeasti vilkaisevat ja luulevat tytöksi kun pinkkiin tytöt usein jostain syystä puetaan. Tai sitten se vain on useimpien tyttöjen lempiväri. Mutta totta kai sitä voi käyttää pojatkin.
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet ihan oikeassa ja olen ihmetellyt samaa. Minulla on tytär ja on ollut häkellyttävää huomata, miten pienestä pitäen oletukset stereotyyppisistä mielenkiinnonkohteista ja käyttäytymisestä tulevat. Meidän tapauksessamme taas tytärtämme on luultu useamman kerran pojaksi, koska osa hänen vaatteistaan on ollut jopa sinisiä tai mustia. Itse sanon kaikkia kohtaamiamme lapsia ihan vain lapsiksi, paitsi toki nimellä jos se tulee ilmi. Tämä on ollut minulle aivan itsestäänselvä toimintatapa, mutta ei näemmä monille.
Kiitos positiivisesta palautteesta. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä kuvailen ilman tunnon tuskia lapselleni esim. Käy pyytämässä tuota poikaa leikkimään, jolla sininen lippis. Ei sen kummempaa kuin saada selville kenestä puhutaan enkä ala tuntea syyllisyyttä tai häpeää siitä, että joku kokee sukupuolen kirosanaksi. Rumaa käytöstä on se, jos sanotaan negatiivisia asioita toisen ulkonäöstä esim. Menepä jonottamaan tuon lihavan perään.
Joskus lapsi on hiljaa kysynyt, että ei tiedä onko tuo tyttö vai poika ja olen joutunut vastaamaan etten tiedä itsekkään, mutta ei sillä ole väliä. Mitähän mahtaa tehdä lapsen kehitykselle, kun ei saa olla omaa sukupuoltaan tai joutuu olemaan se porukan erilainen, koska vanhemmat haluaa. Se on sitten eri asia, jos lapsi haluaa itse ne sisaruksen vaatteetAp:ta on syytetty itsekeskeiseksi, mutta itsekeskeisempi olet ehkä sinä. Ajattelet, että lapselta on viety oikeus edustaa omaa sukupuoltaan, jos juuri sinä et pääse kutsumaan häntä siksi, minkä olet päättänyt hänen olevan.
Kyllä se vanhempi on päättänyt, mitä vaatetta lapselle on ostettu ja mitä sukupuolta niillä on lähdetty viestimään. Onko ok ulkopuolisen kysyä, että oletko tyttö vai poika. Miltä se tuosta lapsesta mahtaa tuntua.
Kyllä jokainen äiti haluaa varmaan sen prinsessamekon pukea tytölleen varsinkin, jos sitä ennen poika/poikia.
Poikalasten vaatettaminen tylsää, mutta pääsee halvemmalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei shortsit, mekko kiitos kirjoitti:
Kyllä jokainen äiti haluaa varmaan sen prinsessamekon pukea tytölleen varsinkin, jos sitä ennen poika/poikia.
Poikalasten vaatettaminen tylsää, mutta pääsee halvemmalla
Ihan vauvalle oli ihanaa ostaa vaaleanpunaista. Sitten siitä tuli äklötys väri ja siirryttiin kaikenlaisiin väreihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos lapsi näyttää tytötä, on oikein inhimillistä luulla häntä tytöksi, ja jopa mainita se ääneen.
Tämä nykyajan höpötys, ettei saisi puhua tytöistä ja pojista on ihan huuhaata.
Saa puhua tytöistä ja pojista. Mutta jos puhut pojastani, ethän sano häntä tytöksi pelkän arvauksesi perusteella. T. Ap
Miksi sä sitten oikein tarkoituksella puet sun POIKASI tyttöjen vaatteisiin???
Päiväkoti-ikäisillä ainoastaan alushousut ovat jossain määrin anatomian mukaan muotoillut. Muutoin kysymys on enemmänkin tavoista ja tottumuksista. Jos minulla on isosiskolta jääneet, täysin käyttökelpoiset (mutta pinkit) lenkkarit, en aio hankkia noin pienelle uusia vain "väärän" värin vuoksi. Jossain pitkähihaisessa trikoopaidassakin on mielestä se ja sama, minkä värinen se on. T. Ap
Jep, minun 6-vuotias hyvin poikamainen poika, halusi ehdottomasti musta-pinkki nappikset, koska ne olivat hänestä hyvän näköiset. On hieman outoa, että vaikkapa pelkistä väreistä on ihmisten pakko päästä tekemään päätelmiä.
Ei se ole mielestäni kovin paha, jos hiljaa sanoo omalle lapselleen, että "kysy leikkiin poikaa, jolla on sininen lippis", mutta jos puhuu niin, että puheen kohde kuulee sanat, niin se ei mielestäni ole enää korrektia - koska ihan totta, arvailuahan se vain on. Enkä nyt viittaa edes mihinkään "koettuihin" sukupuoliin, vaan ihan siihen, ettei jostain väristä voi päätellä ihmisen biologista sukupuolta.
Harvoin näissä tapauksissa on pelkästä väristä kyse, jos lapsen sukupuolesta erehdytään. Yleensä nimi on myös sukupuolinautraali. Pojalle laitettu tyttömäinen kampaus jne. Kyllä minunkin lapset on ristiin käyttänyt vaatteita, mutta ei kukaan ole erehtynyt tai tarvinnut tällaisesta ongelmaa tehdä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä kuvailen ilman tunnon tuskia lapselleni esim. Käy pyytämässä tuota poikaa leikkimään, jolla sininen lippis. Ei sen kummempaa kuin saada selville kenestä puhutaan enkä ala tuntea syyllisyyttä tai häpeää siitä, että joku kokee sukupuolen kirosanaksi. Rumaa käytöstä on se, jos sanotaan negatiivisia asioita toisen ulkonäöstä esim. Menepä jonottamaan tuon lihavan perään.
Joskus lapsi on hiljaa kysynyt, että ei tiedä onko tuo tyttö vai poika ja olen joutunut vastaamaan etten tiedä itsekkään, mutta ei sillä ole väliä. Mitähän mahtaa tehdä lapsen kehitykselle, kun ei saa olla omaa sukupuoltaan tai joutuu olemaan se porukan erilainen, koska vanhemmat haluaa. Se on sitten eri asia, jos lapsi haluaa itse ne sisaruksen vaatteet
Heh, itse asiassa ulkonäkö/vaatteet on pojassani varmaan se "normaalein" asia. Arvelen, että hän tulee olemaan jonkinlainen oman tien kulkija isompanakin. En tyrkytä hänelle teininä isosiskon mekkoja (mutta saa hän toki niitäkin käyttää, jos haluaa). T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos lapsi näyttää tytötä, on oikein inhimillistä luulla häntä tytöksi, ja jopa mainita se ääneen.
Tämä nykyajan höpötys, ettei saisi puhua tytöistä ja pojista on ihan huuhaata.
Saa puhua tytöistä ja pojista. Mutta jos puhut pojastani, ethän sano häntä tytöksi pelkän arvauksesi perusteella. T. Ap
Miksi sä sitten oikein tarkoituksella puet sun POIKASI tyttöjen vaatteisiin???
Päiväkoti-ikäisillä ainoastaan alushousut ovat jossain määrin anatomian mukaan muotoillut. Muutoin kysymys on enemmänkin tavoista ja tottumuksista. Jos minulla on isosiskolta jääneet, täysin käyttökelpoiset (mutta pinkit) lenkkarit, en aio hankkia noin pienelle uusia vain "väärän" värin vuoksi. Jossain pitkähihaisessa trikoopaidassakin on mielestä se ja sama, minkä värinen se on. T. Ap
Jep, minun 6-vuotias hyvin poikamainen poika, halusi ehdottomasti musta-pinkki nappikset, koska ne olivat hänestä hyvän näköiset. On hieman outoa, että vaikkapa pelkistä väreistä on ihmisten pakko päästä tekemään päätelmiä.
Ei se ole mielestäni kovin paha, jos hiljaa sanoo omalle lapselleen, että "kysy leikkiin poikaa, jolla on sininen lippis", mutta jos puhuu niin, että puheen kohde kuulee sanat, niin se ei mielestäni ole enää korrektia - koska ihan totta, arvailuahan se vain on. Enkä nyt viittaa edes mihinkään "koettuihin" sukupuoliin, vaan ihan siihen, ettei jostain väristä voi päätellä ihmisen biologista sukupuolta.
Harvoin näissä tapauksissa on pelkästä väristä kyse, jos lapsen sukupuolesta erehdytään. Yleensä nimi on myös sukupuolinautraali. Pojalle laitettu tyttömäinen kampaus jne. Kyllä minunkin lapset on ristiin käyttänyt vaatteita, mutta ei kukaan ole erehtynyt tai tarvinnut tällaisesta ongelmaa tehdä
Noh, minä olen se, jonka punahaalarista poikaa tytöteltiin. Lapsen nimi on tyyliin Jonne, ja jos kampaus puna-valkoraitaisen tai vihreän pipon alta näkyi, niin se oli lyhyttä mallia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten? Kyllä sinäkin varmasti teet joka päivä oletuksia ihmisistä heidän ulkonäkönsä perusteella. Kaikilla meillä on päänsisällä elämän varrella opitut kriteerit, joilla arvioimme, että onko joku mies tai nainen, nuori tai vanha, rikas tai köyhä yms. Me lopulta tulkitsemme maailmaa aika pitkälle stereotypioiden mukaan.
Niin on, minä voin sen myöntää. Esimerkiksi tällä viikolla, olen rantakahvilassa töissä, näin kun rannalla käveli tautointeja täynnä olen mies, oli naamassakin useampi tatuointi ja hiukset olivat ns moppi mallia vaikka valkoinen oli, ilman paitaa siellä käveli. Katsoin tietenkin että mikä narkki siellä kuljeksii aiheuttaako häiriöitä. No tämä tuli ostamaan jäätelöä ja kahvia, likaisesta repusta sitten kaivoi lompakkoa ja edelleen ajattelin, että saa nähdä mitä tulee. No tämä henkilö olikin todella ystävällinen ja kohtelias nuori mies, varmasti päivän parhaiten käyttäytyvä asiakas. Joten minun tulkinta oli väärä. Ja kyllä sinne on tullut siististi pukeutuneita ihmisiä, jotka sitten ovat osoittautuneet täysin sekopäiksi joiden oikea paikka olisi psykiatrian klinikka
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvän lapsuuden elin tyttönä ja veljeni poikana. Hyvin pärjätään elämässä vaikka silloin monta vuosikymmentä sitten meitä varmaankin kutsuttiin tytöksi ja pojaksi jopa vieraiden ihmisten taholta. Ei ole ollut tarvetta vaihtaa sukupuolta tai keksiä itsellemme uutta sukupuolta. Olemme saaneet toteuttaa itseämme kuten haluamme ja pukeutua omaan tyyliin. Nykyään meno tuntuu olevan ahdasmielisempää.
Olen samaa mieltä siitä, että nykyään on ahdasmielisempää. Kun itse olin lapsi, oli ihan normaalia kulkea isomman sisaruksen tai serkun vanhoissa vaatteissa sukupuolesta riippumatta, eikä siis vaatteista voinut niin helposti olettaa sukupuolta. Oltiin vaan lapsia, tyttöjä ja poikia, ja leikittiin lasten leikkejä, tytöt ja pojat yhdessä, ne eriytyi vasta kouluiässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein kummallisinta on minusta se, kuinka kärsivällisesti ja ystävällisesti ap jaksaa vastailla kaiken maailman häröille ainakin näin verkossa.
Olisin taipuvainen ajattelemaan, että hän hoitaa tilanteet tahdikkaasti ja on hyvä kasvattaja myös tosielämässä.
Ja säästän vaivaanne, en ole hän.
Kiitos sinulle, palstalainen. Olin joskus Hannu Lauerman luennolla, jossa puhuttiin aggressiivisten ihmisten kohtaamisesta. Ohje oli tiivistetysti: älä provosoi, älä provosoidu. Sen ohjeen mukaan olen yleensä yrittänyt nettikeskusteluissa mennä. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos lapsi näyttää tytötä, on oikein inhimillistä luulla häntä tytöksi, ja jopa mainita se ääneen.
Tämä nykyajan höpötys, ettei saisi puhua tytöistä ja pojista on ihan huuhaata.
Saa puhua tytöistä ja pojista. Mutta jos puhut pojastani, ethän sano häntä tytöksi pelkän arvauksesi perusteella. T. Ap
Miksi sä sitten oikein tarkoituksella puet sun POIKASI tyttöjen vaatteisiin???
Päiväkoti-ikäisillä ainoastaan alushousut ovat jossain määrin anatomian mukaan muotoillut. Muutoin kysymys on enemmänkin tavoista ja tottumuksista. Jos minulla on isosiskolta jääneet, täysin käyttökelpoiset (mutta pinkit) lenkkarit, en aio hankkia noin pienelle uusia vain "väärän" värin vuoksi. Jossain pitkähihaisessa trikoopaidassakin on mielestä se ja sama, minkä värinen se on. T. Ap
Jep, minun 6-vuotias hyvin poikamainen poika, halusi ehdottomasti musta-pinkki nappikset, koska ne olivat hänestä hyvän näköiset. On hieman outoa, että vaikkapa pelkistä väreistä on ihmisten pakko päästä tekemään päätelmiä.
Ei se ole mielestäni kovin paha, jos hiljaa sanoo omalle lapselleen, että "kysy leikkiin poikaa, jolla on sininen lippis", mutta jos puhuu niin, että puheen kohde kuulee sanat, niin se ei mielestäni ole enää korrektia - koska ihan totta, arvailuahan se vain on. Enkä nyt viittaa edes mihinkään "koettuihin" sukupuoliin, vaan ihan siihen, ettei jostain väristä voi päätellä ihmisen biologista sukupuolta.
Harvoin näissä tapauksissa on pelkästä väristä kyse, jos lapsen sukupuolesta erehdytään. Yleensä nimi on myös sukupuolinautraali. Pojalle laitettu tyttömäinen kampaus jne. Kyllä minunkin lapset on ristiin käyttänyt vaatteita, mutta ei kukaan ole erehtynyt tai tarvinnut tällaisesta ongelmaa tehdä
No kyllä hemmetin usein on kyse nimenomaan pelkistä vaatteista. Yleensähän se oletus tehdään jo paljon ennen kuin tiedetään nimeä. Pojan tukka jos on pikkuisenkin ihan lyhyttä pidempi ja päällä punainen haalari niin tasan varmaan joku olettaa tytöksi. Haittaako se sitten, no ei ole minua juurikaan haitannut eikä ole haitannut poikaanikaan. Isommaksi kasvaessa lapsi on alkanut olla jotenkin poikamaisempi olemukseltaan muutenkin, niin nämä virheolettamat on vähentyneet. Tukankin suostui leikkauttamaan lyhyeksi kun alkoi tulla takkuja siihen pidempään malliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä kuvailen ilman tunnon tuskia lapselleni esim. Käy pyytämässä tuota poikaa leikkimään, jolla sininen lippis. Ei sen kummempaa kuin saada selville kenestä puhutaan enkä ala tuntea syyllisyyttä tai häpeää siitä, että joku kokee sukupuolen kirosanaksi. Rumaa käytöstä on se, jos sanotaan negatiivisia asioita toisen ulkonäöstä esim. Menepä jonottamaan tuon lihavan perään.
Joskus lapsi on hiljaa kysynyt, että ei tiedä onko tuo tyttö vai poika ja olen joutunut vastaamaan etten tiedä itsekkään, mutta ei sillä ole väliä. Mitähän mahtaa tehdä lapsen kehitykselle, kun ei saa olla omaa sukupuoltaan tai joutuu olemaan se porukan erilainen, koska vanhemmat haluaa. Se on sitten eri asia, jos lapsi haluaa itse ne sisaruksen vaatteetHeh, itse asiassa ulkonäkö/vaatteet on pojassani varmaan se "normaalein" asia. Arvelen, että hän tulee olemaan jonkinlainen oman tien kulkija isompanakin. En tyrkytä hänelle teininä isosiskon mekkoja (mutta saa hän toki niitäkin käyttää, jos haluaa). T. Ap
Mun poika on kans ihan halunnut käyttää isosiskon vanhoja paitoja. Erityisen suosittu oli perhos-ilmapallopaita paljeteilla, se käytettiin melkein puhki. On kohta 6v eikä sille vieläkään ole tullut mieleen että pinkki ois jotenkin tyttöjen väri. Käyttää niitä mistä tykkää ja siihen ei kyllä ole kenelläkään mitään sanomista, sanoo takuulla takaisin jos joku huomauttaisi.
Huoh. Ap, taistelet nyt tuulimyllyjä vastaan. Suomen kieleen on kautta aikain kuulunut tytöttely, pojittelu, rouvittelu, herroittelu, tädittely, sedättely. Et pysty muuttamaan viiden miljoonan suomalaisen puhetapaa sinun arvoihisi sopivaksi.
Joku ehdotti, että tuntematonta lasta voi kutsua tyypiksi tai kaveriksi. Nämä termit ovat ainankin ennen olleet nimenomaan miespuolisesta henkilöstä käytettyjä. Että metsään mentiin tässäkin ideassa.
Minuakin risoo syvästi, kun ihmiset käyttävät sanaa keli, kun he oikeasti tarkoittavat säätä. Keli on tien pinnan kunto eikä sää. En silti jaksa kuvitella, että pystyisin jotenkin ihmisten sanavalintoihin vaikuttamaan.
Lapsien kutsuminen lapsiksi on toki vaihtoehto, mutta yhden termin käyttäminen kyllä köyhdyttää kieltä ja lapsen sanavarastoa. Suomessa on loistavia ihmisiä kuvaavia sanoja, joista moni kyllä vain on sukupuolittunut. Poika, jäbä, tyyppi, kaveri, kundi, heppu, häiskä, jässikkä, ukko, ukkeli, poitsu, veli, veikko Tyttö, tyllerö, tyty, tytsy, neiti, neito, muija, muidu, akka, gimma, kimuli, chiksi, fröökynä, kaikki -tar, -tär päätteet jne jne.
Jos ap:ta harmittaa kovasti lapsen väärin sukupuolittaminen, hänet voi pukea niin stereotyyppisesti, että ihmiset eivät erehdy. Paitsi että tämäkään ei ole vedenpitävä ratkaisu. Minua on pojiteltu, vaikka minulla oli silloin mekko päällä. Puhuja oli todella likinäköinen vanha papparainen :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos lapsi näyttää tytötä, on oikein inhimillistä luulla häntä tytöksi, ja jopa mainita se ääneen.
Tämä nykyajan höpötys, ettei saisi puhua tytöistä ja pojista on ihan huuhaata.
Saa puhua tytöistä ja pojista. Mutta jos puhut pojastani, ethän sano häntä tytöksi pelkän arvauksesi perusteella. T. Ap
Miksi sä sitten oikein tarkoituksella puet sun POIKASI tyttöjen vaatteisiin???
Päiväkoti-ikäisillä ainoastaan alushousut ovat jossain määrin anatomian mukaan muotoillut. Muutoin kysymys on enemmänkin tavoista ja tottumuksista. Jos minulla on isosiskolta jääneet, täysin käyttökelpoiset (mutta pinkit) lenkkarit, en aio hankkia noin pienelle uusia vain "väärän" värin vuoksi. Jossain pitkähihaisessa trikoopaidassakin on mielestä se ja sama, minkä värinen se on. T. Ap
Jep, minun 6-vuotias hyvin poikamainen poika, halusi ehdottomasti musta-pinkki nappikset, koska ne olivat hänestä hyvän näköiset. On hieman outoa, että vaikkapa pelkistä väreistä on ihmisten pakko päästä tekemään päätelmiä.
Ei se ole mielestäni kovin paha, jos hiljaa sanoo omalle lapselleen, että "kysy leikkiin poikaa, jolla on sininen lippis", mutta jos puhuu niin, että puheen kohde kuulee sanat, niin se ei mielestäni ole enää korrektia - koska ihan totta, arvailuahan se vain on. Enkä nyt viittaa edes mihinkään "koettuihin" sukupuoliin, vaan ihan siihen, ettei jostain väristä voi päätellä ihmisen biologista sukupuolta.
Harvoin näissä tapauksissa on pelkästä väristä kyse, jos lapsen sukupuolesta erehdytään. Yleensä nimi on myös sukupuolinautraali. Pojalle laitettu tyttömäinen kampaus jne. Kyllä minunkin lapset on ristiin käyttänyt vaatteita, mutta ei kukaan ole erehtynyt tai tarvinnut tällaisesta ongelmaa tehdä
Ongelmahan on ratkaistu sillä, että lakataan olettamasta ja sukupuolittamasta.
Okei ymmärrän että et halua asettaa muita kiusalliseen tilanteeseen että vieras sanoo lastasi tytöksi ja sen jälkeen kutsut lastasi "Matiksi". Ihan hyvin voit sanoa, koska se vierashan on tässä omilla oletuksillaan mokannut, et sinä. Saat pukea lapsesi minkälaiseksi haluat. Vieras voi vastata iha itse omista tuntemuksistaan.
Ei shortsit, mekko kiitos kirjoitti:
Kyllä jokainen äiti haluaa varmaan sen prinsessamekon pukea tytölleen varsinkin, jos sitä ennen poika/poikia.
Poikalasten vaatettaminen tylsää, mutta pääsee halvemmalla
Mulla oli ensin tyttö, mutta ei minusta poikalapsen vaatettaminen mitenkään sen tylsempää ole. Miksi poika pitäisi pukea tylsästi? Molemmat lapset on toki jo aika pienestä saaneet vaikuttaa omiin vaatteisiinsa eikä ne valinnat ole aina olleet äidin maun tai sen sukupuolinormin mukaisia, mutta mitäpä siitä. Joskus, jossain vaiheessa useinkin, on tullut virheoletuksia sukupuolesta, mutta minusta ne kertoo enemmän siitä olettajasta kuin mistään muusta.
Vierailija kirjoitti:
Okei ymmärrän että et halua asettaa muita kiusalliseen tilanteeseen että vieras sanoo lastasi tytöksi ja sen jälkeen kutsut lastasi "Matiksi". Ihan hyvin voit sanoa, koska se vierashan on tässä omilla oletuksillaan mokannut, et sinä. Saat pukea lapsesi minkälaiseksi haluat. Vieras voi vastata iha itse omista tuntemuksistaan.
Minusta on ihan oikein asettaa ihminen kiusalliseen tilanteeseen ja antaa hänen huomata virheensä. Voihan se olla, että jossain kohtaa tämä olettaja jopa oppii jotain, kun riittävän usein saa huomata erehtyneensä. Ehkä.
Jep, minun 6-vuotias hyvin poikamainen poika, halusi ehdottomasti musta-pinkki nappikset, koska ne olivat hänestä hyvän näköiset. On hieman outoa, että vaikkapa pelkistä väreistä on ihmisten pakko päästä tekemään päätelmiä.
Ei se ole mielestäni kovin paha, jos hiljaa sanoo omalle lapselleen, että "kysy leikkiin poikaa, jolla on sininen lippis", mutta jos puhuu niin, että puheen kohde kuulee sanat, niin se ei mielestäni ole enää korrektia - koska ihan totta, arvailuahan se vain on. Enkä nyt viittaa edes mihinkään "koettuihin" sukupuoliin, vaan ihan siihen, ettei jostain väristä voi päätellä ihmisen biologista sukupuolta.