Lue keskustelun säännöt.
Lasten vaatteet, hiukset ja sukupuolioletukset - yksi näkökulma
15.07.2023 |
Olen ajatellut tehdä tästä aiheesta ketjun jo jonkin aikaa, joten täältä pesee. Lyhyesti: olen huomannut, että vieraat aikuiset jatkuvasti olettavat lasteni sukupuolen vaatteiden värin ja hiusten pituuden perusteella, ja myös sanovat tämän oletuksensa ääneen.
Taustaa: minulla on tyttö 5 v. ja poika 3 v. Huomasin jo tytön vauva-aikoina, että vaatteiden värin perusteella häntä kutsuttiin yleisillä paikoilla joko prinsessaksi tai "pikkumieheksi". Siniset vaatteet tekivät pojan, punertavat ja röyhelöiset tytön. Tosiasiassa lapsen päälle osui tasan sitä, mikä sattui olemaan puhtaana juuri silloin ja käytimme enemmäkseen kirppiskamaa satunnaisissa väreissä. Emme siis erikseen pyrkineet viestimään vaatevalinnoilla sukupuolesta, mutta niin monet tuntuivat olettavan. Kuopuspoikamme käyttää paljon isosiskolta perittyjä vaatteita, joista osa on pinkkejä (muttei mitään prinsessamekkoja). Jos hänellä on pinkki hellehattu, häntä pidetään tyttönä - aivan sama minkä näköinen tai oloinen hän on muutoin.
Molemmilla lapsilla on toistaiseksi yli olkapäiden ulottuva tukka, jollaiseksi se on itsestään kasvanut. Emme ole nähneet tarvetta muunkaanlaiseen kampaukseen, eikä kumpikaan ole muuta toivonut. Tästäkin johtuen poikaamme luullaan usein tytöksi. Olen pannut merkille, että ainakin täällä Pohjanmaalla pitkä tukka on pikkupojilla harvinaisuus. Junan leikkivaunussakin joku pikkutyttö huomauttikin lapsilleni, että heillä on (tytöksi ja pojaksi) väärän väriset kengät. :D Kuitenkin tyttöäni tytötellään nykyään aina julkisilla paikoilla - onhan hänellä "tyttötukka".
Onko tällä sitten mitään merkitystä? Ei kai, paitsi: on hieman rasittavaa kuulla jatkuvasti poikaani kutsuttavan tytöksi. Pidän hiukan kiusallisena lähteä oikomaan ventovieraan tekemiä sukupuoliarvailuja, mutta on sekin kiusallista, jos jätän oletuksen korjaamatta ja hetken päästä kutsun lasta "Matiksi". Olen jopa miettinyt, pitäisikö poika viedä parturiin ihan vain tämän asian takia, mutta annan mieluummin herran itse päättää, kun oma ulkonäkö alkaa kiinnostaa.
Mikäs tässä nyt oli pointtina? Varmaan se, että ymmärrän hyvin, miksi ihmiset kokevat tarvetta pukea ja parturoidan lapsensa sukupuolioletusten mukaisesti. Jos niin ei tee (kuten me), saa takuuvarmasti kuulla vääriä olettamuksia, jotka on joko tietoisesti ohitettava tai sitten korjattava. Minulle on aikalailla sama, miten muut lapsensa pukevat. Sellainen toive minulla kuitenkin olisi, että automaattisen tytöttelyn ja pojittelun sijaan lapsiani voisi kutsua vaikka ilmaisuilla "lapsi" tai "hän", kunnes joko nimestä tai kysymällä saa sukupuolen selville. Silloin tältä av-mammalta säästyisi arjessa pikkuisen aikaa ja vaivaa.
Ei mulla muuta. Repikää kappaleiksi.
Kommentit (234)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos lapsi näyttää tytötä, on oikein inhimillistä luulla häntä tytöksi, ja jopa mainita se ääneen.
Tämä nykyajan höpötys, ettei saisi puhua tytöistä ja pojista on ihan huuhaata.
Saa puhua tytöistä ja pojista. Mutta jos puhut pojastani, ethän sano häntä tytöksi pelkän arvauksesi perusteella. T. Ap
Miksi sä sitten oikein tarkoituksella puet sun POIKASI tyttöjen vaatteisiin???
Päiväkoti-ikäisillä ainoastaan alushousut ovat jossain määrin anatomian mukaan muotoillut. Muutoin kysymys on enemmänkin tavoista ja tottumuksista. Jos minulla on isosiskolta jääneet, täysin käyttökelpoiset (mutta pinkit) lenkkarit, en aio hankkia noin pienelle uusia vain "väärän" värin vuoksi. Jossain pitkähihaisessa trikoopaidassakin on mielestä se ja sama, minkä värinen se on. T. Ap
Jep, minun 6-vuotias hyvin poikamainen poika, halusi ehdottomasti musta-pinkki nappikset, koska ne olivat hänestä hyvän näköiset. On hieman outoa, että vaikkapa pelkistä väreistä on ihmisten pakko päästä tekemään päätelmiä.
Ei se ole mielestäni kovin paha, jos hiljaa sanoo omalle lapselleen, että "kysy leikkiin poikaa, jolla on sininen lippis", mutta jos puhuu niin, että puheen kohde kuulee sanat, niin se ei mielestäni ole enää korrektia - koska ihan totta, arvailuahan se vain on. Enkä nyt viittaa edes mihinkään "koettuihin" sukupuoliin, vaan ihan siihen, ettei jostain väristä voi päätellä ihmisen biologista sukupuolta.
Harvoin näissä tapauksissa on pelkästä väristä kyse, jos lapsen sukupuolesta erehdytään. Yleensä nimi on myös sukupuolinautraali. Pojalle laitettu tyttömäinen kampaus jne. Kyllä minunkin lapset on ristiin käyttänyt vaatteita, mutta ei kukaan ole erehtynyt tai tarvinnut tällaisesta ongelmaa tehdä
Ongelmahan on ratkaistu sillä, että lakataan olettamasta ja sukupuolittamasta.
Jo vauvat erottavat sukupuolet.
Mieti sitä.
Vauvat erottavat sukupuolet? Olisiko jotain lähdettä tähän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisen paljon kielteisiä kommentteja ja monelta menee koko jutun pointti ohi. Olen samaa mieltä, pienistä lapsista tulisi puhua ja kohdella mahdollisimman sukupuolisensitiivisesti. On jotenkin käsittämätöntä, että puhutaan tyttöjen ja poikien vaatteista, väreistä, hiustyyleistä, leluista ja leikeistä, siis päiväkoti-ikäisillä.
Sukupuoliroolit ovat todella vahvasti vielä valtaosan mielessä, ja niistä ei voi joustaa vaikka pieni lapsi haluaisi. Tämä on mielestäni todella surullista, ja kaventaa lasten leikkien mahdollisuuksia, jos saa osallistua vain oman sukupuolensa leikkeihin. Vaatekaupoissa vauvan vaatteet on neutraaleja, mutta sitten tehdään jo jako tyttöjen ja poikien vaatteisiin, ja samalla vahvistetaan näitä iänikuisia vanhoja sukupuolirooleja, pojat ovat supersankareita ja tytöt prinsessoja.
Itse pyrin välttämään sukupuolittamista, ja leikkipuistoissa kutsun toisia lapsia lapsiksi tai kavereiksi tms. Tyttöni ollessa noin puolitoistavuotias hänet sukupuolitettiin pojaksi, päällä oli punainen, (ei pinkki) haalari, keltaisen kengät ja keltainen hattu ja vihreät lapaset. Omasta mielestäni oltiin turvallisesti tyttövärien maailmassa, mutta nyt tyttöjen muodissa on kukat, hörhelöt ja röyhelyt ja nämä tytöltäni puuttui.
Yritän myös puhua aikuisista mahdollisimman neutraalisti, työssäkäyvät ihmiset eivät ole tätejä tai setiä, kassalla on myyjä ei kassatäti, samoin päiväkodissa eivät työskentele tädit. Tuttujen kesken käytetään oikeita nimiä. Ei oikeasti ole mitenkään vaikeata, tai vaadi mitään muuta kuin pientä huomaavaisuutta.
Jep. Täysin samaa mieltä ja näin olen omien lastenikin kohdalla toiminut. Molempia on pienenä sukupuolitettu väärin, eikä se siis sinällään haittaa mitään jos on satunnaista, mutta kyllä surettaa niitten lasten puolesta jotka ei ihan istu siihen muottiin ja saavat sitten aina kuulla olevansa vääränlaisia. Koska niinhän ne lapset sen herkästi ymmärtää. Tädittely ja sedittely on itselleni myös täysin vieras ajatus, en ole koskaan, edes silloin lapsena, ymmärtänyt miksi joku vieras ihminen olisi täti tai setä. Ei ole ollenkaan vaikeaa käyttää ei-sukupuolitettuja ilmaisuja jos yhtään viitsii asiaa ajatella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos lapsi näyttää tytötä, on oikein inhimillistä luulla häntä tytöksi, ja jopa mainita se ääneen.
Tämä nykyajan höpötys, ettei saisi puhua tytöistä ja pojista on ihan huuhaata.
Saa puhua tytöistä ja pojista. Mutta jos puhut pojastani, ethän sano häntä tytöksi pelkän arvauksesi perusteella. T. Ap
Miksi sä sitten oikein tarkoituksella puet sun POIKASI tyttöjen vaatteisiin???
Päiväkoti-ikäisillä ainoastaan alushousut ovat jossain määrin anatomian mukaan muotoillut. Muutoin kysymys on enemmänkin tavoista ja tottumuksista. Jos minulla on isosiskolta jääneet, täysin käyttökelpoiset (mutta pinkit) lenkkarit, en aio hankkia noin pienelle uusia vain "väärän" värin vuoksi. Jossain pitkähihaisessa trikoopaidassakin on mielestä se ja sama, minkä värinen se on. T. Ap
Jep, minun 6-vuotias hyvin poikamainen poika, halusi ehdottomasti musta-pinkki nappikset, koska ne olivat hänestä hyvän näköiset. On hieman outoa, että vaikkapa pelkistä väreistä on ihmisten pakko päästä tekemään päätelmiä.
Ei se ole mielestäni kovin paha, jos hiljaa sanoo omalle lapselleen, että "kysy leikkiin poikaa, jolla on sininen lippis", mutta jos puhuu niin, että puheen kohde kuulee sanat, niin se ei mielestäni ole enää korrektia - koska ihan totta, arvailuahan se vain on. Enkä nyt viittaa edes mihinkään "koettuihin" sukupuoliin, vaan ihan siihen, ettei jostain väristä voi päätellä ihmisen biologista sukupuolta.
Harvoin näissä tapauksissa on pelkästä väristä kyse, jos lapsen sukupuolesta erehdytään. Yleensä nimi on myös sukupuolinautraali. Pojalle laitettu tyttömäinen kampaus jne. Kyllä minunkin lapset on ristiin käyttänyt vaatteita, mutta ei kukaan ole erehtynyt tai tarvinnut tällaisesta ongelmaa tehdä
Ongelmahan on ratkaistu sillä, että lakataan olettamasta ja sukupuolittamasta.
Jo vauvat erottavat sukupuolet.
Mieti sitä.
Vauvat erottavat sukupuolet? Olisiko jotain lähdettä tähän?
Olen tässä keskustelussa kannattanut sukupuolisensitiivisyyttä, mutta sinänsä ihan uskon, että vauvat voivat reagoida esim erilaisiin äänenkorkeuksiin. Lienee evolutiivisesti hyödyllistä tiedostaa millaisiin henkilöihin kannattaa aivan erityisesti vedota maitoa saadakseen.
Kiitän tässä vaiheessa kaikkia keskusteluun osallistuneita. Alussa tuli aika paljon lunta tupaan, mutta koen ainakin itse saaneeni paljon irti tästä keskustelusta. Joku kirjoitti tuolla ylempänä, että voin huoletta korjata poikaani tytötteleviä ihmisiä ja että se antaa myös heille mahdollisuuden oppia. Tästä lähtien tulenkin aina tekemään niin, koska se tekee tämän ilmiön myös näkyväksi ja saattaa antaa ajattelemisen aihetta. Hymyillään kun tavataan! T. Ap
Vierailija kirjoitti:
En toivo sukupuoletonta maailmaa, joten sitä olkiukkoa on turha rakennella. Ihmettelen edelleen, miksi vieraita lapsia on tarpeellista ääneen kutsua tytöiksi ja pojiksi. Kun se oletus nyt menee ainakin minun lasteni kohdalla toistuvasti pieleen, mitä hyötyä sen ilmaisemisesta on? Jos tytöttelet poikaani, pitäisikö minun sinun mielestäsi jättää asia siihen vai korjata arvauksesi? T. Ap
Miksei voi lasta kutsua joko tytöksi tai pojaksi? Mitä kamalaa tapahtuu, jos oletus on väärä? Korjaa, jos haluat, jos on niin hirveetä, että poikaasi luullaan tytöksi. Tulee vähän sellainen olo tosta sun kirjoituksesta, että se on loukkaus poikaasi kohtaan, jos häntä luullaan tytöksi. Eikö tytöt ja pojat ole mielestäsi saman arvoisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En toivo sukupuoletonta maailmaa, joten sitä olkiukkoa on turha rakennella. Ihmettelen edelleen, miksi vieraita lapsia on tarpeellista ääneen kutsua tytöiksi ja pojiksi. Kun se oletus nyt menee ainakin minun lasteni kohdalla toistuvasti pieleen, mitä hyötyä sen ilmaisemisesta on? Jos tytöttelet poikaani, pitäisikö minun sinun mielestäsi jättää asia siihen vai korjata arvauksesi? T. Ap
Samalla tavalla kuin itsekin ehkä kutsut vieraita miehiä tai naisia sukupuolitetusti. "Tuolla menee mies/nainen, jonka auton avain putosi, juoksenpa perään".
Miksi tässä pitäisi se sukupuoli mainita? Tuolta tyypiltä putosi... tuolta sinitakkiselta putosi... hei tota yhdeltä putosi... huomasitko häneltä (osoitus) putosi... Miksi pitäisi olettaa avainten pudottajan värkkejä?
Minä ymmärrän ap:n pointin. Ongelma ei ole se, että ihmiset tekevät pikaisia oletuksia, mutta nuo "no tervehdys pikkumies, mitä pojalle kuuluu" -tyyliset sukupuolta korostavat kommentit pikkulapsille ovat vähän outoja.
Minulla oli lyhyt tukka 13-vuotiaana, ja oli ihan uskomatonta miten usein minua puhuteltiin pojaksi. Minulla saattoi olla tyttömäiset vaatteet (jopa pinkit!) päällä, ja silti ravintolassa kysyttiin "mitä nuorelle herralle saisi olla". Välillä kävi mielessä, onko se jotain v*ttuilua. Mutta ei kai ketään lyhyet hiukset nykypäivänä niin voi ärsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En toivo sukupuoletonta maailmaa, joten sitä olkiukkoa on turha rakennella. Ihmettelen edelleen, miksi vieraita lapsia on tarpeellista ääneen kutsua tytöiksi ja pojiksi. Kun se oletus nyt menee ainakin minun lasteni kohdalla toistuvasti pieleen, mitä hyötyä sen ilmaisemisesta on? Jos tytöttelet poikaani, pitäisikö minun sinun mielestäsi jättää asia siihen vai korjata arvauksesi? T. Ap
En jaksa lukea pidemmälle, mutta tämän tekstisi perusteella: mitä ihmettä ajat takaa? Et halua sukupuoletonta maailmaa, mutta närkästyt, jos lastesi sukupuolet menevät väärin? Minulle on ihan se ja sama, jos erehdyn vieraan lapsen sukupuolesta. En tarkoita sillä mitään pahaa. Inhimillistä erehtyä. Vaikka omalla pojallani on pitkä tukka ja tytöksi luultu, enpä ole asiaa noin monimutkaiseksi ajatellut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan puhut lapsillesi, että anna tädin mennä ensin, anna sedälle paikka jne. Eli sukupuolitat itsekin vieraita ihmisiä ulkonäön perusteella.
En tädittele, vaan sanon, että "anna hänen mennä ensin". Tädittely ei ole mielestäni enää ihan tätä päivää. Kaikki eivät halua olla "tätejä", vaikka olisivatkin esim. keski-ikäisiä naisia. T. Ap
Siis et käytä koskaan aikuisista sukupuolittuneita ilmaisuja jos et ole heiltä kysynyt sukupuolta? Ja sen kysyminen olisi epäkohteliasta. Etkö tosiaan ikinä sano sukupuolittuneita ilmaisuja minkään ikäisistä, joiden sukupuolta et ole varmistanut esim. kysymällä?
Jos vastaan tulee vaikka raivoisasti kiroileva miesoletettu, sanotko jälkikäteen, että olipa pelottava "henkilö" vai lipsahtaako ikinä sana "mies"?
Olen aivan eri, mutta olen 46-vuotias enkä ole koskaan kysynyt keneltäkään sukupuolta. Nimen olen kysynyt monelta, ja jos nimestä ei ole sukupuoli selvinnyt, olen pärjännyt ilman tietoa.
Ehkä lääkärit joutuvat työssään kysymään joskus.
Luulisi että lääkärikin sen ensiksi yrittää katsoa siitä Hetusta tiedot. Hieman noloa kysellä ja kaikista nimistä ei edes tiedä. Haluisin nähdä kun lääkäri kysyy: Anteeksi, mutta mikä sukupuoli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos lapsi näyttää tytötä, on oikein inhimillistä luulla häntä tytöksi, ja jopa mainita se ääneen.
Tämä nykyajan höpötys, ettei saisi puhua tytöistä ja pojista on ihan huuhaata.
Saa puhua tytöistä ja pojista. Mutta jos puhut pojastani, ethän sano häntä tytöksi pelkän arvauksesi perusteella. T. Ap
Ja tuostako loukkaannut???
Muut sanovat sen, mitä näkevät. Ei tuossa mitään sen ihmeempää ole. Kyllä ne erot muutkin myöhemmin näkee, kun lapsille tulee lisää ikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään pahoita mieltäni, jos joku vieras kutsuu minua rouvaksi. En ole, mutta se on ollut vieraalta paras arvaus. Tietysti voin korjata asian, jos sattuu huvittamaan, mutta ihan samahan se on mitä vieraat luulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos lapsi näyttää tytötä, on oikein inhimillistä luulla häntä tytöksi, ja jopa mainita se ääneen.
Tämä nykyajan höpötys, ettei saisi puhua tytöistä ja pojista on ihan huuhaata.
Saa puhua tytöistä ja pojista. Mutta jos puhut pojastani, ethän sano häntä tytöksi pelkän arvauksesi perusteella. T. Ap
Ja tuostako loukkaannut???
Ap taisi jo lähteä linjoilta. Mutta täällä on useampikin ihminen ketjussa kertonut, ettei lapsena tuntunut kovinkaan mukavalta, jos vieras aikuinen erehtyi sukupuolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään pahoita mieltäni, jos joku vieras kutsuu minua rouvaksi. En ole, mutta se on ollut vieraalta paras arvaus. Tietysti voin korjata asian, jos sattuu huvittamaan, mutta ihan samahan se on mitä vieraat luulee.
Jos olet karvainen mies, kyseessä ehkä on pikemminkin kuittailu kuin paras arvaus.
Jos taas olet nainen, on rouva kunnioittava puhuttelutapa kaikkia naisia kohtaan eikä se ole kannanotto siviilisäätyä kohtaan. Esimerkiksi armeijan upseerit ovat aina rouvia, mitä sitten todellisuudessa ovatkaan.
Ap, sä olet täydellinen esimerkki siitä, miksi tähän maahan pitää saada pikkasen lisää persua. Enkä edes itse mikään Persu ole, saati heitä fanita, mutta jo nyt on per*ele!
Niin luultiin minunkin tyttöä vielä viime kesänä pojaksi. Hiukset eivät olleet vielä kovin pitkät, eivätkä tuuheat (ikää tuolloin 1,5.v) ja päällä oli sininen MEKKO :D
Mutta eipä tuo meitä kumpaakaan haitannut.
Ettekö te nyt ymmärrä, että ap ei halua tuhlata aikaansa ja vähäisiä sanojansa korjailemalla muiden olettamuksia, vaan ap haluaa tuhlata aikaansa vastailemalla vieraiden esittämiin kysymyksiin.
Mä olin 15-vuotias kun kaupungilla vihelleltiin perään ja kommentoitiin hyvää perää, käännyin ja kiitin, olihan mulla pitkät hiukset, mutta jo pientä parrankasvuakin, kiitoksen saaja suuttui. Valintoja, valintoja. Itseäni häiritsi tuo kuitenkin sen verran, että tilalle tuli poikin tukka.
Jos joku sanoisi luulleensa jotain stereotyyppisen naisen näköistä mieheksi, jotain jonka 99% luulisi naiseksi eli ei miesmäisyyttä tai möreä ääntä, pyytäisin hankkiman lasit, käymään psykiatrilla tai kurkkaamaan jalkoväliin.
Jos taas ulkonäkö epäilyttää, kuten voi joissain tapauksissa olla, ei hienotunteisesti tuo epäilyjä esiin.
Ei ennen lasten kohdalla loukkaannuttu väärin arvauksista. Helposti pienistä lapsista se lyhythiuksisen tyttö oli mukamas poika ja pitkähiuksinen poika oli mukamas tyttö. Vanhemmat yleensä vaan naurahti jos rattaissa olevaa kutsuttiin väärin. Ei kai kukaan niin herkkähipiäinen ole.
Ihmeellisen paljon kielteisiä kommentteja ja monelta menee koko jutun pointti ohi. Olen samaa mieltä, pienistä lapsista tulisi puhua ja kohdella mahdollisimman sukupuolisensitiivisesti. On jotenkin käsittämätöntä, että puhutaan tyttöjen ja poikien vaatteista, väreistä, hiustyyleistä, leluista ja leikeistä, siis päiväkoti-ikäisillä.
Sukupuoliroolit ovat todella vahvasti vielä valtaosan mielessä, ja niistä ei voi joustaa vaikka pieni lapsi haluaisi. Tämä on mielestäni todella surullista, ja kaventaa lasten leikkien mahdollisuuksia, jos saa osallistua vain oman sukupuolensa leikkeihin. Vaatekaupoissa vauvan vaatteet on neutraaleja, mutta sitten tehdään jo jako tyttöjen ja poikien vaatteisiin, ja samalla vahvistetaan näitä iänikuisia vanhoja sukupuolirooleja, pojat ovat supersankareita ja tytöt prinsessoja.
Itse pyrin välttämään sukupuolittamista, ja leikkipuistoissa kutsun toisia lapsia lapsiksi tai kavereiksi tms. Tyttöni ollessa noin puolitoistavuotias hänet sukupuolitettiin pojaksi, päällä oli punainen, (ei pinkki) haalari, keltaisen kengät ja keltainen hattu ja vihreät lapaset. Omasta mielestäni oltiin turvallisesti tyttövärien maailmassa, mutta nyt tyttöjen muodissa on kukat, hörhelöt ja röyhelyt ja nämä tytöltäni puuttui.
Yritän myös puhua aikuisista mahdollisimman neutraalisti, työssäkäyvät ihmiset eivät ole tätejä tai setiä, kassalla on myyjä ei kassatäti, samoin päiväkodissa eivät työskentele tädit. Tuttujen kesken käytetään oikeita nimiä. Ei oikeasti ole mitenkään vaikeata, tai vaadi mitään muuta kuin pientä huomaavaisuutta.