Lue keskustelun säännöt.
Lasten vaatteet, hiukset ja sukupuolioletukset - yksi näkökulma
15.07.2023 |
Olen ajatellut tehdä tästä aiheesta ketjun jo jonkin aikaa, joten täältä pesee. Lyhyesti: olen huomannut, että vieraat aikuiset jatkuvasti olettavat lasteni sukupuolen vaatteiden värin ja hiusten pituuden perusteella, ja myös sanovat tämän oletuksensa ääneen.
Taustaa: minulla on tyttö 5 v. ja poika 3 v. Huomasin jo tytön vauva-aikoina, että vaatteiden värin perusteella häntä kutsuttiin yleisillä paikoilla joko prinsessaksi tai "pikkumieheksi". Siniset vaatteet tekivät pojan, punertavat ja röyhelöiset tytön. Tosiasiassa lapsen päälle osui tasan sitä, mikä sattui olemaan puhtaana juuri silloin ja käytimme enemmäkseen kirppiskamaa satunnaisissa väreissä. Emme siis erikseen pyrkineet viestimään vaatevalinnoilla sukupuolesta, mutta niin monet tuntuivat olettavan. Kuopuspoikamme käyttää paljon isosiskolta perittyjä vaatteita, joista osa on pinkkejä (muttei mitään prinsessamekkoja). Jos hänellä on pinkki hellehattu, häntä pidetään tyttönä - aivan sama minkä näköinen tai oloinen hän on muutoin.
Molemmilla lapsilla on toistaiseksi yli olkapäiden ulottuva tukka, jollaiseksi se on itsestään kasvanut. Emme ole nähneet tarvetta muunkaanlaiseen kampaukseen, eikä kumpikaan ole muuta toivonut. Tästäkin johtuen poikaamme luullaan usein tytöksi. Olen pannut merkille, että ainakin täällä Pohjanmaalla pitkä tukka on pikkupojilla harvinaisuus. Junan leikkivaunussakin joku pikkutyttö huomauttikin lapsilleni, että heillä on (tytöksi ja pojaksi) väärän väriset kengät. :D Kuitenkin tyttöäni tytötellään nykyään aina julkisilla paikoilla - onhan hänellä "tyttötukka".
Onko tällä sitten mitään merkitystä? Ei kai, paitsi: on hieman rasittavaa kuulla jatkuvasti poikaani kutsuttavan tytöksi. Pidän hiukan kiusallisena lähteä oikomaan ventovieraan tekemiä sukupuoliarvailuja, mutta on sekin kiusallista, jos jätän oletuksen korjaamatta ja hetken päästä kutsun lasta "Matiksi". Olen jopa miettinyt, pitäisikö poika viedä parturiin ihan vain tämän asian takia, mutta annan mieluummin herran itse päättää, kun oma ulkonäkö alkaa kiinnostaa.
Mikäs tässä nyt oli pointtina? Varmaan se, että ymmärrän hyvin, miksi ihmiset kokevat tarvetta pukea ja parturoidan lapsensa sukupuolioletusten mukaisesti. Jos niin ei tee (kuten me), saa takuuvarmasti kuulla vääriä olettamuksia, jotka on joko tietoisesti ohitettava tai sitten korjattava. Minulle on aikalailla sama, miten muut lapsensa pukevat. Sellainen toive minulla kuitenkin olisi, että automaattisen tytöttelyn ja pojittelun sijaan lapsiani voisi kutsua vaikka ilmaisuilla "lapsi" tai "hän", kunnes joko nimestä tai kysymällä saa sukupuolen selville. Silloin tältä av-mammalta säästyisi arjessa pikkuisen aikaa ja vaivaa.
Ei mulla muuta. Repikää kappaleiksi.
Kommentit (234)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä, miksi siellä liukumäellä ei tule mieleen muuta sanaa kuin tyttö/poika. Niitähän on vaikka kuinka. Kaveri, toinen ("annahan toisen laskea"), pienempi ("varohan pienempää"), lapsi... Mikä pakko on arvata sukupuolta, kun se lasten kohdalla on ulkonäöstä mahdoton päätellä.
Saako sen lapsen sukupuolta mielestäsi missään tilanteessa olettaa? Esim. vaaratilanteessa silminnäkijänä?
Tai aikuisen? Ap väittää, ettei arvaa kenenkään sukupuolta. Jos poliisi kysyy tuntomerkkejä vastaantulijasta jälkikäteen, varmaan pitää puhua varmuuden vuoksi "henkilöstä" eikä että keski-ikäinen nainen se siinä kähvelsi tikkarin lapselta.
Tämähän on kuin metsään huutaisi. :D Edelleen: kyllä teen sukupuolioletuksia, mutta en toitota niitä siinä tilanteessa he nkilölle itselleen.T. Ap
Eli sukupuolen saa olettaa, muttei sanoa sitä ääneen henkilölle itselleen. Saako sen sanoa jollekin toiselle, vai pitääkö oletus pitää omana tietona jatkossakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Haluat selvästi päästä tuomitsemaan ihmisiä, koska he käyttäytyvät kuin tavalliset ihmiset käyttäytyy. Sinä olet tietysti supertiedostavana heidän yläpuolellaan. Ja katselet sieltä ei-sukupuolittavasta norsunluutornistasi meitä muita matosia. "Kuinka he kehtaavat käyttäytyä ympäröivien normien mukaan. Miksi he eivät pysähdy ja muutu minun kallisarvoisen lapseni vuoksi ja toimi minun arvojeni mukaan?"
Ikäisillesi ihmisille tämä on varmaan kova juttu.
Mutta suurin osa vanhemmista ihmisistä kuin sinä, on elänyt lähes kaikki vuotensa erilaisessa ja ainakin minusta paremmassa maailmassa, jossa pojilla saa olla pitkä tukka ja pinkit vaatteet ihan vapaasti, mutta ei silloin ole oletusta että häntä ei kutsuttaisi tytöksi. Mutta jossa ei aleta kuvittelemaan, että muu maailma muuttuu tämän vuoksi ja rupeaa yhtä sukupuolisekavaksi kuin ap.Lapsesi sukupuoli tai sukupuolettomuus on ap:lle jostain syystä supertärkeä asia, johon kaikkien pitäisi kiinnittää huomiota. Ja siksi hän kuvittelee, että muut miettii ekana lapsen genitaaleja (yäk).
Se, että joku sanoo lastasi tytöksi ei ole mikään maatamullistava juttu, vai onko tytöissä jotain vikaa mielestäsi?
On tietysti ikävää, että on olemassa sukupuolistereotypioita, mutta ei jokainen lapsesi tytöttelijä niitä kannata. Heillä on ehkäpä mielessä ja tehtävänä sata muuta asiaa siinä tilanteessa kun lipsahtaa tuo sinusta niin kamala 'tyttö' sana, joka ei ole ollut eikä ole ongelma juuri missään kuin heillä, joilla on sukupuoli tai sukupuolettomuus elämän yksi pääasia. Mutta sinun mielestä kaikkien pitäisi koko ajan pitää tämä asia mielessä päällimmäisenä vain siksi koska sinä halua ja koska poikalapsesi on niin kovin erityinen, että kaikkien pitää kiinnittää aina huomio juuri häneen, ja hänen kautta tietysti sinuun.
Olen samaa mieltä yhden toisen vastaajan kanssa. Olet huomionkipeä. Ja käytät lastasi sen saamiseen.Kiitos siitä, että annoit minulle ja lapselleni huomiota ja näit vaivaa pitkän vastauksen kirjoittamisessa. Huomaan, että tämä aihe herättää monissa voimakkaita tunteita. Ei varmasti tunnu mukavalta ajatus, että se oma pitkälle hioutunut toimintatapa ei kaikissa tilanteissa (enää) toimikaan. Niin muuttuu maailma, Eskoni (enkä nyt oleta sukupuoltasi).T. Ap
Sinä vaadit, että kaikki toimivat niin kuin sinä haluat. Et hyväksy muulla tavalla toimivia. Se ei ole hyvää muutosta.
En vaadi, vaan toivon. En pysty estämään sinua, jos sinulle on tärkeää kutsua poikaani tytöksi. Ethän myöskään loukkaannu ja hämmenny, kun korjaan erehdyksesi. Vähän vanhempana saattaa poika itsekin antaa palautetta. Yritän kuitenkin kasvattaa hänet hyvin, jotta palaute tulisi siivossa muodossa (eikä sisältäsi sukupuolioletuksia). T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä, miksi siellä liukumäellä ei tule mieleen muuta sanaa kuin tyttö/poika. Niitähän on vaikka kuinka. Kaveri, toinen ("annahan toisen laskea"), pienempi ("varohan pienempää"), lapsi... Mikä pakko on arvata sukupuolta, kun se lasten kohdalla on ulkonäöstä mahdoton päätellä.
Harvemmin on mahdoton päätellä.
Hmm, ok. Minusta se on erittäin vaikeaa. Jos sinulla on kaksi kaksivuotiasta samanlaisissa shortseissa ja t-paidoissa, niin kerro toki mistä osaat päätellä heidän sukupuolensa? Minusta biologisen sukupuolen päättely ennen murrosikää on todella haastavaa. Poikani sählyjoukkueessa (7v) on lapsi, jota intuitiivisesti pitäisin ehdottomasti tyttönä, mutta pojan nimellä ainakin valmentaja häntä kutsuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Haluat selvästi päästä tuomitsemaan ihmisiä, koska he käyttäytyvät kuin tavalliset ihmiset käyttäytyy. Sinä olet tietysti supertiedostavana heidän yläpuolellaan. Ja katselet sieltä ei-sukupuolittavasta norsunluutornistasi meitä muita matosia. "Kuinka he kehtaavat käyttäytyä ympäröivien normien mukaan. Miksi he eivät pysähdy ja muutu minun kallisarvoisen lapseni vuoksi ja toimi minun arvojeni mukaan?"
Ikäisillesi ihmisille tämä on varmaan kova juttu.
Mutta suurin osa vanhemmista ihmisistä kuin sinä, on elänyt lähes kaikki vuotensa erilaisessa ja ainakin minusta paremmassa maailmassa, jossa pojilla saa olla pitkä tukka ja pinkit vaatteet ihan vapaasti, mutta ei silloin ole oletusta että häntä ei kutsuttaisi tytöksi. Mutta jossa ei aleta kuvittelemaan, että muu maailma muuttuu tämän vuoksi ja rupeaa yhtä sukupuolisekavaksi kuin ap.Lapsesi sukupuoli tai sukupuolettomuus on ap:lle jostain syystä supertärkeä asia, johon kaikkien pitäisi kiinnittää huomiota. Ja siksi hän kuvittelee, että muut miettii ekana lapsen genitaaleja (yäk).
Se, että joku sanoo lastasi tytöksi ei ole mikään maatamullistava juttu, vai onko tytöissä jotain vikaa mielestäsi?
On tietysti ikävää, että on olemassa sukupuolistereotypioita, mutta ei jokainen lapsesi tytöttelijä niitä kannata. Heillä on ehkäpä mielessä ja tehtävänä sata muuta asiaa siinä tilanteessa kun lipsahtaa tuo sinusta niin kamala 'tyttö' sana, joka ei ole ollut eikä ole ongelma juuri missään kuin heillä, joilla on sukupuoli tai sukupuolettomuus elämän yksi pääasia. Mutta sinun mielestä kaikkien pitäisi koko ajan pitää tämä asia mielessä päällimmäisenä vain siksi koska sinä halua ja koska poikalapsesi on niin kovin erityinen, että kaikkien pitää kiinnittää aina huomio juuri häneen, ja hänen kautta tietysti sinuun.
Olen samaa mieltä yhden toisen vastaajan kanssa. Olet huomionkipeä. Ja käytät lastasi sen saamiseen.Kiitos siitä, että annoit minulle ja lapselleni huomiota ja näit vaivaa pitkän vastauksen kirjoittamisessa. Huomaan, että tämä aihe herättää monissa voimakkaita tunteita. Ei varmasti tunnu mukavalta ajatus, että se oma pitkälle hioutunut toimintatapa ei kaikissa tilanteissa (enää) toimikaan. Niin muuttuu maailma, Eskoni (enkä nyt oleta sukupuoltasi).T. Ap
Sinä vaadit, että kaikki toimivat niin kuin sinä haluat. Et hyväksy muulla tavalla toimivia. Se ei ole hyvää muutosta.
En vaadi, vaan toivon. En pysty estämään sinua, jos sinulle on tärkeää kutsua poikaani tytöksi. Ethän myöskään loukkaannu ja hämmenny, kun korjaan erehdyksesi. Vähän vanhempana saattaa poika itsekin antaa palautetta. Yritän kuitenkin kasvattaa hänet hyvin, jotta palaute tulisi siivossa muodossa (eikä sisältäsi sukupuolioletuksia). T. Ap
Poikasi saa varmasti kuulla oletuksia sukupuolestaan läpi elämänsä, jos meinaa kouluja käydä ja työelämään mennä ja seurustelua yrittää. Vaikeaa tulee olemaan, jos äiti tekee lapsensa sukupuolesta kauhean mörön jo pienestä pitäen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä, miksi siellä liukumäellä ei tule mieleen muuta sanaa kuin tyttö/poika. Niitähän on vaikka kuinka. Kaveri, toinen ("annahan toisen laskea"), pienempi ("varohan pienempää"), lapsi... Mikä pakko on arvata sukupuolta, kun se lasten kohdalla on ulkonäöstä mahdoton päätellä.
Saako sen lapsen sukupuolta mielestäsi missään tilanteessa olettaa? Esim. vaaratilanteessa silminnäkijänä?
Tai aikuisen? Ap väittää, ettei arvaa kenenkään sukupuolta. Jos poliisi kysyy tuntomerkkejä vastaantulijasta jälkikäteen, varmaan pitää puhua varmuuden vuoksi "henkilöstä" eikä että keski-ikäinen nainen se siinä kähvelsi tikkarin lapselta.
Tämähän on kuin metsään huutaisi. :D Edelleen: kyllä teen sukupuolioletuksia, mutta en toitota niitä siinä tilanteessa he nkilölle itselleen.T. Ap
Eli sukupuolen saa olettaa, muttei sanoa sitä ääneen henkilölle itselleen. Saako sen sanoa jollekin toiselle, vai pitääkö oletus pitää omana tietona jatkossakin?
Jos näet poikani jossakin, luulet häntä tytöksi ja kerrot jälkikäteen nähneesi jonkun tytön, niin ei se ole keneltäkään pois. Lapsen sukupuolta se ei kuitenkaan muuta. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä, miksi siellä liukumäellä ei tule mieleen muuta sanaa kuin tyttö/poika. Niitähän on vaikka kuinka. Kaveri, toinen ("annahan toisen laskea"), pienempi ("varohan pienempää"), lapsi... Mikä pakko on arvata sukupuolta, kun se lasten kohdalla on ulkonäöstä mahdoton päätellä.
Harvemmin on mahdoton päätellä.
Kesällä on helpompi, mutta pieni lapsi toppavaatteissa on kyllä usein sellainen ettei kyllä useinkaan voi sanoa. Ellei tosiaan tee niitä oletuksia tyylillä sininen haalari=poika, punainen haalari=tyttö, silloin voi välillä toki osua oikeaankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä, miksi siellä liukumäellä ei tule mieleen muuta sanaa kuin tyttö/poika. Niitähän on vaikka kuinka. Kaveri, toinen ("annahan toisen laskea"), pienempi ("varohan pienempää"), lapsi... Mikä pakko on arvata sukupuolta, kun se lasten kohdalla on ulkonäöstä mahdoton päätellä.
Saako sen lapsen sukupuolta mielestäsi missään tilanteessa olettaa? Esim. vaaratilanteessa silminnäkijänä?
Tai aikuisen? Ap väittää, ettei arvaa kenenkään sukupuolta. Jos poliisi kysyy tuntomerkkejä vastaantulijasta jälkikäteen, varmaan pitää puhua varmuuden vuoksi "henkilöstä" eikä että keski-ikäinen nainen se siinä kähvelsi tikkarin lapselta.
Tämähän on kuin metsään huutaisi. :D Edelleen: kyllä teen sukupuolioletuksia, mutta en toitota niitä siinä tilanteessa he nkilölle itselleen.T. Ap
Eli sukupuolen saa olettaa, muttei sanoa sitä ääneen henkilölle itselleen. Saako sen sanoa jollekin toiselle, vai pitääkö oletus pitää omana tietona jatkossakin?
Jos näet poikani jossakin, luulet häntä tytöksi ja kerrot jälkikäteen nähneesi jonkun tytön, niin ei se ole keneltäkään pois. Lapsen sukupuolta se ei kuitenkaan muuta. T. Ap
Ei tietenkään. Miksi se siis on niin kamalaa, jos joku erehtyy sanomaan poikaasi tytöksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Haluat selvästi päästä tuomitsemaan ihmisiä, koska he käyttäytyvät kuin tavalliset ihmiset käyttäytyy. Sinä olet tietysti supertiedostavana heidän yläpuolellaan. Ja katselet sieltä ei-sukupuolittavasta norsunluutornistasi meitä muita matosia. "Kuinka he kehtaavat käyttäytyä ympäröivien normien mukaan. Miksi he eivät pysähdy ja muutu minun kallisarvoisen lapseni vuoksi ja toimi minun arvojeni mukaan?"
Ikäisillesi ihmisille tämä on varmaan kova juttu.
Mutta suurin osa vanhemmista ihmisistä kuin sinä, on elänyt lähes kaikki vuotensa erilaisessa ja ainakin minusta paremmassa maailmassa, jossa pojilla saa olla pitkä tukka ja pinkit vaatteet ihan vapaasti, mutta ei silloin ole oletusta että häntä ei kutsuttaisi tytöksi. Mutta jossa ei aleta kuvittelemaan, että muu maailma muuttuu tämän vuoksi ja rupeaa yhtä sukupuolisekavaksi kuin ap.Lapsesi sukupuoli tai sukupuolettomuus on ap:lle jostain syystä supertärkeä asia, johon kaikkien pitäisi kiinnittää huomiota. Ja siksi hän kuvittelee, että muut miettii ekana lapsen genitaaleja (yäk).
Se, että joku sanoo lastasi tytöksi ei ole mikään maatamullistava juttu, vai onko tytöissä jotain vikaa mielestäsi?
On tietysti ikävää, että on olemassa sukupuolistereotypioita, mutta ei jokainen lapsesi tytöttelijä niitä kannata. Heillä on ehkäpä mielessä ja tehtävänä sata muuta asiaa siinä tilanteessa kun lipsahtaa tuo sinusta niin kamala 'tyttö' sana, joka ei ole ollut eikä ole ongelma juuri missään kuin heillä, joilla on sukupuoli tai sukupuolettomuus elämän yksi pääasia. Mutta sinun mielestä kaikkien pitäisi koko ajan pitää tämä asia mielessä päällimmäisenä vain siksi koska sinä halua ja koska poikalapsesi on niin kovin erityinen, että kaikkien pitää kiinnittää aina huomio juuri häneen, ja hänen kautta tietysti sinuun.
Olen samaa mieltä yhden toisen vastaajan kanssa. Olet huomionkipeä. Ja käytät lastasi sen saamiseen.Kiitos siitä, että annoit minulle ja lapselleni huomiota ja näit vaivaa pitkän vastauksen kirjoittamisessa. Huomaan, että tämä aihe herättää monissa voimakkaita tunteita. Ei varmasti tunnu mukavalta ajatus, että se oma pitkälle hioutunut toimintatapa ei kaikissa tilanteissa (enää) toimikaan. Niin muuttuu maailma, Eskoni (enkä nyt oleta sukupuoltasi).T. Ap
Sinä vaadit, että kaikki toimivat niin kuin sinä haluat. Et hyväksy muulla tavalla toimivia. Se ei ole hyvää muutosta.
En vaadi, vaan toivon. En pysty estämään sinua, jos sinulle on tärkeää kutsua poikaani tytöksi. Ethän myöskään loukkaannu ja hämmenny, kun korjaan erehdyksesi. Vähän vanhempana saattaa poika itsekin antaa palautetta. Yritän kuitenkin kasvattaa hänet hyvin, jotta palaute tulisi siivossa muodossa (eikä sisältäsi sukupuolioletuksia). T. Ap
Poikasi saa varmasti kuulla oletuksia sukupuolestaan läpi elämänsä, jos meinaa kouluja käydä ja työelämään mennä ja seurustelua yrittää. Vaikeaa tulee olemaan, jos äiti tekee lapsensa sukupuolesta kauhean mörön jo pienestä pitäen.
En tee mörköä sukupuolesta. Minusta on ihan luontevaa, että poikani on poika. Jos hän jonkun mielestä näyttää enemmän tytöltä, se olisi ehkä hyvä jättää omaksi tiedoksi (kuten kohteliaiden aikuisten kesken on tapana tehdä). T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä, miksi siellä liukumäellä ei tule mieleen muuta sanaa kuin tyttö/poika. Niitähän on vaikka kuinka. Kaveri, toinen ("annahan toisen laskea"), pienempi ("varohan pienempää"), lapsi... Mikä pakko on arvata sukupuolta, kun se lasten kohdalla on ulkonäöstä mahdoton päätellä.
Saako sen lapsen sukupuolta mielestäsi missään tilanteessa olettaa? Esim. vaaratilanteessa silminnäkijänä?
Tai aikuisen? Ap väittää, ettei arvaa kenenkään sukupuolta. Jos poliisi kysyy tuntomerkkejä vastaantulijasta jälkikäteen, varmaan pitää puhua varmuuden vuoksi "henkilöstä" eikä että keski-ikäinen nainen se siinä kähvelsi tikkarin lapselta.
Tämähän on kuin metsään huutaisi. :D Edelleen: kyllä teen sukupuolioletuksia, mutta en toitota niitä siinä tilanteessa he nkilölle itselleen.T. Ap
Eli sukupuolen saa olettaa, muttei sanoa sitä ääneen henkilölle itselleen. Saako sen sanoa jollekin toiselle, vai pitääkö oletus pitää omana tietona jatkossakin?
Jos näet poikani jossakin, luulet häntä tytöksi ja kerrot jälkikäteen nähneesi jonkun tytön, niin ei se ole keneltäkään pois. Lapsen sukupuolta se ei kuitenkaan muuta. T. Ap
Ei tietenkään. Miksi se siis on niin kamalaa, jos joku erehtyy sanomaan poikaasi tytöksi?
Ei ole kamalaa, vaan hiukan kiusallista, koska sitä tapahtuu jatkuvasti. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni käyttää usein pinkkiä paitaa. Eipä ole luultu ikinä naiselsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä, miksi siellä liukumäellä ei tule mieleen muuta sanaa kuin tyttö/poika. Niitähän on vaikka kuinka. Kaveri, toinen ("annahan toisen laskea"), pienempi ("varohan pienempää"), lapsi... Mikä pakko on arvata sukupuolta, kun se lasten kohdalla on ulkonäöstä mahdoton päätellä.
Saako sen lapsen sukupuolta mielestäsi missään tilanteessa olettaa? Esim. vaaratilanteessa silminnäkijänä?
Tai aikuisen? Ap väittää, ettei arvaa kenenkään sukupuolta. Jos poliisi kysyy tuntomerkkejä vastaantulijasta jälkikäteen, varmaan pitää puhua varmuuden vuoksi "henkilöstä" eikä että keski-ikäinen nainen se siinä kähvelsi tikkarin lapselta.
Tämähän on kuin metsään huutaisi. :D Edelleen: kyllä teen sukupuolioletuksia, mutta en toitota niitä siinä tilanteessa he nkilölle itselleen.T. Ap
Eli sukupuolen saa olettaa, muttei sanoa sitä ääneen henkilölle itselleen. Saako sen sanoa jollekin toiselle, vai pitääkö oletus pitää omana tietona jatkossakin?
Jos näet poikani jossakin, luulet häntä tytöksi ja kerrot jälkikäteen nähneesi jonkun tytön, niin ei se ole keneltäkään pois. Lapsen sukupuolta se ei kuitenkaan muuta. T. Ap
Ei tietenkään. Miksi se siis on niin kamalaa, jos joku erehtyy sanomaan poikaasi tytöksi?
Ei ole kamalaa, vaan hiukan kiusallista, koska sitä tapahtuu jatkuvasti. T. Ap
No voi voi. Laita lapsesi kaulaan lappu, jossa lukee POIKA. Tai vaikka LAPSI. Siten säästytte tytöttelyltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä olla niin herkkiä älkääkä opettako lapsianne yliherkiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos lapsi näyttää tytötä, on oikein inhimillistä luulla häntä tytöksi, ja jopa mainita se ääneen.
Tämä nykyajan höpötys, ettei saisi puhua tytöistä ja pojista on ihan huuhaata.
Saa puhua tytöistä ja pojista. Mutta jos puhut pojastani, ethän sano häntä tytöksi pelkän arvauksesi perusteella. T. Ap
Miksi sä sitten oikein tarkoituksella puet sun POIKASI tyttöjen vaatteisiin???
Päiväkoti-ikäisillä ainoastaan alushousut ovat jossain määrin anatomian mukaan muotoillut. Muutoin kysymys on enemmänkin tavoista ja tottumuksista. Jos minulla on isosiskolta jääneet, täysin käyttökelpoiset (mutta pinkit) lenkkarit, en aio hankkia noin pienelle uusia vain "väärän" värin vuoksi. Jossain pitkähihaisessa trikoopaidassakin on mielestä se ja sama, minkä värinen se on. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen osasta keskustelijoista nyt sen oletuksen, että he joko trollaavat tai ovat hieman yksinkertaisia. Jätän sen kuitenkin kohteliaasti sanomatta, koska omia oletuksiaan ei kannattaisi laukoa noin vain muille. Niistähän voi joku vaikka pahoittaa mielensä, jos ne menevät väärin.
Vierailija kirjoitti:
Teen osasta keskustelijoista nyt sen oletuksen, että he joko trollaavat tai ovat hieman yksinkertaisia. Jätän sen kuitenkin kohteliaasti sanomatta, koska omia oletuksiaan ei kannattaisi laukoa noin vain muille. Niistähän voi joku vaikka pahoittaa mielensä, jos ne menevät väärin.
Kaikki voivat pahoittaa mielensä jostain. Sille ei ole rajaa.
Kyllä minä kuvailen ilman tunnon tuskia lapselleni esim. Käy pyytämässä tuota poikaa leikkimään, jolla sininen lippis. Ei sen kummempaa kuin saada selville kenestä puhutaan enkä ala tuntea syyllisyyttä tai häpeää siitä, että joku kokee sukupuolen kirosanaksi. Rumaa käytöstä on se, jos sanotaan negatiivisia asioita toisen ulkonäöstä esim. Menepä jonottamaan tuon lihavan perään.
Joskus lapsi on hiljaa kysynyt, että ei tiedä onko tuo tyttö vai poika ja olen joutunut vastaamaan etten tiedä itsekkään, mutta ei sillä ole väliä. Mitähän mahtaa tehdä lapsen kehitykselle, kun ei saa olla omaa sukupuoltaan tai joutuu olemaan se porukan erilainen, koska vanhemmat haluaa. Se on sitten eri asia, jos lapsi haluaa itse ne sisaruksen vaatteet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos lapsi näyttää tytötä, on oikein inhimillistä luulla häntä tytöksi, ja jopa mainita se ääneen.
Tämä nykyajan höpötys, ettei saisi puhua tytöistä ja pojista on ihan huuhaata.
Saa puhua tytöistä ja pojista. Mutta jos puhut pojastani, ethän sano häntä tytöksi pelkän arvauksesi perusteella. T. Ap
Tuskin kukaan tahallaan poikaasi tytöksi kutsuu, vaan koska luulee oikeasti lapsesi olevan tyttö. Ilmeisesti juuri siksi kun näyttää tytöltä.
Olet varmasti oikeassa. Juuri erehtymisvaaran vuoksi voisi harkita, onko vieraiden lasten tytöttely/pojittelu mielekästä. T. Ap
Kaikkein kummallisinta on minusta se, kuinka kärsivällisesti ja ystävällisesti ap jaksaa vastailla kaiken maailman häröille ainakin näin verkossa.
Olisin taipuvainen ajattelemaan, että hän hoitaa tilanteet tahdikkaasti ja on hyvä kasvattaja myös tosielämässä.
Ja säästän vaivaanne, en ole hän.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä kuvailen ilman tunnon tuskia lapselleni esim. Käy pyytämässä tuota poikaa leikkimään, jolla sininen lippis. Ei sen kummempaa kuin saada selville kenestä puhutaan enkä ala tuntea syyllisyyttä tai häpeää siitä, että joku kokee sukupuolen kirosanaksi. Rumaa käytöstä on se, jos sanotaan negatiivisia asioita toisen ulkonäöstä esim. Menepä jonottamaan tuon lihavan perään.
Joskus lapsi on hiljaa kysynyt, että ei tiedä onko tuo tyttö vai poika ja olen joutunut vastaamaan etten tiedä itsekkään, mutta ei sillä ole väliä. Mitähän mahtaa tehdä lapsen kehitykselle, kun ei saa olla omaa sukupuoltaan tai joutuu olemaan se porukan erilainen, koska vanhemmat haluaa. Se on sitten eri asia, jos lapsi haluaa itse ne sisaruksen vaatteet
Ap:ta on syytetty itsekeskeiseksi, mutta itsekeskeisempi olet ehkä sinä. Ajattelet, että lapselta on viety oikeus edustaa omaa sukupuoltaan, jos juuri sinä et pääse kutsumaan häntä siksi, minkä olet päättänyt hänen olevan.
Ei, vaan siinä metsä vastasi huutoon. Jos on käyttänyt koko viestinsä aloittajan persoonan ja motiivien haukkumiseen, saa varautua siihen että saa samaa kuraa itsekin.