Lue keskustelun säännöt.
Lasten vaatteet, hiukset ja sukupuolioletukset - yksi näkökulma
15.07.2023 |
Olen ajatellut tehdä tästä aiheesta ketjun jo jonkin aikaa, joten täältä pesee. Lyhyesti: olen huomannut, että vieraat aikuiset jatkuvasti olettavat lasteni sukupuolen vaatteiden värin ja hiusten pituuden perusteella, ja myös sanovat tämän oletuksensa ääneen.
Taustaa: minulla on tyttö 5 v. ja poika 3 v. Huomasin jo tytön vauva-aikoina, että vaatteiden värin perusteella häntä kutsuttiin yleisillä paikoilla joko prinsessaksi tai "pikkumieheksi". Siniset vaatteet tekivät pojan, punertavat ja röyhelöiset tytön. Tosiasiassa lapsen päälle osui tasan sitä, mikä sattui olemaan puhtaana juuri silloin ja käytimme enemmäkseen kirppiskamaa satunnaisissa väreissä. Emme siis erikseen pyrkineet viestimään vaatevalinnoilla sukupuolesta, mutta niin monet tuntuivat olettavan. Kuopuspoikamme käyttää paljon isosiskolta perittyjä vaatteita, joista osa on pinkkejä (muttei mitään prinsessamekkoja). Jos hänellä on pinkki hellehattu, häntä pidetään tyttönä - aivan sama minkä näköinen tai oloinen hän on muutoin.
Molemmilla lapsilla on toistaiseksi yli olkapäiden ulottuva tukka, jollaiseksi se on itsestään kasvanut. Emme ole nähneet tarvetta muunkaanlaiseen kampaukseen, eikä kumpikaan ole muuta toivonut. Tästäkin johtuen poikaamme luullaan usein tytöksi. Olen pannut merkille, että ainakin täällä Pohjanmaalla pitkä tukka on pikkupojilla harvinaisuus. Junan leikkivaunussakin joku pikkutyttö huomauttikin lapsilleni, että heillä on (tytöksi ja pojaksi) väärän väriset kengät. :D Kuitenkin tyttöäni tytötellään nykyään aina julkisilla paikoilla - onhan hänellä "tyttötukka".
Onko tällä sitten mitään merkitystä? Ei kai, paitsi: on hieman rasittavaa kuulla jatkuvasti poikaani kutsuttavan tytöksi. Pidän hiukan kiusallisena lähteä oikomaan ventovieraan tekemiä sukupuoliarvailuja, mutta on sekin kiusallista, jos jätän oletuksen korjaamatta ja hetken päästä kutsun lasta "Matiksi". Olen jopa miettinyt, pitäisikö poika viedä parturiin ihan vain tämän asian takia, mutta annan mieluummin herran itse päättää, kun oma ulkonäkö alkaa kiinnostaa.
Mikäs tässä nyt oli pointtina? Varmaan se, että ymmärrän hyvin, miksi ihmiset kokevat tarvetta pukea ja parturoidan lapsensa sukupuolioletusten mukaisesti. Jos niin ei tee (kuten me), saa takuuvarmasti kuulla vääriä olettamuksia, jotka on joko tietoisesti ohitettava tai sitten korjattava. Minulle on aikalailla sama, miten muut lapsensa pukevat. Sellainen toive minulla kuitenkin olisi, että automaattisen tytöttelyn ja pojittelun sijaan lapsiani voisi kutsua vaikka ilmaisuilla "lapsi" tai "hän", kunnes joko nimestä tai kysymällä saa sukupuolen selville. Silloin tältä av-mammalta säästyisi arjessa pikkuisen aikaa ja vaivaa.
Ei mulla muuta. Repikää kappaleiksi.
Kommentit (234)
Se on muuten hassua, millä perusteilla oletus pikkulapsen sukupuolesta tehdään. Minulla on tyttö ja poika, joka kumpikin vuorollaan käyttivät siniviherharmaata välikausihaalaria ja kirkkaanpinkkejä välikausihanskoja. Enemmän taisi tulla arvauksia tytöksi, vaikka hanskat olivat asukokonaisuuden ainoa "tyttöväri".
Vaaleansininen uimavaippa punaisilla ravuilla oli poikamainen vaate.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsista ei pysty välttämättä määrittämään kasvojen tai vartalon perusteella. Ne, jotka eivät tätä tiedä, yrittävät arvata sukupuolta. Lapset arvuuttelevat toistensa sukupuolta opittelujen piirteiden avulla.
En ole varma, onko ap:n pointti, että kysyttäisiin ensin lapsen sukupuolta vai että korvattaisiin sanat tyttö ja poika sanalla lapsi. Puhe kuulostaa jäykemmältä, jos puhutaan vain lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos lapsi näyttää tytötä, on oikein inhimillistä luulla häntä tytöksi, ja jopa mainita se ääneen.
Tämä nykyajan höpötys, ettei saisi puhua tytöistä ja pojista on ihan huuhaata.
Nuoret reagoivat tähän vuosia jatkuneeseen tytöttelyyn ja pojitteluun siten, etteivät ole enää kumpaakaan sitten kun saavat päättää.
Että miten meni noin niinku omasta mielestä?
Ainahan lapsia on tytötelty ja pojiteltu, kautta historian. Ei ongelmia. Nyt on vasta keksitty, että se olisi muka jotain kamalaa.
Nykyään arvot ovat oikeastaan konservatiivisemmat kuin ennen. Viisikon Paulia kaikki kutsuivat Pauliksi, vanhempansakin.
Onneksi sain elää lapsuuteni aikana, jolloin sukupuolesta ei tehty ongelmaa. Kyllä minuakin joskus pojaksi luultiin, mutta mitä väliä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska en tiedä lapsesi nimeä, kutsun häntä/heitä työksi tai pojaksi riippuen siitä, miltä minusta lapsesi näyttää. Lapseksi kutsuminen on hölmöä.
Oletko muutenkaan tullut ajatelleeksi, ettei lapsesta välttämättä ulkonäön perusteella saa selvää, kumpaa lajia tämä mahtaa olla. Oletukset tästä syystä tehdään vaatteiden ja hiusten mukaan.
Jos asia häiritsee sinua kovasti, korjaa vastapuolelle tilanteessa sukupuolioletus.
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Lapseltani (tai minulta) saa myös reippaasti kysyä lapsen nimeä, jos tämä tieto tuntuu olleelliselta luontevaa puhuttelua ajatellen. T. Ap
Nimen kysymiseen menee yleensä liilaa aikaa huomioiden se, että ns. "tilanne" (vaikka kahden lapsen yhtäaikainen liukumäkeen meno) on jo päällä.
Ja sukupuoli tarvitaan tässä mihin? Hei Millapetteri, voit etuilla tytöistä mutta anna poikien mennä ensin!
Vähän outoa on joidenkin aikuisten pakkomielle siitä, että on saatava tietää minkälaiset elimet vaatteiden alta löytyy. Ette tee sillä tiedolla yhtään mitään, joten lopettakaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsista ei pysty välttämättä määrittämään kasvojen tai vartalon perusteella. Ne, jotka eivät tätä tiedä, yrittävät arvata sukupuolta. Lapset arvuuttelevat toistensa sukupuolta opittelujen piirteiden avulla.
En ole varma, onko ap:n pointti, että kysyttäisiin ensin lapsen sukupuolta vai että korvattaisiin sanat tyttö ja poika sanalla lapsi. Puhe kuulostaa jäykemmältä, jos puhutaan vain lapsista.
Käytäthän sinäkin viestissäsi viisi kertaa lapsi-sanaa ja vain kerran tyttöä ja poikaa. Tuntuuko jäykältä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska en tiedä lapsesi nimeä, kutsun häntä/heitä työksi tai pojaksi riippuen siitä, miltä minusta lapsesi näyttää. Lapseksi kutsuminen on hölmöä.
Oletko muutenkaan tullut ajatelleeksi, ettei lapsesta välttämättä ulkonäön perusteella saa selvää, kumpaa lajia tämä mahtaa olla. Oletukset tästä syystä tehdään vaatteiden ja hiusten mukaan.
Jos asia häiritsee sinua kovasti, korjaa vastapuolelle tilanteessa sukupuolioletus.
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Lapseltani (tai minulta) saa myös reippaasti kysyä lapsen nimeä, jos tämä tieto tuntuu olleelliselta luontevaa puhuttelua ajatellen. T. Ap
Nimen kysymiseen menee yleensä liilaa aikaa huomioiden se, että ns. "tilanne" (vaikka kahden lapsen yhtäaikainen liukumäkeen meno) on jo päällä.
Ja sukupuoli tarvitaan tässä mihin? Hei Millapetteri, voit etuilla tytöistä mutta anna poikien mennä ensin!
Vähän outoa on joidenkin aikuisten pakkomielle siitä, että on saatava tietää minkälaiset elimet vaatteiden alta löytyy. Ette tee sillä tiedolla yhtään mitään, joten lopettakaa!
Kyllä sinuakin varmaan kiinnostaa, ainakin jossakin vaiheessa. Et vain huomaa sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska en tiedä lapsesi nimeä, kutsun häntä/heitä työksi tai pojaksi riippuen siitä, miltä minusta lapsesi näyttää. Lapseksi kutsuminen on hölmöä.
Oletko muutenkaan tullut ajatelleeksi, ettei lapsesta välttämättä ulkonäön perusteella saa selvää, kumpaa lajia tämä mahtaa olla. Oletukset tästä syystä tehdään vaatteiden ja hiusten mukaan.
Jos asia häiritsee sinua kovasti, korjaa vastapuolelle tilanteessa sukupuolioletus.
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Lapseltani (tai minulta) saa myös reippaasti kysyä lapsen nimeä, jos tämä tieto tuntuu olleelliselta luontevaa puhuttelua ajatellen. T. Ap
Nimen kysymiseen menee yleensä liilaa aikaa huomioiden se, että ns. "tilanne" (vaikka kahden lapsen yhtäaikainen liukumäkeen meno) on jo päällä.
Ja sukupuoli tarvitaan tässä mihin? Hei Millapetteri, voit etuilla tytöistä mutta anna poikien mennä ensin!
Vähän outoa on joidenkin aikuisten pakkomielle siitä, että on saatava tietää minkälaiset elimet vaatteiden alta löytyy. Ette tee sillä tiedolla yhtään mitään, joten lopettakaa!
En itse edes mieti mitään elimiä. Kiitos vaan mielikuvasta. Aina olen ajatellut lapsia viattomasti lapsina, olivat sitten tyttöjä tai poikia, mutta nyt pitäisi varmaan alkaa ajatella sukupuolielimiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska en tiedä lapsesi nimeä, kutsun häntä/heitä työksi tai pojaksi riippuen siitä, miltä minusta lapsesi näyttää. Lapseksi kutsuminen on hölmöä.
Oletko muutenkaan tullut ajatelleeksi, ettei lapsesta välttämättä ulkonäön perusteella saa selvää, kumpaa lajia tämä mahtaa olla. Oletukset tästä syystä tehdään vaatteiden ja hiusten mukaan.
Jos asia häiritsee sinua kovasti, korjaa vastapuolelle tilanteessa sukupuolioletus.
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Lapseltani (tai minulta) saa myös reippaasti kysyä lapsen nimeä, jos tämä tieto tuntuu olleelliselta luontevaa puhuttelua ajatellen. T. Ap
Nimen kysymiseen menee yleensä liilaa aikaa huomioiden se, että ns. "tilanne" (vaikka kahden lapsen yhtäaikainen liukumäkeen meno) on jo päällä.
Ja sukupuoli tarvitaan tässä mihin? Hei Millapetteri, voit etuilla tytöistä mutta anna poikien mennä ensin!
Vähän outoa on joidenkin aikuisten pakkomielle siitä, että on saatava tietää minkälaiset elimet vaatteiden alta löytyy. Ette tee sillä tiedolla yhtään mitään, joten lopettakaa!
Kyllä sinuakin varmaan kiinnostaa, ainakin jossakin vaiheessa. Et vain huomaa sitä.
Mielenkiintoinen tuo käyttämäsi ilmaus jossain vaiheessa.
Tunnen aika paljon lapsia ja nuoria, ja sanoisin että alle kouluikäiset ovat keskimäärin erittäin tietoisia itsestään sukupuolensa edustajina. Muunsukupuolisten määrä alkaa kasvamaan vasta jossain vaiheessa. Yleensä yläkouluiässä, ja nimenomaan biologisten tyttöjen keskuudessa. Hedelmällisen naisen rooli ja elämä ahdistaa.
Kertoisisikohan se jotakin meidän yhteiskunnastamme ja siitä ilmiöstä, mitä kutsut kiinnostukseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska en tiedä lapsesi nimeä, kutsun häntä/heitä työksi tai pojaksi riippuen siitä, miltä minusta lapsesi näyttää. Lapseksi kutsuminen on hölmöä.
Oletko muutenkaan tullut ajatelleeksi, ettei lapsesta välttämättä ulkonäön perusteella saa selvää, kumpaa lajia tämä mahtaa olla. Oletukset tästä syystä tehdään vaatteiden ja hiusten mukaan.
Jos asia häiritsee sinua kovasti, korjaa vastapuolelle tilanteessa sukupuolioletus.
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Lapseltani (tai minulta) saa myös reippaasti kysyä lapsen nimeä, jos tämä tieto tuntuu olleelliselta luontevaa puhuttelua ajatellen. T. Ap
Nimen kysymiseen menee yleensä liilaa aikaa huomioiden se, että ns. "tilanne" (vaikka kahden lapsen yhtäaikainen liukumäkeen meno) on jo päällä.
Ja sukupuoli tarvitaan tässä mihin? Hei Millapetteri, voit etuilla tytöistä mutta anna poikien mennä ensin!
Vähän outoa on joidenkin aikuisten pakkomielle siitä, että on saatava tietää minkälaiset elimet vaatteiden alta löytyy. Ette tee sillä tiedolla yhtään mitään, joten lopettakaa!
En itse edes mieti mitään elimiä. Kiitos vaan mielikuvasta. Aina olen ajatellut lapsia viattomasti lapsina, olivat sitten tyttöjä tai poikia, mutta nyt pitäisi varmaan alkaa ajatella sukupuolielimiä.
Sukuelin ei sukuPUOLIelin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska en tiedä lapsesi nimeä, kutsun häntä/heitä työksi tai pojaksi riippuen siitä, miltä minusta lapsesi näyttää. Lapseksi kutsuminen on hölmöä.
Oletko muutenkaan tullut ajatelleeksi, ettei lapsesta välttämättä ulkonäön perusteella saa selvää, kumpaa lajia tämä mahtaa olla. Oletukset tästä syystä tehdään vaatteiden ja hiusten mukaan.
Jos asia häiritsee sinua kovasti, korjaa vastapuolelle tilanteessa sukupuolioletus.
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Lapseltani (tai minulta) saa myös reippaasti kysyä lapsen nimeä, jos tämä tieto tuntuu olleelliselta luontevaa puhuttelua ajatellen. T. Ap
Nimen kysymiseen menee yleensä liilaa aikaa huomioiden se, että ns. "tilanne" (vaikka kahden lapsen yhtäaikainen liukumäkeen meno) on jo päällä.
Ja sukupuoli tarvitaan tässä mihin? Hei Millapetteri, voit etuilla tytöistä mutta anna poikien mennä ensin!
Vähän outoa on joidenkin aikuisten pakkomielle siitä, että on saatava tietää minkälaiset elimet vaatteiden alta löytyy. Ette tee sillä tiedolla yhtään mitään, joten lopettakaa!
En itse edes mieti mitään elimiä. Kiitos vaan mielikuvasta. Aina olen ajatellut lapsia viattomasti lapsina, olivat sitten tyttöjä tai poikia, mutta nyt pitäisi varmaan alkaa ajatella sukupuolielimiä.
Ei tarvitse ajatella elimiä. Ajattelet vain lapsia lapsina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska en tiedä lapsesi nimeä, kutsun häntä/heitä työksi tai pojaksi riippuen siitä, miltä minusta lapsesi näyttää. Lapseksi kutsuminen on hölmöä.
Oletko muutenkaan tullut ajatelleeksi, ettei lapsesta välttämättä ulkonäön perusteella saa selvää, kumpaa lajia tämä mahtaa olla. Oletukset tästä syystä tehdään vaatteiden ja hiusten mukaan.
Jos asia häiritsee sinua kovasti, korjaa vastapuolelle tilanteessa sukupuolioletus.
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Lapseltani (tai minulta) saa myös reippaasti kysyä lapsen nimeä, jos tämä tieto tuntuu olleelliselta luontevaa puhuttelua ajatellen. T. Ap
Nimen kysymiseen menee yleensä liilaa aikaa huomioiden se, että ns. "tilanne" (vaikka kahden lapsen yhtäaikainen liukumäkeen meno) on jo päällä.
Ja sukupuoli tarvitaan tässä mihin? Hei Millapetteri, voit etuilla tytöistä mutta anna poikien mennä ensin!
Vähän outoa on joidenkin aikuisten pakkomielle siitä, että on saatava tietää minkälaiset elimet vaatteiden alta löytyy. Ette tee sillä tiedolla yhtään mitään, joten lopettakaa!
Kyllä sinuakin varmaan kiinnostaa, ainakin jossakin vaiheessa. Et vain huomaa sitä.
Ei ole tähän mennessä vielä alkanut kiinnostaa jonkun satunnaisen ohikulkijan sukupuoli. Mitä minä sillä tiedolla edes tekisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan puhut lapsillesi, että anna tädin mennä ensin, anna sedälle paikka jne. Eli sukupuolitat itsekin vieraita ihmisiä ulkonäön perusteella.
En tädittele, vaan sanon, että "anna hänen mennä ensin". Tädittely ei ole mielestäni enää ihan tätä päivää. Kaikki eivät halua olla "tätejä", vaikka olisivatkin esim. keski-ikäisiä naisia. T. Ap
Siis et käytä koskaan aikuisista sukupuolittuneita ilmaisuja jos et ole heiltä kysynyt sukupuolta? Ja sen kysyminen olisi epäkohteliasta. Etkö tosiaan ikinä sano sukupuolittuneita ilmaisuja minkään ikäisistä, joiden sukupuolta et ole varmistanut esim. kysymällä?
Jos vastaan tulee vaikka raivoisasti kiroileva miesoletettu, sanotko jälkikäteen, että olipa pelottava "henkilö" vai lipsahtaako ikinä sana "mies"?
Jälleen: olettaisin tuon kiroilijan mieheksi ja saattaisin _jälkikäteen_ puhua hänestä miehenä. Mutta jos haluaisin puhutella kiroilijaa, en aloittaisi hihkaisemalla "Hei mies!". Ei siitä sukupuolioletuksen tokaisemisesta olisi siinä tilanteessa mitään lisähyötyä. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska en tiedä lapsesi nimeä, kutsun häntä/heitä työksi tai pojaksi riippuen siitä, miltä minusta lapsesi näyttää. Lapseksi kutsuminen on hölmöä.
Oletko muutenkaan tullut ajatelleeksi, ettei lapsesta välttämättä ulkonäön perusteella saa selvää, kumpaa lajia tämä mahtaa olla. Oletukset tästä syystä tehdään vaatteiden ja hiusten mukaan.
Jos asia häiritsee sinua kovasti, korjaa vastapuolelle tilanteessa sukupuolioletus.
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Lapseltani (tai minulta) saa myös reippaasti kysyä lapsen nimeä, jos tämä tieto tuntuu olleelliselta luontevaa puhuttelua ajatellen. T. Ap
Nimen kysymiseen menee yleensä liilaa aikaa huomioiden se, että ns. "tilanne" (vaikka kahden lapsen yhtäaikainen liukumäkeen meno) on jo päällä.
Ja sukupuoli tarvitaan tässä mihin? Hei Millapetteri, voit etuilla tytöistä mutta anna poikien mennä ensin!
Vähän outoa on joidenkin aikuisten pakkomielle siitä, että on saatava tietää minkälaiset elimet vaatteiden alta löytyy. Ette tee sillä tiedolla yhtään mitään, joten lopettakaa!
Kyllä sinuakin varmaan kiinnostaa, ainakin jossakin vaiheessa. Et vain huomaa sitä.
Mielenkiintoinen tuo käyttämäsi ilmaus jossain vaiheessa.
Tunnen aika paljon lapsia ja nuoria, ja sanoisin että alle kouluikäiset ovat keskimäärin erittäin tietoisia itsestään sukupuolensa edustajina. Muunsukupuolisten määrä alkaa kasvamaan vasta jossain vaiheessa. Yleensä yläkouluiässä, ja nimenomaan biologisten tyttöjen keskuudessa. Hedelmällisen naisen rooli ja elämä ahdistaa.
Kertoisisikohan se jotakin meidän yhteiskunnastamme ja siitä ilmiöstä, mitä kutsut kiinnostukseksi?
Niinpä. Esim koko feministinen aate perustuu sukupuolille. Olisiko sillä jotain osuutta asiaan? Intersektionaalinen feminismi juuri jaottelee ihmiset tarkasti eri lokeroihinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska en tiedä lapsesi nimeä, kutsun häntä/heitä työksi tai pojaksi riippuen siitä, miltä minusta lapsesi näyttää. Lapseksi kutsuminen on hölmöä.
Oletko muutenkaan tullut ajatelleeksi, ettei lapsesta välttämättä ulkonäön perusteella saa selvää, kumpaa lajia tämä mahtaa olla. Oletukset tästä syystä tehdään vaatteiden ja hiusten mukaan.
Jos asia häiritsee sinua kovasti, korjaa vastapuolelle tilanteessa sukupuolioletus.
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Lapseltani (tai minulta) saa myös reippaasti kysyä lapsen nimeä, jos tämä tieto tuntuu olleelliselta luontevaa puhuttelua ajatellen. T. Ap
Nimen kysymiseen menee yleensä liilaa aikaa huomioiden se, että ns. "tilanne" (vaikka kahden lapsen yhtäaikainen liukumäkeen meno) on jo päällä.
Ja sukupuoli tarvitaan tässä mihin? Hei Millapetteri, voit etuilla tytöistä mutta anna poikien mennä ensin!
Vähän outoa on joidenkin aikuisten pakkomielle siitä, että on saatava tietää minkälaiset elimet vaatteiden alta löytyy. Ette tee sillä tiedolla yhtään mitään, joten lopettakaa!
Kyllä sinuakin varmaan kiinnostaa, ainakin jossakin vaiheessa. Et vain huomaa sitä.
Ei ole tähän mennessä vielä alkanut kiinnostaa jonkun satunnaisen ohikulkijan sukupuoli. Mitä minä sillä tiedolla edes tekisin?
Taatusti kiinnostaa, jos se ohikulkija alkaa tehdä tuttavuutta lapseesi. Kyllä silloin on merkitystä, onko tämä satunnainen kulkija esimerkiksi mies.
Ap, olet ihan oikeassa ja olen ihmetellyt samaa. Minulla on tytär ja on ollut häkellyttävää huomata, miten pienestä pitäen oletukset stereotyyppisistä mielenkiinnonkohteista ja käyttäytymisestä tulevat. Meidän tapauksessamme taas tytärtämme on luultu useamman kerran pojaksi, koska osa hänen vaatteistaan on ollut jopa sinisiä tai mustia. Itse sanon kaikkia kohtaamiamme lapsia ihan vain lapsiksi, paitsi toki nimellä jos se tulee ilmi. Tämä on ollut minulle aivan itsestäänselvä toimintatapa, mutta ei näemmä monille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska en tiedä lapsesi nimeä, kutsun häntä/heitä työksi tai pojaksi riippuen siitä, miltä minusta lapsesi näyttää. Lapseksi kutsuminen on hölmöä.
Oletko muutenkaan tullut ajatelleeksi, ettei lapsesta välttämättä ulkonäön perusteella saa selvää, kumpaa lajia tämä mahtaa olla. Oletukset tästä syystä tehdään vaatteiden ja hiusten mukaan.
Jos asia häiritsee sinua kovasti, korjaa vastapuolelle tilanteessa sukupuolioletus.
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Lapseltani (tai minulta) saa myös reippaasti kysyä lapsen nimeä, jos tämä tieto tuntuu olleelliselta luontevaa puhuttelua ajatellen. T. Ap
Nimen kysymiseen menee yleensä liilaa aikaa huomioiden se, että ns. "tilanne" (vaikka kahden lapsen yhtäaikainen liukumäkeen meno) on jo päällä.
Ja sukupuoli tarvitaan tässä mihin? Hei Millapetteri, voit etuilla tytöistä mutta anna poikien mennä ensin!
Vähän outoa on joidenkin aikuisten pakkomielle siitä, että on saatava tietää minkälaiset elimet vaatteiden alta löytyy. Ette tee sillä tiedolla yhtään mitään, joten lopettakaa!
En itse edes mieti mitään elimiä. Kiitos vaan mielikuvasta. Aina olen ajatellut lapsia viattomasti lapsina, olivat sitten tyttöjä tai poikia, mutta nyt pitäisi varmaan alkaa ajatella sukupuolielimiä.
Ei tarvitse ajatella elimiä. Ajattelet vain lapsia lapsina.
Niinhän minä olen tehnytkin. Olivat sitten tyttöjä tai poikia. En minä ajattele elimiä, jos joku on tyttö tai poika. Vaan tyttönä tai poikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsista ei pysty välttämättä määrittämään kasvojen tai vartalon perusteella. Ne, jotka eivät tätä tiedä, yrittävät arvata sukupuolta. Lapset arvuuttelevat toistensa sukupuolta opittelujen piirteiden avulla.
En ole varma, onko ap:n pointti, että kysyttäisiin ensin lapsen sukupuolta vai että korvattaisiin sanat tyttö ja poika sanalla lapsi. Puhe kuulostaa jäykemmältä, jos puhutaan vain lapsista.
Käytäthän sinäkin viestissäsi viisi kertaa lapsi-sanaa ja vain kerran tyttöä ja poikaa. Tuntuuko jäykältä?
En puhu tuossa yhdelle ihmiselle, joten se ei olekaan jäykkää, kun puhun monikossa lapsista. Hei, lapsi, onpas sinulla kiva paita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska en tiedä lapsesi nimeä, kutsun häntä/heitä työksi tai pojaksi riippuen siitä, miltä minusta lapsesi näyttää. Lapseksi kutsuminen on hölmöä.
Oletko muutenkaan tullut ajatelleeksi, ettei lapsesta välttämättä ulkonäön perusteella saa selvää, kumpaa lajia tämä mahtaa olla. Oletukset tästä syystä tehdään vaatteiden ja hiusten mukaan.
Jos asia häiritsee sinua kovasti, korjaa vastapuolelle tilanteessa sukupuolioletus.
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Lapseltani (tai minulta) saa myös reippaasti kysyä lapsen nimeä, jos tämä tieto tuntuu olleelliselta luontevaa puhuttelua ajatellen. T. Ap
Nimen kysymiseen menee yleensä liilaa aikaa huomioiden se, että ns. "tilanne" (vaikka kahden lapsen yhtäaikainen liukumäkeen meno) on jo päällä.
Ja sukupuoli tarvitaan tässä mihin? Hei Millapetteri, voit etuilla tytöistä mutta anna poikien mennä ensin!
Vähän outoa on joidenkin aikuisten pakkomielle siitä, että on saatava tietää minkälaiset elimet vaatteiden alta löytyy. Ette tee sillä tiedolla yhtään mitään, joten lopettakaa!
Kyllä sinuakin varmaan kiinnostaa, ainakin jossakin vaiheessa. Et vain huomaa sitä.
Mielenkiintoinen tuo käyttämäsi ilmaus jossain vaiheessa.
Tunnen aika paljon lapsia ja nuoria, ja sanoisin että alle kouluikäiset ovat keskimäärin erittäin tietoisia itsestään sukupuolensa edustajina. Muunsukupuolisten määrä alkaa kasvamaan vasta jossain vaiheessa. Yleensä yläkouluiässä, ja nimenomaan biologisten tyttöjen keskuudessa. Hedelmällisen naisen rooli ja elämä ahdistaa.
Kertoisisikohan se jotakin meidän yhteiskunnastamme ja siitä ilmiöstä, mitä kutsut kiinnostukseksi?
Niinpä. Esim koko feministinen aate perustuu sukupuolille. Olisiko sillä jotain osuutta asiaan? Intersektionaalinen feminismi juuri jaottelee ihmiset tarkasti eri lokeroihinsa.
Intersektionaalinen feminismi lähtee ajatuksesta, että miehiä ja naisia on monenlaisia. Kaikki naiset eivät ole sorrettuja, eivätkä kaikki miehet sortajia. Mielestäni se on hyödyllinen työkalu, vaikkei tietenkään ainoa totuus.
Ainahan lapsia on tytötelty ja pojiteltu, kautta historian. Ei ongelmia. Nyt on vasta keksitty, että se olisi muka jotain kamalaa.