Lue keskustelun säännöt.
Noin 7 vuotta sitten erosin ex-miehestäni ja minusta tuli lapsen lähivanhempi. Yksi asia ei jätä rauhaan.
14.07.2023 |
Lapsi viettää siis suurimman osan ajastaan kanssani. Kasvatan hänet yksin ja eron jälkeen menin monta vuotta lapsen ehdoilla, kun hän oireili pahasti. Ex-mieheni perusti heti uuden perheen ja sai lapsia. Elatusavun ja mone muun asian kanssa on ollut ongelmia.
Yksi asia on jäänyt valtavasti painamaan, ja nousee esiin säänöllisin väliajoin: se, miten ex-mieheni vanhemmat ovat kohdelleet minua.
He eivät ole eromme jälkeen KERTAAKAAN kysyneet minulta miten jaksan, pärjäänkö lapseni kanssa, tarvitsemmeko jotain. Ei kertaakaan. Heillä ei ole puute resursseista, päinvastoin.
Mietin, miten ihmiset voivat olla noin julmia. Heidän poikansa on jättänyt vastuun minulle. Kukaan ei ole kertaakaan kysynyt miten minä jaksan tai voin.
Viime aikoina minulla on ollut itsetuhoisia ajatuksia ja luulen, että olen sairastunut masennukseen. Joku näkymättömyys vaivaa ja tällaiset ajatukset pyörivät päässä.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Ei se kakara ole exäsi vanhempien murhe vaikka onkin heidän lapsenlapsensa. Hienoa, että ex-miehesi ja hänen oikea perheensä pääsi eroon kaltaisestasi nalkuttajasta.
Sun kielenkäyttö kertoo tarpeeksi siitä, että sun kommentit kannattaa jättää ihan omaan arvoonsa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työstä tehokkaasti tuota ongelmaasi. Kun joka päivä sanot itsellesi, että ei sillä oikasti ole mitään väliä, miten toiset suhtautuu sinuun tai lapseesi, niin pääset vähitellen eroon katkeruudesta.
Ompa kurjat isovanhemmat =/
En ikinä voisi katkasta välejä lastenlapsiin.
Jotkut vaan niin saa** %a möllejä aikuisia"
Muka..
Jos im ajatuksia ota yhteyttä jonnekin apuun mahdollisimman nopeasti.
Kyllä täällä väsyneitä on, elkää polkeko ketään.
Ihmiset eroavat aivan liian vähän. Lisää eroja vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisilla tapauksilla tuppaa olemaan vähintään kaksi eri puolta.
Mikä se toinen puoli voisi olla? Ap on jäänyt yksin lapsen kanssa.
Riitaisa ja vaikea ero ja/tai mies/tämän vanhemmat tuntevat kokeneensa jotain vääryyttä AP:n puolelta, esimerkiksi haukkumista, pettämistä, syyttämistä, raivoa ihan mitä tahansa. Vain mielikuvitus rajana.
Kuitenkin Ap huolehtii heidän lapsenlapsestaan. Voiko ikävä ihminen olla vastuullinen äiti?
Jos ap olisi joku raivota ja isä hyvä, niin tilanne ei olisi varmaan se, että isä olidi jättänyt laisen ja hankkinut uuden perheen
Missäs on käynyt ilmi että ap on vastuullinen äiti? Se, että huolehtii valtaosan ajasta lapsesta, ei automaattisesti tee sinusta vastuullista ja hyvää äitiä. Siitä ääriesimerkkinä vaikkapa Joensuun 4-vuotiaan järkyttävä tapaus. En siis sano, ettäkö ap olisi sen kaltainen äiti, mutta noin yleinen muistutus, ettei lapsen lähivanhemmuus tee automaattisesti vastuullista ja hyvää vanhempaa.
Tilanteesta on 7 vuotta aikaa. Varmaan Ap ollut hankala jos mies on jättänyt ja perustanut perheen toisen kanssa. Eiköhän se ole sika luonnollista? Minusta 7 vuotta hiljaisuutta eroriitojen takia on aika raukkamaista, varsinkin kun hommassa on lapsi mukana