Lue keskustelun säännöt.
Noin 7 vuotta sitten erosin ex-miehestäni ja minusta tuli lapsen lähivanhempi. Yksi asia ei jätä rauhaan.
14.07.2023 |
Lapsi viettää siis suurimman osan ajastaan kanssani. Kasvatan hänet yksin ja eron jälkeen menin monta vuotta lapsen ehdoilla, kun hän oireili pahasti. Ex-mieheni perusti heti uuden perheen ja sai lapsia. Elatusavun ja mone muun asian kanssa on ollut ongelmia.
Yksi asia on jäänyt valtavasti painamaan, ja nousee esiin säänöllisin väliajoin: se, miten ex-mieheni vanhemmat ovat kohdelleet minua.
He eivät ole eromme jälkeen KERTAAKAAN kysyneet minulta miten jaksan, pärjäänkö lapseni kanssa, tarvitsemmeko jotain. Ei kertaakaan. Heillä ei ole puute resursseista, päinvastoin.
Mietin, miten ihmiset voivat olla noin julmia. Heidän poikansa on jättänyt vastuun minulle. Kukaan ei ole kertaakaan kysynyt miten minä jaksan tai voin.
Viime aikoina minulla on ollut itsetuhoisia ajatuksia ja luulen, että olen sairastunut masennukseen. Joku näkymättömyys vaivaa ja tällaiset ajatukset pyörivät päässä.
Kommentit (67)
Kirjoitit eronneesi ex-miehestäsi n. 7 vuotta sitten ja sinusta tuli lähihuoltaja. Lapsi oireili pahasti. Eli sinä erosit, ette yhteistuumin?
Kuitenkin olet odottanut ex-miehesi vanhemmilta jotain välittävää yhteydenottoa, vaikka olet tavallaan heidät hylännyt.
Voi myös olla, että olet esittänyt niin vahvaa ja pärjäävää (kuten moni eron ottava suorittajanainen), ettei lähipiirillä ole tullut mieleenkään tarjota apua.
Joka tapauksessa olet uhrannut itsesi (ja unohtanut omat tarpeesi?) lapsen vuoksi ja katkeruus nostaa nyt päätään.
Lasten kasvatus ei ole yhden ihmisen hommaa. Kunpa kaikki voimaantuneet ja itseriittoiset ihmiset tämän tajuaisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän harmituksen. Jotkut ei vaan osaa/ole sellaisia. Ei ehkä jotenkin tiedä miten kysyä, ei halua puuttua jne. Tai sitten exäsi on antanut susta ja erosta väärän kuvan vanhemmilleen ja he pitävät siksi poikansa puolta. Ei tollasta kannata liikoja miettiä, eikä todellakaan alkaa masentua sellaisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurja kuulla :( voimia AP. Kyllä minä ainakin hoitaisin lapsenlapsiani, vaikka heidän vanhempansa eroaisi. Kysyisin lähivanhemmalta tarvitseeko hoitoapua ja tarjoutuisin ottamaan lapsia yökylään. Ihan normi settiä olla kiinnostunut OMASTA jälkikasvunsa, jota he ovat yhtälailla kun omat lapsetkin.
Et voi vaikuttaa muiden ihmisten käytökseen eikä kannata rakentaa elämäänsä ja hyvää oloaan muiden ihmisten toiminnan varaan. Et voi pakottaa tai painostaa ketään olemaan kiinnostunut sinusta tai elämästäsi. Ihan sama vaikka olisivat sukua. Elämässä selviää helpommalla, kun ei pahoita mieltään siitä, jos joku ei ole kiinnostunut sinusta vaan ennemmin etsiä elämäänsä ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita sinusta. Liian usein esim sukulaisilta odotetaan jotain vain siksi koska ovat sukua ja sitten ollaan pettyneitä kun odotukset ei täyty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaisilla tapauksilla tuppaa olemaan vähintään kaksi eri puolta.
Vierailija kirjoitti:
Kurja kuulla :( voimia AP. Kyllä minä ainakin hoitaisin lapsenlapsiani, vaikka heidän vanhempansa eroaisi. Kysyisin lähivanhemmalta tarvitseeko hoitoapua ja tarjoutuisin ottamaan lapsia yökylään. Ihan normi settiä olla kiinnostunut OMASTA jälkikasvunsa, jota he ovat yhtälailla kun omat lapsetkin.
Kun olet tehny lapsia, olet itse valinnut tehdä ne lapset ja näin ollen luonnollisempaa olla kiinnostunut omista lapsista. Lapsenlapset taas ei ole oma valinta, joten mielestäni on ihan ok olla olematta kiinnostunut lapsenlapsista.
Voihan se olla ettei nämä ap:n eksän vanhemmat vaikka pidä ap:sta ja saavat ihan tarpeeksi olla tekemisissä ja kuulla lapsenlapsensa kuulumisia oman lapsensa kautta. Ap:han ei sanonut, etteikö hänen eksänsä ikinä tapaisi lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö se ole ennemmin ap:n vanhempien tehtävä kysellä ap:n jaksamista, ei exän vanhempien.
En ymmärrä, että hankitaan lapsia ja odotetaan, että muut huolehtivat jaksamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole ennemmin ap:n vanhempien tehtävä kysellä ap:n jaksamista, ei exän vanhempien.
En ymmärrä, että hankitaan lapsia ja odotetaan, että muut huolehtivat jaksamisesta.
Niinpä. Mielestäni aina kun tekee lapsia, pitää varautua siihen, että joutuu olemaan niistä vastuussa ilman kumppania. Kumppanihan saattaa vaikka sairastua vakavasti tai kuolla. Jos et ole valmis tarpeen vaatiessa huolehtimaan lapsista yksin, älä hanki lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole ennemmin ap:n vanhempien tehtävä kysellä ap:n jaksamista, ei exän vanhempien.
En ymmärrä, että hankitaan lapsia ja odotetaan, että muut huolehtivat jaksamisesta.
Niinpä. Mielestäni aina kun tekee lapsia, pitää varautua siihen, että joutuu olemaan niistä vastuussa ilman kumppania. Kumppanihan saattaa vaikka sairastua vakavasti tai kuolla. Jos et ole valmis tarpeen vaatiessa huolehtimaan lapsista yksin, älä hanki lapsia.
Ja tämäkö nyt auttaa apta? Voi jees us mitä idiotismia.
Tuolla alussa muuten mainittuun itsetuhoisuus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällaisilla tapauksilla tuppaa olemaan vähintään kaksi eri puolta.
Mikä se toinen puoli voisi olla? Ap on jäänyt yksin lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisilla tapauksilla tuppaa olemaan vähintään kaksi eri puolta.
Mikä se toinen puoli voisi olla? Ap on jäänyt yksin lapsen kanssa.
Avaus viittaa siihen että ap halusi yksin erota. Sellaisissa tilanteissa käy juuri noin.
Muistin yhden jutun, kun olin nuori likka vielä ja asuin kotona. Äidillä oli hyvä ystävätär, jonka poika oli naimisissa ja heillä oli pieni lapsi. Tää mummo oli aivan ihastunut lapseen ja toi sitä meillekin näytille ja oli niin onnellinen kun sai sitä hoitaa.
No sit niille lapsen vanhemmille tuli ero ja se lapsen äiti oli niin katkera ja vihainen kaikesta että vei sen lapsen pois mummonkin ulottuvilta. Tämä äidin ystävätär oli yrittänyt ottaa yhteyttä, niin sai kauheat haukkumiset vastaan ja ukaasit, että sulla ei ole mitään oikeutta tähän lapseen ja pysy kaukana!!!!
Ja niin se sitten menetti sen lapsenlapsensa ja itki meillä monet kerrat sitä. Muistan oikein hyvin, kun hän sanoi, että uskaltaako hän enää kiintyä mahdolliseen toiseen lapsenlapseensa (toinen poika oli kihloissa ja menossa naimisiin), jos senkin kanssa käy niin.
Tietääkseni niin ei käynyt ja sai sentään toisen lapsenlapsensa kanssa olla, mutta ainainen ikävä sitä poissaolevaa lasta sillä oli.
Että voi se niinkin olla, että miniä ei vain katkeruuksissaan halua mitään yhteyksiä sinne exänsä puoleen, anoppikin saa painua muualle siitä kyselemästä.
Entä jos tämäkin ap:n anoppi pelkäsi jotain tällaista eikä uskaltanut ottaa yhteyttä? Oliko anopin ja miniän välit ennen eroa sellaiset, että se olisi saattanut olla mahdollista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisilla tapauksilla tuppaa olemaan vähintään kaksi eri puolta.
Mikä se toinen puoli voisi olla? Ap on jäänyt yksin lapsen kanssa.
Riitaisa ja vaikea ero ja/tai mies/tämän vanhemmat tuntevat kokeneensa jotain vääryyttä AP:n puolelta, esimerkiksi haukkumista, pettämistä, syyttämistä, raivoa ihan mitä tahansa. Vain mielikuvitus rajana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisilla tapauksilla tuppaa olemaan vähintään kaksi eri puolta.
Mikä se toinen puoli voisi olla? Ap on jäänyt yksin lapsen kanssa.
Riitaisa ja vaikea ero ja/tai mies/tämän vanhemmat tuntevat kokeneensa jotain vääryyttä AP:n puolelta, esimerkiksi haukkumista, pettämistä, syyttämistä, raivoa ihan mitä tahansa. Vain mielikuvitus rajana.
Kuitenkin Ap huolehtii heidän lapsenlapsestaan. Voiko ikävä ihminen olla vastuullinen äiti?
Jos ap olisi joku raivota ja isä hyvä, niin tilanne ei olisi varmaan se, että isä olidi jättänyt laisen ja hankkinut uuden perheen
Ei se kakara ole exäsi vanhempien murhe vaikka onkin heidän lapsenlapsensa. Hienoa, että ex-miehesi ja hänen oikea perheensä pääsi eroon kaltaisestasi nalkuttajasta.
Eli aivan eri tilanne kuin aplla.