Yksityisyydensuoja mielenterveyspalveluissa: potilastietojen avoin saatavuus koko terveydenhuollon henkilöstölle ongelma
Haluaisin herättää keskustelua mielenterveyspalveluiden potilasjärjestelmien tietoturvasta ja siitä, miten arkaluontoisia keskusteluja voidaan käydä psykiatrisen lääkärin tai hoitajan kanssa. Olen huomannut, että potilasjärjestelmiin kirjatut tiedot ovat kaikkien terveydenhuollon työntekijöiden saatavilla, mikä herättää kysymyksiä yksityisyyden suojaamisesta. Tiedustelin asiaa vielä erikseen terveyskeskuksestani ja terveydenhoitalueemme järjestelmässä Mediatrissa ei ole mitään mahdollisuutta rajoittaa stigmatisoivien kirjausten näkyvyyttä tai saatavutta. JA tässä kohtaa on aivan turha tulla valehtelemaan, etteivät terveydenhuollon ammattilaiset katsele kuin niitä tietoja, mitä hoidossa tarvitsevat. Aivan turha on luulla, ettei ko. ammattikuntaan kuuluisi uteliaita ihmisiä. Jos tietoja urkitaan ja käytetään väärin, on vahinko jo tapahtunut - siinä eivät enää ylilääkärin anteeksipyynnöt tai korvaukset auta.
Toisin sanoin, jos menet vaikka päivystykseen katkenneen käden takia, niin lääkärillä on oikeus katsoa sinun rekisterissä olevat merkintäsi. Myös ne merkinnät, joissa kerrot psykiatrille synkimpiä salaisuuksiasi.
Erityisesti asuessani pienellä paikkakunnalla, on hyvin todennäköistä, että päivystyksessä tai muissa terveydenhuollon tilanteissa kohtaan tuttuja lääkäreitä tai hoitajia. Esimerkiksi, jos soitan rokotusaikaa, niin naapurissa asuva lähihoitaja Seija, joka hoitaa puhelinvaihdetta, näkee kaikki terveystietoni. Tällaisten tietojen leviäminen selvästi vaikuttaisi yhteiskunnalliseen asemaani.
Tämä herättää huolen siitä, miten arkaluonteisia, leimaavia ja mahdollisesti yhteiskunnallista statusta alentavia potilastietoja voidaan pitää salassa. Miksei mielenterveyspalveluissa voisi puhua asioista, jotka eivät olisi automaattisesti jaettavissa kaikkien terveydenhuollon ammattilaisten kesken? Eikö yksilöllisyyden ja luottamuksellisuuden tule olla ensisijaisia myös mielenterveyspalveluissa? Eikö vastaanotolla todellakaan voi puhua muuta, kuin mitä olisi valmis kirjoittamaan Hesarin etusivulle?
Haluaisin kuulla muiden mielipiteitä ja kokemuksia tästä aiheesta. Miten te koette potilastietojen jakamisen laajasti terveydenhuollon ammattilaisten kesken? Onko teillä ehdotuksia tai näkemyksiä siitä, miten potilaiden yksityisyys ja arkaluonteisten tietojen suojaaminen voitaisiin parantaa? Otetaan tämä keskustelu käyntiin ja jaetaan näkemyksiä!
Kommentit (459)
Terveellä ei ole mitään salattavaa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi hankkia palvelut sieltä, jossa on yksityisyyden suoja ja nopeasti keskusteluapu ym joka auttaa. Ja oma järkeily. Ei kuitenkaan mikään rahastus menossa tai pallottelu.
Oli potilaskontaksi mikä tahansa, on niistä tehtävä kirjaus johonkin potilastietojärjestelmään. En usko, että missään olisi se tilanne, että kirjauksiin ei henkilökunta pääsisi rajatta. Häveliäämmät lääkärit saattavat jättää pelkän diagnoosin ja lääkemääräyksen ilman, että kirjoitta tarkemmin keskusteluista.
Vierailija kirjoitti:
Olen jo pitkään ihmetellyt, miten Suomen Kanta-järjestelmä ja EU:n GDPR voivat olla samanaikaisesti voimassa. GDPR:ään sisältyy oikeus hallita omia tietoja, omaa dataa ja oikeus tulla unohdetuksi verkon tietokannoista. Kantaan tehtyjä kirjauksia sen sijaan ei ole mahdollista poistaa eikä niitä ole edes mahdollista oikaista, korjata, tai muokata, paitsi sen nimenomaisen kirjauksen tehneen henkilön toimesta. Joskus tämä on äärimmäisen hankalaa.
Terveydenhuollon toiminta menisi huomattavasti nykyistä vaikeammaksi, jos potilaalla olisi oikeus poistaa kaikki epämieluisat diagnoosit rekistereistä. Esimerkiksi, jos vaikkapa lääkäri 1 epää henkilöltä ajo-oikeuden terveydentilaan vedoten, voisi henkilö siis poistaa tiedon rekisteristä ja mennä toiselle lääkärille, joka tietämättä ensimmäisen tekemistä tutkimuksista voisi päätyä täysin toiseen lopputulokseen.
Asfhhllöö kirjoitti:
Psykiatrian kirjaukset laaditaan potilastietojärjestelmissä psykiatrian "välilehdelle"/lomakkeelle. Nämä kirjaukset, samoin kuin genetiikan kirjaukset ovat erityissuojattavia tietoja. Jos käyttäjä haluaa niitä katsella, potilastietojärjestelmä kysyy käyttäjältä vielä erikseen haluaako hän todella avata nämä tiedot. Kun tiedot avataan, siitä jää ns lokimerkintä järjestelmään (kuka katsoi, mihin aikaan jne). Lain mukaan käyttäjällä täytyy olla syy katsella tietoja, se voi olla esim. Hoidon järjestäminen, suunnittelu jne. Suomessa nämä asiat ovat varsin hyvin järjestetty. Siitä ovat osoituksena mm taannoiset oikeudenkäynnit, joissa pelkästään uteliaisuuden vuoksi tietoja katselleet ovat saaneet rangaistuksen. Lisäksi pelkkä järjestelmään kirjautuminen on varsin tehokkaasti järjestetty. Normaalin käyttäjätunnus/salasanan lisäksi ammattilaisella tulee olla myös varmennekortti, joka luetaan lukijalaitteessa. P.S. Olen ammatiltani järjestelmäkehittäjä.
Se ei paljon auta, jos utelias saa jälkikäteen rangaistuksen. Sosiaalinen asema ja maine on jo mennyttä ja sitä ei oikeuslaitos saa takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi hankkia palvelut sieltä, jossa on yksityisyyden suoja ja nopeasti keskusteluapu ym joka auttaa. Ja oma järkeily. Ei kuitenkaan mikään rahastus menossa tai pallottelu.
Ei tuollaisia mahdollisuuksia juuri Suomessa ole. Melkein ainoa ammattilainen, jonka kanssa voi puhua luottamuksellisesti, on pappi. Niitä keskusteluja ei kirjata mihinkään, eikä niistä tehdä mitään rekisteriä. Psykoterapeutin koulutusta papeilla ei tavallisesti ole, mutta he ovat usein hyviä ihmistuntijoita.
Minä kävin muutama vuosi sitten Terveystalon yksityisellä gynellä tarkastuksessa ja keskustelemassa ehkäisyasioista. Gyne katsoi tietojani koneelta ja kysyi, onko työterveyden psykologikäynneistä ollut apua. Ihmettelin kysymystä ja hän sanoi, että niin kun täältä näkyy nämä käynnit. Olin siis käynyt työterveyspsykologilla useamman kerran juttelemassa työpaikkakiusaamisesta, jota olin työpaikalla kohdannut. Vastasin gynelle lyhyesti, että on ollut hyviä käyntejä ja vaihdoin aihetta. Tuntui kurjalta, sillä nuo psykologikäynnit eivät millään lailla liittyneet gynekäyntiini eikä tarvetta noiden tietojen katsomiselle olisi ollut.
Mielestäni potilaalla pitäisi olla oikeus piilottaa käynteihin liittyvät tarkemmat tiedot. Sitten erillisellä luvalla voisi antaa tiedot vapaasti jaettavaksi sellaisille hoitaville tahoille, jotka liittyvät toisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jo pitkään ihmetellyt, miten Suomen Kanta-järjestelmä ja EU:n GDPR voivat olla samanaikaisesti voimassa. GDPR:ään sisältyy oikeus hallita omia tietoja, omaa dataa ja oikeus tulla unohdetuksi verkon tietokannoista. Kantaan tehtyjä kirjauksia sen sijaan ei ole mahdollista poistaa eikä niitä ole edes mahdollista oikaista, korjata, tai muokata, paitsi sen nimenomaisen kirjauksen tehneen henkilön toimesta. Joskus tämä on äärimmäisen hankalaa.
Terveydenhuollon toiminta menisi huomattavasti nykyistä vaikeammaksi, jos potilaalla olisi oikeus poistaa kaikki epämieluisat diagnoosit rekistereistä. Esimerkiksi, jos vaikkapa lääkäri 1 epää henkilöltä ajo-oikeuden terveydentilaan vedoten, voisi henkilö siis poistaa tiedon rekisteristä ja mennä toiselle lääkärille, joka tietämättä ensimmäisen tekemistä tutkimuksista voisi päätyä täysin toiseen lopputulokseen.
Tässä ei puhuta tietojen poistamisesta, vaan niiden saannin rajaamisesta. Miksi rokotteita jakavalla Raijalla on oikeus päästä psyk.tietoihin? Käsittääkseni se ei liity mitenkään rokoteturvallisuuteen?
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tarkoissa psykiatrian kirjauksissa on riski hoitovirheisiin. Mikäli lääkäri on kirjannut asiakkaan kärsivän esimerkiksi kuvitelluista sairauksista ja asiakas joutuu yllättäen vakavan sairastumisen vuoksi päivystykseen, on melkoinen riski, että lääkäri leimaa sairauden psyykkiseksi oireeksi. Toki varmasti erikoissairaanhoidon puolella ongelma ei ole niin suuri kuin terveyskeskustasolla.
Meillä oli tällainen tilanne harhaluuloisuushäiriöisen omaisen kanssa. Meni 5 vuotta ensimmäisestä käynnistä kun kävi valittamassa oireita siihen että kasvain löydettiin ja leikattiin. Jälkeenpäin lääkäri kävi potilastietoja läpi ja sanoi että nyt kun ne lukee niin siellähän ne oireet oli selkeästi ei vain otettu todesta eikä tutkittu häiriön takia.
Vierailija kirjoitti:
Minä kävin muutama vuosi sitten Terveystalon yksityisellä gynellä tarkastuksessa ja keskustelemassa ehkäisyasioista. Gyne katsoi tietojani koneelta ja kysyi, onko työterveyden psykologikäynneistä ollut apua. Ihmettelin kysymystä ja hän sanoi, että niin kun täältä näkyy nämä käynnit. Olin siis käynyt työterveyspsykologilla useamman kerran juttelemassa työpaikkakiusaamisesta, jota olin työpaikalla kohdannut. Vastasin gynelle lyhyesti, että on ollut hyviä käyntejä ja vaihdoin aihetta. Tuntui kurjalta, sillä nuo psykologikäynnit eivät millään lailla liittyneet gynekäyntiini eikä tarvetta noiden tietojen katsomiselle olisi ollut.
Mielestäni potilaalla pitäisi olla oikeus piilottaa käynteihin liittyvät tarkemmat tiedot. Sitten erillisellä luvalla voisi antaa tiedot vapaasti jaettavaksi sellaisille hoitaville tahoille, jotka liittyvät toisiinsa.
Miten sitten, jos menen eri sairaanhoitopiiriin ja olen omakannassa kieltänyt tietojen jaon? Eihän sielläkään lääkäri nää aiempia diagnooseja :D:D:D
En itse kärsi mielenterveysongelmista, mutta ymmärrän, että moni haluaisi pitää niihin liittyvät asiat yksityisenä tietona. Minusta on ihan eri asia, että Kannassa olisi näkyvillä tieto, että Sirkka on käynyt 14.7. juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan luona. Nykymenolla vaan valitettavaa on se, että käyntitietoihin kirjataan melko tarkasti Sirkan kanssa käydyn keskustelun sisältö.
Asfhhllöö kirjoitti:
Psykiatrian kirjaukset laaditaan potilastietojärjestelmissä psykiatrian "välilehdelle"/lomakkeelle. Nämä kirjaukset, samoin kuin genetiikan kirjaukset ovat erityissuojattavia tietoja. Jos käyttäjä haluaa niitä katsella, potilastietojärjestelmä kysyy käyttäjältä vielä erikseen haluaako hän todella avata nämä tiedot. Kun tiedot avataan, siitä jää ns lokimerkintä järjestelmään (kuka katsoi, mihin aikaan jne). Lain mukaan käyttäjällä täytyy olla syy katsella tietoja, se voi olla esim. Hoidon järjestäminen, suunnittelu jne. Suomessa nämä asiat ovat varsin hyvin järjestetty. Siitä ovat osoituksena mm taannoiset oikeudenkäynnit, joissa pelkästään uteliaisuuden vuoksi tietoja katselleet ovat saaneet rangaistuksen. Lisäksi pelkkä järjestelmään kirjautuminen on varsin tehokkaasti järjestetty. Normaalin käyttäjätunnus/salasanan lisäksi ammattilaisella tulee olla myös varmennekortti, joka luetaan lukijalaitteessa. P.S. Olen ammatiltani järjestelmäkehittäjä.
Olen hoitaja. Varmennekorttia ei tarvitse. Pääsee salasanoillakin. Varmennekortit unohtuu mihin milloinkin.
Kyllä järjestelmä kysyy miksi avaan, sitten vaan klikataan vaihtoehdoista paras.
Vierailija kirjoitti:
Minä kävin muutama vuosi sitten Terveystalon yksityisellä gynellä tarkastuksessa ja keskustelemassa ehkäisyasioista. Gyne katsoi tietojani koneelta ja kysyi, onko työterveyden psykologikäynneistä ollut apua. Ihmettelin kysymystä ja hän sanoi, että niin kun täältä näkyy nämä käynnit. Olin siis käynyt työterveyspsykologilla useamman kerran juttelemassa työpaikkakiusaamisesta, jota olin työpaikalla kohdannut. Vastasin gynelle lyhyesti, että on ollut hyviä käyntejä ja vaihdoin aihetta. Tuntui kurjalta, sillä nuo psykologikäynnit eivät millään lailla liittyneet gynekäyntiini eikä tarvetta noiden tietojen katsomiselle olisi ollut.
Mielestäni potilaalla pitäisi olla oikeus piilottaa käynteihin liittyvät tarkemmat tiedot. Sitten erillisellä luvalla voisi antaa tiedot vapaasti jaettavaksi sellaisille hoitaville tahoille, jotka liittyvät toisiinsa.
Sama kokemus Terveystalon gyneltä. Oli käynyt penkomassa yli 5 vuotta vanhoja psyken käyntejä vaikka en ollut edes asiakkaanakaan ollut vuosiin psyke puolella.
Mitenkäs muuten ne nörtit, jotka ovat rakentaneet Kannan ja ylläpitävät sitä? Mitä kaikkea tietoa he näkevät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kävin muutama vuosi sitten Terveystalon yksityisellä gynellä tarkastuksessa ja keskustelemassa ehkäisyasioista. Gyne katsoi tietojani koneelta ja kysyi, onko työterveyden psykologikäynneistä ollut apua. Ihmettelin kysymystä ja hän sanoi, että niin kun täältä näkyy nämä käynnit. Olin siis käynyt työterveyspsykologilla useamman kerran juttelemassa työpaikkakiusaamisesta, jota olin työpaikalla kohdannut. Vastasin gynelle lyhyesti, että on ollut hyviä käyntejä ja vaihdoin aihetta. Tuntui kurjalta, sillä nuo psykologikäynnit eivät millään lailla liittyneet gynekäyntiini eikä tarvetta noiden tietojen katsomiselle olisi ollut.
Mielestäni potilaalla pitäisi olla oikeus piilottaa käynteihin liittyvät tarkemmat tiedot. Sitten erillisellä luvalla voisi antaa tiedot vapaasti jaettavaksi sellaisille hoitaville tahoille, jotka liittyvät toisiinsa.
Miten sitten, jos menen eri sairaanhoitopiiriin ja olen omakannassa kieltänyt tietojen jaon? Eihän sielläkään lääkäri nää aiempia diagnooseja :D:D:D
Näkee. Ne penkoo muutkin sairaanhoitopiirit ja vaikka olisi kielletty
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jo pitkään ihmetellyt, miten Suomen Kanta-järjestelmä ja EU:n GDPR voivat olla samanaikaisesti voimassa. GDPR:ään sisältyy oikeus hallita omia tietoja, omaa dataa ja oikeus tulla unohdetuksi verkon tietokannoista. Kantaan tehtyjä kirjauksia sen sijaan ei ole mahdollista poistaa eikä niitä ole edes mahdollista oikaista, korjata, tai muokata, paitsi sen nimenomaisen kirjauksen tehneen henkilön toimesta. Joskus tämä on äärimmäisen hankalaa.
Terveydenhuollon toiminta menisi huomattavasti nykyistä vaikeammaksi, jos potilaalla olisi oikeus poistaa kaikki epämieluisat diagnoosit rekistereistä. Esimerkiksi, jos vaikkapa lääkäri 1 epää henkilöltä ajo-oikeuden terveydentilaan vedoten, voisi henkilö siis poistaa tiedon rekisteristä ja mennä toiselle lääkärille, joka tietämättä ensimmäisen tekemistä tutkimuksista voisi päätyä täysin toiseen lopputulokseen.
Tässä ei puhuta tietojen poistamisesta, vaan niiden saannin rajaamisesta. Miksi rokotteita jakavalla Raijalla on oikeus päästä psyk.tietoihin? Käsittääkseni se ei liity mitenkään rokoteturvallisuuteen?
Rokotteen jakaja ei toki näitä tietoja tarvitse, mutta esimerkiksi päivystyksessä niitä tarvitaan, kun täytyy määrittää että mitä apua henkilö mahdollisesti tarvitsee.
Minulla on iät ja ajat ollut Kannassa tietojen luovutuskielto. Joka kerta terveydenhuollossa on nuristu siitä ja vedottu siihen, että ilman lupaa tieto ei kulje esim. hätätilanteessa. Oma kokemus on kuitenkin osoittanut asian olevan toisin. Jouduin kerran epileptisen kohtauksen saatuani päivystykseen. Olin kohtauksen jälkeen aivan tokkurassa, mutta hoitaja tuli kysymään minulta reseptilääkkeistä X ja Y, ovatko vielä minulla käytössä ja millaisella annostuksella niitä syön. Joku noista taisi olla joku antibiootti tms, joka oli määrätty ohimenneeseen vaivaan melko pitkä aika sitten. En siis ollut itse tietoja kertonut, vaan olivat etsineet ne. Nuo tiedot siis saa kyllä kaivettua ns. hätätilanteessa esiin, ihan ilman potilaan lupaakin.
Ai että kaipaan aikoja, jolloin kaikki nämä tiedot olivat paperilla, eikä missään valtakunnallisessa järjestelmässä kaikkien katseltavana.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on iät ja ajat ollut Kannassa tietojen luovutuskielto. Joka kerta terveydenhuollossa on nuristu siitä ja vedottu siihen, että ilman lupaa tieto ei kulje esim. hätätilanteessa. Oma kokemus on kuitenkin osoittanut asian olevan toisin. Jouduin kerran epileptisen kohtauksen saatuani päivystykseen. Olin kohtauksen jälkeen aivan tokkurassa, mutta hoitaja tuli kysymään minulta reseptilääkkeistä X ja Y, ovatko vielä minulla käytössä ja millaisella annostuksella niitä syön. Joku noista taisi olla joku antibiootti tms, joka oli määrätty ohimenneeseen vaivaan melko pitkä aika sitten. En siis ollut itse tietoja kertonut, vaan olivat etsineet ne. Nuo tiedot siis saa kyllä kaivettua ns. hätätilanteessa esiin, ihan ilman potilaan lupaakin.
Ai että kaipaan aikoja, jolloin kaikki nämä tiedot olivat paperilla, eikä missään valtakunnallisessa järjestelmässä kaikkien katseltavana.
Silloin ne olivat konkreettisesti sairaalan arkistossa, jossa arkistonhoitaja olisi voinut lukea niitä koska tahansa ilman että edes, jäi kiinni jos malttaa pitää suunsa kiinni. Suurinta osaa hoitoalan ihmisiä potilastiedot eivät edes jaksa kiinnostaa, koska niitä tulee pitkin päivää vastaan niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Mitä niin yksityisiä ja arkaluontoisia tietoja siellä sinun mielestä on että ammattihenkilökunta ei osaisi kyseistä tietoa käsitellä kuten kaikkena muuna heidän työssään tulevaa? Heille nämä tiedot ei ole mitenkään niin säväyttäviä kuin muille olisi.
Ammattihenkilökunta :D
Vierailija kirjoitti:
Luottamuksella kerrot syvimpiä asioita terapeutille ja sitten sen lukee omakannasta työterveyden yleislääkäri, hammaslääkäri, satunnainen hoitaja.. Eipä ole enää terapiassa käyminen samanlaista kuin ennen.
Minä en jaksanut ensin välittää koko omakannasta. Kerran sitten menin lukemaan mitä on kirjattu ja halusin vain kuolla!!! Siellä netissä ne asiat mitkä piti jäädä terapeutin vastaanotolle. Ja niin avoin kun olin aina ollut!
Ymmärrän sua aivan täysin.
Mutta ei siinä kaikki. Lääkäri voi kirjoittaa mitä vain hänelle mieleen juolahti vastaanotolla.
Muistan kun kanta oli uusi ja luin mitä lääkäri oli musta kirjoittanut. Tuli sama olo, eiii, mä haluan kuolla.
Luottamuksellisuudesta ei ole enää jälkeäkään.
Eikä ole tarkoituksenmukaista että jokaikinen päähänpälähdys jää Kantaan ikiajoiksi.
Mikä järjetön määrä turhaa dataa.
Ei ihme, että sieltä ei tärkeät asiat kovin helposti löydy.
Ja käsittämättömiä virheitä! Mulle oli kirjattu kala-allergia. Ei aavistustakaan miksi, mutta sairaalassa se tuli ilmi.
Ei enää kannata ainakaan julkisen puolen terapeutilla käydä. Tietojen leviäminen ei edes edellytä mitään hakkerointia.