Lue keskustelun säännöt.
Isä: lapsi käyttäytyy huonosti vain äidin läsnäollessa
14.07.2023 |
Päiväkodin kasvatuskeskustelu. Ylimääräinen, koska lapsi käytös päiväkodissa ei ole hyvää (vajaa viisivuotias saattaa vaikkapa laittaa voita korvaan).
Isä kertoo, että kotona hänellä ei ole mitään pulmaa lapsen kanssa, mutta huonoa käytöstä esiintyy, jos äiti on paikalla.
Isän näkemys kuulostaa minusta syyllistävältä (olen siis tämä äiti).
Asiahan on niin, että isä ei ota lapsesta mitään vastuuta, jos olen paikalla. Kommentoi korkeintaan sohvalta käsin, että lapsi on huonosti kasvatettu (jos lapsi tekee jotain sopimatonta, kiusaa isoveljeään tms).
Mies ei myöskään jaksa lapsen seuraa kovin pitkään yhtäjaksoisesti, vaan viettää aikaa melko paljon pois kotoa ja käytännössä olen lapsen kanssa melko paljon yksin illat ja viikonloput.
Meillä on myös kaksi vanhempaa lasta, jotka pitävät huoneensa oven pääosin tiukasti lukittuna saadakseen olla rauhassa pikkuveljeltä.
Päiväkodin toiveesta meillä on myös ylimääräisiä käyntejä neuvolaan, mikä on sinällään hyvä. Esim. juuri ruokailuhetket lapsen kanssa ovat hankalia ja kaipaan niihin tukea.
Mutta ahdistaa jo etukäteen seuraava käynti. Jos mies neuvolassakin alkaa kertoa, että hänellä ei lapsen kanssa ole mitään pulmaa. Kaikki ongelmat esiintyvät vain, kun äiti on paikalla.
Miten sinä toimisit tässä tilanteessa?
Kommentit (88)
Älä anna miehen lytätä itseäsi. Pelasta itsesi ja eroa. En ihan pikkujutuista anna tällaista neuvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko vielä muotoilla ongelman, jonka SINÄ koet?
Et tee mitään tiedoilla, mitä muut tekisivät vastaavassa tilanteessa!!!
Vierailija kirjoitti:
Voisitko vielä muotoilla ongelman, jonka SINÄ koet?
Et tee mitään tiedoilla, mitä muut tekisivät vastaavassa tilanteessa!!!
Kysyn, vaikka aloituksesta syntyy vaikutelma, ettet yhtään tiedä, mitä olet tekemässä; uskon että pystyisit sen miettimään.
Minun lapset käyttäytyy myös erityisen huonosti mun seurassa. Ei se mikään salaisuus ole.
Välillä tuntuu, etteivät edes pidä minusta kun käytös on niin höhlåå. Mutta annas olla jos yritän nukkua pitkään joku aamu, niin kaikki ovat päällä könyämässå kun isä ei sitten kuitenkaan kelpaa.
Puoliso tekee pitkää päivää ja sitten kun on kotona, on usein sen verran väsynyt ettei jaksa kaikkeen puuttua. Varmaan lapset kokee isän tästä syystä etäisemmäksi ja sen vuoksi purkavat kaiken minuun. Laitan rajoja kyllä, mutta jotenkin niitä testaillaan harva se päivä ja noita pöydästä poistojakin tapahtuu useamman kerran päivässä tai ainakin viikossa. Ei ole kyse kasvatuksen puutteesta.
Mies tietää ja tunnistaa ongelman, vaikka ei ole ikinä sitä pahinta hölmöilyä todistamassa.
Ongelmaksi koen, että mies kokee asiakseen neuvoa, mutta ei toimi itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Antaa isän olla joka toinen viikko lapsen kanssa niin siinäpähän näkee johtuuko ongelmat äidistä.
Ei tuollaiset miehet mitään näe saati tajua. Jos asennevammainen laittaa kaiken äidin syyksi, sitten laittaa. Kyllä ammattilaiset yskän ymmärtävät.
On totta, että lapsi (ja mies) kiukuttelevat nimenomaan sille, jolle turvallisesti voivat kiukutella. Eivät sellaiselle, jota pelkäävät tai johon eivät luota. Ja näinhän toimii myös huono esimies, joka ei luota itseensä mutta pitää työntekijää turvallisena huutamisen kohteena :D
Mies haluaa neuvoa lähes kaikessa.
Hän ei esimerkiksi kovinkaan paljon osallistu kotitöihin.
Mutta jos kulkee ohi, kun olen lieden ääressä kypsentämässä jotain, tulee herkästi neuvoja, miten kypsennys tulisi suorittaa.
En haluaisi näitä neuvoja, ja siksi teen kotitöitä mieluiten, kun mies ei ole paikalla.
Mutta lapsenkasvatukseen kaipaisin neuvoja mieheltä erityisen vähän.
Ehkä siksi, että koen epävarmuutta asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun mies sanoo, että lapsi käyttäytyy hänen seurassaan kunnolla, katso terveydenhoitajaa ja kerro seuraavaa. Isä saa sinun puolesta hoitaa ruokailut, iltatoimet, hoitoonviemiset ja hakemiset ja muutkin tilanteet, jotka kuormittavat sinua.
Eiköhän neuvolassakin kannateta sitä, että se etevä kasvattaja alkaa tekemään enemmän lapsensa eteen. Ehkä se mies voisi käydä päivähoidossakin opettamassa henkilökunnalle, miten pärjätä kyseisen lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mies haluaa neuvoa lähes kaikessa.
Hän ei esimerkiksi kovinkaan paljon osallistu kotitöihin.
Mutta jos kulkee ohi, kun olen lieden ääressä kypsentämässä jotain, tulee herkästi neuvoja, miten kypsennys tulisi suorittaa.
En haluaisi näitä neuvoja, ja siksi teen kotitöitä mieluiten, kun mies ei ole paikalla.
Mutta lapsenkasvatukseen kaipaisin neuvoja mieheltä erityisen vähän.
Ehkä siksi, että koen epävarmuutta asiassa.
Ap, miksi jankkaat samoja asioita, mutta et vastaa kysymyksiin? Alkaa kuulostaa trollaamiselta sellainen.
Miksi et vastaa kun ihmiset ehdottavat asioita? Mikset sano miehelle suoraan, että et hyväksy hänen käytöstään?
Tuo valitus on turhaa jos et ole valmis puuttumaan miehen toimintaan ja tekemään selväksi, ettet hyväksy sitä. Että sinun kanssa noin ei toimita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelmaksi koen, että mies kokee asiakseen neuvoa, mutta ei toimi itse.
Mikäs ongelma tuo on? Mulla on tapana tyrkätä homma sille, joka siinä tulee pyytämättä neuvomaan. Yleensä neuvoja säikähtää työn määrää ja vastuuta. Jos ei, niin sittenpä pääsen siitä hommasta.
Kun mies sanoo, että hän osaa jonkun asian paremmin, esimerkiksi kotityön, anna miehen hoitaa se kotityö. Jätät homman kesken heti kun huomautus tulee ja sano, että sinä jatkatkin tästä, kun kerran osaat paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvominen haittaa minua ehkä siksi, että se saa minut kokemaan olevani huono vanhempi.
Itsetuntoni vanhemmuudessa ei ole kovin vahva.
Mutta ei vanhemmuuden kykyjäni paranna miehen neuvot, miten ja millä tavoin minun tulisi osata lapsen kanssa olla ja lasta kasvattaa.
Jos tilanteen ollessa päällä (lapsi käyttäytyy huonosti), ehdotan, että mies (=isä) puuttuisi tilanteeseen, kysyy mies, että mitä hän asialle voi.
Omat neuvonsa ei olekaan toteuttamiskelpoisia, jos miehen itsensä pitäisi toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Neuvominen haittaa minua ehkä siksi, että se saa minut kokemaan olevani huono vanhempi.
Itsetuntoni vanhemmuudessa ei ole kovin vahva.
Mutta ei vanhemmuuden kykyjäni paranna miehen neuvot, miten ja millä tavoin minun tulisi osata lapsen kanssa olla ja lasta kasvattaa.
Miksi et miestä kuuntele, jos itse olet voimaton? Onhan niitä supernannyjakin, joita kuunnellaan, kun ei osata. Pitäisikö sinun olla pari päivää poissa kotoa ja siten näkee miten mies pärjää.
Jos reaaliajassa pyydän miestä puuttumaan lapsen huonoon käytökseen, mies kysyy: 'mitä minä voin tälle asialle?' 'Kutsunko poliisit?'
(Ja kysymys siis siitä, että lapsi sylkee isoveljen päälle.)
Katsoisin peiliin. Tietysti AV-mammat käänsi tämän miehen syyksi.
Vierailija kirjoitti:
Jos reaaliajassa pyydän miestä puuttumaan lapsen huonoon käytökseen, mies kysyy: 'mitä minä voin tälle asialle?' 'Kutsunko poliisit?'
(Ja kysymys siis siitä, että lapsi sylkee isoveljen päälle.)
Ja mitä sinä sitten teit? Katselit avuttomana miestäni säälittävä nainen?
Tätä lukiessa en ihmettele miksi niin moni mies haluaa akastaan eroon, niin moni nainen on surkimus joka syyllistää miestään vaikka itse on avuton ja saamaton paska.
Kyllä se vaan usein on niin, että miehet pärjää lasten kanssa paremmin. Naiset ahdistivat herkästi ja lapsi aistii sellaisen. Siitä seuraa rpävarmuutta ja häiriökäytöstä. Naiset ovat myös nykyään kykenemättömiä asettamaan rajoja lapselle mikä entisestään haittaa tilannetta.
Ehkä siis miehesi vain on luontevampi lapsen kanssa ja lapsella rauhallisempi mieli.
Isä voi lähettää lapselle sähköpostin aiheesta.