Isä: lapsi käyttäytyy huonosti vain äidin läsnäollessa
Päiväkodin kasvatuskeskustelu. Ylimääräinen, koska lapsi käytös päiväkodissa ei ole hyvää (vajaa viisivuotias saattaa vaikkapa laittaa voita korvaan).
Isä kertoo, että kotona hänellä ei ole mitään pulmaa lapsen kanssa, mutta huonoa käytöstä esiintyy, jos äiti on paikalla.
Isän näkemys kuulostaa minusta syyllistävältä (olen siis tämä äiti).
Asiahan on niin, että isä ei ota lapsesta mitään vastuuta, jos olen paikalla. Kommentoi korkeintaan sohvalta käsin, että lapsi on huonosti kasvatettu (jos lapsi tekee jotain sopimatonta, kiusaa isoveljeään tms).
Mies ei myöskään jaksa lapsen seuraa kovin pitkään yhtäjaksoisesti, vaan viettää aikaa melko paljon pois kotoa ja käytännössä olen lapsen kanssa melko paljon yksin illat ja viikonloput.
Meillä on myös kaksi vanhempaa lasta, jotka pitävät huoneensa oven pääosin tiukasti lukittuna saadakseen olla rauhassa pikkuveljeltä.
Päiväkodin toiveesta meillä on myös ylimääräisiä käyntejä neuvolaan, mikä on sinällään hyvä. Esim. juuri ruokailuhetket lapsen kanssa ovat hankalia ja kaipaan niihin tukea.
Mutta ahdistaa jo etukäteen seuraava käynti. Jos mies neuvolassakin alkaa kertoa, että hänellä ei lapsen kanssa ole mitään pulmaa. Kaikki ongelmat esiintyvät vain, kun äiti on paikalla.
Miten sinä toimisit tässä tilanteessa?
Kommentit (88)
Lapsi etsii rajoja äidin kanssa, mutta äidistä ei ole siihen. Muistakaa, että rajat ovat rakkautta ja välittämistä. Lapsi kokee turvattomuutta äidin kanssa.
Lapsi pelleilee turvattomuuttaan, kokee ettei isä välitä ja siksi sinä ja pk:n ihmiset olette temppuilun kohteena. Poika tarvitsee vahvan ja läsnäolevan miehen mallin. Ja sinä tarvitset aikuiseksi kasvaneen miehen.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi etsii rajoja äidin kanssa, mutta äidistä ei ole siihen. Muistakaa, että rajat ovat rakkautta ja välittämistä. Lapsi kokee turvattomuutta äidin kanssa.
Höpö höpö, lapsi etsii turvaa äidistään ja pk:n ihmisistä, koska pojalla ei ole turvallista isän mallia!
Näytä nämä kommentit seuraavassa neuvola/pk:n keskustelussa. Ongelman ydin on kehittymätön mies.
Olen ollut lapsi jolla on väkivaltainen äiti ja olen ollut väkivaltaisessa suhteessa miehen kanssa. Arvaa milloin käyttäydyin aina huonosti ja röyhkeästi? Silloin kun koin olevani turvassa. Joten minä olen käyttäytynyt huonosti silloin kun on kaverit paikalla ja lapsena käyttäydyin huonosti aina kun oli vieraita. Minä olin silloin turvassa ja saatoin vihdoin vapaasti osoittaa mieltäni ilman että sanktio tulee välittömästi. Joten, olet hyvä äiti. Lapsi kokee olevansa turvassa kanssasi ja hän kokee olevansa turvassa hoidossa, siellä hän voi oireilla isäänsä mitä selkeästi pelkää.
Ap tässä:
On totta, että on monta ongelmaa. Ikäeroa on sen verran, että on vaikea keksiä yhteistä tekemistä, johon pikkuveli voisi osallistua. Ja jos totta puhutaan, liikun lapsen kanssa julkisilla paikoilla hyvin rajoitetusti. Eli ongelmia kyllä on.
Mutta nyt ahdistaa se tuleva neuvolakäynti. Mies antaa ymmärtää, kaikki on äidin syytä. Miehelle on tärkeää löytää syyllinen asioihin; miehen näkökulmasta asia on ikäänkuin ratkaistu, kunhan vaan löydetään syyllinen.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä:
On totta, että on monta ongelmaa. Ikäeroa on sen verran, että on vaikea keksiä yhteistä tekemistä, johon pikkuveli voisi osallistua. Ja jos totta puhutaan, liikun lapsen kanssa julkisilla paikoilla hyvin rajoitetusti. Eli ongelmia kyllä on.
Mutta nyt ahdistaa se tuleva neuvolakäynti. Mies antaa ymmärtää, kaikki on äidin syytä. Miehelle on tärkeää löytää syyllinen asioihin; miehen näkökulmasta asia on ikäänkuin ratkaistu, kunhan vaan löydetään syyllinen.
Jopa lastensuojelun työntekijät epäilee että lasta pahoinpidellään jos tämä ei koskaan kiukuttele vanhemmalleen. Lasten kuuluukin kiukutella kun ne kokee olevansa turvallisessa paikassa missä ilmaista olotilojaan. Isää tässä pitäisi syynätä mikä vika siinä on kun lapsi ei sille kiukuttele. Kiukuttelu kuuluu normaaliin kehitykseen, omien rajojen määrittelyyn ja yksilönä itsensä ymmärtämiseen.
Valmistaudu hyvin siihen neuvola käyntiin. Mieti mitä vastaat, jos mies esittää nuo syytökset. Kerrot sinne saman mitä tänne, niin kyllä ne ymmärtää.
Onko tästä ketjusta poistettu viestejä?
Jop, on kyllä totta, että lapsi ei juurikaan kiukuttele isälleen. Ja jos kiukuttelisi, tulisi sellainen huuti, että tämäkin lapsi muistaisi sen ainakin 5 min. Nuorin lapsi on jotenkin erilainen kuin isoveljensä. Olemme ydinperhe, mutta vanhemmat lapset ovat sillä tavalla erilaisia, että muistivat tuossa iässä saadun isän voimakkaan palautteen ainakin koko päivän ajan jollei pidempäänkin.
Minulle mies sanoo juurikin tuota, että en aseta lapselle tarpeeksi rajoja ja että lapsi kokee olonsa turvattomaksi seurassani.
Uhh. Ap tässä jälleen.
Mies jatkaa vanhaan malliin. On 'töitä'. Koneyrittäjä, jolla halli pihassa, jossa korjataan koneita. Mies viettää aikansa konehallilla ja töissä niin, että olen nyt lomalla ollessani ollut viimeiset neljä viikkoa hyvinkin tarkkaan 24/7 lapsen kanssa.
En sano, etteikö miehellä olisi kiire ja töitä tällä hetkellä. Mutta jotenkin oudosti riittää aikaa kirjoittaa sähköpostia minulle sieltä konehallilta käsin.
Sähköpostia, jossa kertoo lapsen ongelmien johtuvan minusta. Minulla ei ole auktoriteettia.
Vertaa minua ja lasta koiranulkoiluttajaan. Remmirähjän koirankin käytös johtuu hänestä siitä, että ulkoiluttajaihmisellä ei ole itsevarmuutta. Koira joutuu ottamaan sen paikan.
Koirienkasvatusta en kommentoi.
Mutta potuttaa miehen käytös. Itse en koe hyötyväni kommentoinnista mitään. Mieheltä tulee neuvoja ja etsii mielellään syyllistä (jos syyllinen löytyy, on ongelma sillä ratkaistu).
Mutta lapsen arjessa ei ole läsnä. Minä olen ratkaissut jokaisen ongelmatilanteen viimeisen neljän viikon aikana. Miehen mielestä ongelmia ei olisi tietenkään esiintynytkään, jos hän olisi ollut paikalla. Vaan kun ei ole ollut. Minä olen ollut lapsen kanssa 24/7.
Nyt arki muuttuu siten, että lomani loppuu ja lapsi menee päiväkotiin. Mutta kannaltani arki jatkuu siltä osin samanlaisena, että olen lapsen kanssa lähes jokaisen hetken, jota en ole töissä.
Tulen lapsen kanssa kotiin päivähoidosta noin klo 16 ja mies poistuu talosta ulos konehallille suunnilleen samalla oven avauksella. Lepäilee lapsen hoitopäivän ajan paljolti kotosalla, että jaksaa painaa töitä illan, kun lapsi on kotona.
Miksei mies olisi lapsen kanssa edes sen ajan, jonka käyttää sähköpostin kirjoittamiseen? Miksi sähköpostiin riittää aika, jos lapsen kanssa olemiseen ei?
Mies neuvoo. Sähköpostin välityksellä. Tai muuten. Mutta teot puuttuvat. Läsnäolo puuttuu. Osallistuminen puuttuu.
Mutta neuvoja riittää.
En jaksa. Voin huonosti.
Sinun miehestä puuttuu ex etuliite.
Jospa asia onkin niin, että sinä ap olet epäjohdonmukainen, hermostunut, et osaa kasvattaa. Mitä esim nämä hankalat ruokailutilanteet ovat? Niitähän ei pitäisi olla, kun jos ei käyttäydy niin pöydästä pois.
Onko päiväkodissa ongelmia?
Vierailija kirjoitti:
Jospa asia onkin niin, että sinä ap olet epäjohdonmukainen, hermostunut, et osaa kasvattaa. Mitä esim nämä hankalat ruokailutilanteet ovat? Niitähän ei pitäisi olla, kun jos ei käyttäydy niin pöydästä pois.
Onko päiväkodissa ongelmia?
Vaikka ap ei osaisi järin hyvin kasvattaa, miehen käyttäytyminen ei nyt yhtään kuulu asiaan.
Olisikohan syytä tehdä miehelle selväksi, että tulee ero, jos miehen vuorovaikutus ja vastuunotto perheestä ei parane. Aina joskus tosi paikan eteen joutuessa käyttäytyminen muuttuu. Ei aina, mutta joskus.
En väitäkään osaavani kasvattaa hyvin. Opettelen joka päivä.
Mutta miehen neuvoja en kaipaisi.
Vierailija kirjoitti:
En väitäkään osaavani kasvattaa hyvin. Opettelen joka päivä.
Mutta miehen neuvoja en kaipaisi.
Ap, vastaa yhteen kysymykseen: Miksi olet yhdessä kyseisen "miehen" kanssa?
Oikeasti. Kerro miksi annat miehen toimia noin törkeästi ilman että ilmoitat, että tämä on loppu nyt, sinua ei kohdella noin.
Tuollainen toiminta mieheltä on yksiselitteisesti henkistä väkivaltaa.
Mies suuttuu, jos kerron, että en haluaisi kuunnella hänen neuvojaan.
Miehen mielestä minun pitäisi pystyä niitä kuuntelemaan ja ne vastaanottamaan.
Mies itse ei ole arjessa läsnä. Jos joskus sattuisikin paikalla olemaan, ei puutu lapsen käytökseen.
Minä huolehdin arjen jutuista; että lapsi nukkuu, syö, ulkoilee jne. Mutta niihinkin tulee kommenttia, että pitäisi hoitaa paremmin. Mutta pelkkiä kommentteja ja neuvoja; itse ei huolehdi syömistä, nukkumista ulkoilua tms.
Mutta erityisesti lapsen käytökseen liittyen minulle satelee neuvoja. Miten minun tulisi toimia. (Ja neuvolan suuntaan kertoo, että hänen ollessa lapsen kanssa ongelmia ei ole; niitä esiintyy vain äidin kanssa.)
Vierailija kirjoitti:
Mies suuttuu, jos kerron, että en haluaisi kuunnella hänen neuvojaan.
Miehen mielestä minun pitäisi pystyä niitä kuuntelemaan ja ne vastaanottamaan.
Mies itse ei ole arjessa läsnä. Jos joskus sattuisikin paikalla olemaan, ei puutu lapsen käytökseen.
Minä huolehdin arjen jutuista; että lapsi nukkuu, syö, ulkoilee jne. Mutta niihinkin tulee kommenttia, että pitäisi hoitaa paremmin. Mutta pelkkiä kommentteja ja neuvoja; itse ei huolehdi syömistä, nukkumista ulkoilua tms.
Mutta erityisesti lapsen käytökseen liittyen minulle satelee neuvoja. Miten minun tulisi toimia. (Ja neuvolan suuntaan kertoo, että hänen ollessa lapsen kanssa ongelmia ei ole; niitä esiintyy vain äidin kanssa.)
Olet toistanut tätä jo lukuisissa viesteissä. Sinun on tehtävä valinta. Jatkatko kusipään kanssa yhteiseloa vai sanotko heipat. Itse valitsisin jälkimmäisen.
Miksi et laita kovaa kovaa vastaan ja sano suoraan, että eroat jos hänen toiminta ei välittömästi muutu? Sinun tehtävä ei ole stressata sitä, miten mies nolaa itsensä neuvolassa (neuvolassa kyllä tajutaan, että lapsi on läheisempi sen vanhemman kanssa, jolle kiukuttelee).
Sinulla on oikeus kotiin, jossa sinua ei haukuta jatkuvasti ja jossa aikuiset kantavat kasvatusvastuun.
Ihmettelisin neuvolassa ääneen, miksi lapsi ei uskalla kiukutella isälleen. Isä vaikuttaa pelottavalta.
Ap, lähde sinäkin viikonlopuksi tai iltaisin jonnekin. Mies saa kerrankin ottaa vastuuta ja kasvattaa lastaan/ lapsiaan niin hyvin, että ei tarvitse omia lapsiaan haukkua huonosti kasvatetuiksi! Eikös hän ollut osallisena siinäkin hetkessä kun poika sai alkunsa? Miksi ei sitten nytkin ja monta vuotta eteenpäin.