Lue keskustelun säännöt.
Isä: lapsi käyttäytyy huonosti vain äidin läsnäollessa
14.07.2023 |
Päiväkodin kasvatuskeskustelu. Ylimääräinen, koska lapsi käytös päiväkodissa ei ole hyvää (vajaa viisivuotias saattaa vaikkapa laittaa voita korvaan).
Isä kertoo, että kotona hänellä ei ole mitään pulmaa lapsen kanssa, mutta huonoa käytöstä esiintyy, jos äiti on paikalla.
Isän näkemys kuulostaa minusta syyllistävältä (olen siis tämä äiti).
Asiahan on niin, että isä ei ota lapsesta mitään vastuuta, jos olen paikalla. Kommentoi korkeintaan sohvalta käsin, että lapsi on huonosti kasvatettu (jos lapsi tekee jotain sopimatonta, kiusaa isoveljeään tms).
Mies ei myöskään jaksa lapsen seuraa kovin pitkään yhtäjaksoisesti, vaan viettää aikaa melko paljon pois kotoa ja käytännössä olen lapsen kanssa melko paljon yksin illat ja viikonloput.
Meillä on myös kaksi vanhempaa lasta, jotka pitävät huoneensa oven pääosin tiukasti lukittuna saadakseen olla rauhassa pikkuveljeltä.
Päiväkodin toiveesta meillä on myös ylimääräisiä käyntejä neuvolaan, mikä on sinällään hyvä. Esim. juuri ruokailuhetket lapsen kanssa ovat hankalia ja kaipaan niihin tukea.
Mutta ahdistaa jo etukäteen seuraava käynti. Jos mies neuvolassakin alkaa kertoa, että hänellä ei lapsen kanssa ole mitään pulmaa. Kaikki ongelmat esiintyvät vain, kun äiti on paikalla.
Miten sinä toimisit tässä tilanteessa?
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Kun mies sanoo, että hän osaa jonkun asian paremmin, esimerkiksi kotityön, anna miehen hoitaa se kotityö. Jätät homman kesken heti kun huomautus tulee ja sano, että sinä jatkatkin tästä, kun kerran osaat paremmin.
Ja sama vinkki miehille. Siinäpä sitten nainen tekee kaiken 😁 paitsi imee kullia, siinä naiset on kätevämpiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo, että lapsi kokee olonsa turvalliseksi ole mikään selitys tai oikeutus jatkuvalle huonolle käytökselle. Ja sama meininki päiväkodissakin? Nyt rajat lapselle, myös äidin laitettava. Olen aivan täynnä näitä rajattomia lapsia, joita päiväkodit nykyään täynnä. Huonosta käytöksestä on tultava seurauksia. Puhelin-/pädiaika minimiin tai pois kokonaan, jos tuolla tavalla levoton ja rajaton.
Ei kyllä mamma tietää paremmin, kyllä meidän Pirkka-Sikuriina on luova lapsi joka saa ilmaista itseään roikkumalla parvekkeelta.
Naiset on kyllä halveksuttavan ylimielisiä typeryksiä jotka pilaavat lapsetkin.
Ap tässä. Mitä rajojen asettamista se on, että mies reaalitilanteessa heittäytyy avuttomaksi ja kysyy, mitä hän voi tehdä asialle. Kysyy, soittaako poliisit, kun lapsi käyttäytyy huonosti.
Mies on liian mukavuudenhaluinen puuttuakseen lapsen käytökseen, jos minä olen paikalla. Minä saan hoitaa tilanteet parhaan kykyni mukaan.
Mutta kun tilanne ei ole päällä, katsoo mies asiakseen alkaa neuvomaan, miten minin tulisi toimia paremmin. Mies neuvoo, mutta ei toimi itse.
Mies neuvoo, että minulla tulisi olla auktoriteettia enemmän. Myönnän, että minulla on sitä kovin vähän. Mutta ajattelen, minun tulee löytää omat keinoni toimia lapsen kanssa. Miehen neuvot ei siihen auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovin yksin koen lapsen kasvatuksessa olevani.
Miehen osuus on huudella neuvoja sivusta.
Mitä mies vastaa siihen, kun kysyt miksi hän ei itse toimi niin kuin neuvoo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten isä tukee äidib vanhemmuutta? Vai onko isä se kiva kaveri, joka vain leikkii lapsensa kanssa ja sallii lapselle kaiken? Äiti huolehtii kaiken arjen pyörittämisestä ja terveiden ja normaalien rajojen asettamisesta?
Huoh, tämä siitä seuraa kun heikkolahjaiset tehtailee lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi kyllä viihtyy isän seurassa ja haluaisi olla isän kanssa.
Tänä iltana mies oli lyhyen aikaa sohvalla, mutta lähti pois, kun ei jaksanut lapsen kovaäänisyyttä ym.
Nyt lapsi viettää iltaa kanssani. Mutta sanoo, ettei ole 'äidin kaveri'. Sen sijaan kertoo olevansa 'isin kaveri'.
Isi vain ei jaksa olla lapsensa kanssa. Varsinkaan, jos äiti on paikalla. Äiti saa hoitaa lapsen kanssa olemisen. Isä ei viitsi vaivautua, jos äiti on paikalla. Vaivautua muuten kuin neuvomalla.
Ja koetan kyllä järjestää aikaa kodin ulkopuolella. Mutta joskus voimavarat työpäivän jälkeen on vähissä.
Ja toisaalta: kerroin, että haluaisin käydä harrastuksessa x. Mies kommentoi olevansa kiireinen töiden kanssa tässä kuussa.
Ehdotti, että ottaisin lapsen mukaan harrastukseeni.
Mitä vastaisit miehelle, joka sanoo, että ensi kuussa hänelle sopisi olla lapsen kanssa?
Kysymys siis parin tunnin harrastemenostani arki-iltana.
Vaihtoehtona mies ehdottaa, että ottaisin lapsen harrastukseeni mukaan. (Tai että 14-vuotias isoveli tulisi velvoittaa kaitsemaan.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ehkä ongelma olet juurikin sinä? Pidätkö rajoja lapselle ollenkaan? Saako lapsi siis leikkiä ruokapöydässä kun näyttää sitä tekevän päiväkodissa..? Jossain perheissähän lapset saa syödä sohvalla ja sotkea kaikki paikat kun lapsia ei saa kieltää. Kuka viisivuotias laittaa voita korvaan..kyllä tuon ikäinen ymmärtää jo kiellot ja käytöstavat jos niitä on opetettu kotona ollenkaan.
Jätä hänet. Ansaitset parempaa. Etkö arvosta itseäsi yhtään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Mitä rajojen asettamista se on, että mies reaalitilanteessa heittäytyy avuttomaksi ja kysyy, mitä hän voi tehdä asialle. Kysyy, soittaako poliisit, kun lapsi käyttäytyy huonosti.
Mies on liian mukavuudenhaluinen puuttuakseen lapsen käytökseen, jos minä olen paikalla. Minä saan hoitaa tilanteet parhaan kykyni mukaan.
Mutta kun tilanne ei ole päällä, katsoo mies asiakseen alkaa neuvomaan, miten minin tulisi toimia paremmin. Mies neuvoo, mutta ei toimi itse.
Seuraavalla kerralla kun on "tilanne päällä" sanot miehelle, että nyt saat kokeilla niitä neuvojasi käytännössä ja lähdet vaikka lenkille. Ihan sama mitä mies siihen sanoo. Menet vaan.
Isää ei kiinnosta kasvatus, mutta äiti yrittää pitää kuria? Lopulta mies katsoo kaikkea läpi sormien ja jatkaa omaa elämäänsä, kun taas äiti yrittää rajoittaa ja kasvattaa, jolloin lapsi luonnollisesti nousee vastarintaan kun äiti ei annakaan lapsen tehdä ihan mitä tahansa?
Vai huomionhakuisuutta? Lapsi pelleilee, jotta saa äidin tai hoitajien huomion? Isä ei huomaa tai välitä huomionhakuisesta käytöksestä, jolloin lapsi luovuttaa huomionhakuisuuden isänsä suhteen tai vaihtoehtoisesti isä on vaan sokea tälläiselle käytökselle silloin kun hän on kiinnostuneempi muista asioista. Emännän korottuva ääni saa huomion kuitenkin heräämään ja hän tekee virheelliset päätelmät siitä että lapsi käyttäytyy huonosti vain äidin läsnäollessa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kyllä viihtyy isän seurassa ja haluaisi olla isän kanssa.
Tänä iltana mies oli lyhyen aikaa sohvalla, mutta lähti pois, kun ei jaksanut lapsen kovaäänisyyttä ym.
Nyt lapsi viettää iltaa kanssani. Mutta sanoo, ettei ole 'äidin kaveri'. Sen sijaan kertoo olevansa 'isin kaveri'.
Isi vain ei jaksa olla lapsensa kanssa. Varsinkaan, jos äiti on paikalla. Äiti saa hoitaa lapsen kanssa olemisen. Isä ei viitsi vaivautua, jos äiti on paikalla. Vaivautua muuten kuin neuvomalla.
Ja koetan kyllä järjestää aikaa kodin ulkopuolella. Mutta joskus voimavarat työpäivän jälkeen on vähissä.
Ja toisaalta: kerroin, että haluaisin käydä harrastuksessa x. Mies kommentoi olevansa kiireinen töiden kanssa tässä kuussa.
Ehdotti, että ottaisin lapsen mukaan harrastukseeni.
Kuulostaa todella ankealta elämältä. Miksi ihmiset jää tällaisiin parisuhteisiin?
Äidille on helppo kiukutella koska äiti on turvallinen. Vaikuttaa ilkeältä mieheltä ja välinpitämättömältä. Omien lasteni isä on samanlainen, mutta ei kyllä tuotakaan vähää ole ollut kiinnostunut vaan olen saanut rauhassa hoitaa kaiken. Varo ettei rupea puhumaan sinusta enemmän pahaa, muista vain arvostaa itseäsi ja olla rehellinen. Teet parhaasi, hän ei tee!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kyllä viihtyy isän seurassa ja haluaisi olla isän kanssa.
Tänä iltana mies oli lyhyen aikaa sohvalla, mutta lähti pois, kun ei jaksanut lapsen kovaäänisyyttä ym.
Nyt lapsi viettää iltaa kanssani. Mutta sanoo, ettei ole 'äidin kaveri'. Sen sijaan kertoo olevansa 'isin kaveri'.
Isi vain ei jaksa olla lapsensa kanssa. Varsinkaan, jos äiti on paikalla. Äiti saa hoitaa lapsen kanssa olemisen. Isä ei viitsi vaivautua, jos äiti on paikalla. Vaivautua muuten kuin neuvomalla.
Ja koetan kyllä järjestää aikaa kodin ulkopuolella. Mutta joskus voimavarat työpäivän jälkeen on vähissä.
Ja toisaalta: kerroin, että haluaisin käydä harrastuksessa x. Mies kommentoi olevansa kiireinen töiden kanssa tässä kuussa.
Ehdotti, että ottaisin lapsen mukaan harrastukseeni.
Kuulostaa todella ankealta elämältä. Miksi ihmiset jää tällaisiin parisuhteisiin?
Mä en jäänyt onneksi, pahenee tuollaiset sohvaperunat iän myötä ja alkavat vaativiksi sekä ilkeiksi ja kiukkuisiksi. Alkavat myöhemmin lapsiakin käyttää hyväksi ja pelinappuloina. Ennen arvostettiin äitejä, nykyisin ei ollenkaan edes yhteiskunnan puolesta. Kannattaa olla varuillaan Suomessa, aloittavat jo neuvolassa kyttäämisen sekä arvostelemisen.
Ap tässä. Viisivuotias kaipaa kyllä isän seuraa.
Lapsi saattaa ehdottaa, että äiti ja isä vaihtaisivat ammatteja.
Lapsi ei hoksaa sitä, että isä tuskin olisi hänen kanssaan juuri sen enempää, vaikka olisi työtönkin. Lapsi olisi pääasiassa minun seurassani minun ja mieheni ammateista riippumatta. (Ja pääsääntöisesti olen kuitenkin mielellään hänen kanssaan, hän on ihana lapsi haasteista huolimatta.)
Mies sanoo, että talvisin (=kun ei ole kiireaika töissä) hän saattaa nukkua viikonkin.
Minä tai lapsi emme kuitenkaan kumpikaan huomaa, milloin on tällainen aika. On kiireaika tai ei, mies nukkuu kotona päiväunet lapsen ollessa päivähoidossa. Kun minä ja lapsi tulemme kotiin klo 16 aikoihin, tulee mies vastaan tuulikaapissa.
Illan mies viettää konehallilla, jossa on erillinen lämmin tila, sohva ym. Jos sattumalta menen käymään siellä, tiedän löytäväni miehen usein sohvalta 'taukoa' pitämässä. Kiireettömään aikaan kyse on ehkä siitä, että mies tekee muutamat välttämättömät työt, mutta muuten illat saattavat pääosin kulua taukotilan sohvalla lepäillen ja ehkä somettaen. Minulle ja lapselle asia näkyy lähinnä niin, että konehallin ikkunoissa näkyy olevan valot päällä.
Mies tulee sisälle taloon niihin aikoihin, kun minä ja lapsi menemme nukkumaan (joo, olen iltauninen ja nousen töihin aamulla aikaisin).
Käytännössä kohtaaminen jää paljolti siihen ohikulkuun tuulikaapissa klo 16 aikoihin.
Viikonloppuna mies noudattaa samaa rytmiä kuin arkenakin. Hänet saattaa tavata päiväuniaikaan ja kun käy syömässä.
Ei tuo, että lapsi kokee olonsa turvalliseksi ole mikään selitys tai oikeutus jatkuvalle huonolle käytökselle. Ja sama meininki päiväkodissakin? Nyt rajat lapselle, myös äidin laitettava. Olen aivan täynnä näitä rajattomia lapsia, joita päiväkodit nykyään täynnä. Huonosta käytöksestä on tultava seurauksia. Puhelin-/pädiaika minimiin tai pois kokonaan, jos tuolla tavalla levoton ja rajaton.