Miksi äitini itkee lapsenlapsien perään vaikka vihasi itse olla vanhempi?
En ole koskaan halunnut lapsia, johtuu varmasti osittain omasta lapsuudestani. En saanut rakkautta kummaltakaan vanhemmalta ja muistan kuinka perhearki oli heillä pelkkää masennusta, alkoholismia ja taistelua.
Täytän pian 30 ja tämä kaupoissa lastenvaatteille lässytys ja "milloin teillä alkaa kuulumaan pikkujalkojen tepsutusta" alkaa pian tulla korvista ulos.
Onko lapsenlapsi joku statuskysymys kuuskymppisten naisten keskuudessa? Isää ei minun lisääntymiseni tai lisääntymättä jättämiseni kiinnosta.
Kommentit (38)
Vai vielä pikkujalkojen tepsutusta pitäisi olla. Minä ilmoitin jo vuosia sitten, että lapsia ei ole tulossa. Onneksi en ole kuullut ainuttakaan kommenttia pikkujalkojen tepsutuksesta. Hyi olkoon. Tiedän kyllä, että äitini olisi onnensa kukkuloilla, jos saisi lapsenlapsia. Ovat pitäneet muiden tanttatyökavereidensakin kanssa oikein jotain mummojuhlia, jos joku on sattunut lapsenlapsen saamaan. Naurettavaa.
On. Pääsee esittämään maailman parasta "isoäitiä".
Tietysti juuri siksi. Oma vanhemmuus ei mennyt kuin Strömsössä, ja siksi halutaan lapsenlapsia, joita helliä varauksetta.
En ole täydellinen vanhempi minäkään, mutta olen imettänyt, paijannut, pesinyt, hellinyt ja nukkunut viekussa niin paljon, että jokainen lapseni saa vapaasti tehdä loppuelämällään mitä haluaa.
Älä mene äitisi kanssa kauppaan kuuntelemaan sitä lässytystä. Lässyttäkööt ihan keskenään siellä.
Statustahan se haluaa. Turhaa olisi odottaa apua lastenhoitoon kuitenkaan.
Synkkiä ajatuksia ilottomilta ihmisiltä. Kaikkien ei tosiaan pidä lisääntyä.
Ahdistaa oma huonous ja haluaa ottaa erän nro 2, jonka hoitaa paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Synkkiä ajatuksia ilottomilta ihmisiltä. Kaikkien ei tosiaan pidä lisääntyä.
Ei niiden iloisten ihmistenkään tulisi lisääntyä.
Lapsenlapset voi "antaa takaisin" hankalina hetkinä, omat lapset on vaan kestettävä.
Isovanhemman rooli on helpompi, ei ole jatkuvaa vastuuta. Hoitaakaan ei tarvitse ollenkaan jos ei halua tai jaksa. En ihan ymmärrä, että miksi jotkut haaveilevat isovanhemmuudesta niin kovasti. Omat lapsensa ovat kuitenkin jo tehneet. Ja hoitaneet kuka mitenkin...
Se on tuossa ikäluokassa statuskysymys. Pitää olla lapsenlapsia. Mutta se on ihan sama näkeekö niitä koskaan. Kerran vuodessa otetaan kuva someen.
Kyllähän siinä tulee fiilis että miksi minä en riittänyt. Tiesin jo ihan pienestä asti että ihan velvollisuudentunnosta olen tässä maailmassa. Nyt on minun velvollisuuteni sitten tehdä lapsenlapsia. Ehkä nämä tunteet ymmärtää vain ihminen joka elänyt kylmän lapsuuden..
Minun äiti oli lapsuudessani väliinpitämätön. Ainoat kerrat kun edes puhui (huusi) meille lapsille, oli kun me hänen mielestä oltiin tiellä. En muista että olisin koskaan ollut hänen sylissä, en itse asiassa edes muista että hän koskaan olisi minua koskettanut, paitsi hiuksien leikkaamisen yhteydessä ja sattui kun hän repi tukkaa.
Hän ei vaatinut lapsenlapsia, mutta runsaasti kyllä puhuu, miten paljon on ollut minun lasten elämässä mukana. Todellisuudessa on pitänyt molempia lapsia tasan kerran sylissä vauvakuvaa varten ja on kerran esikoisen vahtinut puoli yötä kun kävin nuorempaa synnyttämässä. Puhuu kyllä sukulaisille niin kun olisi koko ajan lapsenvahtina 🤣 Tapaa lapsiani siis jouluna ja synttäreillä, eli muutaman tunnin vuodessa ja silloin minä itse vahdin lapsia. Hän ei suostunut edes silloin auttamaan, kun kävin koepalojen otossa sairaalassa, vaan jouduin palkkaamaan ventovieraan vahtimaan lapsia.
Ignoreeraa äitiäsi. Annan hänen puhua, mutta älä lähde hänen juttuun mukaan. Anna elää omaa harhaansa. Jos alkaa puhumaan vastaan, niin tulee vaan paska olo kaikille ja miksi? Sinun lapsuus meni jo, ja lapsia et ole hankkimassa.
Mulla taas anoppi ei hoitanut lastaan yhtään vaan muutti toisella paikkakunnalle töihin ja jätti lapsen äitinsä hoitoon. Kun saatiin lapsia niin ei ne oikein kiinnostaneet ja oikeasti mietin yrittikö aiheuttaa lapselle jotain vakavaa, koska hänen kanssaan tapahtui muutama vaaratilanne hänen katsoessaan lasta hetkenkään. Vahingossa kuristuminen ja toisena lasketti lasta pulkalla suoraan vilkkaalle tielle ja ei sieltä autoja tule(pääkaupunkiseudulla) oli sanonut lapselle ja ei saa sanoa äidille ja isälle. Ei jäänyt sitten enää hetkeksikään sen luo yksin. Nykyään hoivaa erään toisen sukulaisen lapsia ja vie vaikka minne ja ostelee lahjoja jen. kuten omille lapsenlaplsille pitäisi. On ottanut heidät läheisikseen ja unohtanut täysin omat lapsen lapset. Kai tässäkin on jotain, että ei pidä omasta lapsestaan ja sen lapsen lapsetkin on yhtä huonoja.
Sano suoraan äidillesi miten koit lapsuuden. Naisille tulee paine saada lapsenlapsia. Ei välttämättä haluta heidän kanssa viettää aikaa, mutta kaikki tututkin on mummoja niin pitää saada olla itsekin.
Lapsenlapsia pitää olla, jotta voi esittää hyvää isovanhempaa omille tuttavilleen. Samoin someen voi joskus laittaa kivoja lapsikuvia. Niitä lapsen lapsia nyt kuuluu vaan olla, jotta elämä olisi täydellistä. Lasten kärttäminen ei sitten suinkaan tarkoita sitä, että isovanhempi haluaisi viettää aikaa noiden lasten kanssa.
Sama juttu täällä, en ymmärrä. Veljeltä löytyy lapsi mutta se ei tunnu riittävän.