Minusta hyvä parisuhde ei "vaadi työtä"

Määrittele parisuhteen vaatima työ.

Täysin samaa mieltä. Jos parisuhteen eteen joutuu näkemään hirveästi ylimääräistä vaivaa ja tekemään "töitä" niin ehkä sitä ei ole sillon tarkoitettu. Hyvät parisuhteet on ainakin omalta osaltani olleet juuri niitä jotka tuntuu "helpoilta". Ei siis tarkoita ettei mitään joutuisi tekemään mutta se helppouden ja luonnollisuuden tunne kaikessa on juuri selkein ero hyvän ja huono parisuhteen välillä.

Esimerkkinä luulin itse nuorempana etten koskaan halua muuttaa yhteen kenenkään kanssa ennenkuin vastaan tuli se ensimmäinen hyvä parisuhde jolloin yhteenmuutto ei tuntunut ollenkaan stressaavalta, vaivalloiselta ja millään tavalla ikävältä ajatukselta vaan täysin luonnolliselta ja kivalta seuraavalta askeleelta.

Parisuhdeterapeutit tekevät rahaa toimimattomilla parisuhteilla. Lyhyeen jäisi terapiakäynnit, jos terapeutti laukoisi heti totuuden: erotkaa, ette kuulu yhteen. 

Ketään ei voi muuttaa. Jos suhde ei toimi, se ei toimi ja olet väärän ihmisen kanssa. 

Rakkaus on asia, jota ei voi pakottaa millään työllä. 

Nii... jollei sitä työtä suostu vapaaehtoisesti ja luonnollisesti tekemään suhteen ja perheen hyväksi, niin kai se ero sitten tulee ihan puskista kun "kaikki oli mun mielestä hyvin".

Ja sitten nyyhkitään.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että hyvässä parisuhteessa toisen huomioiminen ei tunnu työltä.

Tämän olen omassa parisuhteessani kokenut, juuri näin:)

Kyllä joo sen homman pitäisi soljua ikään kuin itsestään. Yhteisymmärryksessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. Suhde jossa kumpikaan ei halua tehdä töitä on joko suhde josta lähdetään ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen. Tietysti jonkun mielestä tällainenkin suhde voi olla hyvä.

 

Minkäslaisista vastoinkäymisistä puhutaan? Kaikilla kun sellaisia ei parisuhteissa tule, tai jos ne tulee ulkopuolelta, ne otetaan vastaan yhdessä joka tapauksessa. Kerro mitä vastoinkäymisiä omaan parisuhteeseesi on sisältynyt? Väärän kumppanin kanssa tällaisia varmasti tulee vastaan paljon.

Ja höpsistä nyt taas! 

Mitä läheisemmästä ihmissuhteesta on kyse, sitä rankemmin se toinen osaa vituttaakin ja se on täysin normaalia.

Kyllähän sitä paljon tulee tehtyä, teen esim. vapaapäivinä aamupalan joka aamu vaimolle. Hieron selkää ja jalkoja jos vaimo pyytää tai ihan vain pyytämättäkin. Haen paketteja postista. Hipsutan joka ilta sänkyyn mennessä. Mitkään näistä ei tunnu työltä.

Jos olisin yhdessä ns. väärän ihmisen kanssa niin nuo kaikki varmasti tuntuisi aika pahalta työläältä hommalta.

Mutta kuten moni sanonut, oikean ihmisen kanssa mitkään teot ei tunnu työltä vaan kaikki tulee luonnostaan.

Vierailija kirjoitti:

Täysin samaa mieltä. Jos parisuhteen eteen joutuu näkemään hirveästi ylimääräistä vaivaa ja tekemään "töitä" niin ehkä sitä ei ole sillon tarkoitettu. Hyvät parisuhteet on ainakin omalta osaltani olleet juuri niitä jotka tuntuu "helpoilta". Ei siis tarkoita ettei mitään joutuisi tekemään mutta se helppouden ja luonnollisuuden tunne kaikessa on juuri selkein ero hyvän ja huono parisuhteen välillä.

Esimerkkinä luulin itse nuorempana etten koskaan halua muuttaa yhteen kenenkään kanssa ennenkuin vastaan tuli se ensimmäinen hyvä parisuhde jolloin yhteenmuutto ei tuntunut ollenkaan stressaavalta, vaivalloiselta ja millään tavalla ikävältä ajatukselta vaan täysin luonnolliselta ja kivalta seuraavalta askeleelta.

Sinänsä huvittavaa kun puhut hyvistä parisuhteista monikkona ja ilmeisesti niitä huonompiakin on mukaan mahtunut...? 

Niinpä niin. 

Kysypä joltain 60 v littoaan juhlivalta onko vaatinut välillä vähän hammasta puremaan..

Vierailija kirjoitti:

Täysin samaa mieltä. Jos parisuhteen eteen joutuu näkemään hirveästi ylimääräistä vaivaa ja tekemään "töitä" niin ehkä sitä ei ole sillon tarkoitettu. Hyvät parisuhteet on ainakin omalta osaltani olleet juuri niitä jotka tuntuu "helpoilta". Ei siis tarkoita ettei mitään joutuisi tekemään mutta se helppouden ja luonnollisuuden tunne kaikessa on juuri selkein ero hyvän ja huono parisuhteen välillä.

Esimerkkinä luulin itse nuorempana etten koskaan halua muuttaa yhteen kenenkään kanssa ennenkuin vastaan tuli se ensimmäinen hyvä parisuhde jolloin yhteenmuutto ei tuntunut ollenkaan stressaavalta, vaivalloiselta ja millään tavalla ikävältä ajatukselta vaan täysin luonnolliselta ja kivalta seuraavalta askeleelta.

Ja silti olet useamman kerran eronnut.. Siinäpä asiantuntija!

Pitkälti samaa mieltä. Pientä petrausta kannattaa itsekunkin kuitenkin tehdä. Kuten opetella vähän itsehillintää. Jos kuitenkin joskus tulee sanoneeksi toiselle rumasti, on vilpitön anteeksipyyntö paikallaan. 

On tärkeää muistaa kiittää puolisoa hyvistä asioista, eikä pitää toista itsestäänselvyytenä. Suurempaa työstämistä ei liitossa ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin samaa mieltä. Jos parisuhteen eteen joutuu näkemään hirveästi ylimääräistä vaivaa ja tekemään "töitä" niin ehkä sitä ei ole sillon tarkoitettu. Hyvät parisuhteet on ainakin omalta osaltani olleet juuri niitä jotka tuntuu "helpoilta". Ei siis tarkoita ettei mitään joutuisi tekemään mutta se helppouden ja luonnollisuuden tunne kaikessa on juuri selkein ero hyvän ja huono parisuhteen välillä.

Esimerkkinä luulin itse nuorempana etten koskaan halua muuttaa yhteen kenenkään kanssa ennenkuin vastaan tuli se ensimmäinen hyvä parisuhde jolloin yhteenmuutto ei tuntunut ollenkaan stressaavalta, vaivalloiselta ja millään tavalla ikävältä ajatukselta vaan täysin luonnolliselta ja kivalta seuraavalta askeleelta.

Ja silti olet useamman kerran eronnut.. Siinäpä asiantuntija!

Sarjaeroajissa on usein epävakaita sarjapettäjiä

Väittämä vaatii paljon tarkennusta ja huomasin ekoilta sivuilta, ettei siellä ollut mitään.

Esim määrittele se työ, jota tehdään parisuhteen hyväksi? Toiseksi parisuhteen pituuskin on tärkeä. jne

On tutkittua tietoa että vaihtuvissa lyhyissä parisuhteissa ollaan loppu viimein onnettomampia kuin pitkissä tasapainoisten vakaiden ihmisten välisissä suhteissa.

Samaa mieltä, ei siihen töitä tarvi tehdä. Hyvä parisuhde soljuu mukavasti, huomioimista toki ja kompromissejäkin joskus, mutta että työtä, ei toki. 

Oon aina ihmetellytkin noita juttuja että parisuhde vaatisi työtä. 

Kaikki hyvä tässä elämässä vaatii työtä ja jonkin asteisia uhrauksia.

Olen osittain samaa mieltä. Työtä tarvitsee kuitenkin tehdä itsensä kanssa että saa omat parisuhteensa toimimaan ja pystyy olemaan aikuisessa ja tasapainoisessa suhteessa ja säilyttää silti myös itsensä. Ainakin itseni on tarvinnut. Ehkä jotkut syntyvät valmiimpana tähän maailmaan tai vain taustat on erilaiset.

Menen paskalle.

Vierailija kirjoitti:

Olen

siinä tapauksessa on oltava ollut molemmilla tasapainoinen rakastettu lapsuus ja parisuhteessa kaikesta voidaan keskustella. jos nyt suhteena pidetään uskollisuutta vielä vaatii se vielä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Pitkälti samaa mieltä. Pientä petrausta kannattaa itsekunkin kuitenkin tehdä. Kuten opetella vähän itsehillintää. Jos kuitenkin joskus tulee sanoneeksi toiselle rumasti, on vilpitön anteeksipyyntö paikallaan. 

On tärkeää muistaa kiittää puolisoa hyvistä asioista, eikä pitää toista itsestäänselvyytenä. Suurempaa työstämistä ei liitossa ole. 

 

itsehillinnän vastakohtanaon osattava ja uskallettava keskustella ja olla avoin