Minusta hyvä parisuhde ei "vaadi työtä"

Olen! Ollaan oltu mieheni kanssa 15vuotta yhdessä. Kaksi lasta, omakotitalo, koirat, naimisissa jne

Meillä ei ole ollut yhtään hankalaa aikaa ja seksiäkin on edelleen monta kertaa viikossa. Olen edelleen häneen tosi rakastunut ja hänkin on minuun. Pidetään toisiamme edelleen seksikkäinä myös.

Automaattisesti kohtelemme toisiamme kunnioituksella ja molemmat pääsevät tasapuolisesti omille menoilleen ja myös rakastamme viettää aikaa yhdessä. Puhumme paljon kaikesta.

Olen löytänyt kultakimpaleen.

Jos kunnioittaa, arvostaa ja rakastaa toista, niin ei tarvitse olla vaikeita aikoja.

Tottakai hän käy välillä hermoilleni ja tulee kiistoja, kun jatkuvasti yhdessä ollaan. Mutta ei mitään isoja vaikeuksia tai isoja riitoja.

N40

Moni mieleltään epävakaa henkisesti sadistinen ja narsistinen sarjapettäjä halveksuu työn tekemistä.

Jos noin asian esität niin oletan että se on parnerisi mikä teillä sopeutuu.

Sinä teet vaan niin kun itse haluat.

Hyvä parisuhde on sitä että molempien mielipiteet ovat tärkeät ja otetaan huomioon.

Vaatii sopeutumista molemminpuolin.

Vaatii siis tavallaan työtä.

Voihan se toki joskus vaatia työtä, jos ajat ovat syystä tai toisesta vaikeat.

Mutta eihän tämä hyvä parisuhde normaalisti työltä tunnu, päin vastoin. Rakastetaan ja vaalitaan toisiamme puolin ja toisin ihan huviksemme ja nautinnon kannalta.

Sehän riippuu ihan siitä, mitä "töiden tekeminen suhteen eteen"  tarkoittaa.

Tietenkin täytyy sen verran nähdä vaivaa, ettei heivaa puolisoaan heti kun se alkaa ärsyttämään. 

Vierailija kirjoitti:

Kun parisuhteessa seksi rupeaa vaikuttamaan työltä niin ei suhde enää ole hyvä.

Ahaa, eli ero heti kun miehellä alkaa impotenssivaivat.

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä. Onnettomat suhteet lähtevät siitä oletuksesta, että toimivuus on kiinni vain hyvästä tahdosta ja yrittämisestä. Nykyinen liittoni on kestänyt 21 vuotta, ja se alkoi sormia napsauttamalla. Pientä neuvoteltavaa tulee erilaisista tavoista toimia milloin missäkin, mutta emme ole kertaakaan olleet lähelläkään eroa. Hänen kanssaan on helppo ja mukava elää. Lapsia ei tullut, mutta lemmikit yhdistävät suuresti.

Niitä "työtä vaativia" suhteita ehti olla aika monta.

Mikä ammattiliitto?

Kyllä hyvä parisuhde nimenomaan on työn tulosta joka päivä.

Minun ja puolisoni suhde on jatkunut lähes vuosikymmenen. Asumme yhdessä ja hoidamme taloutta yhdessä. Parisuhde kukoistaa, koska panostamme molemmat arkeen jatkuvasti.

Mies kokkaa minulle italialaista ruokaa, minä vien hänet elokuviin, mies ostaa minulle harrastustarvikkeita, minä ostan hänelle uuden pelin pelikoneeseen. Hierotaan hartioita, hoidetaan toista kun hän sairastaa, järjestetään syntymäpäiviä, järjestetään aikaa parisuhteelle jo ihan kotioloissakin. Kohta lähdemme kesäreissuun yhdessä.

Ei asiat tapahdu itsestään, pitää olla vähän toisen pulssilla jatkuvasti ja tietää mitä hän toivoisi ollakseen onnellinen nyt ja jatkossakin. Samalla sitä tulee huomanneeksi, että seksiä on, läheisyyttä on, naurua on, hauskaa on - ihan vaan kun panostaa siihen parisuhteeseen!

Vaatii se töitä. Sen takiahan parisuhteet ei enää kestä, kun ei sitä olla valmiita tekemään. Vain alussa on tilanne, jossa ei tarvitse ehkä niin ponnistella.

Myöhemmin molempien pitäisi skarpata, on todella helppo alkaa pitää toista itsestäänselvyytenä tietyn ajan jälkeen. Jolloin panostaminen vähenee, kiloja kertyy, ei jaksa välittää miltä näyttää enää. Eihän sitä itse edes huomaa, kun se tapahtuu niin vähitellen.

Lisäksi voi tulla vaikka minkälaisia ongelmia, jotka todellakin vaativat taistelua. Esim. lapsettomuus, konkurssi, toisen työttömyys tai muut vaikeat ajat. Jotka todellakin vaativat kamppailua ja toisen tukemista.

Tämä on aina vaikea kun jokainen ymmärtää omalla tavallaan. 

Itse vastaisin, että hyvä parisuhde ei vaadi työtä. 

Ja se, ettei vaadi työtä on eri asia kuin että parisuhteeseen ei panosteta. Toinen nimenomaan on tärkeä ja hänen eteensä on valmis näkemään vaivaa, mutta se on soljuvan vastavuoroista eivätkä ne toisen toivomat asiat ole koko ajan valtavassa ristiriidassa oman elämän kanssa. 

Aiempi pitkä nuoruuden suhde oli sellainen että olisin varmaan vastannut toisin vuosia sitten, koska silloinen mies oli sellainen estynyt, välttelevä, katkera riippakivi joka sai minut uskomaan lopulta että toiveeni ovat ihan sairaita. Toiveita oli että toinen ei tarvitse koko ajan viikkoja omaa aikaa ja olisi rehellinen ja luotettava. Oikeasti uskoin lopulta että olen jotenkin hysteerinen ja vaativa mutta turns out että olin miehen kanssa joka ei rakastanut minua, mutta oli hyvin läheisriippuvainen itse :') 

Eli jos on koko ajan vaikeaa, pyristelyä, itkua, joustamista niin erotkaa oikeasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole samaa mieltä. Työ on tässä vain kielikuva, joka tarkoittaa sitä, että otetaan puoliso huomioon ja ollaan valmiita selvittämään myös eteen tulevat ongelmat.

Mitkä ongelmat? Ei parisuhde auttamatta ole nippu ongelmia.

Ei, mutta pitkässä suhteessa niitä ongelmia tulee. 

Ei vaadikaan siinä tapauksessa, että molemmilla on tasapuolinen mahdollisuus toteuttaa itseään ja unelmiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se tarvii työtä. Elin yli 20 vuotta avioliitossa jossa toinen osapuoli oli todella passiivinen eikä mitään oma-aloitteellisuutta yhtään mihinkään viimeiseen 15 vuoteen. Oletti että kaikki on automaatiota ja parisuhteessa voi vain odottaa valmista ja ihan joka asiasta. Joten nykyään ex, ja varmaankin ihan hyvästä syystä.

M

Tämä. Yllättävän moni rupsahtaa ja passivoituu parisuhteessa. Ei pidä itsestään huolta eikä panosta yhteisiin juttuihin. Näitä on niin miehissä kuin naisissa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen! Ollaan oltu mieheni kanssa 15vuotta yhdessä. Kaksi lasta, omakotitalo, koirat, naimisissa jne

Meillä ei ole ollut yhtään hankalaa aikaa ja seksiäkin on edelleen monta kertaa viikossa. Olen edelleen häneen tosi rakastunut ja hänkin on minuun. Pidetään toisiamme edelleen seksikkäinä myös.

Automaattisesti kohtelemme toisiamme kunnioituksella ja molemmat pääsevät tasapuolisesti omille menoilleen ja myös rakastamme viettää aikaa yhdessä. Puhumme paljon kaikesta.

Olen löytänyt kultakimpaleen.

Jos kunnioittaa, arvostaa ja rakastaa toista, niin ei tarvitse olla vaikeita aikoja.

Tottakai hän käy välillä hermoilleni ja tulee kiistoja, kun jatkuvasti yhdessä ollaan. Mutta ei mitään isoja vaikeuksia tai isoja riitoja.

 

N40

Viimeinen kappale kertoo, että hyvä parisuhde vaatii työtä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se tarvii työtä. Elin yli 20 vuotta avioliitossa jossa toinen osapuoli oli todella passiivinen eikä mitään oma-aloitteellisuutta yhtään mihinkään viimeiseen 15 vuoteen. Oletti että kaikki on automaatiota ja parisuhteessa voi vain odottaa valmista ja ihan joka asiasta. Joten nykyään ex, ja varmaankin ihan hyvästä syystä.

M

Tämä. Yllättävän moni rupsahtaa ja passivoituu parisuhteessa. Ei pidä itsestään huolta eikä panosta yhteisiin juttuihin. Näitä on niin miehissä kuin naisissa. 

Tällä ei ole mitään tekemistä hyvän parisuhteen kanssa.

32 vuotta saman ihmisen kanssa vaatii työtä. Kompromisseja ja sovittelua. Vaikka sielunkumppanuus ja hyvä seksielämä olisi koko ajan läsnä... silti eteen voi tulla vaikka mitä. Esim vakava sairastuminen. < Harva tämmöisiin osaa varautua, eikä asioita voi käydä etukäteenkään läpi, kun ei voi tietää mitä on tulossa.

Toinen merkittävä asia on henkinen kasvu. Ihminen ei ole enää sitä mitä tavatessa ja kasvaa henkisesti kymmenien vuosien ajan. Sitten vielä ikäkriisit. Niihinkään ei voi varautua, kun ei voi tietää kuinka vahvasti kukin omaansa reagoi. 

Ei niiden ongelmien tarvitse olla kolmansia osapuolia tai mielenkiintoista työpaikka toisella puolella maapalloa.

Hyvä parisuhde vaatii työtä. En usko, että muutoin otetaan toisen mielipiteitä ja tunteita huomioon ollenkaan, jos ei ole keskustelua ja sopimisia- Sehän sitä parisuhdetyöskentelyä on parhaillaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen! Ollaan oltu mieheni kanssa 15vuotta yhdessä. Kaksi lasta, omakotitalo, koirat, naimisissa jne

Meillä ei ole ollut yhtään hankalaa aikaa ja seksiäkin on edelleen monta kertaa viikossa. Olen edelleen häneen tosi rakastunut ja hänkin on minuun. Pidetään toisiamme edelleen seksikkäinä myös.

Automaattisesti kohtelemme toisiamme kunnioituksella ja molemmat pääsevät tasapuolisesti omille menoilleen ja myös rakastamme viettää aikaa yhdessä. Puhumme paljon kaikesta.

Olen löytänyt kultakimpaleen.

Jos kunnioittaa, arvostaa ja rakastaa toista, niin ei tarvitse olla vaikeita aikoja.

Tottakai hän käy välillä hermoilleni ja tulee kiistoja, kun jatkuvasti yhdessä ollaan. Mutta ei mitään isoja vaikeuksia tai isoja riitoja.

 

N40

Kuulostaa tosiaan siltä, että olette löytäneet oikeat ihmiset toisillenne.

Jäin kuitenkin miettimään, että onko teillä ollut oikeita kriisejä? Vakavia sairastumisia, työttömyyttä jne? En mitenkään väheksy suhdettanne, mutta jos on vain kokenut kiistoja tai toisen naamaan kyllästymistä, olette päässeet aika helpolla. Sitä työtä ehkä tarvitaan siinä vaiheessa, kun vaimon rinta on poistettu syövän takia tai toinen sairastuu niin vakavasti, että ei kykene palkkatöihin. Olisiko suhteenne vielä samanlainen? 

Ihmiset käsittää kyllä parisuhteen työn niin eri tavoin. 

Minusta nimenomaan hyvä parisuhde ei vaadi jatkuvaa kehityskeskustelua ja joustamista ja neuvottelua. 

Olemme tavanneet mieheni kanssa niin että käytin välillä pyörätuolia ja olimme molemmat työttömiä. Ei tarvitse miettiä että mitä jos olisin ruma (ok en kyllä ole;)), väsynyt, sairas tai köyhä. Tai mitä jos mies olisi todella uupunut tai peeaa. Koska ei oltu hehkeimmillämme kun tavattiin. 

Varmaan jos en onnistunut kortisonipallona ja pyörätuolissa nuutumaan, lihomaan ja lässähtämään, se tuskin tapahtuu ihan äkkiä myöhemminkään. 

Samoin miehestä tuskin paljastuisi yhtäkkiä joku käsi ojossa oleva laiska luuseri jos hän menettäisi omaisuutensa ja jäisi työttömäksi. 

Jos parisuhde vaatisi minulta erityisiä epämiellyttäviä kompromisseja, etenkin elämäntavan tai oman olemiseni suhteen niin olisin mielummin yksin. 

On käsittämätöntä katsoa millaista kohtelua osa ystävistä (sekä miehiä että naisia!) sietää jonkun hyödyttömän möllin takia. Jos parisuhde on koko ajan työtä ja haastetta niin kuulostaa raskaalta. Minulla on ollut tarpeeksi työtä ja haastetta jo ennen kuin aikuistuin, parisuhteen on parempi olla voimavara ja itsestään lipuva kumppanuus. Kuten tämä on vuosia ollutkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. Suhde jossa kumpikaan ei halua tehdä töitä on joko suhde josta lähdetään ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen. Tietysti jonkun mielestä tällainenkin suhde voi olla hyvä.

Minkäslaisista vastoinkäymisistä puhutaan? Kaikilla kun sellaisia ei parisuhteissa tule, tai jos ne tulee ulkopuolelta, ne otetaan vastaan yhdessä joka tapauksessa. Kerro mitä vastoinkäymisiä omaan parisuhteeseesi on sisältynyt? Väärän kumppanin kanssa tällaisia varmasti tulee vastaan paljon.

Jos olet pitkään yhdessä jonkun kanssa, melko suurella todennäköisyydellä tulee jotain vastoinkäymisiä, jotka eivät suoraan välttämättä liity suhteeseenne, mutta silti vaikuttavat siihen. Esimerkiksi vakava sairastuminen, työpaikan menetys/pitkä työttömyys, työnarkomania tai uupumus, jomman kumman identiteettikriisi, lapsen tai muun läheisen sairaus tai muut vakavammat ongelmat, ihastumiset muihin osapuoliin tai jonkun ulkopuolisen voimakas ihastuminen toiseen teistä, vaikkei välttämättä johtaisi mihinkään. 

Nämä kaikki väistämättä vaativat veronsa myös parisuhteen näkökulmasta katsoen eikä tilanne useinkaan ihan omalla painollaan mene ohi niin, ettei vaikuttaisi suhteeseen mitenkään. Tähän päälle sitten kaikki suhteeseen ja arkeen kiinteämmin liittyvät aiheet, joita en edes lähde listaamaan.

Jos kumpikin on hyvässä ruumiin ja mielen kunnossa, ei ole ihmeempiä luonnehäiriöitä ja sopivat yhteen, niin luultavasti ketjun aiheen väittämä toteutuu.