Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten riidellään, ettei loukkaa toista?
11.07.2023 |
Mitä se rakentava riitelty on? Ei saa huutaa, ei saa paiskoa tavaroita, ei saa haukkua, ei saa ottaa vanhoja asioita esiin, ei saa uhkailla, ei saa pitää mykkäkoulua, ei saa uhriutua, ei manipuloida. Kaikilla meillä on haitallisia tapoja ja usein riidellessä taantuu alemmalle tasolle, ainakin minä. Mutta mitä se rakentava riitely käytännössä on?
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulkaas, kun tuo lässytysesimerkki on totta. Vuorovaikutusoppien mukaista. Jos ilmaisee itsensä tuolla kaavalla, ja vastapuoli hermostuu, on se täysin vastapuolen omien korvien välissä. Kenenkään ei tarvitse hermostua, jos minä kerron omat tunteeni ja toiveeni.
Terv. Vuorovaikutustaitojen ope
Missä vuorovaikutusoppaassa opetetaan, että syyttely on rakentava tapa kommunikoida?
Eihän tuossa esimerkissä syytellä. Syyttelevä tapa menisi näin:
1. Taas sä jätit kahvikupin pöydälle
2. Aina mä joudun korjaamaan sen, koska et viitsi itse sitä tehdä
3. Aina mä vaan korjaan sun jälkiäsi ja se on sun syy, että mä olen niin vittuuntunut.
Rakentava kommunikaatio edellyttää myös lukutaitoa. Sinulla ei nyt ole se puoli hallussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulkaas, kun tuo lässytysesimerkki on totta. Vuorovaikutusoppien mukaista. Jos ilmaisee itsensä tuolla kaavalla, ja vastapuoli hermostuu, on se täysin vastapuolen omien korvien välissä. Kenenkään ei tarvitse hermostua, jos minä kerron omat tunteeni ja toiveeni.
Terv. Vuorovaikutustaitojen ope
Mutta siitä on ihan ok hermostua, jos joku toinen kertoo tunteensa ja toiveensa? Ei nyt ole ihan uskottava tuo sinun tittelisi, jos vuorovaikutus on sinulle sitä, että vain sinua pitää kuunnella ja ymmärtää ja toinen on päästään viallinen, jos haluaisi myös tulla kuulluksi ja ymmärretyksi.
Rakentavasta riitelystä oli kyse, ja jos kumpikin kertoo tunteensa ja toiveensa syyttelemättä ja haukkumatta, niin toisella osapuolella ei ole syytä hermostua. Oli kyseessä minä tai sinä.
Tuota yritin kertoa "opettajalle", joka rupesi haukkumaan heti, kun hänen tapaansa kommunikoida kritisoitiin. Se ei ole rakentavaa riitelyä, että käyttää ilmaisua "korvien välissä on vikaa".
Minä olen sama opettaja, joka edellisen viestin kirjoitti. Kerrotko, missä kohtaa haukuin sinua? Millä sanoilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulkaas, kun tuo lässytysesimerkki on totta. Vuorovaikutusoppien mukaista. Jos ilmaisee itsensä tuolla kaavalla, ja vastapuoli hermostuu, on se täysin vastapuolen omien korvien välissä. Kenenkään ei tarvitse hermostua, jos minä kerron omat tunteeni ja toiveeni.
Terv. Vuorovaikutustaitojen ope
Missä vuorovaikutusoppaassa opetetaan, että syyttely on rakentava tapa kommunikoida?
Eihän tuossa esimerkissä syytellä. Syyttelevä tapa menisi näin:
1. Taas sä jätit kahvikupin pöydälle
2. Aina mä joudun korjaamaan sen, koska et viitsi itse sitä tehdä
3. Aina mä vaan korjaan sun jälkiäsi ja se on sun syy, että mä olen niin vittuuntunut.Ei ollut enää puhe siitä kahvikupista. Lainaamassani viestissä ihan sekokielellä syyteltiin. On kuulemma korvien välissä vika, jos lässytyspuhe ei uppoakaan.
Kerrotko, mikä tuossa alkuperäisessä viestissä oli syyttelyä? Minä kun en sellaista viestistä huomaa.
Kerroin jo. Siitä vain luet huolellisesti, mitä sinulle kirjoitin.
Anna esimerkki, mikä lause tai sana on sinusta syyttelyä. Et sitä kertonut.
Lässytys on yleensä äänensävy, eikä se näy kirjoitetusta tekstistä.
Lue nyt vain huolellisesti se viesti, jolla vastasin "vuorovaikutustaitojen opettajalle". Siinä on kolmessa lauseessa kaikki olennainen kerrottuna. Esimerkin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulkaas, kun tuo lässytysesimerkki on totta. Vuorovaikutusoppien mukaista. Jos ilmaisee itsensä tuolla kaavalla, ja vastapuoli hermostuu, on se täysin vastapuolen omien korvien välissä. Kenenkään ei tarvitse hermostua, jos minä kerron omat tunteeni ja toiveeni.
Terv. Vuorovaikutustaitojen ope
Missä vuorovaikutusoppaassa opetetaan, että syyttely on rakentava tapa kommunikoida?
Eihän tuossa esimerkissä syytellä. Syyttelevä tapa menisi näin:
1. Taas sä jätit kahvikupin pöydälle
2. Aina mä joudun korjaamaan sen, koska et viitsi itse sitä tehdä
3. Aina mä vaan korjaan sun jälkiäsi ja se on sun syy, että mä olen niin vittuuntunut.
Samaa syyttelyä se on, vaikka sanomaa olisi korulauseilla hämärrytetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulkaas, kun tuo lässytysesimerkki on totta. Vuorovaikutusoppien mukaista. Jos ilmaisee itsensä tuolla kaavalla, ja vastapuoli hermostuu, on se täysin vastapuolen omien korvien välissä. Kenenkään ei tarvitse hermostua, jos minä kerron omat tunteeni ja toiveeni.
Terv. Vuorovaikutustaitojen ope
Mutta siitä on ihan ok hermostua, jos joku toinen kertoo tunteensa ja toiveensa? Ei nyt ole ihan uskottava tuo sinun tittelisi, jos vuorovaikutus on sinulle sitä, että vain sinua pitää kuunnella ja ymmärtää ja toinen on päästään viallinen, jos haluaisi myös tulla kuulluksi ja ymmärretyksi.
Rakentavasta riitelystä oli kyse, ja jos kumpikin kertoo tunteensa ja toiveensa syyttelemättä ja haukkumatta, niin toisella osapuolella ei ole syytä hermostua. Oli kyseessä minä tai sinä.
Tuota yritin kertoa "opettajalle", joka rupesi haukkumaan heti, kun hänen tapaansa kommunikoida kritisoitiin. Se ei ole rakentavaa riitelyä, että käyttää ilmaisua "korvien välissä on vikaa".
Minä olen sama opettaja, joka edellisen viestin kirjoitti. Kerrotko, missä kohtaa haukuin sinua? Millä sanoilla?
Selkokielellä sen jo kerroin. Opettaja on hyvä ja opettelee lukemaan. Siitä ne vuorovaikutustaidot sitten pikkuhiljaa kehittyvät. Myös se oma viesti kannattaa lukea ihan ajatuksen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulkaas, kun tuo lässytysesimerkki on totta. Vuorovaikutusoppien mukaista. Jos ilmaisee itsensä tuolla kaavalla, ja vastapuoli hermostuu, on se täysin vastapuolen omien korvien välissä. Kenenkään ei tarvitse hermostua, jos minä kerron omat tunteeni ja toiveeni.
Terv. Vuorovaikutustaitojen ope
Missä vuorovaikutusoppaassa opetetaan, että syyttely on rakentava tapa kommunikoida?
Eihän tuossa esimerkissä syytellä. Syyttelevä tapa menisi näin:
1. Taas sä jätit kahvikupin pöydälle
2. Aina mä joudun korjaamaan sen, koska et viitsi itse sitä tehdä
3. Aina mä vaan korjaan sun jälkiäsi ja se on sun syy, että mä olen niin vittuuntunut.Ei ollut enää puhe siitä kahvikupista. Lainaamassani viestissä ihan sekokielellä syyteltiin. On kuulemma korvien välissä vika, jos lässytyspuhe ei uppoakaan.
Kerrotko, mikä tuossa alkuperäisessä viestissä oli syyttelyä? Minä kun en sellaista viestistä huomaa.
Kerroin jo. Siitä vain luet huolellisesti, mitä sinulle kirjoitin.
Anna esimerkki, mikä lause tai sana on sinusta syyttelyä. Et sitä kertonut.
Lässytys on yleensä äänensävy, eikä se näy kirjoitetusta tekstistä.
Lue nyt vain huolellisesti se viesti, jolla vastasin "vuorovaikutustaitojen opettajalle". Siinä on kolmessa lauseessa kaikki olennainen kerrottuna. Esimerkin kanssa.
En enää tiedä, kuka on vastannut minulle ja kuka jollekin muulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulkaas, kun tuo lässytysesimerkki on totta. Vuorovaikutusoppien mukaista. Jos ilmaisee itsensä tuolla kaavalla, ja vastapuoli hermostuu, on se täysin vastapuolen omien korvien välissä. Kenenkään ei tarvitse hermostua, jos minä kerron omat tunteeni ja toiveeni.
Terv. Vuorovaikutustaitojen ope
Missä vuorovaikutusoppaassa opetetaan, että syyttely on rakentava tapa kommunikoida?
Eihän tuossa esimerkissä syytellä. Syyttelevä tapa menisi näin:
1. Taas sä jätit kahvikupin pöydälle
2. Aina mä joudun korjaamaan sen, koska et viitsi itse sitä tehdä
3. Aina mä vaan korjaan sun jälkiäsi ja se on sun syy, että mä olen niin vittuuntunut.Ei ollut enää puhe siitä kahvikupista. Lainaamassani viestissä ihan sekokielellä syyteltiin. On kuulemma korvien välissä vika, jos lässytyspuhe ei uppoakaan.
Kerrotko, mikä tuossa alkuperäisessä viestissä oli syyttelyä? Minä kun en sellaista viestistä huomaa.
Kerroin jo. Siitä vain luet huolellisesti, mitä sinulle kirjoitin.
Anna esimerkki, mikä lause tai sana on sinusta syyttelyä. Et sitä kertonut.
Lässytys on yleensä äänensävy, eikä se näy kirjoitetusta tekstistä.
Todellakin näkyy. Kirjoitetussa tekstissä on paljonkin sävyjä, kun niitä vain osaa lukea. Pari esimerkkiä:
"Saatana, kun et koskaan laita sitä kuppia koneeseen. Mikä helvetti siinä on niin vaikea?!?!?!"
"Kulta rakas, voisitko mitenkään laittaa sen kupin koneeseen, jotta minulle ei tulisi paha mieli"
"Voitko laittaa kupin koneeseen"
Etkö oikeasti huomaa noissa kolmessa sävyeroa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulkaas, kun tuo lässytysesimerkki on totta. Vuorovaikutusoppien mukaista. Jos ilmaisee itsensä tuolla kaavalla, ja vastapuoli hermostuu, on se täysin vastapuolen omien korvien välissä. Kenenkään ei tarvitse hermostua, jos minä kerron omat tunteeni ja toiveeni.
Terv. Vuorovaikutustaitojen ope
Missä vuorovaikutusoppaassa opetetaan, että syyttely on rakentava tapa kommunikoida?
Eihän tuossa esimerkissä syytellä. Syyttelevä tapa menisi näin:
1. Taas sä jätit kahvikupin pöydälle
2. Aina mä joudun korjaamaan sen, koska et viitsi itse sitä tehdä
3. Aina mä vaan korjaan sun jälkiäsi ja se on sun syy, että mä olen niin vittuuntunut.Samaa syyttelyä se on, vaikka sanomaa olisi korulauseilla hämärrytetty.
Vuorovaikutusteoriouden mukaan syyttely on sitä, että aloitat sanomasi sinä-muodolla. Minun näkökulmastani puhuminen ei ole syyttelyä, vaan minun ajatuksia ja tunteita.
Juu, toki kuulija voi kääntää päässään sen syyttelyksi, ja manipuloiva ihminen pystyy hyväksikäyttämään näitä oppeja ja ujuttaa piiloviestiä mukaan. Mutta toistaiseksi ei ole tietääkseni keksitty parempia ohjeita kuin se, että kun minä kerron, mikä minua harmittaa, ja miksi harmittaa ja mitä haluaisin sinun tekevän toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulkaas, kun tuo lässytysesimerkki on totta. Vuorovaikutusoppien mukaista. Jos ilmaisee itsensä tuolla kaavalla, ja vastapuoli hermostuu, on se täysin vastapuolen omien korvien välissä. Kenenkään ei tarvitse hermostua, jos minä kerron omat tunteeni ja toiveeni.
Terv. Vuorovaikutustaitojen ope
Missä vuorovaikutusoppaassa opetetaan, että syyttely on rakentava tapa kommunikoida?
Eihän tuossa esimerkissä syytellä. Syyttelevä tapa menisi näin:
1. Taas sä jätit kahvikupin pöydälle
2. Aina mä joudun korjaamaan sen, koska et viitsi itse sitä tehdä
3. Aina mä vaan korjaan sun jälkiäsi ja se on sun syy, että mä olen niin vittuuntunut.Ei ollut enää puhe siitä kahvikupista. Lainaamassani viestissä ihan sekokielellä syyteltiin. On kuulemma korvien välissä vika, jos lässytyspuhe ei uppoakaan.
Kerrotko, mikä tuossa alkuperäisessä viestissä oli syyttelyä? Minä kun en sellaista viestistä huomaa.
Kerroin jo. Siitä vain luet huolellisesti, mitä sinulle kirjoitin.
Anna esimerkki, mikä lause tai sana on sinusta syyttelyä. Et sitä kertonut.
Lässytys on yleensä äänensävy, eikä se näy kirjoitetusta tekstistä.
Lue nyt vain huolellisesti se viesti, jolla vastasin "vuorovaikutustaitojen opettajalle". Siinä on kolmessa lauseessa kaikki olennainen kerrottuna. Esimerkin kanssa.
En enää tiedä, kuka on vastannut minulle ja kuka jollekin muulle.
No sitten olet todella heikoilla vuorovaikutustaitojen suhteen. Lainaus kun ihan selkeästi näkyy viestissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulkaas, kun tuo lässytysesimerkki on totta. Vuorovaikutusoppien mukaista. Jos ilmaisee itsensä tuolla kaavalla, ja vastapuoli hermostuu, on se täysin vastapuolen omien korvien välissä. Kenenkään ei tarvitse hermostua, jos minä kerron omat tunteeni ja toiveeni.
Terv. Vuorovaikutustaitojen ope
Missä vuorovaikutusoppaassa opetetaan, että syyttely on rakentava tapa kommunikoida?
Eihän tuossa esimerkissä syytellä. Syyttelevä tapa menisi näin:
1. Taas sä jätit kahvikupin pöydälle
2. Aina mä joudun korjaamaan sen, koska et viitsi itse sitä tehdä
3. Aina mä vaan korjaan sun jälkiäsi ja se on sun syy, että mä olen niin vittuuntunut.Samaa syyttelyä se on, vaikka sanomaa olisi korulauseilla hämärrytetty.
Vuorovaikutusteoriouden mukaan syyttely on sitä, että aloitat sanomasi sinä-muodolla. Minun näkökulmastani puhuminen ei ole syyttelyä, vaan minun ajatuksia ja tunteita.
Juu, toki kuulija voi kääntää päässään sen syyttelyksi, ja manipuloiva ihminen pystyy hyväksikäyttämään näitä oppeja ja ujuttaa piiloviestiä mukaan. Mutta toistaiseksi ei ole tietääkseni keksitty parempia ohjeita kuin se, että kun minä kerron, mikä minua harmittaa, ja miksi harmittaa ja mitä haluaisin sinun tekevän toisin.
Minun mielestäni sinä olet itsekäs k¨sipää. Eikö tuo muka ole syyttelyä ja haukkumista? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulkaas, kun tuo lässytysesimerkki on totta. Vuorovaikutusoppien mukaista. Jos ilmaisee itsensä tuolla kaavalla, ja vastapuoli hermostuu, on se täysin vastapuolen omien korvien välissä. Kenenkään ei tarvitse hermostua, jos minä kerron omat tunteeni ja toiveeni.
Terv. Vuorovaikutustaitojen ope
Missä vuorovaikutusoppaassa opetetaan, että syyttely on rakentava tapa kommunikoida?
Eihän tuossa esimerkissä syytellä. Syyttelevä tapa menisi näin:
1. Taas sä jätit kahvikupin pöydälle
2. Aina mä joudun korjaamaan sen, koska et viitsi itse sitä tehdä
3. Aina mä vaan korjaan sun jälkiäsi ja se on sun syy, että mä olen niin vittuuntunut.Ei ollut enää puhe siitä kahvikupista. Lainaamassani viestissä ihan sekokielellä syyteltiin. On kuulemma korvien välissä vika, jos lässytyspuhe ei uppoakaan.
Kerrotko, mikä tuossa alkuperäisessä viestissä oli syyttelyä? Minä kun en sellaista viestistä huomaa.
Kerroin jo. Siitä vain luet huolellisesti, mitä sinulle kirjoitin.
Anna esimerkki, mikä lause tai sana on sinusta syyttelyä. Et sitä kertonut.
Lässytys on yleensä äänensävy, eikä se näy kirjoitetusta tekstistä.
Todellakin näkyy. Kirjoitetussa tekstissä on paljonkin sävyjä, kun niitä vain osaa lukea. Pari esimerkkiä:
"Saatana, kun et koskaan laita sitä kuppia koneeseen. Mikä helvetti siinä on niin vaikea?!?!?!"
"Kulta rakas, voisitko mitenkään laittaa sen kupin koneeseen, jotta minulle ei tulisi paha mieli"
"Voitko laittaa kupin koneeseen"
Etkö oikeasti huomaa noissa kolmessa sävyeroa?
Nyt ymmärrän. En silti kokenut alkuperäistä esimerkkiä manipuloivana, kuten tuo sinun keskimmäinen esimerkkisi on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Anna esimerkkinä konkreettinen tilanne ja kuvaile se mahdollisimman neutraalisti ja "minä"-sanan kautta. Mielellään jotain mikä on tapahtunut hiljattain ja on tuoreessa muistissa.
Esim.: "Huomasin että äsken jätit likaisen kahvikupin pöydälle."
2. Kerro mikä käytännön seuraus tilanteesta on sinulle.
"Tämän vuoksi keittiön pöydällä on ylimääräistä tavaraa ja minä joudun korjaamaan kupin".
3. Sitten kerro mikä laajempi merkitys asialla on sinun näkökulmastasi.
"Minusta tuntuu että joudun siivoamaan sinunkin jälkiäsi. Siitä tulee minulle sellainen olo ettei minua kuunnella tai arvosteta."
4. Kuuntele aktiivisesti mitä toinen vastaa ja reagoi siihen.
Vältä käyttämästä ilmaisuja kuten "sä AINA teet näin" tai "sä olet x [esim. laiska, saamaton, itsekäs]". Yritä pysyä asiassa ja puhua omasta näkökulmastasi ilman leimaamista.
Menisi totaalisesti hermo, jos puoliso tuohon tyyliin uhriutuisi ja lässyttäisi kuin pikkulapselle.
Se nimenomaan ei ole uhriutumista, että pyrkii kertomaan suoraan mikä asia vaivaa ja mitä tunteita se herättää. Asioiden sisällä patoaminen johtaa passiivisaggressiivisuuteen ja "mä olen AINA täällä se joka siivoaa" -tyylisiin vuodatuksiin.
Se todellakin on uhriutumista, jos joku helvetin kahvikuppi saa aikaan tuollaisen teatterin.
En tiedä huomasitko, mutta tuossa viestissä oli kyse rakentavan riitelyn kaavasta, ei suinkaan siitä, onko kahvikupin sijainti riitelyn arvoinen aihe. Kahvikuppia käytettiin vain esimerkkinä. Voit mielessäsi muuttaa kahvikupin sijainnin tilalle jonkin muun asian, jos sinun on tunnekuohultasi vaikea tätä muuten ymmärtää.
eri
Lässytys ja uhriutuminen on ärsyttävää riippumatta siitä, mitä asia koskee. Nytkin puhut minulle kuin vajaaälyiselle ja pyrit sillä tavalla nostamaan itseäsi minun yläpuolelleni.
Tunnekuohultasi et huomannut, että kirjoittaja oli eri.
Taas eri eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulkaas, kun tuo lässytysesimerkki on totta. Vuorovaikutusoppien mukaista. Jos ilmaisee itsensä tuolla kaavalla, ja vastapuoli hermostuu, on se täysin vastapuolen omien korvien välissä. Kenenkään ei tarvitse hermostua, jos minä kerron omat tunteeni ja toiveeni.
Terv. Vuorovaikutustaitojen ope
Missä vuorovaikutusoppaassa opetetaan, että syyttely on rakentava tapa kommunikoida?
Eihän tuossa esimerkissä syytellä. Syyttelevä tapa menisi näin:
1. Taas sä jätit kahvikupin pöydälle
2. Aina mä joudun korjaamaan sen, koska et viitsi itse sitä tehdä
3. Aina mä vaan korjaan sun jälkiäsi ja se on sun syy, että mä olen niin vittuuntunut.Ei ollut enää puhe siitä kahvikupista. Lainaamassani viestissä ihan sekokielellä syyteltiin. On kuulemma korvien välissä vika, jos lässytyspuhe ei uppoakaan.
Kerrotko, mikä tuossa alkuperäisessä viestissä oli syyttelyä? Minä kun en sellaista viestistä huomaa.
Kerroin jo. Siitä vain luet huolellisesti, mitä sinulle kirjoitin.
Anna esimerkki, mikä lause tai sana on sinusta syyttelyä. Et sitä kertonut.
Lässytys on yleensä äänensävy, eikä se näy kirjoitetusta tekstistä.
Todellakin näkyy. Kirjoitetussa tekstissä on paljonkin sävyjä, kun niitä vain osaa lukea. Pari esimerkkiä:
"Saatana, kun et koskaan laita sitä kuppia koneeseen. Mikä helvetti siinä on niin vaikea?!?!?!"
"Kulta rakas, voisitko mitenkään laittaa sen kupin koneeseen, jotta minulle ei tulisi paha mieli"
"Voitko laittaa kupin koneeseen"
Etkö oikeasti huomaa noissa kolmessa sävyeroa?
Nyt ymmärrän. En silti kokenut alkuperäistä esimerkkiä manipuloivana, kuten tuo sinun keskimmäinen esimerkkisi on.
Useampikin henkilö näytti kokevan. Ja siitä tuli hirveä huuto ja syytely, kun sen sanoi ääneen. Miksiköhän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Anna esimerkkinä konkreettinen tilanne ja kuvaile se mahdollisimman neutraalisti ja "minä"-sanan kautta. Mielellään jotain mikä on tapahtunut hiljattain ja on tuoreessa muistissa.
Esim.: "Huomasin että äsken jätit likaisen kahvikupin pöydälle."
2. Kerro mikä käytännön seuraus tilanteesta on sinulle.
"Tämän vuoksi keittiön pöydällä on ylimääräistä tavaraa ja minä joudun korjaamaan kupin".
3. Sitten kerro mikä laajempi merkitys asialla on sinun näkökulmastasi.
"Minusta tuntuu että joudun siivoamaan sinunkin jälkiäsi. Siitä tulee minulle sellainen olo ettei minua kuunnella tai arvosteta."
4. Kuuntele aktiivisesti mitä toinen vastaa ja reagoi siihen.
Vältä käyttämästä ilmaisuja kuten "sä AINA teet näin" tai "sä olet x [esim. laiska, saamaton, itsekäs]". Yritä pysyä asiassa ja puhua omasta näkökulmastasi ilman leimaamista.
Menisi totaalisesti hermo, jos puoliso tuohon tyyliin uhriutuisi ja lässyttäisi kuin pikkulapselle.
Se nimenomaan ei ole uhriutumista, että pyrkii kertomaan suoraan mikä asia vaivaa ja mitä tunteita se herättää. Asioiden sisällä patoaminen johtaa passiivisaggressiivisuuteen ja "mä olen AINA täällä se joka siivoaa" -tyylisiin vuodatuksiin.
Arvostus menee siinä, että jakassa nipottaa ikuisesti jostain kahvikupista pöydällä. Rittää kun sanoo, että se jäi pöydälle, eikä nalkuttaa isoa litaniaa kaikenmaailman asiaan löyhästi liittyvistä itsestäänselvyyksistä. Kuin nalkutus oppaasta nuo "rakentavan" riitelyn neuvot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulkaas, kun tuo lässytysesimerkki on totta. Vuorovaikutusoppien mukaista. Jos ilmaisee itsensä tuolla kaavalla, ja vastapuoli hermostuu, on se täysin vastapuolen omien korvien välissä. Kenenkään ei tarvitse hermostua, jos minä kerron omat tunteeni ja toiveeni.
Terv. Vuorovaikutustaitojen ope
Missä vuorovaikutusoppaassa opetetaan, että syyttely on rakentava tapa kommunikoida?
Eihän tuossa esimerkissä syytellä. Syyttelevä tapa menisi näin:
1. Taas sä jätit kahvikupin pöydälle
2. Aina mä joudun korjaamaan sen, koska et viitsi itse sitä tehdä
3. Aina mä vaan korjaan sun jälkiäsi ja se on sun syy, että mä olen niin vittuuntunut.Samaa syyttelyä se on, vaikka sanomaa olisi korulauseilla hämärrytetty.
Vuorovaikutusteoriouden mukaan syyttely on sitä, että aloitat sanomasi sinä-muodolla. Minun näkökulmastani puhuminen ei ole syyttelyä, vaan minun ajatuksia ja tunteita.
Juu, toki kuulija voi kääntää päässään sen syyttelyksi, ja manipuloiva ihminen pystyy hyväksikäyttämään näitä oppeja ja ujuttaa piiloviestiä mukaan. Mutta toistaiseksi ei ole tietääkseni keksitty parempia ohjeita kuin se, että kun minä kerron, mikä minua harmittaa, ja miksi harmittaa ja mitä haluaisin sinun tekevän toisin.
Minun mielestäni sinä olet itsekäs k¨sipää. Eikö tuo muka ole syyttelyä ja haukkumista? :D
On. Parempi olisi sanoa, että kun sinä teet x ja y, niin minusta tuntuu, että olet itsekäs.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Anna esimerkkinä konkreettinen tilanne ja kuvaile se mahdollisimman neutraalisti ja "minä"-sanan kautta. Mielellään jotain mikä on tapahtunut hiljattain ja on tuoreessa muistissa.
Esim.: "Huomasin että äsken jätit likaisen kahvikupin pöydälle."
2. Kerro mikä käytännön seuraus tilanteesta on sinulle.
"Tämän vuoksi keittiön pöydällä on ylimääräistä tavaraa ja minä joudun korjaamaan kupin".
3. Sitten kerro mikä laajempi merkitys asialla on sinun näkökulmastasi.
"Minusta tuntuu että joudun siivoamaan sinunkin jälkiäsi. Siitä tulee minulle sellainen olo ettei minua kuunnella tai arvosteta."
4. Kuuntele aktiivisesti mitä toinen vastaa ja reagoi siihen.
Vältä käyttämästä ilmaisuja kuten "sä AINA teet näin" tai "sä olet x [esim. laiska, saamaton, itsekäs]". Yritä pysyä asiassa ja puhua omasta näkökulmastasi ilman leimaamista.
Menisi totaalisesti hermo, jos puoliso tuohon tyyliin uhriutuisi ja lässyttäisi kuin pikkulapselle.
Se nimenomaan ei ole uhriutumista, että pyrkii kertomaan suoraan mikä asia vaivaa ja mitä tunteita se herättää. Asioiden sisällä patoaminen johtaa passiivisaggressiivisuuteen ja "mä olen AINA täällä se joka siivoaa" -tyylisiin vuodatuksiin.
Se todellakin on uhriutumista, jos joku helvetin kahvikuppi saa aikaan tuollaisen teatterin.
En tiedä huomasitko, mutta tuossa viestissä oli kyse rakentavan riitelyn kaavasta, ei suinkaan siitä, onko kahvikupin sijainti riitelyn arvoinen aihe. Kahvikuppia käytettiin vain esimerkkinä. Voit mielessäsi muuttaa kahvikupin sijainnin tilalle jonkin muun asian, jos sinun on tunnekuohultasi vaikea tätä muuten ymmärtää.
eri
Lässytys ja uhriutuminen on ärsyttävää riippumatta siitä, mitä asia koskee. Nytkin puhut minulle kuin vajaaälyiselle ja pyrit sillä tavalla nostamaan itseäsi minun yläpuolelleni.
Tunnekuohultasi et huomannut, että kirjoittaja oli eri.
Taas eri eri
Huomasin kyllä. Sinä et hyökkäystarpeeltasi huomannut, että tuo viesti ei ollut suoraan kohdistettu kenellekään, vaan siinä kerrottiin yleisellä tasolla oma mielipide. Ja ne tunnekuohut, joita tuossa näit, ovat oman mielikuvituksesi tuotetta.
Veikkaan, että parisuhteissa jossa ei ole totuttu terveeseen kommunikointiin suora tunnepuhe tosiaan saattaa vaikuttaa syyttelyltä, manipuloinnilta tai "lässytykseltä" (mitä se sitten tarkoittaakaan). Pelätään kritiikkiä ja toisaalta ei haluta kohdata omia tunteita tai olla haavoittuvaisia.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä riitelyn tarkoitus on loukata toista ihmistä.
Ei ole kun saada tapahtumaan muutos käyttäytymisessä jos on kysymys rakentavasta riitelystä. Muuten tarkoitus voi olla toki mitä tähansa.
Alue: Aihe vapaa
Onneksi minulla ei ole taipumusta nöyryyttää, eikä säikyttää. Lähinnä olen sanonut juuri jotain yllättävää, jotain jonka takana en itsekään ole ollut. Mutta olen nyt jo aika kuivilla tuosta käyttäytymisestä.