Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten riidellään, ettei loukkaa toista?
11.07.2023 |
Mitä se rakentava riitelty on? Ei saa huutaa, ei saa paiskoa tavaroita, ei saa haukkua, ei saa ottaa vanhoja asioita esiin, ei saa uhkailla, ei saa pitää mykkäkoulua, ei saa uhriutua, ei manipuloida. Kaikilla meillä on haitallisia tapoja ja usein riidellessä taantuu alemmalle tasolle, ainakin minä. Mutta mitä se rakentava riitely käytännössä on?
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa hirveältä. Itse olen sopuisa, ja haluan että asiat selvitetään niin että molemmilla osapuolilla on turvallinen olo. Joskus tulee toki jotain pientä ihmiselämään kuuluvaa kärhämää, mutta ei ala-arvoista riitelyä, en ymmärrä sellaista lainkaan enkä halua sellaista puolisoksi joka sellaiseen sortuu. Epäkunnioittava käytös syö oman kunnioituksen.
No jos koko elämä on ollut täynnä valehtelevia, uhkailevia ja huutavia ihmisiä, niin paljoa muuta ole oppinut. Siksi kysyinkin, että miten riidellään rakentavasti. Kyllä monet elämäntapaoppaatkin kirjoittaa rakentavasta riitelystä. Mietinkin että mitä se rakentava riitely käytännössä on.
Okei no sitten ymmärrän. Hyvä, että haluat löytää parempia tapoja riitelyyn! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Anna esimerkkinä konkreettinen tilanne ja kuvaile se mahdollisimman neutraalisti ja "minä"-sanan kautta. Mielellään jotain mikä on tapahtunut hiljattain ja on tuoreessa muistissa.
Esim.: "Huomasin että äsken jätit likaisen kahvikupin pöydälle."
2. Kerro mikä käytännön seuraus tilanteesta on sinulle.
"Tämän vuoksi keittiön pöydällä on ylimääräistä tavaraa ja minä joudun korjaamaan kupin".
3. Sitten kerro mikä laajempi merkitys asialla on sinun näkökulmastasi.
"Minusta tuntuu että joudun siivoamaan sinunkin jälkiäsi. Siitä tulee minulle sellainen olo ettei minua kuunnella tai arvosteta."
4. Kuuntele aktiivisesti mitä toinen vastaa ja reagoi siihen.
Vältä käyttämästä ilmaisuja kuten "sä AINA teet näin" tai "sä olet x [esim. laiska, saamaton, itsekäs]". Yritä pysyä asiassa ja puhua omasta näkökulmastasi ilman leimaamista.
Menisi totaalisesti hermo, jos puoliso tuohon tyyliin uhriutuisi ja lässyttäisi kuin pikkulapselle.
Samaa ajattelin ja meinasi tulla yrjö, kun viestiä luin. "Minulla on olo, että minua ei arvosteta!" No joo, ei varmasti arvosteta, jos toinen lässyttää.
Ei riitely ole noin vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Anna esimerkkinä konkreettinen tilanne ja kuvaile se mahdollisimman neutraalisti ja "minä"-sanan kautta. Mielellään jotain mikä on tapahtunut hiljattain ja on tuoreessa muistissa.
Esim.: "Huomasin että äsken jätit likaisen kahvikupin pöydälle."
2. Kerro mikä käytännön seuraus tilanteesta on sinulle.
"Tämän vuoksi keittiön pöydällä on ylimääräistä tavaraa ja minä joudun korjaamaan kupin".
3. Sitten kerro mikä laajempi merkitys asialla on sinun näkökulmastasi.
"Minusta tuntuu että joudun siivoamaan sinunkin jälkiäsi. Siitä tulee minulle sellainen olo ettei minua kuunnella tai arvosteta."
4. Kuuntele aktiivisesti mitä toinen vastaa ja reagoi siihen.
Vältä käyttämästä ilmaisuja kuten "sä AINA teet näin" tai "sä olet x [esim. laiska, saamaton, itsekäs]". Yritä pysyä asiassa ja puhua omasta näkökulmastasi ilman leimaamista.
Menisi totaalisesti hermo, jos puoliso tuohon tyyliin uhriutuisi ja lässyttäisi kuin pikkulapselle.
Se nimenomaan ei ole uhriutumista, että pyrkii kertomaan suoraan mikä asia vaivaa ja mitä tunteita se herättää. Asioiden sisällä patoaminen johtaa passiivisaggressiivisuuteen ja "mä olen AINA täällä se joka siivoaa" -tyylisiin vuodatuksiin.
Se todellakin on uhriutumista, jos joku helvetin kahvikuppi saa aikaan tuollaisen teatterin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Anna esimerkkinä konkreettinen tilanne ja kuvaile se mahdollisimman neutraalisti ja "minä"-sanan kautta. Mielellään jotain mikä on tapahtunut hiljattain ja on tuoreessa muistissa.
Esim.: "Huomasin että äsken jätit likaisen kahvikupin pöydälle."
2. Kerro mikä käytännön seuraus tilanteesta on sinulle.
"Tämän vuoksi keittiön pöydällä on ylimääräistä tavaraa ja minä joudun korjaamaan kupin".
3. Sitten kerro mikä laajempi merkitys asialla on sinun näkökulmastasi.
"Minusta tuntuu että joudun siivoamaan sinunkin jälkiäsi. Siitä tulee minulle sellainen olo ettei minua kuunnella tai arvosteta."
4. Kuuntele aktiivisesti mitä toinen vastaa ja reagoi siihen.
Vältä käyttämästä ilmaisuja kuten "sä AINA teet näin" tai "sä olet x [esim. laiska, saamaton, itsekäs]". Yritä pysyä asiassa ja puhua omasta näkökulmastasi ilman leimaamista.
Menisi totaalisesti hermo, jos puoliso tuohon tyyliin uhriutuisi ja lässyttäisi kuin pikkulapselle.
Tämä kertoo taas sinusta itsestäsi melko paljon. Näet hyvin neutraalin viestin lässyttämisenä ja uhriutumisena, jonka perusteella on hermot menossa. Tällaisesta lähtökohdasta on vaikea alkaa rakentavaan keskusteluun, kun toinen on heti sotajalalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Anna esimerkkinä konkreettinen tilanne ja kuvaile se mahdollisimman neutraalisti ja "minä"-sanan kautta. Mielellään jotain mikä on tapahtunut hiljattain ja on tuoreessa muistissa.
Esim.: "Huomasin että äsken jätit likaisen kahvikupin pöydälle."
2. Kerro mikä käytännön seuraus tilanteesta on sinulle.
"Tämän vuoksi keittiön pöydällä on ylimääräistä tavaraa ja minä joudun korjaamaan kupin".
3. Sitten kerro mikä laajempi merkitys asialla on sinun näkökulmastasi.
"Minusta tuntuu että joudun siivoamaan sinunkin jälkiäsi. Siitä tulee minulle sellainen olo ettei minua kuunnella tai arvosteta."
4. Kuuntele aktiivisesti mitä toinen vastaa ja reagoi siihen.
Vältä käyttämästä ilmaisuja kuten "sä AINA teet näin" tai "sä olet x [esim. laiska, saamaton, itsekäs]". Yritä pysyä asiassa ja puhua omasta näkökulmastasi ilman leimaamista.
Ei kukaan normaali aikuinen ihminen puhu noin. Normaali aikuinen opettelee sietämään, että se kahvikuppi jää pöydälle eikä tee siitä numeroa. Kaikissa meissä on virheemme ja parisuhteessa pitää opetella sietämään asioita.
Normaaliin aikuisuiteen ei kuulu se, että toinen palvelee toista.
Sinäkin varmasti ymmärsit, että kyseisessä esimerkissä ei kuvailtu yksittäistä tilannetta vaan jotain mikä toistuu. Jos parisuhteessa jättää toistuvasti omat jälkensä toisen siivottavaksi, se ei kerro mistään muusta kuin arvostuksen puutteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Anna esimerkkinä konkreettinen tilanne ja kuvaile se mahdollisimman neutraalisti ja "minä"-sanan kautta. Mielellään jotain mikä on tapahtunut hiljattain ja on tuoreessa muistissa.
Esim.: "Huomasin että äsken jätit likaisen kahvikupin pöydälle."
2. Kerro mikä käytännön seuraus tilanteesta on sinulle.
"Tämän vuoksi keittiön pöydällä on ylimääräistä tavaraa ja minä joudun korjaamaan kupin".
3. Sitten kerro mikä laajempi merkitys asialla on sinun näkökulmastasi.
"Minusta tuntuu että joudun siivoamaan sinunkin jälkiäsi. Siitä tulee minulle sellainen olo ettei minua kuunnella tai arvosteta."
4. Kuuntele aktiivisesti mitä toinen vastaa ja reagoi siihen.
Vältä käyttämästä ilmaisuja kuten "sä AINA teet näin" tai "sä olet x [esim. laiska, saamaton, itsekäs]". Yritä pysyä asiassa ja puhua omasta näkökulmastasi ilman leimaamista.
Menisi totaalisesti hermo, jos puoliso tuohon tyyliin uhriutuisi ja lässyttäisi kuin pikkulapselle.
Tämä kertoo taas sinusta itsestäsi melko paljon. Näet hyvin neutraalin viestin lässyttämisenä ja uhriutumisena, jonka perusteella on hermot menossa. Tällaisesta lähtökohdasta on vaikea alkaa rakentavaan keskusteluun, kun toinen on heti sotajalalla.
Ja sieltä seuraava. "Syy on vain sinussa ei koskaan minussa. Minä teen aina kaiken oikein ja jos sinua ärsyttää joku minun tekemäni asia se kertoo vain sinusta" Kunnon narsistipuhetta.
No ihan vaan keskustelemalla ja kertomalla miltä tuntuu ja miksi joku asia häiritsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko tuohon termiin ollenkaan ja meillä riidellään sattuneista syistä tosi paljon. Itse kaivan aina riidan yhteydessä esiin ihan kaiken mahdollisen ja vaikka arjessa yleensä mies on se, joka vinoilee joka asiasta ja päsmäröi besserwisserinä ja suhtautuu tosi usein alentuvasti tekemisiini ja sanomisiini, riidellessä hän ei pärjää minulle verbaalisesti alkunkaan. Minulle kasvaa silloin sarvet päähän. En osa sanoa, onko rakentavaa. Ei varmaankaan
Exän kanssa ei riidelty melkein 10 vuoden aikana yhtään ainutta kertaa
Kuulostaa hirveältä. Eihän parisuhteen pidä olla mikään taistelukenttä! Erimielisyyksiä jne tulee tottakai, mutta en itse jaksaisi tuollaista alkuunkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Anna esimerkkinä konkreettinen tilanne ja kuvaile se mahdollisimman neutraalisti ja "minä"-sanan kautta. Mielellään jotain mikä on tapahtunut hiljattain ja on tuoreessa muistissa.
Esim.: "Huomasin että äsken jätit likaisen kahvikupin pöydälle."
2. Kerro mikä käytännön seuraus tilanteesta on sinulle.
"Tämän vuoksi keittiön pöydällä on ylimääräistä tavaraa ja minä joudun korjaamaan kupin".
3. Sitten kerro mikä laajempi merkitys asialla on sinun näkökulmastasi.
"Minusta tuntuu että joudun siivoamaan sinunkin jälkiäsi. Siitä tulee minulle sellainen olo ettei minua kuunnella tai arvosteta."
4. Kuuntele aktiivisesti mitä toinen vastaa ja reagoi siihen.
Vältä käyttämästä ilmaisuja kuten "sä AINA teet näin" tai "sä olet x [esim. laiska, saamaton, itsekäs]". Yritä pysyä asiassa ja puhua omasta näkökulmastasi ilman leimaamista.
Ei kukaan normaali aikuinen ihminen puhu noin. Normaali aikuinen opettelee sietämään, että se kahvikuppi jää pöydälle eikä tee siitä numeroa. Kaikissa meissä on virheemme ja parisuhteessa pitää opetella sietämään asioita.
Normaaliin aikuisuiteen ei kuulu se, että toinen palvelee toista.
Sinäkin varmasti ymmärsit, että kyseisessä esimerkissä ei kuvailtu yksittäistä tilannetta vaan jotain mikä toistuu. Jos parisuhteessa jättää toistuvasti omat jälkensä toisen siivottavaksi, se ei kerro mistään muusta kuin arvostuksen puutteesta.
En puhunut mitään palvelemisesta. Puhuin sietämisestä. Jos maailmasi romahtaa siihen, että tiskipöydällä on kahvikuppi, silloin ongelma on jossain ihan muualla kuin kahvikupissa. Kukaanhan ei käske sinua sitä kuppia siivoamaan. Sen voi vain antaa olla ja elämä on taas vähän helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Anna esimerkkinä konkreettinen tilanne ja kuvaile se mahdollisimman neutraalisti ja "minä"-sanan kautta. Mielellään jotain mikä on tapahtunut hiljattain ja on tuoreessa muistissa.
Esim.: "Huomasin että äsken jätit likaisen kahvikupin pöydälle."
2. Kerro mikä käytännön seuraus tilanteesta on sinulle.
"Tämän vuoksi keittiön pöydällä on ylimääräistä tavaraa ja minä joudun korjaamaan kupin".
3. Sitten kerro mikä laajempi merkitys asialla on sinun näkökulmastasi.
"Minusta tuntuu että joudun siivoamaan sinunkin jälkiäsi. Siitä tulee minulle sellainen olo ettei minua kuunnella tai arvosteta."
4. Kuuntele aktiivisesti mitä toinen vastaa ja reagoi siihen.
Vältä käyttämästä ilmaisuja kuten "sä AINA teet näin" tai "sä olet x [esim. laiska, saamaton, itsekäs]". Yritä pysyä asiassa ja puhua omasta näkökulmastasi ilman leimaamista.
Menisi totaalisesti hermo, jos puoliso tuohon tyyliin uhriutuisi ja lässyttäisi kuin pikkulapselle.
Tämä kertoo taas sinusta itsestäsi melko paljon. Näet hyvin neutraalin viestin lässyttämisenä ja uhriutumisena, jonka perusteella on hermot menossa. Tällaisesta lähtökohdasta on vaikea alkaa rakentavaan keskusteluun, kun toinen on heti sotajalalla.
Ja sieltä seuraava. "Syy on vain sinussa ei koskaan minussa. Minä teen aina kaiken oikein ja jos sinua ärsyttää joku minun tekemäni asia se kertoo vain sinusta" Kunnon narsistipuhetta.
Huomaatko itse, kuinka riidanhaluisesti olet liikkeellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Anna esimerkkinä konkreettinen tilanne ja kuvaile se mahdollisimman neutraalisti ja "minä"-sanan kautta. Mielellään jotain mikä on tapahtunut hiljattain ja on tuoreessa muistissa.
Esim.: "Huomasin että äsken jätit likaisen kahvikupin pöydälle."
2. Kerro mikä käytännön seuraus tilanteesta on sinulle.
"Tämän vuoksi keittiön pöydällä on ylimääräistä tavaraa ja minä joudun korjaamaan kupin".
3. Sitten kerro mikä laajempi merkitys asialla on sinun näkökulmastasi.
"Minusta tuntuu että joudun siivoamaan sinunkin jälkiäsi. Siitä tulee minulle sellainen olo ettei minua kuunnella tai arvosteta."
4. Kuuntele aktiivisesti mitä toinen vastaa ja reagoi siihen.
Vältä käyttämästä ilmaisuja kuten "sä AINA teet näin" tai "sä olet x [esim. laiska, saamaton, itsekäs]". Yritä pysyä asiassa ja puhua omasta näkökulmastasi ilman leimaamista.
Menisi totaalisesti hermo, jos puoliso tuohon tyyliin uhriutuisi ja lässyttäisi kuin pikkulapselle.
Tämä kertoo taas sinusta itsestäsi melko paljon. Näet hyvin neutraalin viestin lässyttämisenä ja uhriutumisena, jonka perusteella on hermot menossa. Tällaisesta lähtökohdasta on vaikea alkaa rakentavaan keskusteluun, kun toinen on heti sotajalalla.
Hienoa, että sinä olet täydellinen ja kaikessa on aina kyse vain siitä, että joku toinen ei osaa toimia sinun täydellisen maailmasi mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Anna esimerkkinä konkreettinen tilanne ja kuvaile se mahdollisimman neutraalisti ja "minä"-sanan kautta. Mielellään jotain mikä on tapahtunut hiljattain ja on tuoreessa muistissa.
Esim.: "Huomasin että äsken jätit likaisen kahvikupin pöydälle."
2. Kerro mikä käytännön seuraus tilanteesta on sinulle.
"Tämän vuoksi keittiön pöydällä on ylimääräistä tavaraa ja minä joudun korjaamaan kupin".
3. Sitten kerro mikä laajempi merkitys asialla on sinun näkökulmastasi.
"Minusta tuntuu että joudun siivoamaan sinunkin jälkiäsi. Siitä tulee minulle sellainen olo ettei minua kuunnella tai arvosteta."
4. Kuuntele aktiivisesti mitä toinen vastaa ja reagoi siihen.
Vältä käyttämästä ilmaisuja kuten "sä AINA teet näin" tai "sä olet x [esim. laiska, saamaton, itsekäs]". Yritä pysyä asiassa ja puhua omasta näkökulmastasi ilman leimaamista.
Menisi totaalisesti hermo, jos puoliso tuohon tyyliin uhriutuisi ja lässyttäisi kuin pikkulapselle.
Tämä kertoo taas sinusta itsestäsi melko paljon. Näet hyvin neutraalin viestin lässyttämisenä ja uhriutumisena, jonka perusteella on hermot menossa. Tällaisesta lähtökohdasta on vaikea alkaa rakentavaan keskusteluun, kun toinen on heti sotajalalla.
Ja sieltä seuraava. "Syy on vain sinussa ei koskaan minussa. Minä teen aina kaiken oikein ja jos sinua ärsyttää joku minun tekemäni asia se kertoo vain sinusta" Kunnon narsistipuhetta.
Huomaatko itse, kuinka riidanhaluisesti olet liikkeellä?
Katso peiliin niin löydät syyn sille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Anna esimerkkinä konkreettinen tilanne ja kuvaile se mahdollisimman neutraalisti ja "minä"-sanan kautta. Mielellään jotain mikä on tapahtunut hiljattain ja on tuoreessa muistissa.
Esim.: "Huomasin että äsken jätit likaisen kahvikupin pöydälle."
2. Kerro mikä käytännön seuraus tilanteesta on sinulle.
"Tämän vuoksi keittiön pöydällä on ylimääräistä tavaraa ja minä joudun korjaamaan kupin".
3. Sitten kerro mikä laajempi merkitys asialla on sinun näkökulmastasi.
"Minusta tuntuu että joudun siivoamaan sinunkin jälkiäsi. Siitä tulee minulle sellainen olo ettei minua kuunnella tai arvosteta."
4. Kuuntele aktiivisesti mitä toinen vastaa ja reagoi siihen.
Vältä käyttämästä ilmaisuja kuten "sä AINA teet näin" tai "sä olet x [esim. laiska, saamaton, itsekäs]". Yritä pysyä asiassa ja puhua omasta näkökulmastasi ilman leimaamista.
Menisi totaalisesti hermo, jos puoliso tuohon tyyliin uhriutuisi ja lässyttäisi kuin pikkulapselle.
Tämä kertoo taas sinusta itsestäsi melko paljon. Näet hyvin neutraalin viestin lässyttämisenä ja uhriutumisena, jonka perusteella on hermot menossa. Tällaisesta lähtökohdasta on vaikea alkaa rakentavaan keskusteluun, kun toinen on heti sotajalalla.
Ja sieltä seuraava. "Syy on vain sinussa ei koskaan minussa. Minä teen aina kaiken oikein ja jos sinua ärsyttää joku minun tekemäni asia se kertoo vain sinusta" Kunnon narsistipuhetta.
Huomaatko itse, kuinka riidanhaluisesti olet liikkeellä?
Katso peiliin niin löydät syyn sille.
Aa, oletkin tässä ketjussa vain trollaamassa ja antamassa esimerkkejä siitä millaista rakentava keskustelu ei ole ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Anna esimerkkinä konkreettinen tilanne ja kuvaile se mahdollisimman neutraalisti ja "minä"-sanan kautta. Mielellään jotain mikä on tapahtunut hiljattain ja on tuoreessa muistissa.
Esim.: "Huomasin että äsken jätit likaisen kahvikupin pöydälle."
2. Kerro mikä käytännön seuraus tilanteesta on sinulle.
"Tämän vuoksi keittiön pöydällä on ylimääräistä tavaraa ja minä joudun korjaamaan kupin".
3. Sitten kerro mikä laajempi merkitys asialla on sinun näkökulmastasi.
"Minusta tuntuu että joudun siivoamaan sinunkin jälkiäsi. Siitä tulee minulle sellainen olo ettei minua kuunnella tai arvosteta."
4. Kuuntele aktiivisesti mitä toinen vastaa ja reagoi siihen.
Vältä käyttämästä ilmaisuja kuten "sä AINA teet näin" tai "sä olet x [esim. laiska, saamaton, itsekäs]". Yritä pysyä asiassa ja puhua omasta näkökulmastasi ilman leimaamista.
Menisi totaalisesti hermo, jos puoliso tuohon tyyliin uhriutuisi ja lässyttäisi kuin pikkulapselle.
Se nimenomaan ei ole uhriutumista, että pyrkii kertomaan suoraan mikä asia vaivaa ja mitä tunteita se herättää. Asioiden sisällä patoaminen johtaa passiivisaggressiivisuuteen ja "mä olen AINA täällä se joka siivoaa" -tyylisiin vuodatuksiin.
Se todellakin on uhriutumista, jos joku helvetin kahvikuppi saa aikaan tuollaisen teatterin.
En tiedä huomasitko, mutta tuossa viestissä oli kyse rakentavan riitelyn kaavasta, ei suinkaan siitä, onko kahvikupin sijainti riitelyn arvoinen aihe. Kahvikuppia käytettiin vain esimerkkinä. Voit mielessäsi muuttaa kahvikupin sijainnin tilalle jonkin muun asian, jos sinun on tunnekuohultasi vaikea tätä muuten ymmärtää.
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Anna esimerkkinä konkreettinen tilanne ja kuvaile se mahdollisimman neutraalisti ja "minä"-sanan kautta. Mielellään jotain mikä on tapahtunut hiljattain ja on tuoreessa muistissa.
Esim.: "Huomasin että äsken jätit likaisen kahvikupin pöydälle."
2. Kerro mikä käytännön seuraus tilanteesta on sinulle.
"Tämän vuoksi keittiön pöydällä on ylimääräistä tavaraa ja minä joudun korjaamaan kupin".
3. Sitten kerro mikä laajempi merkitys asialla on sinun näkökulmastasi.
"Minusta tuntuu että joudun siivoamaan sinunkin jälkiäsi. Siitä tulee minulle sellainen olo ettei minua kuunnella tai arvosteta."
4. Kuuntele aktiivisesti mitä toinen vastaa ja reagoi siihen.
Vältä käyttämästä ilmaisuja kuten "sä AINA teet näin" tai "sä olet x [esim. laiska, saamaton, itsekäs]". Yritä pysyä asiassa ja puhua omasta näkökulmastasi ilman leimaamista.
Ei kukaan normaali aikuinen ihminen puhu noin. Normaali aikuinen opettelee sietämään, että se kahvikuppi jää pöydälle eikä tee siitä numeroa. Kaikissa meissä on virheemme ja parisuhteessa pitää opetella sietämään asioita.
Kahvikuppi oli vaan esimerkki ja kieli on tökköä koska väänsin asian ns. rautalangasta :) Kyse voi olla suurista asioista tai pienistä asioista ja voit tietenkin käyttää omaa kieltäsi. Jos puolisosi muuttuu todella vihamieliseksi ja vältteleväksi kun yrität nostaa jonkun itseäsi häiritsevän asian, se kertoo paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Anna esimerkkinä konkreettinen tilanne ja kuvaile se mahdollisimman neutraalisti ja "minä"-sanan kautta. Mielellään jotain mikä on tapahtunut hiljattain ja on tuoreessa muistissa.
Esim.: "Huomasin että äsken jätit likaisen kahvikupin pöydälle."
2. Kerro mikä käytännön seuraus tilanteesta on sinulle.
"Tämän vuoksi keittiön pöydällä on ylimääräistä tavaraa ja minä joudun korjaamaan kupin".
3. Sitten kerro mikä laajempi merkitys asialla on sinun näkökulmastasi.
"Minusta tuntuu että joudun siivoamaan sinunkin jälkiäsi. Siitä tulee minulle sellainen olo ettei minua kuunnella tai arvosteta."
4. Kuuntele aktiivisesti mitä toinen vastaa ja reagoi siihen.
Vältä käyttämästä ilmaisuja kuten "sä AINA teet näin" tai "sä olet x [esim. laiska, saamaton, itsekäs]". Yritä pysyä asiassa ja puhua omasta näkökulmastasi ilman leimaamista.
Menisi totaalisesti hermo, jos puoliso tuohon tyyliin uhriutuisi ja lässyttäisi kuin pikkulapselle.
Tämä kertoo taas sinusta itsestäsi melko paljon. Näet hyvin neutraalin viestin lässyttämisenä ja uhriutumisena, jonka perusteella on hermot menossa. Tällaisesta lähtökohdasta on vaikea alkaa rakentavaan keskusteluun, kun toinen on heti sotajalalla.
Ja sieltä seuraava. "Syy on vain sinussa ei koskaan minussa. Minä teen aina kaiken oikein ja jos sinua ärsyttää joku minun tekemäni asia se kertoo vain sinusta" Kunnon narsistipuhetta.
Huomaatko itse, kuinka riidanhaluisesti olet liikkeellä?
Katso peiliin niin löydät syyn sille.
Aa, oletkin tässä ketjussa vain trollaamassa ja antamassa esimerkkejä siitä millaista rakentava keskustelu ei ole ;)
Miksi haastat tahallasi riita syyttelemällä muita siitä, että heillä on asioista erilainen näkemys? Ihan rakentavasti tässä yritettiin keskustella kunnes sinä rupesit syyttelemään ja haukkumaan.
Porukkaa selvästi ahdistaa kommunikointi, ja sitten ihmettelevät kun riita räjähtää....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Anna esimerkkinä konkreettinen tilanne ja kuvaile se mahdollisimman neutraalisti ja "minä"-sanan kautta. Mielellään jotain mikä on tapahtunut hiljattain ja on tuoreessa muistissa.
Esim.: "Huomasin että äsken jätit likaisen kahvikupin pöydälle."
2. Kerro mikä käytännön seuraus tilanteesta on sinulle.
"Tämän vuoksi keittiön pöydällä on ylimääräistä tavaraa ja minä joudun korjaamaan kupin".
3. Sitten kerro mikä laajempi merkitys asialla on sinun näkökulmastasi.
"Minusta tuntuu että joudun siivoamaan sinunkin jälkiäsi. Siitä tulee minulle sellainen olo ettei minua kuunnella tai arvosteta."
4. Kuuntele aktiivisesti mitä toinen vastaa ja reagoi siihen.
Vältä käyttämästä ilmaisuja kuten "sä AINA teet näin" tai "sä olet x [esim. laiska, saamaton, itsekäs]". Yritä pysyä asiassa ja puhua omasta näkökulmastasi ilman leimaamista.
Menisi totaalisesti hermo, jos puoliso tuohon tyyliin uhriutuisi ja lässyttäisi kuin pikkulapselle.
Se nimenomaan ei ole uhriutumista, että pyrkii kertomaan suoraan mikä asia vaivaa ja mitä tunteita se herättää. Asioiden sisällä patoaminen johtaa passiivisaggressiivisuuteen ja "mä olen AINA täällä se joka siivoaa" -tyylisiin vuodatuksiin.
Se todellakin on uhriutumista, jos joku helvetin kahvikuppi saa aikaan tuollaisen teatterin.
En tiedä huomasitko, mutta tuossa viestissä oli kyse rakentavan riitelyn kaavasta, ei suinkaan siitä, onko kahvikupin sijainti riitelyn arvoinen aihe. Kahvikuppia käytettiin vain esimerkkinä. Voit mielessäsi muuttaa kahvikupin sijainnin tilalle jonkin muun asian, jos sinun on tunnekuohultasi vaikea tätä muuten ymmärtää.
eri
Lässytys ja uhriutuminen on ärsyttävää riippumatta siitä, mitä asia koskee. Nytkin puhut minulle kuin vajaaälyiselle ja pyrit sillä tavalla nostamaan itseäsi minun yläpuolelleni.
Että asiat riitelevät, eivät ihmiset. Puhutaan minä-kieltä, eli minun mielestäni, minä koen, minä tunnen.
Käänteisesti: ei syytellä (aina sä teet noin), ei aliarvioida (mitä säkin luulet tietäväsi) tai haukuta tai nimitellä.
Alue: Aihe vapaa
Ei kukaan normaali aikuinen ihminen puhu noin. Normaali aikuinen opettelee sietämään, että se kahvikuppi jää pöydälle eikä tee siitä numeroa. Kaikissa meissä on virheemme ja parisuhteessa pitää opetella sietämään asioita.