Lue keskustelun säännöt.
Parisuhdemarkkinoilla kukaan ei ole niin nirso kuin 40-50 vuotias mies.
10.07.2023 |
Alle nelikymppisinä miehet ovat valmiit sitoutumaan ja parisuhde on helppo saada.
Kun mies sitten eroaa +40 vuotiaana ei häntä kiinnosta mikään vakava parisuhde vaan haluaa vain kevyttä kivaa. Ja mies alkaa tosissaan etsiä itseään huomattavasti nuorempaa naista.
Sitten taas ikähaarukassa +55-65 vuotiaat miehet joutuvat paniikkiin peläten yksinäistä vanhuutta, ja tällöin mies on taas valmis pariutumaan pysyvästi, mutta jälleen kerran itseään nuorekkaampaa naista jos se vain on mahdollista.
+40 vuotiaiden, korkeakoulutettujen, kaupunkilaisten sinkkunisten markkina-arvo on lähellä nollaa. Pitää olla poikkeuksellisen hyvävartaloinen, nätti ja rento ja nauravainen nainen joka tuossa ikäryhmässään pariutuu vakavasti.
Kommentit (1336)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin virallisesti 40-vuotiaana. Sen jälkeen elämän täytti työ, monimuoto-opiskelu ja harrastukset. Loppu aika meni koti-isäilynä lasten kanssa. Uusi parinhaku vain jotenkin jäi taka-alalle. Muutin sittemmin vanhempieni vanhaan taloon maaseudulle. Nyt elämä rullaa hyvin näin ja jotenkin emmin sovittaa tähän uutta ihmistä jolla on ymmärrettävästi omat vaatimuksensa asuinympäristön, sisustuksen, ajankäytön ym. suhteen.
Edellä moni on arvellut kiinnostuksensa hiipuneen testosteronitason laskun takia. Tämä voi olla perimmäinen syy omallakin kohdallani, koska kyllähän olisin todellisuudessa löytänyt aikaa parinhaullekin jos vain olisin päättänyt niin.
Lasten kannalta olet mielestäni tehnyt hyvän valinnan. Eli heille ei tullut stressiä uusista perheenjäsenistä ja ylimääräistä sopeutumista eron lisäksi ainakaan sinun puoleltasi. En ole itse eronnut, mutta olen nähnyt, miten lapset jäävät erossa syrjään, kun vanhemmilla on niin paljon omia asioita. Ei tahallista, mutta lapsia vahingoittavaa silti.
Jos olisin itse eronnut, niin olisin toiminut samoin. Eikä siinä kaikki, olen nähnyt, miten leskeksi jääneen pikainen pariutuminen uuden kanssa luo ristiriitoja lasten kanssa. Kun on lapsia tehnyt, niin pitäisi koettaa olla heitäkin kohtaan huomaavainen, vaikka kuinka olisivat aikuisia. En esimerkiksi muuttaisi kenenkään äidin paikalle heidän lapsuudenkotiinsa tai ottaisi omaan kotiini uutta puolisoa, koska tämä on lapsuudenkoti lapselleni. Uskoisin, että tuollaiset pienet asiat voivat edistää sopeutumista.
Tähän suuntaan ajattelin itsekin, vaikka pariutumattomuus eron jälkeen ei ollut varsinainen valinta. Uusioperhekuviossa on omat haasteensa, mutta ainakin eksäni miesystävät (ollut ainakin kaksi) ovat tulleet jotenkin juttuun omien lasteni kanssa. Teini-ikäiset tyttäreni ovat viime aikoina antaneet ymmärtää että minun pitäisi panostaa parinhakuun. Kuulemma 1950-luvun keittiönkaapit pitäisi ainakin vaihtaa että joku nainen suostuisi luokseni asumaan. Vanhempien parisuhdeasiat eivät kuulu lapsille, mutta tietysti mukava huomata että heillä ei ole traumoja erosta ja jotenkin herttaista että huolehtivat. Samalla havainnollistaa sitä että nuorena näkökulma parisuhteeseen on kovin erilainen.
Ohis, älä hitossa vaihda 50-luvun kaappeja uusiin, jos ne ovat oikeat 50-luvun kaapit kokopuuta! Olen surrut monta kertaa, kun vanhempani vaihtoivat tuollaiset kaapit rumiin lastulevykaappeihin, joita pitää vaihtaa 15 vuoden välein uusiin. Kunnosta kaapit tai myy ne eteenpäin, kysyntää löytyy. Voisin vaikka itse ostaa ne, jos todella ovat aidot 50-luvun kaapit.
Jos sinulla on vanha sisustus, niin varmasti löytyy sitä arvostava nainen. Vintage-nainen kuten itse olen. Melkein kaikki maalaiskodissani on perittyä tai kirppiksiltä paitsi sänky ja sohvat.
Ovat aidot 1950-luvun kaapit, ne ovat hyväkuntoiset enkä aio vaihtaa. Keittiö on tuolloin uusittu työtehoseuran ohjeiden mukaiseksi ja hyvin on toiminut tähän asti pienin korjauksin, mm. astianpesukone on lisätty.
En usko että keittiö olisi shokeeraavin asia täällä, vaan se, että koko kiinteistö piharakennuksineen on muuttunut vuosien saatossa yhdeksi miesluolaksi, jossa moottorinosat, kuntoilulaitteet, puutarhavälineet, vanhat kalusteet, polkupyörät ja ties mikä irtain on järjestelty iloisesti sekaisin. Päärakennuksen yksi kammari on puutyöverstaana. Lämminvesivaraaja hajosi viime vuonna, minkä jälkeen olen lämmittänyt vettä vedenkeittimellä, kattilassa puuhellalla tai pihasaunan padassa.
Koti on muotoutunut itseni näköiseksi ja tällä hetkellä omalla kohdallani syy pariutumattomuuteen ei ole nirsoilu, vaan se, että nyt kaikki tuntuu olevan mukavasti kohdallaan. Jos ryhtyisin parisuhteeseen, kotiini pitäisi tehdä tilaa toiselle ihmiselle vastaamaan hänenkin tarpeitaan.
Naapurissa on tuollainen miesluolapiha (sisällä en ole käynyt), eikä tuo ole pariutumista mitenkään haitannut. Oikein nätin uuden (ja aika nuoren!) emännän on isäntä hommannut, mukava mies kun on ;) Taitavat asua pääasiassa naisen luona ja sitten naapuri käy tuossa kotonaan tekemässä omia juttujaan.
Mutta jos yksin viihdyt niin mitäpä sitä turhaa tilannetta ja omaa mukavaa järjestystä muuttamaan. Fiksusti ajateltu tuo viimeinen lause.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 41 vuotias mies, ja aktivoiduin pitkästä aikaa treffihommissa, ja kävin deiteillä 4 eri naisen kanssa tänä kesänä (ikähaarukka naisilla 38 - 43v). Valitettavasti yhdenkään ulkonäkö ei livenä sytyttänyt yhtään, joten en kokenut motivaatiota jatkaa yhteydenpitoa.
Nuorempia katselemaan sitten vaan. Niin luontokin on tarkoittanut, että seksiä harrastavat kaikenikäiset miehet sekä nuoret naiset.
Sehän on juuri päinvastoin. Luonto on tarkoittanut että nuoret naiset harrastaa seksiä nuorten miesten kanssa ja muutamien geneettisesti ylivertaisten vanhempien miesten kanssa. Nelikymppisten tavismiesten luonto haluaa lopettavan panemisen vähitellen kokonaan. Tämä tapahtuu siten että erektio heikkenee eikä mies kiihotu enää niistä naisista joita saisi, eli oman ikäisustään. Tumputetaan teineille ja jätetään oman ikäset naiset nuorten miesten pantaviksi.
Luonto haluaa niin kovasti parikymppisten naisten välttelevän keski-ikäistä spermaa, että nuoria naisia ällöttää keski-ikäinen mies. Nuoret miehet kyllä panee innolla vanhempiakin.
Kun olin noin 22-vuotias eräs vanhempi mies tykästyi minuun ja tunsin suurta myötähäpeää häntä kohtaan. Myöhemmin olen tajunnut että hän oli silloin 32-vuotias :D.
Miehillähän hajoaisi pää jos he tajuaisivat tämän kuvion, mutta sen välttääkseen luonto on suonut heille vankkumattoman seksuaalisen itsetunnon. Mies lällättää että näänäänää, Marjatta on niin vanha ja ruma että mulkkuni ei enää seiso hänelle, vain nuori ja timmi Jennika saa miehuuteni kohoamaan, Jennika on tässä työn alla, en vielä ole päässyt testailemaan häntä, mutta se on vain ajan kysymys. Samaan aikaan Marjatta ei pysty vastaamaan kun pää kolisee sängynpäätyyn Jeren pannessa häntä.
Eipä tuo ole ongelma. Miehillä on varaa maksaa just sille jonka se haluaa.
Ai nytkö kaikki miehet ovat rikkaita? Haha selvä.
Kuule sepä siinä kun edes suomessa se ei ole kovin kallista.
Tulee halvemmaksi maksaa ammattilaiselle kuin pitää vaimoa tai kaltaistasi ylipäivättyä kaskelottia.
No, tämä ylipäivätty kaskelotti on kyllä hyvin halpa. Ei se aina ole mies joka ottaa suhteessa (ja erossa) taloudellisesti takkiinsa.
Kyllä on. Se alkaa treffailun maksamisesta. Ne kaikki pienet jutut joihin ette edes kiinnitä huomiota koska se on itsestään selvää että mies maksaa.
Niin, kun kaikilla se ei edelleenkään ole niin että mies maksaa. Missään vaiheessa suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 45-vuotias mies. Pitkä, ja joskus komeaksikin kutsuttu. Yksi lapsi. Akateemisesti koulutettu ja työssäkäyvä, yleisesti ottaen "ongelmaton" tapaus.
Eron jälkeen (kahdeksan vuotta sitten) tein profiilit yhteen jos toiseenkin treffipalveluun ja -sovellukseen, ja näitä olen säännöllisesti päivittänyt. Aina silloin tällöin olen lähestynyt jotakuta mielenkiintoiseksi kokemaani, suunnilleen ikäistäni naista (asiallisella) viestillä, mutta näihin kaikkiin vastaukset (silloin kun sellainen on tullut) ovat olleet kiitos mutta ei kiitos -linjalla. Minulle tulleet viestit ovat olleet pääosin feikkiprofiileilta, ja satunnaisesti mielenterveysongelmaisilta (tämä siis täysin vakavasti sanottuna). Koko tuon kahdeksan vuoden aikana minua on näiden palveluiden kautta lähestynyt kolme ns. tavallista naista, joiden kanssa on sitten jonkinlaista viestinvaihtoa käyty.
Jotenkin en tunnista itseäni aloittajan kuvauksesta.
Ei riitä että on joskus komeaksi kehuttu. Nykyään pitää kuulua komeimpaan 10%, että saisi siedettäviä tuloksia tinderissä. Kaikkein komeimmilla pyyhkiikin sitten tosi hyvin, löytyy fwb-suhdetta ja irtoseksiä. Nuoria kauniita naisia, kaksi naista kerralla jne jne
Mutta jos on ihan aikuiseksi kasvanut ja toiveissa on ennemminkin rakkaus kuin pilluralli niin ihan tavallinen mies on just hyvä. Sitä te pillurallista haaveilevat ette tajua.
Rakkaus löytyy jos hyvä tuuri käy. Sitä odotellessa on mukavaa harrastaa paljon seksiä monien eri naisten kanssa, jos siihen on mahdollisuus. Tästä varmaan harva mies on eri mieltä.
Näin mä ajattelen myös. Kiva testailla erilaisia nuoria miehiä eri maista. Ei tarvitse tyytyä yhteen ja samaan. N39
Testailla, ja saada kehoonsa sukupuolitautien piilevä kirjo! Siinä sitä on tulevalle(?) avio/parisuhteelle jykevä pohja😂😂
Sun pitää ymmärtää että nuo jotka selittää kuinka ne saa nuoria miehiä... ne on vain provoja. Yrittää aiheuttaa samanlaista reaktiota kuin mies joka kertoo kuinka se vähän testailee aasialaisia nuoria naisia.
Ero on vain siinä, että naiset ylpeilevät tuolla
Jaa ei miehet ylpeile? Tuota et usko itsekään. Ja eihän sen nyt pitäisi olla kenellekään mitään uutta että nuoret kollit vonkaa seksiä puumilta, sitähän moni keski-ikäinen nainen harmittelee jota tuo ei kiinnosta. Mummotunneli on olemassa mutta pappatunnelia ei. Ja jos mies haluaa seksiä nuoremmalta sen on ostettava se. Kuten itsekin myönnät ottaessasi puheeksi aasialaiset. Se on kyllä ihan totta että enemmän on ylpeiltävää sillä joka saa ilmaiseksi kuin sillä joka joutuu ostamaan.
Olen ollut nuori mies ja tiedän sinua paremmin miten tuo toimii. Nuo "puumat" yrittää epätoivoisena 50v bileissään saada vielä kerran nuorta miestä. Ainoa asia mitä te saatte on raivari kun taas tuli pakit.
Minä en myöskään ottanut puheeksi aasialaisia :)
Eiköhän se ole vähän sama perspektiivivirhe kuin me naiset julistamassa, että vanhemmat ukot on ällöjä. Niinhän ne 99% mielestä onkin, ja esimerkiksi henk koht en tunne yhtään yli 10 v ikäeron paria jossa mies olisi vanhempi. Silti aina löytyy joku nuori nainen joka antaa jollekin vanhemmalle miehelle. Vähän sama toisinpäin. Sinä tai sinun kaverisi ette ehkä ole lämmenneet jollekin täti-ihmiselle, muttei se sitä tarkoita ettei kukaan nuori mies lähtisi vanhemman naisen matkaan.
-eri
Samaa mieltä, aina löytyy sellainen mies joka panee vaikka lämmintä pakoputkea. Kyllä sinäkin silloin kelpaat.
Entä sitten? Jos molemmilla on kivaa, niin mikä siinä sinua noin risoo? Ei minun tarvitse kuvitella olevani maailman kaunein prinsessa, ihan jees jos tällaisena jollekin sellaiselle kelpaa joka saa vielä omatkin pikkarit kastumaan. Ja hei, vielä ihan ilmaiseksi.
Sun pikkarit kostuu siitä rapajuoposta siltojen asukista. Miehet panostaa laatuun.
Sehän teitä naisia tässä ketjussa harmittaa niin vietävästi. Nirsot miehet joille ette kelpaa.
Mikähän siinä on, että näissäkin ketjuissa teidän paneskelu rapajuoppojen kanssa pitää olla se pääasia? Ette kestä kun on ketju jossa ette ole aiheena?
Minusta kyllä tuntuu, että kukaan muu ei tunnu tässä keskustelussa yhtä harmistuneelta kuin sinä.
Ei minun mielestäni nirsouteni ole ainakaan tuosta vähentynyt, vaikka ikää on tullut lisää jo noin 35 vuotta.
Minä olen 40+ nainen ja aivan helkkarin nirso. Ei kiinnosta pariutua ilman rakastumista, ja rakastun noin kerran kymmeneen vuoteen. Seuraavaa odotellessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon ikäisellä miehellä on valinnan varaa. Ei ole kiirettä perheen perustamisessa, mutta saman ikäisellä naisella on.
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäisellä miehellä on valinnan varaa. Ei ole kiirettä perheen perustamisessa, mutta saman ikäisellä naisella on.
Lähes kaikilla tuon ikäisillä lapsia halunneilla naisilla on lapset jo tehtynä eikä lisää toiveissa. Eronneet perheelliset pariutuu yleensä eronneiden perheellisten kanssa, ikisinkut jää 40-50-vuotiainakin yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäisellä miehellä on valinnan varaa. Ei ole kiirettä perheen perustamisessa, mutta saman ikäisellä naisella on.
Jos 40-50v. on lapset tekemättä, niin omasta mielestäni ei niitä kannata edes enää yrittää. Riski saada vammainen lapsi on sen verran suuri sikäli kun nainen enää edes voi tulla raskaaksi.
Tuossa ikäluokassa on jo perhe perustettu, jos sellainen on haaveissa. Koskee sekä miehiä että naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäisellä miehellä on valinnan varaa. Ei ole kiirettä perheen perustamisessa, mutta saman ikäisellä naisella on.
Jos 40-50v. on lapset tekemättä, niin omasta mielestäni ei niitä kannata edes enää yrittää. Riski saada vammainen lapsi on sen verran suuri sikäli kun nainen enää edes voi tulla raskaaksi.
Tuossa ikäluokassa on jo perhe perustettu, jos sellainen on haaveissa. Koskee sekä miehiä että naisia.
Kyllä nelikymppinen vielä voi hankkia lapsen.
Eri asia sitten on, jaksaako hän sitä lapsirumbaa. Itse en jaksaisi enää näin 45-vuotiaana, vaikka hedelmällinen yhä oonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäisellä miehellä on valinnan varaa. Ei ole kiirettä perheen perustamisessa, mutta saman ikäisellä naisella on.
Jos 40-50v. on lapset tekemättä, niin omasta mielestäni ei niitä kannata edes enää yrittää. Riski saada vammainen lapsi on sen verran suuri sikäli kun nainen enää edes voi tulla raskaaksi.
Tuossa ikäluokassa on jo perhe perustettu, jos sellainen on haaveissa. Koskee sekä miehiä että naisia.
Kyllä nelikymppinen vielä voi hankkia lapsen.
Eri asia sitten on, jaksaako hän sitä lapsirumbaa. Itse en jaksaisi enää näin 45-vuotiaana, vaikka hedelmällinen yhä oonkin.
Voi, mutta kannattaako, vaikka onnistuisikin. Itselläni on vieläkin menkat vaikka olen 55, joten varmasti olisin vielö 10v sitten tullut raskaaksi. Mutta en halua, koska olen nähnyt miten raskasta on saada vammainen lapsi. Jos molemmat vanhemmat ovat iäkkäitä riski on vielä suurempi.
Mielestäni on sairasta ja äärimmäisen itsekästä, jos 55-vuotias ihminen tulee vanhemmaksi - riippumatta sukupuolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäisellä miehellä on valinnan varaa. Ei ole kiirettä perheen perustamisessa, mutta saman ikäisellä naisella on.
Tällä lauseella on moni mies tuomittu lopulliseen lapsettomuuteen. Nimittäin todellisuudessa on kiire, tulipalokiire.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin virallisesti 40-vuotiaana. Sen jälkeen elämän täytti työ, monimuoto-opiskelu ja harrastukset. Loppu aika meni koti-isäilynä lasten kanssa. Uusi parinhaku vain jotenkin jäi taka-alalle. Muutin sittemmin vanhempieni vanhaan taloon maaseudulle. Nyt elämä rullaa hyvin näin ja jotenkin emmin sovittaa tähän uutta ihmistä jolla on ymmärrettävästi omat vaatimuksensa asuinympäristön, sisustuksen, ajankäytön ym. suhteen.
Edellä moni on arvellut kiinnostuksensa hiipuneen testosteronitason laskun takia. Tämä voi olla perimmäinen syy omallakin kohdallani, koska kyllähän olisin todellisuudessa löytänyt aikaa parinhaullekin jos vain olisin päättänyt niin.
Lasten kannalta olet mielestäni tehnyt hyvän valinnan. Eli heille ei tullut stressiä uusista perheenjäsenistä ja ylimääräistä sopeutumista eron lisäksi ainakaan sinun puoleltasi. En ole itse eronnut, mutta olen nähnyt, miten lapset jäävät erossa syrjään, kun vanhemmilla on niin paljon omia asioita. Ei tahallista, mutta lapsia vahingoittavaa silti.
Jos olisin itse eronnut, niin olisin toiminut samoin. Eikä siinä kaikki, olen nähnyt, miten leskeksi jääneen pikainen pariutuminen uuden kanssa luo ristiriitoja lasten kanssa. Kun on lapsia tehnyt, niin pitäisi koettaa olla heitäkin kohtaan huomaavainen, vaikka kuinka olisivat aikuisia. En esimerkiksi muuttaisi kenenkään äidin paikalle heidän lapsuudenkotiinsa tai ottaisi omaan kotiini uutta puolisoa, koska tämä on lapsuudenkoti lapselleni. Uskoisin, että tuollaiset pienet asiat voivat edistää sopeutumista.
Tähän suuntaan ajattelin itsekin, vaikka pariutumattomuus eron jälkeen ei ollut varsinainen valinta. Uusioperhekuviossa on omat haasteensa, mutta ainakin eksäni miesystävät (ollut ainakin kaksi) ovat tulleet jotenkin juttuun omien lasteni kanssa. Teini-ikäiset tyttäreni ovat viime aikoina antaneet ymmärtää että minun pitäisi panostaa parinhakuun. Kuulemma 1950-luvun keittiönkaapit pitäisi ainakin vaihtaa että joku nainen suostuisi luokseni asumaan. Vanhempien parisuhdeasiat eivät kuulu lapsille, mutta tietysti mukava huomata että heillä ei ole traumoja erosta ja jotenkin herttaista että huolehtivat. Samalla havainnollistaa sitä että nuorena näkökulma parisuhteeseen on kovin erilainen.
Ohis, älä hitossa vaihda 50-luvun kaappeja uusiin, jos ne ovat oikeat 50-luvun kaapit kokopuuta! Olen surrut monta kertaa, kun vanhempani vaihtoivat tuollaiset kaapit rumiin lastulevykaappeihin, joita pitää vaihtaa 15 vuoden välein uusiin. Kunnosta kaapit tai myy ne eteenpäin, kysyntää löytyy. Voisin vaikka itse ostaa ne, jos todella ovat aidot 50-luvun kaapit.
Jos sinulla on vanha sisustus, niin varmasti löytyy sitä arvostava nainen. Vintage-nainen kuten itse olen. Melkein kaikki maalaiskodissani on perittyä tai kirppiksiltä paitsi sänky ja sohvat.
Ovat aidot 1950-luvun kaapit, ne ovat hyväkuntoiset enkä aio vaihtaa. Keittiö on tuolloin uusittu työtehoseuran ohjeiden mukaiseksi ja hyvin on toiminut tähän asti pienin korjauksin, mm. astianpesukone on lisätty.
En usko että keittiö olisi shokeeraavin asia täällä, vaan se, että koko kiinteistö piharakennuksineen on muuttunut vuosien saatossa yhdeksi miesluolaksi, jossa moottorinosat, kuntoilulaitteet, puutarhavälineet, vanhat kalusteet, polkupyörät ja ties mikä irtain on järjestelty iloisesti sekaisin. Päärakennuksen yksi kammari on puutyöverstaana. Lämminvesivaraaja hajosi viime vuonna, minkä jälkeen olen lämmittänyt vettä vedenkeittimellä, kattilassa puuhellalla tai pihasaunan padassa.
Koti on muotoutunut itseni näköiseksi ja tällä hetkellä omalla kohdallani syy pariutumattomuuteen ei ole nirsoilu, vaan se, että nyt kaikki tuntuu olevan mukavasti kohdallaan. Jos ryhtyisin parisuhteeseen, kotiini pitäisi tehdä tilaa toiselle ihmiselle vastaamaan hänenkin tarpeitaan.
Naapurissa on tuollainen miesluolapiha (sisällä en ole käynyt), eikä tuo ole pariutumista mitenkään haitannut. Oikein nätin uuden (ja aika nuoren!) emännän on isäntä hommannut, mukava mies kun on ;) Taitavat asua pääasiassa naisen luona ja sitten naapuri käy tuossa kotonaan tekemässä omia juttujaan.
Mutta jos yksin viihdyt niin mitäpä sitä turhaa tilannetta ja omaa mukavaa järjestystä muuttamaan. Fiksusti ajateltu tuo viimeinen lause.
Viimeinen lause pohjaa kokemukseen. Tosiasia nimittäin on että jos parisuhteen osapuolista jommalla kummalla ei ole mukavaa, pian kummallakaan ei ole. Toimivan suhteen edellytys on se että kummallakin on oma tila jossa voi toteuttaa itseään.
Parin vuoden päästä kilahtaa 50 mittariin. Arvelen että vientiä olisi, mutta en halua mennä muuten vain testailemaan. Naisen iholla en ole ollut pian 10 vuoteen enkä seksiä enää kaipaakaan. Ongelmaa ei tältä osin ole, kissan silitys riittää hellyydeksi. Kun haluja ei ole, ei koe jäävänsä miltään paitsi.
Omalta osaltani pariutumattoman suurimmat syyt lienevät halujen puuttuminen, helpon ja ennakoitavan elämän kasvanut arvostus sekä haluttomuus tehdä omaan elämään tilaa toisen ihmisen tarpeita varten. Saman suuntaisia syitä tuntuu löytyvän monella ketjun edellisellä kirjoittajalla. Jos joku nainen haluaisi hurmata minut, en osaisi antaa minkäänlaisia vinkkejä miten siinä onnistuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin virallisesti 40-vuotiaana. Sen jälkeen elämän täytti työ, monimuoto-opiskelu ja harrastukset. Loppu aika meni koti-isäilynä lasten kanssa. Uusi parinhaku vain jotenkin jäi taka-alalle. Muutin sittemmin vanhempieni vanhaan taloon maaseudulle. Nyt elämä rullaa hyvin näin ja jotenkin emmin sovittaa tähän uutta ihmistä jolla on ymmärrettävästi omat vaatimuksensa asuinympäristön, sisustuksen, ajankäytön ym. suhteen.
Edellä moni on arvellut kiinnostuksensa hiipuneen testosteronitason laskun takia. Tämä voi olla perimmäinen syy omallakin kohdallani, koska kyllähän olisin todellisuudessa löytänyt aikaa parinhaullekin jos vain olisin päättänyt niin.
Lasten kannalta olet mielestäni tehnyt hyvän valinnan. Eli heille ei tullut stressiä uusista perheenjäsenistä ja ylimääräistä sopeutumista eron lisäksi ainakaan sinun puoleltasi. En ole itse eronnut, mutta olen nähnyt, miten lapset jäävät erossa syrjään, kun vanhemmilla on niin paljon omia asioita. Ei tahallista, mutta lapsia vahingoittavaa silti.
Jos olisin itse eronnut, niin olisin toiminut samoin. Eikä siinä kaikki, olen nähnyt, miten leskeksi jääneen pikainen pariutuminen uuden kanssa luo ristiriitoja lasten kanssa. Kun on lapsia tehnyt, niin pitäisi koettaa olla heitäkin kohtaan huomaavainen, vaikka kuinka olisivat aikuisia. En esimerkiksi muuttaisi kenenkään äidin paikalle heidän lapsuudenkotiinsa tai ottaisi omaan kotiini uutta puolisoa, koska tämä on lapsuudenkoti lapselleni. Uskoisin, että tuollaiset pienet asiat voivat edistää sopeutumista.
Tähän suuntaan ajattelin itsekin, vaikka pariutumattomuus eron jälkeen ei ollut varsinainen valinta. Uusioperhekuviossa on omat haasteensa, mutta ainakin eksäni miesystävät (ollut ainakin kaksi) ovat tulleet jotenkin juttuun omien lasteni kanssa. Teini-ikäiset tyttäreni ovat viime aikoina antaneet ymmärtää että minun pitäisi panostaa parinhakuun. Kuulemma 1950-luvun keittiönkaapit pitäisi ainakin vaihtaa että joku nainen suostuisi luokseni asumaan. Vanhempien parisuhdeasiat eivät kuulu lapsille, mutta tietysti mukava huomata että heillä ei ole traumoja erosta ja jotenkin herttaista että huolehtivat. Samalla havainnollistaa sitä että nuorena näkökulma parisuhteeseen on kovin erilainen.
Ohis, älä hitossa vaihda 50-luvun kaappeja uusiin, jos ne ovat oikeat 50-luvun kaapit kokopuuta! Olen surrut monta kertaa, kun vanhempani vaihtoivat tuollaiset kaapit rumiin lastulevykaappeihin, joita pitää vaihtaa 15 vuoden välein uusiin. Kunnosta kaapit tai myy ne eteenpäin, kysyntää löytyy. Voisin vaikka itse ostaa ne, jos todella ovat aidot 50-luvun kaapit.
Jos sinulla on vanha sisustus, niin varmasti löytyy sitä arvostava nainen. Vintage-nainen kuten itse olen. Melkein kaikki maalaiskodissani on perittyä tai kirppiksiltä paitsi sänky ja sohvat.
Ovat aidot 1950-luvun kaapit, ne ovat hyväkuntoiset enkä aio vaihtaa. Keittiö on tuolloin uusittu työtehoseuran ohjeiden mukaiseksi ja hyvin on toiminut tähän asti pienin korjauksin, mm. astianpesukone on lisätty.
En usko että keittiö olisi shokeeraavin asia täällä, vaan se, että koko kiinteistö piharakennuksineen on muuttunut vuosien saatossa yhdeksi miesluolaksi, jossa moottorinosat, kuntoilulaitteet, puutarhavälineet, vanhat kalusteet, polkupyörät ja ties mikä irtain on järjestelty iloisesti sekaisin. Päärakennuksen yksi kammari on puutyöverstaana. Lämminvesivaraaja hajosi viime vuonna, minkä jälkeen olen lämmittänyt vettä vedenkeittimellä, kattilassa puuhellalla tai pihasaunan padassa.
Koti on muotoutunut itseni näköiseksi ja tällä hetkellä omalla kohdallani syy pariutumattomuuteen ei ole nirsoilu, vaan se, että nyt kaikki tuntuu olevan mukavasti kohdallaan. Jos ryhtyisin parisuhteeseen, kotiini pitäisi tehdä tilaa toiselle ihmiselle vastaamaan hänenkin tarpeitaan.
Tuo voisi olla minun kirjoittamani teksti, kuulostaa niin samalta kuin oma tilanteeni. Kun ikää tulee niin kynnys alkaa parisuhteeseen, varsinkin semmoiseen jossa pitäisi muuttaa yhteen asumaan, kasvaa koko ajan korkeammaksi ja korkeammaksi.
En usko että tässä asiassa on suuriakaan eroja miesten ja naisten välillä, tässäkin ketjussa moni nainen on kertonut että ei missään nimessä halua enää yhteen asumaan viisikymppisenä.
Niin että se neli- viisikymppinen nainen on ihan yhtä nirso kuin samanikäinen mieskin. Nirsouden syytkin ovat samat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin virallisesti 40-vuotiaana. Sen jälkeen elämän täytti työ, monimuoto-opiskelu ja harrastukset. Loppu aika meni koti-isäilynä lasten kanssa. Uusi parinhaku vain jotenkin jäi taka-alalle. Muutin sittemmin vanhempieni vanhaan taloon maaseudulle. Nyt elämä rullaa hyvin näin ja jotenkin emmin sovittaa tähän uutta ihmistä jolla on ymmärrettävästi omat vaatimuksensa asuinympäristön, sisustuksen, ajankäytön ym. suhteen.
Edellä moni on arvellut kiinnostuksensa hiipuneen testosteronitason laskun takia. Tämä voi olla perimmäinen syy omallakin kohdallani, koska kyllähän olisin todellisuudessa löytänyt aikaa parinhaullekin jos vain olisin päättänyt niin.
Lasten kannalta olet mielestäni tehnyt hyvän valinnan. Eli heille ei tullut stressiä uusista perheenjäsenistä ja ylimääräistä sopeutumista eron lisäksi ainakaan sinun puoleltasi. En ole itse eronnut, mutta olen nähnyt, miten lapset jäävät erossa syrjään, kun vanhemmilla on niin paljon omia asioita. Ei tahallista, mutta lapsia vahingoittavaa silti.
Jos olisin itse eronnut, niin olisin toiminut samoin. Eikä siinä kaikki, olen nähnyt, miten leskeksi jääneen pikainen pariutuminen uuden kanssa luo ristiriitoja lasten kanssa. Kun on lapsia tehnyt, niin pitäisi koettaa olla heitäkin kohtaan huomaavainen, vaikka kuinka olisivat aikuisia. En esimerkiksi muuttaisi kenenkään äidin paikalle heidän lapsuudenkotiinsa tai ottaisi omaan kotiini uutta puolisoa, koska tämä on lapsuudenkoti lapselleni. Uskoisin, että tuollaiset pienet asiat voivat edistää sopeutumista.
Tähän suuntaan ajattelin itsekin, vaikka pariutumattomuus eron jälkeen ei ollut varsinainen valinta. Uusioperhekuviossa on omat haasteensa, mutta ainakin eksäni miesystävät (ollut ainakin kaksi) ovat tulleet jotenkin juttuun omien lasteni kanssa. Teini-ikäiset tyttäreni ovat viime aikoina antaneet ymmärtää että minun pitäisi panostaa parinhakuun. Kuulemma 1950-luvun keittiönkaapit pitäisi ainakin vaihtaa että joku nainen suostuisi luokseni asumaan. Vanhempien parisuhdeasiat eivät kuulu lapsille, mutta tietysti mukava huomata että heillä ei ole traumoja erosta ja jotenkin herttaista että huolehtivat. Samalla havainnollistaa sitä että nuorena näkökulma parisuhteeseen on kovin erilainen.
Ohis, älä hitossa vaihda 50-luvun kaappeja uusiin, jos ne ovat oikeat 50-luvun kaapit kokopuuta! Olen surrut monta kertaa, kun vanhempani vaihtoivat tuollaiset kaapit rumiin lastulevykaappeihin, joita pitää vaihtaa 15 vuoden välein uusiin. Kunnosta kaapit tai myy ne eteenpäin, kysyntää löytyy. Voisin vaikka itse ostaa ne, jos todella ovat aidot 50-luvun kaapit.
Jos sinulla on vanha sisustus, niin varmasti löytyy sitä arvostava nainen. Vintage-nainen kuten itse olen. Melkein kaikki maalaiskodissani on perittyä tai kirppiksiltä paitsi sänky ja sohvat.
Ovat aidot 1950-luvun kaapit, ne ovat hyväkuntoiset enkä aio vaihtaa. Keittiö on tuolloin uusittu työtehoseuran ohjeiden mukaiseksi ja hyvin on toiminut tähän asti pienin korjauksin, mm. astianpesukone on lisätty.
En usko että keittiö olisi shokeeraavin asia täällä, vaan se, että koko kiinteistö piharakennuksineen on muuttunut vuosien saatossa yhdeksi miesluolaksi, jossa moottorinosat, kuntoilulaitteet, puutarhavälineet, vanhat kalusteet, polkupyörät ja ties mikä irtain on järjestelty iloisesti sekaisin. Päärakennuksen yksi kammari on puutyöverstaana. Lämminvesivaraaja hajosi viime vuonna, minkä jälkeen olen lämmittänyt vettä vedenkeittimellä, kattilassa puuhellalla tai pihasaunan padassa.
Koti on muotoutunut itseni näköiseksi ja tällä hetkellä omalla kohdallani syy pariutumattomuuteen ei ole nirsoilu, vaan se, että nyt kaikki tuntuu olevan mukavasti kohdallaan. Jos ryhtyisin parisuhteeseen, kotiini pitäisi tehdä tilaa toiselle ihmiselle vastaamaan hänenkin tarpeitaan.
Tuo voisi olla minun kirjoittamani teksti, kuulostaa niin samalta kuin oma tilanteeni. Kun ikää tulee niin kynnys alkaa parisuhteeseen, varsinkin semmoiseen jossa pitäisi muuttaa yhteen asumaan, kasvaa koko ajan korkeammaksi ja korkeammaksi.
En usko että tässä asiassa on suuriakaan eroja miesten ja naisten välillä, tässäkin ketjussa moni nainen on kertonut että ei missään nimessä halua enää yhteen asumaan viisikymppisenä.
Niin että se neli- viisikymppinen nainen on ihan yhtä nirso kuin samanikäinen mieskin. Nirsouden syytkin ovat samat.
Näin se on. Jos eroaisin niin ei enää yhteen kenenkään kanssa jollei nyt joku aivan ihmeellinen sielunkumppani sattuisi eteen. Seurustella voisin vielä rusinat pullasta -mentaliteetilla. Käytäisiin yhdessä missä nyt milloinkin ja säännöllistä seksiä. N52
Miksi ketään haittaisi 40-50 vuotiaan miehen nirsous? Kuka sellaista kaipaa?
Vierailija kirjoitti:
Miksi ketään haittaisi 40-50 vuotiaan miehen nirsous? Kuka sellaista kaipaa?
minä kaipaan. t: N44
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäisellä miehellä on valinnan varaa. Ei ole kiirettä perheen perustamisessa, mutta saman ikäisellä naisella on.
Tällä lauseella on moni mies tuomittu lopulliseen lapsettomuuteen. Nimittäin todellisuudessa on kiire, tulipalokiire.
Lapsettomuus ei ole mikään iso asia.
Ovat tai eibät ole, perheasiat eivät ole minulle mikään elämän keskipiste, vaan jotain marginaalin sivussa.
Vinkiksi ihan kaikille parisuhdetta etsiville: kannattaa miettiä mitä itsellä olisi tarjottavana mahdolliselle kumppanille, ja onko se tasapainossa sen kanssa mitä edellytät häneltä. Siinä se.
Ai miksi? Olen ollut parisuhteessa jo 7 vuotta ja meillä omat kodit. Minulla täällä mieluinen sisustus ja hänellä omansa. Vietämme vuorotellen aikaa toistemme luona.