Lue keskustelun säännöt.
Parisuhdemarkkinoilla kukaan ei ole niin nirso kuin 40-50 vuotias mies.
10.07.2023 |
Alle nelikymppisinä miehet ovat valmiit sitoutumaan ja parisuhde on helppo saada.
Kun mies sitten eroaa +40 vuotiaana ei häntä kiinnosta mikään vakava parisuhde vaan haluaa vain kevyttä kivaa. Ja mies alkaa tosissaan etsiä itseään huomattavasti nuorempaa naista.
Sitten taas ikähaarukassa +55-65 vuotiaat miehet joutuvat paniikkiin peläten yksinäistä vanhuutta, ja tällöin mies on taas valmis pariutumaan pysyvästi, mutta jälleen kerran itseään nuorekkaampaa naista jos se vain on mahdollista.
+40 vuotiaiden, korkeakoulutettujen, kaupunkilaisten sinkkunisten markkina-arvo on lähellä nollaa. Pitää olla poikkeuksellisen hyvävartaloinen, nätti ja rento ja nauravainen nainen joka tuossa ikäryhmässään pariutuu vakavasti.
Kommentit (1336)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen päälle 40-vuotias eronnut mies ja tunnistan piirteen itsessäni.
En halua syvempää suhdetta naisen kanssa, koska en jaksa kuunnella draamaa milloin mistäkin turhasta. Monilla naisilla on taipumus kehittää ongelmia tyhjästä ja en vain halua enää kuluttaa voimavarojani turhaan.
Asenteeseeni ehkä vaikuttaa se että eksälläni oli PMS ja olen kuluttanut loppuun sen määrän ymmärrystä mitä miehelle on varattu eliniäksi. Tiedän ja tiedostan että kaikki naiset eivät ole hormonipäissään riehuviaa raivottaria, mutta voimavarat ovat loppu.
Onneksi iän myötä alkaa halut vähetä ja ajattelen seksiä entistä harvemmin. Seksi ei korvaa sitä henkistä painolastia mikä tulisi parisuhteen mukana. Eron jälkeen olen tuntenut voivani paljon paremmin. Mielialani on kohentunut ja elämä tuntuu hyvältä. Vain parisuhde voisi pilata fiilikseni.
Minulla on niin päin, että siellä täällä ilmenevät mukavat yhteiset ajanviettohetket eivät korvaa jatkuvan, tunkkaisen himoseksin aiheuttamaa uupumusta ja latistumista. Olen kuluttanut loppuun seksuaalisen innon, joka naiselle on varattu eliniäksi. Kaipaan toki yhdessäoloa ja kivoja hetkiä, mutta lamaava, tyhjäksi tekevä seksi on liian kova hinta maksettavaksi niistä.
N37
Useimmilla naisilla tuo on kulunut jo ennen kuin tapaavat aviomiehensä.
Mutta silti ne miehet haluavat naimisiin naisen kanssa, jota ei enää seksi kiinnosta. Miksi?
Naiset onnistuu teeskentelemään just sen aikaa kun on pakko.
Vähän sama kun mies esittää täydellistä isämateriaalia naiselle vuosikaudet kunnes nainen porsii. Sen jälkeen miehestä paljastuu aivan uusi puoli jota nainen ei ole koskaan havainnut (mutta kaikki naisen ja miehen kaverit on)
Noita ei voi verrata. Lapsen saaminen tarkoittaa sitä, että parisuhteeseen tulee uusi ihminen, joka vaatii valtavan paljon aikaa ja huomiota. Jos asutte kaksiossa tai pienessä kolmiossa, niin ottakaa sinne alivuokralainen, joka on kaikki päivät kotona ja tulkaa sitten kertomaan, vaikuttaako se parisuhteeseen.
Miten olisi kymmenen vuoden seurusteluaika ennen avioliittoa? Kukaan ei jaksa harrastaa innokkaasti seksiä vuosikausia, jos se ei oikeasti kiinnosta.
Ei jaksakaan, sen takia naiset alkavat vänkäämään kuinka pitäisi päästä avioon.
Miehille yleensä sopii seurusteluajaksi vaikka loppuelämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän naisetkaan tyydy miesten kohdalla vaan vaatii itselleen parasta ja se on hyväksyttävää mutta herää kysymys miksi miesten pitäisi tyytyä eikä saisi vaatia parasta mahdollista? Eikö miehen omalla halulla ole mitään merkitystä?
Ei tietenkään saa, ainakaan noiden naisten mielestä jotka jää ilman.
Muistakaa tytöt että nainen on onnellisimmillaan sinkkuna.
Ja kuitenkin Suomessa terapioita hallitsee yksinelävät 24-35-vuotiaat naiset? Ei se sinkkuus taida ihan onnelliseksi tehdä.
Terapia on paljon parempi vaihtoehto kuin ongelmien peittäminen ryyppäämällä, kuten miehet tuntuvat tekevän.
Miehille ei anneta terapiaan lähetettä, naiset myöntää ne toisille naisille.
Kyllä lähetteen saa, mutta terapeuttien Kela-ajat ovat täysin tukossa, eivätkä terapeutit ota miesasiakkaita Kelan kautta. Ilman Kelaa pääsisi toki helpostikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän naisetkaan tyydy miesten kohdalla vaan vaatii itselleen parasta ja se on hyväksyttävää mutta herää kysymys miksi miesten pitäisi tyytyä eikä saisi vaatia parasta mahdollista? Eikö miehen omalla halulla ole mitään merkitystä?
Ei tietenkään saa, ainakaan noiden naisten mielestä jotka jää ilman.
Muistakaa tytöt että nainen on onnellisimmillaan sinkkuna.
Miksi tälläkin palstalla on kymmenittäin naisia jotka haikailevat pois siitä onnen ja autuuden tilasta?
Onko se jotain kurjuuden maksimoimista vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen päälle 40-vuotias eronnut mies ja tunnistan piirteen itsessäni.
En halua syvempää suhdetta naisen kanssa, koska en jaksa kuunnella draamaa milloin mistäkin turhasta. Monilla naisilla on taipumus kehittää ongelmia tyhjästä ja en vain halua enää kuluttaa voimavarojani turhaan.
Asenteeseeni ehkä vaikuttaa se että eksälläni oli PMS ja olen kuluttanut loppuun sen määrän ymmärrystä mitä miehelle on varattu eliniäksi. Tiedän ja tiedostan että kaikki naiset eivät ole hormonipäissään riehuviaa raivottaria, mutta voimavarat ovat loppu.
Onneksi iän myötä alkaa halut vähetä ja ajattelen seksiä entistä harvemmin. Seksi ei korvaa sitä henkistä painolastia mikä tulisi parisuhteen mukana. Eron jälkeen olen tuntenut voivani paljon paremmin. Mielialani on kohentunut ja elämä tuntuu hyvältä. Vain parisuhde voisi pilata fiilikseni.
Minulla on niin päin, että siellä täällä ilmenevät mukavat yhteiset ajanviettohetket eivät korvaa jatkuvan, tunkkaisen himoseksin aiheuttamaa uupumusta ja latistumista. Olen kuluttanut loppuun seksuaalisen innon, joka naiselle on varattu eliniäksi. Kaipaan toki yhdessäoloa ja kivoja hetkiä, mutta lamaava, tyhjäksi tekevä seksi on liian kova hinta maksettavaksi niistä.
N37
Useimmilla naisilla tuo on kulunut jo ennen kuin tapaavat aviomiehensä.
Mutta silti ne miehet haluavat naimisiin naisen kanssa, jota ei enää seksi kiinnosta. Miksi?
Hyvin harva mies haluaa naimisiin mutta hyvin moni mies pakotetaan avioliittoon kun rakastamansa nainen päättää vaatia päivää prinsessana ja uhkailee jättävänsä miehen jos ei pääse naimisiin.
Siinä on kuitenkin seurusteluaika, jolloin miehen luulisi huomaavan, että naista ei kiinnosta seksi. Vaikea uskoa, että miehet on niin tyhmiä mitä sinä väität.
Tiedätkös... mä oon ajatellut samaa naisista jotka valittaa kuinka mies muuttuu kun nainen saa lapset...
Mitä tarkoitat "nainen saa lapset"? Yksinkö se ne hankkii ja mies on ihan syytön tilanteeseen? Yleensä lapsen synnyttyä naisen on pakko muuttua, mutta moni mies jatkaa poikamieselämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän naisetkaan tyydy miesten kohdalla vaan vaatii itselleen parasta ja se on hyväksyttävää mutta herää kysymys miksi miesten pitäisi tyytyä eikä saisi vaatia parasta mahdollista? Eikö miehen omalla halulla ole mitään merkitystä?
Ei tietenkään saa, ainakaan noiden naisten mielestä jotka jää ilman.
Muistakaa tytöt että nainen on onnellisimmillaan sinkkuna.
Ja kuitenkin Suomessa terapioita hallitsee yksinelävät 24-35-vuotiaat naiset? Ei se sinkkuus taida ihan onnelliseksi tehdä.
Terapia on paljon parempi vaihtoehto kuin ongelmien peittäminen ryyppäämällä, kuten miehet tuntuvat tekevän.
Miehille ei anneta terapiaan lähetettä, naiset myöntää ne toisille naisille.
Mene mieslääkärille ja etsi miesterapeutti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen päälle 40-vuotias eronnut mies ja tunnistan piirteen itsessäni.
En halua syvempää suhdetta naisen kanssa, koska en jaksa kuunnella draamaa milloin mistäkin turhasta. Monilla naisilla on taipumus kehittää ongelmia tyhjästä ja en vain halua enää kuluttaa voimavarojani turhaan.
Asenteeseeni ehkä vaikuttaa se että eksälläni oli PMS ja olen kuluttanut loppuun sen määrän ymmärrystä mitä miehelle on varattu eliniäksi. Tiedän ja tiedostan että kaikki naiset eivät ole hormonipäissään riehuviaa raivottaria, mutta voimavarat ovat loppu.
Onneksi iän myötä alkaa halut vähetä ja ajattelen seksiä entistä harvemmin. Seksi ei korvaa sitä henkistä painolastia mikä tulisi parisuhteen mukana. Eron jälkeen olen tuntenut voivani paljon paremmin. Mielialani on kohentunut ja elämä tuntuu hyvältä. Vain parisuhde voisi pilata fiilikseni.
Minulla on niin päin, että siellä täällä ilmenevät mukavat yhteiset ajanviettohetket eivät korvaa jatkuvan, tunkkaisen himoseksin aiheuttamaa uupumusta ja latistumista. Olen kuluttanut loppuun seksuaalisen innon, joka naiselle on varattu eliniäksi. Kaipaan toki yhdessäoloa ja kivoja hetkiä, mutta lamaava, tyhjäksi tekevä seksi on liian kova hinta maksettavaksi niistä.
N37
Useimmilla naisilla tuo on kulunut jo ennen kuin tapaavat aviomiehensä.
Mutta silti ne miehet haluavat naimisiin naisen kanssa, jota ei enää seksi kiinnosta. Miksi?
Naiset onnistuu teeskentelemään just sen aikaa kun on pakko.
Vähän sama kun mies esittää täydellistä isämateriaalia naiselle vuosikaudet kunnes nainen porsii. Sen jälkeen miehestä paljastuu aivan uusi puoli jota nainen ei ole koskaan havainnut (mutta kaikki naisen ja miehen kaverit on)
Noita ei voi verrata. Lapsen saaminen tarkoittaa sitä, että parisuhteeseen tulee uusi ihminen, joka vaatii valtavan paljon aikaa ja huomiota. Jos asutte kaksiossa tai pienessä kolmiossa, niin ottakaa sinne alivuokralainen, joka on kaikki päivät kotona ja tulkaa sitten kertomaan, vaikuttaako se parisuhteeseen.
Miten olisi kymmenen vuoden seurusteluaika ennen avioliittoa? Kukaan ei jaksa harrastaa innokkaasti seksiä vuosikausia, jos se ei oikeasti kiinnosta.
Ei jaksakaan, sen takia naiset alkavat vänkäämään kuinka pitäisi päästä avioon.
Miehille yleensä sopii seurusteluajaksi vaikka loppuelämä.
Avioliittoon tarvitaan kummankin suostumus ja oma aktiivisuus.
Vierailija kirjoitti:
Eivät kai kaikki 40-50-vuotiaat ole nirsoja? Osa on, osa ei.
Mutta asiaa tarkemmin ajatellen, viimeistään tuossa iässä (osalla toki jo aikaisemmin) miehillä alkaa näkyä ulkonäössä elintapojen vaikutus. Lisäksi osa tuon ikäisistä miehistä on jo pelannut itsensä ulos parisuhdemarkkinoilta päihteiden käytöllä, luottotietojen menetyksellä tai lain väärälle puolelle erehtymisellä. Lisäksi osa tuon ikäluokan miehistä kasvaa jo horsmaa.
Ne miehet, jotka ovat esim. töissä, urheilullisia, kouluttautuneita ja taloudellisessa mielessä vakaassa asemassa ovat haluttuja kumppaniehdokkaita. Samanikäisiä eronneita naisia löytyy ja saattaa joku lapsikuumetta poteva nuorempikin nainen olla kiinnostunut heistä. Monella tuon ikäisellä miehellä alkaa jo olemaan vähän ns. löysää rahaa, jota voi käyttää matkusteluun, ravintolaillallisiin jne. Herrasmiehet alkavat tuossa iässä olemaan vahvoilla naisten silmissä, kun se 20-vuotiaana ihanan vaaralliselta vaikuttanut kylän kovin jätkä paljastuikin tyhjätaskuksi ja sarjapettäjäksi.
En ihmettele, että osa heistä on nirsoja, sillä kysyntää kyllä löytyy.
Löysää rahaa tosiaan löytyy. Jos nyt tulisi ero jostain syystä, en ottaisi riesaksi uutta naista luultavasti koskaan. Ei ole sen arvoista.
10+ vuotta nuorempi? Miksi ihmeessä, pian se on 40+
Ei kaikki meistä ole Leonardoja ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun täytyy sanoa että en tunnista suomalaista miestä näistä palstan viesteistä. En naisten enkä miesten kirjoittamista. Mun tuntemat on kunnollisia, mukavia, asiallisia, ihania, ei täydellisiä mutta kaikin puolin hyviä miehiä. Myös ne jotka ovat sinkuiksi päätyneet tai jääneet. En tunnista myöskään tuota nirsoutta. Olen itse hyvin tavallinen. Exäni (joka oli minua nuorempi ja kaikin tavoin hyvä mies) oli sitä mieltä että saisin kenet tahansa. Nykyinen (myös minua nuorempi ja suorastaan erinomainen mies) melkein palvoo maata jolla kävelen. Kyllä vaan miehilläkin on tunteet ja ne tunteet värittää myös mielipiteet.
Mutta joo. Halusin vaan kommentoida että en tunnista näitä palstan viestien miestä. Ehkä elän jossain kuplassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen päälle 40-vuotias eronnut mies ja tunnistan piirteen itsessäni.
En halua syvempää suhdetta naisen kanssa, koska en jaksa kuunnella draamaa milloin mistäkin turhasta. Monilla naisilla on taipumus kehittää ongelmia tyhjästä ja en vain halua enää kuluttaa voimavarojani turhaan.
Asenteeseeni ehkä vaikuttaa se että eksälläni oli PMS ja olen kuluttanut loppuun sen määrän ymmärrystä mitä miehelle on varattu eliniäksi. Tiedän ja tiedostan että kaikki naiset eivät ole hormonipäissään riehuviaa raivottaria, mutta voimavarat ovat loppu.
Onneksi iän myötä alkaa halut vähetä ja ajattelen seksiä entistä harvemmin. Seksi ei korvaa sitä henkistä painolastia mikä tulisi parisuhteen mukana. Eron jälkeen olen tuntenut voivani paljon paremmin. Mielialani on kohentunut ja elämä tuntuu hyvältä. Vain parisuhde voisi pilata fiilikseni.
Minulla on niin päin, että siellä täällä ilmenevät mukavat yhteiset ajanviettohetket eivät korvaa jatkuvan, tunkkaisen himoseksin aiheuttamaa uupumusta ja latistumista. Olen kuluttanut loppuun seksuaalisen innon, joka naiselle on varattu eliniäksi. Kaipaan toki yhdessäoloa ja kivoja hetkiä, mutta lamaava, tyhjäksi tekevä seksi on liian kova hinta maksettavaksi niistä.
N37
Useimmilla naisilla tuo on kulunut jo ennen kuin tapaavat aviomiehensä.
Mutta silti ne miehet haluavat naimisiin naisen kanssa, jota ei enää seksi kiinnosta. Miksi?
Naiset onnistuu teeskentelemään just sen aikaa kun on pakko.
Vähän sama kun mies esittää täydellistä isämateriaalia naiselle vuosikaudet kunnes nainen porsii. Sen jälkeen miehestä paljastuu aivan uusi puoli jota nainen ei ole koskaan havainnut (mutta kaikki naisen ja miehen kaverit on)
Noita ei voi verrata. Lapsen saaminen tarkoittaa sitä, että parisuhteeseen tulee uusi ihminen, joka vaatii valtavan paljon aikaa ja huomiota. Jos asutte kaksiossa tai pienessä kolmiossa, niin ottakaa sinne alivuokralainen, joka on kaikki päivät kotona ja tulkaa sitten kertomaan, vaikuttaako se parisuhteeseen.
Miten olisi kymmenen vuoden seurusteluaika ennen avioliittoa? Kukaan ei jaksa harrastaa innokkaasti seksiä vuosikausia, jos se ei oikeasti kiinnosta.
Ei jaksakaan, sen takia naiset alkavat vänkäämään kuinka pitäisi päästä avioon.
Miehille yleensä sopii seurusteluajaksi vaikka loppuelämä.
Avioliittoon tarvitaan kummankin suostumus ja oma aktiivisuus.
Edelleen: naiset alkavat vänkäämään koska haluavat pois seurustelusta, syynä mm. tuo seksistä kiinnostuneisuuden teeskentely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen päälle 40-vuotias eronnut mies ja tunnistan piirteen itsessäni.
En halua syvempää suhdetta naisen kanssa, koska en jaksa kuunnella draamaa milloin mistäkin turhasta. Monilla naisilla on taipumus kehittää ongelmia tyhjästä ja en vain halua enää kuluttaa voimavarojani turhaan.
Asenteeseeni ehkä vaikuttaa se että eksälläni oli PMS ja olen kuluttanut loppuun sen määrän ymmärrystä mitä miehelle on varattu eliniäksi. Tiedän ja tiedostan että kaikki naiset eivät ole hormonipäissään riehuviaa raivottaria, mutta voimavarat ovat loppu.
Onneksi iän myötä alkaa halut vähetä ja ajattelen seksiä entistä harvemmin. Seksi ei korvaa sitä henkistä painolastia mikä tulisi parisuhteen mukana. Eron jälkeen olen tuntenut voivani paljon paremmin. Mielialani on kohentunut ja elämä tuntuu hyvältä. Vain parisuhde voisi pilata fiilikseni.
Minulla on niin päin, että siellä täällä ilmenevät mukavat yhteiset ajanviettohetket eivät korvaa jatkuvan, tunkkaisen himoseksin aiheuttamaa uupumusta ja latistumista. Olen kuluttanut loppuun seksuaalisen innon, joka naiselle on varattu eliniäksi. Kaipaan toki yhdessäoloa ja kivoja hetkiä, mutta lamaava, tyhjäksi tekevä seksi on liian kova hinta maksettavaksi niistä.
N37
Useimmilla naisilla tuo on kulunut jo ennen kuin tapaavat aviomiehensä.
Mutta silti ne miehet haluavat naimisiin naisen kanssa, jota ei enää seksi kiinnosta. Miksi?
Hyvin harva mies haluaa naimisiin mutta hyvin moni mies pakotetaan avioliittoon kun rakastamansa nainen päättää vaatia päivää prinsessana ja uhkailee jättävänsä miehen jos ei pääse naimisiin.
Jos ymmärtäisit naisista yhtään mitään, olisit innoissassi antamassa rakastamallesi naiselle lahjana avioliiton kanssasi (mikäli nainen myös rakastaa sinua). Toivottavasti sinä olet pitänyt pääsi ja naisesi on lähtenyt myös eikä vain uhkaillut. Te ette ole toisillenne sopivat. Sinä et ole aviomiesmateriaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän naisetkaan tyydy miesten kohdalla vaan vaatii itselleen parasta ja se on hyväksyttävää mutta herää kysymys miksi miesten pitäisi tyytyä eikä saisi vaatia parasta mahdollista? Eikö miehen omalla halulla ole mitään merkitystä?
Ei tietenkään saa, ainakaan noiden naisten mielestä jotka jää ilman.
Muistakaa tytöt että nainen on onnellisimmillaan sinkkuna.
Ja kuitenkin Suomessa terapioita hallitsee yksinelävät 24-35-vuotiaat naiset? Ei se sinkkuus taida ihan onnelliseksi tehdä.
Terapia on paljon parempi vaihtoehto kuin ongelmien peittäminen ryyppäämällä, kuten miehet tuntuvat tekevän.
Miehille ei anneta terapiaan lähetettä, naiset myöntää ne toisille naisille.
Mene mieslääkärille ja etsi miesterapeutti.
Seurasin sivusta naispuolisen läheisen kamppailua terapeutille pääsyn suhteen. Pitäisi ensin tietää millaisia ongelmaia lähdetään ratkomaan, ei sinne noin vain kävellä.
Toki sä kúsilútka vain trollaan kun ei sulla ole elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen päälle 40-vuotias eronnut mies ja tunnistan piirteen itsessäni.
En halua syvempää suhdetta naisen kanssa, koska en jaksa kuunnella draamaa milloin mistäkin turhasta. Monilla naisilla on taipumus kehittää ongelmia tyhjästä ja en vain halua enää kuluttaa voimavarojani turhaan.
Asenteeseeni ehkä vaikuttaa se että eksälläni oli PMS ja olen kuluttanut loppuun sen määrän ymmärrystä mitä miehelle on varattu eliniäksi. Tiedän ja tiedostan että kaikki naiset eivät ole hormonipäissään riehuviaa raivottaria, mutta voimavarat ovat loppu.
Onneksi iän myötä alkaa halut vähetä ja ajattelen seksiä entistä harvemmin. Seksi ei korvaa sitä henkistä painolastia mikä tulisi parisuhteen mukana. Eron jälkeen olen tuntenut voivani paljon paremmin. Mielialani on kohentunut ja elämä tuntuu hyvältä. Vain parisuhde voisi pilata fiilikseni.
Minulla on niin päin, että siellä täällä ilmenevät mukavat yhteiset ajanviettohetket eivät korvaa jatkuvan, tunkkaisen himoseksin aiheuttamaa uupumusta ja latistumista. Olen kuluttanut loppuun seksuaalisen innon, joka naiselle on varattu eliniäksi. Kaipaan toki yhdessäoloa ja kivoja hetkiä, mutta lamaava, tyhjäksi tekevä seksi on liian kova hinta maksettavaksi niistä.
N37
Useimmilla naisilla tuo on kulunut jo ennen kuin tapaavat aviomiehensä.
Mutta silti ne miehet haluavat naimisiin naisen kanssa, jota ei enää seksi kiinnosta. Miksi?
Hyvin harva mies haluaa naimisiin mutta hyvin moni mies pakotetaan avioliittoon kun rakastamansa nainen päättää vaatia päivää prinsessana ja uhkailee jättävänsä miehen jos ei pääse naimisiin.
Jos ymmärtäisit naisista yhtään mitään, olisit innoissassi antamassa rakastamallesi naiselle lahjana avioliiton kanssasi (mikäli nainen myös rakastaa sinua). Toivottavasti sinä olet pitänyt pääsi ja naisesi on lähtenyt myös eikä vain uhkaillut. Te ette ole toisillenne sopivat. Sinä et ole aviomiesmateriaalia.
Eivät naiset voi rakastaa miehiä. Miehissä kiinnostaa vain jokin mitä ko. mies naiselle tarjoaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen päälle 40-vuotias eronnut mies ja tunnistan piirteen itsessäni.
En halua syvempää suhdetta naisen kanssa, koska en jaksa kuunnella draamaa milloin mistäkin turhasta. Monilla naisilla on taipumus kehittää ongelmia tyhjästä ja en vain halua enää kuluttaa voimavarojani turhaan.
Asenteeseeni ehkä vaikuttaa se että eksälläni oli PMS ja olen kuluttanut loppuun sen määrän ymmärrystä mitä miehelle on varattu eliniäksi. Tiedän ja tiedostan että kaikki naiset eivät ole hormonipäissään riehuviaa raivottaria, mutta voimavarat ovat loppu.
Onneksi iän myötä alkaa halut vähetä ja ajattelen seksiä entistä harvemmin. Seksi ei korvaa sitä henkistä painolastia mikä tulisi parisuhteen mukana. Eron jälkeen olen tuntenut voivani paljon paremmin. Mielialani on kohentunut ja elämä tuntuu hyvältä. Vain parisuhde voisi pilata fiilikseni.
Minulla on niin päin, että siellä täällä ilmenevät mukavat yhteiset ajanviettohetket eivät korvaa jatkuvan, tunkkaisen himoseksin aiheuttamaa uupumusta ja latistumista. Olen kuluttanut loppuun seksuaalisen innon, joka naiselle on varattu eliniäksi. Kaipaan toki yhdessäoloa ja kivoja hetkiä, mutta lamaava, tyhjäksi tekevä seksi on liian kova hinta maksettavaksi niistä.
N37
Useimmilla naisilla tuo on kulunut jo ennen kuin tapaavat aviomiehensä.
Mutta silti ne miehet haluavat naimisiin naisen kanssa, jota ei enää seksi kiinnosta. Miksi?
Naiset onnistuu teeskentelemään just sen aikaa kun on pakko.
Vähän sama kun mies esittää täydellistä isämateriaalia naiselle vuosikaudet kunnes nainen porsii. Sen jälkeen miehestä paljastuu aivan uusi puoli jota nainen ei ole koskaan havainnut (mutta kaikki naisen ja miehen kaverit on)
Noita ei voi verrata. Lapsen saaminen tarkoittaa sitä, että parisuhteeseen tulee uusi ihminen, joka vaatii valtavan paljon aikaa ja huomiota. Jos asutte kaksiossa tai pienessä kolmiossa, niin ottakaa sinne alivuokralainen, joka on kaikki päivät kotona ja tulkaa sitten kertomaan, vaikuttaako se parisuhteeseen.
Miten olisi kymmenen vuoden seurusteluaika ennen avioliittoa? Kukaan ei jaksa harrastaa innokkaasti seksiä vuosikausia, jos se ei oikeasti kiinnosta.
Ei jaksakaan, sen takia naiset alkavat vänkäämään kuinka pitäisi päästä avioon.
Miehille yleensä sopii seurusteluajaksi vaikka loppuelämä.
Avioliittoon tarvitaan kummankin suostumus ja oma aktiivisuus.
Edelleen: naiset alkavat vänkäämään koska haluavat pois seurustelusta, syynä mm. tuo seksistä kiinnostuneisuuden teeskentely.
Onko se vänkääminen jotenkin velvoittavaa, vai eikö mies osaa sanoa, että "valitettavasti vaikuttaa siltä, että haluamme suhteelta eri asioita - sen vuoksi minusta tuntuu, että meidän kannattaa jatkaa erillään"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen päälle 40-vuotias eronnut mies ja tunnistan piirteen itsessäni.
En halua syvempää suhdetta naisen kanssa, koska en jaksa kuunnella draamaa milloin mistäkin turhasta. Monilla naisilla on taipumus kehittää ongelmia tyhjästä ja en vain halua enää kuluttaa voimavarojani turhaan.
Asenteeseeni ehkä vaikuttaa se että eksälläni oli PMS ja olen kuluttanut loppuun sen määrän ymmärrystä mitä miehelle on varattu eliniäksi. Tiedän ja tiedostan että kaikki naiset eivät ole hormonipäissään riehuviaa raivottaria, mutta voimavarat ovat loppu.
Onneksi iän myötä alkaa halut vähetä ja ajattelen seksiä entistä harvemmin. Seksi ei korvaa sitä henkistä painolastia mikä tulisi parisuhteen mukana. Eron jälkeen olen tuntenut voivani paljon paremmin. Mielialani on kohentunut ja elämä tuntuu hyvältä. Vain parisuhde voisi pilata fiilikseni.
Minulla on niin päin, että siellä täällä ilmenevät mukavat yhteiset ajanviettohetket eivät korvaa jatkuvan, tunkkaisen himoseksin aiheuttamaa uupumusta ja latistumista. Olen kuluttanut loppuun seksuaalisen innon, joka naiselle on varattu eliniäksi. Kaipaan toki yhdessäoloa ja kivoja hetkiä, mutta lamaava, tyhjäksi tekevä seksi on liian kova hinta maksettavaksi niistä.
N37
Useimmilla naisilla tuo on kulunut jo ennen kuin tapaavat aviomiehensä.
Mutta silti ne miehet haluavat naimisiin naisen kanssa, jota ei enää seksi kiinnosta. Miksi?
Naiset onnistuu teeskentelemään just sen aikaa kun on pakko.
Vähän sama kun mies esittää täydellistä isämateriaalia naiselle vuosikaudet kunnes nainen porsii. Sen jälkeen miehestä paljastuu aivan uusi puoli jota nainen ei ole koskaan havainnut (mutta kaikki naisen ja miehen kaverit on)
Noita ei voi verrata. Lapsen saaminen tarkoittaa sitä, että parisuhteeseen tulee uusi ihminen, joka vaatii valtavan paljon aikaa ja huomiota. Jos asutte kaksiossa tai pienessä kolmiossa, niin ottakaa sinne alivuokralainen, joka on kaikki päivät kotona ja tulkaa sitten kertomaan, vaikuttaako se parisuhteeseen.
Miten olisi kymmenen vuoden seurusteluaika ennen avioliittoa? Kukaan ei jaksa harrastaa innokkaasti seksiä vuosikausia, jos se ei oikeasti kiinnosta.
Ei jaksakaan, sen takia naiset alkavat vänkäämään kuinka pitäisi päästä avioon.
Miehille yleensä sopii seurusteluajaksi vaikka loppuelämä.
Avioliittoon tarvitaan kummankin suostumus ja oma aktiivisuus.
Edelleen: naiset alkavat vänkäämään koska haluavat pois seurustelusta, syynä mm. tuo seksistä kiinnostuneisuuden teeskentely.
Mikä estää eroamasta sitten, kun paljastuu, että seksi ei toimikaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla sinkkuus on aina naisen oma valinta ellei nainen ole todella ruma/lihava.
Miehillä sinkkuus taas harvoin on oma valinta.
Tämä on se isoin ero parisuhdemarkkinoilla.Lähes aina se on oma valinta. Joku löytyy, kun riittävästi laskee rimaa. Harva mieskään kelpuuttaisi ihan kenet vaan.
Naisilla se on lähes aina oma valinta kun taas miehillä ei ole.
Keskitason nainen saa lähestymis yrityksiä jatkuvasti kun taas keskitason mies ei juurikaan saa. Nainen voi ehdokkaista valita ne parhaimmat miehet.
Mies jos on hyvin komea(pitkä ja atleettinen) sekä korkeakoulutettu(eli hyvätuloinen) niin silloin se mies voi tehdä samoin kuin keskitason nainen.En minä väittänytkään, että kaikilla on samat mahdollisuudet ja saman verran kysyntää pariutumismarkkinoilla. Tosin tässäkin yksilöiden väliset erot merkkaa enemmän kuin sukupuolten väliset. Jotkut miehet on kuumaa kamaa ja jotkut naiset hyökiöitä.
Mutta on se sinkkuus silti loppupeleissä oma valinta, jos ei itse tee aktiivisesti lähestymisiä ja/tai ei kelpuuta niitä jotka saa.
Naisille se on omavalinta lähes aina kun taas miehille ei ole. Sukupuoli nimenomaan tässä on se merkittävin ero.
Keskiverto nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa miesehdokkaista eikä miehillä tätä mahdollisuutta ole ellei mies ole se komea ja rikas.Alkuperäinen väite ei koskenut mahdollisuutta valita lukuisista kumppaniehokkaista, vaan sitä onko sinkkuus oma valinta. Ja sinkkuus on oma valinta, jos olisi mahdollisuus yhteenkin kumppaniin.
Etkä sinä tajua perusnaisen elämästä yhtään mitään. Hyvin harvalla naisellakaan mitään ehdokaskaartia on tarjolla. Tinderin matchit ei ole mitään mitään vakavia kumppaniehdokkaita ja moni nainen saa livenä iskuyrityksiä kerran vuodessa jos sitäkään. Kun ei kaikki naiset ole nättejä laihoja kaksikymppisiä.
Keskiverto nainen saa vuodessa lukuisia lähestymisyrityksiä kun taas keskivertomies saa vuodessa 0 lähestymisyritystä.
Nainen voi valita miesehdokkaista kumppaninsa eli sinkkuus on naisen oma valinta, mies ei voi valita koska kukaan ei sitä lähesty eli sinkkuus ei ole miehen oma valinta.
Jos nainen on tosi ruma tai lihava niin silloin se ei saa lähestymisyrityksiä kovinkaan paljoa, keskiverto naisella tarkoitin normaalipainoista ja perusnättiä naista.
Yrität nyt vääristellä asioita ja naiset on myös tosi nirsoja.No minä olen normaalipainoinen ja perusnätti nainen. En ole koskaan saanut lukuisia lähestymisyrityksiä, mutta kiinnostuneita miehiä on kyllä elämän aikana ollut sen verran, että seuraa löytyisi kyllä - ei se tarkoita sitä, että aina löyty parisuhde kun sitä toivoisin, koska minulla on kumppanin suhteen muitakin kriteereitä kuin vain se, että mies haluaa suhteeseen kanssani. Löydän kuitenkin aika helposti suhteen, ja minusta ollaan kiinnostuneita.
Kaikki kiinnostuneet eivät myöskään tee aloitetta - joillain on syynä ujous tai se, että eivät usko kiinnostuksen olevan molemminpuolista. Tämän vuoksi moni niistäkin, joiden luulisi saavan jatkuvasti iskuyrityksiä, eivät niitä kuitenkaan saa. Jos nainen ei yleisesti ottaen flirttaile miehille vaan käyttäytyy kaikkia kohtaan asiallisesti, ei se työpaikan ihastunut mies tai muu tuttu kiinnostunut oleta mielenkiinnon olevan vastavuoroista, ja moni ei muutenkaan uskalla aina laittaa itseään likoon tehdäkseen aloitteen.
Se mitä luulet itsestäsi ei ehkä pidä paikkaansa, naiset usein yliarvioivat oman tasonsa.
Nainen sanoo olevansa normaalipainoinen vaikka se on lihava ja nainen sanoo olevansa kaunis vaikka se on ruma.
Kuvia pitäisi sinusta nähdä ensin niin sitten voidaan sanoa oletko kaunis tai normaalipainoinen.
Sinä olet nirso ja sinä olet omasta tahdostasi sinkku. Miehellä on varaa valita kumppani vain silloin jos se on todella tasokas eli komea ja rikas.En ymmärrä mitä tarkoitat oman taso yliarvioimisella. Pikemminkin ihmiset ovat ylikriittisiä. Kyllä jokainen itse tietää täydellisen hyvin, jos poikkeaa yleisestä kauneusihanteesta, ja jokainen todellakin tietää, jos kehossa on ylimääräistä rasvaa. Joskus ihmiset ovat itseään kohtaan jopa ylikriittisiä, eli pidetään vakavina puutteina sellaistakin, mikä muiden mielestä ei haittaa ollenkaan. Monella on myös vähän huono itsetunto. Ja nimenomaan kilojen suhteen ihmiset ovat kriittisiä. En hetkeäkään usko, että kukaan lihava kuvittelisi olevansa normaalipainoinen saati hoikka, tai että ruma kuvittelisi olevansa kaunis. Vaikka muut kuinka kehuisivat valokuvia ja vakuuttelisivat, että "näytät hyvältä", niin ei ihminen sitä oikeasti usko, jos omissa silmissään on epätäydellinen. Toki ajan kanssa valtaosa oppii hyväksymään itsensä, mutta se on eri asia kuin se, että yliarvioisi ulkonäkönsä.
On sellaisia kaunis-identiteetin nuorena omaksuneita, joilla menee hämmentävän kauan tajuta, että koko S ei todellakaan enää mahdu heidän uudelle "muodonmuutoksen" kokeneelle L-koon vartalolleen.
Oma tuttavanaiseni jatkaa vielä nelikymppisenäkin kieltäymyksessä eloaan hokemalla, että kasvojen kauneus on miehille tärkeämpää kuin pullea keho, sille pulleudelle voi tehdä jotain - hän on ollut lihava koko aikuisikänsä, ei ole tekemässä sille yhtään mitään. Mutta ei näe sitä miinuksena, sillä se on periaatteessa muutettava ominaisuus. Joku toinen voisi ajatella, että kasvojen kauneus ei niin merkitse, kun sille ei voi mitään, mutta kehonkoostumus kertoo ihmisen valinnoista ja tavasta elää. No, meitä on moneen junaan.
No entä sitten? Mitä väliä sillä oikeastaan on, jos joku kuvittelee olevansa kauniimpi kuin on?
Ei muuten mitään, mutta jos sen kuvitellun kauneuden ajattelee yleiseksi 'tasoksi' ja siltä kuvitellulta tasoltaan valkkailee miehiä tai lyttää muita. Tiedän ihmisiä jotka kuvittelee itsestään liikoja ja arvostelee sitten toisia ihmisiä. Vierestä katsottuna tekee mieli sanoa, että milläs paukuilla sinä muita arvostelet? Siinä ei ole mitään vikaa jos tiedostaa tosiasiat ja silti pitää itseään kauniina, tasojen ulkopuolella. Se on itse asiassa ihan ihailtavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän naisetkaan tyydy miesten kohdalla vaan vaatii itselleen parasta ja se on hyväksyttävää mutta herää kysymys miksi miesten pitäisi tyytyä eikä saisi vaatia parasta mahdollista? Eikö miehen omalla halulla ole mitään merkitystä?
Ei tietenkään saa, ainakaan noiden naisten mielestä jotka jää ilman.
Muistakaa tytöt että nainen on onnellisimmillaan sinkkuna.
Miksi tälläkin palstalla on kymmenittäin naisia jotka haikailevat pois siitä onnen ja autuuden tilasta?
Onko se jotain kurjuuden maksimoimista vai?
Ne haluaa mieheltä jotain.
Yleensä sen rahat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen päälle 40-vuotias eronnut mies ja tunnistan piirteen itsessäni.
En halua syvempää suhdetta naisen kanssa, koska en jaksa kuunnella draamaa milloin mistäkin turhasta. Monilla naisilla on taipumus kehittää ongelmia tyhjästä ja en vain halua enää kuluttaa voimavarojani turhaan.
Asenteeseeni ehkä vaikuttaa se että eksälläni oli PMS ja olen kuluttanut loppuun sen määrän ymmärrystä mitä miehelle on varattu eliniäksi. Tiedän ja tiedostan että kaikki naiset eivät ole hormonipäissään riehuviaa raivottaria, mutta voimavarat ovat loppu.
Onneksi iän myötä alkaa halut vähetä ja ajattelen seksiä entistä harvemmin. Seksi ei korvaa sitä henkistä painolastia mikä tulisi parisuhteen mukana. Eron jälkeen olen tuntenut voivani paljon paremmin. Mielialani on kohentunut ja elämä tuntuu hyvältä. Vain parisuhde voisi pilata fiilikseni.
Minulla on niin päin, että siellä täällä ilmenevät mukavat yhteiset ajanviettohetket eivät korvaa jatkuvan, tunkkaisen himoseksin aiheuttamaa uupumusta ja latistumista. Olen kuluttanut loppuun seksuaalisen innon, joka naiselle on varattu eliniäksi. Kaipaan toki yhdessäoloa ja kivoja hetkiä, mutta lamaava, tyhjäksi tekevä seksi on liian kova hinta maksettavaksi niistä.
N37
Useimmilla naisilla tuo on kulunut jo ennen kuin tapaavat aviomiehensä.
Mutta silti ne miehet haluavat naimisiin naisen kanssa, jota ei enää seksi kiinnosta. Miksi?
Naiset onnistuu teeskentelemään just sen aikaa kun on pakko.
Vähän sama kun mies esittää täydellistä isämateriaalia naiselle vuosikaudet kunnes nainen porsii. Sen jälkeen miehestä paljastuu aivan uusi puoli jota nainen ei ole koskaan havainnut (mutta kaikki naisen ja miehen kaverit on)
Noita ei voi verrata. Lapsen saaminen tarkoittaa sitä, että parisuhteeseen tulee uusi ihminen, joka vaatii valtavan paljon aikaa ja huomiota. Jos asutte kaksiossa tai pienessä kolmiossa, niin ottakaa sinne alivuokralainen, joka on kaikki päivät kotona ja tulkaa sitten kertomaan, vaikuttaako se parisuhteeseen.
Miten olisi kymmenen vuoden seurusteluaika ennen avioliittoa? Kukaan ei jaksa harrastaa innokkaasti seksiä vuosikausia, jos se ei oikeasti kiinnosta.
Ei jaksakaan, sen takia naiset alkavat vänkäämään kuinka pitäisi päästä avioon.
Miehille yleensä sopii seurusteluajaksi vaikka loppuelämä.
Avioliittoon tarvitaan kummankin suostumus ja oma aktiivisuus.
Edelleen: naiset alkavat vänkäämään koska haluavat pois seurustelusta, syynä mm. tuo seksistä kiinnostuneisuuden teeskentely.
Mikä estää eroamasta sitten, kun paljastuu, että seksi ei toimikaan?
Mies saisi olla kokoajan muuttamassa ja jakamassa lusikoita. Lisäksi nainen voi teeskennellä hetken aikaa että se on vain tilapäistä.
Mutta vastaus on: ei mikään. Oletko huomannut että avioeroja tapahtuu aika paljon?
Mikä estää naisia eroamasta kun paljastuu ettei mies tiskaa, siivoa tai pese pyykkiä ja osallistu lasten hoitoon? Miksi edes otatte sen miehen :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen päälle 40-vuotias eronnut mies ja tunnistan piirteen itsessäni.
En halua syvempää suhdetta naisen kanssa, koska en jaksa kuunnella draamaa milloin mistäkin turhasta. Monilla naisilla on taipumus kehittää ongelmia tyhjästä ja en vain halua enää kuluttaa voimavarojani turhaan.
Asenteeseeni ehkä vaikuttaa se että eksälläni oli PMS ja olen kuluttanut loppuun sen määrän ymmärrystä mitä miehelle on varattu eliniäksi. Tiedän ja tiedostan että kaikki naiset eivät ole hormonipäissään riehuviaa raivottaria, mutta voimavarat ovat loppu.
Onneksi iän myötä alkaa halut vähetä ja ajattelen seksiä entistä harvemmin. Seksi ei korvaa sitä henkistä painolastia mikä tulisi parisuhteen mukana. Eron jälkeen olen tuntenut voivani paljon paremmin. Mielialani on kohentunut ja elämä tuntuu hyvältä. Vain parisuhde voisi pilata fiilikseni.
Minulla on niin päin, että siellä täällä ilmenevät mukavat yhteiset ajanviettohetket eivät korvaa jatkuvan, tunkkaisen himoseksin aiheuttamaa uupumusta ja latistumista. Olen kuluttanut loppuun seksuaalisen innon, joka naiselle on varattu eliniäksi. Kaipaan toki yhdessäoloa ja kivoja hetkiä, mutta lamaava, tyhjäksi tekevä seksi on liian kova hinta maksettavaksi niistä.
N37
Useimmilla naisilla tuo on kulunut jo ennen kuin tapaavat aviomiehensä.
Mutta silti ne miehet haluavat naimisiin naisen kanssa, jota ei enää seksi kiinnosta. Miksi?
Naiset onnistuu teeskentelemään just sen aikaa kun on pakko.
Vähän sama kun mies esittää täydellistä isämateriaalia naiselle vuosikaudet kunnes nainen porsii. Sen jälkeen miehestä paljastuu aivan uusi puoli jota nainen ei ole koskaan havainnut (mutta kaikki naisen ja miehen kaverit on)
Noita ei voi verrata. Lapsen saaminen tarkoittaa sitä, että parisuhteeseen tulee uusi ihminen, joka vaatii valtavan paljon aikaa ja huomiota. Jos asutte kaksiossa tai pienessä kolmiossa, niin ottakaa sinne alivuokralainen, joka on kaikki päivät kotona ja tulkaa sitten kertomaan, vaikuttaako se parisuhteeseen.
Miten olisi kymmenen vuoden seurusteluaika ennen avioliittoa? Kukaan ei jaksa harrastaa innokkaasti seksiä vuosikausia, jos se ei oikeasti kiinnosta.
Ei jaksakaan, sen takia naiset alkavat vänkäämään kuinka pitäisi päästä avioon.
Miehille yleensä sopii seurusteluajaksi vaikka loppuelämä.
Avioliittoon tarvitaan kummankin suostumus ja oma aktiivisuus.
Edelleen: naiset alkavat vänkäämään koska haluavat pois seurustelusta, syynä mm. tuo seksistä kiinnostuneisuuden teeskentely.
Onko se vänkääminen jotenkin velvoittavaa, vai eikö mies osaa sanoa, että "valitettavasti vaikuttaa siltä, että haluamme suhteelta eri asioita - sen vuoksi minusta tuntuu, että meidän kannattaa jatkaa erillään"?
Ei ole velvoittavaa.
Eivätkö naiset osaa sanoa miehelle seurustelun aikana että hänen olisi hyvä osallistua siivoamiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla sinkkuus on aina naisen oma valinta ellei nainen ole todella ruma/lihava.
Miehillä sinkkuus taas harvoin on oma valinta.
Tämä on se isoin ero parisuhdemarkkinoilla.Lähes aina se on oma valinta. Joku löytyy, kun riittävästi laskee rimaa. Harva mieskään kelpuuttaisi ihan kenet vaan.
Naisilla se on lähes aina oma valinta kun taas miehillä ei ole.
Keskitason nainen saa lähestymis yrityksiä jatkuvasti kun taas keskitason mies ei juurikaan saa. Nainen voi ehdokkaista valita ne parhaimmat miehet.
Mies jos on hyvin komea(pitkä ja atleettinen) sekä korkeakoulutettu(eli hyvätuloinen) niin silloin se mies voi tehdä samoin kuin keskitason nainen.En minä väittänytkään, että kaikilla on samat mahdollisuudet ja saman verran kysyntää pariutumismarkkinoilla. Tosin tässäkin yksilöiden väliset erot merkkaa enemmän kuin sukupuolten väliset. Jotkut miehet on kuumaa kamaa ja jotkut naiset hyökiöitä.
Mutta on se sinkkuus silti loppupeleissä oma valinta, jos ei itse tee aktiivisesti lähestymisiä ja/tai ei kelpuuta niitä jotka saa.
Naisille se on omavalinta lähes aina kun taas miehille ei ole. Sukupuoli nimenomaan tässä on se merkittävin ero.
Keskiverto nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa miesehdokkaista eikä miehillä tätä mahdollisuutta ole ellei mies ole se komea ja rikas.Alkuperäinen väite ei koskenut mahdollisuutta valita lukuisista kumppaniehokkaista, vaan sitä onko sinkkuus oma valinta. Ja sinkkuus on oma valinta, jos olisi mahdollisuus yhteenkin kumppaniin.
Etkä sinä tajua perusnaisen elämästä yhtään mitään. Hyvin harvalla naisellakaan mitään ehdokaskaartia on tarjolla. Tinderin matchit ei ole mitään mitään vakavia kumppaniehdokkaita ja moni nainen saa livenä iskuyrityksiä kerran vuodessa jos sitäkään. Kun ei kaikki naiset ole nättejä laihoja kaksikymppisiä.
Keskiverto nainen saa vuodessa lukuisia lähestymisyrityksiä kun taas keskivertomies saa vuodessa 0 lähestymisyritystä.
Nainen voi valita miesehdokkaista kumppaninsa eli sinkkuus on naisen oma valinta, mies ei voi valita koska kukaan ei sitä lähesty eli sinkkuus ei ole miehen oma valinta.
Jos nainen on tosi ruma tai lihava niin silloin se ei saa lähestymisyrityksiä kovinkaan paljoa, keskiverto naisella tarkoitin normaalipainoista ja perusnättiä naista.
Yrität nyt vääristellä asioita ja naiset on myös tosi nirsoja.No minä olen normaalipainoinen ja perusnätti nainen. En ole koskaan saanut lukuisia lähestymisyrityksiä, mutta kiinnostuneita miehiä on kyllä elämän aikana ollut sen verran, että seuraa löytyisi kyllä - ei se tarkoita sitä, että aina löyty parisuhde kun sitä toivoisin, koska minulla on kumppanin suhteen muitakin kriteereitä kuin vain se, että mies haluaa suhteeseen kanssani. Löydän kuitenkin aika helposti suhteen, ja minusta ollaan kiinnostuneita.
Kaikki kiinnostuneet eivät myöskään tee aloitetta - joillain on syynä ujous tai se, että eivät usko kiinnostuksen olevan molemminpuolista. Tämän vuoksi moni niistäkin, joiden luulisi saavan jatkuvasti iskuyrityksiä, eivät niitä kuitenkaan saa. Jos nainen ei yleisesti ottaen flirttaile miehille vaan käyttäytyy kaikkia kohtaan asiallisesti, ei se työpaikan ihastunut mies tai muu tuttu kiinnostunut oleta mielenkiinnon olevan vastavuoroista, ja moni ei muutenkaan uskalla aina laittaa itseään likoon tehdäkseen aloitteen.
Se mitä luulet itsestäsi ei ehkä pidä paikkaansa, naiset usein yliarvioivat oman tasonsa.
Nainen sanoo olevansa normaalipainoinen vaikka se on lihava ja nainen sanoo olevansa kaunis vaikka se on ruma.
Kuvia pitäisi sinusta nähdä ensin niin sitten voidaan sanoa oletko kaunis tai normaalipainoinen.
Sinä olet nirso ja sinä olet omasta tahdostasi sinkku. Miehellä on varaa valita kumppani vain silloin jos se on todella tasokas eli komea ja rikas.En ymmärrä mitä tarkoitat oman taso yliarvioimisella. Pikemminkin ihmiset ovat ylikriittisiä. Kyllä jokainen itse tietää täydellisen hyvin, jos poikkeaa yleisestä kauneusihanteesta, ja jokainen todellakin tietää, jos kehossa on ylimääräistä rasvaa. Joskus ihmiset ovat itseään kohtaan jopa ylikriittisiä, eli pidetään vakavina puutteina sellaistakin, mikä muiden mielestä ei haittaa ollenkaan. Monella on myös vähän huono itsetunto. Ja nimenomaan kilojen suhteen ihmiset ovat kriittisiä. En hetkeäkään usko, että kukaan lihava kuvittelisi olevansa normaalipainoinen saati hoikka, tai että ruma kuvittelisi olevansa kaunis. Vaikka muut kuinka kehuisivat valokuvia ja vakuuttelisivat, että "näytät hyvältä", niin ei ihminen sitä oikeasti usko, jos omissa silmissään on epätäydellinen. Toki ajan kanssa valtaosa oppii hyväksymään itsensä, mutta se on eri asia kuin se, että yliarvioisi ulkonäkönsä.
On sellaisia kaunis-identiteetin nuorena omaksuneita, joilla menee hämmentävän kauan tajuta, että koko S ei todellakaan enää mahdu heidän uudelle "muodonmuutoksen" kokeneelle L-koon vartalolleen.
Oma tuttavanaiseni jatkaa vielä nelikymppisenäkin kieltäymyksessä eloaan hokemalla, että kasvojen kauneus on miehille tärkeämpää kuin pullea keho, sille pulleudelle voi tehdä jotain - hän on ollut lihava koko aikuisikänsä, ei ole tekemässä sille yhtään mitään. Mutta ei näe sitä miinuksena, sillä se on periaatteessa muutettava ominaisuus. Joku toinen voisi ajatella, että kasvojen kauneus ei niin merkitse, kun sille ei voi mitään, mutta kehonkoostumus kertoo ihmisen valinnoista ja tavasta elää. No, meitä on moneen junaan.
No entä sitten? Mitä väliä sillä oikeastaan on, jos joku kuvittelee olevansa kauniimpi kuin on?
Ei muuten mitään, mutta jos sen kuvitellun kauneuden ajattelee yleiseksi 'tasoksi' ja siltä kuvitellulta tasoltaan valkkailee miehiä tai lyttää muita. Tiedän ihmisiä jotka kuvittelee itsestään liikoja ja arvostelee sitten toisia ihmisiä. Vierestä katsottuna tekee mieli sanoa, että milläs paukuilla sinä muita arvostelet? Siinä ei ole mitään vikaa jos tiedostaa tosiasiat ja silti pitää itseään kauniina, tasojen ulkopuolella. Se on itse asiassa ihan ihailtavaa.
Eivät naiset sillä lailla "valkkaile" miehiä, että etsisivät omaan "tasoon" sopivia. Naiset "valkkailevat" ihan vain sillä perusteella, kiinnostaako joku vai ei.
En esimerkiksi itse osaisi sanoa, ketkä miehet ovat mitäkin tasoa, enkä todellakaan osaisi sanoa, ketkä olisivat samaa tasoa kuin mitä itse olen. Vaikka nyt kävisi ilmi, että olenkin aika heikkotasoinen, niin ei se tekisi niistä heikkotasoisista miehistä yhtään aiempaa kiinnostavampia.
Älä nyt viitsi kun kato asiaa on tutkittu. Se että nuo kaksi asiaa on räikeästi ristiriidassa on sivuseikka naisten logiikassa.