Parisuhdemarkkinoilla kukaan ei ole niin nirso kuin 40-50 vuotias mies.

Vierailija kirjoitti:

Mun täytyy sanoa että en tunnista suomalaista miestä näistä palstan viesteistä. En naisten enkä miesten kirjoittamista. Mun tuntemat on kunnollisia, mukavia, asiallisia, ihania, ei täydellisiä mutta kaikin puolin hyviä miehiä. Myös ne jotka ovat sinkuiksi päätyneet tai jääneet. En tunnista myöskään tuota nirsoutta. Olen itse hyvin tavallinen. Exäni (joka oli minua nuorempi ja kaikin tavoin hyvä mies) oli sitä mieltä että saisin kenet tahansa. Nykyinen (myös minua nuorempi ja suorastaan erinomainen mies) melkein palvoo maata jolla kävelen. Kyllä vaan miehilläkin on tunteet ja ne tunteet värittää myös mielipiteet.

Mutta joo. Halusin vaan kommentoida että en tunnista näitä palstan viestien miestä. Ehkä elän jossain kuplassa.

Elät kuplassa. Kaikki tietää että miehet ovat paskoja, íhmisjätettä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen päälle 40-vuotias eronnut mies ja tunnistan piirteen itsessäni.

En halua syvempää suhdetta naisen kanssa, koska en jaksa kuunnella draamaa milloin mistäkin turhasta. Monilla naisilla on taipumus kehittää ongelmia tyhjästä ja en vain halua enää kuluttaa voimavarojani turhaan.

Asenteeseeni ehkä vaikuttaa se että eksälläni oli PMS ja olen kuluttanut loppuun sen määrän ymmärrystä mitä miehelle on varattu eliniäksi. Tiedän ja tiedostan että kaikki naiset eivät ole hormonipäissään riehuviaa raivottaria, mutta voimavarat ovat loppu.

Onneksi iän myötä alkaa halut vähetä ja ajattelen seksiä entistä harvemmin. Seksi ei korvaa sitä henkistä painolastia mikä tulisi parisuhteen mukana. Eron jälkeen olen tuntenut voivani paljon paremmin. Mielialani on kohentunut ja elämä tuntuu hyvältä. Vain parisuhde voisi pilata fiilikseni.

Minulla on niin päin, että siellä täällä ilmenevät mukavat yhteiset ajanviettohetket eivät korvaa jatkuvan, tunkkaisen himoseksin aiheuttamaa uupumusta ja latistumista. Olen kuluttanut loppuun seksuaalisen innon, joka naiselle on varattu eliniäksi. Kaipaan toki yhdessäoloa ja kivoja hetkiä, mutta lamaava, tyhjäksi tekevä seksi on liian kova hinta maksettavaksi niistä.

N37

Useimmilla naisilla tuo on kulunut jo ennen kuin tapaavat aviomiehensä.

Mutta silti ne miehet haluavat naimisiin naisen kanssa, jota ei enää seksi kiinnosta. Miksi?

Hyvin harva mies haluaa naimisiin mutta hyvin moni mies pakotetaan avioliittoon kun rakastamansa nainen päättää vaatia päivää prinsessana ja uhkailee jättävänsä miehen jos ei pääse naimisiin.

Siinä on kuitenkin seurusteluaika, jolloin miehen luulisi huomaavan, että naista ei kiinnosta seksi. Vaikea uskoa, että miehet on niin tyhmiä mitä sinä väität.

Tiedätkös... mä oon ajatellut samaa naisista jotka valittaa kuinka mies muuttuu kun nainen saa lapset...

Mitä tarkoitat "nainen saa lapset"? Yksinkö se ne hankkii ja mies on ihan syytön tilanteeseen? Yleensä lapsen synnyttyä naisen on pakko muuttua, mutta moni mies jatkaa poikamieselämää.

n. 70% lapsista on käenpoikasia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen päälle 40-vuotias eronnut mies ja tunnistan piirteen itsessäni.

En halua syvempää suhdetta naisen kanssa, koska en jaksa kuunnella draamaa milloin mistäkin turhasta. Monilla naisilla on taipumus kehittää ongelmia tyhjästä ja en vain halua enää kuluttaa voimavarojani turhaan.

Asenteeseeni ehkä vaikuttaa se että eksälläni oli PMS ja olen kuluttanut loppuun sen määrän ymmärrystä mitä miehelle on varattu eliniäksi. Tiedän ja tiedostan että kaikki naiset eivät ole hormonipäissään riehuviaa raivottaria, mutta voimavarat ovat loppu.

Onneksi iän myötä alkaa halut vähetä ja ajattelen seksiä entistä harvemmin. Seksi ei korvaa sitä henkistä painolastia mikä tulisi parisuhteen mukana. Eron jälkeen olen tuntenut voivani paljon paremmin. Mielialani on kohentunut ja elämä tuntuu hyvältä. Vain parisuhde voisi pilata fiilikseni.

Minulla on niin päin, että siellä täällä ilmenevät mukavat yhteiset ajanviettohetket eivät korvaa jatkuvan, tunkkaisen himoseksin aiheuttamaa uupumusta ja latistumista. Olen kuluttanut loppuun seksuaalisen innon, joka naiselle on varattu eliniäksi. Kaipaan toki yhdessäoloa ja kivoja hetkiä, mutta lamaava, tyhjäksi tekevä seksi on liian kova hinta maksettavaksi niistä.

N37

Useimmilla naisilla tuo on kulunut jo ennen kuin tapaavat aviomiehensä.

Mutta silti ne miehet haluavat naimisiin naisen kanssa, jota ei enää seksi kiinnosta. Miksi?

Hyvin harva mies haluaa naimisiin mutta hyvin moni mies pakotetaan avioliittoon kun rakastamansa nainen päättää vaatia päivää prinsessana ja uhkailee jättävänsä miehen jos ei pääse naimisiin.

Siinä on kuitenkin seurusteluaika, jolloin miehen luulisi huomaavan, että naista ei kiinnosta seksi. Vaikea uskoa, että miehet on niin tyhmiä mitä sinä väität.

Tiedätkös... mä oon ajatellut samaa naisista jotka valittaa kuinka mies muuttuu kun nainen saa lapset...

Mitä tarkoitat "nainen saa lapset"? Yksinkö se ne hankkii ja mies on ihan syytön tilanteeseen? Yleensä lapsen synnyttyä naisen on pakko muuttua, mutta moni mies jatkaa poikamieselämää.

n. 70% lapsista on käenpoikasia

Eikö se luku ollut vielä pari viikkoa sitten 60 %? Nopsaanpa se nousee, ensi vuonna päästään jo yli 100 %:n.

Joko muuten selvitit omilta vanhemmiltasi, onko isäksi luulemasi mies oikeasti isäsi? Pyysitkö isyystestiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla sinkkuus on aina naisen oma valinta ellei nainen ole todella ruma/lihava.

Miehillä sinkkuus taas harvoin on oma valinta.

Tämä on se isoin ero parisuhdemarkkinoilla.

Lähes aina se on oma valinta. Joku löytyy, kun riittävästi laskee rimaa. Harva mieskään kelpuuttaisi ihan kenet vaan.

Naisilla se on lähes aina oma valinta kun taas miehillä ei ole.

Keskitason nainen saa lähestymis yrityksiä jatkuvasti kun taas keskitason mies ei juurikaan saa. Nainen voi ehdokkaista valita ne parhaimmat miehet.

Mies jos on hyvin komea(pitkä ja atleettinen) sekä korkeakoulutettu(eli hyvätuloinen) niin silloin se mies voi tehdä samoin kuin keskitason nainen.

En minä väittänytkään, että kaikilla on samat mahdollisuudet ja saman verran kysyntää pariutumismarkkinoilla. Tosin tässäkin yksilöiden väliset erot merkkaa enemmän kuin sukupuolten väliset. Jotkut miehet on kuumaa kamaa ja jotkut naiset hyökiöitä.

Mutta on se sinkkuus silti loppupeleissä oma valinta, jos ei itse tee aktiivisesti lähestymisiä ja/tai ei kelpuuta niitä jotka saa.

Naisille se on omavalinta lähes aina kun taas miehille ei ole. Sukupuoli nimenomaan tässä on se merkittävin ero.

Keskiverto nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa miesehdokkaista eikä miehillä tätä mahdollisuutta ole ellei mies ole se komea ja rikas.

Alkuperäinen väite ei koskenut mahdollisuutta valita lukuisista kumppaniehokkaista, vaan sitä onko sinkkuus oma valinta. Ja sinkkuus on oma valinta, jos olisi mahdollisuus yhteenkin kumppaniin.

Etkä sinä tajua perusnaisen elämästä yhtään mitään. Hyvin harvalla naisellakaan mitään ehdokaskaartia on tarjolla. Tinderin matchit ei ole mitään mitään vakavia kumppaniehdokkaita ja moni nainen saa livenä iskuyrityksiä kerran vuodessa jos sitäkään. Kun ei kaikki naiset ole nättejä laihoja kaksikymppisiä.

Keskiverto nainen saa vuodessa lukuisia lähestymisyrityksiä kun taas keskivertomies saa vuodessa 0 lähestymisyritystä.

Nainen voi valita miesehdokkaista kumppaninsa eli sinkkuus on naisen oma valinta, mies ei voi valita koska kukaan ei sitä lähesty eli sinkkuus ei ole miehen oma valinta.

Jos nainen on tosi ruma tai lihava niin silloin se ei saa lähestymisyrityksiä kovinkaan paljoa, keskiverto naisella tarkoitin normaalipainoista ja perusnättiä naista.

Yrität nyt vääristellä asioita ja naiset on myös tosi nirsoja.

No minä olen normaalipainoinen ja perusnätti nainen. En ole koskaan saanut lukuisia lähestymisyrityksiä, mutta kiinnostuneita miehiä on kyllä elämän aikana ollut sen verran, että seuraa löytyisi kyllä - ei se tarkoita sitä, että aina löyty parisuhde kun sitä toivoisin, koska minulla on kumppanin suhteen muitakin kriteereitä kuin vain se, että mies haluaa suhteeseen kanssani. Löydän kuitenkin aika helposti suhteen, ja minusta ollaan kiinnostuneita.

Kaikki kiinnostuneet eivät myöskään tee aloitetta - joillain on syynä ujous tai se, että eivät usko kiinnostuksen olevan molemminpuolista. Tämän vuoksi moni niistäkin, joiden luulisi saavan jatkuvasti iskuyrityksiä, eivät niitä kuitenkaan saa. Jos nainen ei yleisesti ottaen flirttaile miehille vaan käyttäytyy kaikkia kohtaan asiallisesti, ei se työpaikan ihastunut mies tai muu tuttu kiinnostunut oleta mielenkiinnon olevan vastavuoroista, ja moni ei muutenkaan uskalla aina laittaa itseään likoon tehdäkseen aloitteen.

Se mitä luulet itsestäsi ei ehkä pidä paikkaansa, naiset usein yliarvioivat oman tasonsa.

Nainen sanoo olevansa normaalipainoinen vaikka se on lihava ja nainen sanoo olevansa kaunis vaikka se on ruma.

Kuvia pitäisi sinusta nähdä ensin niin sitten voidaan sanoa oletko kaunis tai normaalipainoinen.

Sinä olet nirso ja sinä olet omasta tahdostasi sinkku. Miehellä on varaa valita kumppani vain silloin jos se on todella tasokas eli komea ja rikas.

En ymmärrä mitä tarkoitat oman taso yliarvioimisella. Pikemminkin ihmiset ovat ylikriittisiä. Kyllä jokainen itse tietää täydellisen hyvin, jos poikkeaa yleisestä kauneusihanteesta, ja jokainen todellakin tietää, jos kehossa on ylimääräistä rasvaa. Joskus ihmiset ovat itseään kohtaan jopa ylikriittisiä, eli pidetään vakavina puutteina sellaistakin, mikä muiden mielestä ei haittaa ollenkaan. Monella on myös vähän huono itsetunto. Ja nimenomaan kilojen suhteen ihmiset ovat kriittisiä. En hetkeäkään usko, että kukaan lihava kuvittelisi olevansa normaalipainoinen saati hoikka, tai että ruma kuvittelisi olevansa kaunis. Vaikka muut kuinka kehuisivat valokuvia ja vakuuttelisivat, että "näytät hyvältä", niin ei ihminen sitä oikeasti usko, jos omissa silmissään on epätäydellinen. Toki ajan kanssa valtaosa oppii hyväksymään itsensä, mutta se on eri asia kuin se, että yliarvioisi ulkonäkönsä.

On sellaisia kaunis-identiteetin nuorena omaksuneita, joilla menee hämmentävän kauan tajuta, että koko S ei todellakaan enää mahdu heidän uudelle "muodonmuutoksen" kokeneelle L-koon vartalolleen.

Oma tuttavanaiseni jatkaa vielä nelikymppisenäkin kieltäymyksessä eloaan hokemalla, että kasvojen kauneus on miehille tärkeämpää kuin pullea keho, sille pulleudelle voi tehdä jotain - hän on ollut lihava koko aikuisikänsä, ei ole tekemässä sille yhtään mitään. Mutta ei näe sitä miinuksena, sillä se on periaatteessa muutettava ominaisuus. Joku toinen voisi ajatella, että kasvojen kauneus ei niin merkitse, kun sille ei voi mitään, mutta kehonkoostumus kertoo ihmisen valinnoista ja tavasta elää. No, meitä on moneen junaan.

No entä sitten? Mitä väliä sillä oikeastaan on, jos joku kuvittelee olevansa kauniimpi kuin on?

Ei muuten mitään, mutta jos sen kuvitellun kauneuden ajattelee yleiseksi 'tasoksi' ja siltä kuvitellulta tasoltaan valkkailee miehiä tai lyttää muita. Tiedän ihmisiä jotka kuvittelee itsestään liikoja ja arvostelee sitten toisia ihmisiä. Vierestä katsottuna tekee mieli sanoa, että milläs paukuilla sinä muita arvostelet? Siinä ei ole mitään vikaa jos tiedostaa tosiasiat ja silti pitää itseään kauniina, tasojen ulkopuolella. Se on itse asiassa ihan ihailtavaa.

Eivät naiset sillä lailla "valkkaile" miehiä, että etsisivät omaan "tasoon" sopivia. Naiset "valkkailevat" ihan vain sillä perusteella, kiinnostaako joku vai ei.

En esimerkiksi itse osaisi sanoa, ketkä miehet ovat mitäkin tasoa, enkä todellakaan osaisi sanoa, ketkä olisivat samaa tasoa kuin mitä itse olen. Vaikka nyt kävisi ilmi, että olenkin aika heikkotasoinen, niin ei se tekisi niistä heikkotasoisista miehistä yhtään aiempaa kiinnostavampia.

Sama juttu se varmaan miehilläkin on, että ei ne vaatimattoman näköiset naiset muutu viehättävämmiksi sillä, että tajuaa oman matalan 'tasonsa'. Vanha kurppa joka himoitsee parikymppisiä ei lopeta himoitsemasta parikymppisiä vilkaisemalla peiliin. Ihmiset ovat omien mahdottomien halujensa kiroamia ja siksi onnettomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen päälle 40-vuotias eronnut mies ja tunnistan piirteen itsessäni.

En halua syvempää suhdetta naisen kanssa, koska en jaksa kuunnella draamaa milloin mistäkin turhasta. Monilla naisilla on taipumus kehittää ongelmia tyhjästä ja en vain halua enää kuluttaa voimavarojani turhaan.

Asenteeseeni ehkä vaikuttaa se että eksälläni oli PMS ja olen kuluttanut loppuun sen määrän ymmärrystä mitä miehelle on varattu eliniäksi. Tiedän ja tiedostan että kaikki naiset eivät ole hormonipäissään riehuviaa raivottaria, mutta voimavarat ovat loppu.

Onneksi iän myötä alkaa halut vähetä ja ajattelen seksiä entistä harvemmin. Seksi ei korvaa sitä henkistä painolastia mikä tulisi parisuhteen mukana. Eron jälkeen olen tuntenut voivani paljon paremmin. Mielialani on kohentunut ja elämä tuntuu hyvältä. Vain parisuhde voisi pilata fiilikseni.

Minulla on niin päin, että siellä täällä ilmenevät mukavat yhteiset ajanviettohetket eivät korvaa jatkuvan, tunkkaisen himoseksin aiheuttamaa uupumusta ja latistumista. Olen kuluttanut loppuun seksuaalisen innon, joka naiselle on varattu eliniäksi. Kaipaan toki yhdessäoloa ja kivoja hetkiä, mutta lamaava, tyhjäksi tekevä seksi on liian kova hinta maksettavaksi niistä.

N37

Useimmilla naisilla tuo on kulunut jo ennen kuin tapaavat aviomiehensä.

Mutta silti ne miehet haluavat naimisiin naisen kanssa, jota ei enää seksi kiinnosta. Miksi?

Naiset onnistuu teeskentelemään just sen aikaa kun on pakko.

Vähän sama kun mies esittää täydellistä isämateriaalia naiselle vuosikaudet kunnes nainen porsii. Sen jälkeen miehestä paljastuu aivan uusi puoli jota nainen ei ole koskaan havainnut (mutta kaikki naisen ja miehen kaverit on)

Noita ei voi verrata. Lapsen saaminen tarkoittaa sitä, että parisuhteeseen tulee uusi ihminen, joka vaatii valtavan paljon aikaa ja huomiota. Jos asutte kaksiossa tai pienessä kolmiossa, niin ottakaa sinne alivuokralainen, joka on kaikki päivät kotona ja tulkaa sitten kertomaan, vaikuttaako se parisuhteeseen.

Miten olisi kymmenen vuoden seurusteluaika ennen avioliittoa? Kukaan ei jaksa harrastaa innokkaasti seksiä vuosikausia, jos se ei oikeasti kiinnosta.

Ei jaksakaan, sen takia naiset alkavat vänkäämään kuinka pitäisi päästä avioon.

Miehille yleensä sopii seurusteluajaksi vaikka loppuelämä.

Avioliittoon tarvitaan kummankin suostumus ja oma aktiivisuus.

Edelleen: naiset alkavat vänkäämään koska haluavat pois seurustelusta, syynä mm. tuo seksistä kiinnostuneisuuden teeskentely.

Mikä estää eroamasta sitten, kun paljastuu, että seksi ei toimikaan?

Mies saisi olla kokoajan muuttamassa ja jakamassa lusikoita. Lisäksi nainen voi teeskennellä hetken aikaa että se on vain tilapäistä.

Mutta vastaus on: ei mikään. Oletko huomannut että avioeroja tapahtuu aika paljon?

Mikä estää naisia eroamasta kun paljastuu ettei mies tiskaa, siivoa tai pese pyykkiä ja osallistu lasten hoitoon? Miksi edes otatte sen miehen  :)

Niinhän naiset eroaakin jossain vaiheessa, siitäkin te miehet jaksatte valittaa. Miehet saisivat itse olla enemmän aloitteellisia eroon, nyt he turhan pitkään roikkuvat suhteissa, joissa voivat huonosti. Yhteenkään ei ole mikään pakko muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen päälle 40-vuotias eronnut mies ja tunnistan piirteen itsessäni.

En halua syvempää suhdetta naisen kanssa, koska en jaksa kuunnella draamaa milloin mistäkin turhasta. Monilla naisilla on taipumus kehittää ongelmia tyhjästä ja en vain halua enää kuluttaa voimavarojani turhaan.

Asenteeseeni ehkä vaikuttaa se että eksälläni oli PMS ja olen kuluttanut loppuun sen määrän ymmärrystä mitä miehelle on varattu eliniäksi. Tiedän ja tiedostan että kaikki naiset eivät ole hormonipäissään riehuviaa raivottaria, mutta voimavarat ovat loppu.

Onneksi iän myötä alkaa halut vähetä ja ajattelen seksiä entistä harvemmin. Seksi ei korvaa sitä henkistä painolastia mikä tulisi parisuhteen mukana. Eron jälkeen olen tuntenut voivani paljon paremmin. Mielialani on kohentunut ja elämä tuntuu hyvältä. Vain parisuhde voisi pilata fiilikseni.

Minulla on niin päin, että siellä täällä ilmenevät mukavat yhteiset ajanviettohetket eivät korvaa jatkuvan, tunkkaisen himoseksin aiheuttamaa uupumusta ja latistumista. Olen kuluttanut loppuun seksuaalisen innon, joka naiselle on varattu eliniäksi. Kaipaan toki yhdessäoloa ja kivoja hetkiä, mutta lamaava, tyhjäksi tekevä seksi on liian kova hinta maksettavaksi niistä.

N37

Useimmilla naisilla tuo on kulunut jo ennen kuin tapaavat aviomiehensä.

Mutta silti ne miehet haluavat naimisiin naisen kanssa, jota ei enää seksi kiinnosta. Miksi?

Hyvin harva mies haluaa naimisiin mutta hyvin moni mies pakotetaan avioliittoon kun rakastamansa nainen päättää vaatia päivää prinsessana ja uhkailee jättävänsä miehen jos ei pääse naimisiin.

Siinä on kuitenkin seurusteluaika, jolloin miehen luulisi huomaavan, että naista ei kiinnosta seksi. Vaikea uskoa, että miehet on niin tyhmiä mitä sinä väität.

Tiedätkös... mä oon ajatellut samaa naisista jotka valittaa kuinka mies muuttuu kun nainen saa lapset...

Mitä tarkoitat "nainen saa lapset"? Yksinkö se ne hankkii ja mies on ihan syytön tilanteeseen? Yleensä lapsen synnyttyä naisen on pakko muuttua, mutta moni mies jatkaa poikamieselämää.

n. 70% lapsista on käenpoikasia

Eikö se luku ollut vielä pari viikkoa sitten 60 %? Nopsaanpa se nousee, ensi vuonna päästään jo yli 100 %:n.

Joko muuten selvitit omilta vanhemmiltasi, onko isäksi luulemasi mies oikeasti isäsi? Pyysitkö isyystestiä?

Tilastot päivittyy vuosittain.

Olen päälle 40v mies, ja olen kyllä melko nirso nykyään mitä tulee naisiin. Muutama exä on pettänyt, muutama harjoittanut henkistä väkivaltaa ja yhden kohdalla myös fyysistä väkivaltaa. Nuo kokemukset on saanut minut varovaiseksi, ja huomaan melko nopeasti nuo red flagit.

Perhehaaveista luovuin jo vuosia sitten, joten kiirettä ei ole löytää ketään. Mitä enemmän tulee ikää, sitä enemmän viihdyn itsekseni. Toki olen avoin, ja deittiappikin käytössä mutta en usko löytäväni ketään sieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen päälle 40-vuotias eronnut mies ja tunnistan piirteen itsessäni.

En halua syvempää suhdetta naisen kanssa, koska en jaksa kuunnella draamaa milloin mistäkin turhasta. Monilla naisilla on taipumus kehittää ongelmia tyhjästä ja en vain halua enää kuluttaa voimavarojani turhaan.

Asenteeseeni ehkä vaikuttaa se että eksälläni oli PMS ja olen kuluttanut loppuun sen määrän ymmärrystä mitä miehelle on varattu eliniäksi. Tiedän ja tiedostan että kaikki naiset eivät ole hormonipäissään riehuviaa raivottaria, mutta voimavarat ovat loppu.

Onneksi iän myötä alkaa halut vähetä ja ajattelen seksiä entistä harvemmin. Seksi ei korvaa sitä henkistä painolastia mikä tulisi parisuhteen mukana. Eron jälkeen olen tuntenut voivani paljon paremmin. Mielialani on kohentunut ja elämä tuntuu hyvältä. Vain parisuhde voisi pilata fiilikseni.

Minulla on niin päin, että siellä täällä ilmenevät mukavat yhteiset ajanviettohetket eivät korvaa jatkuvan, tunkkaisen himoseksin aiheuttamaa uupumusta ja latistumista. Olen kuluttanut loppuun seksuaalisen innon, joka naiselle on varattu eliniäksi. Kaipaan toki yhdessäoloa ja kivoja hetkiä, mutta lamaava, tyhjäksi tekevä seksi on liian kova hinta maksettavaksi niistä.

N37

Useimmilla naisilla tuo on kulunut jo ennen kuin tapaavat aviomiehensä.

Mutta silti ne miehet haluavat naimisiin naisen kanssa, jota ei enää seksi kiinnosta. Miksi?

Naiset onnistuu teeskentelemään just sen aikaa kun on pakko.

Vähän sama kun mies esittää täydellistä isämateriaalia naiselle vuosikaudet kunnes nainen porsii. Sen jälkeen miehestä paljastuu aivan uusi puoli jota nainen ei ole koskaan havainnut (mutta kaikki naisen ja miehen kaverit on)

Noita ei voi verrata. Lapsen saaminen tarkoittaa sitä, että parisuhteeseen tulee uusi ihminen, joka vaatii valtavan paljon aikaa ja huomiota. Jos asutte kaksiossa tai pienessä kolmiossa, niin ottakaa sinne alivuokralainen, joka on kaikki päivät kotona ja tulkaa sitten kertomaan, vaikuttaako se parisuhteeseen.

Miten olisi kymmenen vuoden seurusteluaika ennen avioliittoa? Kukaan ei jaksa harrastaa innokkaasti seksiä vuosikausia, jos se ei oikeasti kiinnosta.

Ei jaksakaan, sen takia naiset alkavat vänkäämään kuinka pitäisi päästä avioon.

Miehille yleensä sopii seurusteluajaksi vaikka loppuelämä.

Avioliittoon tarvitaan kummankin suostumus ja oma aktiivisuus.

Edelleen: naiset alkavat vänkäämään koska haluavat pois seurustelusta, syynä mm. tuo seksistä kiinnostuneisuuden teeskentely.

Mikä estää eroamasta sitten, kun paljastuu, että seksi ei toimikaan?

Mies saisi olla kokoajan muuttamassa ja jakamassa lusikoita. Lisäksi nainen voi teeskennellä hetken aikaa että se on vain tilapäistä.

Mutta vastaus on: ei mikään. Oletko huomannut että avioeroja tapahtuu aika paljon?

Mikä estää naisia eroamasta kun paljastuu ettei mies tiskaa, siivoa tai pese pyykkiä ja osallistu lasten hoitoon? Miksi edes otatte sen miehen  :)

Niinhän naiset eroaakin jossain vaiheessa, siitäkin te miehet jaksatte valittaa. Miehet saisivat itse olla enemmän aloitteellisia eroon, nyt he turhan pitkään roikkuvat suhteissa, joissa voivat huonosti. Yhteenkään ei ole mikään pakko muuttaa.

Kukas siitä valittaa  :)  Valituksen aihe on yleensä joku muu kuin se varsinainen ero.

Mitäs jos ette muuttaisi yhteen jos mies ei osallistu siivoamiseen? Onnistuisko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen päälle 40-vuotias eronnut mies ja tunnistan piirteen itsessäni.

En halua syvempää suhdetta naisen kanssa, koska en jaksa kuunnella draamaa milloin mistäkin turhasta. Monilla naisilla on taipumus kehittää ongelmia tyhjästä ja en vain halua enää kuluttaa voimavarojani turhaan.

Asenteeseeni ehkä vaikuttaa se että eksälläni oli PMS ja olen kuluttanut loppuun sen määrän ymmärrystä mitä miehelle on varattu eliniäksi. Tiedän ja tiedostan että kaikki naiset eivät ole hormonipäissään riehuviaa raivottaria, mutta voimavarat ovat loppu.

Onneksi iän myötä alkaa halut vähetä ja ajattelen seksiä entistä harvemmin. Seksi ei korvaa sitä henkistä painolastia mikä tulisi parisuhteen mukana. Eron jälkeen olen tuntenut voivani paljon paremmin. Mielialani on kohentunut ja elämä tuntuu hyvältä. Vain parisuhde voisi pilata fiilikseni.

Jep, just tämä.

Täälläkin on kerrottu siitä "tutkimuksesta" jonka mukaan miehet ovat onnettomampia sinkkuina kuin naiset... olisiko aihetta tehtä miesten keskuudessa tarkempi tutkimus kuka näin oikein sanoo. Kenties joku kokematon joka ei tajua elämän tosiasioita?

Veikkaan että onnettomia ovat ne sinkkumiehet, jotka eivät ole koskaan olleet parisuhteessa. Sitten me, jotka ollaan oltu ja päästy siitä lopulta vapauteen, ollaan kaikista onnellisimpia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla sinkkuus on aina naisen oma valinta ellei nainen ole todella ruma/lihava.

Miehillä sinkkuus taas harvoin on oma valinta.

Tämä on se isoin ero parisuhdemarkkinoilla.

Lähes aina se on oma valinta. Joku löytyy, kun riittävästi laskee rimaa. Harva mieskään kelpuuttaisi ihan kenet vaan.

Naisilla se on lähes aina oma valinta kun taas miehillä ei ole.

Keskitason nainen saa lähestymis yrityksiä jatkuvasti kun taas keskitason mies ei juurikaan saa. Nainen voi ehdokkaista valita ne parhaimmat miehet.

Mies jos on hyvin komea(pitkä ja atleettinen) sekä korkeakoulutettu(eli hyvätuloinen) niin silloin se mies voi tehdä samoin kuin keskitason nainen.

En minä väittänytkään, että kaikilla on samat mahdollisuudet ja saman verran kysyntää pariutumismarkkinoilla. Tosin tässäkin yksilöiden väliset erot merkkaa enemmän kuin sukupuolten väliset. Jotkut miehet on kuumaa kamaa ja jotkut naiset hyökiöitä.

Mutta on se sinkkuus silti loppupeleissä oma valinta, jos ei itse tee aktiivisesti lähestymisiä ja/tai ei kelpuuta niitä jotka saa.

Naisille se on omavalinta lähes aina kun taas miehille ei ole. Sukupuoli nimenomaan tässä on se merkittävin ero.

Keskiverto nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa miesehdokkaista eikä miehillä tätä mahdollisuutta ole ellei mies ole se komea ja rikas.

Alkuperäinen väite ei koskenut mahdollisuutta valita lukuisista kumppaniehokkaista, vaan sitä onko sinkkuus oma valinta. Ja sinkkuus on oma valinta, jos olisi mahdollisuus yhteenkin kumppaniin.

Etkä sinä tajua perusnaisen elämästä yhtään mitään. Hyvin harvalla naisellakaan mitään ehdokaskaartia on tarjolla. Tinderin matchit ei ole mitään mitään vakavia kumppaniehdokkaita ja moni nainen saa livenä iskuyrityksiä kerran vuodessa jos sitäkään. Kun ei kaikki naiset ole nättejä laihoja kaksikymppisiä.

Keskiverto nainen saa vuodessa lukuisia lähestymisyrityksiä kun taas keskivertomies saa vuodessa 0 lähestymisyritystä.

Nainen voi valita miesehdokkaista kumppaninsa eli sinkkuus on naisen oma valinta, mies ei voi valita koska kukaan ei sitä lähesty eli sinkkuus ei ole miehen oma valinta.

Jos nainen on tosi ruma tai lihava niin silloin se ei saa lähestymisyrityksiä kovinkaan paljoa, keskiverto naisella tarkoitin normaalipainoista ja perusnättiä naista.

Yrität nyt vääristellä asioita ja naiset on myös tosi nirsoja.

No minä olen normaalipainoinen ja perusnätti nainen. En ole koskaan saanut lukuisia lähestymisyrityksiä, mutta kiinnostuneita miehiä on kyllä elämän aikana ollut sen verran, että seuraa löytyisi kyllä - ei se tarkoita sitä, että aina löyty parisuhde kun sitä toivoisin, koska minulla on kumppanin suhteen muitakin kriteereitä kuin vain se, että mies haluaa suhteeseen kanssani. Löydän kuitenkin aika helposti suhteen, ja minusta ollaan kiinnostuneita.

Kaikki kiinnostuneet eivät myöskään tee aloitetta - joillain on syynä ujous tai se, että eivät usko kiinnostuksen olevan molemminpuolista. Tämän vuoksi moni niistäkin, joiden luulisi saavan jatkuvasti iskuyrityksiä, eivät niitä kuitenkaan saa. Jos nainen ei yleisesti ottaen flirttaile miehille vaan käyttäytyy kaikkia kohtaan asiallisesti, ei se työpaikan ihastunut mies tai muu tuttu kiinnostunut oleta mielenkiinnon olevan vastavuoroista, ja moni ei muutenkaan uskalla aina laittaa itseään likoon tehdäkseen aloitteen.

Se mitä luulet itsestäsi ei ehkä pidä paikkaansa, naiset usein yliarvioivat oman tasonsa.

Nainen sanoo olevansa normaalipainoinen vaikka se on lihava ja nainen sanoo olevansa kaunis vaikka se on ruma.

Kuvia pitäisi sinusta nähdä ensin niin sitten voidaan sanoa oletko kaunis tai normaalipainoinen.

Sinä olet nirso ja sinä olet omasta tahdostasi sinkku. Miehellä on varaa valita kumppani vain silloin jos se on todella tasokas eli komea ja rikas.

En ymmärrä mitä tarkoitat oman taso yliarvioimisella. Pikemminkin ihmiset ovat ylikriittisiä. Kyllä jokainen itse tietää täydellisen hyvin, jos poikkeaa yleisestä kauneusihanteesta, ja jokainen todellakin tietää, jos kehossa on ylimääräistä rasvaa. Joskus ihmiset ovat itseään kohtaan jopa ylikriittisiä, eli pidetään vakavina puutteina sellaistakin, mikä muiden mielestä ei haittaa ollenkaan. Monella on myös vähän huono itsetunto. Ja nimenomaan kilojen suhteen ihmiset ovat kriittisiä. En hetkeäkään usko, että kukaan lihava kuvittelisi olevansa normaalipainoinen saati hoikka, tai että ruma kuvittelisi olevansa kaunis. Vaikka muut kuinka kehuisivat valokuvia ja vakuuttelisivat, että "näytät hyvältä", niin ei ihminen sitä oikeasti usko, jos omissa silmissään on epätäydellinen. Toki ajan kanssa valtaosa oppii hyväksymään itsensä, mutta se on eri asia kuin se, että yliarvioisi ulkonäkönsä.

On sellaisia kaunis-identiteetin nuorena omaksuneita, joilla menee hämmentävän kauan tajuta, että koko S ei todellakaan enää mahdu heidän uudelle "muodonmuutoksen" kokeneelle L-koon vartalolleen.

Oma tuttavanaiseni jatkaa vielä nelikymppisenäkin kieltäymyksessä eloaan hokemalla, että kasvojen kauneus on miehille tärkeämpää kuin pullea keho, sille pulleudelle voi tehdä jotain - hän on ollut lihava koko aikuisikänsä, ei ole tekemässä sille yhtään mitään. Mutta ei näe sitä miinuksena, sillä se on periaatteessa muutettava ominaisuus. Joku toinen voisi ajatella, että kasvojen kauneus ei niin merkitse, kun sille ei voi mitään, mutta kehonkoostumus kertoo ihmisen valinnoista ja tavasta elää. No, meitä on moneen junaan.

No entä sitten? Mitä väliä sillä oikeastaan on, jos joku kuvittelee olevansa kauniimpi kuin on?

Ei muuten mitään, mutta jos sen kuvitellun kauneuden ajattelee yleiseksi 'tasoksi' ja siltä kuvitellulta tasoltaan valkkailee miehiä tai lyttää muita. Tiedän ihmisiä jotka kuvittelee itsestään liikoja ja arvostelee sitten toisia ihmisiä. Vierestä katsottuna tekee mieli sanoa, että milläs paukuilla sinä muita arvostelet? Siinä ei ole mitään vikaa jos tiedostaa tosiasiat ja silti pitää itseään kauniina, tasojen ulkopuolella. Se on itse asiassa ihan ihailtavaa.

Eivät naiset sillä lailla "valkkaile" miehiä, että etsisivät omaan "tasoon" sopivia. Naiset "valkkailevat" ihan vain sillä perusteella, kiinnostaako joku vai ei.

En esimerkiksi itse osaisi sanoa, ketkä miehet ovat mitäkin tasoa, enkä todellakaan osaisi sanoa, ketkä olisivat samaa tasoa kuin mitä itse olen. Vaikka nyt kävisi ilmi, että olenkin aika heikkotasoinen, niin ei se tekisi niistä heikkotasoisista miehistä yhtään aiempaa kiinnostavampia.

Sama juttu se varmaan miehilläkin on, että ei ne vaatimattoman näköiset naiset muutu viehättävämmiksi sillä, että tajuaa oman matalan 'tasonsa'. Vanha kurppa joka himoitsee parikymppisiä ei lopeta himoitsemasta parikymppisiä vilkaisemalla peiliin. Ihmiset ovat omien mahdottomien halujensa kiroamia ja siksi onnettomia.

Se on sääli. Kun tunteet tulee mukaan peliin, toisen ihmisenkin saattaa nähdä ihan eri valossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen päälle 40-vuotias eronnut mies ja tunnistan piirteen itsessäni.

En halua syvempää suhdetta naisen kanssa, koska en jaksa kuunnella draamaa milloin mistäkin turhasta. Monilla naisilla on taipumus kehittää ongelmia tyhjästä ja en vain halua enää kuluttaa voimavarojani turhaan.

Asenteeseeni ehkä vaikuttaa se että eksälläni oli PMS ja olen kuluttanut loppuun sen määrän ymmärrystä mitä miehelle on varattu eliniäksi. Tiedän ja tiedostan että kaikki naiset eivät ole hormonipäissään riehuviaa raivottaria, mutta voimavarat ovat loppu.

Onneksi iän myötä alkaa halut vähetä ja ajattelen seksiä entistä harvemmin. Seksi ei korvaa sitä henkistä painolastia mikä tulisi parisuhteen mukana. Eron jälkeen olen tuntenut voivani paljon paremmin. Mielialani on kohentunut ja elämä tuntuu hyvältä. Vain parisuhde voisi pilata fiilikseni.

Minulla on niin päin, että siellä täällä ilmenevät mukavat yhteiset ajanviettohetket eivät korvaa jatkuvan, tunkkaisen himoseksin aiheuttamaa uupumusta ja latistumista. Olen kuluttanut loppuun seksuaalisen innon, joka naiselle on varattu eliniäksi. Kaipaan toki yhdessäoloa ja kivoja hetkiä, mutta lamaava, tyhjäksi tekevä seksi on liian kova hinta maksettavaksi niistä.

N37

Useimmilla naisilla tuo on kulunut jo ennen kuin tapaavat aviomiehensä.

Mutta silti ne miehet haluavat naimisiin naisen kanssa, jota ei enää seksi kiinnosta. Miksi?

Naiset onnistuu teeskentelemään just sen aikaa kun on pakko.

Vähän sama kun mies esittää täydellistä isämateriaalia naiselle vuosikaudet kunnes nainen porsii. Sen jälkeen miehestä paljastuu aivan uusi puoli jota nainen ei ole koskaan havainnut (mutta kaikki naisen ja miehen kaverit on)

Noita ei voi verrata. Lapsen saaminen tarkoittaa sitä, että parisuhteeseen tulee uusi ihminen, joka vaatii valtavan paljon aikaa ja huomiota. Jos asutte kaksiossa tai pienessä kolmiossa, niin ottakaa sinne alivuokralainen, joka on kaikki päivät kotona ja tulkaa sitten kertomaan, vaikuttaako se parisuhteeseen.

Miten olisi kymmenen vuoden seurusteluaika ennen avioliittoa? Kukaan ei jaksa harrastaa innokkaasti seksiä vuosikausia, jos se ei oikeasti kiinnosta.

Ei jaksakaan, sen takia naiset alkavat vänkäämään kuinka pitäisi päästä avioon.

Miehille yleensä sopii seurusteluajaksi vaikka loppuelämä.

Avioliittoon tarvitaan kummankin suostumus ja oma aktiivisuus.

Edelleen: naiset alkavat vänkäämään koska haluavat pois seurustelusta, syynä mm. tuo seksistä kiinnostuneisuuden teeskentely.

Mikä estää eroamasta sitten, kun paljastuu, että seksi ei toimikaan?

Mies saisi olla kokoajan muuttamassa ja jakamassa lusikoita. Lisäksi nainen voi teeskennellä hetken aikaa että se on vain tilapäistä.

Mutta vastaus on: ei mikään. Oletko huomannut että avioeroja tapahtuu aika paljon?

Mikä estää naisia eroamasta kun paljastuu ettei mies tiskaa, siivoa tai pese pyykkiä ja osallistu lasten hoitoon? Miksi edes otatte sen miehen  :)

Niinhän naiset eroaakin jossain vaiheessa, siitäkin te miehet jaksatte valittaa. Miehet saisivat itse olla enemmän aloitteellisia eroon, nyt he turhan pitkään roikkuvat suhteissa, joissa voivat huonosti. Yhteenkään ei ole mikään pakko muuttaa.

Kukas siitä valittaa  :)  Valituksen aihe on yleensä joku muu kuin se varsinainen ero.

Mitäs jos ette muuttaisi yhteen jos mies ei osallistu siivoamiseen? Onnistuisko?

En nyt oikein saa kiinni tästä lauseesta. Jos asutaan erillään ja kummatkin siivoavat omat kämppänsä, niin mistä voi tietää, ettei se toinen osallistu yhteisen kämpän siivoamiseen ennen kuin vasta sitten, kun on muutettu yhteen?

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen päälle 40-vuotias eronnut mies ja tunnistan piirteen itsessäni.

En halua syvempää suhdetta naisen kanssa, koska en jaksa kuunnella draamaa milloin mistäkin turhasta. Monilla naisilla on taipumus kehittää ongelmia tyhjästä ja en vain halua enää kuluttaa voimavarojani turhaan.

Asenteeseeni ehkä vaikuttaa se että eksälläni oli PMS ja olen kuluttanut loppuun sen määrän ymmärrystä mitä miehelle on varattu eliniäksi. Tiedän ja tiedostan että kaikki naiset eivät ole hormonipäissään riehuviaa raivottaria, mutta voimavarat ovat loppu.

Onneksi iän myötä alkaa halut vähetä ja ajattelen seksiä entistä harvemmin. Seksi ei korvaa sitä henkistä painolastia mikä tulisi parisuhteen mukana. Eron jälkeen olen tuntenut voivani paljon paremmin. Mielialani on kohentunut ja elämä tuntuu hyvältä. Vain parisuhde voisi pilata fiilikseni.

Minulla on niin päin, että siellä täällä ilmenevät mukavat yhteiset ajanviettohetket eivät korvaa jatkuvan, tunkkaisen himoseksin aiheuttamaa uupumusta ja latistumista. Olen kuluttanut loppuun seksuaalisen innon, joka naiselle on varattu eliniäksi. Kaipaan toki yhdessäoloa ja kivoja hetkiä, mutta lamaava, tyhjäksi tekevä seksi on liian kova hinta maksettavaksi niistä.

N37

Useimmilla naisilla tuo on kulunut jo ennen kuin tapaavat aviomiehensä.

Mutta silti ne miehet haluavat naimisiin naisen kanssa, jota ei enää seksi kiinnosta. Miksi?

Naiset onnistuu teeskentelemään just sen aikaa kun on pakko.

Vähän sama kun mies esittää täydellistä isämateriaalia naiselle vuosikaudet kunnes nainen porsii. Sen jälkeen miehestä paljastuu aivan uusi puoli jota nainen ei ole koskaan havainnut (mutta kaikki naisen ja miehen kaverit on)

Noita ei voi verrata. Lapsen saaminen tarkoittaa sitä, että parisuhteeseen tulee uusi ihminen, joka vaatii valtavan paljon aikaa ja huomiota. Jos asutte kaksiossa tai pienessä kolmiossa, niin ottakaa sinne alivuokralainen, joka on kaikki päivät kotona ja tulkaa sitten kertomaan, vaikuttaako se parisuhteeseen.

Miten olisi kymmenen vuoden seurusteluaika ennen avioliittoa? Kukaan ei jaksa harrastaa innokkaasti seksiä vuosikausia, jos se ei oikeasti kiinnosta.

Ei jaksakaan, sen takia naiset alkavat vänkäämään kuinka pitäisi päästä avioon.

Miehille yleensä sopii seurusteluajaksi vaikka loppuelämä.

Avioliittoon tarvitaan kummankin suostumus ja oma aktiivisuus.

Edelleen: naiset alkavat vänkäämään koska haluavat pois seurustelusta, syynä mm. tuo seksistä kiinnostuneisuuden teeskentely.

Mikä estää eroamasta sitten, kun paljastuu, että seksi ei toimikaan?

Mies saisi olla kokoajan muuttamassa ja jakamassa lusikoita. Lisäksi nainen voi teeskennellä hetken aikaa että se on vain tilapäistä.

Mutta vastaus on: ei mikään. Oletko huomannut että avioeroja tapahtuu aika paljon?

Mikä estää naisia eroamasta kun paljastuu ettei mies tiskaa, siivoa tai pese pyykkiä ja osallistu lasten hoitoon? Miksi edes otatte sen miehen  :)

Niinhän naiset eroaakin jossain vaiheessa, siitäkin te miehet jaksatte valittaa. Miehet saisivat itse olla enemmän aloitteellisia eroon, nyt he turhan pitkään roikkuvat suhteissa, joissa voivat huonosti. Yhteenkään ei ole mikään pakko muuttaa.

Kukas siitä valittaa  :)  Valituksen aihe on yleensä joku muu kuin se varsinainen ero.

Mitäs jos ette muuttaisi yhteen jos mies ei osallistu siivoamiseen? Onnistuisko?

En nyt oikein saa kiinni tästä lauseesta. Jos asutaan erillään ja kummatkin siivoavat omat kämppänsä, niin mistä voi tietää, ettei se toinen osallistu yhteisen kämpän siivoamiseen ennen kuin vasta sitten, kun on muutettu yhteen?

-eri

Ai niinku vähän sama kuin se että seksi loppuu papin aameneen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla sinkkuus on aina naisen oma valinta ellei nainen ole todella ruma/lihava.

Miehillä sinkkuus taas harvoin on oma valinta.

Tämä on se isoin ero parisuhdemarkkinoilla.

Lähes aina se on oma valinta. Joku löytyy, kun riittävästi laskee rimaa. Harva mieskään kelpuuttaisi ihan kenet vaan.

Naisilla se on lähes aina oma valinta kun taas miehillä ei ole.

Keskitason nainen saa lähestymis yrityksiä jatkuvasti kun taas keskitason mies ei juurikaan saa. Nainen voi ehdokkaista valita ne parhaimmat miehet.

Mies jos on hyvin komea(pitkä ja atleettinen) sekä korkeakoulutettu(eli hyvätuloinen) niin silloin se mies voi tehdä samoin kuin keskitason nainen.

En minä väittänytkään, että kaikilla on samat mahdollisuudet ja saman verran kysyntää pariutumismarkkinoilla. Tosin tässäkin yksilöiden väliset erot merkkaa enemmän kuin sukupuolten väliset. Jotkut miehet on kuumaa kamaa ja jotkut naiset hyökiöitä.

Mutta on se sinkkuus silti loppupeleissä oma valinta, jos ei itse tee aktiivisesti lähestymisiä ja/tai ei kelpuuta niitä jotka saa.

Naisille se on omavalinta lähes aina kun taas miehille ei ole. Sukupuoli nimenomaan tässä on se merkittävin ero.

Keskiverto nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa miesehdokkaista eikä miehillä tätä mahdollisuutta ole ellei mies ole se komea ja rikas.

Alkuperäinen väite ei koskenut mahdollisuutta valita lukuisista kumppaniehokkaista, vaan sitä onko sinkkuus oma valinta. Ja sinkkuus on oma valinta, jos olisi mahdollisuus yhteenkin kumppaniin.

Etkä sinä tajua perusnaisen elämästä yhtään mitään. Hyvin harvalla naisellakaan mitään ehdokaskaartia on tarjolla. Tinderin matchit ei ole mitään mitään vakavia kumppaniehdokkaita ja moni nainen saa livenä iskuyrityksiä kerran vuodessa jos sitäkään. Kun ei kaikki naiset ole nättejä laihoja kaksikymppisiä.

Keskiverto nainen saa vuodessa lukuisia lähestymisyrityksiä kun taas keskivertomies saa vuodessa 0 lähestymisyritystä.

Nainen voi valita miesehdokkaista kumppaninsa eli sinkkuus on naisen oma valinta, mies ei voi valita koska kukaan ei sitä lähesty eli sinkkuus ei ole miehen oma valinta.

Jos nainen on tosi ruma tai lihava niin silloin se ei saa lähestymisyrityksiä kovinkaan paljoa, keskiverto naisella tarkoitin normaalipainoista ja perusnättiä naista.

Yrität nyt vääristellä asioita ja naiset on myös tosi nirsoja.

No minä olen normaalipainoinen ja perusnätti nainen. En ole koskaan saanut lukuisia lähestymisyrityksiä, mutta kiinnostuneita miehiä on kyllä elämän aikana ollut sen verran, että seuraa löytyisi kyllä - ei se tarkoita sitä, että aina löyty parisuhde kun sitä toivoisin, koska minulla on kumppanin suhteen muitakin kriteereitä kuin vain se, että mies haluaa suhteeseen kanssani. Löydän kuitenkin aika helposti suhteen, ja minusta ollaan kiinnostuneita.

Kaikki kiinnostuneet eivät myöskään tee aloitetta - joillain on syynä ujous tai se, että eivät usko kiinnostuksen olevan molemminpuolista. Tämän vuoksi moni niistäkin, joiden luulisi saavan jatkuvasti iskuyrityksiä, eivät niitä kuitenkaan saa. Jos nainen ei yleisesti ottaen flirttaile miehille vaan käyttäytyy kaikkia kohtaan asiallisesti, ei se työpaikan ihastunut mies tai muu tuttu kiinnostunut oleta mielenkiinnon olevan vastavuoroista, ja moni ei muutenkaan uskalla aina laittaa itseään likoon tehdäkseen aloitteen.

Se mitä luulet itsestäsi ei ehkä pidä paikkaansa, naiset usein yliarvioivat oman tasonsa.

Nainen sanoo olevansa normaalipainoinen vaikka se on lihava ja nainen sanoo olevansa kaunis vaikka se on ruma.

Kuvia pitäisi sinusta nähdä ensin niin sitten voidaan sanoa oletko kaunis tai normaalipainoinen.

Sinä olet nirso ja sinä olet omasta tahdostasi sinkku. Miehellä on varaa valita kumppani vain silloin jos se on todella tasokas eli komea ja rikas.

En ymmärrä mitä tarkoitat oman taso yliarvioimisella. Pikemminkin ihmiset ovat ylikriittisiä. Kyllä jokainen itse tietää täydellisen hyvin, jos poikkeaa yleisestä kauneusihanteesta, ja jokainen todellakin tietää, jos kehossa on ylimääräistä rasvaa. Joskus ihmiset ovat itseään kohtaan jopa ylikriittisiä, eli pidetään vakavina puutteina sellaistakin, mikä muiden mielestä ei haittaa ollenkaan. Monella on myös vähän huono itsetunto. Ja nimenomaan kilojen suhteen ihmiset ovat kriittisiä. En hetkeäkään usko, että kukaan lihava kuvittelisi olevansa normaalipainoinen saati hoikka, tai että ruma kuvittelisi olevansa kaunis. Vaikka muut kuinka kehuisivat valokuvia ja vakuuttelisivat, että "näytät hyvältä", niin ei ihminen sitä oikeasti usko, jos omissa silmissään on epätäydellinen. Toki ajan kanssa valtaosa oppii hyväksymään itsensä, mutta se on eri asia kuin se, että yliarvioisi ulkonäkönsä.

On sellaisia kaunis-identiteetin nuorena omaksuneita, joilla menee hämmentävän kauan tajuta, että koko S ei todellakaan enää mahdu heidän uudelle "muodonmuutoksen" kokeneelle L-koon vartalolleen.

Oma tuttavanaiseni jatkaa vielä nelikymppisenäkin kieltäymyksessä eloaan hokemalla, että kasvojen kauneus on miehille tärkeämpää kuin pullea keho, sille pulleudelle voi tehdä jotain - hän on ollut lihava koko aikuisikänsä, ei ole tekemässä sille yhtään mitään. Mutta ei näe sitä miinuksena, sillä se on periaatteessa muutettava ominaisuus. Joku toinen voisi ajatella, että kasvojen kauneus ei niin merkitse, kun sille ei voi mitään, mutta kehonkoostumus kertoo ihmisen valinnoista ja tavasta elää. No, meitä on moneen junaan.

No entä sitten? Mitä väliä sillä oikeastaan on, jos joku kuvittelee olevansa kauniimpi kuin on?

Ei muuten mitään, mutta jos sen kuvitellun kauneuden ajattelee yleiseksi 'tasoksi' ja siltä kuvitellulta tasoltaan valkkailee miehiä tai lyttää muita. Tiedän ihmisiä jotka kuvittelee itsestään liikoja ja arvostelee sitten toisia ihmisiä. Vierestä katsottuna tekee mieli sanoa, että milläs paukuilla sinä muita arvostelet? Siinä ei ole mitään vikaa jos tiedostaa tosiasiat ja silti pitää itseään kauniina, tasojen ulkopuolella. Se on itse asiassa ihan ihailtavaa.

Eivät naiset sillä lailla "valkkaile" miehiä, että etsisivät omaan "tasoon" sopivia. Naiset "valkkailevat" ihan vain sillä perusteella, kiinnostaako joku vai ei.

En esimerkiksi itse osaisi sanoa, ketkä miehet ovat mitäkin tasoa, enkä todellakaan osaisi sanoa, ketkä olisivat samaa tasoa kuin mitä itse olen. Vaikka nyt kävisi ilmi, että olenkin aika heikkotasoinen, niin ei se tekisi niistä heikkotasoisista miehistä yhtään aiempaa kiinnostavampia.

Sama juttu se varmaan miehilläkin on, että ei ne vaatimattoman näköiset naiset muutu viehättävämmiksi sillä, että tajuaa oman matalan 'tasonsa'. Vanha kurppa joka himoitsee parikymppisiä ei lopeta himoitsemasta parikymppisiä vilkaisemalla peiliin. Ihmiset ovat omien mahdottomien halujensa kiroamia ja siksi onnettomia.

Se on sääli. Kun tunteet tulee mukaan peliin, toisen ihmisenkin saattaa nähdä ihan eri valossa.

Hmm. Miksi heti tulee mieleen, että nuoria naisia himoitseva vanha kurppa siellä toivoo nuorelta naiselta avoimuutta ja aitoja tunteita, kun itse kuitenkin on himonsa riivaama ja ajama, eikä ikimaailmassa olisi avoin antamaan mahdollisuutta ikäiselleen rouvalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla sinkkuus on aina naisen oma valinta ellei nainen ole todella ruma/lihava.

Miehillä sinkkuus taas harvoin on oma valinta.

Tämä on se isoin ero parisuhdemarkkinoilla.

Lähes aina se on oma valinta. Joku löytyy, kun riittävästi laskee rimaa. Harva mieskään kelpuuttaisi ihan kenet vaan.

Naisilla se on lähes aina oma valinta kun taas miehillä ei ole.

Keskitason nainen saa lähestymis yrityksiä jatkuvasti kun taas keskitason mies ei juurikaan saa. Nainen voi ehdokkaista valita ne parhaimmat miehet.

Mies jos on hyvin komea(pitkä ja atleettinen) sekä korkeakoulutettu(eli hyvätuloinen) niin silloin se mies voi tehdä samoin kuin keskitason nainen.

En minä väittänytkään, että kaikilla on samat mahdollisuudet ja saman verran kysyntää pariutumismarkkinoilla. Tosin tässäkin yksilöiden väliset erot merkkaa enemmän kuin sukupuolten väliset. Jotkut miehet on kuumaa kamaa ja jotkut naiset hyökiöitä.

Mutta on se sinkkuus silti loppupeleissä oma valinta, jos ei itse tee aktiivisesti lähestymisiä ja/tai ei kelpuuta niitä jotka saa.

Naisille se on omavalinta lähes aina kun taas miehille ei ole. Sukupuoli nimenomaan tässä on se merkittävin ero.

Keskiverto nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa miesehdokkaista eikä miehillä tätä mahdollisuutta ole ellei mies ole se komea ja rikas.

Alkuperäinen väite ei koskenut mahdollisuutta valita lukuisista kumppaniehokkaista, vaan sitä onko sinkkuus oma valinta. Ja sinkkuus on oma valinta, jos olisi mahdollisuus yhteenkin kumppaniin.

Etkä sinä tajua perusnaisen elämästä yhtään mitään. Hyvin harvalla naisellakaan mitään ehdokaskaartia on tarjolla. Tinderin matchit ei ole mitään mitään vakavia kumppaniehdokkaita ja moni nainen saa livenä iskuyrityksiä kerran vuodessa jos sitäkään. Kun ei kaikki naiset ole nättejä laihoja kaksikymppisiä.

Keskiverto nainen saa vuodessa lukuisia lähestymisyrityksiä kun taas keskivertomies saa vuodessa 0 lähestymisyritystä.

Nainen voi valita miesehdokkaista kumppaninsa eli sinkkuus on naisen oma valinta, mies ei voi valita koska kukaan ei sitä lähesty eli sinkkuus ei ole miehen oma valinta.

Jos nainen on tosi ruma tai lihava niin silloin se ei saa lähestymisyrityksiä kovinkaan paljoa, keskiverto naisella tarkoitin normaalipainoista ja perusnättiä naista.

Yrität nyt vääristellä asioita ja naiset on myös tosi nirsoja.

No minä olen normaalipainoinen ja perusnätti nainen. En ole koskaan saanut lukuisia lähestymisyrityksiä, mutta kiinnostuneita miehiä on kyllä elämän aikana ollut sen verran, että seuraa löytyisi kyllä - ei se tarkoita sitä, että aina löyty parisuhde kun sitä toivoisin, koska minulla on kumppanin suhteen muitakin kriteereitä kuin vain se, että mies haluaa suhteeseen kanssani. Löydän kuitenkin aika helposti suhteen, ja minusta ollaan kiinnostuneita.

Kaikki kiinnostuneet eivät myöskään tee aloitetta - joillain on syynä ujous tai se, että eivät usko kiinnostuksen olevan molemminpuolista. Tämän vuoksi moni niistäkin, joiden luulisi saavan jatkuvasti iskuyrityksiä, eivät niitä kuitenkaan saa. Jos nainen ei yleisesti ottaen flirttaile miehille vaan käyttäytyy kaikkia kohtaan asiallisesti, ei se työpaikan ihastunut mies tai muu tuttu kiinnostunut oleta mielenkiinnon olevan vastavuoroista, ja moni ei muutenkaan uskalla aina laittaa itseään likoon tehdäkseen aloitteen.

Se mitä luulet itsestäsi ei ehkä pidä paikkaansa, naiset usein yliarvioivat oman tasonsa.

Nainen sanoo olevansa normaalipainoinen vaikka se on lihava ja nainen sanoo olevansa kaunis vaikka se on ruma.

Kuvia pitäisi sinusta nähdä ensin niin sitten voidaan sanoa oletko kaunis tai normaalipainoinen.

Sinä olet nirso ja sinä olet omasta tahdostasi sinkku. Miehellä on varaa valita kumppani vain silloin jos se on todella tasokas eli komea ja rikas.

En ymmärrä mitä tarkoitat oman taso yliarvioimisella. Pikemminkin ihmiset ovat ylikriittisiä. Kyllä jokainen itse tietää täydellisen hyvin, jos poikkeaa yleisestä kauneusihanteesta, ja jokainen todellakin tietää, jos kehossa on ylimääräistä rasvaa. Joskus ihmiset ovat itseään kohtaan jopa ylikriittisiä, eli pidetään vakavina puutteina sellaistakin, mikä muiden mielestä ei haittaa ollenkaan. Monella on myös vähän huono itsetunto. Ja nimenomaan kilojen suhteen ihmiset ovat kriittisiä. En hetkeäkään usko, että kukaan lihava kuvittelisi olevansa normaalipainoinen saati hoikka, tai että ruma kuvittelisi olevansa kaunis. Vaikka muut kuinka kehuisivat valokuvia ja vakuuttelisivat, että "näytät hyvältä", niin ei ihminen sitä oikeasti usko, jos omissa silmissään on epätäydellinen. Toki ajan kanssa valtaosa oppii hyväksymään itsensä, mutta se on eri asia kuin se, että yliarvioisi ulkonäkönsä.

On sellaisia kaunis-identiteetin nuorena omaksuneita, joilla menee hämmentävän kauan tajuta, että koko S ei todellakaan enää mahdu heidän uudelle "muodonmuutoksen" kokeneelle L-koon vartalolleen.

Oma tuttavanaiseni jatkaa vielä nelikymppisenäkin kieltäymyksessä eloaan hokemalla, että kasvojen kauneus on miehille tärkeämpää kuin pullea keho, sille pulleudelle voi tehdä jotain - hän on ollut lihava koko aikuisikänsä, ei ole tekemässä sille yhtään mitään. Mutta ei näe sitä miinuksena, sillä se on periaatteessa muutettava ominaisuus. Joku toinen voisi ajatella, että kasvojen kauneus ei niin merkitse, kun sille ei voi mitään, mutta kehonkoostumus kertoo ihmisen valinnoista ja tavasta elää. No, meitä on moneen junaan.

No entä sitten? Mitä väliä sillä oikeastaan on, jos joku kuvittelee olevansa kauniimpi kuin on?

Ei muuten mitään, mutta jos sen kuvitellun kauneuden ajattelee yleiseksi 'tasoksi' ja siltä kuvitellulta tasoltaan valkkailee miehiä tai lyttää muita. Tiedän ihmisiä jotka kuvittelee itsestään liikoja ja arvostelee sitten toisia ihmisiä. Vierestä katsottuna tekee mieli sanoa, että milläs paukuilla sinä muita arvostelet? Siinä ei ole mitään vikaa jos tiedostaa tosiasiat ja silti pitää itseään kauniina, tasojen ulkopuolella. Se on itse asiassa ihan ihailtavaa.

Eivät naiset sillä lailla "valkkaile" miehiä, että etsisivät omaan "tasoon" sopivia. Naiset "valkkailevat" ihan vain sillä perusteella, kiinnostaako joku vai ei.

En esimerkiksi itse osaisi sanoa, ketkä miehet ovat mitäkin tasoa, enkä todellakaan osaisi sanoa, ketkä olisivat samaa tasoa kuin mitä itse olen. Vaikka nyt kävisi ilmi, että olenkin aika heikkotasoinen, niin ei se tekisi niistä heikkotasoisista miehistä yhtään aiempaa kiinnostavampia.

No paljon oli virheitä tässä. Muta korjataan yksi. Naoset eivät monesti valkkaa mitään. Naiset oman kokemukseni mukaan ottavat sen miehen joka tekee aloitteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla sinkkuus on aina naisen oma valinta ellei nainen ole todella ruma/lihava.

Miehillä sinkkuus taas harvoin on oma valinta.

Tämä on se isoin ero parisuhdemarkkinoilla.

Lähes aina se on oma valinta. Joku löytyy, kun riittävästi laskee rimaa. Harva mieskään kelpuuttaisi ihan kenet vaan.

Naisilla se on lähes aina oma valinta kun taas miehillä ei ole.

Keskitason nainen saa lähestymis yrityksiä jatkuvasti kun taas keskitason mies ei juurikaan saa. Nainen voi ehdokkaista valita ne parhaimmat miehet.

Mies jos on hyvin komea(pitkä ja atleettinen) sekä korkeakoulutettu(eli hyvätuloinen) niin silloin se mies voi tehdä samoin kuin keskitason nainen.

En minä väittänytkään, että kaikilla on samat mahdollisuudet ja saman verran kysyntää pariutumismarkkinoilla. Tosin tässäkin yksilöiden väliset erot merkkaa enemmän kuin sukupuolten väliset. Jotkut miehet on kuumaa kamaa ja jotkut naiset hyökiöitä.

Mutta on se sinkkuus silti loppupeleissä oma valinta, jos ei itse tee aktiivisesti lähestymisiä ja/tai ei kelpuuta niitä jotka saa.

Naisille se on omavalinta lähes aina kun taas miehille ei ole. Sukupuoli nimenomaan tässä on se merkittävin ero.

Keskiverto nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa miesehdokkaista eikä miehillä tätä mahdollisuutta ole ellei mies ole se komea ja rikas.

Alkuperäinen väite ei koskenut mahdollisuutta valita lukuisista kumppaniehokkaista, vaan sitä onko sinkkuus oma valinta. Ja sinkkuus on oma valinta, jos olisi mahdollisuus yhteenkin kumppaniin.

Etkä sinä tajua perusnaisen elämästä yhtään mitään. Hyvin harvalla naisellakaan mitään ehdokaskaartia on tarjolla. Tinderin matchit ei ole mitään mitään vakavia kumppaniehdokkaita ja moni nainen saa livenä iskuyrityksiä kerran vuodessa jos sitäkään. Kun ei kaikki naiset ole nättejä laihoja kaksikymppisiä.

Keskiverto nainen saa vuodessa lukuisia lähestymisyrityksiä kun taas keskivertomies saa vuodessa 0 lähestymisyritystä.

Nainen voi valita miesehdokkaista kumppaninsa eli sinkkuus on naisen oma valinta, mies ei voi valita koska kukaan ei sitä lähesty eli sinkkuus ei ole miehen oma valinta.

Jos nainen on tosi ruma tai lihava niin silloin se ei saa lähestymisyrityksiä kovinkaan paljoa, keskiverto naisella tarkoitin normaalipainoista ja perusnättiä naista.

Yrität nyt vääristellä asioita ja naiset on myös tosi nirsoja.

No minä olen normaalipainoinen ja perusnätti nainen. En ole koskaan saanut lukuisia lähestymisyrityksiä, mutta kiinnostuneita miehiä on kyllä elämän aikana ollut sen verran, että seuraa löytyisi kyllä - ei se tarkoita sitä, että aina löyty parisuhde kun sitä toivoisin, koska minulla on kumppanin suhteen muitakin kriteereitä kuin vain se, että mies haluaa suhteeseen kanssani. Löydän kuitenkin aika helposti suhteen, ja minusta ollaan kiinnostuneita.

Kaikki kiinnostuneet eivät myöskään tee aloitetta - joillain on syynä ujous tai se, että eivät usko kiinnostuksen olevan molemminpuolista. Tämän vuoksi moni niistäkin, joiden luulisi saavan jatkuvasti iskuyrityksiä, eivät niitä kuitenkaan saa. Jos nainen ei yleisesti ottaen flirttaile miehille vaan käyttäytyy kaikkia kohtaan asiallisesti, ei se työpaikan ihastunut mies tai muu tuttu kiinnostunut oleta mielenkiinnon olevan vastavuoroista, ja moni ei muutenkaan uskalla aina laittaa itseään likoon tehdäkseen aloitteen.

Se mitä luulet itsestäsi ei ehkä pidä paikkaansa, naiset usein yliarvioivat oman tasonsa.

Nainen sanoo olevansa normaalipainoinen vaikka se on lihava ja nainen sanoo olevansa kaunis vaikka se on ruma.

Kuvia pitäisi sinusta nähdä ensin niin sitten voidaan sanoa oletko kaunis tai normaalipainoinen.

Sinä olet nirso ja sinä olet omasta tahdostasi sinkku. Miehellä on varaa valita kumppani vain silloin jos se on todella tasokas eli komea ja rikas.

En ymmärrä mitä tarkoitat oman taso yliarvioimisella. Pikemminkin ihmiset ovat ylikriittisiä. Kyllä jokainen itse tietää täydellisen hyvin, jos poikkeaa yleisestä kauneusihanteesta, ja jokainen todellakin tietää, jos kehossa on ylimääräistä rasvaa. Joskus ihmiset ovat itseään kohtaan jopa ylikriittisiä, eli pidetään vakavina puutteina sellaistakin, mikä muiden mielestä ei haittaa ollenkaan. Monella on myös vähän huono itsetunto. Ja nimenomaan kilojen suhteen ihmiset ovat kriittisiä. En hetkeäkään usko, että kukaan lihava kuvittelisi olevansa normaalipainoinen saati hoikka, tai että ruma kuvittelisi olevansa kaunis. Vaikka muut kuinka kehuisivat valokuvia ja vakuuttelisivat, että "näytät hyvältä", niin ei ihminen sitä oikeasti usko, jos omissa silmissään on epätäydellinen. Toki ajan kanssa valtaosa oppii hyväksymään itsensä, mutta se on eri asia kuin se, että yliarvioisi ulkonäkönsä.

On sellaisia kaunis-identiteetin nuorena omaksuneita, joilla menee hämmentävän kauan tajuta, että koko S ei todellakaan enää mahdu heidän uudelle "muodonmuutoksen" kokeneelle L-koon vartalolleen.

Oma tuttavanaiseni jatkaa vielä nelikymppisenäkin kieltäymyksessä eloaan hokemalla, että kasvojen kauneus on miehille tärkeämpää kuin pullea keho, sille pulleudelle voi tehdä jotain - hän on ollut lihava koko aikuisikänsä, ei ole tekemässä sille yhtään mitään. Mutta ei näe sitä miinuksena, sillä se on periaatteessa muutettava ominaisuus. Joku toinen voisi ajatella, että kasvojen kauneus ei niin merkitse, kun sille ei voi mitään, mutta kehonkoostumus kertoo ihmisen valinnoista ja tavasta elää. No, meitä on moneen junaan.

No entä sitten? Mitä väliä sillä oikeastaan on, jos joku kuvittelee olevansa kauniimpi kuin on?

Ei muuten mitään, mutta jos sen kuvitellun kauneuden ajattelee yleiseksi 'tasoksi' ja siltä kuvitellulta tasoltaan valkkailee miehiä tai lyttää muita. Tiedän ihmisiä jotka kuvittelee itsestään liikoja ja arvostelee sitten toisia ihmisiä. Vierestä katsottuna tekee mieli sanoa, että milläs paukuilla sinä muita arvostelet? Siinä ei ole mitään vikaa jos tiedostaa tosiasiat ja silti pitää itseään kauniina, tasojen ulkopuolella. Se on itse asiassa ihan ihailtavaa.

Eivät naiset sillä lailla "valkkaile" miehiä, että etsisivät omaan "tasoon" sopivia. Naiset "valkkailevat" ihan vain sillä perusteella, kiinnostaako joku vai ei.

En esimerkiksi itse osaisi sanoa, ketkä miehet ovat mitäkin tasoa, enkä todellakaan osaisi sanoa, ketkä olisivat samaa tasoa kuin mitä itse olen. Vaikka nyt kävisi ilmi, että olenkin aika heikkotasoinen, niin ei se tekisi niistä heikkotasoisista miehistä yhtään aiempaa kiinnostavampia.

Sama juttu se varmaan miehilläkin on, että ei ne vaatimattoman näköiset naiset muutu viehättävämmiksi sillä, että tajuaa oman matalan 'tasonsa'. Vanha kurppa joka himoitsee parikymppisiä ei lopeta himoitsemasta parikymppisiä vilkaisemalla peiliin. Ihmiset ovat omien mahdottomien halujensa kiroamia ja siksi onnettomia.

Se on sääli. Kun tunteet tulee mukaan peliin, toisen ihmisenkin saattaa nähdä ihan eri valossa.

Hmm. Miksi heti tulee mieleen, että nuoria naisia himoitseva vanha kurppa siellä toivoo nuorelta naiselta avoimuutta ja aitoja tunteita, kun itse kuitenkin on himonsa riivaama ja ajama, eikä ikimaailmassa olisi avoin antamaan mahdollisuutta ikäiselleen rouvalle.

Täällä on vanha kurppa joka on oman miehensä silmissä maailman kaunein nainen. Koska tunteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen päälle 40-vuotias eronnut mies ja tunnistan piirteen itsessäni.

En halua syvempää suhdetta naisen kanssa, koska en jaksa kuunnella draamaa milloin mistäkin turhasta. Monilla naisilla on taipumus kehittää ongelmia tyhjästä ja en vain halua enää kuluttaa voimavarojani turhaan.

Asenteeseeni ehkä vaikuttaa se että eksälläni oli PMS ja olen kuluttanut loppuun sen määrän ymmärrystä mitä miehelle on varattu eliniäksi. Tiedän ja tiedostan että kaikki naiset eivät ole hormonipäissään riehuviaa raivottaria, mutta voimavarat ovat loppu.

Onneksi iän myötä alkaa halut vähetä ja ajattelen seksiä entistä harvemmin. Seksi ei korvaa sitä henkistä painolastia mikä tulisi parisuhteen mukana. Eron jälkeen olen tuntenut voivani paljon paremmin. Mielialani on kohentunut ja elämä tuntuu hyvältä. Vain parisuhde voisi pilata fiilikseni.

Jep, just tämä.

Täälläkin on kerrottu siitä "tutkimuksesta" jonka mukaan miehet ovat onnettomampia sinkkuina kuin naiset... olisiko aihetta tehtä miesten keskuudessa tarkempi tutkimus kuka näin oikein sanoo. Kenties joku kokematon joka ei tajua elämän tosiasioita?

Tuota olen miettinyt monesti, kuten muitakin tutkimuksia. Kyse on keskiarvosta, kuten tässäkin tutkimuksessa on viitattua, että miehet ovat hyvinkin jakautunutta porukka, reppanoita on paljon, fiksuja menestyjä on paljon ja siinä välissä aika iso haitari monenmoista, eli miehissä hajonta on suurta. Uskon, että tämä heikoin porukka ja keskitason alapään sinkut ovat hyvinkin onettomia. Mutta taas yläpäässä kun sinkkuus on oma valinta, niin uskon että elämä on todellakin onnellista. Naiset ovat taas paljon tasakoosteisempaa porukkaa, niin keskiarvoa on korkeampia ja hajontaa on vähemmän. Ääritapauksessa kukaan populaation yksilö ei ole keskiarvoa ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen päälle 40-vuotias eronnut mies ja tunnistan piirteen itsessäni.

En halua syvempää suhdetta naisen kanssa, koska en jaksa kuunnella draamaa milloin mistäkin turhasta. Monilla naisilla on taipumus kehittää ongelmia tyhjästä ja en vain halua enää kuluttaa voimavarojani turhaan.

Asenteeseeni ehkä vaikuttaa se että eksälläni oli PMS ja olen kuluttanut loppuun sen määrän ymmärrystä mitä miehelle on varattu eliniäksi. Tiedän ja tiedostan että kaikki naiset eivät ole hormonipäissään riehuviaa raivottaria, mutta voimavarat ovat loppu.

Onneksi iän myötä alkaa halut vähetä ja ajattelen seksiä entistä harvemmin. Seksi ei korvaa sitä henkistä painolastia mikä tulisi parisuhteen mukana. Eron jälkeen olen tuntenut voivani paljon paremmin. Mielialani on kohentunut ja elämä tuntuu hyvältä. Vain parisuhde voisi pilata fiilikseni.

Minulla on niin päin, että siellä täällä ilmenevät mukavat yhteiset ajanviettohetket eivät korvaa jatkuvan, tunkkaisen himoseksin aiheuttamaa uupumusta ja latistumista. Olen kuluttanut loppuun seksuaalisen innon, joka naiselle on varattu eliniäksi. Kaipaan toki yhdessäoloa ja kivoja hetkiä, mutta lamaava, tyhjäksi tekevä seksi on liian kova hinta maksettavaksi niistä.

N37

Useimmilla naisilla tuo on kulunut jo ennen kuin tapaavat aviomiehensä.

Mutta silti ne miehet haluavat naimisiin naisen kanssa, jota ei enää seksi kiinnosta. Miksi?

Naiset onnistuu teeskentelemään just sen aikaa kun on pakko.

Vähän sama kun mies esittää täydellistä isämateriaalia naiselle vuosikaudet kunnes nainen porsii. Sen jälkeen miehestä paljastuu aivan uusi puoli jota nainen ei ole koskaan havainnut (mutta kaikki naisen ja miehen kaverit on)

Noita ei voi verrata. Lapsen saaminen tarkoittaa sitä, että parisuhteeseen tulee uusi ihminen, joka vaatii valtavan paljon aikaa ja huomiota. Jos asutte kaksiossa tai pienessä kolmiossa, niin ottakaa sinne alivuokralainen, joka on kaikki päivät kotona ja tulkaa sitten kertomaan, vaikuttaako se parisuhteeseen.

Miten olisi kymmenen vuoden seurusteluaika ennen avioliittoa? Kukaan ei jaksa harrastaa innokkaasti seksiä vuosikausia, jos se ei oikeasti kiinnosta.

Ei jaksakaan, sen takia naiset alkavat vänkäämään kuinka pitäisi päästä avioon.

Miehille yleensä sopii seurusteluajaksi vaikka loppuelämä.

Avioliittoon tarvitaan kummankin suostumus ja oma aktiivisuus.

Edelleen: naiset alkavat vänkäämään koska haluavat pois seurustelusta, syynä mm. tuo seksistä kiinnostuneisuuden teeskentely.

Mikä estää eroamasta sitten, kun paljastuu, että seksi ei toimikaan?

Mies saisi olla kokoajan muuttamassa ja jakamassa lusikoita. Lisäksi nainen voi teeskennellä hetken aikaa että se on vain tilapäistä.

Mutta vastaus on: ei mikään. Oletko huomannut että avioeroja tapahtuu aika paljon?

Mikä estää naisia eroamasta kun paljastuu ettei mies tiskaa, siivoa tai pese pyykkiä ja osallistu lasten hoitoon? Miksi edes otatte sen miehen  :)

Niinhän naiset eroaakin jossain vaiheessa, siitäkin te miehet jaksatte valittaa. Miehet saisivat itse olla enemmän aloitteellisia eroon, nyt he turhan pitkään roikkuvat suhteissa, joissa voivat huonosti. Yhteenkään ei ole mikään pakko muuttaa.

Kukas siitä valittaa  :)  Valituksen aihe on yleensä joku muu kuin se varsinainen ero.

Mitäs jos ette muuttaisi yhteen jos mies ei osallistu siivoamiseen? Onnistuisko?

En nyt oikein saa kiinni tästä lauseesta. Jos asutaan erillään ja kummatkin siivoavat omat kämppänsä, niin mistä voi tietää, ettei se toinen osallistu yhteisen kämpän siivoamiseen ennen kuin vasta sitten, kun on muutettu yhteen?

-eri

Ai niinku vähän sama kuin se että seksi loppuu papin aameneen?

En minä tiedä, onko teillä ollut niin. Enkä tiedä muidenkaan seksielämästä kuin omastani. Et sinäkään, joten olisiko aika lopettaa yleistämiset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen päälle 40-vuotias eronnut mies ja tunnistan piirteen itsessäni.

En halua syvempää suhdetta naisen kanssa, koska en jaksa kuunnella draamaa milloin mistäkin turhasta. Monilla naisilla on taipumus kehittää ongelmia tyhjästä ja en vain halua enää kuluttaa voimavarojani turhaan.

Asenteeseeni ehkä vaikuttaa se että eksälläni oli PMS ja olen kuluttanut loppuun sen määrän ymmärrystä mitä miehelle on varattu eliniäksi. Tiedän ja tiedostan että kaikki naiset eivät ole hormonipäissään riehuviaa raivottaria, mutta voimavarat ovat loppu.

Onneksi iän myötä alkaa halut vähetä ja ajattelen seksiä entistä harvemmin. Seksi ei korvaa sitä henkistä painolastia mikä tulisi parisuhteen mukana. Eron jälkeen olen tuntenut voivani paljon paremmin. Mielialani on kohentunut ja elämä tuntuu hyvältä. Vain parisuhde voisi pilata fiilikseni.

Minulla on niin päin, että siellä täällä ilmenevät mukavat yhteiset ajanviettohetket eivät korvaa jatkuvan, tunkkaisen himoseksin aiheuttamaa uupumusta ja latistumista. Olen kuluttanut loppuun seksuaalisen innon, joka naiselle on varattu eliniäksi. Kaipaan toki yhdessäoloa ja kivoja hetkiä, mutta lamaava, tyhjäksi tekevä seksi on liian kova hinta maksettavaksi niistä.

N37

Useimmilla naisilla tuo on kulunut jo ennen kuin tapaavat aviomiehensä.

Mutta silti ne miehet haluavat naimisiin naisen kanssa, jota ei enää seksi kiinnosta. Miksi?

Naiset onnistuu teeskentelemään just sen aikaa kun on pakko.

Vähän sama kun mies esittää täydellistä isämateriaalia naiselle vuosikaudet kunnes nainen porsii. Sen jälkeen miehestä paljastuu aivan uusi puoli jota nainen ei ole koskaan havainnut (mutta kaikki naisen ja miehen kaverit on)

Noita ei voi verrata. Lapsen saaminen tarkoittaa sitä, että parisuhteeseen tulee uusi ihminen, joka vaatii valtavan paljon aikaa ja huomiota. Jos asutte kaksiossa tai pienessä kolmiossa, niin ottakaa sinne alivuokralainen, joka on kaikki päivät kotona ja tulkaa sitten kertomaan, vaikuttaako se parisuhteeseen.

Miten olisi kymmenen vuoden seurusteluaika ennen avioliittoa? Kukaan ei jaksa harrastaa innokkaasti seksiä vuosikausia, jos se ei oikeasti kiinnosta.

Ei jaksakaan, sen takia naiset alkavat vänkäämään kuinka pitäisi päästä avioon.

Miehille yleensä sopii seurusteluajaksi vaikka loppuelämä.

Avioliittoon tarvitaan kummankin suostumus ja oma aktiivisuus.

Edelleen: naiset alkavat vänkäämään koska haluavat pois seurustelusta, syynä mm. tuo seksistä kiinnostuneisuuden teeskentely.

Mikä estää eroamasta sitten, kun paljastuu, että seksi ei toimikaan?

Mies saisi olla kokoajan muuttamassa ja jakamassa lusikoita. Lisäksi nainen voi teeskennellä hetken aikaa että se on vain tilapäistä.

Mutta vastaus on: ei mikään. Oletko huomannut että avioeroja tapahtuu aika paljon?

Mikä estää naisia eroamasta kun paljastuu ettei mies tiskaa, siivoa tai pese pyykkiä ja osallistu lasten hoitoon? Miksi edes otatte sen miehen  :)

Niinhän naiset eroaakin jossain vaiheessa, siitäkin te miehet jaksatte valittaa. Miehet saisivat itse olla enemmän aloitteellisia eroon, nyt he turhan pitkään roikkuvat suhteissa, joissa voivat huonosti. Yhteenkään ei ole mikään pakko muuttaa.

Kukas siitä valittaa  :)  Valituksen aihe on yleensä joku muu kuin se varsinainen ero.

Mitäs jos ette muuttaisi yhteen jos mies ei osallistu siivoamiseen? Onnistuisko?

En nyt oikein saa kiinni tästä lauseesta. Jos asutaan erillään ja kummatkin siivoavat omat kämppänsä, niin mistä voi tietää, ettei se toinen osallistu yhteisen kämpän siivoamiseen ennen kuin vasta sitten, kun on muutettu yhteen?

-eri

Ai niinku vähän sama kuin se että seksi loppuu papin aameneen?

Jos seksin loppumiselle on noin selvä syy, niin sittenhän kannattaa jatkaa avoliitossa asumista. Ei naiset vie ketään vihille väkisin.

Onko muuten tutkittu, loppuuko seksi noin totaalisesti silloin, kun vihkijä on henkikirjoittaja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla sinkkuus on aina naisen oma valinta ellei nainen ole todella ruma/lihava.

Miehillä sinkkuus taas harvoin on oma valinta.

Tämä on se isoin ero parisuhdemarkkinoilla.

Lähes aina se on oma valinta. Joku löytyy, kun riittävästi laskee rimaa. Harva mieskään kelpuuttaisi ihan kenet vaan.

Naisilla se on lähes aina oma valinta kun taas miehillä ei ole.

Keskitason nainen saa lähestymis yrityksiä jatkuvasti kun taas keskitason mies ei juurikaan saa. Nainen voi ehdokkaista valita ne parhaimmat miehet.

Mies jos on hyvin komea(pitkä ja atleettinen) sekä korkeakoulutettu(eli hyvätuloinen) niin silloin se mies voi tehdä samoin kuin keskitason nainen.

En minä väittänytkään, että kaikilla on samat mahdollisuudet ja saman verran kysyntää pariutumismarkkinoilla. Tosin tässäkin yksilöiden väliset erot merkkaa enemmän kuin sukupuolten väliset. Jotkut miehet on kuumaa kamaa ja jotkut naiset hyökiöitä.

Mutta on se sinkkuus silti loppupeleissä oma valinta, jos ei itse tee aktiivisesti lähestymisiä ja/tai ei kelpuuta niitä jotka saa.

Naisille se on omavalinta lähes aina kun taas miehille ei ole. Sukupuoli nimenomaan tässä on se merkittävin ero.

Keskiverto nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa miesehdokkaista eikä miehillä tätä mahdollisuutta ole ellei mies ole se komea ja rikas.

Alkuperäinen väite ei koskenut mahdollisuutta valita lukuisista kumppaniehokkaista, vaan sitä onko sinkkuus oma valinta. Ja sinkkuus on oma valinta, jos olisi mahdollisuus yhteenkin kumppaniin.

Etkä sinä tajua perusnaisen elämästä yhtään mitään. Hyvin harvalla naisellakaan mitään ehdokaskaartia on tarjolla. Tinderin matchit ei ole mitään mitään vakavia kumppaniehdokkaita ja moni nainen saa livenä iskuyrityksiä kerran vuodessa jos sitäkään. Kun ei kaikki naiset ole nättejä laihoja kaksikymppisiä.

Keskiverto nainen saa vuodessa lukuisia lähestymisyrityksiä kun taas keskivertomies saa vuodessa 0 lähestymisyritystä.

Nainen voi valita miesehdokkaista kumppaninsa eli sinkkuus on naisen oma valinta, mies ei voi valita koska kukaan ei sitä lähesty eli sinkkuus ei ole miehen oma valinta.

Jos nainen on tosi ruma tai lihava niin silloin se ei saa lähestymisyrityksiä kovinkaan paljoa, keskiverto naisella tarkoitin normaalipainoista ja perusnättiä naista.

Yrität nyt vääristellä asioita ja naiset on myös tosi nirsoja.

No minä olen normaalipainoinen ja perusnätti nainen. En ole koskaan saanut lukuisia lähestymisyrityksiä, mutta kiinnostuneita miehiä on kyllä elämän aikana ollut sen verran, että seuraa löytyisi kyllä - ei se tarkoita sitä, että aina löyty parisuhde kun sitä toivoisin, koska minulla on kumppanin suhteen muitakin kriteereitä kuin vain se, että mies haluaa suhteeseen kanssani. Löydän kuitenkin aika helposti suhteen, ja minusta ollaan kiinnostuneita.

Kaikki kiinnostuneet eivät myöskään tee aloitetta - joillain on syynä ujous tai se, että eivät usko kiinnostuksen olevan molemminpuolista. Tämän vuoksi moni niistäkin, joiden luulisi saavan jatkuvasti iskuyrityksiä, eivät niitä kuitenkaan saa. Jos nainen ei yleisesti ottaen flirttaile miehille vaan käyttäytyy kaikkia kohtaan asiallisesti, ei se työpaikan ihastunut mies tai muu tuttu kiinnostunut oleta mielenkiinnon olevan vastavuoroista, ja moni ei muutenkaan uskalla aina laittaa itseään likoon tehdäkseen aloitteen.

Se mitä luulet itsestäsi ei ehkä pidä paikkaansa, naiset usein yliarvioivat oman tasonsa.

Nainen sanoo olevansa normaalipainoinen vaikka se on lihava ja nainen sanoo olevansa kaunis vaikka se on ruma.

Kuvia pitäisi sinusta nähdä ensin niin sitten voidaan sanoa oletko kaunis tai normaalipainoinen.

Sinä olet nirso ja sinä olet omasta tahdostasi sinkku. Miehellä on varaa valita kumppani vain silloin jos se on todella tasokas eli komea ja rikas.

En ymmärrä mitä tarkoitat oman taso yliarvioimisella. Pikemminkin ihmiset ovat ylikriittisiä. Kyllä jokainen itse tietää täydellisen hyvin, jos poikkeaa yleisestä kauneusihanteesta, ja jokainen todellakin tietää, jos kehossa on ylimääräistä rasvaa. Joskus ihmiset ovat itseään kohtaan jopa ylikriittisiä, eli pidetään vakavina puutteina sellaistakin, mikä muiden mielestä ei haittaa ollenkaan. Monella on myös vähän huono itsetunto. Ja nimenomaan kilojen suhteen ihmiset ovat kriittisiä. En hetkeäkään usko, että kukaan lihava kuvittelisi olevansa normaalipainoinen saati hoikka, tai että ruma kuvittelisi olevansa kaunis. Vaikka muut kuinka kehuisivat valokuvia ja vakuuttelisivat, että "näytät hyvältä", niin ei ihminen sitä oikeasti usko, jos omissa silmissään on epätäydellinen. Toki ajan kanssa valtaosa oppii hyväksymään itsensä, mutta se on eri asia kuin se, että yliarvioisi ulkonäkönsä.

On sellaisia kaunis-identiteetin nuorena omaksuneita, joilla menee hämmentävän kauan tajuta, että koko S ei todellakaan enää mahdu heidän uudelle "muodonmuutoksen" kokeneelle L-koon vartalolleen.

Oma tuttavanaiseni jatkaa vielä nelikymppisenäkin kieltäymyksessä eloaan hokemalla, että kasvojen kauneus on miehille tärkeämpää kuin pullea keho, sille pulleudelle voi tehdä jotain - hän on ollut lihava koko aikuisikänsä, ei ole tekemässä sille yhtään mitään. Mutta ei näe sitä miinuksena, sillä se on periaatteessa muutettava ominaisuus. Joku toinen voisi ajatella, että kasvojen kauneus ei niin merkitse, kun sille ei voi mitään, mutta kehonkoostumus kertoo ihmisen valinnoista ja tavasta elää. No, meitä on moneen junaan.

No entä sitten? Mitä väliä sillä oikeastaan on, jos joku kuvittelee olevansa kauniimpi kuin on?

Ei muuten mitään, mutta jos sen kuvitellun kauneuden ajattelee yleiseksi 'tasoksi' ja siltä kuvitellulta tasoltaan valkkailee miehiä tai lyttää muita. Tiedän ihmisiä jotka kuvittelee itsestään liikoja ja arvostelee sitten toisia ihmisiä. Vierestä katsottuna tekee mieli sanoa, että milläs paukuilla sinä muita arvostelet? Siinä ei ole mitään vikaa jos tiedostaa tosiasiat ja silti pitää itseään kauniina, tasojen ulkopuolella. Se on itse asiassa ihan ihailtavaa.

Eivät naiset sillä lailla "valkkaile" miehiä, että etsisivät omaan "tasoon" sopivia. Naiset "valkkailevat" ihan vain sillä perusteella, kiinnostaako joku vai ei.

En esimerkiksi itse osaisi sanoa, ketkä miehet ovat mitäkin tasoa, enkä todellakaan osaisi sanoa, ketkä olisivat samaa tasoa kuin mitä itse olen. Vaikka nyt kävisi ilmi, että olenkin aika heikkotasoinen, niin ei se tekisi niistä heikkotasoisista miehistä yhtään aiempaa kiinnostavampia.

Sama juttu se varmaan miehilläkin on, että ei ne vaatimattoman näköiset naiset muutu viehättävämmiksi sillä, että tajuaa oman matalan 'tasonsa'. Vanha kurppa joka himoitsee parikymppisiä ei lopeta himoitsemasta parikymppisiä vilkaisemalla peiliin. Ihmiset ovat omien mahdottomien halujensa kiroamia ja siksi onnettomia.

Se on sääli. Kun tunteet tulee mukaan peliin, toisen ihmisenkin saattaa nähdä ihan eri valossa.

Hmm. Miksi heti tulee mieleen, että nuoria naisia himoitseva vanha kurppa siellä toivoo nuorelta naiselta avoimuutta ja aitoja tunteita, kun itse kuitenkin on himonsa riivaama ja ajama, eikä ikimaailmassa olisi avoin antamaan mahdollisuutta ikäiselleen rouvalle.

Täällä on vanha kurppa joka on oman miehensä silmissä maailman kaunein nainen. Koska tunteet.

Aww, voi kun kiva ja onneksi olkoon hyvästä suhteesta! Ja anteeksi oletuksesta :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen päälle 40-vuotias eronnut mies ja tunnistan piirteen itsessäni.

En halua syvempää suhdetta naisen kanssa, koska en jaksa kuunnella draamaa milloin mistäkin turhasta. Monilla naisilla on taipumus kehittää ongelmia tyhjästä ja en vain halua enää kuluttaa voimavarojani turhaan.

Asenteeseeni ehkä vaikuttaa se että eksälläni oli PMS ja olen kuluttanut loppuun sen määrän ymmärrystä mitä miehelle on varattu eliniäksi. Tiedän ja tiedostan että kaikki naiset eivät ole hormonipäissään riehuviaa raivottaria, mutta voimavarat ovat loppu.

Onneksi iän myötä alkaa halut vähetä ja ajattelen seksiä entistä harvemmin. Seksi ei korvaa sitä henkistä painolastia mikä tulisi parisuhteen mukana. Eron jälkeen olen tuntenut voivani paljon paremmin. Mielialani on kohentunut ja elämä tuntuu hyvältä. Vain parisuhde voisi pilata fiilikseni.

Jep, just tämä.

Täälläkin on kerrottu siitä "tutkimuksesta" jonka mukaan miehet ovat onnettomampia sinkkuina kuin naiset... olisiko aihetta tehtä miesten keskuudessa tarkempi tutkimus kuka näin oikein sanoo. Kenties joku kokematon joka ei tajua elämän tosiasioita?

Tuota olen miettinyt monesti, kuten muitakin tutkimuksia. Kyse on keskiarvosta, kuten tässäkin tutkimuksessa on viitattua, että miehet ovat hyvinkin jakautunutta porukka, reppanoita on paljon, fiksuja menestyjä on paljon ja siinä välissä aika iso haitari monenmoista, eli miehissä hajonta on suurta. Uskon, että tämä heikoin porukka ja keskitason alapään sinkut ovat hyvinkin onettomia. Mutta taas yläpäässä kun sinkkuus on oma valinta, niin uskon että elämä on todellakin onnellista. Naiset ovat taas paljon tasakoosteisempaa porukkaa, niin keskiarvoa on korkeampia ja hajontaa on vähemmän. Ääritapauksessa kukaan populaation yksilö ei ole keskiarvoa ollenkaan.

Tuo pitää paikkansa. Siihen kun lisää sen että miehet jotka ovat oikein tyytyväisiä eivät kiinnitä naisiin juuri mitään huomiota (pakolliset asiat hoidetaan tietysti korrektisti) jolloin vain pahnan pohjimmaiset ovat naisten näköpiirissä.... kaikki miehet ovat sikoja.