Parisuhdemarkkinoilla kukaan ei ole niin nirso kuin 40-50 vuotias mies.

Vierailija kirjoitti:

Kommenttien perusteella monilla on ollut useita suhteita, kuinka monta ?

Valtaosalla ihmisistä (jos uskovaisporukoita ja muualta muuttaneita ei lasketa) on elämänsä aikana enemmän kuin yksi suhde. Jopa vuonna 1914 syntyneellä isoäidilläni oli elämänsä aikana myös muita suhteita kuin pitkäaikaisin aviokumppaninsa - saattoi olla joku nuoruuden heila ja lisäksi vielä leskeksi jäätyä eläkeiässä hän löysi vanhuuden vuosiksi uuden suhteen. Ei tuo mitään kummallista ole.

Vierailija kirjoitti:

m40vv kirjoitti:

Mitä sitä tekisi jos ero tulisi vaimosta. Luultavasti eläisin rennosti jossain pienessä kaupunkiasunnossa. Ehkä vielä muuttaisin pikkukaupunkiin. Sisustaisin melko tylsästi ja vähänlaisesti. Kävisin salilla, pelailisin pelejä ja katsoisin leffoja. Elelisin rennosti. Töissäkin olisi varmaan edelleen pakko käydä. Polkupyörällä varmaan, ettei menisi turhaa rahaa kulkemiseen. Naisseikkailuja tuskin olisi paljon tarjolla ja ehkä sellaiset ei edes kiinnostaisi. Netistä löytäisi helpotusta siihen. Voisihan sitä joskus käydä yksin kahvilla tai kävelyllä. Tylsältä kuulostaa mut realistiselta samaan aikaan.

Siinäpä tuli tyhjentävästi luettelo, miksi 40+ äijät jää lopulta ruikuttamaan naista! Tylsä, kehityskelvoton, pihi, por norunkku. 😂

Onko sellainen sanonta tuttu, jossa esiintyy punaturkkinen ja valkeahännänpäinen eläin joka kommentoi yleisen, punaisia marjoja kasvattavan puun marjojen makua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minulla 40+ naisella on kysyntää riittänyt niin omanikäisissä, nuoremmissa kuin vanhemmissakin miehissä. En toki sovelluksia käytä vaan olen tavannut näitä miehiä ihan live-elämässä. Itse en toki halua muuta kuin kepeää suhdetta, kun minulla on kaksi kotona asuvaa lasta. Tämä kepeän suhteen haluaminen on nimenomaan monia miehiä kismittänyt, kun yhteen olisi pitänyt muuttaa kuulemma.

Sama juttu, olen ihmetellyt miksi tapaamillani miehillä on kiire muuttaa yhteen kun miehien pitäisi olla sitoutumiskammoisia. Ehkä etsivät uutta äitiä/sairaan- ja kodinhoitajaa jne eli palvelutasoa? Ei kiitos, olen mieluummin yksin (mieluiten kevytsuhteessa, mutta siihen on hankala miestä löytää).

Miten voi muka olla vaikeaa löytää miestä kevytsuhteeseen? En todellakaan ymmärrä. Olen itse 51v mies ja tuntuu, että kaikki eronneet kaverini etsivät juuri tuollaista suhdetta. Jos joskus eroan, niin etsisin itsekin.

Ehkä tässä on kyse myös sitten siitä, missä päin Suomea asuu.

Ei pääkaupunkiseudulla ole vaikeaa löytää sellaista miestä, joka ilmoittaa haluavansa kevytsuhteeseen. Olen monta sellaista kivaa miestä löytänyt. Ongelma on se, että viimeistään vuoden kohdalla nämä "kevytsuhdemiehet" alkavat kinuta yhteenmuuttoa, vaikka eivät ole edes lapsiani tavanneet. Kun en ole kiinnostunut yhteenmuutosta, seuraa riitoja ja ero.

Kukaan poika/mies ei ole päässyt tekemään minuun tarpeitaan kuuteen vuoteen. Ilmeisesti joihinkin kuitenkin pääsevät, kun ovat oppineet niin sinnikkäiksi.

T31

olen 44v mies ja etsin normaalia naista 40-50v olis hyvä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minulla 40+ naisella on kysyntää riittänyt niin omanikäisissä, nuoremmissa kuin vanhemmissakin miehissä. En toki sovelluksia käytä vaan olen tavannut näitä miehiä ihan live-elämässä. Itse en toki halua muuta kuin kepeää suhdetta, kun minulla on kaksi kotona asuvaa lasta. Tämä kepeän suhteen haluaminen on nimenomaan monia miehiä kismittänyt, kun yhteen olisi pitänyt muuttaa kuulemma.

Olet siis se harvinainen, haluttu +40 vuotias nainen, nätti ja iloinen. Olet poikkeus eikä sinun poikkeava käsitys muuta tilannetta mitenkään.

Ei mikään harvinainen vaan vastasi ohi aiheen. Kyse olikin siitä kuka 40+ nainen pääsee _vakavaan_ suhteeseen. Hän haluaa vain kepeitä suhteita eikä siten edes tiedä kuinka vaikeaa vakava suhde on saada.

Yleinen fakta on että alfa-miehet kyllä kelpuuttavat seksiin isolla haarukalla, vakavampaan suhteeseen on sitten huomattavasti tiuhempi seula.

Tavallisia miehiähän nämä keskustelut eivät oikeastaan koske ollenkaan.

-eri

Niinhän tuo menee kaikkien muidenkin kohdalla: parisuhteesee on aina tiukempi seula kuin muunlaiseen kanssakäymiseen (seksi, ystävyys, kaveruus, tms). Niin se menee tavallisten miesten ja kaikkien naistenkin kohdalla. Poislukien toki ne, jotka eivät pelkkää seksiä halua ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan poika/mies ei ole päässyt tekemään minuun tarpeitaan kuuteen vuoteen. Ilmeisesti joihinkin kuitenkin pääsevät, kun ovat oppineet niin sinnikkäiksi.

T31

kunnon tiukkapipo pihtari miehet kiertää kaukaa tollasii ja ne jää lopulta yksin pillunsa kanssa

Tuota nirsoa ikäpolvea edustavana, niin en vaan enää jaksaa viettää aikaani, energiaani ja rahojani jonkun naisen miellyttämiseen, jolle sen feministikaverit jatkuvasti totee, miten se on kaikkein paras maailmassa ja minä uskomaton sika. Mieluummin käytän oman jäljellä olevan aikani niin, että saan siitä muutakin kuin verenpainetta ja vatsahaavan.

Vientiä tuntuisi olevan, niin en oikein tiedä miksi pitäisi jonkun eroamisvelkoja ruveta maksamaan ja valitusta kuuntelemaan. Voihan tuollaisen kanssa käydä silloin tällöin juttelemassa, mutta yhteen en todellakaan muuttaisi. Naiset aina kuvittelee, että heiltä riittää se, että kieltäytyy seksistä ja kiukuttelee, mutta tosiasiassa aika vähän naiset tuo parisuhteeseen, kuitenkin kuvittlevat, että heitä pitää kohdella kuin kuningatarta. Tasa-arvoinen kotitöiden jakaminen tarkoittaa sitä, että nainen tekee mitä viittii ja mies loput. Jonkun 70% kokonaiskuomituksesta, ja valittaa koko ajan sohvalta telkkaria tuijottaessaan.

feminismin nimessä on minun oltava kiitollinen jos kahvit keitetään kerran kuussa, kun itse teen sen joka päivä.

Niin, jonkun täyspäisen ja asiansa hoitaneen ottaisin ihan mielelläni kuvioihin, mutta jonkun Helsingin yliopiston naistutkimuksen tohtorin väikkäriä tekevän ongelmakasan saa minun puolestani pitää ihan joku muu.

Vierailija kirjoitti:

Kuvaavaa, että geenilotossa pärjääminen tarkoittaa kirjoittajien mielestä jotain ulkonäöllisiä piirteitä eikä esim. sitä, että ei ole mitään elämää haittaavia sairauksia.

Juuri näin. Geenit myös vaikuttavat paljon siihen, millaiset älynlahjat on suotu ja sitä myöten siihen, millaiset mahdollisuudet on edetä työ- ja opiskelumaailmassa.

Tässä kokemukset omasta lähipiiristä. Juurikin siinä neljänkympin kieppeillä monilla sinkkumiehillä on alkanut armoton naisten haku, deittaillaan enemmän kuin koskaan, kulutetaan baarinpenkkiä tai sitten vaihtoehtoisesti haksahdetaan johonkin himotreenaukseen, tavoitteena molemmissa löytää parisuhde. Samoihin aikoihin alkaa omituinen aktivoituminen somessa, ja tekstit alkavat olla aiempaa kaikkitietäväisempiä tai katkerampia (setämiessuuntaan), pätemistä tai valitusta. Myös arvostelu kaikkia ja kaikkea kohtaan sekä itsekritiikin puute nostaa päätään, kaikkien muiden elämäntavat ovat jollain tapaa pielessä, ja omat (lähinnä pyrkimykset) ovat oikeita, paitsi tietenkin kaikki omat epäonnistumiset ovat muiden vika. Naisissa on enemmän vikaa kuin ikinä, silti heitä deittaillaan nimenomaan perheenperustamismielessä, ja aika nopeasti niihin puuhiin ryhdytäänkin, heti kun joku jaksaa heitä katsella. Perheen perustettuaan menee parisen vuotta niin, että missään ei ole mitään vikaa, kunnes mies keksii, että menikin ihan väärän naisen kanssa yhteen väärillä perusteilla, ja rasittava perhe-elämä vie kaiken ajan, vaimo vaatii ihme juttuja, väsynyt mies sulkeutuu itsekeskeisiin puuhiin ja alkaa orastava viidenkympin villitys.

Vierailija kirjoitti:

Kuvaavaa, että geenilotossa pärjääminen tarkoittaa kirjoittajien mielestä jotain ulkonäöllisiä piirteitä eikä esim. sitä, että ei ole mitään elämää haittaavia sairauksia.

Jos kenellä on joku sellainen sairaus joka vaikuttaa ulkonäköön, niin tietää että se korreloi suoraan siihen minkälainen menekki on parisuhdemarkkinoilla, varsinkin nuorempana.

Muistan kouluajoiltani erään tytön joka sairasteli paljon, se näkyi hänen fysiikassaan. Sen mitä sivusta seurasin, niin ei ollut jonoksi asti pitkiä, salskeita atleettipoikia häntä tanssiin hakemassa.

Tässä suhteessa maailma on julma paikka, olipa kyseessä mies tai nainen.

Vierailija kirjoitti:

Heitänpä tähän näkökulmani, vaikka olen tuosta ikähaarukasta 40-50 vuotta mennyt  selkeästi yli. Mies siis olen, jo kuusissakymmenissä. Parisuhdemarkkinoilla, joskaan en kovin aktiivisesti. Uusiopoikamies eli eronnut. Myönnän olevani ronkeli, seuraavana muutama syy siihen miksi olen ronkeli.

Ensinnäkin, naisen pitäisi olla sellainen että minun pitäisi tykätä hänestä ja hänen minusta. Uskoakseni tämä on suurin tekijä miksi en ole minkäänlaisessa suhteessa. Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. En halua itseäni kahtakymmentä tai kolmeakymmentä vuotta nuorempaa, missikasvoista naista, vaan oma ikäni plusmiinus seitsemän vuotta, tai kymmenen. Monet ikäiseni ihan tavallisen näköiset naiset näyttävät silmissäni vähintäänkin riittävän kauniilta. Hoikkuudella ei ole suurta merkitystä. Tiedän useitakin ikäisiäni naisia jotka ovat mielestäni todella kauniita vaikka heillä on ylipainoa. Jos tykkään jostakin naisesta ei vartalon muoto ole ratkaiseva asia oli lihava, laiha tai siltä väliltä. Ihan tavallinen nainen siis kävisi. Itsekin olen mielestäni ihan tavallinen.

Toinen iso syy sinkkuuteen on varovaisuus. Tiedän että minulla on jotakin menetettävää, jos päätäpahkaa ryntäisin johonkin suhteeseen ja se osoittautuisi pettymykseksi. Se mitä menettäisin on vapauteni. Oltuani pitkänlaisessa avioliitossa osaan arvostaa nykyistä vapauttani aivan eri tavoin kuin ennen. Tiedän että minulla on, kuten jokaisella ihmisellä, omat hyvät ja huonot puoleni. Nyt, ollessani sinkkuna saan olla vapaasti, saan pestä pyykit silloin kuin minusta siltä tuntuu, saan lähteä baariin silloin kuin haluan, saan ottaa nokoset töistä tultuani ihan omaan tahtiini, lämmitän saunan silloin kuin minulle sopii, jne, jne, jne... Nämä kaikki sellaista luksusta mitä parisuhteessa ei välttämättä ole.

Kolmas iso syy liittyy osin edelliseen, eli tiedän pärjääväni vallan mainiosti myös yksikseni. Osa ihmisistä pelkää yksinään oloa, ja siksi etsivät suhdetta paniikinomaisesti. Itse en pelkää yksinäisyyttä, ollakseni niinkin ulospäin suuntautunut kuin olen, pidän hiljaisuudesta ja myös yksin olemisesta. Sen suhteen siis, no broblem...!

Miksi siis etsiä ketään, kun ilmankin pärjää?  No, tokihan kaipaan kosketusta ja seksiä, siinäkin suhteessa olen normaali ihminen. Toisaalta, edesmenneen avioliittoni kokemuksista tiedän että parisuhde ei todellakaan ole mikään tae seksiin tai läheisyyteen. Tiedän myös sen että suurimmalle osalle ikäisistäni naisista lapsenlapset ja ystävättäret ovat ykkösasioita, ja kokevat läheisyyden ja seksin lähinnä negatiivisena, rasittavana velvoitteena jota joutuu parisuhteessa olemisen hintana vastentahtoisesti tekemään. Sellaiseen suhteeseen en todellakaan halua.

Siis, molemminpuolinen tykkääminen, itsellinen ja omillaan toimeen tuleva sekä omiakin harrastuksia omaava nainen, älykäs ja keskustelutaitoinen. Maanläheinen ja rehellinen. Semmoisen jos jostakin löytäisin.  Tuskin löydän.

Toistaiseksi näillä eväillä mennään.

Samoilla ajatuksilla, näillä mennään. Tästä johtuen tiemme tuskin kohtaavat.

T. Se rehellinen ja älykäs nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heitänpä tähän näkökulmani, vaikka olen tuosta ikähaarukasta 40-50 vuotta mennyt  selkeästi yli. Mies siis olen, jo kuusissakymmenissä. Parisuhdemarkkinoilla, joskaan en kovin aktiivisesti. Uusiopoikamies eli eronnut. Myönnän olevani ronkeli, seuraavana muutama syy siihen miksi olen ronkeli.

Ensinnäkin, naisen pitäisi olla sellainen että minun pitäisi tykätä hänestä ja hänen minusta. Uskoakseni tämä on suurin tekijä miksi en ole minkäänlaisessa suhteessa. Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. En halua itseäni kahtakymmentä tai kolmeakymmentä vuotta nuorempaa, missikasvoista naista, vaan oma ikäni plusmiinus seitsemän vuotta, tai kymmenen. Monet ikäiseni ihan tavallisen näköiset naiset näyttävät silmissäni vähintäänkin riittävän kauniilta. Hoikkuudella ei ole suurta merkitystä. Tiedän useitakin ikäisiäni naisia jotka ovat mielestäni todella kauniita vaikka heillä on ylipainoa. Jos tykkään jostakin naisesta ei vartalon muoto ole ratkaiseva asia oli lihava, laiha tai siltä väliltä. Ihan tavallinen nainen siis kävisi. Itsekin olen mielestäni ihan tavallinen.

Toinen iso syy sinkkuuteen on varovaisuus. Tiedän että minulla on jotakin menetettävää, jos päätäpahkaa ryntäisin johonkin suhteeseen ja se osoittautuisi pettymykseksi. Se mitä menettäisin on vapauteni. Oltuani pitkänlaisessa avioliitossa osaan arvostaa nykyistä vapauttani aivan eri tavoin kuin ennen. Tiedän että minulla on, kuten jokaisella ihmisellä, omat hyvät ja huonot puoleni. Nyt, ollessani sinkkuna saan olla vapaasti, saan pestä pyykit silloin kuin minusta siltä tuntuu, saan lähteä baariin silloin kuin haluan, saan ottaa nokoset töistä tultuani ihan omaan tahtiini, lämmitän saunan silloin kuin minulle sopii, jne, jne, jne... Nämä kaikki sellaista luksusta mitä parisuhteessa ei välttämättä ole.

Kolmas iso syy liittyy osin edelliseen, eli tiedän pärjääväni vallan mainiosti myös yksikseni. Osa ihmisistä pelkää yksinään oloa, ja siksi etsivät suhdetta paniikinomaisesti. Itse en pelkää yksinäisyyttä, ollakseni niinkin ulospäin suuntautunut kuin olen, pidän hiljaisuudesta ja myös yksin olemisesta. Sen suhteen siis, no broblem...!

Miksi siis etsiä ketään, kun ilmankin pärjää?  No, tokihan kaipaan kosketusta ja seksiä, siinäkin suhteessa olen normaali ihminen. Toisaalta, edesmenneen avioliittoni kokemuksista tiedän että parisuhde ei todellakaan ole mikään tae seksiin tai läheisyyteen. Tiedän myös sen että suurimmalle osalle ikäisistäni naisista lapsenlapset ja ystävättäret ovat ykkösasioita, ja kokevat läheisyyden ja seksin lähinnä negatiivisena, rasittavana velvoitteena jota joutuu parisuhteessa olemisen hintana vastentahtoisesti tekemään. Sellaiseen suhteeseen en todellakaan halua.

Siis, molemminpuolinen tykkääminen, itsellinen ja omillaan toimeen tuleva sekä omiakin harrastuksia omaava nainen, älykäs ja keskustelutaitoinen. Maanläheinen ja rehellinen. Semmoisen jos jostakin löytäisin.  Tuskin löydän.

Toistaiseksi näillä eväillä mennään.

Samoilla ajatuksilla, näillä mennään. Tästä johtuen tiemme tuskin kohtaavat.

T. Se rehellinen ja älykäs nainen.

Me kierrämme toisiamme

niin kuin taivaankappaleet

yhtä ylpeinä, yhtä yksin

ympärillämme ikuinen yö

Vierailija kirjoitti:

Miesten ja naisten markkina-arvo risteää juuri tuossa 30-40 v ikkunassa. Yleisesti ottaen naisten ulkonäkö on parhaimmillaan jossain 20-30 v korvilla ja miehillä vastaavasti 30-40 v ikkunassa. Jos siis puhutaan ulkonäöllisesti samantasoisista tyypeistä niin jossain tuossa 30 v kohdalla ollaan tasoissa ja muodostuu pariutumista samantasoisten välillä. Jos taas pariudutaan tuota nuorempina niin ukon on oltava keskimääräistä kovempi playeri, perittyä varallisuutta tai status-ammatti. Korkeastikoulutetut hyvännäköiset naiset saavat parikymppisenä seksiä niin paljon kun haluavat, mutta perheenperustamiseen kelpaavien miesten "pooli" on aika kapea, koska miehen pitää olla sekä hyvännäköinen että tuleva menestyjä (esim. vastavalmistunut lääkäri) että kohtuullisen supliikki. Iän suhteen miehillä on tarjolla hyvin kapea ikkuna, koska itseään selvästi vanhemmille ei kelpaa ja selvästi nuoremmat taas eivät taas tule kysymykseen, koska eivät ole aikuisia. Naisilla haarukka taasen ulottuu laajalti itseään hieman nuoremmista yli kolmikymppisiin.

Sitten kun ikä lähestyy 30-40 v niin naisilla iskee paniikki perustaa perhettä, joka pakottaa laskemaan rimaa. Osalla kolmikymppisillä miehillä ja naisilla alkaa jo ulkonäkökin rupsahtaa esim. ylipainon vuoksi, jolloin markkina-arvo laskee kuin lehmänhäntä. Toisaalta joillakin alkaa olla tässä kohden jo ammatillista menestystä, joten se kompensoi erityisesti miehillä. Menestys saattaa tuoda myös sosiaalista karismaa.

Sitten kun ollaan yli neljänkympin, lapset on monesti jo hankittu ja ollaan toisella kierroksella. Koska vanhemmuus ja ammatit ovat perinteisesti olleet aika sukupuolittuneita, miesten työurat usein ovat tässä kohden jo erkaantuneet aikalailla naisten vastaavista. Nelikymppisissä oikein vetävännäköisiä naisia alkaa olla jo tosi harvassa ja miehilläkin on enemmistöllä jo mahaa ja merkkejä huonoista elämäntavoista. Jos kuitenkin sattuu olemaan yksi niistä harvoista miehistä, jotka ovat pitäneet terveydestään huolta ja on pärjännyt ammatillisestikin mukavasti niin parisuhdemarkkinat ovat tässä kohdalla yhtä vinksallaan miehen eduksi kuin ne ovat kaksikymppisenä naisten eduksi. Lisäksi miehen on helppo kelpuuttaa naisia laajemmassa ikäikkunassa, kun taas naisten ikäikkunaa kaventaa ensi kertaa haluttomuus pariutua itseään merkittävästi vanhempien kanssa.

Lakkasin lukemasta kohdassa "markkina-arvo". Oikeasti toi on ihan hevonpaskaa. Ei ihme, ettei ihmissuhteet suju, kun parisuhde on pelkkää laskelmointia ja toisten arvostelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heitänpä tähän näkökulmani, vaikka olen tuosta ikähaarukasta 40-50 vuotta mennyt  selkeästi yli. Mies siis olen, jo kuusissakymmenissä. Parisuhdemarkkinoilla, joskaan en kovin aktiivisesti. Uusiopoikamies eli eronnut. Myönnän olevani ronkeli, seuraavana muutama syy siihen miksi olen ronkeli.

Ensinnäkin, naisen pitäisi olla sellainen että minun pitäisi tykätä hänestä ja hänen minusta. Uskoakseni tämä on suurin tekijä miksi en ole minkäänlaisessa suhteessa. Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. En halua itseäni kahtakymmentä tai kolmeakymmentä vuotta nuorempaa, missikasvoista naista, vaan oma ikäni plusmiinus seitsemän vuotta, tai kymmenen. Monet ikäiseni ihan tavallisen näköiset naiset näyttävät silmissäni vähintäänkin riittävän kauniilta. Hoikkuudella ei ole suurta merkitystä. Tiedän useitakin ikäisiäni naisia jotka ovat mielestäni todella kauniita vaikka heillä on ylipainoa. Jos tykkään jostakin naisesta ei vartalon muoto ole ratkaiseva asia oli lihava, laiha tai siltä väliltä. Ihan tavallinen nainen siis kävisi. Itsekin olen mielestäni ihan tavallinen.

Toinen iso syy sinkkuuteen on varovaisuus. Tiedän että minulla on jotakin menetettävää, jos päätäpahkaa ryntäisin johonkin suhteeseen ja se osoittautuisi pettymykseksi. Se mitä menettäisin on vapauteni. Oltuani pitkänlaisessa avioliitossa osaan arvostaa nykyistä vapauttani aivan eri tavoin kuin ennen. Tiedän että minulla on, kuten jokaisella ihmisellä, omat hyvät ja huonot puoleni. Nyt, ollessani sinkkuna saan olla vapaasti, saan pestä pyykit silloin kuin minusta siltä tuntuu, saan lähteä baariin silloin kuin haluan, saan ottaa nokoset töistä tultuani ihan omaan tahtiini, lämmitän saunan silloin kuin minulle sopii, jne, jne, jne... Nämä kaikki sellaista luksusta mitä parisuhteessa ei välttämättä ole.

Kolmas iso syy liittyy osin edelliseen, eli tiedän pärjääväni vallan mainiosti myös yksikseni. Osa ihmisistä pelkää yksinään oloa, ja siksi etsivät suhdetta paniikinomaisesti. Itse en pelkää yksinäisyyttä, ollakseni niinkin ulospäin suuntautunut kuin olen, pidän hiljaisuudesta ja myös yksin olemisesta. Sen suhteen siis, no broblem...!

Miksi siis etsiä ketään, kun ilmankin pärjää?  No, tokihan kaipaan kosketusta ja seksiä, siinäkin suhteessa olen normaali ihminen. Toisaalta, edesmenneen avioliittoni kokemuksista tiedän että parisuhde ei todellakaan ole mikään tae seksiin tai läheisyyteen. Tiedän myös sen että suurimmalle osalle ikäisistäni naisista lapsenlapset ja ystävättäret ovat ykkösasioita, ja kokevat läheisyyden ja seksin lähinnä negatiivisena, rasittavana velvoitteena jota joutuu parisuhteessa olemisen hintana vastentahtoisesti tekemään. Sellaiseen suhteeseen en todellakaan halua.

Siis, molemminpuolinen tykkääminen, itsellinen ja omillaan toimeen tuleva sekä omiakin harrastuksia omaava nainen, älykäs ja keskustelutaitoinen. Maanläheinen ja rehellinen. Semmoisen jos jostakin löytäisin.  Tuskin löydän.

Toistaiseksi näillä eväillä mennään.

Samoilla ajatuksilla, näillä mennään. Tästä johtuen tiemme tuskin kohtaavat.

T. Se rehellinen ja älykäs nainen.

Me kierrämme toisiamme

niin kuin taivaankappaleet

yhtä ylpeinä, yhtä yksin

ympärillämme ikuinen yö

Kierrämme, kaarramne kunnes linnunratamme risteävät

emme enää yksin, vaan kaksin

ympärillämne ikuinen onnen tähtivyö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten ja naisten markkina-arvo risteää juuri tuossa 30-40 v ikkunassa. Yleisesti ottaen naisten ulkonäkö on parhaimmillaan jossain 20-30 v korvilla ja miehillä vastaavasti 30-40 v ikkunassa. Jos siis puhutaan ulkonäöllisesti samantasoisista tyypeistä niin jossain tuossa 30 v kohdalla ollaan tasoissa ja muodostuu pariutumista samantasoisten välillä. Jos taas pariudutaan tuota nuorempina niin ukon on oltava keskimääräistä kovempi playeri, perittyä varallisuutta tai status-ammatti. Korkeastikoulutetut hyvännäköiset naiset saavat parikymppisenä seksiä niin paljon kun haluavat, mutta perheenperustamiseen kelpaavien miesten "pooli" on aika kapea, koska miehen pitää olla sekä hyvännäköinen että tuleva menestyjä (esim. vastavalmistunut lääkäri) että kohtuullisen supliikki. Iän suhteen miehillä on tarjolla hyvin kapea ikkuna, koska itseään selvästi vanhemmille ei kelpaa ja selvästi nuoremmat taas eivät taas tule kysymykseen, koska eivät ole aikuisia. Naisilla haarukka taasen ulottuu laajalti itseään hieman nuoremmista yli kolmikymppisiin.

Sitten kun ikä lähestyy 30-40 v niin naisilla iskee paniikki perustaa perhettä, joka pakottaa laskemaan rimaa. Osalla kolmikymppisillä miehillä ja naisilla alkaa jo ulkonäkökin rupsahtaa esim. ylipainon vuoksi, jolloin markkina-arvo laskee kuin lehmänhäntä. Toisaalta joillakin alkaa olla tässä kohden jo ammatillista menestystä, joten se kompensoi erityisesti miehillä. Menestys saattaa tuoda myös sosiaalista karismaa.

Sitten kun ollaan yli neljänkympin, lapset on monesti jo hankittu ja ollaan toisella kierroksella. Koska vanhemmuus ja ammatit ovat perinteisesti olleet aika sukupuolittuneita, miesten työurat usein ovat tässä kohden jo erkaantuneet aikalailla naisten vastaavista. Nelikymppisissä oikein vetävännäköisiä naisia alkaa olla jo tosi harvassa ja miehilläkin on enemmistöllä jo mahaa ja merkkejä huonoista elämäntavoista. Jos kuitenkin sattuu olemaan yksi niistä harvoista miehistä, jotka ovat pitäneet terveydestään huolta ja on pärjännyt ammatillisestikin mukavasti niin parisuhdemarkkinat ovat tässä kohdalla yhtä vinksallaan miehen eduksi kuin ne ovat kaksikymppisenä naisten eduksi. Lisäksi miehen on helppo kelpuuttaa naisia laajemmassa ikäikkunassa, kun taas naisten ikäikkunaa kaventaa ensi kertaa haluttomuus pariutua itseään merkittävästi vanhempien kanssa.

Lakkasin lukemasta kohdassa "markkina-arvo". Oikeasti toi on ihan hevonpaskaa. Ei ihme, ettei ihmissuhteet suju, kun parisuhde on pelkkää laskelmointia ja toisten arvostelua.

Näin juuri, ihme tasokeskustelua, markkina-arvon määrittelyä, ulkonäkö elämän keskiössä, kuin teinijonnet ja - jonnat keskustelis!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten ja naisten markkina-arvo risteää juuri tuossa 30-40 v ikkunassa. Yleisesti ottaen naisten ulkonäkö on parhaimmillaan jossain 20-30 v korvilla ja miehillä vastaavasti 30-40 v ikkunassa. Jos siis puhutaan ulkonäöllisesti samantasoisista tyypeistä niin jossain tuossa 30 v kohdalla ollaan tasoissa ja muodostuu pariutumista samantasoisten välillä. Jos taas pariudutaan tuota nuorempina niin ukon on oltava keskimääräistä kovempi playeri, perittyä varallisuutta tai status-ammatti. Korkeastikoulutetut hyvännäköiset naiset saavat parikymppisenä seksiä niin paljon kun haluavat, mutta perheenperustamiseen kelpaavien miesten "pooli" on aika kapea, koska miehen pitää olla sekä hyvännäköinen että tuleva menestyjä (esim. vastavalmistunut lääkäri) että kohtuullisen supliikki. Iän suhteen miehillä on tarjolla hyvin kapea ikkuna, koska itseään selvästi vanhemmille ei kelpaa ja selvästi nuoremmat taas eivät taas tule kysymykseen, koska eivät ole aikuisia. Naisilla haarukka taasen ulottuu laajalti itseään hieman nuoremmista yli kolmikymppisiin.

Sitten kun ikä lähestyy 30-40 v niin naisilla iskee paniikki perustaa perhettä, joka pakottaa laskemaan rimaa. Osalla kolmikymppisillä miehillä ja naisilla alkaa jo ulkonäkökin rupsahtaa esim. ylipainon vuoksi, jolloin markkina-arvo laskee kuin lehmänhäntä. Toisaalta joillakin alkaa olla tässä kohden jo ammatillista menestystä, joten se kompensoi erityisesti miehillä. Menestys saattaa tuoda myös sosiaalista karismaa.

Sitten kun ollaan yli neljänkympin, lapset on monesti jo hankittu ja ollaan toisella kierroksella. Koska vanhemmuus ja ammatit ovat perinteisesti olleet aika sukupuolittuneita, miesten työurat usein ovat tässä kohden jo erkaantuneet aikalailla naisten vastaavista. Nelikymppisissä oikein vetävännäköisiä naisia alkaa olla jo tosi harvassa ja miehilläkin on enemmistöllä jo mahaa ja merkkejä huonoista elämäntavoista. Jos kuitenkin sattuu olemaan yksi niistä harvoista miehistä, jotka ovat pitäneet terveydestään huolta ja on pärjännyt ammatillisestikin mukavasti niin parisuhdemarkkinat ovat tässä kohdalla yhtä vinksallaan miehen eduksi kuin ne ovat kaksikymppisenä naisten eduksi. Lisäksi miehen on helppo kelpuuttaa naisia laajemmassa ikäikkunassa, kun taas naisten ikäikkunaa kaventaa ensi kertaa haluttomuus pariutua itseään merkittävästi vanhempien kanssa.

Lakkasin lukemasta kohdassa "markkina-arvo". Oikeasti toi on ihan hevonpaskaa. Ei ihme, ettei ihmissuhteet suju, kun parisuhde on pelkkää laskelmointia ja toisten arvostelua.

Näin juuri, ihme tasokeskustelua, markkina-arvon määrittelyä, ulkonäkö elämän keskiössä, kuin teinijonnet ja - jonnat keskustelis!

On oikeasti ihmeellistä, että on olemassa miesoletettuja, jotka päivät pitkät kehittelevät mutuilemalla jotain älyttömiä teorioita siitä, miten jotkut parisuhteet syntyvät.

Vierailija kirjoitti:

Itse neljääkymppiä kolkuttelevana miehenä voin sanoa samaa kuin muutama muukin tässä ketjussa: Jos tämä parisuhde päättyisi niin olisin kyllä vähintään muutaman vuoden ilman parisuhteen etsimistä ihan vaan sen takia että tykkään tehdä omia juttuja yksin rauhassa ilman sitä jatkuvaa asioista neuvottelemista. Vain jos joku ihan superhyvä tyyppi tulisi sattumalta vastaan niin voisin harkita suhdetta. Mutta oletusarvoisesti kelpuuttaisin vaan "kevyttä kivaa". Ehkä tämä ilmiö näyttäytyy nirsoutena tässä ikäryhmässä.

Onhan tämä sama ilmiö meillä naisillakin. Käyn töissä ja minulla on paljon aikaa vievä liikuntaharrastus. Olen ollut jo 7 vuotta suhteessa, jossa asumme omissa asunnoissamme ja tapaamme noin 2 kertaa viikossa. Käsitykseni mukaan molemmat ovat tyytyväisiä ja seksielämä kukoistaa edelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heitänpä tähän näkökulmani, vaikka olen tuosta ikähaarukasta 40-50 vuotta mennyt  selkeästi yli. Mies siis olen, jo kuusissakymmenissä. Parisuhdemarkkinoilla, joskaan en kovin aktiivisesti. Uusiopoikamies eli eronnut. Myönnän olevani ronkeli, seuraavana muutama syy siihen miksi olen ronkeli.

Ensinnäkin, naisen pitäisi olla sellainen että minun pitäisi tykätä hänestä ja hänen minusta. Uskoakseni tämä on suurin tekijä miksi en ole minkäänlaisessa suhteessa. Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. En halua itseäni kahtakymmentä tai kolmeakymmentä vuotta nuorempaa, missikasvoista naista, vaan oma ikäni plusmiinus seitsemän vuotta, tai kymmenen. Monet ikäiseni ihan tavallisen näköiset naiset näyttävät silmissäni vähintäänkin riittävän kauniilta. Hoikkuudella ei ole suurta merkitystä. Tiedän useitakin ikäisiäni naisia jotka ovat mielestäni todella kauniita vaikka heillä on ylipainoa. Jos tykkään jostakin naisesta ei vartalon muoto ole ratkaiseva asia oli lihava, laiha tai siltä väliltä. Ihan tavallinen nainen siis kävisi. Itsekin olen mielestäni ihan tavallinen.

Toinen iso syy sinkkuuteen on varovaisuus. Tiedän että minulla on jotakin menetettävää, jos päätäpahkaa ryntäisin johonkin suhteeseen ja se osoittautuisi pettymykseksi. Se mitä menettäisin on vapauteni. Oltuani pitkänlaisessa avioliitossa osaan arvostaa nykyistä vapauttani aivan eri tavoin kuin ennen. Tiedän että minulla on, kuten jokaisella ihmisellä, omat hyvät ja huonot puoleni. Nyt, ollessani sinkkuna saan olla vapaasti, saan pestä pyykit silloin kuin minusta siltä tuntuu, saan lähteä baariin silloin kuin haluan, saan ottaa nokoset töistä tultuani ihan omaan tahtiini, lämmitän saunan silloin kuin minulle sopii, jne, jne, jne... Nämä kaikki sellaista luksusta mitä parisuhteessa ei välttämättä ole.

Kolmas iso syy liittyy osin edelliseen, eli tiedän pärjääväni vallan mainiosti myös yksikseni. Osa ihmisistä pelkää yksinään oloa, ja siksi etsivät suhdetta paniikinomaisesti. Itse en pelkää yksinäisyyttä, ollakseni niinkin ulospäin suuntautunut kuin olen, pidän hiljaisuudesta ja myös yksin olemisesta. Sen suhteen siis, no broblem...!

Miksi siis etsiä ketään, kun ilmankin pärjää?  No, tokihan kaipaan kosketusta ja seksiä, siinäkin suhteessa olen normaali ihminen. Toisaalta, edesmenneen avioliittoni kokemuksista tiedän että parisuhde ei todellakaan ole mikään tae seksiin tai läheisyyteen. Tiedän myös sen että suurimmalle osalle ikäisistäni naisista lapsenlapset ja ystävättäret ovat ykkösasioita, ja kokevat läheisyyden ja seksin lähinnä negatiivisena, rasittavana velvoitteena jota joutuu parisuhteessa olemisen hintana vastentahtoisesti tekemään. Sellaiseen suhteeseen en todellakaan halua.

Siis, molemminpuolinen tykkääminen, itsellinen ja omillaan toimeen tuleva sekä omiakin harrastuksia omaava nainen, älykäs ja keskustelutaitoinen. Maanläheinen ja rehellinen. Semmoisen jos jostakin löytäisin.  Tuskin löydän.

Toistaiseksi näillä eväillä mennään.

Samoilla ajatuksilla, näillä mennään. Tästä johtuen tiemme tuskin kohtaavat.

T. Se rehellinen ja älykäs nainen.

Me kierrämme toisiamme

niin kuin taivaankappaleet

yhtä ylpeinä, yhtä yksin

ympärillämme ikuinen yö

Kierrämme, kaarramne kunnes linnunratamme risteävät

emme enää yksin, vaan kaksin

ympärillämne ikuinen onnen tähtivyö

Linjat leikkaa toisiaan

joskus vuosia tai joskus shokeeraavan hetken vaan

linjat leikkaa toisiaan

ja viilloista me vuodetaan

sä et sileänä säily, kulta

ennen pitkää sydämesi näyttää iloisesti asutulta

sen aina järki järjestää

mut tää on tieto; jokaisesta kävijästä jälki jää

sä et sileänä säily, rakas

et vaikka lähdet, vaikka käännyt, sä et säily vaikka tulet takas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse neljääkymppiä kolkuttelevana miehenä voin sanoa samaa kuin muutama muukin tässä ketjussa: Jos tämä parisuhde päättyisi niin olisin kyllä vähintään muutaman vuoden ilman parisuhteen etsimistä ihan vaan sen takia että tykkään tehdä omia juttuja yksin rauhassa ilman sitä jatkuvaa asioista neuvottelemista. Vain jos joku ihan superhyvä tyyppi tulisi sattumalta vastaan niin voisin harkita suhdetta. Mutta oletusarvoisesti kelpuuttaisin vaan "kevyttä kivaa". Ehkä tämä ilmiö näyttäytyy nirsoutena tässä ikäryhmässä.

Onhan tämä sama ilmiö meillä naisillakin. Käyn töissä ja minulla on paljon aikaa vievä liikuntaharrastus. Olen ollut jo 7 vuotta suhteessa, jossa asumme omissa asunnoissamme ja tapaamme noin 2 kertaa viikossa. Käsitykseni mukaan molemmat ovat tyytyväisiä ja seksielämä kukoistaa edelleen. 

Tuommoinen tilanne olisi ideaali minullekin. JOS joskus vielä seurustelemaan päädyn niin jotakin tuon tyylistä.