Lue keskustelun säännöt.
Jos tietäisit sen, mitä nyt tiedät, tekisitkö lapsia?
07.07.2023 |
Te lapsia hankkineet, miten on, rehellisesti? Liitä vastaukseen lasten lukumäärä ja ikä. Kysyn tätä siksi, että minä en rehellisesti sanottuna tiedä. Minulla on kaksi, 12- ja 14-vuotiaat. Olen miettinyt tätä paljon näiden nettikeskustelujen pohjalta. Lasteni kasvuvuosina olen katunut monta kertaa ja ajatellut, että en sovi äidiksi. Kuitenkin nyt, kun ovat jo isoja, en tiedä. Olisin jäänyt paljosta paitsi jos heitä ei olisi, toisaalta olisin voinut elää oman elämäni kokonaan itselleni enkä todennäköisesti olisi enää naimisissa heidän isänsä kanssa.
Kommentit (82)
Lapset ovat syy olla hengissä. Suunnittelin jo lähteväni täältä. Vain lasten takia katson tämän pelin loppuun asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, 1 kpl ja 19 v. Paras ja antoisin ihmissuhde, ja rakkain ihminen elämässäni.
Vierailija kirjoitti:
Neljä jo yli 18 vuotiaita. Olen erittäin tyytyväinen, että olen äiti ja "tehnyt" heidät.
Olisin täysin toisenlainen ihminen ilman heitä. Itsekäs ja pinnallinen. He ovat opettaneet minulle mikä on tärkeintä elämässä, rakkaus.
Olen erittäin iloinen, etten ole elänyt pelkästään itselleni itsekästä merkityksetöntä elämää vaan olen saanut antaa rakkautta perheelleni.
Et kuulosta kovin rakastavalta.
Olisin tehnyt hieman myöhemmin. Olin 13v kun tulin raskaaksi. Nyt lapseni on 12 ja minä25.
Olisin, mutta olisin ottanut eron kun lapsi oli alle vuoden.
Luulin, että vauvavuoden jälkeen helpottaa, joten siedin. Ei helpottanut, paskaa on ollut siitä asti. Tästäpä vinkkinä: vauvavuoden aikana pitää erota, jos puolison vanhemmuus, asenne ja kyvyt ei vastaa sellaista mitä odotat. Silloin on helpompi kasvaa vanhemmaksi yksinään, ilman sen toisen ongelmointia ympärillä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äitini on sanonut minulle, että olen parasta mitä hänen elämässään on ollut. Olen tosi onnellinen siitä, että itse olen olemassa ja saan kokea tämän elämän lahjan iloineen ja suruineen, ja olla tekemässä läheisteni elämästä parempaa.
Tällä ajatuksella hankin itse lapsen, ja onhan se ollut paras asia mun ja perheeni elämässä. Lapsella menee myös hyvin.
En kadu lastani enkä kadu muutenkaan mitään. Katuminen on turhaa, koska kaikki valinnat elämässä tehdään sen hetkisen tiedon pohjalta, ja jokainen valinta on siinä tilanteessa se paras mahdollinen. Jälkikäteen on turhaa miettiä.
En tekisi. Kouluikäisiä lapsia. Lapsissa ei mitään vikaa, minussa on. Haluan vain täältä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini on sanonut minulle, että olen parasta mitä hänen elämässään on ollut. Olen tosi onnellinen siitä, että itse olen olemassa ja saan kokea tämän elämän lahjan iloineen ja suruineen, ja olla tekemässä läheisteni elämästä parempaa.
Tällä ajatuksella hankin itse lapsen, ja onhan se ollut paras asia mun ja perheeni elämässä. Lapsella menee myös hyvin.
En kadu lastani enkä kadu muutenkaan mitään. Katuminen on turhaa, koska kaikki valinnat elämässä tehdään sen hetkisen tiedon pohjalta, ja jokainen valinta on siinä tilanteessa se paras mahdollinen. Jälkikäteen on turhaa miettiä.
Muuten samaa mieltä, mutta eihän jokainen valinta voi jälkikäteen ajateltuna olla aina se paras mahdollinen. Katumisesta muuten kyllä olen samaa mieltä, useimmiten turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niin paljon on välillä kaduttanut tähän maailmaan lapsia tehdä ja tähän maahan. Eniten on huolettanut tuo työelämään pääseminen. No molemmat nyt töissä, toinen hyvässä hommassa määräaikaisena, toinen nollatuntisopimuksella työpaikassa, josta lapsesta asti unelmoinut. Toivottavasti saavat jatkaa, varsinkin tämä jäkimmäinen, vaikka ei mikään huippupalkkainen olekaan.
Pitäskö perustaa omaa. Ottakaa mallia ulkomailta.
Tähän maahan vai, jossa isot toimijat syövät pienet. Tion toisen alakin on sellainen, että vaaditaan investointeja kalliisiin koneisiin, mutta kukaan ei halua maksaa palvelusta, jatkuvaa kilpailutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti tekisin. Lähentelevät 50 ikävuotta ja ovat tehneet meistä neljän lapsen isovanhempia. Vitsit, että kaikki, miniät mukaan luettuina, ovat ihania.
En kadu! Omassa vanhemmuudessa tekisin joitain asioita toisin, mutta pääsääntöisesti olen tyytyväinen siihen mitä tein, ja erittäin tyytyväinen lapsiini ja elämääni. He ovat valoni ja aurinkoni.
N40, lapset 7v ja 9v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todella kadu, lapset aikuisia ja heilläkin jo lapsia. En ole koskaan katunut, toki välillä on ollut vaikeaa, mutta kun näkee lapsensa ihmisinä, joihin on kiva tutustua ja kasvaa heidän mukanaan, ihana seikkailu on ollut.
En myöskään keksi mistä olisin jäänyt paitsi, aikaa itsellekin olen saanut, harrastaa, matkustella, mahdollisuus tehdä uraa olisi ollut jos olisin halunnut, nyt olen käynyt töissä.
Lapset antavat ihan erilaisen näkökulman elämään, mukavuuden haluisena kun ystävät tahtovat olla samanlaisia ihmisiä ajatuksiltaan kuin itse on. Lapset, nuoret ja nuorempi sukupolvi haastaa ja pölyttää omaa ajatusmaailmaa.
Olisi kamalaa olla vain ystävien kanssa samanmielisten kohta eläköityvien kuplassa kauhistelemassa mopopoikia ja maailman muuttumista, kuplassa ei voi rakentaa kun se rikotaan jo kotona.
En tekisi. Ainut lapseni on tällä hetkellä yhdeksänvuotias.
Jos nyt saisin kääntää aikaa taaksepäin, alkaisin selvittelemään omaa traumaattista lapsuuttani heti kun olisin muuttanut pois lapsuudenkodistani. Ja vasta kun ne asiat olisivat selvitetty tekisin lapsia (eli minun tapauksessani en tekisi lapsia, koska ongelmani ovat liian syviä).
Nyt kävi sitten niin, että aloin selvittelemään omia lapsuuden traumojani vasta pakon edessä lapseni syntymän jälkeen. Eli puolustusmekanismini lähtivät sortumaan alas lapseni synnyttyä, voin sanoa että jälki ei ole ollut kaunista. Vieläkin niitä asioita selvittelen, seuraavaksi toivottavasti viimeinkin pääsen työkyvyttömyyseläkkeelle.
Pitkä tarina lyhyesti selostettuna.
Jos on ollut vakavia ongelmia lapsuudenperheessä, kannattaa harkita huolellisesti kannattaako lähteä lisääntymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekisin ja ennemmän ajattelen niin et kamala jos en olis heitä koskaan saanut tai uskaltautunut hankkimaan, koska työlästä se oli kun pikkulapsivaihe oli päällä. Osin kamalaa mut aika onneksi kultaa muistot senkin osalta.
Lapset nyt 13, 15 ja 17 ja todella kiitollinen heistä vaikka tässä kaikkia haasteita onkin mm. ero heidän isästä pari vuotta sitten
Yksi lapsi, joka on 21v. Sanotaan näin, että ensimmäiset viisi vuotta olivat pahoja ja myös syy siihen, että jäätiin yhteen lapseen. Sen jälkeen alkoi helpottaa. Lapsen kanssa pystyi harrastamaan yms. - muuttui ikään kuin ihmiseksi (kamala sanoa näin, en vaan osaa tulla toimeen pienten kanssa).
Murkkuikä oli raskas, mutta kun siitä selvittiin, niin päiväkään en vaihtaisi pois. Lapsesta on tullut minulle reissukaveri ja hän auttaa myös huolehtimaan äidistäni yms. On kivaa, kun hän tulee käymään. Moni ystävyyssuhde kun on jäänyt muuttojen yms. takia.
Toki on huoltakin, esim. opinnoista, mutta yritän ajatella että se on hänen elämänsä ja hänen valintansa eikä minun kuulu ottaa niistä asioista kierroksia.
Kannatti! Erityisesti, koska olen vielä nuorehko ja meillä on aikaa tehdä asioita yhdessä näin aikuisenakin. Lapsen lapsia en tähän heti kaipaisi, mutta toivon että joskus niitäkin tulisi.
Tekisin mutta en nykyisen vanhemman kanssa.
Tekisin, lapseni on nyt 4-vuotias ja toinen kohta tulossa. Puolison kanssa ollaan oltu kohta 20 vuotta yhdessä ja perheeni on minulle rakkainta maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
En tekisi. Ainut lapseni on tällä hetkellä yhdeksänvuotias.
Jos nyt saisin kääntää aikaa taaksepäin, alkaisin selvittelemään omaa traumaattista lapsuuttani heti kun olisin muuttanut pois lapsuudenkodistani. Ja vasta kun ne asiat olisivat selvitetty tekisin lapsia (eli minun tapauksessani en tekisi lapsia, koska ongelmani ovat liian syviä).
Nyt kävi sitten niin, että aloin selvittelemään omia lapsuuden traumojani vasta pakon edessä lapseni syntymän jälkeen. Eli puolustusmekanismini lähtivät sortumaan alas lapseni synnyttyä, voin sanoa että jälki ei ole ollut kaunista. Vieläkin niitä asioita selvittelen, seuraavaksi toivottavasti viimeinkin pääsen työkyvyttömyyseläkkeelle.
Pitkä tarina lyhyesti selostettuna.
Jos on ollut vakavia ongelmia lapsuudenperheessä, kannattaa harkita huolellisesti kannattaako lähteä lisääntymään.
Hyvin sanottu. Minä lähdin selvittelemään kolmikymppisenä. Kaikkea oli ihan taaperoiästä aikuisuuteen, ja kerrannaisvaikutuksia mm. monen vuoden päivittäinen koulukiusaaminen. Olin yksinkertaisesti sitä mieltä etten sovi vanhemmaksi koska en pärjää elämässä itsekään. Pitkän psykoterapian jälkeen aloin uskoa että voisin pärjätä äitinä, mutta sitten olin jo liian vanha saamaan lapsia.
Toisaalta elämä on ollut ihan hyvää ilmankin.Se mitä ei tiedä niin sitä ei osaa kaivata. Ystävättäreni on nyt eläkkeellä joutunut passaamaan ja asuttamaan luonaan vakavasti päihderiippuvaista keski-ikäistä lastaan kun tämä jäi asunnottomaksi. Lapsista on varmasti iloa mutta myös murhetta, eivätkä lapset aina selviä elämässä.
Vierailija kirjoitti:
En tekisi. Ainut lapseni on tällä hetkellä yhdeksänvuotias.
Jos nyt saisin kääntää aikaa taaksepäin, alkaisin selvittelemään omaa traumaattista lapsuuttani heti kun olisin muuttanut pois lapsuudenkodistani. Ja vasta kun ne asiat olisivat selvitetty tekisin lapsia (eli minun tapauksessani en tekisi lapsia, koska ongelmani ovat liian syviä).
Nyt kävi sitten niin, että aloin selvittelemään omia lapsuuden traumojani vasta pakon edessä lapseni syntymän jälkeen. Eli puolustusmekanismini lähtivät sortumaan alas lapseni synnyttyä, voin sanoa että jälki ei ole ollut kaunista. Vieläkin niitä asioita selvittelen, seuraavaksi toivottavasti viimeinkin pääsen työkyvyttömyyseläkkeelle.
Pitkä tarina lyhyesti selostettuna.
Jos on ollut vakavia ongelmia lapsuudenperheessä, kannattaa harkita huolellisesti kannattaako lähteä lisääntymään.
Minä romahdin raskaiden vauva-ja taaperovuosien jälkeen jolloin kasaantui monta muutakin asiaa päällekkäin. Lapseni ei nukkunut moniin vuosiin kunnolla ja lopulta valvoin kokonaan useamman yön. Vieläkin lapsen kanssa haasteita vaikka mukavaakin on. Sain työkyvyttömyyseläke paperit alkuvuonna ja ainakin saan nyt olla kotona eikä tarvitse miettiä lapsen hoitojärjestelyjä koulun jälkeen. Aloittaa syksyllä eka luokan.
Se sama joka kirjoitti, että olemme perheneuvolan asiakkaita.
Kyllä. Yrittäisin ehkä tehdä vielä yhden tai kaksi lisää.