Jos tietäisit sen, mitä nyt tiedät, tekisitkö lapsia?
Te lapsia hankkineet, miten on, rehellisesti? Liitä vastaukseen lasten lukumäärä ja ikä. Kysyn tätä siksi, että minä en rehellisesti sanottuna tiedä. Minulla on kaksi, 12- ja 14-vuotiaat. Olen miettinyt tätä paljon näiden nettikeskustelujen pohjalta. Lasteni kasvuvuosina olen katunut monta kertaa ja ajatellut, että en sovi äidiksi. Kuitenkin nyt, kun ovat jo isoja, en tiedä. Olisin jäänyt paljosta paitsi jos heitä ei olisi, toisaalta olisin voinut elää oman elämäni kokonaan itselleni enkä todennäköisesti olisi enää naimisissa heidän isänsä kanssa.
Kommentit (82)
En tiedä. Asioissa on aina puolensa, hyvät ja huonot. Paljonhan lapset ottaa, mutta paljon myös antaa. Joskus ihmettelen, että miten ikuisena pessimistinä olen joskus jaksanut olla niin elämänmyönteinen, että olen lapsia hankkinut. Kovasti on kaikenlaista vastoinkäymistä ollut heilläkin elämässään, eikä voi kuin toivoa, että se oma paikka ja suunta vielä löytyisi. Ikää lapsilla 17 ja 21.
Neljä jo yli 18 vuotiaita. Olen erittäin tyytyväinen, että olen äiti ja "tehnyt" heidät.
Olisin täysin toisenlainen ihminen ilman heitä. Itsekäs ja pinnallinen. He ovat opettaneet minulle mikä on tärkeintä elämässä, rakkaus.
Olen erittäin iloinen, etten ole elänyt pelkästään itselleni itsekästä merkityksetöntä elämää vaan olen saanut antaa rakkautta perheelleni.
Ehdottomasti! Nyt jo aikuiset lapset. Perhe-elämä ollut juuri kaikkea sitä, mitä ajattelin ja haaveilin sen olevan. Päivääkään en vaihtaisi pois.
Kadun. Lapsiluku jäi yhteen siitä syystä että on erityislapsi, elämä ei kovin helppoa ole, vaan aika kuluttavaa ja stressaavaa kun ei tiedä mitrn lapsi pärjää elämässään.
Lapset jo lähes aikuisia. Äitiys on sopinut mulle, oon niin hoivaava. Tekisin nyt monta asiaa eri tavalla, jos lapset olisivat pieniä. Ootan kuitenkin että muuttavat omilleen, oon siihen valmis. Eikä nuoret jaksa mua enää ja päinvastoin
Varmaan tekisin sen yhden, jonka olen tehnyt, mutta toimisin ihan eri tavalla. Muuttaisin eri alueelle asumaan yms.
Tällä tietämyksensä kaikki neljä lastani jäisivät tekemättä.
Lapset ovat aikuisia yli 30v ja kouluja käyneitä, menestyvät hyvin. Ei huolia lapsista, mutta .
Tämä maailma on täynnä ihmisiä, tämä maailma on niin kummallinen paikka.
Onneksi kukaan lapsistani ei halua lapsia, tämä hieman helpottaa tuskaani.
Mulla: Autismi, ADHD ja kaksisuuntainen.
Toisella lapsista samat ja toinen vähintään ADHD.
(Minulla ei ollut tietoa näistä sairauksista kun lapset sain. Itseasiassa lapsien saaminen paljasti, että tällaista on)
Itselläni jatkuva burnout ja olen enää osatyökykyinen.
Oman elämän hallinta olisi helpompaa ilman lapsia.
Mutta on kyllä hankalaa sanoa, että olisinko kuitenkaan lapseton mieluummin. Ehkä toivoisin kuitenkin enemmän apua ja tukea, en olisi uupunut.
Tekisin jos vielä oisi mahdollisuus iän puolesta.
Lapsiluku jäi yhteen koska synnytys oli vaikea ja jäi pelko.
Tekisin, kunhan saisin yhä nämä samat nappulat. En voi sanoa, että pikkulapsiarki olisi ollut elämäni parasta aikaa, en todellakaan ole nauttinut siitä, että muiden elämä rajoittaa menojani. Nyt taitaa olla helppo vaihe menossa, kun lapset 11 ja 9 v. Teinivuodet tuovat varmasti omat haasteensa, mutta otetaan vastaan se mitä tulee, se on kuitenki vain hetki meidän kaikkien elämässä. Voihan se mennä kivuttomastikin.
Kyllä. Lapset ovat aina olleet mun elämän suola. Viisi aikuista lasta mulla. Monenlaista on näihin 35 vuoteen mahtunut, mutta päällimmäisenä on kiitollisuus siitä, että olen ylipäätään lapset saanut ja vielä saanut kasvattaa heidät aikuisiksi.
En kadu. Yksi lapsi, joka on 9 v. Tietoisesti ei enempää kyllä olla haluttu.
Koin aikanaan todella kovaa vauvakuumetta. Olen kuitenkin todennut, että en ole mikään superäiti ja tämä yksi riittää. Hermot ei kestäisi enempää.
15v löytyy ja kyllä tekisin. Kai sitten elämäntilanne jne olivat sopivat saada lapsi.
Tekisin ja varmaan vielä yhden enemmän kuin nyt on. Mutta saman miehen kanssa en tekisi.
Ehdottomasti! Kolme lasta, joista nuorin on jo 32-v. He ovat antaneet paljon iloa ja sisältöä elämäämme ja nyt olemme myös äärettömän onnellisia isovanhempia.
Meidän kohdallamme elämä on mennyt hyvin. Taloudellinen tilanne on aina ollut hyvä, olemme matkustelleet lasten kanssa ja ilman, asuneet useaan otteeseen ulkomailla jne. Kaikki lapset ovat hankkineet hyvän koulutuksen ja seisovat tukevasti omilla jaloillaan.
Lapset 23, 18 ja 17.
Kadun, näillä nuoremmilla ollut todella vaikea murrosikä. En olisi ikinä uskonut, että näin sanoisin. Lasten ollessa alle kouluikäisiä + he olivat elämäni suola ja suuri ilo.
Kuten joku tuossa aiemmin mainitsin, huolet kasvaa lasten varttuessa. Niin todellakin taitaa olla.