Lue keskustelun säännöt.
Näin sairaanhoitaja sanon: jos lähäreillä on koulussa vaikeaa alkeellisten lääkelaskujen kanssa, ehkä kannattaisi harkita alanvaihtoa?
07.07.2023 |
Puhutaan ihan oikeasti siis peruskoulutason kerto-, jako- ja prosenttilaskuista. Jos lääkelaskukurssin tai -moduulin on joutunut uusimaan moneen otteeseen, kannattaisi kenties pohtia omaa soveltuvuuttaan alalle eikä määkiä laskujen vaikeudesta jatkuvasti. Työelämässä tuo on moninkertaisesti vaikeampaa, koska mokailuun ei yksinkertaisesti ole varaa! Siinä on hengenlähtö lähellä jos menee milligrammat, grammat ja muut yksiköt sekaisin lääkettä annosteltaessa.
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetin lähihoitajan työt ihan muista syistä kuin lääkelaskujen vuoksi. Minusta tuntui että olin pelkkä vaippahoitaja ja pyykinpesijä. Kun olisikin saanut käyttää sitä lääkehoidon osaamista, jota säännöllisesti testattiin.
Eihän lähärit mitään laske työssään. Missä muka? Eikö sairaanhoitajat ole sitä varten. Yksi lääkäri suuttui sairaanhoitajalle kun se ei ollut tajunnut että potilaalle meni yhtä aikaa kalium ja spironolactone. Kaikki tekee mokia.
Kerroin jo tuossa aiemmin, että kyllä mun pitää lähihoitajana osata laskea paljonko annan asukkaalle esim. morfiinia tai oxynormia. Ei sitä meille sairaanhoitaja laske vaikka olisi paikalla. Hänellä on omat hommansa ja me lääkeluvalliset lähihoitajat huolehdimme lääkkeet asukkaille.
Ai. No miten se morfiini lasketaan?
Jos on ampullissa esim. 20mg/ml ja asukkaalle pitää antaa 4mg, niin 4mg : 20mg/ml= 0,2ml
On helppo lasku mutta jos ei ole yhtään matemaattista lahjakkuutta tai päättelykykyä niin voi tietysti mennä väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetin lähihoitajan työt ihan muista syistä kuin lääkelaskujen vuoksi. Minusta tuntui että olin pelkkä vaippahoitaja ja pyykinpesijä. Kun olisikin saanut käyttää sitä lääkehoidon osaamista, jota säännöllisesti testattiin.
Eihän lähärit mitään laske työssään. Missä muka? Eikö sairaanhoitajat ole sitä varten. Yksi lääkäri suuttui sairaanhoitajalle kun se ei ollut tajunnut että potilaalle meni yhtä aikaa kalium ja spironolactone. Kaikki tekee mokia.
Kerroin jo tuossa aiemmin, että kyllä mun pitää lähihoitajana osata laskea paljonko annan asukkaalle esim. morfiinia tai oxynormia. Ei sitä meille sairaanhoitaja laske vaikka olisi paikalla. Hänellä on omat hommansa ja me lääkeluvalliset lähihoitajat huolehdimme lääkkeet asukkaille.
Ai. No miten se morfiini lasketaan?
Jos on ampullissa esim. 20mg/ml ja asukkaalle pitää antaa 4mg, niin 4mg : 20mg/ml= 0,2ml
On helppo lasku mutta jos ei ole yhtään matemaattista lahjakkuutta tai päättelykykyä niin voi tietysti mennä väärin.
On helppo lasku, mutta pointti se, että ei voi sanoa ettei lähihoitajien tarvitse työssään osata mitään laskea. Se toki riippuu työpaikastakin. Jos laskee tuo väärin, niin se voi olla kohtalokasta.
Minäkään en lähärinä ymmärrä valittamista lääkelaskujen vaikeudesta. Esimerkiksi tilastokurssi on jo huomattavasti vaikeampi. Lääkelaskut ovat vain eri versio alakoulun jos omenapussissa on neljä omenaa, ja olet järjestämässä kuuden ihmisen omenapiirakkajuhlaa, johon tarvitset yhden omenan vierasta kohti, kuinka monta pussillista ostat -tehtävistä. Jos nuo asiat ovat jonkun mielestä VAIKEITA niin ala ei ole oikea.
Vierailija kirjoitti:
Äiti joskus opetti noita oppilaille. Mutta kun kotona yritti opettaa jotain laskua (pari kertaa), mielestäni meni väärin. Eikä logiikkaa tuntunut olevan. Mitä ihmettä. Voiko joku ope opettaa jotain liian vaikeasti tai väärin. Myös kompalaskut. Miksi insinööreillä ja tradenomeilla oli sama matikankoe pääsykokeessa?
Minä olen ollut peruskoulun matikassa "kympin oppilas" ja lukion pitkä matikan suoritin myös hyvin arvosanoin, mutta sairaanhoitajaopinnoissa tuijotin kyllä vilpittömän kauhistuneena monttu auki sitä tapaa millä meille opetettiin lääkelaskuja. Ei jestas miten voi yksinkertaisesta asiasta tehdä monimutkaisen ja miten voi jättää selittämättä lainkaan sitä poukkoiluaan laskusta toiseen.
Laskin omalla tavallani ja sain lääkelaskutentit aina vaivatta läpi, mutta ei käynyt kateeksi niitä jotka olisi tarvinneet opetusta mutta saikin... tuota.
Suhakza kirjoitti:
Olen matemaatikko ja opettanut monta vuotta yliopistolla omaa alaani. Tehtäviini on kuulunut mm. opiskelijoiden auttaminen laskuharjoituksissa. Kun opiskelija ei ymmärrä jotain, yritän ottaa selville, mitä hän ei tajua, miksi hän ei tajua ja mikä siihen auttaisi. Nyt olisi lähihoitajopiskelijoilla mahdollisuus kertoa nimettömästi, mikä niissä lääkelaskuissa on niin vaikea.
Varmaan se kun nuo laskukaavat nähdään pelkkinä numerojonoina eikä sisäistetä niiden logiikkaa. Sitten yritetään pärjätä muistelemalla että mites se menikään vaikka ei olla koskaan tajuttu mitä lasketaan. Tämä oli vaan villi arvaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen juuri 5-kymppisenä valmistunut lähäriksi monimuotona. Lääkelaskut meni uusiksi kerran, koska olin teknisesti laskenut väärin, lopputulos oikein.
Yksi luokkakaveri pääsi läpi muistaakseni 12. kerralla. Hänen suuntautumisala on kehitysvammaiset eli ei ole hakeutumassa hoidolliselle puolelle. Ihan hyvä, ohjauksessa ei olla tekemisissä lääkehoidon kanssa, tai joku muu on ne lääkkeet laittanut valmiiksi. Toki silloinkin aina vastuu on sillä, joka ne asiakkalle antaa.
Vierailija kirjoitti:
Lääkelaskutentit viiden vuoden välein on silkkaa simputusta ja syy henkilökuntakatoon.
Millä muulla alalla näin on?
Esimerkiksi turvallisuusalalla joutuu kertaamaan paljon useammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti joskus opetti noita oppilaille. Mutta kun kotona yritti opettaa jotain laskua (pari kertaa), mielestäni meni väärin. Eikä logiikkaa tuntunut olevan. Mitä ihmettä. Voiko joku ope opettaa jotain liian vaikeasti tai väärin. Myös kompalaskut. Miksi insinööreillä ja tradenomeilla oli sama matikankoe pääsykokeessa?
Minä olen ollut peruskoulun matikassa "kympin oppilas" ja lukion pitkä matikan suoritin myös hyvin arvosanoin, mutta sairaanhoitajaopinnoissa tuijotin kyllä vilpittömän kauhistuneena monttu auki sitä tapaa millä meille opetettiin lääkelaskuja. Ei jestas miten voi yksinkertaisesta asiasta tehdä monimutkaisen ja miten voi jättää selittämättä lainkaan sitä poukkoiluaan laskusta toiseen.
Laskin omalla tavallani ja sain lääkelaskutentit aina vaivatta läpi, mutta ei käynyt kateeksi niitä jotka olisi tarvinneet opetusta mutta saikin... tuota.
Itse opiskelen sairaanhoitajaksi ja huomannut saman. En ole mikään hyvä matematiikassa, mutta laskut saan kuitenkin oikein. Lasken ne omalla tavalla, helpommin ja pelkistetymmin. En ymmärrä miksi pitää vetää niin vaikean kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisi että hoitajana ymmärtäisit että kaikki lisäkäsiparit olisivat oman työsi kannalta kotiin päin mutta ei, pitää saada parjata niitä itseään hierarkiassa alempana olevia.
En tee niillä käsipareilla mitään jos koko ajan pitää olla ohjaamassa ja kaitsemassa että kaikki tehdään oikein ja turvallisesti. Ihan työelämän perussääntöjä, ei koske pelkästään hoitajia.
-ap
Sitten jaat lääkkeet itse ja opastat lähärit muihin teillä tehtäviin töihin. Muista ohjeistaa kunnolla, vastaa kysymyksiin. Ylimieliset työntekijät on pahinta mitä tältä alalta löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti joskus opetti noita oppilaille. Mutta kun kotona yritti opettaa jotain laskua (pari kertaa), mielestäni meni väärin. Eikä logiikkaa tuntunut olevan. Mitä ihmettä. Voiko joku ope opettaa jotain liian vaikeasti tai väärin. Myös kompalaskut. Miksi insinööreillä ja tradenomeilla oli sama matikankoe pääsykokeessa?
Minä olen ollut peruskoulun matikassa "kympin oppilas" ja lukion pitkä matikan suoritin myös hyvin arvosanoin, mutta sairaanhoitajaopinnoissa tuijotin kyllä vilpittömän kauhistuneena monttu auki sitä tapaa millä meille opetettiin lääkelaskuja. Ei jestas miten voi yksinkertaisesta asiasta tehdä monimutkaisen ja miten voi jättää selittämättä lainkaan sitä poukkoiluaan laskusta toiseen.
Laskin omalla tavallani ja sain lääkelaskutentit aina vaivatta läpi, mutta ei käynyt kateeksi niitä jotka olisi tarvinneet opetusta mutta saikin... tuota.
Kuules. Sairaanhoitaja yritti opettaa meille lääkelaskentaa. Tuntui ettei hän ymmärtänyt mitä opetti. Hän vaan osasi koska oli tehnyt sairaalassa pitkään töitä ja kehittänyt kummallisen oman tapansa selviytyä annosten laskemisista. Esim koevastauksissa 12,0 oli väärin koska hänen mielestä oikea vastaus olisi ollut 12. Me lukion käyneet oltiin ihmeissämme. Lääkelaskentaa kannattaisi pyytää opettamaan oikea matematiikan opettaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisi että hoitajana ymmärtäisit että kaikki lisäkäsiparit olisivat oman työsi kannalta kotiin päin mutta ei, pitää saada parjata niitä itseään hierarkiassa alempana olevia.
En tee niillä käsipareilla mitään jos koko ajan pitää olla ohjaamassa ja kaitsemassa että kaikki tehdään oikein ja turvallisesti. Ihan työelämän perussääntöjä, ei koske pelkästään hoitajia.
-ap
Olet oikeassa osittain mutta eihän lähärit niitä lääkeannostuksia laske. Harvoin sairaanhoitajatkaan, lääkevalmistajat antaa ne ohjeet. Jos, niin siihen voi opiskella erikseen. Saa olla hyvillään jos nuori on saanut kelvollisen lukutaidon hankituksi. Kaikki nyt tajuaa ettei lääkityksiä tehdä leivontamitoilla.
Ikävä sanoa, mutta en olisi mitenkään varma että tajuaa. Eihän kaikki lähärit edes tajua sitä, että yhdellä ja samalla neulalla ei tökitä useampaa asiakasta/potilasta vaan se on kertakäyttöinen ja menee roskiin ekan ja ainoan käyttökerran jälkeen.
No jos tuo ei ole hallussa niin huh-huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meillä on puolet lähäreitä ja puolet sairaanhoitajia. Ihan samalla tavalla jaetaan lääkkeitä ja tehdään töitä kuin sairaanhoitajat. Vain IV-lääkitys puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mistä lähtien lähäreillä on ollut kompetenssia mihinkään muuhunkaan tehtävään? Lattioiden pyyhkiminen kostealla onnistuu juuri ja juuri.
Hoitotyön kirjaamisessa tarvitaan suomen kielen taitoa. Aloittajalla (sh) on homma hakusessa.
Kannattaisiko sinun aloittaa työt vaikka niitä lattioita luuttuamalla?Mikä ap:n kielessä on muka vikana?
Nauratti tuo otsikko, ihan kuulostaa Googlen käännökseltä tai Kalevalasta lainatulta. Näin sairaanhoitaja sanon, noin nimesi Vakaa Vanha jne. Voisi olla jo eläkkeen paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisi että hoitajana ymmärtäisit että kaikki lisäkäsiparit olisivat oman työsi kannalta kotiin päin mutta ei, pitää saada parjata niitä itseään hierarkiassa alempana olevia.
En tee niillä käsipareilla mitään jos koko ajan pitää olla ohjaamassa ja kaitsemassa että kaikki tehdään oikein ja turvallisesti. Ihan työelämän perussääntöjä, ei koske pelkästään hoitajia.
-ap
Olen eri alalla mutta niin ymmärrän. Välillä tuntuu että joistain kollegoista on enemmän haittaa kuin hyötyä, Jos ne sattuvatkin välillä saamaan joitain hyödyllistä aikaan niin, niin kokonaisuutena menee enemmän aikaa asioiden rautalangasta vääntämiseen ja heidän virheidensä korjailuun.
Hankalaa on, kun nykymaailmassa ei enää ole helppoja töitä, jotka eivät vaatisi muuta kuin puurtamista palkan eteen. Aikaisemmin saattoi elättää itsensä, perheensä ja kokea ihmisarvoa vain vääntämällä samaa kampea kahdeksan tuntia. Sellaista mahdollisuutta ei enää ole,
Kouluissa opetusta on vähennetty ja siirrytty itseohjautuvaa opiskeluun. Ryhmäkoot ovat liian suuria niin, että peruskoulusta lähtien on osaaminen hukassa. Työttömäksi joutuvat menettävätkin sitten kaiken ja joutuvat sylkykupeiksi. En ihmettele, että niin moni uupuu näiden vaatimusten edessä. Sama, kun näiltä taitavilta lääkelaskijoilta vaadittaisiin lääkärin taitoja. Pakon edessä nuo haukkumanne ihmisetkin yrittävät leipänsä tienata. En haluaisi olla heidän tilallaan omat puutteensa tiedostavia ja teidän taitavien ja osaavien halveksimana.
Vierailija kirjoitti:
Ei taida olla pelkästään palkoista kiinni, kun alalle ei ole porukka tunkemassa. Tuo teidän asenne muita kohtaan on niin myrkkyä. Pidätte yllä ämmäilykulttuuria alallanne.
Kyllä, matematiikka on tärkeä hoitoalan työssä. Samoin moni muu asia.
Tämä.
Olen 5-kymppinen tuore lähäri mt/päihdepuolelta. Työkkäri vaatii hakemaan töitä. Haluan ohjauksellista työtä, koska minulla on fyysinen toimintarajoite. Sain osoituksen tehostettuun palveluasumiseen, eli perushoitoa. Nyt 6 päivää tässä yksikössä.
2 päivää todella nuiva työpari. Toisena päivänä työpari vain katosi ja sitten ihmetteli, minne minä katosin. Kysyin, mitä voin tehdä, niin tämä sanoi, että voit mennä istumaan jonnekin! Istuin sitten toimistossa ja luin ohjeita 2 tuntia.
Välillä muistisairaat asiakkaat huuteli huoneissaan, kävin sitten heidän kanssa juttelemassa kun mitään muuta työtä ei ollut.
Muina päivinä oli todella kiva työpari. Kyseli, kenellä olet ollut, mitä tehnyt.
Jos tehpaan halutaan sijaisia niin pitäskö hippasen miettiä miten käsittelee sijaisia? Tai harjoittelijoita? Se harjoittelija voi kohta olla sun työpari.
Ongelma ei ole niinkään siinä, että oppilasaines olisi jotenkin kyvytöntä omaksumaan laskut. Ongelma on umpisurkeassa ja epäjohdonmukaisessa opetuksessa niin kuin täällä on jo todettu.
Kamalalta vaikuttaa tuo sh/lh -vertailu päivittäisenä työympäristötekijänä, kun rinnakkain ja samoissa tiloissa työskennellään. Ihmettelen ja kunnioitan lähihoitajien kestävyyttä, jos sairaanhoitajat heitä systemaattisesti väheksyvät.
Vierailija kirjoitti:
Lähärinä vaihdoin tympeän hoitotyön kaupan kassalle. Ei tarvitse kärsiä hierarkiasta, eikä sairaanhoitajien/ lääkäreiden ylenkatseesta. Kassatyössä vetelen asiakkaiden ostoksia kassahihnalla, samalla palkalla. Ei tarvitse olla omaisten jätesäkkinä. Kassalla ei
tarvitse miettiä mitään. Ohikulkevat asiakkaat unohtuvat, eikä tarvitse olla vastuussa kenenkään elämästä.
Sama täällä. Kassatyössä saa saman palkan, ilman stressiä. Minä olen 58v , en jaksanut hoitotyötä. Istun mieluummin kassalla, kuin 3- vuorotyössä, hirveässä kiiréssä. Kassatyössä asiakkaat ovat helppoja, mukavia, verrattuna hoitoalaan.
Olen matemaatikko ja opettanut monta vuotta yliopistolla omaa alaani. Tehtäviini on kuulunut mm. opiskelijoiden auttaminen laskuharjoituksissa. Kun opiskelija ei ymmärrä jotain, yritän ottaa selville, mitä hän ei tajua, miksi hän ei tajua ja mikä siihen auttaisi. Nyt olisi lähihoitajopiskelijoilla mahdollisuus kertoa nimettömästi, mikä niissä lääkelaskuissa on niin vaikea.