Näin sairaanhoitaja sanon: jos lähäreillä on koulussa vaikeaa alkeellisten lääkelaskujen kanssa, ehkä kannattaisi harkita alanvaihtoa?
Puhutaan ihan oikeasti siis peruskoulutason kerto-, jako- ja prosenttilaskuista. Jos lääkelaskukurssin tai -moduulin on joutunut uusimaan moneen otteeseen, kannattaisi kenties pohtia omaa soveltuvuuttaan alalle eikä määkiä laskujen vaikeudesta jatkuvasti. Työelämässä tuo on moninkertaisesti vaikeampaa, koska mokailuun ei yksinkertaisesti ole varaa! Siinä on hengenlähtö lähellä jos menee milligrammat, grammat ja muut yksiköt sekaisin lääkettä annosteltaessa.
Kommentit (108)
Aika jännä aloitus. nimittäin tuntemillani sairaanhoitajilla on vaikeuksia lääkelaskuissa.
Turvallinen tila viety nyyh
t. lähäri!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähärinä vaihdoin tympeän hoitotyön kaupan kassalle. Ei tarvitse kärsiä hierarkiasta, eikä sairaanhoitajien/ lääkäreiden ylenkatseesta. Kassatyössä vetelen asiakkaiden ostoksia kassahihnalla, samalla palkalla. Ei tarvitse olla omaisten jätesäkkinä. Kassalla ei
tarvitse miettiä mitään. Ohikulkevat asiakkaat unohtuvat, eikä tarvitse olla vastuussa kenenkään elämästä.
Sama täällä. Kassatyössä saa saman palkan, ilman stressiä. Minä olen 58v , en jaksanut hoitotyötä. Istun mieluummin kassalla, kuin 3- vuorotyössä, hirveässä kiiréssä. Kassatyössä asiakkaat ovat helppoja, mukavia, verrattuna hoitoalaan.[/quote
Asiakkaat ovat nopeasti ohitettavia, hoitoalalla ikävät omaiset ovat jatkuva riesa. Mieluummin kassalla, kuin nöyryytettävänä hoitoalalla.
Kyllä lukiopohjalta selviää laskuista. Miksi kaikki ei käy lukiota?
Miksi lähihoitajan pitäisi tehdä sairaanhoitajan työt?
Vierailija kirjoitti:
Lääkärinä taas ihmettelen, mikä ihme niissä lääkelaskuissa oikein sairaanhoitajille on vaikeaa. Jollakin kurssilla meilläkin (joku lääketieteellinen kemia?) piti suorittaa lääkelaskukoe, mitään ei opetettu etukäteen luennolla ja kaikki pääsi sen läpi kerralla. Tietysti jo pääsykokeissa laskettiin paljon vaikeampia asioita.
Osastonsihteerinä ihmettelen samaa, koska jatkuvasti joutuu neuvomaan tai tarkistamaan näitä. Ei, ei tod. kuulu tehtäviini. Olen työssä osastolla, jossa näen jatkuvasti mitä tapahtuu - ja sitähän tapahtuu; laskettu väärin ja sitten ihmetellään. Lääkevaraston ovi avoinna jatkuvasti, sh:t nappailevat bentsoja krapulaansa ("Ei niitä kukaan laske!". Morkkua annetaan ilman allekirjoitettua määräystä, joillekin... Kaikkea ei uskalla edes kertoa, jos haluan työni pitää. Kirjauksissa on virheitä ja puutteita. Kuolareita ei toimiteta asianmukaisesti, siihen lääkärit kyllä syyllistyvät usein. Myös potilaiden lounasruoka näyttää kelpaavan ("Ei se syö, tähän ei ole edes koskettu. Hah saan lounaan!"). Sihteerinä olen käynyt omalla ruokatauolla syöttämässä geriatrikkoja, joiden ruokailu kestää toisinaan hyvinkin pitkään. Ilman lupaa, tietysti. Pitkällä kokemuksella tästäkin, omaishoitajana toimineena.
Lääkelaskut ovat jopa näin lyhyen matematiikan aikanaan kirjoittaneelle helppoja ja osastolla näyttää olevan jo tapana, että minä tarkistan erityisesti tiettyjen henkilöiden.... 'laskelmat', joissa graani muuttuu grammaksi! Pelottaa toisinaan, koska minuahan kaikesta tietysti tullaan syyttämään!
Hain terveydenhoitajaksi ja pääsin. En ollut laskenut vuosiin mitään plus tai miinuslaskua enenpää. Olin tässä kohtaa parhaimmistoa, vaikka minua pidetään tyhmänä...
Parempi olisi ettet sanoisi mitään. Moni sairaanhoitaja suorittaa useita kertoja lääkelupia työpaikoilla kun ei pääse läpi. Jotkut jopa saavat lopulta palkan alennuksen kun viimeinenkin yritys hylätään.
Ja mitä lääkevirheisiin tulee, niin yleensä syynä on kiire, huolimattomuus, "ajatuskatko" tms kuin puutteet laskutaidossa. Virheitä sattuu aina riippumatta kuinka hyvin osaa laskea.
Ja mihinkään ylimielisyyteen ei ole varaa. Tässä kuitenkin ollaan koulutuksesta riippumatta ihan tavallisia suorittavan työn tekijöitä.
Lähäri on ainoa ammatti jossa enää ikääntyneempi ja matalasti koulutettu voi työllistyä.
Monellekaan lähäri-aikuisopiskelijalle ei ammatti ole mikään kutsumus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisi että hoitajana ymmärtäisit että kaikki lisäkäsiparit olisivat oman työsi kannalta kotiin päin mutta ei, pitää saada parjata niitä itseään hierarkiassa alempana olevia.
En tee niillä käsipareilla mitään jos koko ajan pitää olla ohjaamassa ja kaitsemassa että kaikki tehdään oikein ja turvallisesti. Ihan työelämän perussääntöjä, ei koske pelkästään hoitajia.
-ap
Etkö sinä jaakin ne lääkkeet valmiiksi dosettiin? Lähäri sitten annostelee ne lääkelaseihin ja jakaa potilaille/asiakkaille. Mihin tuossa lääkelaskuja tarvitaan?
Tavallisia tabletteja jakavat dosettiin kaikki. Se on ihan perushommaa. Toinen hoitaja tarkistaa ne vielä. Joku pistettävän antibiootin sekoittaminen tms voi olla juttu joka kuuluu nykyään vain sairaanhoitajalle. Lisäksi IV lääkkeet, mutta niihinkin voi hankkia rajoitetun luvan että voi tiettyjä lääkkeitä antaa tietyllä osastolla.
Juuri tuo on naisvaltaisten alojen syöpä: toisten vähättely ja itsensä nostaminen jalustalle. Kertoo kyllä kaiken kommentoijan henkisestä tasosta. Itse olen yliopiston käynyt ja useita vuosia teknisellä alalla toiminut henkilö ja nykyään lähihoitaja. Ei koskaan ole tullut mieleenkään haukkua ketään työkaveria tai kuvitella olevani ketään parempi. Mitä tulee tuohon koulutukseen, niin onhan se aika säälittävää kuvitella olevansa jotenkin viisaampi jos on suorittanut amk-opinnot. Rehellisesti, eivät ne ole vaativia. T: teknisen alan yliopistokoulutettu ja nykyään tyytyväinen lähihoitaja.
Vierailija kirjoitti:
Lähäri on ainoa ammatti jossa enää ikääntyneempi ja matalasti koulutettu voi työllistyä.
Monellekaan lähäri-aikuisopiskelijalle ei ammatti ole mikään kutsumus.
Ei varmasti ole. On kylmän oloisia ihmisiä joilla ei ole taitoa olla ihmisten kanssa. Työllisyyden takia vaihdetaan alaa, yleensä on tehty jotain täysin muuta.
Työllisyys on tietenkin hyvä puoli ja löytyy alalta paikkoja joissa henkilökohtaisesti viihtyy ihan hyvin.
Menee nyt vähän asian sivuun mutta tätä en ymmärrä:
Suomessa on huutava pula niin sairaanhoitajista kuin lähihoitajista ja siitä huolimatta muualta maahan muuttanut ja jo välttävästi suomea taitava sairaanhoitaja, joka kotimaassaan on toiminut vuosia ammatissaan, joutuu Suomeen tullessaan opiskelemaan ensin vuoden verran hoiva-avustajaksi ja sitten toisen vuoden lähihoitajaksi ennen kuin pääsee kiinni töihin.
On jotenkin naurettavaa katsoa , kun nuori lähihoitaja perehdyttää vanhempaa ja ammattitaitoisempaa vierasmaalaista kokenutta sairaanhoitajaa lähihoitajan töihin.
Luulisi että tässä riittäisi sairaanhoitajalta jonkinlainen työnäyte tai vastaava mutta ei: kaikki tehdään vaikeamman mukaan.
Ei hätää, kohta saatte ysieurolaisia toimarilla laskemaan kaikki laskut ja pesemään paskat puolestanne.
Itse olisin toivonut, että meillä koulussa olisi Opetettu asiat. Meillä sen sijaan ei opetettu Mitään laskuihin liittyvää, vaan piti suoraan mennä kokeeseen tai etsiä itse tietoa jostain. Muutama hyvä opettajan tunti niin se olisi palauttanut kaukaset asiat mieleeni, mutta ilman opetusta menin sitten tukiopetukseen koska se oli ainoa opetustunti laskuille.
Ja en suunnannut sairaanhoidon tehtäviin koska en halunnut, mutta laskut on pakollisia niillekin jotka työelämässä menee eri hommiin.
Sh-opinnot: 5/36 läpäisi lääkelaskut ekalla yrityksellä. Minnekähän nämä 31 pitäisi laittaa kun selvästi ei sh-opintoihin ole asiaa.
Etkö sinä jaakin ne lääkkeet valmiiksi dosettiin? Lähäri sitten annostelee ne lääkelaseihin ja jakaa potilaille/asiakkaille. Mihin tuossa lääkelaskuja tarvitaan?