Näin sairaanhoitaja sanon: jos lähäreillä on koulussa vaikeaa alkeellisten lääkelaskujen kanssa, ehkä kannattaisi harkita alanvaihtoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisi että hoitajana ymmärtäisit että kaikki lisäkäsiparit olisivat oman työsi kannalta kotiin päin mutta ei, pitää saada parjata niitä itseään hierarkiassa alempana olevia.

En tee niillä käsipareilla mitään jos koko ajan pitää olla ohjaamassa ja kaitsemassa että kaikki tehdään oikein ja turvallisesti. Ihan työelämän perussääntöjä, ei koske pelkästään hoitajia.

-ap

Etkö sinä jaakin ne lääkkeet valmiiksi dosettiin? Lähäri sitten annostelee ne lääkelaseihin ja jakaa potilaille/asiakkaille. Mihin tuossa lääkelaskuja tarvitaan?

Mä olen lähihoitaja ja kyllä omalla työpaikalla lähihoitajilla on päävastuu lääkkeistä. Siis me ne jaetaan dosetteihin jos jotakin jaettavaa on ja me ne asukkaille annetaan. Pääasiallisesti lääkkeet on kuitenkin annospusseissa ja ne tulee valmiina apteekista. Antibiootit ja lääkemuutokset jaetaan dosetteihin. Me lähihoitajat annamme pistokset esim. morfiini, insuliini. Saamme pistää ihon alle ja lihakseen. 

Sairaanhoitaja on yhteydessä terveyskeskukseen, tekee lääkemuutokset lääkelistalle ja jos joskus ehtii, niin jakaa mahdollisen uuden lääkkeen dosettiin. Sh on paikalla arkipäivisin, joten pakko meillä lähihoitajilla on olla päävastuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkärinä taas ihmettelen, mikä ihme niissä lääkelaskuissa oikein sairaanhoitajille on vaikeaa. Jollakin kurssilla meilläkin (joku lääketieteellinen kemia?) piti suorittaa lääkelaskukoe, mitään ei opetettu etukäteen luennolla ja kaikki pääsi sen läpi kerralla. Tietysti jo pääsykokeissa laskettiin paljon vaikeampia asioita.

Osastonsihteerinä ihmettelen samaa, koska jatkuvasti joutuu neuvomaan tai tarkistamaan näitä. Ei, ei tod. kuulu tehtäviini. Olen työssä osastolla, jossa näen jatkuvasti mitä tapahtuu - ja sitähän tapahtuu; laskettu väärin ja sitten ihmetellään. Lääkevaraston ovi avoinna jatkuvasti, sh:t nappailevat bentsoja krapulaansa ("Ei niitä kukaan laske!". Morkkua annetaan ilman allekirjoitettua määräystä, joillekin... Kaikkea ei uskalla edes kertoa, jos haluan työni pitää. Kirjauksissa on virheitä ja puutteita. Kuolareita ei toimiteta asianmukaisesti, siihen lääkärit kyllä syyllistyvät usein. Myös potilaiden lounasruoka näyttää kelpaavan ("Ei se syö, tähän ei ole edes koskettu. Hah saan lounaan!"). Sihteerinä olen käynyt omalla ruokatauolla syöttämässä geriatrikkoja, joiden ruokailu kestää toisinaan hyvinkin pitkään. Ilman lupaa, tietysti. Pitkällä kokemuksella tästäkin, omaishoitajana toimineena.

Lääkelaskut ovat jopa näin lyhyen matematiikan aikanaan kirjoittaneelle helppoja ja osastolla näyttää olevan jo tapana, että minä tarkistan erityisesti tiettyjen henkilöiden.... 'laskelmat', joissa graani muuttuu grammaksi! Pelottaa toisinaan, koska minuahan kaikesta tietysti tullaan syyttämään!

Jos nuo kaikki on totta, niin aville ilmoitus. 

Eihän ne lääkelaskut vaikeita ole, kun vaan kerran hoksaa miten ne lasketaan.

Monella on jo kouluajoista jäänyt matikankammo, eli on tottunut sanomaan itselleen ettei ymmärrä matematiikasta mitään ja koetilanteessa menee täysin lukkoon, vaikka käytännössä hallitsee lääkkeidenjaon ja vaikka verenpainelääkkeiden mg/päivä jaon. Tehtävissä on myös paljon sellaista, mitä lh ei kuitenkaan saa käytännössä työpaikallaan tehdä, ja puuttuu paljon sellaista, jota olisi oikeasti hyvä kerrata säännöllisin väliajoin.

Toinen osatekijä on lääkelaskukokeen muoto. Siinä on tahallisia kompia, ja helposti väärinkäsitettäviä muotoiluja, tarkoituksena varmaan pitää tarkkaavaisuus skarppina, mutta oikeasti tuntuvat kiusanteolta kun tarkoituksena on jo ammatissa toimivan ihmisen taitojen kertaus-luonteinen tilanne.

Yhä harvemmin muualla kuin sairaaloissa lääkelaskuja arkisessa työssä käytetään kun lääkejakokin on koneellista ja tulee osastolle/asiakkaalle valmiissa annospussissa.

Mulla meni sh-opinnoissa yksi lääkelaskukoe pilalle sen vuoksi, että mulla oli migreeni. En nähnyt kunnolla, kipu jyskytti päässä ja ajatus ei kulkenut. Laskut oli helppoja, mutta ei vain aivot toiminut. Töissä olisin voinut siirtää vastuun jollekin toiselle koska olisin ollut riskitekijä tuossa tilassa. Kokeissa kuitenkin on pakko selvitä itse. No tein uusinnan ja helposti osasin laskea laskut normaalitilassa. 

Onko luottavainen olo ajatellen oman tai lähiomaisen lääkehoidon toteutumista osastolla tai asumisyksikössä?

Et sitten saanut edes otsikkoa oikein.. No, eipä sekään sairaanhoitaja joka viimeksi kirjauksia lääkäriä varten teki saanut sanaakaan oikein vaikka oli kovalla innolla penkonut hänelle kuulumattomat tietonikin. Aikaa säästyy...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne sairaanhoitajien lääkelaskuthan on naurettavan helppoja, ihan lukion ekan fysiikan ja kemian kurssin tiedoilla sujuu. Helpostipa tuntuu nousevan hoitajalla pissa päähän :D

Ihan alakoulun matematiikan taidoilla ne pystyy laskemaan.

Sairaanhoitajana lähes 35 vuotta eri paikoissa työskennelneenä, ei kyllä ikinä tarvinnut mitään lääkkeitä laskea tai lääkelaskuja suorittaa mistä puhutte, älkää nyt noin suurta mekkalaa nostako.

Jos lähärit eivät olisi lähäreitä niin sitten he olisivat työttömiä. Satoja tuhansia työttömiä lisää tarkoittaisi melkoista rasitusta kansantaloudelle.