IS:n juttu, ihmiset katuvat LASTEN HANKINTAA, varakkaasen työhön opiskelua intohimo ammatin sijaan, työelämän oravanpyörää yms. MITÄ SINÄ KADUT?

Kun näitä kommentteja lukee niin ymmärtää hyvin miksi nuoret voi pahoin ja sattuu kaiken maailman koskelan tapauksia.

Äidit ei rakasta lapsiaan ja haluaa sen yhteiskunnallisesti hyväksytyksi asiaksi koska tärkeämpää on se miltä itsestään tuntuu ja saada sille hyväksyntää kuin ajatella mitä oma lapsi tekee tulevaisuudessa ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

9

Vierailija kirjoitti:

Mitä minä juuri luin. Moni lapsen äiti katuu, että hankki lapset sen sijaan, että olisi elänyt vapaana. Millainen äiti voi noin ajatella?

Millainen nainen on noin itsekäs?

Sori vaan, mutta noin tapahtuu, kun yhteiskunta tyrkyttää lasten hankkimista kaikille. Kaikista ihmisistä EI OLE vanhemmiksi. Se on vaan fakta.

Onko kukaan laittanut asetta ohimimolle, että "nyt avaan haarasi tuolle miehelle ilman ehkäisyä ja hankkiudut raskaaksi tietoisesti"?

Kyllä ne ihan omia valintoja on, vaikka yhteiskunta siihen kannustaisikin.

Itse kadun, etten harrastanut ennen naimisiin menoa enemmän seks.suhteita, että olisi kokemuksia kertynyt useammista miehistä. Nyt kokemusta on vain aviomiehiestä.

Minulla ei ollut myöskään mitään seksikokemuksia ennen kuin tutustuin nykyiseen vaimooni 24-vuotiaana (23 vuotta sitten) En ole katunut sitä koskaan, oikeastaan päinvastoin, vaikka silloin nuorena tuntui kyllä jotenkin friikiltä ja vialliselta.

En kadu mitään isoja valintojani! Paitsi ehkä sitä että lapsia on vain kolme mutta en sitäkään oikeasti, näin pienen (meille) perheen vastakohtana on tietty helppous kun mahdutaan normiautoon jne. Eli se tunne on vaan sellainen toisaalta-toisaalta, ei oikeaa katumusta. Ammatin ja puolison valinta onnistunut loistavasti vähän tuurillakin.

Eikö ihmiset mieti yhtään, ennen kuin hankkivat lapsia? Sitten yllätytään, että niistä onkin vaivaa. Mitä he kuvittelivat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on vaikea uskoa tuon jutun Lauran kertomusta, että mies oli muka elämänsä rakkaus ja silti petti sitä ja jätti tekstiviestillä. Silloin kun itse olen ollut rakastunut, ei kyllä mieleen mahdu sillä lailla ketään muuta eikä tee mielikään, saati että haluaisi rakasta tuolla lailla satuttaa. Se mieshän meni eteenpäin ja uusiin naimisiin, niin Lauraa alkoi varmaan siksi kaduttaa, mutta ei tuommoinen käytös rakkautta ole, kaukana siitä.

Lauralla on voinut olla vakava addiktio pettämisen tuomaan jännitykseen ja kikseihin, jota ei ole saanut hallintaan. Myöskin humalassa estot laskee ja käydä houkutus liian suureksi. Esim. tutkimusten mukaan yli puolet suomalaisista on pettänyt rakastamaansa kumppaniaan. Ei se niin harvinaista ole.

Terv. kumppaniaan rakastanut nainen, joka myös erehtyi pettämään

No, tuo lauseesi "tutkimuksesta" on täyttä puppua, koska suomalaisista tuskin puolet on edes koskaan ollut todella rakastunut kumppaniinsa. Ja ne kaikki siis pettäisivät...? Get out of here...!

Kadun että sain älynväläyksen että ostetaan omakotitalo ja muutetaan pikkukylään. Hyvin sisäänpäin lämpenevää sakkia suurin osa ihmisistä oli. Lapseni ei koskaan tuntenut oloaan kotoisaksi, koulussa kiusattiin tosi pahasti, opettajien mielestä heidän koulussa ei kiusaamista esiinny koska kaikki lapset tunteneet toisensa ihan pienestä pitäen joten kaikki on kaikkien kavereita. Talosta oli paljon päänvaivaa, täynnä turkiskuoriaisia joista en muuttohetkellä mitään tiennyt. 

Vierailija kirjoitti:

Mun on vaikea uskoa tuon jutun Lauran kertomusta, että mies oli muka elämänsä rakkaus ja silti petti sitä ja jätti tekstiviestillä. Silloin kun itse olen ollut rakastunut, ei kyllä mieleen mahdu sillä lailla ketään muuta eikä tee mielikään, saati että haluaisi rakasta tuolla lailla satuttaa. Se mieshän meni eteenpäin ja uusiin naimisiin, niin Lauraa alkoi varmaan siksi kaduttaa, mutta ei tuommoinen käytös rakkautta ole, kaukana siitä.

Siis mitä mä luin? Jos joku on mun elämän rakkaus niin mä en välttämättä ole hänen elämän rakkaus. Tämähän on itsestään selvää. Ehkä ymmärsin vaan väärin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on vaikea uskoa tuon jutun Lauran kertomusta, että mies oli muka elämänsä rakkaus ja silti petti sitä ja jätti tekstiviestillä. Silloin kun itse olen ollut rakastunut, ei kyllä mieleen mahdu sillä lailla ketään muuta eikä tee mielikään, saati että haluaisi rakasta tuolla lailla satuttaa. Se mieshän meni eteenpäin ja uusiin naimisiin, niin Lauraa alkoi varmaan siksi kaduttaa, mutta ei tuommoinen käytös rakkautta ole, kaukana siitä.

Siis mitä mä luin? Jos joku on mun elämän rakkaus niin mä en välttämättä ole hänen elämän rakkaus. Tämähän on itsestään selvää. Ehkä ymmärsin vaan väärin...

Eikun joo ymmärsin väärin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä minä juuri luin. Moni lapsen äiti katuu, että hankki lapset sen sijaan, että olisi elänyt vapaana. Millainen äiti voi noin ajatella?

Millainen nainen on noin itsekäs?

Sori vaan, mutta noin tapahtuu, kun yhteiskunta tyrkyttää lasten hankkimista kaikille. Kaikista ihmisistä EI OLE vanhemmiksi. Se on vaan fakta.

Syntyvyyshän on ollut alimmillaan aikoihin. Joten moni jää nykyään vapaaehtoisesti lapsettomaksi.

Vanhemmuudessa on hyvät ja huonot puolensa, mutta koskaan en ole katunut oikeasti. Kyllä vanhemmuus kuitenkin antaa niin paljon enemmän kuin ottaa. Se ainainen huoli lapsen pärjäämisestä on kuitenkin aina läsnä.

Muksu voisi päättyä työttömäksi. Työtöntä ei pidetä ihmisenä.  Jos ei tuota jälkeläistä ei tuota uutta työtöntä.

Vierailija kirjoitti:

Kun näitä kommentteja lukee niin ymmärtää hyvin miksi nuoret voi pahoin ja sattuu kaiken maailman koskelan tapauksia.

Äidit ei rakasta lapsiaan ja haluaa sen yhteiskunnallisesti hyväksytyksi asiaksi koska tärkeämpää on se miltä itsestään tuntuu ja saada sille hyväksyntää kuin ajatella mitä oma lapsi tekee tulevaisuudessa ihmisille.

Monetkaan uraihmiset täällä eivät näe totuutta. He kuluttavat koko elämänsä jonkin yrityksen kirjoilla, ja työstä ja elämästä joku toinen tienaa miljoonia. Porvarillinen rakkaus rahaan ja statukseen on korvannut yhteisöt. Kaiken takana on kuitenkin yhteenkuuluvuuden tarve, biologinen tarve kuulua heimoon. Ennen siihen heimoon kuuluttiin samoilla ihomaalauksilla ja viettämällä aikaa samoissa heinämajoissa perheen kanssa, nykyään heimomaalaukset korvataan audeilla ja merkkilaukuilla. Perimmäinen vietti tai evoluution kehittämä tarve on silti sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä minä juuri luin. Moni lapsen äiti katuu, että hankki lapset sen sijaan, että olisi elänyt vapaana. Millainen äiti voi noin ajatella?

Millainen nainen on noin itsekäs?

Sori vaan, mutta noin tapahtuu, kun yhteiskunta tyrkyttää lasten hankkimista kaikille. Kaikista ihmisistä EI OLE vanhemmiksi. Se on vaan fakta.

Yhteiskunta ei kyllä tyrkytä ainakaan monen lapsen tekemistä. Mitään vastuuta ei näköjään enää ottettaisi itse omista ratkaisuista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä minä juuri luin. Moni lapsen äiti katuu, että hankki lapset sen sijaan, että olisi elänyt vapaana. Millainen äiti voi noin ajatella?

Millainen nainen on noin itsekäs?

Sori vaan, mutta noin tapahtuu, kun yhteiskunta tyrkyttää lasten hankkimista kaikille. Kaikista ihmisistä EI OLE vanhemmiksi. Se on vaan fakta.

Yhteiskunta ei kyllä tyrkytä ainakaan monen lapsen tekemistä. Mitään vastuuta ei näköjään enää ottettaisi itse omista ratkaisuista

Jos yhteiskunta ei haluaisi lisää veronmaksajia, niin taatusti ei olisi lapsilisiä sun muita tukia lapsiperheille.

Ja jotkut tekevät lapsia vain niiden tukien vuoksi, ikävä kyllä.

Kyllä minusta yhteiskunta suosii lapsiperheitä enemmän kuin sinkkuna asuvia. Siitä on tutkimuksiakin, että sinkkuja rangaistaan taloudellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan edes harkinnut lasten hankkimista, en edes 4-vuotiaana, kun muut kantelivat vauvanukkeja.

Enkä alistunut ympäristön paineeseen, tehdä kuten muut, eli mennä naimisiin ja tehdä lapsia.

Tämä elämäntyyli ei ole tehnyt minua onnelliseksi, mutta se ei ole ainakaan tehnyt minua onnettomaksi. Tiedän, että mikään mikä vie vapauden ei sovi minulle, paitsi tietysti pakollinen työnteko.

Kannattaa jo nuorena miettiä tekeekö asioita koska haluaa, vai koska kaikki muutkin tekevät.

Olen elänyt koko elämäni Suomessa, jossa naisilla on ollut täysin yhdenvertaiset mahdollisuudet tehdä mitä tahansa kuin miehillä. Olen 70-luvulla syntynyt, 80-luvun lapsi ja 90-luvun nuori, joka en ole koskaan edes ajatellut, etteikö nainen olisi pätevä tekemään mitä tahansa.

Milloinkaan omassa nuoruudessani en muista, että olisimme (ikäpolveni siis) koskaan ikinä ajatelleet, ettei nainen voi käyttäytyä noin, että tuo on miehen työ ja tämä on naisen paikka. Minun sukupolveni on aina ajatellut, että kaikki, jokainen ihminen voi tehdä mitä haluaa.

Samanlaisen elämän olen elänyt ja säälittää nuoremmat, jotka eivät enää ole tätä saaneet kokea. Me suomalaiset olimme itsenäisempiä ja tasa-arvoisempia ennen, en ymmärrä mitä nuoremmille polville on tapahtunut. Internet?

Olen luonnollisesti vähemmistössä mielipiteeni kanssa, mutta minusta usealla motiivi lasten tekemiseen on se, ettei haluta, että kadotaan kuoleman jälkeen maailmankaikkeudesta niin, ettei kukaan muista. "Jäljelle jää lapset, lapsenlapset jne, jotka muistavat minut."

Sadan vuoden jälkeen kukaan ei muista kuitenkaan, joten aika lyhytnäköinen ratkaisu kuolemattomuuden hinkuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä minä juuri luin. Moni lapsen äiti katuu, että hankki lapset sen sijaan, että olisi elänyt vapaana. Millainen äiti voi noin ajatella?

Millainen nainen on noin itsekäs?

Sori vaan, mutta noin tapahtuu, kun yhteiskunta tyrkyttää lasten hankkimista kaikille. Kaikista ihmisistä EI OLE vanhemmiksi. Se on vaan fakta.

Yhteiskunta ei kyllä tyrkytä ainakaan monen lapsen tekemistä. Mitään vastuuta ei näköjään enää ottettaisi itse omista ratkaisuista

Jos yhteiskunta ei haluaisi lisää veronmaksajia, niin taatusti ei olisi lapsilisiä sun muita tukia lapsiperheille.

Ja jotkut tekevät lapsia vain niiden tukien vuoksi, ikävä kyllä.

Kyllä minusta yhteiskunta suosii lapsiperheitä enemmän kuin sinkkuna asuvia. Siitä on tutkimuksiakin, että sinkkuja rangaistaan taloudellisesti.

Sen laatuinen " painostus" ei saa ketään hankkimaan lapsia. Ei kukaan hanki lapsia siksi , että saa lapsilisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi pitänyt ymmärtää myös juhlia nuorempana enemmän. Nykyää tulee hirveä krappula, jos juhlii.

Juhli ilman viinoja. Itse olen 25-vuotias enkä ole ikinä juhlinut alkoholilla.

Sinulla ei ole aavistustakaan mistä olet jäänyt paitsi. Jos selvinpäin katsoo humalaisia eikä itsellä ole kokemusta humalassa olosta niin tottakai niitä pitää nolona ja hölmösti käyttäytyvinä, mutta ihmiset ottavat alkoholia, koska se vie rentoutumisen ihan eri asteelle ja tuo maailman ihanimman euforian - sellaisen mitä ei selvinpäin voi saada. Silloin tällöin juhliminen rikastuttaa elämää suunnattomasti ja tuo valtavasti nautintoa.

Joopa joo. En tule ikinä koskemaan sellaisiin hermomyrkkyihin.

"Any amount of alcohol consumption harmful to the brain, finds study"

https://www.theguardian.com/society/2021/may/18/any-amount-of-alcohol-c…

Salaisuus sinulle. Ihminen rapistuu joka tapauksessa, kun vanhenee, nautitpa alkoholia tai et. Eräs viisas filosofi sanoikin: Elämä ei ole maraton matka, että kuinka pitkään selviää elossa vaan kuinka paljon saa siitä irti - esim. syopakin voi tulla milloin vain, nuorenakin, silloin ei kannata olla viiliksissä, että se ainoa elämä jäi elämättä täysillä. Elä toki tylsästi, jos se sinua kiuhtoo kokeilematta nautinnollisia asioita.

Ja hermomyrkyiltä on mahdotonta välttyä, kun niitä ihmisille myrkyllisiä aineita ja kemikaaleja on nykyään pieniä määriä vedessäkin ja eri ruoiassa (kasviksiin ruiskutetaan suoja-aineita, jotka eivät ole ihmisellä hyväksi, että saadaan mahdollisimman iso sato), luontoon ja pohjavesiin imeytyy, eläimet syö rehua ja juo vettä yms. jossa sitä on. Listaa voisi jatkaa loputtomasti. Ihmiset on saastuttaneet maapalloa niin paljon, että niitä myrkyllisiä aineita/kemikaaleja on joka puolella.

Juurikin näin.

Tänään tuli sopivasti hyvä juttu aiheesta:

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/33a879d9-e691-41c9-8674-b79fd7470538
Hälyttävä löytö amerikkalaisten juomavedestä: ”Ihmiset ovat juoneet syöpään liittyvää kemikaalia koko elämänsä ajan”

Maapallo on niin saastunut ettei noilta myrkyiltä voi välttyä missään enää. Eli kyllä alkoholista nauttiminen menee reilusti plussalle kun miettii hyötyjä ja haittoja.

Vierailija kirjoitti:

Lasten hankintaa kadun. Meitä naisia on ikiajat painostettu yhteiskunnan taholta siihen, että naisen tehtävä.. no suoraan sanoen naisen pitäisi olla synnytyskone, joka hoivaa lapsia ja kerrottu, että se on maailman upein tunne, että äiti. Monelle ei todellakaan ole..

Juurikin näin. Hyvä, että tämä uskalletaan nykyään sanoa ääneen.

Sitä etten opiskellut rahakkaampaa ammattia nuorempana,ennen perheen perustamista. Toki silloin menin sen mukaan mikä kutsui ja se oli hoitotyö. Nyt olen aivan loppu ihmisten hoitamiseen, melkein joka päivä mietin miten pääsen pois hoitoalalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kadu lapsia, mutta kadun sitä että kiirehdin asian kanssa. Olin 20v, tunnettu muutama kuukausi miehen kanssa ja vahinkoraskaus. Ei siinä mitään, mutta huomasin nopeasti ettei suhteesta tule mitään.. voi kun olisin ollut rohkea ja eronnut ja jatkanut elämää lapsen kanssa. Mutta ei. Piti mennä naimisiin, muuttaa isompaan kotiin ja tehdä vielä toinen lapsi, koska näin kuuluu tehdä. Nyt 15v myöhemmin olen sen ihmisen kanssa, joka on minulle ns se oikea. Harmittaa vai etten ollut tarpeeksi rohkea tekemään oikeita päätöksiä.

Oliko nämä yksilön tekemiä valintoja vain yhteiskunnan tai ympäristön painostuksesta tehtyjä valintoja? Minua tympii suunnattomasti, että naisia kuvataan lapsen tasolle typistettyinä viattomina uhreina. Nainen on tahdon olento vailla vastuuta omista valinnoistaan, arvioistaan ja päätöksistään omassa elämässään?

Siis itse tein valinnan? Olin nuori, muuttunut tilanne pelotti, enkä osannut tehdä rohkeampaa ratkaisua ja olla yksin. Missä olen sanonut että olen viaton uhri? Lähdin lopulta ihan itse pois, mutta kesti hetki.

Vierailija kirjoitti:

Lasten hankintaa kadun. Meitä naisia on ikiajat painostettu yhteiskunnan taholta siihen, että naisen tehtävä.. no suoraan sanoen naisen pitäisi olla synnytyskone, joka hoivaa lapsia ja kerrottu, että se on maailman upein tunne, että äiti. Monelle ei todellakaan ole..

Tämä manipulaatio aloitetaan tyttöjen kohdalla jo pienenä, kun kaikille tyrkytetään nukkeja ja se on elämän upein tunne, kun on lapsi.

Itsekkin naiivina hankin lapsen parikymppisenä. Olin yhteiskunnan aivopesemä näin jälkikäteen katsottuna.

No, mitäs siitä, että menee oma elämä hukkaan, jos yhteiskunta saa uusia veronmaksajia... Rikkaat yritysten omistajat kiittää.