Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu pahalta tämä väkinäinen sinkkuus
06.07.2023 |
En ole sinkku omasta vapaasta tahdosta ja kaikki kunnioitus heille, jotka ovat sen polun valinneet, mutta mutta minä ja moni muu haluaa sitoutua ja löytää sen loppuelämän kumppanin. Olen todella surullinen kun tilanne vaan jatkuu vuodesta toiseen yrittämisistä huolimatta. Mitä voisi tehdä?
Kommentit (53)
Aina sanotaan että ota uusi harrastus ja tapaa siellä.
Työ ja harrastukset lasken samaan kategoriaan, kuormasta ei syödä.
Olen hyväksynyt sinkkuuteni koska en osaa etsiä.
N51
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niille jotka haaveilee perustavansa perheen maaseudun rauhaan ja saavansa elää pitkäaikaisena kotiäitinä. Aloita yhdestä sivusta kerrallaan. Googlaa käyttäjän antama nimi sekä kuvat. 2 oikein hyvän osuessa kohdalle pidä kirjaa kummankin hyvistä ja huonoista puolista.
https://www.farmersonly.com/#step/1
https://www.singlefarmersdating.com/
https://westernmatch.com/m/index
Apit:
https://www.farmersdatingapp.com/
https://play.google.com/store/apps/details?id=com.fbm.cowboys&hl=en_US&…
https://apps.apple.com/us/app/cowboy-mate-dating-app/id1448701563
Tärkeää! Onnistuneen profiilin ja deittien saamiseksi sisäistä alta löytyvien klippien opit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskekaa rimaa tai älkää uikuttako. Parisuhdemarkkinat on raatorehelliset. Jos olet koko ajan sinkku, niin etsit yksiselitteisesti omaa tasoasi parempaa kumppania.
Ei tarvitse laskea rimaa. Ei kukaan halua riesakseen päihdeongelmaista rikollista mikä on elänyt sosiaalituilla vuosikymmeniä. Niistä ihmisistä ja niiden ihmisten piireistä tulee ikäviä ongelmia elämään.
No olet itsekin aika ruma ja alhaista sosiaaliluokkaa, jos tuo ihmistyyppi on sinulle ainoa mahdollisuus realistisenkin riman suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama tilanne ja suru. Inhoan asua yksin ja tehdä asioita yksin vuodesta toiseen. Omat vanhemmat olleet 40 vuotta yhdessä, molemmat sisarukset naimisissa. Ei yleensä äidin kanssa puhuta näistä asioista, mutta joskus hän on vihjannut että elämä on kivempaa kun joku "kaveri". Siitä tullut paha mieli, ei varmaan tiedosta kuinka paljon itse vihaan tilannettani ja luulee että nautin sinkkuudesta enkä malta asettua.
Miten sitä muut usein tuntuvatkaan tietävän sen millaista on elää ja olla löytämättä kumppania. - Omat vanhempani kyllä tietävät minun nauttivan sinkkuudestani mutta huoamuutelevat, että olsi parasta löytää kumppani pian sillä, jollen pian löydä suunnilleen max, ikäistäni kumppania, niin tuskin saan, ainakaan biologisia lapsia, vaikka mitä sanotaan siitä, että meis voisi saada lapsia minkäikäisenä vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä odotan että ensimmäinen eroaalto tulee ja nappaan sieltä hyvän miehen N33
Uteliaisuudesta, mikä saa sinut uskomaan ja ajattelemaan. että juuri eronnut mies olisi jotenkin erityisesti hyvä mies? - Voi tietysti ollakin.
Mutta itse joskus olen aatellut, että olen hyvä mies siksi, että itselläni ei ole ollut tarve ikinä pariutua ja löytää kumppani vain siksi, että ilman kumppania elämäni mielekkyys ja arvo olsi korkeintaan puolinaista. Vaikka kieltämättä muistuu taas mieleeni kuinka joku joskus kuvasi täällä kuinka osa naisista suhatuuu miehiin kuin koiranpentuihin.
Nainen ikään kuinjärkeili, että hänelle paras mies olisi sellainen jolla on ollut kumppani, koska se on jo opettanut miehen tavoille. Kun ajatus menee jotenkin kai niin, että sinkkuna olevassa miehessä täytyy olla jotan vikaa, jollei muuta niin se, että hän on homo koska tilastotkin osoittaa, että miehille parisuhde yleisesti sopii paremmin kuin naisille, koska kaikkien surkeimmassa tiakssa (taloudellsiesti, koulutuksellisesti, terveydellisesti jne) olevat miehet ovat sinkkuja.
Vastaavsti moni mies vaikuttaa kammoavan sitä, että nainen olisi jo ollut parisuhteessa saati, jos hänellä on ollut useampi parisuhde. - Kertooko tällainen sitten siitä, että meistä miehistä löytyy moni, joka pelkää joutuvansa vertailun kohteeksi vai mistä(?)
Olen eri, mutta luulen kirjoittajan tarkoittaneen sitä että 40+ ikäluokassa on enemmän sinkkuja joten kumppanin löytäminen on helpompaa. Itse olin vastentahtoisesti sinkkuna ikävuodet 25-40 koska kaikki kiinnostavat miehet samassa ikäluokassa tuntuivat olevan varattuja. Oikein yllätyin, kun nelikymppisenä tarjonta kasvoi huimasti näistä toisella kierroksella olevista. Löysinkin ihanan eronneen miehen. Eli en etsinyt tarkoituksella eronnutta eikä menneet suhteet tuo miehelle mielestäni mitään ekstraa. Voi olla päinvastoin. Mutta itseäni onnisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä sä vielä jonkun löydät. mä löysin hyvän vasta 37 -vuotiaana ja ollaan edelleen yhdessä. nyt 16 vuosi menossa ja ihan hyvältä näyttää. aina ei tosin ruusuilla tanssimista mutta kun ei vaadi liikoja niin homma sujuu ja kaikesta voi puhua ja sopia.
Loputon kierrre kirjoitti:
Sinkut itkee kun ei ole ketään, osa naisista huutaa kun mies on mulk.u, jännä maailma.
Eli siis koska joku nainen on sitä mielet että miehet on mulkeroita, kaikkien naisten tulisi olla sinkkuja? Jännä ajatusmaailma sinulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikisinkku täällä, ja en ole tehnyt mitään sen eteen että löytäisin kumppanin. Ei ole ihme, että olen sinkku. Mutta niille kanssasinkuille joita parisuhteen puuttuminen häiritsee, paras neuvoni on että älkää tehkö niin kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet mies:
Käy suihkussa, aja parta, käy parturissa, käytä siistejä vaatteita, hanki työpaikka, mene sijoituskurssille ja latinalaistanssikurssille, hanki koira, kissa ja kummilapsi, pelaa jalkapalloa ja vietä muutenkin vapaa-aikaasi komeiden miesten seurassa.
No nää nyt on ihan perusjuttuja jotka on kondiksessa mut ei auta. Nykypäivänä naiset on niin äärettömän kranttuja et heille kelpaa kuin jäätävä alfa jolla on 40cm meisseli ja vartalo kuin kreikkalaisella veistoksella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tuntuu pahalta tämä väkinäinen sinkkuus."
Aijai
Tuollainen lausahdus voi olla kohtalokas. Sehän on kuin avoin kutsu hyväksikäyttäjälle.
Toivottavaa on, että olisit ensin itse tyytyväinen elämääsi sinkkuna ennen kuin
päätät elää jonkun kanssa. Muuten vedät puoleesi sellaisen joka pelaa omaan pussiinsa
eikä yhteiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä odotan että ensimmäinen eroaalto tulee ja nappaan sieltä hyvän miehen N33
Uteliaisuudesta, mikä saa sinut uskomaan ja ajattelemaan. että juuri eronnut mies olisi jotenkin erityisesti hyvä mies? - Voi tietysti ollakin.
Mutta itse joskus olen aatellut, että olen hyvä mies siksi, että itselläni ei ole ollut tarve ikinä pariutua ja löytää kumppani vain siksi, että ilman kumppania elämäni mielekkyys ja arvo olsi korkeintaan puolinaista. Vaikka kieltämättä muistuu taas mieleeni kuinka joku joskus kuvasi täällä kuinka osa naisista suhatuuu miehiin kuin koiranpentuihin.
Nainen ikään kuinjärkeili, että hänelle paras mies olisi sellainen jolla on ollut kumppani, koska se on jo opettanut miehen tavoille. Kun ajatus menee jotenkin kai niin, että sinkkuna olevassa miehessä täytyy olla jotan vikaa, jollei muuta niin se, että hän on homo koska tilastotkin osoittaa, että miehille parisuhde yleisesti sopii paremmin kuin naisille, koska kaikkien surkeimmassa tiakssa (taloudellsiesti, koulutuksellisesti, terveydellisesti jne) olevat miehet ovat sinkkuja.
Vastaavsti moni mies vaikuttaa kammoavan sitä, että nainen olisi jo ollut parisuhteessa saati, jos hänellä on ollut useampi parisuhde. - Kertooko tällainen sitten siitä, että meistä miehistä löytyy moni, joka pelkää joutuvansa vertailun kohteeksi vai mistä(?)
Olen eri, mutta luulen kirjoittajan tarkoittaneen sitä että 40+ ikäluokassa on enemmän sinkkuja joten kumppanin löytäminen on helpompaa. Itse olin vastentahtoisesti sinkkuna ikävuodet 25-40 koska kaikki kiinnostavat miehet samassa ikäluokassa tuntuivat olevan varattuja. Oikein yllätyin, kun nelikymppisenä tarjonta kasvoi huimasti näistä toisella kierroksella olevista. Löysinkin ihanan eronneen miehen. Eli en etsinyt tarkoituksella eronnutta eikä menneet suhteet tuo miehelle mielestäni mitään ekstraa. Voi olla päinvastoin. Mutta itseäni onnisti.
Niin en minäkään tyrmää ajatusta siitä, etteikö eronneiden miesten tai naisten (miski ihmeessä tämä olsi sukupuoleen sidottua) joukosta voisi löytää mieluisimman kumppanin.
Huokaus joskus vain tuntuu asiat ikäänkuin kasautusivat. Jatkan miesten osalta, koska olen itse mies. Tuntuu itsestäni sille, että monta kertaa moni plus/ miinus 40 vuotias eronnut mies löytäsi itselleen vaivattomammin itselleen uuden kumppanin (/ kumppaneita) kuin moni suunnilleen samanikäinen ns. ikisinkku sitä ensimmäistäkään.
Tai kuten sanotaan erotessaan mies löytää itselleen uuden kumppanin (useimmiten naisen) vastaavasti erotessaan nainen löytää itsensä.
Myönnän, että itsekin olisin ennakkoluuloinen jos kohtaisin treffeillä suunnilleen ikäsienio naisen joka kertoisi,ettei hän olisi ollut eläessään pidemmässä parisuhteessa.
Tässä ikäluokassa (+/- 40 v.) alkanee jo korostua miesten ääripää heidän joukossa joilla ei ole kokemusta pidemmästä parisuhteesta. On he joilla menee eritavoin (sosiaalisesti, taloudellisesti, terveydenkannalta jne) kovin surkeasti Ja vastaavasti mahd. he joilla ei ole (vieläkään) mikäänerityinen kiire pidempään suhteeseen, koska saavat ja tai ovat aina saaneet halutessaan itselleen (suunnilleen) haluamansa kaltaisten nais(t)en seuraa.
Sen sijaan luulen, että edellä kerrottujen ikisinkkumiehiä (, jolla siis nyt tarkoita heitä joilla ei ole kokemusta pdemmästä parisuhteesta) kuvaavan janan ääripäiden väliin mahtuu verraten vähän omillaan toimeentulevia ei niin menestyneitä mutta ei kovin surkeastikaan pärjäävien miesten joukko, jotka ovat pysyneet täyspäisinä ja sinuina niin ympäristösnä kuin itsensä kanssa.
Jos itse kohtaisin mahd. treffeillä (tai muutoin) potentiaalsien parisuhdekumppanin e. hyvinkin puoleensa vetävän naisen joka keroisi, ettei hänellä ole lainkaan kokemusta pidemmässä parisuhteessa olosta, niin varmasti olisin häntä kohtaan hieman ennakkoluuloinen. - Kuten moni heistä -eivät kaikki mutta useampi nainen, joille olen avoiemsti maininnut kokemattomuudestani kun ovat aiempien pidempien suhteideni määrää ksynyyt. Ehkä olsin päässyt vähemmällä, jos tuolloin olisin valehdellut. - Vaikka toisaalta miksi haluaisin parisuhteeseen sellaisen kanssa, joka ei hyväksyisi menneisyyttäni tai se arveluttaisi häntä liian paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen usein tuntenut itseäni tältä ja jaaah, en minä tiedä mitä keksiä enää, ehkä tuuri vie hyvän elämänkumppanin syliin, tai sitten ei, tällä vauhdilla liian myöhään perheunelmien toteutumiseen ainakin. Välillä saan kuulla just tota "laske rimaa" mutten luultavasti olisi kovin onnellinen jos ottaisin yksi niistä läähättäjistä kainaloon joilla on pokka aktiivisesti vonkia minut. Vaikuttaa nimittäin siltä että kahden tyyppiset miehet ovat minusta kiinnostuneet: täysin hunningolla olevat rentut jotka oikeasti kaipaavat äiti-ilmaisterapeutti-elättäjää ja ihanat ystävät jotka sitten vuosia naimisissa olleena uskaltaa humalassa myöntää että olivat nuorena niin ihastuneet muhun mutta olin niin paljon tasokkaampi etteivät uskaltaneet kertoa. Ai niin, ja hiusfetissistit, ne ovat enimmäkseen keskiiän ylittäneet joilla objektifiointitaidot hiottu huippuunsa. Onko rima oikeasti niin korkealle laitettu jos haluaisi elämänkumppanin joka on perustetve, jaksaa liikkua ja innostua asioista, tienaa suurinpiirtein samanverran kuin itse, ei harrasta päihteitä, alkoholia ja tupakkaa mukaanlukien - tämä koska en itse ollenkaan juo ja humalassa olevan seura on selvinpäin tosi yksinäistä - haluaa lapsia hänkin, on suurinpiirtein samalla fiksuustasolla kuin itse ja joka näkee sut ihmisenä eikä animoituna panonukkena sisäänrakennetulla lämpöelementillä?
N33