Lue keskustelun säännöt.
Moni "masennus" selätetään ihan reippaalla liikunnalla ja terveellisellä ruokavaliolla
05.07.2023 |
Ei ihme jos voitte huonosti kun löhöätte sisällä ja lounaaksi nutrilettiä ja mehukeittoa, ehkä yksi meetvursti viipale ruisleivän päälle ja omena jälkiruoaksi. Sitten ihmettelette miksi on koko ajan nälkä, väsymys ja masentaa.
Kommentit (366)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä kävelen samoissa vaatteissa joissa nukun ja jotka ovat olleet päälläni ehkä kaksi viikkoa alakertaan jossa on kauppa,ostan röökiä ja keksejä ja palaan asuntooni verhojen taakse. Vietän loppupäivän toipuen kauppareissusta, en fyysisesti vaan henkisesti. Apteekissa käyn tukihenkilön kanssa hänen kyydillään, bussissa takuulla panikoisin ja aiheuttaisin vahinkoa.
Kelan kanssa olen taistellut vuosia siitä olenko työkykyinen vai en. Pistäisivät minut vaikka päiväkotiin, mitäs siitä että ahdistuneena reagoin kuin nurkkaan ajettu eläin ja hyökkään.
Kirjoituksestasi ei käy ainakaan ilmi, että yrittäisit mitenkään päästä tuosta masennuksentilastasi eroon. Miten yrität hoitaa mieltäsi? Ruokitko sitä millään iloisilla, hyvillä asioilla, esim kannustavilla ja positiivisilla kirjoilla, kuunnelmilla, YouTube videoilla.
Et kai ole luovuttanut. Ethän voi haluta olla noin häiriintyneessä mielentilassa. Jokainen kyllä voi parantua, jos halua löytyy.Eri kuin tuo eka, mutta tästä kyllä huomaa ettei mieleltään sairasta ymmärretä yhtään.
Itselläni on ollut määrittämätöntä mt-oireilua ihan pienestä lapsesta asti. Minulta löytyy virallisesti vain ahdistusdiagnoosi, en muista tarkkaa koodia ja olen löyhästi hoidon piirissä. En koe että hoito on auttanut ollenkaan, enkä sovi oikein mihinkään diagnoosiin. Minulla on ollut harhoja, its*tu*oisuutta, masennusta, ahdistusta, mielialanvaiheluita, vainoharhaisuutta. Päältäpäin tätä ei huomaa koska käyn töissä ja opiskelen. Rakastan urheilua ja terveellistä ruokaa, kaikki rasvahiilariherkut maistuvat minusta pahalle enkä saa niistä mitään irti. Muutenkin useat asiat joista ihmiset normaalisti pitävät ovat sellaisia, joita en vaan tajua. Kaikki TV-sarjat, musiikki, elokuvat, pelit ja muu viihde ovat minulle puuduttavan tylsiä.
Laitoshoitoon asti en ole ikinä päässyt, mutta pahimpina kausina en todellakaan lähde tuonne ihmisten ilmoille. Iloiset asiat saavat minussa silloin aikaan vain ihan silmitöntä raivoa ja kaikki mihin voisin satuttaa itseäni tuntuu liian houkuttelevalta. Moottoritie, junaraiteet, joki, terävä keppi, metalliaita.
Koen vahvasti että koska tätä oireilua on ollut oikeasti ihan sieltä lapsuudesta asti niin todennäköisesti päässäni on vain jotain vikaa. Minusta on paljon helpompaa hyväksyä se kuin velloa jossain parantumisfantasiassa jota ei tule tapahtumaan.
Siis sinä käyt töissä ja opiskelet? Elät ihan normaalia elämää. Kaikki me ollaan jotenkin viallisia ja omituisia, ei se haittaa mitään. Ei sinun tarvitse muuttua, ota ihan rennosti!
Monet masentuneet käy töissä ja elää ihan normaalia elämää. Suurin haitta on oikeastaan pätemisen tarpeiset ihmiset jotka yrittävät lytätä.
Valitettavan paljon näitä. Välissä on käynyt mielessä yhtä sun toista tuommoisten tyyppien seurassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun masennua alkaa oireilla, ei pelkkä terveellinen ruokavalio riitä. On tankattava vitamiineja ja hivenaineita kunnes on terve taas. Sitten voi jälleen jättää ne pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho! Kappas kun ei kukaan psykiatri tai psykologi ennen tätä tajunnut! Lisää metukkaa leivälle, niin masennus unohtuu!
Mutta onhan tässä siis totuuttakin. Itse olin masentunut nuorempana, oli PTSD:n oire. Treenasin ja söin terveellisesti jo ennen masennusta, ja se kyllä auttoi sitten muuten olotilaan, mutta ei se masennusta parantanut. Terapiaan kun pääsin, niin masennus katosi muutamassa kuukaudessa. Siihen vaadittiin terveiden elämäntapojen lisäksi paljon tiedonhakua PTSD:stä ja CPTSD:stä, ja hyvää terapeuttia, jonka kanssa oli turvallista puhua asioista. Masennuksen hellitettyä oli sitten helpompaa käsitellä muita oireita.
Eli terapiaan lisää resursseja ja ihmisille nopeammin apua. Sitten liikunta ja ruokailu on tärkeitä myös siinä sivussa.
No kuule kappas, kun se terveellinen ruoka ja liikunta mainitaan ihan virallisissa hoitosuosituksissa. Että on sen varmaan joku muukin kuin ap tajunnut.
Jos luet kommenttini, niin sanon, että kyllä sekin on ihan totta. Mutta ajatus siitä, että kaikilla masentuneilla olisi ne asiat retuperällä tai että se itsessään parantaisi masennuksen on väärä johtopäätös. Se on yksi monesta eri asiasta, jotka vaikuttavat mielenterveyteen. On myös huippu-urheilijoita, jotka masentuvat.
No jos sinä taas lukisit ketjun otsikon, niin huomaisit ettei siinä puhuta kaikista masentuneista, vaan monista masennuksista.
Moni masennuksen takia työkyvytön nykyään on sitä vähän itseaiheutettuna, olen siitä ap:n kanssa samaa mieltä.
Millä tavalla itseaiheutettua`?
Sillä tavalla, että kun masennus vielä on lähinnä pahaa oloa, siihen odotetaan helpotusta ulkoapäin sen sijaan, että otettaisiin ohjat omiin käsiin ja ryhdyttäisiin hommiin ennen kuin tilanne pahenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho! Kappas kun ei kukaan psykiatri tai psykologi ennen tätä tajunnut! Lisää metukkaa leivälle, niin masennus unohtuu!
Mutta onhan tässä siis totuuttakin. Itse olin masentunut nuorempana, oli PTSD:n oire. Treenasin ja söin terveellisesti jo ennen masennusta, ja se kyllä auttoi sitten muuten olotilaan, mutta ei se masennusta parantanut. Terapiaan kun pääsin, niin masennus katosi muutamassa kuukaudessa. Siihen vaadittiin terveiden elämäntapojen lisäksi paljon tiedonhakua PTSD:stä ja CPTSD:stä, ja hyvää terapeuttia, jonka kanssa oli turvallista puhua asioista. Masennuksen hellitettyä oli sitten helpompaa käsitellä muita oireita.
Eli terapiaan lisää resursseja ja ihmisille nopeammin apua. Sitten liikunta ja ruokailu on tärkeitä myös siinä sivussa.
No kuule kappas, kun se terveellinen ruoka ja liikunta mainitaan ihan virallisissa hoitosuosituksissa. Että on sen varmaan joku muukin kuin ap tajunnut.
Jos luet kommenttini, niin sanon, että kyllä sekin on ihan totta. Mutta ajatus siitä, että kaikilla masentuneilla olisi ne asiat retuperällä tai että se itsessään parantaisi masennuksen on väärä johtopäätös. Se on yksi monesta eri asiasta, jotka vaikuttavat mielenterveyteen. On myös huippu-urheilijoita, jotka masentuvat.
No jos sinä taas lukisit ketjun otsikon, niin huomaisit ettei siinä puhuta kaikista masentuneista, vaan monista masennuksista.
Moni masennuksen takia työkyvytön nykyään on sitä vähän itseaiheutettuna, olen siitä ap:n kanssa samaa mieltä.
Sinä voit olla siitä samaa mieltä. Ei se siitä silti totta tee. Sinä et kyllä ole tavannut kaikkia masentuneita ja tiedä heidän elämästään mitään. Induktiivinen päättely ei riitä todistamaan tällaista yleistystä. Et tiedä missä kunnossa ihmiset ovat masentuessaan olleet, tai mitä kaikkea ovat vuosien varrella kokeilleet. Tai ehkä olet selvinnäkijä, en tiedä. Itse en usko taikuuteen, mutta kaikki kunnioitus sinulle jos sinä uskot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkapuhetta. Toiset ihmiset aiheuttaa useinkin masennusta ja jos yksin on niin sitten taas se aiheuttaa masennusta ja kierre jatkuu. Totta että ulkona puistossa ja metsässä kulkeminen lievittää hetken masennusta. Kaikilla ei ole varaa hemmotella itseään hyvällä ruualla ja elkää nyt kertoko että porkkanatkin on hyviä.
Onko hyvä ruoka aina mielestäsi kallista?
Minusta ei. Hyvä ruoka on usein terveellistä, itse tehtynä se vielä on parempaa, kun onnistumisen ilo on siinä mukana.
Itselle hyvä ruoka voi olla hyvin haudutettu puuro, jauhelihakeitto, uunivihannekset ja lihapullat tai ihan oikeasti ne tuoreet porkkatikut ja jugurttidippi.
Linssikeitto on maukkaampaa, halvempaa eikä aiheuta paksusuolen syöpää kuten liha. Jogurttidippiä parempaa on hummus tai tahinikastike. Porkkanan lisäksi kannattaa laittaa kaikkia mahdollisia värejä esille, punakaali, lanttu, nauris, tomaatti, paprika, kurkku. Välipalaksi hedelmiä ja marjoja.
terv. vakavasti masentunut
--Ensin pitäs parantua siitä masennuksesta että jaksaa kokata ja kuule marjatkin ovat aika kalliita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä kävelen samoissa vaatteissa joissa nukun ja jotka ovat olleet päälläni ehkä kaksi viikkoa alakertaan jossa on kauppa,ostan röökiä ja keksejä ja palaan asuntooni verhojen taakse. Vietän loppupäivän toipuen kauppareissusta, en fyysisesti vaan henkisesti. Apteekissa käyn tukihenkilön kanssa hänen kyydillään, bussissa takuulla panikoisin ja aiheuttaisin vahinkoa.
Kelan kanssa olen taistellut vuosia siitä olenko työkykyinen vai en. Pistäisivät minut vaikka päiväkotiin, mitäs siitä että ahdistuneena reagoin kuin nurkkaan ajettu eläin ja hyökkään.
Kirjoituksestasi ei käy ainakaan ilmi, että yrittäisit mitenkään päästä tuosta masennuksentilastasi eroon. Miten yrität hoitaa mieltäsi? Ruokitko sitä millään iloisilla, hyvillä asioilla, esim kannustavilla ja positiivisilla kirjoilla, kuunnelmilla, YouTube videoilla.
Et kai ole luovuttanut. Ethän voi haluta olla noin häiriintyneessä mielentilassa. Jokainen kyllä voi parantua, jos halua löytyy.Eri kuin tuo eka, mutta tästä kyllä huomaa ettei mieleltään sairasta ymmärretä yhtään.
Itselläni on ollut määrittämätöntä mt-oireilua ihan pienestä lapsesta asti. Minulta löytyy virallisesti vain ahdistusdiagnoosi, en muista tarkkaa koodia ja olen löyhästi hoidon piirissä. En koe että hoito on auttanut ollenkaan, enkä sovi oikein mihinkään diagnoosiin. Minulla on ollut harhoja, its*tu*oisuutta, masennusta, ahdistusta, mielialanvaiheluita, vainoharhaisuutta. Päältäpäin tätä ei huomaa koska käyn töissä ja opiskelen. Rakastan urheilua ja terveellistä ruokaa, kaikki rasvahiilariherkut maistuvat minusta pahalle enkä saa niistä mitään irti. Muutenkin useat asiat joista ihmiset normaalisti pitävät ovat sellaisia, joita en vaan tajua. Kaikki TV-sarjat, musiikki, elokuvat, pelit ja muu viihde ovat minulle puuduttavan tylsiä.
Laitoshoitoon asti en ole ikinä päässyt, mutta pahimpina kausina en todellakaan lähde tuonne ihmisten ilmoille. Iloiset asiat saavat minussa silloin aikaan vain ihan silmitöntä raivoa ja kaikki mihin voisin satuttaa itseäni tuntuu liian houkuttelevalta. Moottoritie, junaraiteet, joki, terävä keppi, metalliaita.
Koen vahvasti että koska tätä oireilua on ollut oikeasti ihan sieltä lapsuudesta asti niin todennäköisesti päässäni on vain jotain vikaa. Minusta on paljon helpompaa hyväksyä se kuin velloa jossain parantumisfantasiassa jota ei tule tapahtumaan.
Siis sinä käyt töissä ja opiskelet? Elät ihan normaalia elämää. Kaikki me ollaan jotenkin viallisia ja omituisia, ei se haittaa mitään. Ei sinun tarvitse muuttua, ota ihan rennosti!
Monet masentuneet käy töissä ja elää ihan normaalia elämää. Suurin haitta on oikeastaan pätemisen tarpeiset ihmiset jotka yrittävät lytätä.
Olisikohan kyseessä asenneongelma? Kuka täällä on yrittänyt masentuneita lytätä ja millä tavalla?
Kuinkahan paljon vähemmän olisi masennusta jos kaikki ihmiset olisivat empaattisia, kunnioittaisivat toisia, eivät korottaisi itseään muiden yläpuolelle, eivät kiusaisi heikompaansa? Aika paljon veikkaan. Olisi aika paljon vähemmän yhteiskunnallekin vähemmän menoja kun ei tarvitsisi maksaa masentuneiden hoitoa ja eläkkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä kävelen samoissa vaatteissa joissa nukun ja jotka ovat olleet päälläni ehkä kaksi viikkoa alakertaan jossa on kauppa,ostan röökiä ja keksejä ja palaan asuntooni verhojen taakse. Vietän loppupäivän toipuen kauppareissusta, en fyysisesti vaan henkisesti. Apteekissa käyn tukihenkilön kanssa hänen kyydillään, bussissa takuulla panikoisin ja aiheuttaisin vahinkoa.
Kelan kanssa olen taistellut vuosia siitä olenko työkykyinen vai en. Pistäisivät minut vaikka päiväkotiin, mitäs siitä että ahdistuneena reagoin kuin nurkkaan ajettu eläin ja hyökkään.
Kirjoituksestasi ei käy ainakaan ilmi, että yrittäisit mitenkään päästä tuosta masennuksentilastasi eroon. Miten yrität hoitaa mieltäsi? Ruokitko sitä millään iloisilla, hyvillä asioilla, esim kannustavilla ja positiivisilla kirjoilla, kuunnelmilla, YouTube videoilla.
Et kai ole luovuttanut. Ethän voi haluta olla noin häiriintyneessä mielentilassa. Jokainen kyllä voi parantua, jos halua löytyy.Eri kuin tuo eka, mutta tästä kyllä huomaa ettei mieleltään sairasta ymmärretä yhtään.
Itselläni on ollut määrittämätöntä mt-oireilua ihan pienestä lapsesta asti. Minulta löytyy virallisesti vain ahdistusdiagnoosi, en muista tarkkaa koodia ja olen löyhästi hoidon piirissä. En koe että hoito on auttanut ollenkaan, enkä sovi oikein mihinkään diagnoosiin. Minulla on ollut harhoja, its*tu*oisuutta, masennusta, ahdistusta, mielialanvaiheluita, vainoharhaisuutta. Päältäpäin tätä ei huomaa koska käyn töissä ja opiskelen. Rakastan urheilua ja terveellistä ruokaa, kaikki rasvahiilariherkut maistuvat minusta pahalle enkä saa niistä mitään irti. Muutenkin useat asiat joista ihmiset normaalisti pitävät ovat sellaisia, joita en vaan tajua. Kaikki TV-sarjat, musiikki, elokuvat, pelit ja muu viihde ovat minulle puuduttavan tylsiä.
Laitoshoitoon asti en ole ikinä päässyt, mutta pahimpina kausina en todellakaan lähde tuonne ihmisten ilmoille. Iloiset asiat saavat minussa silloin aikaan vain ihan silmitöntä raivoa ja kaikki mihin voisin satuttaa itseäni tuntuu liian houkuttelevalta. Moottoritie, junaraiteet, joki, terävä keppi, metalliaita.
Koen vahvasti että koska tätä oireilua on ollut oikeasti ihan sieltä lapsuudesta asti niin todennäköisesti päässäni on vain jotain vikaa. Minusta on paljon helpompaa hyväksyä se kuin velloa jossain parantumisfantasiassa jota ei tule tapahtumaan.
Siis sinä käyt töissä ja opiskelet? Elät ihan normaalia elämää. Kaikki me ollaan jotenkin viallisia ja omituisia, ei se haittaa mitään. Ei sinun tarvitse muuttua, ota ihan rennosti!
Monet masentuneet käy töissä ja elää ihan normaalia elämää. Suurin haitta on oikeastaan pätemisen tarpeiset ihmiset jotka yrittävät lytätä.
Olisikohan kyseessä asenneongelma? Kuka täällä on yrittänyt masentuneita lytätä ja millä tavalla?
Kuinkahan paljon vähemmän olisi masennusta jos kaikki ihmiset olisivat empaattisia, kunnioittaisivat toisia, eivät korottaisi itseään muiden yläpuolelle, eivät kiusaisi heikompaansa? Aika paljon veikkaan. Olisi aika paljon vähemmän yhteiskunnallekin vähemmän menoja kun ei tarvitsisi maksaa masentuneiden hoitoa ja eläkkeitä.
Kauniisti sanottu. Ja totta.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masentuneille pitäisi määrä lääkkeeksi koira.
Elämässä olisi joku josta on pakko pitää huolta ja jolta saisi varauksetonta rakkautta takaisin.
Lisäksi olisi pakko käydä ulkona liikkumassa useamman kerran päivässä, halusi tai ei.
Toki lääkeyhtiöille tuo ei toisi rahaa kassaan, joten eihän sellaista voisi vakavasti harkita.
Oikean lääkärin toteama masennus ei kuulkaas lenkkeilyllä lähde eikä ole laiskuutta. Toivon, että nämä vakavasti sairaiden ihmisten herjaajat joku aamu heräävät niin masentuneina, etteivät jaksa vessaan mennä ja päässä takoo, miten tappais itsensä.
Kyllä siinä koira jäisi hoitoa vaille ihan täysin. Typerää edes ehdottaa koiran säännöllistä ulos viemistä ja oikeanlaisen ravinnon säännöllisestä antamista, kun ei pysty itseään hoitamaan saatikka syömään säännöllisesti.
Joku raja näissä typeryksien kommenteissakin pitää olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä kävelen samoissa vaatteissa joissa nukun ja jotka ovat olleet päälläni ehkä kaksi viikkoa alakertaan jossa on kauppa,ostan röökiä ja keksejä ja palaan asuntooni verhojen taakse. Vietän loppupäivän toipuen kauppareissusta, en fyysisesti vaan henkisesti. Apteekissa käyn tukihenkilön kanssa hänen kyydillään, bussissa takuulla panikoisin ja aiheuttaisin vahinkoa.
Kelan kanssa olen taistellut vuosia siitä olenko työkykyinen vai en. Pistäisivät minut vaikka päiväkotiin, mitäs siitä että ahdistuneena reagoin kuin nurkkaan ajettu eläin ja hyökkään.
Kirjoituksestasi ei käy ainakaan ilmi, että yrittäisit mitenkään päästä tuosta masennuksentilastasi eroon. Miten yrität hoitaa mieltäsi? Ruokitko sitä millään iloisilla, hyvillä asioilla, esim kannustavilla ja positiivisilla kirjoilla, kuunnelmilla, YouTube videoilla.
Et kai ole luovuttanut. Ethän voi haluta olla noin häiriintyneessä mielentilassa. Jokainen kyllä voi parantua, jos halua löytyy.Eri kuin tuo eka, mutta tästä kyllä huomaa ettei mieleltään sairasta ymmärretä yhtään.
Itselläni on ollut määrittämätöntä mt-oireilua ihan pienestä lapsesta asti. Minulta löytyy virallisesti vain ahdistusdiagnoosi, en muista tarkkaa koodia ja olen löyhästi hoidon piirissä. En koe että hoito on auttanut ollenkaan, enkä sovi oikein mihinkään diagnoosiin. Minulla on ollut harhoja, its*tu*oisuutta, masennusta, ahdistusta, mielialanvaiheluita, vainoharhaisuutta. Päältäpäin tätä ei huomaa koska käyn töissä ja opiskelen. Rakastan urheilua ja terveellistä ruokaa, kaikki rasvahiilariherkut maistuvat minusta pahalle enkä saa niistä mitään irti. Muutenkin useat asiat joista ihmiset normaalisti pitävät ovat sellaisia, joita en vaan tajua. Kaikki TV-sarjat, musiikki, elokuvat, pelit ja muu viihde ovat minulle puuduttavan tylsiä.
Laitoshoitoon asti en ole ikinä päässyt, mutta pahimpina kausina en todellakaan lähde tuonne ihmisten ilmoille. Iloiset asiat saavat minussa silloin aikaan vain ihan silmitöntä raivoa ja kaikki mihin voisin satuttaa itseäni tuntuu liian houkuttelevalta. Moottoritie, junaraiteet, joki, terävä keppi, metalliaita.
Koen vahvasti että koska tätä oireilua on ollut oikeasti ihan sieltä lapsuudesta asti niin todennäköisesti päässäni on vain jotain vikaa. Minusta on paljon helpompaa hyväksyä se kuin velloa jossain parantumisfantasiassa jota ei tule tapahtumaan.
Siis sinä käyt töissä ja opiskelet? Elät ihan normaalia elämää. Kaikki me ollaan jotenkin viallisia ja omituisia, ei se haittaa mitään. Ei sinun tarvitse muuttua, ota ihan rennosti!
Monet masentuneet käy töissä ja elää ihan normaalia elämää. Suurin haitta on oikeastaan pätemisen tarpeiset ihmiset jotka yrittävät lytätä.
Olisikohan kyseessä asenneongelma? Kuka täällä on yrittänyt masentuneita lytätä ja millä tavalla?
Naisvaltaisilla työpaikoilla on näitä nassetätejä, jotka vaistoaa kelle voi piruilla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkapuhetta. Toiset ihmiset aiheuttaa useinkin masennusta ja jos yksin on niin sitten taas se aiheuttaa masennusta ja kierre jatkuu. Totta että ulkona puistossa ja metsässä kulkeminen lievittää hetken masennusta. Kaikilla ei ole varaa hemmotella itseään hyvällä ruualla ja elkää nyt kertoko että porkkanatkin on hyviä.
Onko hyvä ruoka aina mielestäsi kallista?
Minusta ei. Hyvä ruoka on usein terveellistä, itse tehtynä se vielä on parempaa, kun onnistumisen ilo on siinä mukana.
Itselle hyvä ruoka voi olla hyvin haudutettu puuro, jauhelihakeitto, uunivihannekset ja lihapullat tai ihan oikeasti ne tuoreet porkkatikut ja jugurttidippi.
Linssikeitto on maukkaampaa, halvempaa eikä aiheuta paksusuolen syöpää kuten liha. Jogurttidippiä parempaa on hummus tai tahinikastike. Porkkanan lisäksi kannattaa laittaa kaikkia mahdollisia värejä esille, punakaali, lanttu, nauris, tomaatti, paprika, kurkku. Välipalaksi hedelmiä ja marjoja.
terv. vakavasti masentunut
--Ensin pitäs parantua siitä masennuksesta että jaksaa kokata ja kuule marjatkin ovat aika kalliita.
Minä olen järjestänyt niin että terveellistä ruokaa on aina valmiina. Teen isot annokset mm. sitä linssikeittoa ja annoksia pakkaseen.
En ole itse parantunut masennuksesta ja fyysisiäkin sairauksia on. Fyysisten sairauksien vuoksi terveellinen ruoka on elinehto, siksi olen joutunut järjestämään keittiön niin että terveellistä ruokaa on.
Nyt on vesimeloni edullista. Jos ei jaksa itse kantaa niin vetokärry tai rollaattori on kätevä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkapuhetta. Toiset ihmiset aiheuttaa useinkin masennusta ja jos yksin on niin sitten taas se aiheuttaa masennusta ja kierre jatkuu. Totta että ulkona puistossa ja metsässä kulkeminen lievittää hetken masennusta. Kaikilla ei ole varaa hemmotella itseään hyvällä ruualla ja elkää nyt kertoko että porkkanatkin on hyviä.
Onko hyvä ruoka aina mielestäsi kallista?
Minusta ei. Hyvä ruoka on usein terveellistä, itse tehtynä se vielä on parempaa, kun onnistumisen ilo on siinä mukana.
Itselle hyvä ruoka voi olla hyvin haudutettu puuro, jauhelihakeitto, uunivihannekset ja lihapullat tai ihan oikeasti ne tuoreet porkkatikut ja jugurttidippi.
Linssikeitto on maukkaampaa, halvempaa eikä aiheuta paksusuolen syöpää kuten liha. Jogurttidippiä parempaa on hummus tai tahinikastike. Porkkanan lisäksi kannattaa laittaa kaikkia mahdollisia värejä esille, punakaali, lanttu, nauris, tomaatti, paprika, kurkku. Välipalaksi hedelmiä ja marjoja.
terv. vakavasti masentunut
--Ensin pitäs parantua siitä masennuksesta että jaksaa kokata ja kuule marjatkin ovat aika kalliita.
POIMI NE MARJAT ITSE. Siis just tämä. Valivalivali voivoivoi.
Suomen metsät on marjoja pullollaan, kun kaikki on niin masentuneita, ettei pysty poimimaan.
Se poiminta on juuri parasta terapiaa IHAN KAIKILLE. Me ollaan alun perin metsästäjä-keräilijöitä, muistutan. Toi keräily on meillä geeneissä ja tekee meille hyvää!
Mutta en MINÄ, koska en mä voi, yhyy.
-Tässä joku tympeä itsekeskeinen väittelijä antaa taas neuvojaan ja vihamielisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja työpaikalla. Liian suuri osa lääkkeillä hoidettavista masennuksista johtuu ihan siitä elämästä ja ympäristöstä, jonka henkilö on ympärilleen rakentanut. Puoliso tai kaverit joiden seurassa ei viihdy, mutta joista ei osaa päästää irti vaan turruttaa sopeutumattomuuttaan lääkkeillä. Pahimpia nämä, jotka korjaavat tilaansa sekä alkoholilla että masennuslääkkeillä.
Ensin pää selväksi ja sitten arvioimaan, mistä ahdistus ja masennus johtuvat. Ne kun ovat merkkejä siitä, että asiat eivät ole hyvin ja että jotakin pitää muuttaa.
Siinä taas yksi järjen jättiläinen. Psykiatrin toteamaan vakavan masennuksen ainoa muille näkyvä oire voi olla itsemurha. Kuvitteletko, etteivät psykiatrit tee parhaansa auttaakseen masentunutta. Siinä ei sinun kaltaisten typerysten ohjeita ja masentuneen herjaamista yläpuolelta tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkapuhetta. Toiset ihmiset aiheuttaa useinkin masennusta ja jos yksin on niin sitten taas se aiheuttaa masennusta ja kierre jatkuu. Totta että ulkona puistossa ja metsässä kulkeminen lievittää hetken masennusta. Kaikilla ei ole varaa hemmotella itseään hyvällä ruualla ja elkää nyt kertoko että porkkanatkin on hyviä.
Onko hyvä ruoka aina mielestäsi kallista?
Minusta ei. Hyvä ruoka on usein terveellistä, itse tehtynä se vielä on parempaa, kun onnistumisen ilo on siinä mukana.
Itselle hyvä ruoka voi olla hyvin haudutettu puuro, jauhelihakeitto, uunivihannekset ja lihapullat tai ihan oikeasti ne tuoreet porkkatikut ja jugurttidippi.
Linssikeitto on maukkaampaa, halvempaa eikä aiheuta paksusuolen syöpää kuten liha. Jogurttidippiä parempaa on hummus tai tahinikastike. Porkkanan lisäksi kannattaa laittaa kaikkia mahdollisia värejä esille, punakaali, lanttu, nauris, tomaatti, paprika, kurkku. Välipalaksi hedelmiä ja marjoja.
terv. vakavasti masentunut
--Ensin pitäs parantua siitä masennuksesta että jaksaa kokata ja kuule marjatkin ovat aika kalliita.
POIMI NE MARJAT ITSE. Siis just tämä. Valivalivali voivoivoi.
Suomen metsät on marjoja pullollaan, kun kaikki on niin masentuneita, ettei pysty poimimaan.
Se poiminta on juuri parasta terapiaa IHAN KAIKILLE. Me ollaan alun perin metsästäjä-keräilijöitä, muistutan. Toi keräily on meillä geeneissä ja tekee meille hyvää!
Mutta en MINÄ, koska en mä voi, yhyy.
-Tässä joku tympeä itsekeskeinen väittelijä antaa taas neuvojaan ja vihamielisesti
Kyllä, olen tympeä, koska minua ihan tosissaan ottaa päähän tuo "en voi, koska" -asenne. En yleensä anna erityisesti neuvoja kenellekään, koska siitä harvoin on mitään hyötyä. Ihmiset nyt vaan tekee miten parhaaksi katsoo. Ratkaisuja on aina, paitsi jos ihminen haluaa velloa ongelmissaan.
Tämä masennuksesta puhuminen on vähän samaa luokkaa kuin ylipainosta tai rasismista puhuminen. On asioita, joita vaan ei saa sanoa ääneen, ja sitten koko aiheen ympärille laskeutuu sellainen sumumainen omerta, joka estää ratkaisukeskeisen lähestymistavan.
Mainittakoon, että olen kaikin tavoin laskettavissa vihervassarikukkahattutädiksi, mutta olen myös realisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja työpaikalla. Liian suuri osa lääkkeillä hoidettavista masennuksista johtuu ihan siitä elämästä ja ympäristöstä, jonka henkilö on ympärilleen rakentanut. Puoliso tai kaverit joiden seurassa ei viihdy, mutta joista ei osaa päästää irti vaan turruttaa sopeutumattomuuttaan lääkkeillä. Pahimpia nämä, jotka korjaavat tilaansa sekä alkoholilla että masennuslääkkeillä.
Ensin pää selväksi ja sitten arvioimaan, mistä ahdistus ja masennus johtuvat. Ne kun ovat merkkejä siitä, että asiat eivät ole hyvin ja että jotakin pitää muuttaa.
Siinä taas yksi järjen jättiläinen. Psykiatrin toteamaan vakavan masennuksen ainoa muille näkyvä oire voi olla itsemurha. Kuvitteletko, etteivät psykiatrit tee parhaansa auttaakseen masentunutta. Siinä ei sinun kaltaisten typerysten ohjeita ja masentuneen herjaamista yläpuolelta tarvita.
No minun mielestä tuon kirjoituksen pointtina oli se, että ihmisen itsensä kannattaa rakentaa ympärilleen elämä, joka sopii juuri hänelle. Ei sitä kukaan psykiatri voi kenellekään tehdä.
Orgasmi on myös tehokas mielialan kohentaja.
On masennusta ja masennusta. Jälkimmäinen pahimmillaan ei ole mitään pientä vitutusta, väsymystä ja pahaa mieltä vaan totaalinen kyvyttömyys tehdä, ajatella tai edes olla. Kuulostaa samalta kuin jalkansa katkaisseen potilaan käskettäisiin juosta, kun oikeasti masentuneen käsketään ryhdistäytyä tai ajatella kivoja asioita. Sitä ei varmaan voi ymmärtää, jos ei ole itse kokenut. Oikeassa masennuksessa pahimmillaan ollaan hyvin kaukana siitä tilasta, että voitaisiin tehdä itsenäisiä järkeviä valintoja juuri millään tasolla. Ollaan voimattomassa pimeydessä, jossa poispääseminen on mahdottomuus. Tässä vaiheessa ammattilaisetkaan eivät pyri mitenkään saamaan masentunutta parantamaan otetta elämästä vaan pitämään hänet hengissä, esim. opettamalla keinoja miten pysyy koossa kaikista pahimpien ajatusten pyöriessä mielessä. Siinä ihminen yritetään saamaan kiinni ajatuksesta, että pelkkä hengittäminen ja olemassaolo riittää ja luomaan uskoa siihen, että tila ei tule jatkumaan ikuisesti. On aivan käsittämätöntä, että tällaisesta tilasta ja kevyestä pahasta mielestä puhutaan suloisesti sekaisin samoilla termeillä. Huonoon mielialaan ja lievään väsymykseen varmasti auttaa liikunta ja hyvä ravinto. Oikeassa masennuksessa noiden asioiden äärelle päästään vasta silloin, kun toipuminen on jo oikeasti pitkällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennuksen ICD-10 -koodit:
F32 - Masennustila
F32.0 - Lievä masennustila
F32.00 - Lievä masennustila ilman somaattista oireyhtymää
F32.01 - Lievä masennustila ja somaattinen oireyhtymä
F32.1 - Keskivaikea masennustila
F32.10 - Keskivaikea masennustila ilman somaattista oireyhtymää
F32.11 - Keskivaikea masennustila ja somaattinen oireyhtymä
F32.2 - Vaikea-asteinen masennustila ilman psykoottisia oireita
F32.3 - Vaikea-asteinen, psykoottinen masennustila
F32.8 - Muu masennustila
F32.9 - Määrittämätön masennustilaF33 - Toistuva masennus
F33.0 - Toistuvan masennuksen lievä masennusjakso
F33.00 - Toistuvan masennuksen lievä masennusjakso ei somaattista oireyhtymää
F33.01 - Toistuvan masennuksen lievä masennusjakso somaattinen oireyhtymä
F33.1 - Toistuvan masennuksen keskivaikea masennusjakso
F33.10 - Toistuvan masennuksen keskivaikea masennusjakso ei somaattista oireyhtymää
F33.11 - Toistuvan masennuksen keskivaikea masennusjakso somaattinen oireyhtymä
F33.2 - Toistuvan masennuksen vaikea masennusjakso ilman psykoottisia oireita
F33.3 - Toistuvan masennuksen vaikea, psykoottinen masennusjakso
F33.30 - Toistuvan masennuksen vaikea, psykoottinen masennusjakso mielialan mukaisia psykoottisia oireita
F33.31 - Toistuvan masennuksen vaikea, psykoottinen masennusjakso mielialan vastaisia psykoottisia oireita
F33.4 - Toistuvan masennuksen elpymävaihe (remissio)
F33.8 - Muu toistuva masennus
F33.9 - Määrittämätön toistuva masennusNäitä on siis paljon, eikä kaikkiin sovi mitenkään samat hoitomuodot, olipa kyse sitten lääkkeistä, terapiasta tai itsehoidosta.
t. F33.10
Ihan noihin kaikkiin sopii liikunta (esim. kävely, ei tarvitse olla raskasta) ja terveellinen ruokavalio. Poikkeuksena korkeintaan F33.3 eli psykoottiset jaksot.
Sopii tai ei sovi. Jokaisen koodin takana on yksilöllinen sairastuminen, syyt, oirekuva ja muu elämäntilanne.
No annapa nyt esimerkki sairaudesta, jonka aikana ei kannata syödä terveellisesti? Tai sairaudesta, jonka aikana ei kannata liikkua?
Totta kai kannattaa ja sopii jos ei ole esteitä. Liikunta ja terveellinen ruoka ei vain vaikeasti masentuneella poista itse sairautta.
t. terveysintoilija ja liikunnanohjaaja, vaikea masennus ja muita diagnooseja
Omasta kokemuksestani voin kertoa että syöpähoitojen aikana ja jälkeen en voinut kaikkea syödä, piti syödä sitä mitä pystyi(mm. suun limakalvot rikki). Myöskin kesti puoli vuotta ennen kuin pystyi taas liikkumaan vähän normaalimmin. Pahimmillaan ei voinut kuin pihalla käydä.
Kivuliaan leikkauksia vaativan sairauden aikana taas voi mennä vuosia ettei pysty liikuntaa harrastamaan kunnolla.
Ahdistussairas voi lopettaa kävelylenkit jos pelottaa esim. pyöräilijät ja skutit ja autotkin yrittävät ajaa päälle tahallaan.
Joskus voi olla niin kipeä että ei pysty laittamaan terveellistä ruokaa.
Terveelle ihmiselle normiasiat ovat itsestään selvyyksiä mutta voi olla tilanteita jolloin ne eivät vain onnistu.
Ei tietenkään terveellinen ruoka ja liikunta ole ainoa avain masennuksen hoitoon. Kuitenkin joskus on todella raskasta seurata läheisiä, jotka suorastaan kieltäytyvät hoitamasta itseään ihan yksinkertaisilla asioilla, kuten noilla em. asioilla. Ei silloin kukaan voi tuolla tunkemaan raastetta kurkkuun tai repimään metsään kävelylle.
Toki masentuneenkin on parempi syödä vaikka keksiä kuin ei mitään, mutta masentuneenkin olisi hyvä käsittää, että toipuminen voi alkaa vasta sitten, kun siihen itse on valmis ja itse on valmis ponnistelemaan. Jotkut meistä eivät viitsi ponnistella ollenkaan, enkä kyllä ihmettelekään sitä, kun katson maailmaa meidän ympärillämme. Ei se vastaa meidän todellisiin tarpeisiimme.
Olen itse todella vahvasti sitä mieltä, että masennuksesta toipuminen vaatii potilaan itsensä päättäväisyyttä ja yritteliäisyyttä. Se ei ole sairautta, josta joku toinen voi meidät parantaa, vaikka tietysti saatamme tarvita apua paranemisprosessissa.
Monet meistä ovat vaan niin tottuneita siihen, että elämää on vain oman navan ympärillä ja ruoka lentää suuhun kun nokkansa avaa.
Viekää masentuneenne poimimaan marjoja. Syökää sitten iltaisin kovan päivän jälkeen litrakaupalla mustikoita. Viekää masentuneenne hiihtämään, pysähtykää kesken matkaa tulipaikalle paistamaan makkaraa. Viekää masentuneenne soutaen saareen, katsokaa myrskyä ja tuulta vasten lentäviä lintuja.Laittakaa masentuneet lukemaan. Me tarvitsemme muistutuksen siitä, ettemme ole yksin, vaikka olemmekin niin kovin yksinäisiä.
Ei kun; laittakaa autot ja kävelijät seuraamaan ja maalittamaan, lääkitkää salaa, hakkeroikaa kaikki kotilaitteet järjestäjää katu ja kauppanäytelmiä. Kyllä se siitä. Ainakin ikävät ajatukset kaikkoaa ja tulee enemmän sosiaaliseksi.
Jokainen työtön pitäisi tutkia masennuksen varalta. Siis ihan jokainen.
No sinä ainakin olet ihan huuhaa.
Mun masennus parani rahalla. Sillä saa ratkaistua kaikki ongelmat paitsi ihmissuhdejutut. Siis ihan kaiken. Ja on pelkkää onnea, että rahaa sain.
Vierailija kirjoitti:
On masennusta ja masennusta. Jälkimmäinen pahimmillaan ei ole mitään pientä vitutusta, väsymystä ja pahaa mieltä vaan totaalinen kyvyttömyys tehdä, ajatella tai edes olla. Kuulostaa samalta kuin jalkansa katkaisseen potilaan käskettäisiin juosta, kun oikeasti masentuneen käsketään ryhdistäytyä tai ajatella kivoja asioita. Sitä ei varmaan voi ymmärtää, jos ei ole itse kokenut. Oikeassa masennuksessa pahimmillaan ollaan hyvin kaukana siitä tilasta, että voitaisiin tehdä itsenäisiä järkeviä valintoja juuri millään tasolla. Ollaan voimattomassa pimeydessä, jossa poispääseminen on mahdottomuus. Tässä vaiheessa ammattilaisetkaan eivät pyri mitenkään saamaan masentunutta parantamaan otetta elämästä vaan pitämään hänet hengissä, esim. opettamalla keinoja miten pysyy koossa kaikista pahimpien ajatusten pyöriessä mielessä. Siinä ihminen yritetään saamaan kiinni ajatuksesta, että pelkkä hengittäminen ja olemassaolo riittää ja luomaan uskoa siihen, että tila ei tule jatkumaan ikuisesti. On aivan käsittämätöntä, että tällaisesta tilasta ja kevyestä pahasta mielestä puhutaan suloisesti sekaisin samoilla termeillä. Huonoon mielialaan ja lievään väsymykseen varmasti auttaa liikunta ja hyvä ravinto. Oikeassa masennuksessa noiden asioiden äärelle päästään vasta silloin, kun toipuminen on jo oikeasti pitkällä.
Kyllä, olet oikeassa. Juuri tämän takia olisi hyvä, jos masennuksen kehittyminen saataisiin pysähtymään jo aikaisemmassa vaiheessa.
Millä tavalla itseaiheutettua`?