Appiukko lahjoitti omaisuuttaa miehelleni, mutta lahjoituksen ehdoissa sulki omaisuuden avio-oikeuden ulkopuolelle!

En ymmärrä mistä ap on loukkaantunut vai olitko ajatellut erota? Sitä omaisuutta puolisosi voi käyttää teidän yhteiseksi hyväksi,kun olette naimisissa. Omaisuus on suojattu vain eron sattuessa.

Minun mies sai äidiltään 30teur eikä minua edes rajattu mitenkään pois ja silti katsoin ettei kuulu minulle penniäkään.

Ihan normaali ehtohan tuo on. Meillä on myös avioehdossa maininta että perintönä saatu jää avio-oikeuden ulkopuolelle. Mä en halua yhtään mitään osuutta miehen perintömökkisaaresta jos tulee ero tai mies kuolee ensin.

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveyttä se miljoonakaan ei kuitenkaan korjaa. Tietysti voi olla mukavampaa olla rikas hullu kuin köyhä hullu.

Rikkaalla hullulla on rahaa käydä terapiassa ;)

Todella viisas appiukko. Tossa sen näkee miten hännystelijät ovat haukkana toisen omaisuuden perään.

Näin minäkin kannustin omia vanhempiani tekemään, jotta aikanaan heiltä perittävä omaisuus pysyy suvussa.

Veljeni harrastaa projektiparisuhteita, joten olisi suuri riski, että omaisuutta menisi jollekin perheen ulkopuoliselle, jonka kanssa ero kuitenkin tulisi jossain vaiheessa.

Samoin minulle on täysin ok, jos appivanhempani tekevät saman. Ei minua heidän rahansa kiinnosta. Hankin itse sen verran rahaa kuin mitä itselleni haluan. En odota kenenkään perintöjä kuola valuen, vaan toivon, että ennen kaikkea käyttävät rahojaan omaan elämäänsä ja hyvinvointiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalikäytäntö, yleesä testamentissa on lisäksi "ja kaiken perityn omaisuuden tilalle tai sen tuotolla hankitun" eli ei pelkästään perintö ole ulottumattomissasi, myös sen tuotto on vain miehesi.

Tätä mä aina mietin että jos niillä sitten taloa, mökkiä ja venelainaa maksellaan ja muita yhteisen talouden kuluja ja toki toinenkin osansa maksaa mutta ei eritellä  %  tai € osuuksia, niin miten nämä kuoleman tai eron tullessa eritellään?

Ei kai niitä tarvitse eritellä. Perijä saa käyttää perittyä omaisuuttaan miten haluaa, vaikka lahjoittaa siitä osan puolisolleen. Ei tuo avio-oikeuden ulkopuolelle sulkeminen sitä estä.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä mistä ap on loukkaantunut vai olitko ajatellut erota? Sitä omaisuutta puolisosi voi käyttää teidän yhteiseksi hyväksi,kun olette naimisissa. Omaisuus on suojattu vain eron sattuessa.

Ja käsittääkseni myös kuoleman.

Typerään provoon taas jokainen käy jankuttamassa saman asian. Tyhmää sakkia. Luiskaan tämmöiset typerät provot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalikäytäntö, yleesä testamentissa on lisäksi "ja kaiken perityn omaisuuden tilalle tai sen tuotolla hankitun" eli ei pelkästään perintö ole ulottumattomissasi, myös sen tuotto on vain miehesi.

Tätä mä aina mietin että jos niillä sitten taloa, mökkiä ja venelainaa maksellaan ja muita yhteisen talouden kuluja ja toki toinenkin osansa maksaa mutta ei eritellä  %  tai € osuuksia, niin miten nämä kuoleman tai eron tullessa eritellään?

Ei kai niitä tarvitse eritellä. Perijä saa käyttää perittyä omaisuuttaan miten haluaa, vaikka lahjoittaa siitä osan puolisolleen. Ei tuo avio-oikeuden ulkopuolelle sulkeminen sitä estä.

Eli tämä ei tarkoita mitään "ja kaiken perityn omaisuuden tilalle tai sen tuotolla hankitun´?

Mun äiti on vihjaillut samaa, mutta minusta se on minun ja mieheni päätös, miten haluamme omaisuutemme jakaa. Jos muut perinnöt on menneet ilman mitään rajoituksia, niin on epäoikeudenmukaista, että joku ulkopuolinen lähtee niitä rajaamaan. Sitä paits kun äidilläni ei ole edes mitään muuta kuin asunto-osakkeet ja tilillä muutama kymppi, joista osa menee putkiremppaan. Eli lähtökohdiltaan ollaan peritty/perimässä molemmilta puolilta tasavertaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tekee nykyään noin.

Mitä jos Ap:n omat vanhemmat eivät tekisi kuten appi?

Yhteinen talous, yhteiset rahat ja omaisuus --> myös yhteinen perintö.

Mun äiti taitaa olla poikkeus, kun halusi tehdä testamentin, jossa ei poissulje mun miestäni. Syy tähän on se, että äitini pitää miestäni perheenään ja rakastaa kuin omaansa. Tämä ei muuttuisi, vaikka meille tulisi ero. Mieheni on ollut 19-vuotias, kun olemme alkaneet seurustelemaan ja 25 vuoden aikana hänestä on tullut äidille kuin oma lapsi.

Minut on suljettu pois miehen vanhempien testamentista, kuten tavallista on. Minusta se on helpottavaa. Tällä hetkellä appivanhemmat tarvitsevat paljon apua ja olen luonteeltani vähän liian kiltti. Joten mulle on tosi hyvä muistaa, että en ole appivanhemmilleni perhettä, eikä heidän kuulu odottaa multa yhtään mitään. Se helpottaa paljon mun paineitani asian suhteen.

Just noin kuuluukin tehdä. Omille vanhemmille tehny selväks, että tekevät testamentin tolla samalla ehdolla. Ja jos miehen äidin kanssa joskus tulee puhe aiheesta, niin kehotan häntä myös samaan.

Kyllähän mies saa rahoja yhteiseen hyvään käyttää halutessaan. Tuo koskee vain mahdollista eroa ja miten silloin omaisuus ositetaan.

Viisas appiukko.

Käyttäjä42056 kirjoitti:

Omaa appiukkoani en koskaan tavannut, hän kuoli kauan ennenkuin yhteen menimme mieheni kanssa. Jo aikoinaan oli metsäomaisuutta siirtänyt pojalleen, mutta sulkenut sen avio- oikeuden ulkopuolelle, eli naimisiin mennessä piti tehdä avioehto asiasta. Sehän on normaalia ja oikein. Suorastaan hävettäisi elvistellä metsänomistajana yhtäkkiä, jos mieheni menehtyisi. Sen verran pitää ymmärtää kunnioittaa omaisuuden jättäjän tahtoa. Niin, ja myös ymmärtää oma osuus asiassa, eli se, että on oikein, että minulla ei ole oikeutta metsään.

Ei siitä tarvi enää avioehtoa tehdä jos siirrosta on mustaa valkoisella että suljetaan avio-oikeuden ulkopuolelle. Että äläpä keksi juttuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalikäytäntö, yleesä testamentissa on lisäksi "ja kaiken perityn omaisuuden tilalle tai sen tuotolla hankitun" eli ei pelkästään perintö ole ulottumattomissasi, myös sen tuotto on vain miehesi.

Puolison omaisuutta voi käyttää lainan vakuutena. Esimerkiksi itse kartutin näin omaisuuttani nollakorkojen aikana. Eipä mahda perinnön antajat mitään.

Tuo ei onnistu ilman puolison lupaa eli pankkiin ei voi marssia ilmoittaen, että olen naimisissa, katsokaa sieltä puolison omaisuudesta sopivat vakuudet.

Näin on. Avioliitossa ollessa pariskunnan yhteinen omaisuus vaikuttaa lisäksi lainaehtoihin siten että myös se vähän köyhempi puoliso saa oman asuntolainansa 0.3%:n marginaalilla, kuten minä.

Ja lisäksi sen rikkaamman puolison voi laittaa maksamaan myös sen köyhemmän nimissä oleva asuntolaina.

Meillä on kolme lasta ja testamentissamme on kaikkien puolisot rajattu melko mittavan perinnön ulkopuolelle. Kaikkiin miniöihin ja vävyihin on erittäin hyvät välit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsenne voi kuitenkin periä omaisuuden, joten jälkipolvet eivät kärsi tuosta. Kannattaa ajatella tulevia polvia eikä vain itseään. Omalle puolisolleni vastaava ei ollut ongelma. Ja hänen sukunsa saa puolestani tehdä samoin. Kasvattakaa vain lapsenne rakkaudella, niin hän käyttää perintöään vastuullisesti.

Vaikka omaisuus menisi suoraan rintaperillisille, kannattaa heillekin tehdä testamentti, jossa suljetaan pois avio-oikeus. Tehdään yksinkertaisesti testamentti, jossa kerrotaan, että koko omaisuus menee rintaperillisille perintökaaren mukaan ja sitten se avio-oikeuden poissulkeminen.

Monet vanhemmat eivät tee testamenttia lapsilleen, koska ajattelevat sen olevan tarpeeton perinnön mennessä halutun mukaisesti perintökaaren mukaan.

Onhan se vaara olemassa, että toimenpiteellä provosoidaan lapsen aviopuolison vanhempien tekevän samanlaisen testamentin omalle perilliselleen, kun tuo testamentti tulee julki. Voivat olla paljonkin varakkaampia.

Lapsi voi kuitenkin esim pudota Ruotsin-laivalta. Tällöin vanhemmat perii lapsensa.

Tuon voi välttää tekemällä sijaantulolauseen, eli omaisuus menee elossa oleville lapsille tai kuolleen lapsen lapsille.