Mies alkoi kakomaan yhteenmuuttoa, kun ehdotin yhteistä käyttötiliä ja kulut tulojen mukaan
Onkohan jotain salattavaa, mihin käyttää rahaa vai mistä voisi johtua? Ollaan kuitenkin seurusteltu 2 vuotta ja suhde vakava. Tähän asti kumpikin maksanut omat kulunsa.
Kommentit (1002)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tästä keskustelusta opimme? Miehet hankkikaa rahaa ja antakaa se naiselle, niin saatte tussua
Voi sinua onnetonta. Tuolla perusteella suurin osa miehistä ei saisi sitä "tussua", koska suomalainen mies ei ihmeitä tienaa. Suurin osa ei pystyisi perhettään elättämään palkallaan.
Ja voihan miehetkin alkaa vaatia naiselta rahaa ennen kuin jakavat heille kulliaan, kuka estää.
Moicca!
En ole onneton, kiitos mukavasta ennustuksesta!Onneksi itse revin sen vertta massia että tussun saanti on ollut varmaa.
Hyvää kesää
Maksullisilta, ilmeisesti koska kukaan nainen ei parisuhteeseen alkaisi miehen kanssa joka nuin hänestä ajattelee.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole koskaan ollut mitään riitaa rahasta. Ollaan miehen kanssa molemmat pienituloisia persaukisia mutta pärjäillään. Ilmeisesti jos rahaa on enemmän tulee riitoja? 🤔
Sanoisin että rahasta tulee riitaa jos puolisot ovat kovin erilaisia rahankäyttäjiä. Miehelläni on todella hyvät tulot, minulla pienemmät mutta omaisuutta sitten on reilusti.
Kumpikaan meistä ei ole kiinnostunut ylimääräisestä tavarasta ja ajattelemme molemmat oikeastaan kaikki ostokset sijoittamisen kannalta. Mitä tahansa ostaakin, sen täytyy tuottaa jotain. Esim mietimme että robotti-imuri tuottaa lisää vapaa-aikaa, laadukas ruoka terveyttä ja hyvää mieltä. Nämä asiat vaikuttavat tulohimme.
Osakkeet tietysti tuottavat ja kesämökkikin on vuokralla silloin kun emme siellä itse ole. Kesämökin omistaminen tulee halvemmaksi kuin mökkien vuokrailu.
Huonekalut ovat laadukasta designiä jotka voi myydä jos niihin kyllästyy.
Varmaan moni hermostuisi meidän tyyliin toimia, mutta koska olemme löytäneet molemmille sopivan tavan käyttää rahaa, riitoja ei koskaan ole.
Miksi kulut pitäisi jakaa tulojen mukaan? Kyllä meillä ainakin kulut jaetaan kulujen mukaan. Yhteiset kulut kuten kaikki asumiseen liittyvä tietysti puoliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleisesti olen sitä mieltä että on hyvä pitää oma tili jolle tulee palkka ja jolta maksaa omat henkilökohtaiset kulunsa. Sen lisäksi kannattaa olla yhteistili jolta maksetaan yhteiset kulut, kuten ruoka, asuminen, auto, yhteiset matkat jne. Myös lapsilisät kannattaa ohjata yhteistilille. Sitten kumpikin siirtää yhteistilille rahaa esimerkiksi siinä suhteessa missä saavat palkkaa, esim. jos sinne pitää siirtää 1000 € ja palkkojen suhde on 37% / 63%, niin toinen siirtää tilille 370 € ja toinen 630 €.
Meillä tämä toimii hyvin ja meillä ei ole riitaa rahasta oikeastaan koskaan. Totta kai molempien asennekin vaikuttaa, sillä me emme ole kumpikaan sellaisia että pyrkisimme hyötymään toisesta. Ja välillä joutuu soveltamaan, eli jos toinen käyttää autoa johonkin pitempään omaan reissuun, hän maksaa polttoaineet omista rahoistaan.
"sillä me emme ole kumpikaan sellaisia että pyrkisimme hyötymään toisesta" ja jos jako on kuvatun kaltainen, niin johan siinä on räikeä hyötyminen toisen tuloista menossa.
Ainoa tasa-arvoinen tapa jakaa kulut on tulojen mukaan prosenttimääräisenä. Jos sitä ei tehdä niin pienituloinen elättää suurempituloista ja se myös määritellään taloudelliseksi väkivallaksi ja toisen tahalliseksi köyhdyttämiseksi.
Minun mielestäni ainoa tasa-arvoinen tapa jakaa kulut on sellainen, jossa tulot menevät samalle tilille. Kuun (tai minkä tahansa sopivan aikavälin) lopussa sinne jääneet rahat jaetaan tulojen mukaisessa suhteessa puolisoiden säästötilille, josta sitten voivat maksaa omat ei-pakolliset juttunsa.
Vaatii toki sitä että puolisoiden tavat käyttää rahaa ovat lähellä toisiaan.
Silloin on perheessä samanlainen elintaso, ja molemmille jää säästöön tulojensa suhtainen summa. Ero on aika merkittävä tuohon, jossa elintaso määritellään etukäteen laittamalla tietty summa tilille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa varmaan sen miehen kanssa keskustella eikä ventovierailta kysellä. Voi olla mitä vaan peliongelmasta tilillä lojumaan jättiperinyöön. Ja ennen lapsentekoa teet sit selväksi että se joka menee töihin korvaa kotiinjäömisen aiheuttamaa tulonmenetystä lasta hoitamaan jäävälle vanhemmalle.
Minkä ihmeen tulonmenetyksen? Äiti saa palkkaa 3 kk ajan, sitten Kelan korvausta 3 kk ja menee töihin tuossa vaiheessa, jolloin isä jää lapsen kanssa kotiin 3 kk ajaksi. Sitten lapsi pääsee päiväkotiin eikä kenenkään tarvitse maksaa mitään kummallekaan.
Se tulonmenetys, joka syntyy kun äiti ei pysty kokoaikaiseen työhön valvottuaan vuosikausia ja hoidettuaan lapsen sekä kaiken lapseen liittyvän metatyön yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleisesti olen sitä mieltä että on hyvä pitää oma tili jolle tulee palkka ja jolta maksaa omat henkilökohtaiset kulunsa. Sen lisäksi kannattaa olla yhteistili jolta maksetaan yhteiset kulut, kuten ruoka, asuminen, auto, yhteiset matkat jne. Myös lapsilisät kannattaa ohjata yhteistilille. Sitten kumpikin siirtää yhteistilille rahaa esimerkiksi siinä suhteessa missä saavat palkkaa, esim. jos sinne pitää siirtää 1000 € ja palkkojen suhde on 37% / 63%, niin toinen siirtää tilille 370 € ja toinen 630 €.
Meillä tämä toimii hyvin ja meillä ei ole riitaa rahasta oikeastaan koskaan. Totta kai molempien asennekin vaikuttaa, sillä me emme ole kumpikaan sellaisia että pyrkisimme hyötymään toisesta. Ja välillä joutuu soveltamaan, eli jos toinen käyttää autoa johonkin pitempään omaan reissuun, hän maksaa polttoaineet omista rahoistaan.
"sillä me emme ole kumpikaan sellaisia että pyrkisimme hyötymään toisesta" ja jos jako on kuvatun kaltainen, niin johan siinä on räikeä hyötyminen toisen tuloista menossa.
Ainoa tasa-arvoinen tapa jakaa kulut on tulojen mukaan prosenttimääräisenä. Jos sitä ei tehdä niin pienituloinen elättää suurempituloista ja se myös määritellään taloudelliseksi väkivallaksi ja toisen tahalliseksi köyhdyttämiseksi.
Minun mielestäni ainoa tasa-arvoinen tapa jakaa kulut on sellainen, jossa tulot menevät samalle tilille. Kuun (tai minkä tahansa sopivan aikavälin) lopussa sinne jääneet rahat jaetaan tulojen mukaisessa suhteessa puolisoiden säästötilille, josta sitten voivat maksaa omat ei-pakolliset juttunsa.
Vaatii toki sitä että puolisoiden tavat käyttää rahaa ovat lähellä toisiaan.
Silloin on perheessä samanlainen elintaso, ja molemmille jää säästöön tulojensa suhtainen summa. Ero on aika merkittävä tuohon, jossa elintaso määritellään etukäteen laittamalla tietty summa tilille.
En suostuisi tuohon koskaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset ei koskaan ehdota, että muutetaan yhteen, minä maksan kaiken.
Miehet ovat itse opettaneet naiset tähän ajattelumalliin. Mies on se vahvempi osapuoli joka tekee päätökset ja tuo leivän pöytään. Miehet myös haluavat pääsääntöisesti hallita työelämässäkin. Sitten kitistään kun nainen tekee kuten naisen on haluttu tekevän.
No sillä erolla, että Suomessa ei koskaan ole ollut laajempana ilmiönä, että nainen "vain" hoitaisi kotia ja lapsia. Suomalaisen hyvän naisen kriteeri on kautta aikain ollut "hyvä työihminen". Maatiloilla naisilla oli vähintään yhtä paljon työtä kuin miehellä. Silti mies omisti tilan ja sai tulot, nainen muuten vain puuhasteli aamusta iltaan ja joskus muulloinkin. Siihen nähden ei ole mikään ihme, että miesten on niin vaikeaa päästä eroon ajatuksesta, että nainen tekee kaiken. Suomessa ei ole ikinä ollut mitään muuta mallia. Varmaan on jokunen kotirouva ollut, mutta häviävän vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset ei koskaan ehdota, että muutetaan yhteen, minä maksan kaiken.
Miehet ovat itse opettaneet naiset tähän ajattelumalliin. Mies on se vahvempi osapuoli joka tekee päätökset ja tuo leivän pöytään. Miehet myös haluavat pääsääntöisesti hallita työelämässäkin. Sitten kitistään kun nainen tekee kuten naisen on haluttu tekevän.
No miksi ap sitten ehdotti mitään, jos mies tekee päätökset? Ois oottanut että mies suunnittelee kulujen jaon. Jos on ehdollistuttu että vahvempi päättää ja elattaa. Ei sovi sooloilla, jos siihen rooliin haluaa solahtaa ja vastuuttaa miehiä asiasta.
Miehen kanssa aina ollut yhteiset rahat ja yhteiset tilit. Se maksaa, jolla on rahaa. Tulotaso vaihdellut 25 vuoden aikana paljonkin, välillä oma palkka parempi, välillä miehellä. Tavaroita tms ostetaan tarpeen mukaan kumpikin.
En voisi ikinä rakentaa elämän ihmisen kanssa, joka asettaa rahan prioriteettilistan ykköseksi. Toki kulutustottumusten oltava aika samanlaisia, jotta toimii yhteisten rahojen systeemi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa varmaan sen miehen kanssa keskustella eikä ventovierailta kysellä. Voi olla mitä vaan peliongelmasta tilillä lojumaan jättiperinyöön. Ja ennen lapsentekoa teet sit selväksi että se joka menee töihin korvaa kotiinjäömisen aiheuttamaa tulonmenetystä lasta hoitamaan jäävälle vanhemmalle.
Minkä ihmeen tulonmenetyksen? Äiti saa palkkaa 3 kk ajan, sitten Kelan korvausta 3 kk ja menee töihin tuossa vaiheessa, jolloin isä jää lapsen kanssa kotiin 3 kk ajaksi. Sitten lapsi pääsee päiväkotiin eikä kenenkään tarvitse maksaa mitään kummallekaan.
Se tulonmenetys, joka syntyy kun äiti ei pysty kokoaikaiseen työhön valvottuaan vuosikausia ja hoidettuaan lapsen sekä kaiken lapseen liittyvän metatyön yksin.
Minkä lapsen? Oletko kuullut että ihmisiä on liikaa?
Minä en asuisi näin kalliissa asumisen muodossa jos elettäisiin puolet ja puolet systeemillä. Mies ei vaadi minulta mitään asumiskuluihin koska hän maksaisi ne itse muutenkin ilman puolison tuloja.
Se olisi aika rasittavaa ja stersaavaakin asua jonkun niin perseaukisen puolison kanssa joka nuppineulan päitä halkoen laskisi ihan kaikki tasan tarkkaan puoliksi. Onneksi olkoon niille joilla tämmöinen systeemi on.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kulut pitää maksaa tulojen mukaan? Täysin järjestön idea. Molemmat maksavat oman kulunsa ja yhteiset kulutuksen mukaan eli se suihkussa joka päivä kahdesti käyvä ja vettä lotraava maksaa enemmän kuin se, jolle riittää pikasuihku kerran päivässä.
Ikinä, ikinä en suostuisi systeemiin, jossa on yhteinen tili ja tuollainen rahanjako.
Ikinä, ikinä en suostuisi systeemiin, jossa on tuollainen rahanjako ja lasketaan ja erotellaan vesilaskukin suihkuminuuttien mukaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa varmaan sen miehen kanssa keskustella eikä ventovierailta kysellä. Voi olla mitä vaan peliongelmasta tilillä lojumaan jättiperinyöön. Ja ennen lapsentekoa teet sit selväksi että se joka menee töihin korvaa kotiinjäömisen aiheuttamaa tulonmenetystä lasta hoitamaan jäävälle vanhemmalle.
Minkä ihmeen tulonmenetyksen? Äiti saa palkkaa 3 kk ajan, sitten Kelan korvausta 3 kk ja menee töihin tuossa vaiheessa, jolloin isä jää lapsen kanssa kotiin 3 kk ajaksi. Sitten lapsi pääsee päiväkotiin eikä kenenkään tarvitse maksaa mitään kummallekaan.
Se tulonmenetys, joka syntyy kun äiti ei pysty kokoaikaiseen työhön valvottuaan vuosikausia ja hoidettuaan lapsen sekä kaiken lapseen liittyvän metatyön yksin.
Minkä lapsen? Oletko kuullut että ihmisiä on liikaa?
Sen lapsen, joka aika monelle edelleen syntyy, kun kuunnellaan omia toiveita ja biologisia viettejä. Vaikka kuinka vastustat, niin lapsitoive on täysin luonnollinen asia.
Sinun ei silti tarvitse lasta haluta. Mutta älä leiki tyhmää, ikäänkuin et ymmärtäisi, että ihmiset ovat erilaisia ja monet edelleen haluavat niitä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleisesti olen sitä mieltä että on hyvä pitää oma tili jolle tulee palkka ja jolta maksaa omat henkilökohtaiset kulunsa. Sen lisäksi kannattaa olla yhteistili jolta maksetaan yhteiset kulut, kuten ruoka, asuminen, auto, yhteiset matkat jne. Myös lapsilisät kannattaa ohjata yhteistilille. Sitten kumpikin siirtää yhteistilille rahaa esimerkiksi siinä suhteessa missä saavat palkkaa, esim. jos sinne pitää siirtää 1000 € ja palkkojen suhde on 37% / 63%, niin toinen siirtää tilille 370 € ja toinen 630 €.
Meillä tämä toimii hyvin ja meillä ei ole riitaa rahasta oikeastaan koskaan. Totta kai molempien asennekin vaikuttaa, sillä me emme ole kumpikaan sellaisia että pyrkisimme hyötymään toisesta. Ja välillä joutuu soveltamaan, eli jos toinen käyttää autoa johonkin pitempään omaan reissuun, hän maksaa polttoaineet omista rahoistaan.
"sillä me emme ole kumpikaan sellaisia että pyrkisimme hyötymään toisesta" ja jos jako on kuvatun kaltainen, niin johan siinä on räikeä hyötyminen toisen tuloista menossa.
Ainoa tasa-arvoinen tapa jakaa kulut on tulojen mukaan prosenttimääräisenä. Jos sitä ei tehdä niin pienituloinen elättää suurempituloista ja se myös määritellään taloudelliseksi väkivallaksi ja toisen tahalliseksi köyhdyttämiseksi.
Minun mielestäni ainoa tasa-arvoinen tapa jakaa kulut on sellainen, jossa tulot menevät samalle tilille. Kuun (tai minkä tahansa sopivan aikavälin) lopussa sinne jääneet rahat jaetaan tulojen mukaisessa suhteessa puolisoiden säästötilille, josta sitten voivat maksaa omat ei-pakolliset juttunsa.
Vaatii toki sitä että puolisoiden tavat käyttää rahaa ovat lähellä toisiaan.
Silloin on perheessä samanlainen elintaso, ja molemmille jää säästöön tulojensa suhtainen summa. Ero on aika merkittävä tuohon, jossa elintaso määritellään etukäteen laittamalla tietty summa tilille.
Ei tuokaan olisi huono vaihtoehto varsinaisesti. Mutta kyllä mä koen tärkeänä että meillä on kuukausibudjetti. Sitä vaan täytyy sitten välillä vähän rukata, kun elinkustannukset nousee. Samalla näkee helposti sen, jos budjetti ei enää meinaa riittää, ja voi vähän alkaa miettiä miksi se ei enää riitä. Onko kyse siitä että ollaan törsätty tavallista enemmän, vai tosiaan esimerkiksi hintojen noususta.
Tänä kesänä ei kyllä ole budjetti taaskaan riittänyt, mutta niin se tuppaa kesäisin menemään. Kaikkea pientä ja isoakin tulee tehtyä enemmän, esim. sadevesikaivojen korjaaminen, moottoripyörällä ajeleminen ja jossain kahvilassa käyminen tauolla. Näitähän ei luonnollisesti talvella tehdä. Budjetti paukkuu koko kesän ajan, mutta sitten sinne tilille vaan siirretään lisää rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa varmaan sen miehen kanssa keskustella eikä ventovierailta kysellä. Voi olla mitä vaan peliongelmasta tilillä lojumaan jättiperinyöön. Ja ennen lapsentekoa teet sit selväksi että se joka menee töihin korvaa kotiinjäömisen aiheuttamaa tulonmenetystä lasta hoitamaan jäävälle vanhemmalle.
Minkä ihmeen tulonmenetyksen? Äiti saa palkkaa 3 kk ajan, sitten Kelan korvausta 3 kk ja menee töihin tuossa vaiheessa, jolloin isä jää lapsen kanssa kotiin 3 kk ajaksi. Sitten lapsi pääsee päiväkotiin eikä kenenkään tarvitse maksaa mitään kummallekaan.
Se tulonmenetys, joka syntyy kun äiti ei pysty kokoaikaiseen työhön valvottuaan vuosikausia ja hoidettuaan lapsen sekä kaiken lapseen liittyvän metatyön yksin.
Minkä lapsen? Oletko kuullut että ihmisiä on liikaa?
Sen lapsen, joka aika monelle edelleen syntyy, kun kuunnellaan omia toiveita ja biologisia viettejä. Vaikka kuinka vastustat, niin lapsitoive on täysin luonnollinen asia.
Sinun ei silti tarvitse lasta haluta. Mutta älä leiki tyhmää, ikäänkuin et ymmärtäisi, että ihmiset ovat erilaisia ja monet edelleen haluavat niitä lapsia.
Ei ole kyse siitä mitä kukin itse haluaa. Mitä sen verran kyetä epäitsekkäästi ajattelemaan sitä lasta ja olla sikiämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleisesti olen sitä mieltä että on hyvä pitää oma tili jolle tulee palkka ja jolta maksaa omat henkilökohtaiset kulunsa. Sen lisäksi kannattaa olla yhteistili jolta maksetaan yhteiset kulut, kuten ruoka, asuminen, auto, yhteiset matkat jne. Myös lapsilisät kannattaa ohjata yhteistilille. Sitten kumpikin siirtää yhteistilille rahaa esimerkiksi siinä suhteessa missä saavat palkkaa, esim. jos sinne pitää siirtää 1000 € ja palkkojen suhde on 37% / 63%, niin toinen siirtää tilille 370 € ja toinen 630 €.
Meillä tämä toimii hyvin ja meillä ei ole riitaa rahasta oikeastaan koskaan. Totta kai molempien asennekin vaikuttaa, sillä me emme ole kumpikaan sellaisia että pyrkisimme hyötymään toisesta. Ja välillä joutuu soveltamaan, eli jos toinen käyttää autoa johonkin pitempään omaan reissuun, hän maksaa polttoaineet omista rahoistaan.
"sillä me emme ole kumpikaan sellaisia että pyrkisimme hyötymään toisesta" ja jos jako on kuvatun kaltainen, niin johan siinä on räikeä hyötyminen toisen tuloista menossa.
Ainoa tasa-arvoinen tapa jakaa kulut on tulojen mukaan prosenttimääräisenä. Jos sitä ei tehdä niin pienituloinen elättää suurempituloista ja se myös määritellään taloudelliseksi väkivallaksi ja toisen tahalliseksi köyhdyttämiseksi.
Minun mielestäni ainoa tasa-arvoinen tapa jakaa kulut on sellainen, jossa tulot menevät samalle tilille. Kuun (tai minkä tahansa sopivan aikavälin) lopussa sinne jääneet rahat jaetaan tulojen mukaisessa suhteessa puolisoiden säästötilille, josta sitten voivat maksaa omat ei-pakolliset juttunsa.
Vaatii toki sitä että puolisoiden tavat käyttää rahaa ovat lähellä toisiaan.
Silloin on perheessä samanlainen elintaso, ja molemmille jää säästöön tulojensa suhtainen summa. Ero on aika merkittävä tuohon, jossa elintaso määritellään etukäteen laittamalla tietty summa tilille.
Tässä jälkikäteen säästöjen jako tulojen suhteessa -mallissa lopputulos on matemaattisesti täsmälleen sama kuin silloin jos molemmat pitävät suoraan rahansa omilla tileillään ja maksavat yhteisistä kuluista tulojen suhteessa. Esim. jos pienituloisemman netto on 2000 (10 % perheen tuloista) ja suurituloisemman 18 000 (90 % perheen tuloista) ja kuukausikulut ovat 3000, jäisi jaettavaa 17 000 euroa. Pienituloiselle siirrettäisiin siitä tulojen suhteen mukaisesti 1700 ja suurituloiselle 15 300. Lopputulos on siis sama kuin silloin, kun pienituloinen maksaa suoraan 10 % kuluista eli 300 ja suurituloinen 90 % eli 2700.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa varmaan sen miehen kanssa keskustella eikä ventovierailta kysellä. Voi olla mitä vaan peliongelmasta tilillä lojumaan jättiperinyöön. Ja ennen lapsentekoa teet sit selväksi että se joka menee töihin korvaa kotiinjäömisen aiheuttamaa tulonmenetystä lasta hoitamaan jäävälle vanhemmalle.
Minkä ihmeen tulonmenetyksen? Äiti saa palkkaa 3 kk ajan, sitten Kelan korvausta 3 kk ja menee töihin tuossa vaiheessa, jolloin isä jää lapsen kanssa kotiin 3 kk ajaksi. Sitten lapsi pääsee päiväkotiin eikä kenenkään tarvitse maksaa mitään kummallekaan.
Se tulonmenetys, joka syntyy kun äiti ei pysty kokoaikaiseen työhön valvottuaan vuosikausia ja hoidettuaan lapsen sekä kaiken lapseen liittyvän metatyön yksin.
Kas kun minunkin äitini pystyi, oli ihan yksinhuoltaja.
Onko nykynaiset yhtä pehmeitä sisältä kuin päältä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa varmaan sen miehen kanssa keskustella eikä ventovierailta kysellä. Voi olla mitä vaan peliongelmasta tilillä lojumaan jättiperinyöön. Ja ennen lapsentekoa teet sit selväksi että se joka menee töihin korvaa kotiinjäömisen aiheuttamaa tulonmenetystä lasta hoitamaan jäävälle vanhemmalle.
Minkä ihmeen tulonmenetyksen? Äiti saa palkkaa 3 kk ajan, sitten Kelan korvausta 3 kk ja menee töihin tuossa vaiheessa, jolloin isä jää lapsen kanssa kotiin 3 kk ajaksi. Sitten lapsi pääsee päiväkotiin eikä kenenkään tarvitse maksaa mitään kummallekaan.
Se tulonmenetys, joka syntyy kun äiti ei pysty kokoaikaiseen työhön valvottuaan vuosikausia ja hoidettuaan lapsen sekä kaiken lapseen liittyvän metatyön yksin.
Minkä lapsen? Oletko kuullut että ihmisiä on liikaa?
Sen lapsen, joka aika monelle edelleen syntyy, kun kuunnellaan omia toiveita ja biologisia viettejä. Vaikka kuinka vastustat, niin lapsitoive on täysin luonnollinen asia.
Sinun ei silti tarvitse lasta haluta. Mutta älä leiki tyhmää, ikäänkuin et ymmärtäisi, että ihmiset ovat erilaisia ja monet edelleen haluavat niitä lapsia.
Ei ole kyse siitä mitä kukin itse haluaa. Mitä sen verran kyetä epäitsekkäästi ajattelemaan sitä lasta ja olla sikiämättä.
Sitäpaitsi, vaikka mies haluaisi lapsen, ei kukaan nainen koe velvollisuudekseen sellaista miehelle antaa.
Lapsi on aina naisen projekti. Naisen keho, naisen päätös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tästä keskustelusta opimme? Miehet hankkikaa rahaa ja antakaa se naiselle, niin saatte tussua
Voi sinua onnetonta. Tuolla perusteella suurin osa miehistä ei saisi sitä "tussua", koska suomalainen mies ei ihmeitä tienaa. Suurin osa ei pystyisi perhettään elättämään palkallaan.
Ja voihan miehetkin alkaa vaatia naiselta rahaa ennen kuin jakavat heille kulliaan, kuka estää.
Moicca!
En ole onneton, kiitos mukavasta ennustuksesta!Onneksi itse revin sen vertta massia että tussun saanti on ollut varmaa.
Hyvää kesää
Maksullisilta, ilmeisesti koska kukaan nainen ei parisuhteeseen alkaisi miehen kanssa joka nuin hänestä ajattelee.
Kuten aloituksesta ja vastauksista näkyy, jokainen nainen on maksullinen.
Miehet ovat itse opettaneet naiset tähän ajattelumalliin. Mies on se vahvempi osapuoli joka tekee päätökset ja tuo leivän pöytään. Miehet myös haluavat pääsääntöisesti hallita työelämässäkin. Sitten kitistään kun nainen tekee kuten naisen on haluttu tekevän.