Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mistä haaveilet? Mitä sinulta puuttuu?
12.10.2010 |
Luuletko että voit saavuttaa sen?
Mä haaveilen kesähuvilasta meren rannalla ja isosta lämminhenkisestä suvusta ja mukavista ystävistä. Haaveilen myös haastavasta mielenkiintoisesta työpaikasta, jossa voisi työskennellä pitkään.
Merenrantahuvilan voin saada, mutta isoa sukua en (ellen itse hanki paljon lapsia ja odota mahdollista suurta jälkikasvua). Mukavia ystäviäkin voisi ehkä saada jos vaihtaisi miestä ;) Haastavan ja hyvän työpaikan voin löytää. Eli ehkä puolet haaveistani on toteutettavissa.
Kommentit (63)
- saisin asua joskus omakotitalossa järven rannalla, jossain missä ei ole naapurit 20 m päässä.
- saada työ joka oikeasti kiinnostaa ja inspiroi ja jossa voisin hyödyntää osaamistani (tällähetkellä työni on kaikkea muuta)
- päästä lentämään kuumailmapallolla rakkaani kanssa
- Sitten paljon erilaisia asioita erääseen kaipaamaani mieheen liittyen, joita en tässä avaa tarkemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samassa työpaikassa olevasta pitkästä komeasta miehestä.
---- Ei mitään mahkuja, koska hän naimisissa, tyydyn katseisiin ja siihen että hän kyllä huomaa minut.
Puoliso ja oma perhe
Mielenkiintoinen työ
Mukavan kokoinen omakotitalo
En usko saavuttavani noista mitään ja lapsettomaksi jääminen onkin jo aivan varma asia.
N46
Rakkaudesta haaveilen ja oma rakas elämästä puuttuu. Tai oikeastaan onhan minulla rakas, ollut jo v -88, hän ei vaan enää ole minun kanssani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haaveilen lottovoitosta ja siitä että saataisi sama laki kun saksaan tulee vuoden vaihtuessa. Taitaa olla tuo lottovoitto helpommin saatavissa.
Luotettavasta, turvallisesta kumppanista jonka kanssa olisi hyvä olla, jonka kanssa saisi olla oma itsensä eikä tarvitseisi pelätä kokoajan koska tulen taas jätetyksi.
Sellaisesta työpaikasta jossa viihtyisin ja jossa työ olisi mielekästä ja sitä olisi kohtuumäärä hyvällä palkalla.
Järvenrantamökistä jossain max 50km päässä kotoa.
Islannin ja Norjan vuonojen näkemisestä.
Isosta lottovoitosta jotta voisin jäädä pois tylsästä työpaikastani.
Tuskin mikään noista toteutuu
T. Ikuinen pessimisti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhtaasta sisäilmasta eli uudesta hirsistä rakennetusta talosta haaveilen. Pohjapiirroskin on valmiina. Tuskin toteutuu koskaan.
Siitä että elämässä tapahtuisi jotain uutta, ihanaa ja positiivista, jotain sellaista joka saisi mut kiljumaan riemusta. Jotain josta ajatteleisin "oikeesti, voiko mulle käydä tällanen mäihä, ei oo totta, mä oon niin onnellinen, vihdoinkin elämä hymyilee minulle".
Tuota päivää odotellessa vanhenen....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tervejärkisestä, terveellä /hyvällä itsetunnolla varustetusta, positiivisestä, muut huomioivasta, luotettavasta, empaattisesta ja tunneälykkäästä miehestä (kumppanista) haaveilen.
0le yli 50 vuotias eikä minulla ole koskaan elämässä (varhaislapsuutta lukuunottamatta) ollut sellaista ihmistä joka esim lohduttaisi minua kun olen surullinen tai tarvitsen syliä ja halausta. Lapsena kun sattui fyysisesti, minut tietysti hoidettiin ja hetki pidettiin sylissä, mutta sen jälkeen olen aina parannellut haavani (henkiset) ja suruni yksin. Äiti ei sittemmin nuorenapaan lohduttanut koskaan mistään asiasta (oli hyvin kylmä muutenkin), menin aina yksinin itkemään jonnekin tai kun minua toruttiin ja piiskattiinkin, minut käskettiin jonnekin pois yksin häpeämään..... toistan tätä kaavaa näköjään itse aikuisenakin. Kun elämä kolhii tai tulee jotain surua, suren yksin eikä minua kyllä kukaan tarjoudukaan lohduttamaan. Kaikki miehenikin (pitkissäkin suhteissa) ovat olleet ihan tunnevammaisia, pakenevat paikalta jos näytän surua tai eivät tee elettäkään ottaakseen esim syliin ja lohduttaakseen. Olen todellakin jäänyt koko elämäni paotsi tästä tunnekokemuksesta.
Enkä valitettavasti usko, mutta silti toivon että joskus saisin kokea sellaisen suhteen jossa mies olisi sellainen tukipilari, turva ja vakaa kuin kallio, jotta itse voisin vähän hellittää tästä kovasta kuoresta, ikuisen yksin pärjääjän ja yksin selviytyjän (ei tartte auttaa) roolista. Olisi ihanaa voisi luottaa ja oppisi luottamaan toiseen täysin kaikilta osin (en ole tuntenut sitä tunnetta koskaan).
Puuttuu hoikkuus ja hyvä vartalo. Oli tuota joskus nuorempana alle 30v mutta se katosi jonnekin. Olin tuolloinkin tyytymätön kroppaani.
Nyt 49v kun katson kuvia itsestäni esim 30-35 vuotiaana, maksaisin mitä tahansa jos saisin edes sen vartalon ja kilot takaisin. Ihmettelen vieläkin miten en ole koskaan ollut tyytyväinen kroppaani vaikka olen ollut todella kaunis nuorempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
16v tyttöystävä. raitis sellainen. monet kuulemma myyvät itseään huumeita vastaan. hyi. kyllä jumalallista menoa pitää olla.
Pitempikestoisesta onnellisuuden tunteesta olen jäänyt paitsi.
Olen kasvanut 70-80 luvulla pessimistisen, vihaisen, kyynistyneen ja rankaisevan ja ankaran yh äidin hoteissa enkä oikeastaan koskaan nähnyt /saanut kokea tai nähdä mitä on onnellisuus. Joten lienee tästä seurannut se, että en oikein itsekään ole ollut yksittäisiä hetkiä lukuunottamatta onnellinen. Nuo hetket ovat olleet aina lyhyitä muutamista päivistä muutamiin kuukausiin. Alan heti pohtia negatiivisia asioita, etsiä puutteita tai sitä että miksei tämä xx asia ole vielä paremmin tai vaikka xx ja yy asiat on tosi hyvin, niin öö ja ää asiat on päin mäntyä eikä ole sitä ja tätä eikä tuotakaan.
Tai elämä on mennyt turhan usein niin että kun koen jostain iloa ja olen siitä asiasta onnellinen, niin elämä heittää välittömästi kapuloita rattaisii joten onnellisuuteni romahtaa taas lähtölukemiin tai hetkellisesti miinukselle.
T. Kovan onnen lapsi
Olen aika kaunis nainen, ihana koti ja lapsetkin pärjää. Mitään en enää halua, eikä minun olisi edes kuulunut vastata aloitukseen.
Puuttuu hoikkuus ja hyvä fyysinen kunto, pirteä energinen olo.
Siihen pyrin joka päivä huonoin tai erittäin huonoin menestyksin.
Alue: Aihe vapaa
Rakkaudesta ja hyvästä tasavertaisesta aikuisten parisuhteesta haaveilen.
Paljon ei puutu, mutta niinkin perusasia näin 54v kun rakastava, fiksu, hauska, hyväntahtoinen ja kiltti mies.
Kovasti vaan vaikuttaa siltä että minulle ei tätä mahdollisuutta elämässä suoda.