Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mistä haaveilet? Mitä sinulta puuttuu?
12.10.2010 |
Luuletko että voit saavuttaa sen?
Mä haaveilen kesähuvilasta meren rannalla ja isosta lämminhenkisestä suvusta ja mukavista ystävistä. Haaveilen myös haastavasta mielenkiintoisesta työpaikasta, jossa voisi työskennellä pitkään.
Merenrantahuvilan voin saada, mutta isoa sukua en (ellen itse hanki paljon lapsia ja odota mahdollista suurta jälkikasvua). Mukavia ystäviäkin voisi ehkä saada jos vaihtaisi miestä ;) Haastavan ja hyvän työpaikan voin löytää. Eli ehkä puolet haaveistani on toteutettavissa.
Kommentit (63)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin rakastua ja rakastaa. Olen yli 50, olen ehtinyt seurustelemaan, olla naimisissa, saada lapsia, mutta koskaan en ole kokenut oikeaa kahden aikuisen välistä rakkautta. Syynä traumaattinen lapsuuteni, eikä terapiatkaan ole auttaneet. Olen valinnut vääriä miehiä, enkä ole heiltä saanut rakkautta enkä ole osannut itsekään rakastaa. Lapsiani rakastan ja teen kaikkeni heidän vuokseen.
Haaveilen turvallisesta rakkaudesta ja siitä, että saisin toteuttaa ammatillisia unelmiani.
Kun luin aloituksesi otsikon mietin mistä todella haaveilen ja isoimpana on hyvät välit omiin lapsiin myös kun he ovat aikuisia.
Sinun haaveet kuulostaa muiltakin osin sellasilta mihin samaistun. Iso suku, jonka kanssa olisi aktiivisesti tekemisissä. Nyt löyty iso suku, jonka kanssa ei ole juuri tekemisissä.
Kesämökistä, omakotitalosta ja lapsista olen haaveillut ja saanut ne. Ystäviä on, sekä harrastuksia. Yhdessä vaiheessa ystävien kanssa olin vähemmän tekemisissä, mutta nyt tilanne on korjaantunut. Tietyt matkakohteet on haavelistalla ja niitä pikkuhiljaa käydään läpi.
Työpaikan ilmapiirissä on toivomisen varaa, mutta se menettelee, kun työ ei ole koko elämä. Arkisia haaveita ja toivomuksia ovat enemmän etätyöpäiviä ja aikaa kuntoiluun.
Vipukäyttöisestä espresso-keittimestä. Olisi saavutettavissakin muttei vielä raaski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mukava, itselle sopiva työ.
Puoliso ja yhteiset lapset.
Omiin tarpeisiin sopiva koti mieleisellä paikkakunnalla.
Ystäviä.
Noiden puutteiden lisäksi puuttuu tietenkin kaikenlaista muutakin, mutta nuo on ne suurimmat haaveet. Tai siis on olleet, koska enää noiden saavuttaminen ei ole edes mahdollista.
Haaveilen että tämä ihmissuhdehelvetti loppuisi pian. En ymmärrä kuinka voin olla fyysisen ja henkisen väkivallan uhri sekä veljet että exä. En ymmärrä miten tästä päästä eroon ja saada oma vointi kuntoon. Kaikki ovat jo iäkkäitä ja sairaita ja luultavasti tarvitsevat minua tai käyttävät törkeästi hyväksi ja annan sen tapahtua. KAUHISTUTTAVAA JOS ON NIIN.
Tässä minun tämänhetkinen haave - haaveet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieni kaunis omakotitalo maalla. Luonnonrauhaa. Mies joka rakastaisi minua sellaisena kuin olen. Lapsella olisi onnellinen elämä olisin terve ja tulisin rahallisesti toimeen. Tekisin pienessä yrityksessä mielenkiintoista työtä. Sellaista unelmoin.
Nyt olen eronnut ja köyhä, työtön ja sairas. Lapsi on ja pelkään miten pärjäämme, saanko vuokran maksettua jne.
Vierailija kirjoitti:
Pieni kaunis omakotitalo maalla. Luonnonrauhaa. Mies joka rakastaisi minua sellaisena kuin olen. Lapsella olisi onnellinen elämä olisin terve ja tulisin rahallisesti toimeen. Tekisin pienessä yrityksessä mielenkiintoista työtä. Sellaista unelmoin.
Nyt olen eronnut ja köyhä, työtön ja sairas. Lapsi on ja pelkään miten pärjäämme, saanko vuokran maksettua jne.
Jos olet oikeutettu toimeentulotukeen, voit saada apua myös kirkon diakoniatoimistosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä että olisi v i t u s t i rahaa...vois nostaa kytkintä tästä persläpimaasta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haaveilen työpaikasta, aviomiehestä, lapsista ja omasta kodista.
Tähän asti olen ollut vain pätkätöissä (ja nyt työttömänä) ja avopuoliso jätti, joten eipä sitä ihan hirveästi lapsia puserreta tai kotia rakenneta yksin ja työttömänä, lähes 40-vuotiaana.
Olen ollut yksin (sinkku) jo 10v. Se on kamalan pitkä aika ja jotenkin tuntuu että elämä kääntyy yhä enemmän yksinäisempään suuntaan ystävyyssuhteidenkin puolesta. Nykyisin 2/4 viikonlopuistakin olen koko vk lopun itsekseni.
Haaveilen ensisijaisesti jostain utopistisesta "joku ihana, kiva, fiksu mies vaan tipahtais taivaasta mun syliin" jutusta koska en tee itse asialle mitään. Eli kumppanista joka sopisi edes kutakuinkin siihen sapluunaan mikä olisi minulle hyväksi. Haaveilen siitä että voisin antaa tälle toiselle luottamusta, luotettavuutta, arvostusta, yllättää positiivisesti, saada hänet kaipaamaan minua ja ymmärtämään mikä kultakimpale oikeasti olen vaikken täydellinen olekaan. Haaveilen siitä että löytäisin kumppanin joka näkisi potentiaalini ja hyvät puolet ja arvostaisi niitä.
Mutta haaveilen myös että löytäisin edes muutaman uuden samanhenkisen tuttavan joiden kanssa voisi käydä vaikka vk loppuna lounaalla tai ulkoilemassa ja päiväkahvilla tsi kylpylässä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä että saisin joskus asua puhdasvetisen järven rannalla uudessa modernissa ok talossa, jossa olisi rannassa oma laituri. Laiturilla oma kajakki. Tekisin talvella avannon jossa voisin käydä aamuisin virkistäytymässä.
Samassa talossa asuisi, tai ainakin kävisi säännöllisesti luonani rakastamani mies.
Raadon kaivo, valokuitu, uusi peltikatto, aurinkopaneelit, robottiruohonleikkuri, puuvaja, puuvajan täyttö vaahteraklapeilla, pihasauna, ilmastonlämpeneminen, tekojärvenranta, grillikatos, diesel auto (sähkön tilalle), pikalatauspiste kotipihalle, 200ha kirsikkapuita, jne.
Onhan noita haaveita, mutta ei niitä voi kerrostaloyksiössä toteuttaa.
Mä toivon et lopettaisin haaveilun.
Yksinkertaisesti siksi että mulla on vakituinen kiva työpaikka, olen terve, mulla on omilleen muuttanut menestyvä lapsi ja rahaa reilusti tilillä. Ystäviä joiden kanssa nauttia elämästä ja kiva koti lähellä työpaikkaa.
On ihan hemmetin ylimielistä toivoa vielä jotain lisää.
No jos nyt jotain niin yks tietty mies vois katsoa pitkään silmiin, ottaa mua kädestä kiinni eikä lähtis ikinä pois.
Alue: Aihe vapaa
Vapaus.