Mistä haaveilet? Mitä sinulta puuttuu?
Luuletko että voit saavuttaa sen?
Mä haaveilen kesähuvilasta meren rannalla ja isosta lämminhenkisestä suvusta ja mukavista ystävistä. Haaveilen myös haastavasta mielenkiintoisesta työpaikasta, jossa voisi työskennellä pitkään.
Merenrantahuvilan voin saada, mutta isoa sukua en (ellen itse hanki paljon lapsia ja odota mahdollista suurta jälkikasvua). Mukavia ystäviäkin voisi ehkä saada jos vaihtaisi miestä ;) Haastavan ja hyvän työpaikan voin löytää. Eli ehkä puolet haaveistani on toteutettavissa.
Kommentit (63)
omasta uudesta kodista jonka saisin sisustaa kauniisti.Siellä olisi molemmille lapsille omat huoneet ja äidin ja iskän makuuhuone tietysti.Meille riittäisi ihan rivitalo neliö.Muuten elämä on mallillaan tällä hetkellä.Ollaan saatu juuri perheenlisäystä,ollaan kaikki terveitä.Meillä riittää rakkautta.On lähellä ihmisiä jotka välittävät.Mitäpä muuta sitä voisi toivoa.Se mikä "puuttuu" on ylimääräinen raha.sitä meillä ei ole koskaan liikaa ollut.mutta silti kaikki ollaan saatu mitä on tarvittukin.=)
En kuitenkaan usko sen toteutumiseen, koska siellä ei ole minulle sopivia työpaikkoja ja asunnot ovat kalliimpia kuin täällä. Saavutettavampiakin haaveita on.
Haaveilen siitä, ettei tarttis käydä töissä ja pääsisi pois tästä oravanpyörästä. Saisi olla kotona ja tehdä omia juttujansa. Ehkä se toteutuu sitten jos ne eläkepäivät joskus koittavat. Harmi, että lapset ovat siinä vaiheessa jo isoja.
mulla on oikeastaan kaikki mitä haluan. Noh, rahaa ei pahemmin ole eli kaikki pitää sentilleen laskea. Mutta onpa ainakin ihana perhe ja katton pään päällä.
Mutta kustannussopimus olisi aika kiva. Haluaisin vielä joku päivä nähdä oma kirjani kirjakaupassa myynnissä =)
sillä saisin suuren osan haaveistani - isompi koti, vaatteita, kenkiä, isompi auto, lääkärin palveluita, kampaajalla käyntejä ym.
Ainoo mitä sillä en saisi niin äitiä itselleni, parempaa sukua tai itseäni ja miestäni nuoremmiksi, jotta voitaisiin tehdä lisää lapsia.
suuri haave on kanssa asua saaristossa tai päästä sinne edes kesiä viettämään.
Haaveilen myös yrityksemme menestymisestä ja hyvästä tulevaisuudesta ja onnellisesta elämästä lapsillemme.
Ekat haaveet toteutuu joskus, lainarahalla tai omien säästöjen turvin. Yrityksen eteen tehdään töitä ja toivotaan parasta. Lapsille koitetaan olla avuksi ja tueksi ja kannustaa heitä opiskeluissa yms
Kaikki aikanaan...
t. remonttielämää jo 5-vuotta takana ja vähintään toinen mokoma edessä.
Niin ja kyllä mä haaveilen siitä, että mun lapset menestyis maailmassa ja oisivat elämäänsä onnellisia ihmisiä, jotka osallistuvat yhteiskunnallisesti.
ajasta! Aika ei riitä mihinkään. Monta asiaa jää tekemättä tai tulee tehtyä huolimattomasti. Haluaisin viettää enemmän aikaa lapseni kanssa.
joka siis mahdollistaisi enemmän vapaa-aikaa ja vapautta.
Lisäksi haaveilen vielä yhdestä uudesta omakotitalosta (kun jaksettaisiin se vaan vielä rakentaa...kuitenkin hyvä talo nytkin).
Pikkuisen haaveilen kolmannesta lapsesta, mutta erittäin onnellinen kahteenkin. Ei ehkäisyä, mutta kolmas jäänee kuitenkin haaveeksi, sillä en tule helposti raskaaksi.
Yrityshaave toteutuu ensi keväänä, kunhan vielä sitten uskaltaa irtisanoutua eli aion aloittaa yritystoiminnan siten, että olen palkkatyössäkin.
Joskus haaveilin kirjailijanurasta, mutta nyt olen löytänyt sen alan, joka sydäntä lähellä ja jolle siis aion yritystoiminnankin perustaa. Erittäin onnellinen siitä!
Haaveilen siitä, että perheellä olisi enemmän yhteistä aikaa ja lomaa ja miehelläni myös työpaineet helpottaisivat. Niin, leppoisemmasta elämästä kaiken kaikkiaan.
Ja siitä, että lapset, sukulaiset ja ystävät saisivat olla terveinä. Ja meillä on muuten ihania ystäviä...voi, kun jaksaisi ja ehtisi viettää enemmän aikaa yhdessä.
Hienosta ja uudesta autosta. Kalliista ja hienosta kerrostaloasunnosta. Paljon matkustelua. Mukava ja rikas mies. Lapsia, kotieläimiä ja ystäviä en kaipaa.
Haaveilen siitä, että tietäisin, millainen elämä minulle sopisi, jotta voisin alkaa pyrkiä sitä kohti. Tiedän, että tämä elämä, mitä nyt elän, ei ole minulle se loppuelämän toive-elämä, mutta en vain tiedä muutakaan tapaa elää, joten tähän sitä nyt on jumittanut. Liikaa töitä, liian vähän ihmissuhteita ja mukavaa tekemistä - tarttis löytää jotain parempaa, ettei tarvitse sitten vanhana katua.
En haaveile mistään, ei hajuakaan mitä haluaisin. Olen epämääräisen tyytymätön nykyiseen mutta ei ole mitään konkreettisia asioita joita puuttuisi tai kaipaisin. KuoleMaa tässä kai vaan odottelen ja toteutuminen ennemmin tai myöhemmin on onneksi varma.
Monille ihmisille käy niin, että he unelmoivat jostain elämäntavasta, mutta kun he sen saavat, niin he suht pian tai ainakin muutamassa vuodessa huomaavat, ettei se olekaan heidän juttunsa.
Niin kävi minullekin, eli saimme sen haaveilemamme omakotitalon ja ison pihan, mutta tässä on ihan liian paljon hommaa töiden päälle. Kerrostaloelämäkään ei oikein innosta. Rivarin päätyasunto lienee se seuraava koti - joskus.
Haaveilen että mulla olisi kivat rakastavat turvalliset vanhemmat, jotka olisi lapsilleni hyvät isovanhemmat.
En voi saada toivomaani. Vanhempani on väkivaltaisia lapsenhakkaajia, toinen sadistinen persoonallisuushäiriöinen narsisti, kylmiä ja aggressiivisia. Mä oon saanut esim 30+ ikäisenä tukkapöllyä ja luunappia... eli väkivalta ei jäänyt lapsuuteen.
Asia haittaa siksi kun mun lapsilla ei ole ollenkaan isovanhempia.
uskon että voin saavuttaa ne kun löydän vaan mieleiset.