Hesarin juttu: Markku pysyy vaimon kanssa taloudellisista syistä

Olen sitä mieltä, että jos Markku haluaa erota, häntä ei pitäisi kiinnostaa vaimon toimeentulo vaan pelkästään oma toimeentulo. Vaimo menee sitten töihin, että saa rahaa. Olen itse eronnut kaksi kertaa. Elämä jatkuu sen jälkeen ja raha-asiat ainakin minulla on ihan hyvin. Eli Markku jos et halua olla naimisissa, otat eron ja alat elää omaa elämääsi, vai oletko jotenkin vielä riippuvainen vaimostasi kun ajattelet vaimon taloudellista pärjäämistä. Taidat olla vain raukka joka valittaa muuten vaan.

Nainen50

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis Markku on maksanut kaiken. Asunnon, elämisen, lapset, lainat, kumppanin elämän. Vaimo on hengaillut kotona, saa puolet kaikesta omaisuudesta ja Markku on sika?!?

Ok. Mä en aina ymmärrä tätä näkökulmaa.

Ei se nyt ihan noin mennyt. Ja jos menisikin niin miksei Markku voisi silti erota? 

Ero on aina väärin. Pitkä parisuhde.

No ei se tuollaisia syitä esittänyt eron esteeksi vaan huolen vaimon toimeentulosta. 

Vierailija kirjoitti:

Mies haluaa varmaan aloittaa alusta nuoren neitokaisen kanssa. Harmi vaan, että osa omaisuudesta menee erossa vaimolle eikä nuorikko välttämättä ota köyhtynyttä miestä. Miestä harmittaa, että ei laittanut avioehtoa, koska silloin olisi päässyt kuorimaan rusinat pullasta niin nuoruuden perheen kuin vanhuuden perheen suhteen. Tällaisia itsekkäitä ukkoja tässä maassa riittää.

No, toivottavasti kukaan nainen ei ole niin tyhmä, että suostuu ottamaan lapsista isomman vastuun niin, että on avioehto ja erilliset rahat. Sehän olisi aivan järjetöntä. Joko yhteiset rahat tai lastenhoito 50/50. Olisi jäänyt Markun työmatkat ja ura väliin.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa on velvollisuuksia, ei vain oikeuksia. Jos Markku lähtee liitosta, hän on itsekäs. Jos parisuhde tuntuu pahalta, pitää katsoa peiliin. Siellä on syyllinen.

Siis väkisin pitäisi olla parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa ei halua olla? Todella tervettä touhua. Ja vielä oma syykin jos ei halua siinä suhteessa olla. Entäpä henkisen ja fyysisen väkivallan uhrit, pitääkö heidänkin katsoa peiliin ja todeta että on itsekästä erota?

Vierailija kirjoitti:

aika ristiriitaisen kuvan tuosta kyllä saa, toisaalta Markku on ollut sitä mieltä, että tulot ja omaisuus ovat olleet yhteisiä, kun on luonut uraa, jonka vaimo on mahdollistanut: 

"Tavoitteena on kuitenkin ollut, että pariskunnan omaisuus ja varallisuus olisi niin yhteistä kuin mahdollista."

Mutta sitten kuitenkin on sitä mieltä, ettei varallisuus sittenkään olisi yhteistä, jos ero tulee:  "Tämän seurauksena pariskunnalla ei ole avioehtoa, mikä on ollut Markun mukaan virhe: nyt on vaikeaa määritellä, mikä kenellekin kuuluu."

Sitten hän on kovin huolissaan siitä, miten vaimo pärjäisi, jos he eroaisivat: "Hänen mukaansa eron tullessa ja suurten velkojen mennessä tasan vaimo joutuisi luopumaan paljosta, konkreettisesti ainakin harrastuksistaan, matkoista ja hyvästä ruuasta."

Jos ei ole avioehtoa, niin omaisuus menee puoliksi, ja vaimo voisi realisoida omaa osuuttaan sen verran, että saisi maksettua velat pois, luulisi siitä vuosikausin hyvistä tuloista kuitenkin jääneen enemmän omaisuutta kuin velkaa, joten ei vaimo ihan puille paljaille jäisi, vaikka tulot toki pienenisivät. 

Ei tuon pitäisi nyt liian vaikeaa olla, paitsi tietenkin jos on niin, että jostain syystä velkaa on enemmän kuin omaisuutta, mutta näin tuskin tässä tapauksessa on.

Voi ihan hyvin olla, että sitä velkaa on lähes yhtä paljon kuin omaisuutta. Itse tunnen työelämässä monia, jotka ovat suurin piirtein tuossa iässä vaihtaneet vielä isompiin ja kalliimpiin asuntoihin. Siis puhutaan usean miljoonan talosta tai asunnosta. Siitä voi hyvinkin olla velkaa vielä iso osa, joten jos vaikka se viiden miljoonan talo myydään ja siitä on edelleen velkaa neljä miljoonaa, niin jaettavaa jää vain miljoona, eli 500 000 euroa sille vaimolle. Toki ihan mukava summa, mutta vaimo silti menettäisi miljoonatalon ja jos ei ole juurikaan tuloja, niin elintasokin putoaisi. Markulla taas edelleen olisi ne suuret tulot.

Vierailija kirjoitti:

Aina puhutaan että vaimo mahdollistanut..

Yleensä se menee kuitenkin niin, että vaimo tieten tahtoen haluaa jäädä kotiin jos mies on hyvätuloinen. Jos esim mies tienaa 10ke/kk ja vaimo 1800€/kk, ei vaimon ole järkevää käydä töissä.

Usein tarvitaan toinen auto, päivähoitomaksut rullaa, ym ym ym

Töissä käyminen pienellä palkalla on Suomessa törkeän kallista.

Tietenkin tahtoen? Anteeksi. Hanki lapset, hoida ne yksin, ja tule vasta sitten puhumaan.

Älkää te miehet hankkiko niitä lapsia. Naisten on AINA TINGITTÄVÄ PSRISUHTEESSA JA PERHEESSÄ JOSTAIN, AINA, MIESTEN EI MISTÄÄN. Parisuhde on naisille rasite.

Annan neuvon kaikille naisille: Jos jäätte kotiäidiksi, niin vaatikaa, että mies kompensoi taloudellisesti tulonmenetyksenne, muuten jäätte köyhyysloukkuun. Ja HSn jutun mukaisesti ukko voi lähteä ja te jäätte tyhjän päälle.

Miksi nämä miehet vielä mediassa ihmettelevät, kun naiset eivät halua parisuhdetta? Miksi?

Vanhuus häämöttää, naurettavaa erota tuossa iässä. Mietti perhettä, ystäviä ja sukua. Ero on iso häpeä. Ei vanhoissa liitoissa ole enää kemiaa. Sinulla on velvollisuuksia muita kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

aika ristiriitaisen kuvan tuosta kyllä saa, toisaalta Markku on ollut sitä mieltä, että tulot ja omaisuus ovat olleet yhteisiä, kun on luonut uraa, jonka vaimo on mahdollistanut: 

"Tavoitteena on kuitenkin ollut, että pariskunnan omaisuus ja varallisuus olisi niin yhteistä kuin mahdollista."

Mutta sitten kuitenkin on sitä mieltä, ettei varallisuus sittenkään olisi yhteistä, jos ero tulee:  "Tämän seurauksena pariskunnalla ei ole avioehtoa, mikä on ollut Markun mukaan virhe: nyt on vaikeaa määritellä, mikä kenellekin kuuluu."

Sitten hän on kovin huolissaan siitä, miten vaimo pärjäisi, jos he eroaisivat: "Hänen mukaansa eron tullessa ja suurten velkojen mennessä tasan vaimo joutuisi luopumaan paljosta, konkreettisesti ainakin harrastuksistaan, matkoista ja hyvästä ruuasta."

Jos ei ole avioehtoa, niin omaisuus menee puoliksi, ja vaimo voisi realisoida omaa osuuttaan sen verran, että saisi maksettua velat pois, luulisi siitä vuosikausin hyvistä tuloista kuitenkin jääneen enemmän omaisuutta kuin velkaa, joten ei vaimo ihan puille paljaille jäisi, vaikka tulot toki pienenisivät. 

Ei tuon pitäisi nyt liian vaikeaa olla, paitsi tietenkin jos on niin, että jostain syystä velkaa on enemmän kuin omaisuutta, mutta näin tuskin tässä tapauksessa on.

Voi ihan hyvin olla, että sitä velkaa on lähes yhtä paljon kuin omaisuutta. Itse tunnen työelämässä monia, jotka ovat suurin piirtein tuossa iässä vaihtaneet vielä isompiin ja kalliimpiin asuntoihin. Siis puhutaan usean miljoonan talosta tai asunnosta. Siitä voi hyvinkin olla velkaa vielä iso osa, joten jos vaikka se viiden miljoonan talo myydään ja siitä on edelleen velkaa neljä miljoonaa, niin jaettavaa jää vain miljoona, eli 500 000 euroa sille vaimolle. Toki ihan mukava summa, mutta vaimo silti menettäisi miljoonatalon ja jos ei ole juurikaan tuloja, niin elintasokin putoaisi. Markulla taas edelleen olisi ne suuret tulot.

Tyhmä ukko, ei pidä elää yli varojensa. Tuossa iässä pitää olla lainat maksettu jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivon totisesti, että miehen vaimo lukee artikkelin.

Eiköhän se vaimo tiedä tilanteen. Ja nimenomaan ei halua erota rahan takia.

No vaimo saa puolet kaikesta, eikä ole pieniä hoidettavia enää. Ei se ero niin hirveää noin itsekkäästä miehestä olisi.

Vaimolle voi jäädä hyvin pieni summa, jos miehellä on omaisuus ja velat. Miehelle jää se koko omaisuus velkoineen, vaimolle ei oikein mitään.

Niin vai, että muija saa lähteä lasten kanssa asumaan yhteiskunnan tuilla, eikös tuo muija ollut myös työssä pienipalkkaisella alalla, hän jatkaa sitä ja saa yhteiskunnalta asumistuen, sossutuet, elatusmaksut ukolta, ja lapsilisät yksinhuoltajalisällä.

Kyllä tuosta yhteisten lastenhoidosta ja kodinhoidosta jotain korvausta kuuluu saada.

Muija on oman työnsä lisäksi, huoltanut talon , ajanut ruohot, tehnyt lumityöt, vienyt lapset kouluun , ja harrastuksiin käynyt kaupassa tehnyt ruuat ym kodinhoitotyöt, olisihan rikkailla nyt ollut varaa ottaa kodinhoitaja ja puutarhuri tekemään nuo työt niin muijakin olis voinut kouluttautua uuteen ammattiin ja tehnyt uraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis Markku on maksanut kaiken. Asunnon, elämisen, lapset, lainat, kumppanin elämän. Vaimo on hengaillut kotona, saa puolet kaikesta omaisuudesta ja Markku on sika?!?

Ok. Mä en aina ymmärrä tätä näkökulmaa.

Vaimo on hoitanut pieniä lapsia yksin pahimmillaan 80 tuntia viikossa, mikä on todella rankkaa, minkä tietää jokainen, joka on sitä joutunut tekemään. Vaimo on myös vaihtanut pienipalkkaisempaan työhön, jotta Markku saisi tehdä työmatkoja. Markku on sika, jos ajattelee, ettei vaimo aidosti ansaitse puolta omaisuudesta. Ei muuten.

Kuka pakotti vaimon tekemään noin? Tieto siitä, että mies tienaa niin paljon, että hän voi tehdä kivaa työtä pienellä palkalla ja hoitaa lapsia. Vaihtoehtona olisi ollut se, että hänkin tekisi uraa ja perheelle rahaa.

Sinulla ei joko ole lapsia tai uraa, tai kumpaakaan. Koska ei ole vaihtoehtona se, että kaksi tekee kovaa uraa. Ensinnäkin, jokainen lapsi on hoidettava kotona vähintään sen yhden vuoden. Jos halutaan useampi lapsi, se on väistämättä lommo jomman kumman uraan. Työmatkat eivät kertakaikkiaan ole mahdollisia niin, että molemmat kulkevat. Meillä on vasta kun nuorinkin ollut jo 15 sellaista, että molemmilla on ulkomaan työmatkoja, eikä se vieläkään ole mutkatonta. Kun lapset olivat pieniä, jonkun piti pystyä hakemaan päiväkodista. Kun toinen oli usein toisella mantereella, toisen piti tehdä tavallista normaalia työtä.

Me tutustuimme mieheni kanssa opiskellessa, eli olemme saman alan ihmisiä. Mies erityisesti halusi useamman lapsen. En millään tavalla kärsi pätkääkään syyllisyyttä siitä, että meillä on yhteiset rahat. Enkä koe päässeeni helpommalla, päin vastoin. Oli välillä hyvinkin rankkaa olla ulkomailla pienten lasten kanssa yksin vastuussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

aika ristiriitaisen kuvan tuosta kyllä saa, toisaalta Markku on ollut sitä mieltä, että tulot ja omaisuus ovat olleet yhteisiä, kun on luonut uraa, jonka vaimo on mahdollistanut: 

"Tavoitteena on kuitenkin ollut, että pariskunnan omaisuus ja varallisuus olisi niin yhteistä kuin mahdollista."

Mutta sitten kuitenkin on sitä mieltä, ettei varallisuus sittenkään olisi yhteistä, jos ero tulee:  "Tämän seurauksena pariskunnalla ei ole avioehtoa, mikä on ollut Markun mukaan virhe: nyt on vaikeaa määritellä, mikä kenellekin kuuluu."

Sitten hän on kovin huolissaan siitä, miten vaimo pärjäisi, jos he eroaisivat: "Hänen mukaansa eron tullessa ja suurten velkojen mennessä tasan vaimo joutuisi luopumaan paljosta, konkreettisesti ainakin harrastuksistaan, matkoista ja hyvästä ruuasta."

Jos ei ole avioehtoa, niin omaisuus menee puoliksi, ja vaimo voisi realisoida omaa osuuttaan sen verran, että saisi maksettua velat pois, luulisi siitä vuosikausin hyvistä tuloista kuitenkin jääneen enemmän omaisuutta kuin velkaa, joten ei vaimo ihan puille paljaille jäisi, vaikka tulot toki pienenisivät. 

Ei tuon pitäisi nyt liian vaikeaa olla, paitsi tietenkin jos on niin, että jostain syystä velkaa on enemmän kuin omaisuutta, mutta näin tuskin tässä tapauksessa on.

Voi ihan hyvin olla, että sitä velkaa on lähes yhtä paljon kuin omaisuutta. Itse tunnen työelämässä monia, jotka ovat suurin piirtein tuossa iässä vaihtaneet vielä isompiin ja kalliimpiin asuntoihin. Siis puhutaan usean miljoonan talosta tai asunnosta. Siitä voi hyvinkin olla velkaa vielä iso osa, joten jos vaikka se viiden miljoonan talo myydään ja siitä on edelleen velkaa neljä miljoonaa, niin jaettavaa jää vain miljoona, eli 500 000 euroa sille vaimolle. Toki ihan mukava summa, mutta vaimo silti menettäisi miljoonatalon ja jos ei ole juurikaan tuloja, niin elintasokin putoaisi. Markulla taas edelleen olisi ne suuret tulot.

Aivan. Lisäksi Markulla on aikanaan isompi eläke kuin muuten olisi toisin kuin vaimolla, joka valitsi pienempipalkkaisen ja joustavan työn lastenhoidon ja Markun uran takia.

Markulla on niin pieni omaisuus, että diili oli vaimon kannalta huono. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa on velvollisuuksia, ei vain oikeuksia. Jos Markku lähtee liitosta, hän on itsekäs. Jos parisuhde tuntuu pahalta, pitää katsoa peiliin. Siellä on syyllinen.

Siis väkisin pitäisi olla parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa ei halua olla? Todella tervettä touhua. Ja vielä oma syykin jos ei halua siinä suhteessa olla. Entäpä henkisen ja fyysisen väkivallan uhrit, pitääkö heidänkin katsoa peiliin ja todeta että on itsekästä erota?

Henkinen ja fyysinen väkivalta erikseen. Mutta kyllä kaikissa muissa tapauksissa syyllinen löytyy peilistä. Aina.

Olipa kummallinen juttu! Markkuahan ei kukaan pakota pysymään kotona. Voisi hyvin erota ja palkita vaimonsa runsaskätisesti ostamalla esim. asunnon hänelle. Onko rivien välistä luettavissa se, että Markulla ei oikeasti olekaan niin hyvät tulot ja hänellä oikeasti harmittaa se, että joutuu antamaan vaimollekin jotakin, vaikka hän itse on ns. maksanut kaiken?

Sukulaisellani oli myös tällainen Markku. Markku tienasi kolme kertaa sen mitä vaimo. Tämä Markku palkkasi erotilanteessa asianajajan ja oli ihan ällistynyt, että hän joutuukin maksamaan vaimolle rahaa. Hänen mielestään talo, huonekalut ja autot kuuluisivat hänelle, kun hänhän on maksanut lainojen lyhennykset. Todella vaatimattoman vaimon palkka oli mennyt Prisman ruokaostoksiin, hoitomaksuihin sekä lasten vaatteisiin, kenkiin ja harrastuksiin. Täällähän ei Markun mielestä ollut mitään merkitystä. Vielä monen vuoden jälkeenkin tämä Markku jaksaa valittaa erossa kokemaansa epäreilua kohtaloa.

Dddd kirjoitti:

Niin vai, että muija saa lähteä lasten kanssa asumaan yhteiskunnan tuilla, eikös tuo muija ollut myös työssä pienipalkkaisella alalla, hän jatkaa sitä ja saa yhteiskunnalta asumistuen, sossutuet, elatusmaksut ukolta, ja lapsilisät yksinhuoltajalisällä.

Kyllä tuosta yhteisten lastenhoidosta ja kodinhoidosta jotain korvausta kuuluu saada.

Muija on oman työnsä lisäksi, huoltanut talon , ajanut ruohot, tehnyt lumityöt, vienyt lapset kouluun , ja harrastuksiin käynyt kaupassa tehnyt ruuat ym kodinhoitotyöt, olisihan rikkailla nyt ollut varaa ottaa kodinhoitaja ja puutarhuri tekemään nuo työt niin muijakin olis voinut kouluttautua uuteen ammattiin ja tehnyt uraa.

Totaalisen ohiaiheen. Muijitteleva jätkä menisi tinderissä vasemmalle.

Vierailija kirjoitti:

Markku, rauhoitu, olet vanha mies. Pitkä avioliitto on tärkempää kuin raha.

Entä jos rakkautta ei ole? Pitääkö tyytyä kaverisuhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis Markku on maksanut kaiken. Asunnon, elämisen, lapset, lainat, kumppanin elämän. Vaimo on hengaillut kotona, saa puolet kaikesta omaisuudesta ja Markku on sika?!?

Ok. Mä en aina ymmärrä tätä näkökulmaa.

Vaimo on hoitanut pieniä lapsia yksin pahimmillaan 80 tuntia viikossa, mikä on todella rankkaa, minkä tietää jokainen, joka on sitä joutunut tekemään. Vaimo on myös vaihtanut pienipalkkaisempaan työhön, jotta Markku saisi tehdä työmatkoja. Markku on sika, jos ajattelee, ettei vaimo aidosti ansaitse puolta omaisuudesta. Ei muuten.

Kuka pakotti vaimon tekemään noin? Tieto siitä, että mies tienaa niin paljon, että hän voi tehdä kivaa työtä pienellä palkalla ja hoitaa lapsia. Vaihtoehtona olisi ollut se, että hänkin tekisi uraa ja perheelle rahaa.

Ai mille perheelle? Jos isä sekä äiti tekee 70-80h/vko töitä niin missä välissä se perhe perustetaan/hoidetaan?

Oletko kenties sellainen henkilö, joka olettaa lasten hoitavan itse itsensä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Markku, rauhoitu, olet vanha mies. Pitkä avioliitto on tärkempää kuin raha.

Entä jos rakkautta ei ole? Pitääkö tyytyä kaverisuhteeseen?

Luuseri ja henkisesti epävakaa kadottaa sen.

Vierailija kirjoitti:

Dddd kirjoitti:

Niin vai, että muija saa lähteä lasten kanssa asumaan yhteiskunnan tuilla, eikös tuo muija ollut myös työssä pienipalkkaisella alalla, hän jatkaa sitä ja saa yhteiskunnalta asumistuen, sossutuet, elatusmaksut ukolta, ja lapsilisät yksinhuoltajalisällä.

Kyllä tuosta yhteisten lastenhoidosta ja kodinhoidosta jotain korvausta kuuluu saada.

Muija on oman työnsä lisäksi, huoltanut talon , ajanut ruohot, tehnyt lumityöt, vienyt lapset kouluun , ja harrastuksiin käynyt kaupassa tehnyt ruuat ym kodinhoitotyöt, olisihan rikkailla nyt ollut varaa ottaa kodinhoitaja ja puutarhuri tekemään nuo työt niin muijakin olis voinut kouluttautua uuteen ammattiin ja tehnyt uraa.

Totaalisen ohiaiheen. Muijitteleva jätkä menisi tinderissä vasemmalle.

Todellisuudessa märkänä olisit antanut muijuttelevalle rahasi ja ottanut velkaa kun on niin komea

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Markku, rauhoitu, olet vanha mies. Pitkä avioliitto on tärkempää kuin raha.

Entä jos rakkautta ei ole? Pitääkö tyytyä kaverisuhteeseen?

Luuseri ja henkisesti epävakaa kadottaa sen.

Eli voimaantuneet naiset on luusereita ja epävakaita?