Miksi 70-luvulla ihmiset olivat niin hoikkia? Näkivätkö ne nälkää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

L.

Ei ihmiset silloin urheilleet niin kauheasti.

Nälkääkään ei nähty. 

Ehkä tärkein ero oli, että oli säännölliset ruoka ajat. 

Tiettyyn kellon aikaan syötiin ja sitten muina aikoina ei syöty. 

Napostelukulttuuri hampurilaisineen tuli sitten 80- ja 90-luvuille ja kansa alkoi lihomaan. 

Ruoka oli kotona laitettua eikä paljoakaan eineksiä.

Tuosta urheilusta olen täysin eri mieltä. 70-luvulla urheiltiin huomattavasti paljon laajemmassa mittakaavassa kuin nykyään. Nykyään pieni joukko urheilee paljon ja iso joukko ei lainkaan, 70-luvulla asia oli päinvastoin.

Löysin vanhempieni jäämistöstä juuri vanhoja lehtileikkeitä omista urheilutuloksistani. Sillon esimerkiksi hiihtokisoja lapsille jäjesti todella monet eri tahot ja niihin osallistui paljon ihan tavallisia lapsia, jotka ei urheiluseuroissa hiihtoa harrastaneet. Esimerkiksi pikkukaupunkini seurakuntapoikien hiihtokisoissa oli likemmäs sata kilpailijaa ja omassa sarjassanikin liki parikymmentä, siis pelkästään seurakuntapoikien ja suurin osa osallistujista ei urheiluseuroissa hiihtoa harrastanut. Lisäksi kisoja järjesti koulut, tehtaat ja tietenkin urheiluseurat. Esimerkiksi omassa pikkukaupungissani oli peräti neljä eri urheiluseuraa, jossa oli hiihtojaosto. Nykyään enää tasan yksi.

Se mikä myös urheiluseuroissa urheilemisessa oli radikaali ero tähän päivään oli se, että käytännössä valtaosassa lajeja se oli ihan ilmaista! Edes seuran jäsenmaksua ei ollut pakko maksaa, enkä minä muistaakseni maksanut jäsenmaksua muuta kuin muutaman vuoden jalkapallossa, koska jäsenkortilla pääsi ilmaiseksi katsomaan seuran edustusjoukkueen pelejä. Hiihdossa en maksanut seuralle senttiäkään urheilemisestani ja välineissäkin sai seuran kautta alennuksia.

Mutta se mikä oli tärkeintä, ylipäätään liikuttiin valtavasti paljon enemmän, kuin tänä päivänä. Aikuiset teki fyysistä työtä ja lapset peuhasivat kaiket päivät pihalla peleissään ja leikeissään kesät talvet.

Ylivoimaisesti suurin syy 70-luvun hoikkuuteen oli liikkuminen ja tämän päivän läskistymiseen liikkumattomuus. Se on karu fakta, eikä siitä selittelyllä miksikään muutu. Se, että kerran päivässä kolmevarttia roikottaa kävelylenkillä mukanaan kävelysauvoja ei yksinkertaisesti riitä vielä yhtään mihinkään, vaika onkin parempi vaihtoehto sille, että jättäisi senkin kokonaan tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työssäkäyvien lounaat oli joku laiha keitto ja yksi leivänpala, ei alkupalasalaattipöytää oliiveilla ja juustoilla plus keitto padasta plus leipäpöytä plus pääruoka lautasella plus jälkiruokakahvi pullan siivulla.

Nykyisestä lounasruuasta saa buffassa helposti koottua yli 1500kcal, kun lounaan pitäisi olla jotain 500kcal pintaan, jotta päivän ruuat on järkevästi pitkin päivää

(aamupala 400kcal, lounas 500kcal, välipala 200kcal, illallinen 700kcal ja illallinen 200kcal = 2000kcal, jos työ ei ole erityisen raskasta).

Välipala? Kaksi illallista???

Välipala on naurettavimpia keksintöjä mitä löytyy.Jotkut luulevat kuolevansa nälkään ilman tunnin välein syömistä.

70 luvun alkupuolella tarjottiin koulussa välipala, loppupuolella sen sai iltapäivisin silloin, kun koulu kesti neljään saakka, kuten meillä joskus yläasteella.

Olikohan tuo kuinka yleistä? Meillä ei ollut koskaan, tosin koulu loppuikin viimeistään kolmelta. Ruokailu tosin oli saattanut olla jo kello 11, eli kyllä rupesi jo olemaan nälkä, mutta ei mitään välipalaa silti saatu.

Meillä välipalat tuli kouluun muistaakseni peruskoulun myötä 1976 tai 1977. Sitä ennen keskikoulu oli yksityinen ja ruoka oli maksullista, eikä mitään välipaloja. Keskikoulu aikaan tuli usein myytyä ruokalippuja jos kouluruoka ei napannut ja sitten torilta ostamaan munkkeja. Se oli sitä teiniaikaa se.

Kävin peruskoulua 9-vuotiaasta eteenpäin, eikä meillä koskaan ollut välipaloja siellä.

Vai niin, mitäpä tuohon voisin muutakaan sanoa. Ei se silti sitä mihinkään muuta, että meillä sai. Ilmeisesti näissäkin sitten vielä kuntakohtaisia eroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista ruokamäärää kuin nyt on, ei ollut tarjolla.

Oli. Kahvipöydät notkui herkkuja. Oli pullaa, kermakakkua, kinuskikakkua, kuivakakkua, erilaisia pipareita, jäätelöä. Ihan tavallisella sukulaisvierailulla.

Näin oli. Sukujuureni ovat Karjalasta ja siellä ei herkuista ollut pulaa. Ei myöskään ruoasta. Arkenakin oli joka sorttia pöydässä.

Jaa, Karjalassa ei sitten ollut pienituloisia ja evakoistakin tuli heti hyvin toimeentulevia ja pöydät notkuivat herkuista? Minulla on hieman toinen kuva asiasta sotien jälkeisen ajan historian tuntijana ja himolukijana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla naiset eivät juurikaan tissutelleet. Monella oli suuri kynnys käydä edes Alkossa, eikä sieltä voinut muutenkaan ostaa määrättömästi tuotteita. Ne, jotka halusivat jotakin juoda, tyytyivät monesti keskariin ja ostivat vain muutaman pullon kerralla. Karkin syönnin lisäksi tissuttelu on se, mikä tuo rutkasti sitä lihottavaa piiloenergiaa.

Oli silloinkin alkoholismia aika paljon, riippumatta sukupuolesta.

Niitä nyt on ollut maailman sivu. Mutta tätä nykyajan ilmiötä, ostetaanpa siideri- tai lonkeropaketti jokaisella kauppakerralla sivistyneesti nautittavaksi, ei ollut. Jo yhden olutpullon tms päivässä ostanutta naista on jo katsottu kieroon ja ainakin pienemmillä paikkakunnilla huhumylly olisi ollut valmis. Alkotkin olivat vain palvelumyymälöitä, äkkiä siellä on joutunut puhutteluun, jos siellä on turhan usein käynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työssäkäyvien lounaat oli joku laiha keitto ja yksi leivänpala, ei alkupalasalaattipöytää oliiveilla ja juustoilla plus keitto padasta plus leipäpöytä plus pääruoka lautasella plus jälkiruokakahvi pullan siivulla.

Nykyisestä lounasruuasta saa buffassa helposti koottua yli 1500kcal, kun lounaan pitäisi olla jotain 500kcal pintaan, jotta päivän ruuat on järkevästi pitkin päivää

(aamupala 400kcal, lounas 500kcal, välipala 200kcal, illallinen 700kcal ja illallinen 200kcal = 2000kcal, jos työ ei ole erityisen raskasta).

Välipala? Kaksi illallista???

Välipala on naurettavimpia keksintöjä mitä löytyy.Jotkut luulevat kuolevansa nälkään ilman tunnin välein syömistä.

70 luvun alkupuolella tarjottiin koulussa välipala, loppupuolella sen sai iltapäivisin silloin, kun koulu kesti neljään saakka, kuten meillä joskus yläasteella.

Olikohan tuo kuinka yleistä? Meillä ei ollut koskaan, tosin koulu loppuikin viimeistään kolmelta. Ruokailu tosin oli saattanut olla jo kello 11, eli kyllä rupesi jo olemaan nälkä, mutta ei mitään välipalaa silti saatu.

Meillä välipalat tuli kouluun muistaakseni peruskoulun myötä 1976 tai 1977. Sitä ennen keskikoulu oli yksityinen ja ruoka oli maksullista, eikä mitään välipaloja. Keskikoulu aikaan tuli usein myytyä ruokalippuja jos kouluruoka ei napannut ja sitten torilta ostamaan munkkeja. Se oli sitä teiniaikaa se.

Kävin peruskoulua 9-vuotiaasta eteenpäin, eikä meillä koskaan ollut välipaloja siellä.

Vai niin, mitäpä tuohon voisin muutakaan sanoa. Ei se silti sitä mihinkään muuta, että meillä sai. Ilmeisesti näissäkin sitten vielä kuntakohtaisia eroja.

Ilmeisesti oli kyse koulupäivän pituudesta ja ruokavälkän sijoittumisesta. Ihannetilanne lie ollut se, että välipaloja ei tarvitse jakaa, eli lukujärjestykset on saatu toimimaan niin, ettei ylipitkiä päiviä ole tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista ruokamäärää kuin nyt on, ei ollut tarjolla.

Oli. Kahvipöydät notkui herkkuja. Oli pullaa, kermakakkua, kinuskikakkua, kuivakakkua, erilaisia pipareita, jäätelöä. Ihan tavallisella sukulaisvierailulla.

Näin oli. Sukujuureni ovat Karjalasta ja siellä ei herkuista ollut pulaa. Ei myöskään ruoasta. Arkenakin oli joka sorttia pöydässä.

Jaa, Karjalassa ei sitten ollut pienituloisia ja evakoistakin tuli heti hyvin toimeentulevia ja pöydät notkuivat herkuista? Minulla on hieman toinen kuva asiasta sotien jälkeisen ajan historian tuntijana ja himolukijana.

En ole lainaamasi kirjoittaja, eikä ole tarvinut mitään lueskella, koska olen Karjalan evakon lapsi ja todella tiedän mitä köyhyys tarkoittaa, vaikka en sitä enää itse samassa mittakaavassa kokenut, kuin isäni ja pienviljelijä yksinhuoltajamummoni sähköttömässä ja viemärittömässä mökissään usean lapsensa kanssa miehensä kaaduttua talvisodassa.

Kuitenkin 70-luku oli jo ihan eri maailma, kuin 40- tai edes 50-luku. Meidän perhe oli tavallinen duunariperhe ja voin sanoa, että parhaiten minä olen syönyt juuri 70-luvulla ja herkkujakin oli enemmän kuin riittävästi. Mummolassakin vietin joka kesä ison osan kesälomastani ja sielläkin sai aina herkkuja ihan riittävästi, vaikka siis mummoni todella oikeasti köyhä olikin.

Mummoni oli loistava leipuri ja hänen karjalanpiirakkansa on edelleenkin ylivoimaisesti parhaita mitä olen koskaan syönyt ja niitä hän leipoi usein. Kyläkaupasta sitten haettiin mummon antamalla kolikolla karkkia hänen tekemien mustikkapiirakoiden korvapuustien ym herkkujen lisäksi. Ei siis ollut herkuista pulaa edes todella köyhällä evakkomummollani. Kotona taas sitten syötiin täysin normaalisti ja viikkorahoilla osteltiin karkkia jätskiä ja limukkaa aina kun sitä tuntui ja äiti leipoi ja teki monenlaisia herkkuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työssäkäyvien lounaat oli joku laiha keitto ja yksi leivänpala, ei alkupalasalaattipöytää oliiveilla ja juustoilla plus keitto padasta plus leipäpöytä plus pääruoka lautasella plus jälkiruokakahvi pullan siivulla.

Nykyisestä lounasruuasta saa buffassa helposti koottua yli 1500kcal, kun lounaan pitäisi olla jotain 500kcal pintaan, jotta päivän ruuat on järkevästi pitkin päivää

(aamupala 400kcal, lounas 500kcal, välipala 200kcal, illallinen 700kcal ja illallinen 200kcal = 2000kcal, jos työ ei ole erityisen raskasta).

Välipala? Kaksi illallista???

Välipala on naurettavimpia keksintöjä mitä löytyy.Jotkut luulevat kuolevansa nälkään ilman tunnin välein syömistä.

70 luvun alkupuolella tarjottiin koulussa välipala, loppupuolella sen sai iltapäivisin silloin, kun koulu kesti neljään saakka, kuten meillä joskus yläasteella.

Olikohan tuo kuinka yleistä? Meillä ei ollut koskaan, tosin koulu loppuikin viimeistään kolmelta. Ruokailu tosin oli saattanut olla jo kello 11, eli kyllä rupesi jo olemaan nälkä, mutta ei mitään välipalaa silti saatu.

Meillä välipalat tuli kouluun muistaakseni peruskoulun myötä 1976 tai 1977. Sitä ennen keskikoulu oli yksityinen ja ruoka oli maksullista, eikä mitään välipaloja. Keskikoulu aikaan tuli usein myytyä ruokalippuja jos kouluruoka ei napannut ja sitten torilta ostamaan munkkeja. Se oli sitä teiniaikaa se.

Kävin peruskoulua 9-vuotiaasta eteenpäin, eikä meillä koskaan ollut välipaloja siellä.

Vai niin, mitäpä tuohon voisin muutakaan sanoa. Ei se silti sitä mihinkään muuta, että meillä sai. Ilmeisesti näissäkin sitten vielä kuntakohtaisia eroja.

Ilmeisesti oli kyse koulupäivän pituudesta ja ruokavälkän sijoittumisesta. Ihannetilanne lie ollut se, että välipaloja ei tarvitse jakaa, eli lukujärjestykset on saatu toimimaan niin, ettei ylipitkiä päiviä ole tullut.

Niin no, eiköhän ne koulupäivät olleet suurinpiirtein saman mittaisia kaikkialla, koska kuitenkin kokonaistuntimäärät kaikilla samat. Miksi ihannetilanne olisi se, ettei välipaloja olisi tarvinut jakaa? Eihän se koulupäivän pituus suoraan kerro sitä, kuinka kauan oppilaalla meni siihen, kun hän seuraavan kerran sai jotain syötävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työssäkäyvien lounaat oli joku laiha keitto ja yksi leivänpala, ei alkupalasalaattipöytää oliiveilla ja juustoilla plus keitto padasta plus leipäpöytä plus pääruoka lautasella plus jälkiruokakahvi pullan siivulla.

Nykyisestä lounasruuasta saa buffassa helposti koottua yli 1500kcal, kun lounaan pitäisi olla jotain 500kcal pintaan, jotta päivän ruuat on järkevästi pitkin päivää

(aamupala 400kcal, lounas 500kcal, välipala 200kcal, illallinen 700kcal ja illallinen 200kcal = 2000kcal, jos työ ei ole erityisen raskasta).

Välipala? Kaksi illallista???

Välipala on naurettavimpia keksintöjä mitä löytyy.Jotkut luulevat kuolevansa nälkään ilman tunnin välein syömistä.

70 luvun alkupuolella tarjottiin koulussa välipala, loppupuolella sen sai iltapäivisin silloin, kun koulu kesti neljään saakka, kuten meillä joskus yläasteella.

Olikohan tuo kuinka yleistä? Meillä ei ollut koskaan, tosin koulu loppuikin viimeistään kolmelta. Ruokailu tosin oli saattanut olla jo kello 11, eli kyllä rupesi jo olemaan nälkä, mutta ei mitään välipalaa silti saatu.

Meillä välipalat tuli kouluun muistaakseni peruskoulun myötä 1976 tai 1977. Sitä ennen keskikoulu oli yksityinen ja ruoka oli maksullista, eikä mitään välipaloja. Keskikoulu aikaan tuli usein myytyä ruokalippuja jos kouluruoka ei napannut ja sitten torilta ostamaan munkkeja. Se oli sitä teiniaikaa se.

Kävin peruskoulua 9-vuotiaasta eteenpäin, eikä meillä koskaan ollut välipaloja siellä.

Vai niin, mitäpä tuohon voisin muutakaan sanoa. Ei se silti sitä mihinkään muuta, että meillä sai. Ilmeisesti näissäkin sitten vielä kuntakohtaisia eroja.

Ilmeisesti oli kyse koulupäivän pituudesta ja ruokavälkän sijoittumisesta. Ihannetilanne lie ollut se, että välipaloja ei tarvitse jakaa, eli lukujärjestykset on saatu toimimaan niin, ettei ylipitkiä päiviä ole tullut.

Niin no, eiköhän ne koulupäivät olleet suurinpiirtein saman mittaisia kaikkialla, koska kuitenkin kokonaistuntimäärät kaikilla samat. Miksi ihannetilanne olisi se, ettei välipaloja olisi tarvinut jakaa? Eihän se koulupäivän pituus suoraan kerro sitä, kuinka kauan oppilaalla meni siihen, kun hän seuraavan kerran sai jotain syötävää.

Tavatako sulle pitää? Jos koulu alkaa kasilta, ruoka on kympiltä ja koulu loppuu kolmelta, on se aika mahdoton yhtälö ilman välipalaa. Jos ruoka oli esim yhdeltätoista tai myöhemmin ja koulu loppui aiemmin, ei sitä välipalaa ollut. Meillä taisi olla yksi päivä viikossa, milloin tuo välipala saatiin. Toki joskus oli myös helkutin pitkiä päiviä, koska oli hyppytunteja välissä. Silloin tietenkin luuhattiin paikkakunnan ainoassa tavaratalossa karkki- ja meikkiostoksilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työssäkäyvien lounaat oli joku laiha keitto ja yksi leivänpala, ei alkupalasalaattipöytää oliiveilla ja juustoilla plus keitto padasta plus leipäpöytä plus pääruoka lautasella plus jälkiruokakahvi pullan siivulla.

Nykyisestä lounasruuasta saa buffassa helposti koottua yli 1500kcal, kun lounaan pitäisi olla jotain 500kcal pintaan, jotta päivän ruuat on järkevästi pitkin päivää

(aamupala 400kcal, lounas 500kcal, välipala 200kcal, illallinen 700kcal ja illallinen 200kcal = 2000kcal, jos työ ei ole erityisen raskasta).

Välipala? Kaksi illallista???

Välipala on naurettavimpia keksintöjä mitä löytyy.Jotkut luulevat kuolevansa nälkään ilman tunnin välein syömistä.

70 luvun alkupuolella tarjottiin koulussa välipala, loppupuolella sen sai iltapäivisin silloin, kun koulu kesti neljään saakka, kuten meillä joskus yläasteella.

Olikohan tuo kuinka yleistä? Meillä ei ollut koskaan, tosin koulu loppuikin viimeistään kolmelta. Ruokailu tosin oli saattanut olla jo kello 11, eli kyllä rupesi jo olemaan nälkä, mutta ei mitään välipalaa silti saatu.

Meillä välipalat tuli kouluun muistaakseni peruskoulun myötä 1976 tai 1977. Sitä ennen keskikoulu oli yksityinen ja ruoka oli maksullista, eikä mitään välipaloja. Keskikoulu aikaan tuli usein myytyä ruokalippuja jos kouluruoka ei napannut ja sitten torilta ostamaan munkkeja. Se oli sitä teiniaikaa se.

Kävin peruskoulua 9-vuotiaasta eteenpäin, eikä meillä koskaan ollut välipaloja siellä.

Vai niin, mitäpä tuohon voisin muutakaan sanoa. Ei se silti sitä mihinkään muuta, että meillä sai. Ilmeisesti näissäkin sitten vielä kuntakohtaisia eroja.

Ilmeisesti oli kyse koulupäivän pituudesta ja ruokavälkän sijoittumisesta. Ihannetilanne lie ollut se, että välipaloja ei tarvitse jakaa, eli lukujärjestykset on saatu toimimaan niin, ettei ylipitkiä päiviä ole tullut.

Niin no, eiköhän ne koulupäivät olleet suurinpiirtein saman mittaisia kaikkialla, koska kuitenkin kokonaistuntimäärät kaikilla samat. Miksi ihannetilanne olisi se, ettei välipaloja olisi tarvinut jakaa? Eihän se koulupäivän pituus suoraan kerro sitä, kuinka kauan oppilaalla meni siihen, kun hän seuraavan kerran sai jotain syötävää.

Tavatako sulle pitää? Jos koulu alkaa kasilta, ruoka on kympiltä ja koulu loppuu kolmelta, on se aika mahdoton yhtälö ilman välipalaa. Jos ruoka oli esim yhdeltätoista tai myöhemmin ja koulu loppui aiemmin, ei sitä välipalaa ollut. Meillä taisi olla yksi päivä viikossa, milloin tuo välipala saatiin. Toki joskus oli myös helkutin pitkiä päiviä, koska oli hyppytunteja välissä. Silloin tietenkin luuhattiin paikkakunnan ainoassa tavaratalossa karkki- ja meikkiostoksilla.

Tavata mitä??? Minä kysyin sinulta, että miksi ihanne tilanne olisi mielestäsi se, ettei välipalaa tarvinut jakaa ja sinä alat mussuttamaan ihan jotain muuta. Siis oliko teillä sitä välipalaa vai eikö ollut? Nyt kerroitkin, että teillä oli.

Sioissa oli vielä 1970-luvulla paljon läskiä, koska ne söivät silloin sellaista, mitä ihmiset tänä päivänä syövät. Nykyään teurassiolle ei enää syötetä paljon hiilihydraatteja esim. perunan yms. muodossa, koska ihmiset haluaa ostaa läskittömiä porsaankyljyksiä.

Silloin ei ollut ruokaa ja välipaloja saatavilla (myytävänä) joka paikassa. Pikaruokaa sai nakkikioskilta. Ei esim huoltoasemalta eikä kaupungeissa ollut ravintoloita joka talossa. Karkkeja, jäätelöä ja limsoja pidettiin herkkuina. Ei niitä ollut joka päivä. Välipaloja söivät lapset ei aikuiset. Ruokatavaroita ei myyty jättipakkauksissa. Ruoka oli kotiruokaa, jälkiruoka kuului ainakin meillä ateriaan.

Liikuttiin enemmän, myös aikuiset. Myös utheilua harrastettiin enemmän. Tupakointi oli tavallista. Siinä kuluu kaloreita. Alkoholia ei todellakaan juotu joka päivä. Nykyään juodaan aivan valtavat määrät olutta. Ei ihme jos lihoo.

Meilläainakin oli ruoka-ajat. Kolme kertaa päivässä syötiin kunnolla. Äiti laittoi leivinuunissa tai hellalla ruokaa ja viikonloppuisin leivottiin pullaa/kakkua/piirakoita jne sunnuntaiksi, jos vaikka vieraita tuli.

Ruoka oli hyvää. Esim jauheliha jauhettiin itse. Oli karjalanpaistia ja perunoita, lihakääryleitä ja perunamuussia, lihamureketta ja perunoita, laatikkoruokia, keittoja jne.

Ei naposteltu, korkeintaan iltakahvilla saatettiin ottaa vielä pala leipää. Aamuisin syötiin puuroa ja itsetehtyä marjakeittoa. Liikuttiin kokopäivä, ja kokoonnuttiin yhteen pöydän ääreen pari kertaa arkisin ja kolmesti viikonloppuisin. Eli ei naposteltu, liikuttiin ja noudatettiin ruoka-aikoja.

Olen sitä mieltä että jatkuva välipalojen syöminen on tärkeä syy lihomiseen. Harva tarvitsee iltapalaa, monella se vaikuttaa olevan laitettu ateria. Voi napata voileivän tai hedelmän jos on nälkä. Meillä juotiin lapsuudessani iltatee ja sen kanssa voileipä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla naiset eivät juurikaan tissutelleet. Monella oli suuri kynnys käydä edes Alkossa, eikä sieltä voinut muutenkaan ostaa määrättömästi tuotteita. Ne, jotka halusivat jotakin juoda, tyytyivät monesti keskariin ja ostivat vain muutaman pullon kerralla. Karkin syönnin lisäksi tissuttelu on se, mikä tuo rutkasti sitä lihottavaa piiloenergiaa.

Oli silloinkin alkoholismia aika paljon, riippumatta sukupuolesta.

Niitä nyt on ollut maailman sivu. Mutta tätä nykyajan ilmiötä, ostetaanpa siideri- tai lonkeropaketti jokaisella kauppakerralla sivistyneesti nautittavaksi, ei ollut. Jo yhden olutpullon tms päivässä ostanutta naista on jo katsottu kieroon ja ainakin pienemmillä paikkakunnilla huhumylly olisi ollut valmis. Alkotkin olivat vain palvelumyymälöitä, äkkiä siellä on joutunut puhutteluun, jos siellä on turhan usein käynyt.

Ennen Alkossa piti olla viinakortti. Ei sieltä saanut ostaa mielin määrin alkoholijuomia. Muistaakseni se poistui käytöstä joslus 60-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työssäkäyvien lounaat oli joku laiha keitto ja yksi leivänpala, ei alkupalasalaattipöytää oliiveilla ja juustoilla plus keitto padasta plus leipäpöytä plus pääruoka lautasella plus jälkiruokakahvi pullan siivulla.

Nykyisestä lounasruuasta saa buffassa helposti koottua yli 1500kcal, kun lounaan pitäisi olla jotain 500kcal pintaan, jotta päivän ruuat on järkevästi pitkin päivää

(aamupala 400kcal, lounas 500kcal, välipala 200kcal, illallinen 700kcal ja illallinen 200kcal = 2000kcal, jos työ ei ole erityisen raskasta).

Välipala? Kaksi illallista???

Välipala on naurettavimpia keksintöjä mitä löytyy.Jotkut luulevat kuolevansa nälkään ilman tunnin välein syömistä.

70 luvun alkupuolella tarjottiin koulussa välipala, loppupuolella sen sai iltapäivisin silloin, kun koulu kesti neljään saakka, kuten meillä joskus yläasteella.

Olikohan tuo kuinka yleistä? Meillä ei ollut koskaan, tosin koulu loppuikin viimeistään kolmelta. Ruokailu tosin oli saattanut olla jo kello 11, eli kyllä rupesi jo olemaan nälkä, mutta ei mitään välipalaa silti saatu.

Meillä välipalat tuli kouluun muistaakseni peruskoulun myötä 1976 tai 1977. Sitä ennen keskikoulu oli yksityinen ja ruoka oli maksullista, eikä mitään välipaloja. Keskikoulu aikaan tuli usein myytyä ruokalippuja jos kouluruoka ei napannut ja sitten torilta ostamaan munkkeja. Se oli sitä teiniaikaa se.

Kävin peruskoulua 9-vuotiaasta eteenpäin, eikä meillä koskaan ollut välipaloja siellä.

Vai niin, mitäpä tuohon voisin muutakaan sanoa. Ei se silti sitä mihinkään muuta, että meillä sai. Ilmeisesti näissäkin sitten vielä kuntakohtaisia eroja.

Ilmeisesti oli kyse koulupäivän pituudesta ja ruokavälkän sijoittumisesta. Ihannetilanne lie ollut se, että välipaloja ei tarvitse jakaa, eli lukujärjestykset on saatu toimimaan niin, ettei ylipitkiä päiviä ole tullut.

Niin no, eiköhän ne koulupäivät olleet suurinpiirtein saman mittaisia kaikkialla, koska kuitenkin kokonaistuntimäärät kaikilla samat. Miksi ihannetilanne olisi se, ettei välipaloja olisi tarvinut jakaa? Eihän se koulupäivän pituus suoraan kerro sitä, kuinka kauan oppilaalla meni siihen, kun hän seuraavan kerran sai jotain syötävää.

Tavatako sulle pitää? Jos koulu alkaa kasilta, ruoka on kympiltä ja koulu loppuu kolmelta, on se aika mahdoton yhtälö ilman välipalaa. Jos ruoka oli esim yhdeltätoista tai myöhemmin ja koulu loppui aiemmin, ei sitä välipalaa ollut. Meillä taisi olla yksi päivä viikossa, milloin tuo välipala saatiin. Toki joskus oli myös helkutin pitkiä päiviä, koska oli hyppytunteja välissä. Silloin tietenkin luuhattiin paikkakunnan ainoassa tavaratalossa karkki- ja meikkiostoksilla.

Tavata mitä??? Minä kysyin sinulta, että miksi ihanne tilanne olisi mielestäsi se, ettei välipalaa tarvinut jakaa ja sinä alat mussuttamaan ihan jotain muuta. Siis oliko teillä sitä välipalaa vai eikö ollut? Nyt kerroitkin, että teillä oli.

Ihanteellisen pituinen koulupäivä, jossa ruokavälkkä sattuu oikealle kohdalleen, ei energiavajetta koulupäivän lopussa. Ymmärrätkö? Eli näissä kouluissa, joissa välipalaa ei ole annettu, on onnistuttu tekemään sopivat lukujärjestykset. Isoissa kouluissa siihen ei välttämättä olla pystytty. Jos joku tässä mustuttaa, se olet sinä.

Kaksi eroa

1) Hyötyliikunta.

1970-luvulla liikuttiin joka päivä valtavasti enemmän kuin nykyään. Lapset leikkivät joka päivä tuntikausia pihalla ja metsissä sekä uskalsivat liikkua pyörillä uimarannoille ja kentälle potkimaan palloa (talvella lätkää) eikä kenellekään soitettu vaikka olisi ollut puhelin käytössä kun aina mentiin ovelta hakemaan. Aikuiset puolestaan kävivät marjametsissä, tekivät pihatöitä sekä remontteja kun ihmiset asuivat vielä ihmisasunnoissa eikä kaikkia hillottu pieneen koppiin muutaman kasvukeskuksen elementtislummiin.

Lisäksi 1970-luvulla harrastettiin valtavasti ihan ei-kilpailullista urheilua. Nykyään urheilu on kasvukeskuksissa julmetun kallista, vähintään SM-tasolla kilpailevaa seuratoimintaa jota pieni osa nuorista harrastaa seisemän päivää viikossa ja loput istuvat pleikan ääressä katsomassa netflixiä.

2) Roskaruoka.

1970-luvun alussa koko Suomessa oli kaksi pizzeriaa eikä ensimmäistäkään amerikkalaista hampurilaisketjua nähty kuin 1980-luvulla. Jossain suurimmissa kaupungeissa saattoi 1970-luvun lopussa olla jo kiinalainen ravintola tai pizzeria joissa käytiin suunnilleen yhtä usein kuin oikeassa hienommassa ravintolassakin. Nakkikopista toki ostetiin lihis tai nakkisämpylä silloin tällöin mutta ruoka oli ruokaa ja roska roskaa.

Sipsejä, jäätelöä, karkkia ja limpparia ei vedetty arkena kilo/litratolkulla toisin kuin nykyään kun nuorten ruokaympyrä muistuttaa tarjoilua jollaisen äiti järjesti minulle kaverisynttäreille.

Myös alkoholi kuuluu yllättäen listalle. Perjantaina korkattiin kossupullo ja vedettiin umpikännit. Viikonloppu podettiin krapulaa. Kukaan ei tissutellut pitkin viikkoa joka ilta viinilasi tai olutpullo kourassa puhumattakaan siidereistä ja vastaavista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työssäkäyvien lounaat oli joku laiha keitto ja yksi leivänpala, ei alkupalasalaattipöytää oliiveilla ja juustoilla plus keitto padasta plus leipäpöytä plus pääruoka lautasella plus jälkiruokakahvi pullan siivulla.

Nykyisestä lounasruuasta saa buffassa helposti koottua yli 1500kcal, kun lounaan pitäisi olla jotain 500kcal pintaan, jotta päivän ruuat on järkevästi pitkin päivää

(aamupala 400kcal, lounas 500kcal, välipala 200kcal, illallinen 700kcal ja illallinen 200kcal = 2000kcal, jos työ ei ole erityisen raskasta).

Välipala? Kaksi illallista???

Välipala on naurettavimpia keksintöjä mitä löytyy.Jotkut luulevat kuolevansa nälkään ilman tunnin välein syömistä.

70 luvun alkupuolella tarjottiin koulussa välipala, loppupuolella sen sai iltapäivisin silloin, kun koulu kesti neljään saakka, kuten meillä joskus yläasteella.

Olikohan tuo kuinka yleistä? Meillä ei ollut koskaan, tosin koulu loppuikin viimeistään kolmelta. Ruokailu tosin oli saattanut olla jo kello 11, eli kyllä rupesi jo olemaan nälkä, mutta ei mitään välipalaa silti saatu.

Tuo ala-asteen välipala saatiin varmaan muutamana vuonna, en niin tarkkaan muista. Joskus se oli pillikaakaopurkki, se jäi jostain syystä parhaiten mieleen, joskus oli hedelmä, joskus varmaan näkkäriä ja juustoa. Yläasteella noita neljän päiviä oli joskus valinnaisaineiden takia. Neljän rinnakkaisluokan takia ne sijoittui joskus noin. Yläasteella se oli jotenkin runsaampi, sai maitoa, näkkäriä ja jotain muutakin, kuten hedelmiä tai juurespaloja. Joskus oli karjalanpiirakoita. Välipalaa sai varmaan kahden tai kolmen välkällä

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työssäkäyvien lounaat oli joku laiha keitto ja yksi leivänpala, ei alkupalasalaattipöytää oliiveilla ja juustoilla plus keitto padasta plus leipäpöytä plus pääruoka lautasella plus jälkiruokakahvi pullan siivulla.

Nykyisestä lounasruuasta saa buffassa helposti koottua yli 1500kcal, kun lounaan pitäisi olla jotain 500kcal pintaan, jotta päivän ruuat on järkevästi pitkin päivää

(aamupala 400kcal, lounas 500kcal, välipala 200kcal, illallinen 700kcal ja illallinen 200kcal = 2000kcal, jos työ ei ole erityisen raskasta).

Välipala? Kaksi illallista???

Välipala on naurettavimpia keksintöjä mitä löytyy.Jotkut luulevat kuolevansa nälkään ilman tunnin välein syömistä.

70 luvun alkupuolella tarjottiin koulussa välipala, loppupuolella sen sai iltapäivisin silloin, kun koulu kesti neljään saakka, kuten meillä joskus yläasteella.

Olikohan tuo kuinka yleistä? Meillä ei ollut koskaan, tosin koulu loppuikin viimeistään kolmelta. Ruokailu tosin oli saattanut olla jo kello 11, eli kyllä rupesi jo olemaan nälkä, mutta ei mitään välipalaa silti saatu.

Tuo ala-asteen välipala saatiin varmaan muutamana vuonna, en niin tarkkaan muista. Joskus se oli pillikaakaopurkki, se jäi jostain syystä parhaiten mieleen, joskus oli hedelmä, joskus varmaan näkkäriä ja juustoa. Yläasteella noita neljän päiviä oli joskus valinnaisaineiden takia. Neljän rinnakkaisluokan takia ne sijoittui joskus noin. Yläasteella se oli jotenkin runsaampi, sai maitoa, näkkäriä ja jotain muutakin, kuten hedelmiä tai juurespaloja. Joskus oli karjalanpiirakoita. Välipalaa sai varmaan kahden tai kolmen välkällä

Ainakin meidän koulussa sen täytyi olla kahden välkällä, koska meillä ei koskaan ollut keskikoulu/yläasteella neljään asti koulua, vaan koulu päättyi viimeistään kolmelta. Välipalat muista oikein hyvin. Lanttu-, tai porkkannapala ei jaksanut napata. Juustopatukka oli ok samoin hedelmät ja se parin desin mehupurkki. Karjalanpiirakka en muista meillä olleen.

Ei ollut somea ja siihen liittyviä huonommuudentunteita, syömishäiriöt myös pienemmässä mittakaavassa populaatiossa, kun ei vertailtu samoilla tavoin itseä muihin. Elämässä oli muutakin kuin netti/puhelin/TV. Karkit ja limut olivat kalliimpia kuin normaali ruoka, ja kun taustalla oli vielä vanhempien kautta "pula-ajan"/sodan aikana eläneiden ruokailutottumuksia, herkut olivat vain satunnaisiin "juhlahetkiin". Nyt kaikki hyvä on liian arkipäiväistä nuorille. Ei ollut makeutusaineita ylläpitämään makeannälkää jne.