Miksi 70-luvulla ihmiset olivat niin hoikkia? Näkivätkö ne nälkää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nähty nälkää, mutta joka päivä ei ollut makean herkun päivä vaan tehtiin itse ja syötiin kunnon ruokaa.

Kävely joka paikkaan oli oletus. Polkupyörä oli tosi hyvä juttu.

Mulla oli vakkarina joka päivä kun tulin koulusta, iso lasi maitoa ja kaksi valtavan paksua pullasiivua (melkein puoli pitkoa) äidin leipomaa pullaa ja korkkaria lukemaan. Koulussa oli oma kioski josta ostettiin limpparia ja melliä, ellei menty koulun viereiseltä torilta ostamaan herkumunkkeja.

Minä ainakin vetelin herkkuja varmaan joka päivä, mutta kun se kulutus oli niin valtavaa, niin olin langanlaiha. Kaikkialle liikuttiin joko kävellen tai jalan. Kesät meni umarannalla kaikenlaista touhuten (pallopelit uiminen jne).  Harrastin aktiivisesti useampaa urheilulajia ja siihen päälle vielä kaikki pihapelit ym muut touhuamiset. Valveillaolo oli kertakaikkiaan jatkuvaa liikkumista. Paikallaan oltiin vain koulutunneilla, paitsi tietysti liikuntatunneilla.

Se mikä 70-luvun lapsen/nuoren erottaa tämän päivän ikätovereistaan on liikkuminen, eli nykyajan lapsilla ja nuorilla liikkumattomuus. Jos liikut todella paljon, niin voit syödä lihomatta lähes mitä tahansa.

Et voi syödä mitä tahansa, kun on kyse nykyisestä keinotekoisesta ruoasta. Siinä on yksi ylipainoilmiön perussyy.

Vierailija kirjoitti:

Riitta Väisänen oli kauneusihanne. Ja Anne Pohtamo, Johanna Raunio ja Armi Aavikko.

Suomalaiset naiset oli 70-luvulla jostain syystä ihan rotunaisia kansainväliselläkin asteikolla.

Totta. Muitakin oli kuin em. Lola taisi olla viimeinen hyvin pärjännyt missi kv areenoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla kaupoissa ei ollut kaloripitoisia houkutuksia kuten sipsejä, karkkeja ym. Oli vain leipää, sokeria, suolaa, lihaa ja tupakkaa myynnissä.

Asiantuntijat äänessä. Kyllä 1971 oli jo Taffelin sipsit myynnissä. Pistä vaikka kuvahakuun "taffel 1971". Karkkeja paljonkin. Ei silloin ihan millään kivikaudella eletty.

Useimmilla ei ollut varaa ostella turhuuksia. Palkat melko pieniä ja asuntolainan korot korkeita. Jos onnistui saamaan lainaa, sillä ne olivat kiven takana. Tottakai joskus on ostettu herkkuja, mutta harvemmin kuin nyt ja pienempiä pakkauksia. Muistan syöneeni Taffelin sipsejä lapseni kanssa. Äitini lähetti niitä ulkomaille, jossa asuin. Ne olivat harvinaista herkkua. Asuinmaan herkkuja myös ostettiin harvemmin, koska rahat olivat vähissä.

Korjataanpa pari asiavirhettä jotka toistuvat niin monessa viestissä.

1) TV. Kyllä 1970-luvulla TV:stä tuli jopa lapsia ja nuoria kiinnostavaa ohjelmaa. Mutta kun sitä tuli viikossa yhtä monta tuntia kuin nykyään tuijotetaan Netfluxiä yhdessä illassa.

2) Internet, tiktok, some jne. 1970-luvulla oli sarjiksia ja kirjoja joiden lukemisen internetin tuijottaminen on tappanut lähes kokonaan mutta nettiin käytetään tänään monta kertaa enemmän aikaa kuin lukemiseen 1970-luvulla.

3) Perunalastut, lipparit, karkit jne. Perunalastuja oli 1970-luvulla mutta niitä ostettiin korkeintaan pussi viikonlopuksi ja lomalla litran pullo limpparia uimarannalle. Nyt energiajuomaa vedetään litratolkulla arkena ja säkin kokoinen sipsipussi katoaa illalla netflix-maratooniin. Sama koskee jätskiä ja karkkia.

4) Pikaruoka. Nykyisen kaltaista arjen ruokaympyrän täyttävää rasvassa uivaa pizza/hampurilais/etnomättöä ei yksinkertaisesti ollut olemassa. Lihis tai hodari haettiin nakkikopista silloin tällöin mutta sillä ei korvattu mitään ruokailua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työssäkäyvien lounaat oli joku laiha keitto ja yksi leivänpala, ei alkupalasalaattipöytää oliiveilla ja juustoilla plus keitto padasta plus leipäpöytä plus pääruoka lautasella plus jälkiruokakahvi pullan siivulla.

Nykyisestä lounasruuasta saa buffassa helposti koottua yli 1500kcal, kun lounaan pitäisi olla jotain 500kcal pintaan, jotta päivän ruuat on järkevästi pitkin päivää

(aamupala 400kcal, lounas 500kcal, välipala 200kcal, illallinen 700kcal ja illallinen 200kcal = 2000kcal, jos työ ei ole erityisen raskasta).

Välipala? Kaksi illallista???

Välipala on naurettavimpia keksintöjä mitä löytyy.Jotkut luulevat kuolevansa nälkään ilman tunnin välein syömistä.

Uskon, että kahdesta illallisesta puhunut kirjoittaja tarkoitti illallisella sitä lämmintä ruokaa, joka syödään,kun tullaan töistä kotiin. Toinen illallinen lienee illalla syöty vähäinen iltapala.

Vierailija kirjoitti:

Ruoka oli niin pahaa. Perunaa ja ruskeaa kastiketta. Mausteena maustepippuri.

Minusta maustepippuri on ok. Se oli yleisesti käytetty mauste Suomessa. En tiedä missä vaiheessa mustapippuri tunkeutui laajalti ruuanvalmistukseen. Joskus ruokaohjeissa lukee vain pippuri ja miten voi tietää mitä pippurityyppiä siinä tarkoitetaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikuntaa tuli arjessa enemmän. Kaupoissa ei ollut saatavilla karkkia/sipsiä/leivonnaisia/valmisruokia tällaisia määriä ja valikoimaa kuin nyt

Jap. Ei ollut niitä välipaloja kuten nyt.

Jos ajatellaan mitenkä syöminen on muuttunut siitä ajasta niin välipalat, jatkuvat välipalat, ettei vaan tule nälkä -)))! Muistelen että silloin syötiin ruoka-aikaan ja eipä siinä ollut mitään pitsan puolikasta jos nälätti välissä. Huomaa et jugurtit alkoivat tulla juuri silloin. Ja nyt sitten kaupassa jugurttihyllyä 15 METRIÄ. Ei maitookaan ollut kuin sitä punaista ja kurria? Vieläkö kurria edes löytyy?

Kurri = rasvaton maito

Kurri taisi tulla kauppoihin vasta 70-luvun puolivälissä. Yleensä kulutusmaidon lisäksi oli myynnissä kevytmaitoa eli sinistä. Sekin taisi yleistyä vasta 70-luvun alussa.

Kurria myytiin ainakin minun silloisessa kotikaupungissani ainakin jo 60-luvun puolivälissä, kevytmaitoa en silloin muista olleen lainkaan. Piimää oli myös. Tuota ennen ostettiin irtomaitoa maitokaupasta omaan astiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kakkis kirjoitti:

Silloin ei ollut ultraprosessoitua ruokaa.

Raaka-aineet olivat puhtaita. Niitä ei oltu sörkitty millään.

Ihmiset alkoivat lihoa kun elintarviketeollisuus rupesi tunkemaan elintarvikkeisiin jauhoja ja sokeria ruoan hinnan alentamiseksi.

varmaan ne vaikuttivat. Mutta enemmänkin niin, että elintarvikkeisiin alettiin tukea sinne kuulumattomia keinotekoisia aineita. Usein ne olivat jotakin, mitä jäi yli jonkin muun asian valmistuksesta. Keksittiin, että pannaan näitä aineita ruokaan, koska ihmisten on pakko ostaa ruokaa ja samalla saamme näistä rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikuntaa tuli arjessa enemmän. Kaupoissa ei ollut saatavilla karkkia/sipsiä/leivonnaisia/valmisruokia tällaisia määriä ja valikoimaa kuin nyt

Jap. Ei ollut niitä välipaloja kuten nyt.

Jos ajatellaan mitenkä syöminen on muuttunut siitä ajasta niin välipalat, jatkuvat välipalat, ettei vaan tule nälkä -)))! Muistelen että silloin syötiin ruoka-aikaan ja eipä siinä ollut mitään pitsan puolikasta jos nälätti välissä. Huomaa et jugurtit alkoivat tulla juuri silloin. Ja nyt sitten kaupassa jugurttihyllyä 15 METRIÄ. Ei maitookaan ollut kuin sitä punaista ja kurria? Vieläkö kurria edes löytyy?

Kurri = rasvaton maito

Kurri taisi tulla kauppoihin vasta 70-luvun puolivälissä. Yleensä kulutusmaidon lisäksi oli myynnissä kevytmaitoa eli sinistä. Sekin taisi yleistyä vasta 70-luvun alussa.

Kurria myytiin ainakin minun silloisessa kotikaupungissani ainakin jo 60-luvun puolivälissä, kevytmaitoa en silloin muista olleen lainkaan. Piimää oli myös. Tuota ennen ostettiin irtomaitoa maitokaupasta omaan astiaan.

Maitopusseissa taisi olla vain punaista ja sinistä maitoa. Ettet vaan sotke sinistä maitoa kurriksi? Jotkut kulutusmaitoon tottuneet ihmiset irvailivat kevytmaitoakin eli sinistä maitoa kurriksi.

Olin silloin hoikka ja näin todellakin nälkää, koska lähdin todella nuorena kotoa ja palkka oli erittäin pieni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikuntaa tuli arjessa enemmän. Kaupoissa ei ollut saatavilla karkkia/sipsiä/leivonnaisia/valmisruokia tällaisia määriä ja valikoimaa kuin nyt

Jap. Ei ollut niitä välipaloja kuten nyt.

Jos ajatellaan mitenkä syöminen on muuttunut siitä ajasta niin välipalat, jatkuvat välipalat, ettei vaan tule nälkä -)))! Muistelen että silloin syötiin ruoka-aikaan ja eipä siinä ollut mitään pitsan puolikasta jos nälätti välissä. Huomaa et jugurtit alkoivat tulla juuri silloin. Ja nyt sitten kaupassa jugurttihyllyä 15 METRIÄ. Ei maitookaan ollut kuin sitä punaista ja kurria? Vieläkö kurria edes löytyy?

Kurri = rasvaton maito

Kurri taisi tulla kauppoihin vasta 70-luvun puolivälissä. Yleensä kulutusmaidon lisäksi oli myynnissä kevytmaitoa eli sinistä. Sekin taisi yleistyä vasta 70-luvun alussa.

Kurria myytiin ainakin minun silloisessa kotikaupungissani ainakin jo 60-luvun puolivälissä, kevytmaitoa en silloin muista olleen lainkaan. Piimää oli myös. Tuota ennen ostettiin irtomaitoa maitokaupasta omaan astiaan.

Maitopusseissa taisi olla vain punaista ja sinistä maitoa. Ettet vaan sotke sinistä maitoa kurriksi? Jotkut kulutusmaitoon tottuneet ihmiset irvailivat kevytmaitoakin eli sinistä maitoa kurriksi.

En sotke. Minun silloisella asuinpaikkakunnallani ei edes koskaan myyty maitoa pusseissa, sukuloidessa muualla tuli niihinkin tutustuttua. Maitoa myytiin aina pahvipurkeissa, milloin minkäkin mallisessa, alkuun litran kolmiotetroissa 60-luvun puolella. Useimmille tuo on ihan outo juttu, mitä eivät ole koskaan nähneet.

Vierailija kirjoitti:

Aikuiset ihmiset pääosin tosi hoikkia 70-luvulla...

Eikö silloin ollut ruokaa tarpeeksi?

Ruokaa oli vähemmän. Se oli suhteellisesti kalliimpaa kuin nykyisin, eikä tarjonta ollut niin monipuolista.

Meillä ei oltu mitään köyhiä edes, mutta silti jotain vaikka lihapullia ei saanut syödä mielin määrin, vaan niitä oli määräannos ja enempää ei saanut. Jos jäi nälkä niin perunaa ja leipää sai kyllä syödä minkä halusi. Hedelmät olivat kalliita, niitä sai yhden päivässä, ei enempää.

Jäätelö oli harvinaista herkkua, sitä ostettiin puolen litran paketti ja jaettiin neljään yhtä isoon osaan (meitä oli vanhemmat ja kaksi lasta). Kioskeissa oli luukku jolta ostokset tehtiin, ei kävelty sisään. Siinä luukun edessä sisäpuolella oli irtokarkkilaatikot, ja tarkkaan harkittiin, kuinka monta minkäkinlaista on varaa ostaa. Ei puhettakaan, että olisi lapettu kauhakaupalla pussillinen täyteen, kuten nykyään tehdään kaupan irtokarkkihyllyllä. Sellaisia ei siihen aikaan ollutkaan.

Lisäksi useampi teki ruumiillista työtä kuin nykyään. Ei ollut nettiä jossa roikkua illat pitkät, ei mitään tietokonepelejä, eikä telkkaristakaan tullut paljon ohjelmaa. Lapset leikki ulkona.

Mutta kyllä silloin lihaviakin ihmisiä oli. Muistan muutaman opettajan ja pari luokkakaveria, vanhempieni työkavereita, setäni.

Vierailija kirjoitti:

Amerikkalaiset on maailman lihavin kansakunta. Heidän hypermarkettinsa on olleet täynnä erittäin epäterveellisiä ja lihottavia elintarvikkeita jo 70-luvulta lähtien. Huonolaatuisia rasvoja, paljon sokeria ja suolaa sisältäviä tuotteita, ja juomana tietenkin kokis. Tämä tyyli rantautui vähitellen Suomeenkin ja tulos on nähtävissä kaduilla. Suomalainen erityispiirre on lisäksi älytön irtokarkkien mässytys, jota ei ainakaan Euroopassa esinny juuri ollenkaan.

Karkeista sen verran, että pitäähän suomalaisten saada lohduttautua edes jollakin. Iso kansanosa on pienituloisia, työstä saatu palkka on heikko ja eläkekkeelle jäätyä heidän toimeentulonsa laskee tuntuvasti. Olen joskuskuullut  teoriasta, jonka mukaan amerikkalaisten ylipaino voi johtua maissisiirapista. Kun sitä alettiin laittaa elintarvikkeisiin, kansan ylipaino lisääntyi  nopeasti. Toki siellä vaikuttaa sekin, että ei voi kävellä moniin paikkoihin, jos ei ole jalkakäytäviä eikä kävelyteitä.

Silloin ei myöskään ollut kehopositiivisia ihannoimassa ylipainoa vaan läski oli läski - sosiaalinen paine.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin lapsi 70-luvulla. Herkkuja syötiin tuolloin selkeästi vähemmän kuin nykyään. Ei ollut viikoittaista karkkipäivää, vaan karkkia oli synttäreillä ja vastaavissa yleensä tarjolla. Samoin jäätelö, se oli juhlapäivän herkku. Sipsejä en muista että niitä vielä silloin olisi syöty. Ruoka oli yksinkertaisempaa. Meillä oli usein perunaa ja ruskeaa kastiketta ilman lihaa tai lihavalmistetta. Lauantaisin oli kokonaisena paistettua uunikanaa. Pikaruokapaikkoja ei vielä ollut, grillilläkään ei käyty kuin ehkä kerran vuodessa. Lapset liikkuivat kävellen tai pyörällä paljon, kouluun ei autolla kuskattu.

Karkkia syötiin kyllä muulloin, mutta satunnaisesti ja vähän kerralla. Käytiin kioskilta pennin nallekarkkeja tai viiden pennin tikkareita tai lakupötköjä, joskus harvoin 20 pennin karkkiaskeja. Myöhemmin uimahallissa käydessä ostettiin sitten Suukko, niitä myytiin lipunmyynnissä ja kaapin avainta palauttaessa ostettiin herkkuja.

Minä olin 70-luvulla ala-astelainen eikä ollut omaa rahaa käydä karkkiostoksilla. 80-luvulla sen sijaan haettiin kaupasta karkkia, mutta oli just noin, että kerralla syötiin vähän, esim markalla merkkareita, mikä tarkoitti 10 kappaletta. Uimahallissa tosiaan kuului asiaan ostaa Suukko, mistähän sekin johtui :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amerikkalaiset on maailman lihavin kansakunta. Heidän hypermarkettinsa on olleet täynnä erittäin epäterveellisiä ja lihottavia elintarvikkeita jo 70-luvulta lähtien. Huonolaatuisia rasvoja, paljon sokeria ja suolaa sisältäviä tuotteita, ja juomana tietenkin kokis. Tämä tyyli rantautui vähitellen Suomeenkin ja tulos on nähtävissä kaduilla. Suomalainen erityispiirre on lisäksi älytön irtokarkkien mässytys, jota ei ainakaan Euroopassa esinny juuri ollenkaan.

Karkeista sen verran, että pitäähän suomalaisten saada lohduttautua edes jollakin. Iso kansanosa on pienituloisia, työstä saatu palkka on heikko ja eläkekkeelle jäätyä heidän toimeentulonsa laskee tuntuvasti. Olen joskuskuullut  teoriasta, jonka mukaan amerikkalaisten ylipaino voi johtua maissisiirapista. Kun sitä alettiin laittaa elintarvikkeisiin, kansan ylipaino lisääntyi  nopeasti. Toki siellä vaikuttaa sekin, että ei voi kävellä moniin paikkoihin, jos ei ole jalkakäytäviä eikä kävelyteitä.

Katsoin taannoin yhden dokkarin ylipainosta ja diabeteksen yleistymisestä. Oli mielenkiintoinen pointti, että Yhdysvallat teki ydinkokeita Marshall-saarten lähistöllä joskus 50-luvulla ja sen seurauksena niiden vesialueiden kalasta tuli syömäkelvotonta. Hyvityksenä Yhdysvallat antoi ruoka-apua Marshall-saarille ja asukkaiden alun perin terveellinen, kalapainotteinen ruokavalio muuttui radikaalisti. Tuo ruoka-apu oli pääasiassa erilaisia säilykkeitä. Kuinka ollakaan, ylipaino ja diabetes yleistyivät räjähdysmäisesti ja nykyään siellä on diabetestä väkilukuun suhteutettuna ihan maailman huippua. Oliko sitten syynä se maissisiirappi vai mikä, mutta järkyttävät seuraukset.

Kaikki edellamainitut syyt todellakin,  mutta uskon myos etta ennen vanhaan nukuttiin enemman.  Ei ollut alypuhelimia,  tabletteja,  netflixeja ja telkkarissakaan ei niin montaa kanavaa ollut.  Ei sita kirjaa jaksanut lukea tihrustaa yomyohaan asti, eika muutakaan tekemista ollut. Ihmiset vetaytyivat maaten aikaisemmin ja saivat keskimaarin enemman unta.  On tutkittu etta unen puute lisaa kortisolin tuotantoa ja sekoittaa kehoa,  mika entisestaan lisaa makeanhimoa ja taipumusta epaterveellisiin tapoihin.

Tama lisattyna jo valmiiksi epaterveelliseen lansimaiseen ruokavalioon ja avot.

Voi jesus taas kuinka typerä kysymys. 

Olisikojan isompi ongelma nykyään, että lähetit tuo ovelle kaikkea rasvamättöä. Tilaajan tarvii kävellä sohvalta ovelle ja takaisin. 

Ruoka on nykyään paljon epäterveellisempää ja sitä on paljon helpommin saatavilla. Lisäksi kaikki hyötyliikunta on ihan minimissään. Pikku pallerot liikkuu joka paikkaan sähköpotkulaidoilla, jottei vaan kuluta yhtään ylimääräistä.

Vierailija kirjoitti:

Silloin ei myöskään ollut kehopositiivisia ihannoimassa ylipainoa vaan läski oli läski - sosiaalinen paine.

Nykyään tuntuu olevan tapana oikein korostaa sitä sairaaloista ylipainoisuuttaan. Michelin ukko -lookki on muodissa. Mitä enemmän tursuaa sen parempi. 

Sillä lailla kyllä nälkä, että aina ennen ruoka-aikaa oli kova nälkä. Ja mitään ei syöty ruoka-aikojen välissä. Monesti jäi iltapalat ja välipalat väliin kun oltiin kavereiden kanssa, ja aamupalaa en muosta syöneeni, kun aina vaan juoksin suoraan sängystä kouluun.