Miksi 70-luvulla ihmiset olivat niin hoikkia? Näkivätkö ne nälkää?

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä että jatkuva välipalojen syöminen on tärkeä syy lihomiseen. Harva tarvitsee iltapalaa, monella se vaikuttaa olevan laitettu ateria. Voi napata voileivän tai hedelmän jos on nälkä. Meillä juotiin lapsuudessani iltatee ja sen kanssa voileipä.

Riippuu ihan ihmisestä ja muista päivän syömisistä. Kaikki ihmiset jotka minä tunnen kyllä syövät ja tarvitsevat iltapalan. Itse en saa lainkaan nukuttua, jos en syö iltapalaa. Ei oikein voi sanoa, että harva tarvitsee iltapalan.

70-luvulla piti liikkua ja kulkea saadakseen ne asiat hoidettua, mitkä nykyään hoituu näpyttelemällä. Pankkiin, postiin, lippuluukulle, toimistoihin piti mennä käymään. Googlettamisen sijaan tietoja hakiessa piti käydä kirjastossa etsimässä sopivaa tietolähdettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin näkivät nälkää mutta ruoka oli vielä vaatimatonta, yksinkertaista ja yksipuolista. Perunaa ja läskisoosia, ruisleipää, puuroa. Eli ruokia joita ei huvita syödä paljoa.

Tämä suomalaisten kansallisruokana joka paikassa mainittu läskisoosi minua jaksaa hämmästyttää. En tiedä koskaan syöneeni tai edes nähneeni sellaista. Mitä se on? Olen syntynyt vuonna 1968 ja elänyt niin maalla kuin kaupungissa äärimmäisen tavanomaisissa oloissa.

Sian kylkestä leikeltyjä sormenpään kokoisia lihan palasia, missä on rasvaa mukana. Ne kärtsätään pannussa, lisätään jauhoja ruskistumaan ja lisätään lopuksi vesi. Maustetaan suolalla ja pippurilla. Lihaa ruskeassa kastikkeessa.

Läskisoosia kutsuttiin kai viralliesti sianlihakastikkeeksi. Voin hyvin kuvitella, että esim. jos kouluruokailussa ruoan nimenä olisi ollut läskisoosi, niin olisi monelta jäänyt syömättä. Sianlihakastike kuulostaa vähemmän lihottavalta ja juntilta :-D

Ei enää voi lapsia läskisoosilla pelotella. Pyysin syömään, kysyivät mitä ruokaa. Läskisoosia. Vastaus oli: ihanaa me tullaan heti! Tästä on kyllä parikyt vuotta . Ruokailemassa oli omien lasten lisäksi pari serkkuakin. Mutta omassa lapsuudessani ruoka ei ollut kovin maukasta, nälkäänsä kyllä söi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No joku porsaankyljykset tai kanankoivat/rinta oli meillä ainakin vain sunnuntairuokaa. Ja aina kaveriksi perunaa ja kastiketta.

Arkisin syötiin keittoja, perunaa ja joku simppeli kastike, harvoin lihaa. Meilläkin oli vain yksi raskaampi ateria päivässä, ei kahta. Iltaisin syötiin pari palaa ranskanleipää ja viipale lauantaimakkaraa päälle. Juustoakaan meillä ei usein ollut. Ruokajuomana vesi.

Viikonloppuisin oli monesti keksejä kahvilla, mutta siis sai ottaa yhden.

Me syötiin tosi paljon lihaa, kun isä oli metsästäjä ja kalastaja. Siis kaikenlaista riistaa oli pakastearkut täynnä ja kalat siihen päälle. Nyt miettii, että nuoruudessa tuli kyllä syötyä melkoista gourmeruokaa. Nyt ei olisi varaa mennä syömään samoja ruokia ravintolaan. Sitten kun herkuteltiin, syötiin paljon marjoja ja jonkin verran jäätelöä vaan. 

Että ruokaa voi pakastaa, edellyttää se sitä että omistaa pakastimen. Ainakaan -70 luvun alkupuolella pakastimet olivat vielä varsin harvinaisia. Ruuan säilöminen tehtiin muilla tavoin. Muistelen että meille ensimmäinen pakastin tuli -70 ja -80 lukujen taitteessa. Voi hyvinkin olla vasta -80 luvulla.

Maaseudulla sähkötkin tulivat varsinkin syrjäisille seuduille vasta -60 luvulla.

Olin 68-69 kodinkoneita myymässä ja kyllä pakastearkkuja myytiin aika paljon.

Itsekin ostin, heti, kun sain asunnon, jossa oli tilaa v 71.

Kuviakin minulla on sieltä myymälästä.🤓

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka paikkaan ei menty autolla, ihmiset saivat myös enemmän hyöytyliikuntaa.

Jep kodinkoneitakaan ei ollut samalla tavalla kuin nykyään joten siinäkin paloi kalorit kun teki kaiken itse. 

Perustin kodin 71 ja ainoa kodinkone, jota ei mulla ollut, oli tiskikone. Sekin puuttui vain siksi, että asuntoon ei saanut sille tilaa.

Olen silti ollut hoikka koko ikäni. BMI 19-21.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruuat eivät ylipäänsä olleet niin maukkaita kuin nykyisin. Syötiin vain kovaan nälkään sen verran että se lähti. Kouluruuatkin olivat aika karmeita, että yleensä tyydyttiin pelkkään näkkileipään.

Ja tietenkin ei ollut nettiä peleineen sekä tv:ssä yksi kanava surkeine ohjelmineen, mikä ei houkuttanut sisällä nyhjöttämiseen. Lapset liikkuivat ja urheilivat  enemmän. Pitkätkin koulumatkat tehtiin jalan tai hiihtäen

Meillä oli ainakin hyvää ruokaa niin kotona kuin koulussa. Kouluruuat ei ollut mitään lämmitettyjä eineksiä kuten nykyään, vaan alusta loppuun asti oman koulun keittolassa tehtyjä.

Tämä on vaihdellut, ja vaihtelee varmaan edelleen, paikkakunnan ja esim. koulun koon suhteen. Meillä oli aika karmeat sapuskat; ainoastaan hernekeitto, makaronilaatikko, pinaattiletut (jotka olivat kyllä eineksiä) ja ehkä kanaviillokki menivät mukisematta alas, muuten oli kyllä tuskaa jäystää niitä sitkeitä tillilihoja ja nieleskellä pahanmakuista risoton irvikuvaa ja muuta.

Rössypottua unohtamatta! Taisi olla jonkin sortin veriruoka.

70-luvulla töikseen istuvia oli vielä aika paljon vähemmän.

1970-luvulla ruokakauppojen aukiolo oli ihan eri luokkaa kuin nykyään. Sunnuntaisin kiinni, iltaisin vain isoimmat auki, jos nekään. Ja kyllä herkkuvalikoimatkin olivat vaatimattomia.

Parahin ap, millä perusteella olet aloituksesi muotoillut? Oletko elänyt 1970-luvulla? Oletko katsellut mainitun vuosikymmenen ajan valokúvia vai lukenut lehtiä? Vai onko sinulla kenties jokin tilastotieto?

Onko nälkää nähnyt yhtä kuin hoikka?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikuntaa tuli arjessa enemmän. Kaupoissa ei ollut saatavilla karkkia/sipsiä/leivonnaisia/valmisruokia tällaisia määriä ja valikoimaa kuin nyt

Jap. Ei ollut niitä välipaloja kuten nyt.

Jos ajatellaan mitenkä syöminen on muuttunut siitä ajasta niin välipalat, jatkuvat välipalat, ettei vaan tule nälkä -)))! Muistelen että silloin syötiin ruoka-aikaan ja eipä siinä ollut mitään pitsan puolikasta jos nälätti välissä. Huomaa et jugurtit alkoivat tulla juuri silloin. Ja nyt sitten kaupassa jugurttihyllyä 15 METRIÄ. Ei maitookaan ollut kuin sitä punaista ja kurria? Vieläkö kurria edes löytyy?

Tarkoitatko rasvatonta maitoa? On sitä edelleen. Meillä juodaan lähinnä rasvatonta luomumaitoa. Juustot syödään kyllä rasvaisina, mutta "rasvallinen" maito ei maistu. Riisipuuroon sitten punaista maitoa.

Olen syntynyt -68. Muistan, että alle kouluikäisenä kaipasin palavasti sitrushedelmiä, mutta niitä ei ostettu (tai niitä ei ollut) koska ovat ulkomailta ja niissä on vaikka mitä lisäaineita. Eräänä jouluna tärkein joululahjatoiveeni oli 2kg mandariineja ja sainkin ison laatikollisen niitä. Paras joululahja ikinä, vaikka leluja ja tavaraa saatiin aina.

Ruoka oli muutoin tosiaan sitä mitä täällä kuvattu, mutta 70-luvun lopulla muutimme maalle ja viljelimme kaiken itse. Oli viinimarjapensaat, mansikkapellot, marjat ja sienet kerättiin metsistä ja pakastettiin, hillottiin, mehustettiin tai kuivatettiin, kaikki vihannekset ja juurekset kasvatettiin itse, yrtit, sipulit ja valkosipulit kasvatettiin itse, kanat söivät omia luomujyviämme ja munivat luomumunia, maakellariin säilöttiin juurekset, leipä leivottiin itse, meillä oli juuritiinu missä taikina tehtiin, leivinuuni, missä rieskat ja pullat paistettin, kaikki luomua, mikä oli siihen aikaan ihan tuntematon asia (naapurit tunkivat peltonsa täyteen A.I.V.-rehua), lihaa saatiin kalkkunoista, jotka kulkivat pihalla vapaana.

Karkkipäivä oli kerran viikossa ja viikkoraha 5 markkaa. Sillä sai karkkilaatikon, suklaapatukan ja hopeatoffeen. Sitten lojuttiin nojatuolissa katsomassa jotain silloista sarjaa tai luettiin kirjoja. Muina aikoina saatiin korkeintaan kuppi kaakaota tai vastaleivottua pullaa, mitä herkkuihin tulee. Jäätelö ostettiin paketissa ja mitattiin palat viivottimen kanssa.

Kaupunkiin oli 25km ja pyöräilin matkan sinne ja takaisin harva se päivä, joskus parikin kertaa päivässä. Lisäksi uin kesät ulkovesissä kolmekin kertaa päivässä. Pihalle raahasin mankan kun sen joskus kasarin alussa lopulta sain ja heittelin voltteja ja kärrynpyöriä musiikin tahtiin. Aina oltiin ulkona.

Olen edelleen yli viisikymppisenä terve ja hyväkuntoinen, kaikki lapset (suurin osa jo aikuisia) kasvatin liikkumaan ja syömään terveellisesti. Myös liki 80-vuotias äitini edelleen sutjakasti viljelee vuokrapalstaansa (oma tila myytiin jo aiemmin isän sairastuttua ihosyöpään ja hän menehtyi aika pian sen jälkeen) ja pyöräilee sinne ja takaisin keväästä syksyyn. Moni muu samassa iässä on vanhainkodissa tai kotihoidon varassa.

Terveellinen ruoka ja liikunta ovat kaiken A ja O. Juhlat erikseen.

Kohtuus kaikessa, kuten sanotaan.

70-luvulla päätin kuitenkin, etten ikinä tee ruskeaa kastiketta sitten kun olen aikuinen - enkä ole tehnyt. Kuvottavaa soosia.

Sitrushedelmiä syön edelleen päivittäin.

Tää on hyvä ketju. Olen syntynyt 70-luvun lopussa ja elänyt lapsuuteni 80-luvulla, mutta tuttuja juttuja on. Tästä inspiroituneena ajattelin että alan elämään taas vähän samaan tyyliin. Herkkuja vähemmän ja harvemmin, tavallista kotiruokaa enemmän ja noutoruokaa vielä harvemmin kuin nykyään. Vähemmän nettiä ja varsinkin somea, enemmän kirjoja ja ulkoilua. Työmatkat pyöräillen ja talvella kävellen, matka on kuitenkin ihan kohtuullinen. Telkkarista katson vain oikeasti kiinnostavat ohjelmat, en katso vaan siksi ettei ole muuta tekemistä. Astianpesukonetta nykyisessä asunnossa ei olekaan enkä sitä varmaan haluakaan, tiskaaminen on ihan kivaa, vaikka on lapsiakin ja tiskiä riittää.

Olen kaivannut kasarilta sellaista simppeliä elämänmenoa ja ajattelin että miksipä tuota ei voisi yrittää toteuttaa ainakin omassa elämässä. Ihan puritanistiksi en ala kuitenkaan, mutta noita joitakin juttuja otan kyllä käytäntöön.

Sen jälkeen erityisesti jenkkiläinen elintarviketeollisuus ryhtyi tiiviimpään yhteistyöhön lääketeollisuuden kanssa tavoitteenaan mm. kehittää hyperprosessoitua safkaa, joka nostaa verensokeria mahdollisimman paljon. Se on suorin tie monien ns. elintasosairauksien lisäämiseen väestössä jotta voidaan edistää Big Pharman maksimaalisen voiton tavoittelua? 😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka paikkaan ei menty autolla, ihmiset saivat myös enemmän hyöytyliikuntaa.

Jep kodinkoneitakaan ei ollut samalla tavalla kuin nykyään joten siinäkin paloi kalorit kun teki kaiken itse. 

Perustin kodin 71 ja ainoa kodinkone, jota ei mulla ollut, oli tiskikone. Sekin puuttui vain siksi, että asuntoon ei saanut sille tilaa.

Olen silti ollut hoikka koko ikäni. BMI 19-21.

1950-luvulla rakennetussa kerrostalossa ei ole välttämättä tänä päivänäkään liitäntöjä pyykinpesukoneelle ja pistorasioitakin vähänlaisesti. Sitten on nurkat täynnä jatkojohtoja ja jatkojohtoja jatkojohdon jatkojohdoille. Koska rakennusaikana ei ollut sodasta toipuvilla suomalaisilla juuri muuta kuin vaatteet päällä, niin asuntoihin ei tarvinut asennella liitäntöjä ja pistorasioita. Kun juutalaiset omistaa noita vanhoja taloja, niin ei niitä pistetä vastaamaan nykyvaatimuksia. Tulisi kalliiksi ja sit se kun ei ennenkään ollut. Mahtava perustelu, kun nuukaillaan kaikessa. "Kun ei ennenkään ollut."

Upp

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työssäkäyvien lounaat oli joku laiha keitto ja yksi leivänpala, ei alkupalasalaattipöytää oliiveilla ja juustoilla plus keitto padasta plus leipäpöytä plus pääruoka lautasella plus jälkiruokakahvi pullan siivulla.

Nykyisestä lounasruuasta saa buffassa helposti koottua yli 1500kcal, kun lounaan pitäisi olla jotain 500kcal pintaan, jotta päivän ruuat on järkevästi pitkin päivää

(aamupala 400kcal, lounas 500kcal, välipala 200kcal, illallinen 700kcal ja illallinen 200kcal = 2000kcal, jos työ ei ole erityisen raskasta).

Välipala? Kaksi illallista???

Välipala on naurettavimpia keksintöjä mitä löytyy.Jotkut luulevat kuolevansa nälkään ilman tunnin välein syömistä.

70 luvun alkupuolella tarjottiin koulussa välipala, loppupuolella sen sai iltapäivisin silloin, kun koulu kesti neljään saakka, kuten meillä joskus yläasteella.

Olikohan tuo kuinka yleistä? Meillä ei ollut koskaan, tosin koulu loppuikin viimeistään kolmelta. Ruokailu tosin oli saattanut olla jo kello 11, eli kyllä rupesi jo olemaan nälkä, mutta ei mitään välipalaa silti saatu.

Meillä välipalat tuli kouluun muistaakseni peruskoulun myötä 1976 tai 1977. Sitä ennen keskikoulu oli yksityinen ja ruoka oli maksullista, eikä mitään välipaloja. Keskikoulu aikaan tuli usein myytyä ruokalippuja jos kouluruoka ei napannut ja sitten torilta ostamaan munkkeja. Se oli sitä teiniaikaa se.

Kävin peruskoulua 9-vuotiaasta eteenpäin, eikä meillä koskaan ollut välipaloja siellä.

Vai niin, mitäpä tuohon voisin muutakaan sanoa. Ei se silti sitä mihinkään muuta, että meillä sai. Ilmeisesti näissäkin sitten vielä kuntakohtaisia eroja.

Meilläkin oli koulussa aina välillä välipala, mutta se välipala oli joku juures, pala lanttua, naurista tai porkkanaa. Tai sitten omenamehu sellaisessa muovipikarissa, jossa oli foliokansi, olisikohan ollut 1,5 tai 2 dl. Että ei siitä nyt niin kauheasti kaloreita saanut.

Siksi kun olivat silloin nuoria? Ja oli rauhallisempia maisemia kävelyyn, kuntoiluun. 

Ei silloin nälkää nähty. Ruokaa ei vain syöty mielinmäärin, sillä hoikkana oleminen oli muodissa.

Vierailija kirjoitti:

Ei silloin nälkää nähty. Ruokaa ei vain syöty mielinmäärin, sillä hoikkana oleminen oli muodissa.

Hoikkuus on edelleen muodissa ;)