Miksi 70-luvulla ihmiset olivat niin hoikkia? Näkivätkö ne nälkää?

Oli sovitut ruoka-ajat, ei naposteltu välipaloja. Tai jos, niin jotain vihanneksia ja hedelmiä. Ruoka valmistettiin itse, ei valmiseineksiä. Keski-iässä moni alkoi kuitenkin tukevoitumaan. Kieltämättä nuoriso oli keskimäärin hoikempaa kuin nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista ruokamäärää kuin nyt on, ei ollut tarjolla.

Oli. Kahvipöydät notkui herkkuja. Oli pullaa, kermakakkua, kinuskikakkua, kuivakakkua, erilaisia pipareita, jäätelöä. Ihan tavallisella sukulaisvierailulla.

Näin oli. Sukujuureni ovat Karjalasta ja siellä ei herkuista ollut pulaa. Ei myöskään ruoasta. Arkenakin oli joka sorttia pöydässä.

Jaa, Karjalassa ei sitten ollut pienituloisia ja evakoistakin tuli heti hyvin toimeentulevia ja pöydät notkuivat herkuista? Minulla on hieman toinen kuva asiasta sotien jälkeisen ajan historian tuntijana ja himolukijana.

Ei kai kukaan niin väitäkään, että karjalaiset olisivat sota-aikana evakossa olleet hyvätuloisia tai ruokaa olisi ollut runsaasti. Varmaan sotaa ennen ruokaa on ollut ja sitten taas, kun elämä asettui uomiinsa sodan jälkeen ja alkoi työtä löytymään. Moni myös aloitti oman tilan viljelyn.

Eihän sota-aikana kenenkään pöydät notkuneet.

sillon vielä tehtiin paljon ruumiillista työtä ...hakattiin halkoja ym. eikä ollut pikaruokapaikkoja eikä hulluna syöty imelää....poltettiin kyllä paljon tupakkia ja juotiin viinaksia...sehän vie kehosta liiat energiat....vai ootteko koskaan nähnyt sairaan lihavaa juoppoa...siis kirkasta juovaa?? 

Vierailija kirjoitti:

1970-luvulla "aikuiset ihmiset" olivat syntyneet 1920-1950-luvuilla.

Ei päässyt paljon rasvakudosta kertymään lapsuudessa tai nuoruudessa vaikka 1960-luvulta lähtien suoranaista nälkää ei enää nähtykään.

Kyllä oli nälkää 60 ja 70-luvuillakin. Meillä ainakin. Olen tosin vieläkin hoikka, mahtaako johtua jotenkin siitä? Tiedä häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla naiset eivät juurikaan tissutelleet. Monella oli suuri kynnys käydä edes Alkossa, eikä sieltä voinut muutenkaan ostaa määrättömästi tuotteita. Ne, jotka halusivat jotakin juoda, tyytyivät monesti keskariin ja ostivat vain muutaman pullon kerralla. Karkin syönnin lisäksi tissuttelu on se, mikä tuo rutkasti sitä lihottavaa piiloenergiaa.

Oli silloinkin alkoholismia aika paljon, riippumatta sukupuolesta.

Niitä nyt on ollut maailman sivu. Mutta tätä nykyajan ilmiötä, ostetaanpa siideri- tai lonkeropaketti jokaisella kauppakerralla sivistyneesti nautittavaksi, ei ollut. Jo yhden olutpullon tms päivässä ostanutta naista on jo katsottu kieroon ja ainakin pienemmillä paikkakunnilla huhumylly olisi ollut valmis. Alkotkin olivat vain palvelumyymälöitä, äkkiä siellä on joutunut puhutteluun, jos siellä on turhan usein käynyt.

Huhumyllyyn joutui meidän pienellä paikkakunnallamme eräs alkoholisoitunut naisopettaja. Hänen alkoholinkäytöstään oli huhuttu jo pitkän aikaa ja oppilaat olivat jo pitkään väittäneet, että opettaja haisi viinalle. Kukaan ei kuitenkaan sitä uskonut. Sitten hän jäi kiinni alkoholin varastamisesta.

Tuo opettaja muutti pois paikkakunnalta. Toivottavasti hän sai apua ongelmaansa.

70-luvulla moni keitteli itse karkkeja. Meidänkin luokalla kiersi ohje, jolla sai tehtyä pehmeää toffeeta. Toinen ohje oli kovempaan toffeeseen.

Pitihän ne ohjeet kokeilla. Hyvää tuli ja todella öklö olo liiasta makean syönnistä. :))

Up

Silloin ei mussuteltu jatkuvasti välipaloja ja herkkuja ja liikunta oli muutakin kuin kadonneen kaukosäätimen etsimistä.

70-luvulla mentiin aikaisin nukkumaan, Ylen iltauutisen jälkeen klo 21, joten iltasyömistä ei harrastettu. Nyt valvotaan vähintään tuntia pidempään ja halutaan katsoa Maikkarin uutiset. 70-luvulla elettiin ns normaaliajassa, nyt meillä on kesäaika ja taas valvottaa, kun on valoisaa.

70-luvulla ei tainnut olla edes noita kaljakuppiloita ja terasseja tai kahviloitakaan niin paljon kuin mitä niitä nyt on. Huoltoasemilla myytiin bensaa, nyt on tilalla abc:t sun muut matkakeitaat täynnä herkkuja.

Eli syötävää on paljon tarjolla ja samoin on aikaa syödä.

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla mentiin aikaisin nukkumaan, Ylen iltauutisen jälkeen klo 21, joten iltasyömistä ei harrastettu. Nyt valvotaan vähintään tuntia pidempään ja halutaan katsoa Maikkarin uutiset. 70-luvulla elettiin ns normaaliajassa, nyt meillä on kesäaika ja taas valvottaa, kun on valoisaa.

70-luvulla ei tainnut olla edes noita kaljakuppiloita ja terasseja tai kahviloitakaan niin paljon kuin mitä niitä nyt on. Huoltoasemilla myytiin bensaa, nyt on tilalla abc:t sun muut matkakeitaat täynnä herkkuja.

Eli syötävää on paljon tarjolla ja samoin on aikaa syödä.

Kaljakuppiloita oli niin paljon, että MA Numminen teki niistä kirjankin. Ne vaan menivät kiinni jo iltakymmeneltä. Ravintolat menivät kiinni yöyhdeltä ja moni ravintola harrasti päivätansseja. Alkoholintarpeessa olevat joivat siis iltapäivästä max puoleen yöhön, joten hekin kerkisivät ottaa kunnolliset yöunet.

Ei menty joka paikkaan sähköskuutilla sipsipussi ja karkkipussi stongalla.

Meillä oli ruokaa. Ei syöty isoja annoksia. Epäterveellistä oli harvoin.

Teille jotka sanotte, etteivät ihmiset syöneet pikaruokaa 70-luvulla: Ensimmäiset pikaruokapaikat avattiin Suomeen juuri 1970-luvulla. 

Perheet söivät ateriat yhdessä, oli ruoka-ajat eikä mättöruoan mässääminen kuulunut kulttuuriin.

Miehillä rahat kuluivat tupakkaan, samoin joillain naisilla. 

Vierailija kirjoitti:

Teille jotka sanotte, etteivät ihmiset syöneet pikaruokaa 70-luvulla: Ensimmäiset pikaruokapaikat avattiin Suomeen juuri 1970-luvulla. 

 

Niitä oli vähän ja harvoilla paikkakunnilla. 

Lähikaupat eivä olleet karkki- ja sipsilaareja siinä vaiheessa, niistä ostettiin ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Teille jotka sanotte, etteivät ihmiset syöneet pikaruokaa 70-luvulla: Ensimmäiset pikaruokapaikat avattiin Suomeen juuri 1970-luvulla. 

Ennen käytiin grillikioskeilla, muttei se mitään jokapäiväistä tai viikoittaista ollut.

Liikuttiin todella paljon. Ei ollut kännyköitä ja somea,mentiin fyysisesti tapaamaan ystäviä ja sukulaisia. Kolmen tunnin välein syöminen ei ollut muotia, ei myöskään syöty varalle ettei tule nälkä. 

Ei oikein ollut mitään pikaruokia. Koulun jälkeen syötiin ruisleipää ja viiden maissa oli perunat ja joku lisuke. Koulussa tietenkin syötiin.

Töissä oli eväät, ei käyty syömässä rasvaisia lounasmössöjä.

Yleensäkään koko aikaa ei syöty. Oli pienemmät karkkipussit, naksupussit ja vähempi valintaa. Meillä oli lähikaupassa 2-3 eri irtokarkkia, 10 penniä kappale ja niitä ostettiin yleensä 2-3 markalla, 10 kutakin makua.

Mättö oli tuntematon käsite. Ei ollut pikaruokaravintoloita, ei jättikokoja sipseistä, karkeista, limuista... Ei ollut kuin yksi tai kaksi tv kanavaa, josta ei tullut ohjelmia 24/7/365.