Lue keskustelun säännöt.
Miksi 70-luvulla ihmiset olivat niin hoikkia? Näkivätkö ne nälkää?
03.07.2023 |
Aikuiset ihmiset pääosin tosi hoikkia 70-luvulla...
Eikö silloin ollut ruokaa tarpeeksi?
Kommentit (656)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työssäkäyvien lounaat oli joku laiha keitto ja yksi leivänpala, ei alkupalasalaattipöytää oliiveilla ja juustoilla plus keitto padasta plus leipäpöytä plus pääruoka lautasella plus jälkiruokakahvi pullan siivulla.
Nykyisestä lounasruuasta saa buffassa helposti koottua yli 1500kcal, kun lounaan pitäisi olla jotain 500kcal pintaan, jotta päivän ruuat on järkevästi pitkin päivää
(aamupala 400kcal, lounas 500kcal, välipala 200kcal, illallinen 700kcal ja illallinen 200kcal = 2000kcal, jos työ ei ole erityisen raskasta).
Välipala? Kaksi illallista???
Välipala on naurettavimpia keksintöjä mitä löytyy.Jotkut luulevat kuolevansa nälkään ilman tunnin välein syömistä.
70 luvun alkupuolella tarjottiin koulussa välipala, loppupuolella sen sai iltapäivisin silloin, kun koulu kesti neljään saakka, kuten meillä joskus yläasteella.
Olikohan tuo kuinka yleistä? Meillä ei ollut koskaan, tosin koulu loppuikin viimeistään kolmelta. Ruokailu tosin oli saattanut olla jo kello 11, eli kyllä rupesi jo olemaan nälkä, mutta ei mitään välipalaa silti saatu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla naiset eivät juurikaan tissutelleet. Monella oli suuri kynnys käydä edes Alkossa, eikä sieltä voinut muutenkaan ostaa määrättömästi tuotteita. Ne, jotka halusivat jotakin juoda, tyytyivät monesti keskariin ja ostivat vain muutaman pullon kerralla. Karkin syönnin lisäksi tissuttelu on se, mikä tuo rutkasti sitä lihottavaa piiloenergiaa.
No jaa, meillä tehtiin kotona sekä olutta että viiniä. Kyllä niitä äitikin joi. Punajuurisherryä etenkin (resepti löydetty jostain naistenlehdestä, ja hyvää se olikin).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työssäkäyvien lounaat oli joku laiha keitto ja yksi leivänpala, ei alkupalasalaattipöytää oliiveilla ja juustoilla plus keitto padasta plus leipäpöytä plus pääruoka lautasella plus jälkiruokakahvi pullan siivulla.
Nykyisestä lounasruuasta saa buffassa helposti koottua yli 1500kcal, kun lounaan pitäisi olla jotain 500kcal pintaan, jotta päivän ruuat on järkevästi pitkin päivää
(aamupala 400kcal, lounas 500kcal, välipala 200kcal, illallinen 700kcal ja illallinen 200kcal = 2000kcal, jos työ ei ole erityisen raskasta).
Välipala? Kaksi illallista???
Välipala on naurettavimpia keksintöjä mitä löytyy.Jotkut luulevat kuolevansa nälkään ilman tunnin välein syömistä.
70 luvun alkupuolella tarjottiin koulussa välipala, loppupuolella sen sai iltapäivisin silloin, kun koulu kesti neljään saakka, kuten meillä joskus yläasteella.
Olikohan tuo kuinka yleistä? Meillä ei ollut koskaan, tosin koulu loppuikin viimeistään kolmelta. Ruokailu tosin oli saattanut olla jo kello 11, eli kyllä rupesi jo olemaan nälkä, mutta ei mitään välipalaa silti saatu.
Me saatiin välipala silloin, kun koulua oli kolmeen ja ruokailu klo 10. Suuri koulu, ruokailut kolmessa erässä, 70-luvun alkupuolella.
Lapsuuteni 70-luvulla viettäneenä muistelen:
Ruoka oli tavallista arkiruokaa, usein toistuivat samat ruokalajit. Sipsejä sai joskus synttäreillä, karkkia sai ostaa pienen määrän. Eineksiä ei juurikaan syöty, lähinnä veripalttu oli valmisruokaa. Limsaa ei saanut kuin synttäreillä. Pizzaa tehtiin viiden hengen perheelle pellillinen. Painoa seurattiin ja se oli yleinen puheenaihe, tuntuu kuin se olisi ollut tytön tärkeimpiä hyveitä "olla hoikka". Ruoka-aikoja noudatettiin tarkkaan ja silloin oli syytä olla kotona. Santsaamiseen suhtauduttiin huonosti, sitä hieman paheksuttiin.
Telkkaria toki katsottiin, mutta ohjelmavalikoima oli kuitenkin aika suppea. Kavereita nähtiin ja yleinen tapa oli vain kävellä/pyöräillä jossakin ja esim olla tuntikausia puistossa.
Limppareita meille ostettiin kesäisin saunailtoja varten. Muuten joimme aina itsekeitettyjä mehuja, maitoa, piimää ja vettä. Alkoholia meillä ei käytetty.
Itse leivoimme pullaa ja muita makeita leivonnaisia. Leivän ostimme.
Päivisin vanhemmilla oli töissä eväät. Kummankaan työpaikalla ei ollut mahdollisuutta työpaikkaruokailuun. Me lapset söimme koululounaan.
Kotona tehtiin aina päivällinen. Se oli yleensä erilaisia kastikkeita perunan kanssa, keittoja tai laatikkoruokia. Joskus edellispäivänä tehtyjä ruokia lämmitettiin. Jälkiruokaa oli kerran kahdessa kuussa, jos silloinkaan.
Karkkia jos halusi, niin joskus sai pienen karkkilaatikon tai yhden suklaapatukan. Karkkipäiviä ei ollut. Karkkia ei kahmittu kaksin käsin, vaan sen määrä pidettiin pienenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulussa tarjottiin iltapäivällä välipala, jos oli pitkä koulupäivä.
Välipala oli pala porkkanaa tai lanttua. Mistään jogurteista tai vanukkaista olisi ollut turha haaveilla.
Lanttua vihasin, joten monesti jäin ilman välipalaa. Olisi ollut hyvä saada edes näkkileipää välipalaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla naiset eivät juurikaan tissutelleet. Monella oli suuri kynnys käydä edes Alkossa, eikä sieltä voinut muutenkaan ostaa määrättömästi tuotteita. Ne, jotka halusivat jotakin juoda, tyytyivät monesti keskariin ja ostivat vain muutaman pullon kerralla. Karkin syönnin lisäksi tissuttelu on se, mikä tuo rutkasti sitä lihottavaa piiloenergiaa.
Oli silloinkin alkoholismia aika paljon, riippumatta sukupuolesta.
Ihmisillä oli hoikat, luonnollisen näköiset vartalot. Harva aikuinen näyttää nykypäivänä sellaiselta. Hoikat vartalot on enimmäkseen treenattuja, ei näytä yhtä hyvälle kuin luonnollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sillä lailla kyllä nälkä, että aina ennen ruoka-aikaa oli kova nälkä. Ja mitään ei syöty ruoka-aikojen välissä. Monesti jäi iltapalat ja välipalat väliin kun oltiin kavereiden kanssa, ja aamupalaa en muosta syöneeni, kun aina vaan juoksin suoraan sängystä kouluun.
Minä en jännitykseltäni pystynyt aamupalaa syömään.
Vierailija kirjoitti:
L.
Ei ihmiset silloin urheilleet niin kauheasti.
Nälkääkään ei nähty.
Ehkä tärkein ero oli, että oli säännölliset ruoka ajat.
Tiettyyn kellon aikaan syötiin ja sitten muina aikoina ei syöty.
Napostelukulttuuri hampurilaisineen tuli sitten 80- ja 90-luvuille ja kansa alkoi lihomaan.
Ruoka oli kotona laitettua eikä paljoakaan eineksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ruoka oli niin pahaa. Perunaa ja ruskeaa kastiketta. Mausteena maustepippuri.
En mä sanoisi että ruoka oli silloin pahaa. Mutta se oli simppeliä. Ei arkiruoan tarvitse olla ravintolatason mestariteos, jota sitten tulee helposti syötyä liikaa vain koska se on niin hyvää. Nykyään kun on totuttu ravintoloiden ja pikaruokaloiden kaloripommiruokiin, perus arkiruoka on mautonta ja tylsää. Mutta ei syömisen tarvitse olla joka kerta kuin orgasmi suussa.
Kannattaa ottaa sellainen 70-lukulainen asenne ruokaan, että se on vain polttoaine. Juhlat ja karkkipäivät on erikseen. Pitää huolen siitä, että on säännölliset ruoka-ajat jotta ei tule ahmittua. Eikä napostele välissä, ei suun tarvitse koko ajan käydä. Hampaatkin kestää vain sen 5 happohyökkäystä päivässä, joten senkin takia pitää niistä ruoka-ajoista kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Liikuntaa tuli arjessa enemmän. Kaupoissa ei ollut saatavilla karkkia/sipsiä/leivonnaisia/valmisruokia tällaisia määriä ja valikoimaa kuin nyt
Ja katsokaa annoskokoja. Muistan, että lapsena sai sen yhden 0,33 litran jaffan tai cokiksen. Nyt normi limppari ostos nuorilla on 1,5 litran "tupla-pakkaus". Ja karkit sitten...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
L.
Ei ihmiset silloin urheilleet niin kauheasti.
Nälkääkään ei nähty.
Ehkä tärkein ero oli, että oli säännölliset ruoka ajat.
Tiettyyn kellon aikaan syötiin ja sitten muina aikoina ei syöty.
Napostelukulttuuri hampurilaisineen tuli sitten 80- ja 90-luvuille ja kansa alkoi lihomaan.
Ruoka oli kotona laitettua eikä paljoakaan eineksiä.
Mut "pitää" syödä välipala patukoita ja proteiini jugurtteja ja smoothieida että jaksaa.
Annoskoko oli tosi pieni ja mitään turhia välipaloja tai herkkuja vanhemmat eivät syöneet. Äitini poltti myös tupakkaa. Isäni oli kova liikkumaan. Ei oltu köyhiä. Itse olen ollut aina kova syömään ja herkuttelemaan. Olin hoikka 35-vuotiaaksi asti ja sen jälkeen alkoi tulla kiloja varsinkin keskivartaloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla kaupoissa ei ollut kaloripitoisia houkutuksia kuten sipsejä, karkkeja ym. Oli vain leipää, sokeria, suolaa, lihaa ja tupakkaa myynnissä.
Asiantuntijat äänessä. Kyllä 1971 oli jo Taffelin sipsit myynnissä. Pistä vaikka kuvahakuun "taffel 1971". Karkkeja paljonkin. Ei silloin ihan millään kivikaudella eletty.
Useimmilla ei ollut varaa ostella turhuuksia. Palkat melko pieniä ja asuntolainan korot korkeita. Jos onnistui saamaan lainaa, sillä ne olivat kiven takana. Tottakai joskus on ostettu herkkuja, mutta harvemmin kuin nyt ja pienempiä pakkauksia. Muistan syöneeni Taffelin sipsejä lapseni kanssa. Äitini lähetti niitä ulkomaille, jossa asuin. Ne olivat harvinaista herkkua. Asuinmaan herkkuja myös ostettiin harvemmin, koska rahat olivat vähissä.
Pakkaukset oli itseasiassa monesti suurempia. Sehän on ikivanhanha kikka, että pienennnetään pakkauskokoa, kun ei haluta jatkuvasti nostella hintoja. Heti mieleen tulee ainoastaan karkkiaskit, joissa koko on suurentunut, mutta taas suklaapatukoissa reippaasti pienentynyt. Toki nykyään on näitä mega maxi ym kokoja, mutta puhun nyt niistä karkeista, joita 70-luvulla kioskeilta lapset ostivat.
En oikein ymmärrä tätä jatkuvaa narinaa siitä, ettei muka 70-luvulla ollut varaa ostaa herkkuja. Sinä siis olet asunut ulkomailla ja suurella rintaäänellä kerroit kuinka Suomessa muka ei ollut varaa herkkuihin.
Minä voin kertoa lapsuuteni ja nuoruuteni 70-luvulla Suomessa viettäneenä, että aivan hyvin oli varaa ostella herkkuja jopa meidän tavallisessa duunariperheessä jossa isä oli tehtaalla liukuhihnan jatkeena ja äiti ruokakaupassa osa-aikaisena myyjänä. Viikkorahalla sai karkkia ostettua melkoiset läjät ja sitähän ostettiin. Kun kioskille meni vaikkapa vuonna 1972, niin jo viidelläkymmenellä pennillä sai vaikka mitä. Esimerkiksi vaikka kaksi tikkaria kaksi purkkaa karkkiaskin ja jäi rahaa vielä 10 penniä.
Oma lukunsa on taas kotona tehdyt herkut. Silloin tehtiin paljon kaikenlaisia herkkuja kotona ja äidit leipoivat säännöllisesti lähes joka kodissa. Pannaria, lettuja, köyhiäritareita appelsiiniriisiä, pullaa, kakkuja, piirakoita yms itse tehtyjä herkkuja nautiskeltiin ainakin meidän perheessä säännöllisesti. Siis niiden itse kioskilta haettujen karkkien lisäksi. Myös jätskiä syötiin paljon ja limpparia lipitettiin jatkuvasti. Meillä oli keskikoulussa limsa-automaatti ja limpparia tuli koulussakin kiskottua lähes päivittäin.
Ruumiillinen työ, hyötyliikunta, liikuttiin ja urheiltiin enemmän (ei ollut sähköpotkulautoja, ei älypuhelimia ei tietokoneita ei somea) Ihan normaalipainoisia olivat monet eivät mitään sairaalloisen hoikkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työssäkäyvien lounaat oli joku laiha keitto ja yksi leivänpala, ei alkupalasalaattipöytää oliiveilla ja juustoilla plus keitto padasta plus leipäpöytä plus pääruoka lautasella plus jälkiruokakahvi pullan siivulla.
Nykyisestä lounasruuasta saa buffassa helposti koottua yli 1500kcal, kun lounaan pitäisi olla jotain 500kcal pintaan, jotta päivän ruuat on järkevästi pitkin päivää
(aamupala 400kcal, lounas 500kcal, välipala 200kcal, illallinen 700kcal ja illallinen 200kcal = 2000kcal, jos työ ei ole erityisen raskasta).
Välipala? Kaksi illallista???
Välipala on naurettavimpia keksintöjä mitä löytyy.Jotkut luulevat kuolevansa nälkään ilman tunnin välein syömistä.
70 luvun alkupuolella tarjottiin koulussa välipala, loppupuolella sen sai iltapäivisin silloin, kun koulu kesti neljään saakka, kuten meillä joskus yläasteella.
Olikohan tuo kuinka yleistä? Meillä ei ollut koskaan, tosin koulu loppuikin viimeistään kolmelta. Ruokailu tosin oli saattanut olla jo kello 11, eli kyllä rupesi jo olemaan nälkä, mutta ei mitään välipalaa silti saatu.
Meillä välipalat tuli kouluun muistaakseni peruskoulun myötä 1976 tai 1977. Sitä ennen keskikoulu oli yksityinen ja ruoka oli maksullista, eikä mitään välipaloja. Keskikoulu aikaan tuli usein myytyä ruokalippuja jos kouluruoka ei napannut ja sitten torilta ostamaan munkkeja. Se oli sitä teiniaikaa se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työssäkäyvien lounaat oli joku laiha keitto ja yksi leivänpala, ei alkupalasalaattipöytää oliiveilla ja juustoilla plus keitto padasta plus leipäpöytä plus pääruoka lautasella plus jälkiruokakahvi pullan siivulla.
Nykyisestä lounasruuasta saa buffassa helposti koottua yli 1500kcal, kun lounaan pitäisi olla jotain 500kcal pintaan, jotta päivän ruuat on järkevästi pitkin päivää
(aamupala 400kcal, lounas 500kcal, välipala 200kcal, illallinen 700kcal ja illallinen 200kcal = 2000kcal, jos työ ei ole erityisen raskasta).
Välipala? Kaksi illallista???
Välipala on naurettavimpia keksintöjä mitä löytyy.Jotkut luulevat kuolevansa nälkään ilman tunnin välein syömistä.
70 luvun alkupuolella tarjottiin koulussa välipala, loppupuolella sen sai iltapäivisin silloin, kun koulu kesti neljään saakka, kuten meillä joskus yläasteella.
Olikohan tuo kuinka yleistä? Meillä ei ollut koskaan, tosin koulu loppuikin viimeistään kolmelta. Ruokailu tosin oli saattanut olla jo kello 11, eli kyllä rupesi jo olemaan nälkä, mutta ei mitään välipalaa silti saatu.
Meillä välipalat tuli kouluun muistaakseni peruskoulun myötä 1976 tai 1977. Sitä ennen keskikoulu oli yksityinen ja ruoka oli maksullista, eikä mitään välipaloja. Keskikoulu aikaan tuli usein myytyä ruokalippuja jos kouluruoka ei napannut ja sitten torilta ostamaan munkkeja. Se oli sitä teiniaikaa se.
Kävin peruskoulua 9-vuotiaasta eteenpäin, eikä meillä koskaan ollut välipaloja siellä.
70-luvulla naiset eivät juurikaan tissutelleet. Monella oli suuri kynnys käydä edes Alkossa, eikä sieltä voinut muutenkaan ostaa määrättömästi tuotteita. Ne, jotka halusivat jotakin juoda, tyytyivät monesti keskariin ja ostivat vain muutaman pullon kerralla. Karkin syönnin lisäksi tissuttelu on se, mikä tuo rutkasti sitä lihottavaa piiloenergiaa.