Lue keskustelun säännöt.
Miksi 70-luvulla ihmiset olivat niin hoikkia? Näkivätkö ne nälkää?
03.07.2023 |
Aikuiset ihmiset pääosin tosi hoikkia 70-luvulla...
Eikö silloin ollut ruokaa tarpeeksi?
Kommentit (656)
Olin lapsi 70-luvulla. Herkkuja syötiin tuolloin selkeästi vähemmän kuin nykyään. Ei ollut viikoittaista karkkipäivää, vaan karkkia oli synttäreillä ja vastaavissa yleensä tarjolla. Samoin jäätelö, se oli juhlapäivän herkku. Sipsejä en muista että niitä vielä silloin olisi syöty. Ruoka oli yksinkertaisempaa. Meillä oli usein perunaa ja ruskeaa kastiketta ilman lihaa tai lihavalmistetta. Lauantaisin oli kokonaisena paistettua uunikanaa. Pikaruokapaikkoja ei vielä ollut, grillilläkään ei käyty kuin ehkä kerran vuodessa. Lapset liikkuivat kävellen tai pyörällä paljon, kouluun ei autolla kuskattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat olivat yli satakiloisia, samoin äidin siskot ja mummo. Isän veljistä muutama yhtä iso, samoin isän puolen mummo. Painonvartijat tuli Suomeen v. 1975. Ylipainoa oli varmaan vähemmän siihen aikaan, mutta oli kuitenkin. Eli kaupalliselle toimijalle oli kysyntää.
Olimme melko köyhiä , ruokavalio perunaa ja ruskeaa kastiketta. Ei kasviksia.
Mummon naapurissa asui yksi erittäin lihava nainen. Hänelle oli lääkäri antanut laihdutusohjeeksi tupakoinnin aloittamisen.
Aloitukset tyyliin "ei ollut lihavia silloin" on vaan huonoja provokaatio.
Lihavia oli hyvin vähän. Tyyliin 1-2 koko oppilaitoksessa. Koulun lihava poika oli sellainen dad bod-tyyppinen, ja "iso tyttö" oli samanlainen kuin omasta mielestään sporttiset tytöt jotka valittavat BMI-taulukoista Iltelahden artikkelissa. Yhden nykyajan mittapuulla ison muistan, tällä pojalla oli diagnosoitu aineenvaihduntasairaus.
Ja ei ole aika kullannut muistoja, on kuvia noilta ajoilta eli ysäriltä ja 2000-luvun alusta.
Ennen ruuassa sai olla oikeaa eläinrasvaa, josta sai energiaa, jolla pärjäsi ja jonka ihmisen elimistö on luotu hyödyntämään. Ja jota ihmisen aivot tarvitsee.
Nykyään tuo vaarallinen rasva korvattu hiilareilla ja porukka hakee sen energian ja rasvan sitten sipseistä ja muusta roskaruuasta. Niissä on vaan roppakaupalla sokeria ja suolaa lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat olivat yli satakiloisia, samoin äidin siskot ja mummo. Isän veljistä muutama yhtä iso, samoin isän puolen mummo. Painonvartijat tuli Suomeen v. 1975. Ylipainoa oli varmaan vähemmän siihen aikaan, mutta oli kuitenkin. Eli kaupalliselle toimijalle oli kysyntää.
Olimme melko köyhiä , ruokavalio perunaa ja ruskeaa kastiketta. Ei kasviksia.
Mummon naapurissa asui yksi erittäin lihava nainen. Hänelle oli lääkäri antanut laihdutusohjeeksi tupakoinnin aloittamisen.
Aloitukset tyyliin "ei ollut lihavia silloin" on vaan huonoja provokaatio.
Lihavia oli hyvin vähän. Tyyliin 1-2 koko oppilaitoksessa. Koulun lihava poika oli sellainen dad bod-tyyppinen, ja "iso tyttö" oli samanlainen kuin omasta mielestään sporttiset tytöt jotka valittavat BMI-taulukoista Iltelahden artikkelissa. Yhden nykyajan mittapuulla ison muistan, tällä pojalla oli diagnosoitu aineenvaihduntasairaus.
Ja ei ole aika kullannut muistoja, on kuvia noilta ajoilta eli ysäriltä ja 2000-luvun alusta.
Tämä.
Meidän oppilaitoksessa (300+ oppilasta, ikäluokkaa 20-30v) oli yksi Milan kokoinen tyttö. Kaikki muut olivat selkeästi hoikempia. Jokainen artikkelin naisista olisi ollut selkeästi isommasta päästä, paitsi Mervi joka ei olisi erottunut muista opettajista juurikaan._
Silloin likuttiin arjessa enemmän eikä herkuteltu jatkuvasti. Karkkipussit ja sipsipussit olivat todella paljon pienempiä kuin nykyään.
https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000009637656.html
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikuntaa tuli arjessa enemmän. Kaupoissa ei ollut saatavilla karkkia/sipsiä/leivonnaisia/valmisruokia tällaisia määriä ja valikoimaa kuin nyt
Jap. Ei ollut niitä välipaloja kuten nyt.
Jos ajatellaan mitenkä syöminen on muuttunut siitä ajasta niin välipalat, jatkuvat välipalat, ettei vaan tule nälkä -)))! Muistelen että silloin syötiin ruoka-aikaan ja eipä siinä ollut mitään pitsan puolikasta jos nälätti välissä. Huomaa et jugurtit alkoivat tulla juuri silloin. Ja nyt sitten kaupassa jugurttihyllyä 15 METRIÄ. Ei maitookaan ollut kuin sitä punaista ja kurria? Vieläkö kurria edes löytyy?
Kurri = rasvaton maito
Vierailija kirjoitti:
Ei nähty nälkää, vaan osattiin syödä sopivasti.
Oikeastaan sillointavallinen ihminen ei tiennyt kovin paljoa ravitsemuksesta. No, vitamiinit tiedettiin ja se, että ihminen tarvitsee valkuaisaineita, joita nykyään kutsutaan proteiiniksi. Elinympäristö oli erilainen kuin tänä päivänä. Oli paljon köyhiä, joiden ruokapäydässä ruokaa oli konkreettisesti hyvin vähän. Tulotasosta riippumatta kodeissa syötiin perusruokaa. Keitettyjä perunoita ja makkaraa tai itse pyydettyä kalaa. Tai pelkkää kastiketta perunan kanssa. Hernekeittoa, lihakeittoa, kaalisoppaa, siis kotona tehtyä. Spaghetti, tonnikalapurkki ja pakastekala olivat luksusta monille. Pullaa leivottiin ehkä viikonlopuksi ja siinäkin oli "aitoja" aineita, ei teollisuuden lisäämiä keinotekoisia juttuja. Kasviksia syötiin vähemmän kuin nykyään. Kesällä varmaan porkkanat ym olivat edullisia ja marjoja sai metsästä tai omasta puutarhasta. Jos oli mehua, se oli yleensä kotonatehtyä. Joskus harvoin lapsi sai vieraiden tuoman tuliaissuklaalevyn -se oli ohut ja pieni verrattuna nykyisiin. Näin naapuriperheessä miten isä toi palkkapäivänä (kerran kuussa!) perheen lapsille tikkukaramellit. Eli elämä oli vaatimattomampaa, mutta lihavuus ei ollut suuri ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herkuttelu oli sitä että max kerran viikossa se yksi 150g karkkipussi.
Ei niin että 350g karkkipussi, suklaapatukka tauolla, vähän keksejä kahvin kanssa, lasi viiniä rentoutumiseen, pulla kun katsotaan leffaa, jälkiruoka työpaikan ruokatauolla, jne.
Vierailija kirjoitti:
Olin lapsi 70-luvulla. Herkkuja syötiin tuolloin selkeästi vähemmän kuin nykyään. Ei ollut viikoittaista karkkipäivää, vaan karkkia oli synttäreillä ja vastaavissa yleensä tarjolla. Samoin jäätelö, se oli juhlapäivän herkku. Sipsejä en muista että niitä vielä silloin olisi syöty. Ruoka oli yksinkertaisempaa. Meillä oli usein perunaa ja ruskeaa kastiketta ilman lihaa tai lihavalmistetta. Lauantaisin oli kokonaisena paistettua uunikanaa. Pikaruokapaikkoja ei vielä ollut, grillilläkään ei käyty kuin ehkä kerran vuodessa. Lapset liikkuivat kävellen tai pyörällä paljon, kouluun ei autolla kuskattu.
Karkkia syötiin kyllä muulloin, mutta satunnaisesti ja vähän kerralla. Käytiin kioskilta pennin nallekarkkeja tai viiden pennin tikkareita tai lakupötköjä, joskus harvoin 20 pennin karkkiaskeja. Myöhemmin uimahallissa käydessä ostettiin sitten Suukko, niitä myytiin lipunmyynnissä ja kaapin avainta palauttaessa ostettiin herkkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tupakanpoltto oli paljon yleisempää kuin nykyään. Se vei nälän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työssäkäyvien lounaat oli joku laiha keitto ja yksi leivänpala, ei alkupalasalaattipöytää oliiveilla ja juustoilla plus keitto padasta plus leipäpöytä plus pääruoka lautasella plus jälkiruokakahvi pullan siivulla.
Nykyisestä lounasruuasta saa buffassa helposti koottua yli 1500kcal, kun lounaan pitäisi olla jotain 500kcal pintaan, jotta päivän ruuat on järkevästi pitkin päivää
(aamupala 400kcal, lounas 500kcal, välipala 200kcal, illallinen 700kcal ja illallinen 200kcal = 2000kcal, jos työ ei ole erityisen raskasta).
Välipala? Kaksi illallista???
Välipala on naurettavimpia keksintöjä mitä löytyy.Jotkut luulevat kuolevansa nälkään ilman tunnin välein syömistä.
70 luvun alkupuolella tarjottiin koulussa välipala, loppupuolella sen sai iltapäivisin silloin, kun koulu kesti neljään saakka, kuten meillä joskus yläasteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikuntaa tuli arjessa enemmän. Kaupoissa ei ollut saatavilla karkkia/sipsiä/leivonnaisia/valmisruokia tällaisia määriä ja valikoimaa kuin nyt
Jap. Ei ollut niitä välipaloja kuten nyt.
Jos ajatellaan mitenkä syöminen on muuttunut siitä ajasta niin välipalat, jatkuvat välipalat, ettei vaan tule nälkä -)))! Muistelen että silloin syötiin ruoka-aikaan ja eipä siinä ollut mitään pitsan puolikasta jos nälätti välissä. Huomaa et jugurtit alkoivat tulla juuri silloin. Ja nyt sitten kaupassa jugurttihyllyä 15 METRIÄ. Ei maitookaan ollut kuin sitä punaista ja kurria? Vieläkö kurria edes löytyy?
Kurri = rasvaton maito
Kurri taisi tulla kauppoihin vasta 70-luvun puolivälissä. Yleensä kulutusmaidon lisäksi oli myynnissä kevytmaitoa eli sinistä. Sekin taisi yleistyä vasta 70-luvun alussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin lapsi 70-luvulla. Herkkuja syötiin tuolloin selkeästi vähemmän kuin nykyään. Ei ollut viikoittaista karkkipäivää, vaan karkkia oli synttäreillä ja vastaavissa yleensä tarjolla. Samoin jäätelö, se oli juhlapäivän herkku. Sipsejä en muista että niitä vielä silloin olisi syöty. Ruoka oli yksinkertaisempaa. Meillä oli usein perunaa ja ruskeaa kastiketta ilman lihaa tai lihavalmistetta. Lauantaisin oli kokonaisena paistettua uunikanaa. Pikaruokapaikkoja ei vielä ollut, grillilläkään ei käyty kuin ehkä kerran vuodessa. Lapset liikkuivat kävellen tai pyörällä paljon, kouluun ei autolla kuskattu.
Karkkia syötiin kyllä muulloin, mutta satunnaisesti ja vähän kerralla. Käytiin kioskilta pennin nallekarkkeja tai viiden pennin tikkareita tai lakupötköjä, joskus harvoin 20 pennin karkkiaskeja. Myöhemmin uimahallissa käydessä ostettiin sitten Suukko, niitä myytiin lipunmyynnissä ja kaapin avainta palauttaessa ostettiin herkkuja.
Pennin nallet olivat myynnissä 60- luvulla. Joskus vuosikymmenen lopulla niitten hinta nousi puoleentoista penniin, eli niitä oli pakko ostaa parillinen määrä. Näin ainakin oli maakaiskaupoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohojanmaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nähty nälkää, vaan osattiin syödä sopivasti.
Ennen liikuttiin paljon eikä menty joka paikkaan autolla pitkäkään matka kävellen tai pyörällä ollut mikään ongelma eikä istuttu tv:n äärellä päivät pitkät
Kyllä 70-luvulla katsottiin paljon telkkaria. Katson nykyään paljon vähemmän. Mutta nykyään istutaankin tietsikalla/pelaamassa. Ja telkkarissa ei ollut kaukosäädintä, niin tuli pakkoliikuntaa välillä.
Ei tv:stä edes tullut päivisin ohjelmaa, illalla vasta. 2 kanavaa.
Kyllä mä muistelen katsoneeni telkkarista Eemeliä ja Peppiä päivällä, kun oltiin sairaina kotona. Ei meillä ainakaan videoita tai dvd:tä ollut. ;)
70-luvulla? Ei tullut ainakaan arkipäivinä päivällä ohjelmaa. 80-luvulla tuli jo, esim. Koulu-tv.
Kyllä iltapäivällä tuli. Itse katsoin Pieni talo preerialla -sarjaa koulusta tullessani. Muitakin vastaavia tuli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikuntaa valtavasti. Ruokaa sopivasti. Kehopositiivisuutta ei vielä tunnettu.
Tunnettinpas. Pullukat saivat olla pullukoita, ymmärrettiin erilaisten ruumiinrakenteiden päälle. Pakkolaihdutuskuurille laitettiin vain varsinaiset läskitynnyrit. Painotaulukotkin olivat erikseen hoikka-, normaali- ja tanakkarakenteisille ihmisille.
Ja Vatevan mittataulukot vaateteollisuudessa oli jo 70-luvulla C- ja D-vartaloille.
Totta. Myös lyhyiile löytyi sopivia vaatteita. Nykyään tosi vaikea löytää. Onneksi olen säästänyt ajattomia vaatteita niin ei tarvitse kirppareita tai vintagekauppoja tonkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista ruokamäärää kuin nyt on, ei ollut tarjolla.
Oli. Kahvipöydät notkui herkkuja. Oli pullaa, kermakakkua, kinuskikakkua, kuivakakkua, erilaisia pipareita, jäätelöä. Ihan tavallisella sukulaisvierailulla.
Näin oli. Sukujuureni ovat Karjalasta ja siellä ei herkuista ollut pulaa. Ei myöskään ruoasta. Arkenakin oli joka sorttia pöydässä.
Minä juoksin 1970-luvun alkupuolella joka perjantai-iltapäivä koulusta kotiin (n. 1,5km), että ehdin katsomaan Eemelin tai Mustan orin! Tulivat vuoroperjantaisin.
Ja ruuasta: meilläkin oli ruokana useimmiten perunaa ja kastiketta tai keittoa (lisukkeena leipää, kurkkua, tomaattia tai porkkanaraastetta). Leivän päälle laitettiin JOKO Edamia TAI lauantaimakkaraa - molempia ei saanut laittaa samalle leivälle kuin lauantaisin 🤣. Jätski oli kesäherkku ja yhden pienen vadelmalimupullon sain joka lauantai saunajuomaksi.
Vaikka olen aina ollut luonnostaan hiukan pullukka, niin ylipainoinen olen ollut vasta neljänkympin jälkeen, kun iltanapostelusta tuli paha tapa... 1970-luvulla ei mässytetty mitään telkkaria katsellessa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nähty nälkää, mutta joka päivä ei ollut makean herkun päivä vaan tehtiin itse ja syötiin kunnon ruokaa.
Kävely joka paikkaan oli oletus. Polkupyörä oli tosi hyvä juttu.
Ei meillä vaan. Dösät kulkivat usein ja joka paikkaan. Pyörällä liikuttiin max kahden kilsan säteellä.
Mutta joka tapauksessa liikkuminen tapahtui omin voimin eikä sähkölla kuten nykyisin.
Vierailija kirjoitti:
Laihuus oli silloin myös muotia. Katsokaapa sen ajan vaatteita, olivat todella pientä mitoitusta. Ei mitään jokaiselle sopivia kaapuja vaan kunnon leikkauksia ja istuvia vaatteita.
Tietysti silloin myös liikuttiin enemmän eikä kaupoissa ollut hyllymetreittäin sipsejä ja karkkeja.
Vaatteiden mitoitus oli normaali sen ajan ihmisille.
Jap. Ei ollut niitä välipaloja kuten nyt.
Jos ajatellaan mitenkä syöminen on muuttunut siitä ajasta niin välipalat, jatkuvat välipalat, ettei vaan tule nälkä -)))! Muistelen että silloin syötiin ruoka-aikaan ja eipä siinä ollut mitään pitsan puolikasta jos nälätti välissä. Huomaa et jugurtit alkoivat tulla juuri silloin. Ja nyt sitten kaupassa jugurttihyllyä 15 METRIÄ. Ei maitookaan ollut kuin sitä punaista ja kurria? Vieläkö kurria edes löytyy?