Miksi 70-luvulla ihmiset olivat niin hoikkia? Näkivätkö ne nälkää?

Eipä ollut normikaupoissa myynnissä siidereitä juurikaan, vain ykkösoluen vahvuista White Capia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihavuustutkijat on yrittäneet kertoa lukuisia kertoja, mutta valtiovalta ei kuuntele. Syynä lihomiseen on tiheäenergisen (=suomeksi lihottavan) ruuan räjähdysmäinen kasvu.

Tiheäenergiset ruuat ovat halpoja tuottaa ja ihmiset tykkäävät niistä. Esimerkiksi karkki, virvoitusjuomat, sipsit, maustetut jogurtit, leivokset, keksit, kaikki pikaruoka jne.

70-luvulla limsapullon koko oli 0,33 litraa ja sitä juotiin harvoin. Nykyisin standardikoko on 1,5 litraa ja kerralla ostetaan sixpack. Sama pätee kaikkeen muuhunkin.

Olet oikeassa, että tuo muutos on suuri ja se vaikuttaa. Lihavuustutkijat kuitenkin tiedostavat lihavuuden taustalla vaikuttavat monimutkaiset mekanismit eivätkä selitä lihavuusilmiötä vain yhden determinantin kautta.

Ravitsemus on lihavuustutkijoiden mukaan kyllä ihan keskeisin syy. Liikunnan osuus on pienempi, vaikka merkittävä sekin. Suurin ero on arkiliikunnan väheneminen siinä asiassa.

Tieteellisestä ja ihan maallikon näkökulmasta tarkasteluna ravitsemus ja liikunta kiistatta ovat tärkeitä, mutta kun perehdyt oikeasti lihavuustutkinukseen,havaitset nopeasti sen konpleksisuuden ja laajuuden.

Eli lihavuutta tutkitaan ihan valtavasti ja tieteenala osaltaan määrittää näitä näkökulmia.

Itse pidän ravitsemus/liikunta-diskurssia hyvin kapeana näkökulmana, mikä pahimmillaan vahvistaa yksilön vastuuta ja häivyttää taka-alalle isoja tärkeitä teemoja aina sosioekonomisesta asemasta ympäristörakentamiseen ja yhteiskunnan digitalisoitumisesta kulttuurisiin kehoihanteisiin.

https://www.researchgate.net/publication/308102097_Potential_Contributo…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla kaupoissa ei ollut kaloripitoisia houkutuksia kuten sipsejä, karkkeja ym. Oli vain leipää, sokeria, suolaa, lihaa ja tupakkaa myynnissä.

Asiantuntijat äänessä. Kyllä 1971 oli jo Taffelin sipsit myynnissä. Pistä vaikka kuvahakuun "taffel 1971". Karkkeja paljonkin. Ei silloin ihan millään kivikaudella eletty.

Kylläkin aivan eri mittakaavassa niitä ostettiin ja syötiin!!

Ei niitä syöty, noin yleisesti. Meille ei ostettu sipsejä kertaakaan 70-80 luvuilla. Olimme hyvin toimeentuleva keskiluokkainen perhe. Älkää jankuttako sipseistä, eivät ne olleet mikään juttu silloin.

Hampurilaiset olivat kovin juttu maan päällä. Hampurilaisen sai kerran kuussa, kun äiti vei Carrolssiin.

Karkki oli myös kova juttu. Sipsit? Ketään kiinnostanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työssäkäyvien lounaat oli joku laiha keitto ja yksi leivänpala, ei alkupalasalaattipöytää oliiveilla ja juustoilla plus keitto padasta plus leipäpöytä plus pääruoka lautasella plus jälkiruokakahvi pullan siivulla.

Nykyisestä lounasruuasta saa buffassa helposti koottua yli 1500kcal, kun lounaan pitäisi olla jotain 500kcal pintaan, jotta päivän ruuat on järkevästi pitkin päivää

(aamupala 400kcal, lounas 500kcal, välipala 200kcal, illallinen 700kcal ja illallinen 200kcal = 2000kcal, jos työ ei ole erityisen raskasta).

Välipala? Kaksi illallista???

Välipala on naurettavimpia keksintöjä mitä löytyy.Jotkut luulevat kuolevansa nälkään ilman tunnin välein syömistä.

Ennen syötiin yksinkertaista kotiruokaa. Se oli se juttu. Simppeliä ruokaa ei edes halua syödä liikaa.

Paljonko jaksat vetää jotain keitinperunoita ja kastiketta? No sen verran kyllä että nälkä lähtee, mutta et enempää. Joko vedit perunoita ja soosia, tai olit syömättä. Ne oli ne optiot.

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla kaupoissa ei ollut kaloripitoisia houkutuksia kuten sipsejä, karkkeja ym. Oli vain leipää, sokeria, suolaa, lihaa ja tupakkaa myynnissä.

Taidat puhua 50-luvusta.😅

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut mitään roskaruokaa, ei hampurilaisia, ei pizzoja.  Kaupat oli auki lauantaisin vain klo 14 asti, sunnuntaisin ei lainkaan.  Pikkukaupungeissa ei ollut ostoskärryjä-kannettiin ruuat metallikorissa. Ja pyörän sarvessa kotiin!  Liikuntaa oli pakko harrastaa kun ei ollut kaikilla autoja.

NYT ihmettelen kun perheillä on varaa ostaa lapsille ja nuorille kaikkia sähköisiä kulkuneuvoja, mopoautoja, traktorimönkijöitä.  Matkustaessani Ranskassa, Italiassa, Espanjassa ei ole lihavia nuoria- ei siellä kyllä ole mopoautojakaan.

Työssäni ravintolassa, olen kymmenen vuoden aikana huomannut miten näitä jätti-ihmisiä on alkanut tulla.  Varaamme aina juhliin muutamia extra tilavia paikkoja poistamalla pöydistä tuoleja.  Ja tämä on karu totuus sekä nuorilla että aikuisilla.

75 asuin Kampissa ja usein hain pizzaa Davy's-nimisestä ravintolasta, ja itsekin tietysti sitä tehtiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihavuustutkijat on yrittäneet kertoa lukuisia kertoja, mutta valtiovalta ei kuuntele. Syynä lihomiseen on tiheäenergisen (=suomeksi lihottavan) ruuan räjähdysmäinen kasvu.

Tiheäenergiset ruuat ovat halpoja tuottaa ja ihmiset tykkäävät niistä. Esimerkiksi karkki, virvoitusjuomat, sipsit, maustetut jogurtit, leivokset, keksit, kaikki pikaruoka jne.

70-luvulla limsapullon koko oli 0,33 litraa ja sitä juotiin harvoin. Nykyisin standardikoko on 1,5 litraa ja kerralla ostetaan sixpack. Sama pätee kaikkeen muuhunkin.

Olet oikeassa, että tuo muutos on suuri ja se vaikuttaa. Lihavuustutkijat kuitenkin tiedostavat lihavuuden taustalla vaikuttavat monimutkaiset mekanismit eivätkä selitä lihavuusilmiötä vain yhden determinantin kautta.

Ravitsemus on lihavuustutkijoiden mukaan kyllä ihan keskeisin syy. Liikunnan osuus on pienempi, vaikka merkittävä sekin. Suurin ero on arkiliikunnan väheneminen siinä asiassa.

Tieteellisestä ja ihan maallikon näkökulmasta tarkasteluna ravitsemus ja liikunta kiistatta ovat tärkeitä, mutta kun perehdyt oikeasti lihavuustutkinukseen,havaitset nopeasti sen konpleksisuuden ja laajuuden.

Eli lihavuutta tutkitaan ihan valtavasti ja tieteenala osaltaan määrittää näitä näkökulmia.

Itse pidän ravitsemus/liikunta-diskurssia hyvin kapeana näkökulmana, mikä pahimmillaan vahvistaa yksilön vastuuta ja häivyttää taka-alalle isoja tärkeitä teemoja aina sosioekonomisesta asemasta ympäristörakentamiseen ja yhteiskunnan digitalisoitumisesta kulttuurisiin kehoihanteisiin.

https://www.researchgate.net/publication/308102097_Potential_Contributo…

T. läski

Vierailija kirjoitti:

Ei pikaruokaa.

Miten niin ei ollut. 70-luvulla oli pizzaa, hampurilaisia ja snägärin herkut kuten tänäänkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pikaruokaa.

Miten niin ei ollut. 70-luvulla oli pizzaa, hampurilaisia ja snägärin herkut kuten tänäänkin.

Grillikioskeja oli jo v. 70 kun ostin ekan hampurilaisen.

Maaseudulla läheskään kaikilla ei ollut autoa

Vasta 70-luvun viime vuosina autot alkoivat yleistyä. Pyöräiltiin ja käveltiin paljon. Isännät liikkuivat hevosilla, joiden valjastaminen ja hoito vaati työtä. Koneita ja laitteita luonnollisesti ei paljokaan ollut elämää helpottamaan.

Megapusseja tmv. ei ollut. Aadeudun kaupoissa pli heikot valikoimat muutoinkin.

Pakastimet yleistyivät maaseudulla myös vasta 70-luvun lopulla. Jätskejä ym. Ei siis voitu ostaa pakasteeseen.

Ruuat tehtiin itse. Leipä oli kotona leivottua ruisleipää.

Sähköjä ei joka kylässä edes ollut, joten ei ollut myöskään tv:a passivoimassa. Lukuiset asiat olivat toisin.

Oli suurta työttömyyttä, joten rahaakaan ei ollut. Ihmisiä lähti paljon töiden perässä Ruotsiin.

80-luvulle tultaessa elintaso kohosi valtavasti. Varsinkin maaseudulla sen huomasi.

Tällöin alettiin myös puhua "laihdutuskuureista" ihmisten alettua lihoa elintason noustessa.

Vierailija kirjoitti:

Ruoka oli meillä kevyttä.

Puuroja ja vellejä. Ehkä juhlapäivinä makkaraa.

Karkkipäivänä ehkä pari suklaapatukkaa.

Eri ajat, ja vähän rahaa.

Sama meillä. Kotona oli usein keitto- tai puuropäivällinen. Ei sellanen ole kovin kaloripitoista. Varsinkin keitot usein jotain kasviskeittoja tai kalakeittoa isän pyytämistä kaloista. Lisäksi paljon marjoja (itse mökiltä poimittuja), joita laitettiin maustamattomaaan jugurttiin tai viiliin. Tosi vöhörasvaista ruokaa. Muistan rasvana ainoastaan voin ja viilipurkin pinnalla olleen samettisen kermakerroksen, jota nautin herkkuna. Salaa ripottelin viikin pinnalle kidesokeria. Ei sillä sokerillakaan läträtty tuolloin. Limsapullot olivat 0,33 litraa. Joskus, ei todellakaan joka viikki, sain yhden pienen limsapullon sisaruksen kanssa puoliksi. En tiedä, onko kasvaville lapsille nykyruokavaliot parempia, mutta olen lähes varma, että 70-luvun ruokavalio olisi aikuisille parempi.

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla kaupoissa ei ollut kaloripitoisia houkutuksia kuten sipsejä, karkkeja ym. Oli vain leipää, sokeria, suolaa, lihaa ja tupakkaa myynnissä.

Höpö höpö.

Hyvää kotiruokaa, joka piti nälkää. Ei jatkuvaa napostelua . Ei limsanjuontia, kotimehuja. Karkkeja harvoin. Hyötyliikuntaa. Kunnon yöunet.

Silloin liikuttiin enemmän eikä istuta kuten nyt perse sohvalla ja mässäillään

Vierailija kirjoitti:

Olivat kyllä kauniita luonnollisella tavalla. Hienoa että on taas hoikkuuss = normaalipainoisuus tulossa muotiin ja enemmän ja enemmän fittnesstä ja roolimalleja influenssereina. <3

70-luvulla oltiin hoikkia luonnostaan. En muista tuolta ajalta yhtä ainoaa ylipainoista lasta tai nuorta omasta koulustani. Opettajatar oli tyylikkyyden huipentuma kapeassa hameessa ja paitapuserossa. Kukaan ei pohtinut painoaan tai ulkomuotoaan. Kun kuvia katsoo niin ihmiset olivat oikeasti kauniita ja hoikkia.

Fitness hoikkuus on sitten jotain ihan muuta kuin luonnollista. Sitä painoa ja ruumista vahdataan aamusta iltaan. Siitä tehdään elämän sisältö. Kaikki on katastrofia, joka kohtaa sun vartalosta vatvotaan, ollaan tyytymättömiä  ja ulkomuotoa täytyy ravata muokkaamassa jatkuvasti. Tuloksensa tuotos, joka valmis lässähtämään, jos muokkausta ei ylläpidetä loputtomasti. Ei ihme, että ahdistaa.

Lihava ihminen oli harvinaisuus, jota tuijotettiin ja päiviteltiin. Ihmeteltiin kuinka on ollut varaa syödä itsensä lihavaksi.

Koululuokassani yhteiskoulussa oli 40 oppilasta, joista vain yksi oli lihava.

Lasten ja nuorten ylipaino oli todella harvinaista vielä 70-luvulla.

Sellaista lihavuutta, kuinnykyään näkee ei ollut. Sen ajan lihavat olivat nykymitassa vain lievästi ylipainoisia, kun vertaa näihin nykypäivän lihaviin, joilla 30-70kg maallista hyvää kannettavanaan

Vielä 70- luvulla lännellä oli voimansa, horisontissa oli tulevaisuus, nykyisin merkki on kadoksissa.

Vaatteissa ei ollut niin paljon joustoa, elastaania, kuin nykyään. Toimistovaatteet olivat napakampia, ei mitään tunikaa ja hupparia.

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaan koulussa ollut pelkästään hoikkia ihmisiä. Itse olin tuolloin keskikoulussa. Luokassamme oli nopeastikin muistellen 4 lihavaa tyttöä ja ainakin 1 poika. 

Kaivapa vanhat luokkakuvat esiin ennen kuin kirjoittelet ulkomuistista.

Minä olin 1970-luvulla kolmessa eri koulussa ala- ja yläasteella.

Tulin skannanneeksi pari vuotta sitten vanhat luokkakuvat ja ensimmäinen asia joka oikeasti hämmästytti oli se että ne pari "läskiä" joita joka luokalta tietenkin löytyi, eivät omien lasten luokkakuvissa erottuisi enää kuin vähän tukevampina yksilöinä.

Kaiken lisäksi ne yläasteen kuvissa paksuimmat tyttö ja poika olivat luokan harvoja oppilaita jotka treenasivat ihan seurajoukkueessa jalkapalloa ja jääkiekkoa joten olivat todella kovassa kunnossa.