Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka teillä tai tutuillanne on alkanut mielenterveydenhäiriöt?
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Mummilla alkoi niin, että kolmannen synnytyksen jälkeen alkoi kuulla supinaa seinän takaa. Sitten puhelimesta. Sitten pistorasiasta. Sitten alkoi kuulla naisten ääniä. Mummilla oli skitsofrenia. Ääniä kuului ihan kuolemaan saakka. Mummilla oli lääkitys, mutta se vain hiljensi ääniä, ei lopettanut niitä.
Äidin psykoosi alkoi neljännen synnytyksen jälkeen. Äidin mielestä kaikki yrittivät myrkyttää pikkusiskon. Äiti myös kuvitteli, että minä olen paholainen. Yritti pahimmassa kunnossa tappaa minut. Äidillä todettiin bipolaari ja lapsivuodepsykoosi.
En muista koska ja miten minun masennukseni alkoi. Musta tuntuu, että olin jo pienenä masentunut. Ainakin olin itsetuhoinen. Itkin paljon, kun äiti luuli mua paholaiseksi. Yritin itsemurhaa ensimmäisen kerran 10-vuotiaana. Jouduin psykiatriselle. 10-15-vuotiaana oli pahin kausi. 12-vuotiaana sain masennuslääkityksen.
Älä sinä ainakaan hanki yli 2 lasta.
Teidän kehot ei kestä useampia raskaana oloja. Keho tyhjenee kaikista tärkeistä jutuista ja alkaa tuo sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulen ketjuusi häiritsemään, koska itseä mietityttää päivittäin oma tilanne ja mitä minua vaivaa vuodesta toiseen.
Masennusta ja itsetuhoisuutta 15-vuotiaana. Masennus parani kuin seinään ja ystävä huomautteli asiasta paljon. Vuosien ajan ollut alakuloisuutta, ahdistus/masennuskausia silloin tällöin, ne lamaannuttavat. Kestävät keskimäärin 2-3 viikkoa.
Elämästä ei ole aikuisena tullut mitään. Olen sekoillut huolella, pettänyt kumppaniani ilman pelkoa, ollut muutenkin valtavan impulsiivinen.En ole vieläkään tietoinen mikä vikana vaikka olen eri lääkäreillä käynyt.
Kaksisuuntainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kyennyt hoitamaan työtään tai huolehtimaan kotiaskareista. Runsasta päivittäistä "piipun" polttamista. Psykooseja toistuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulen ketjuusi häiritsemään, koska itseä mietityttää päivittäin oma tilanne ja mitä minua vaivaa vuodesta toiseen.
Masennusta ja itsetuhoisuutta 15-vuotiaana. Masennus parani kuin seinään ja ystävä huomautteli asiasta paljon. Vuosien ajan ollut alakuloisuutta, ahdistus/masennuskausia silloin tällöin, ne lamaannuttavat. Kestävät keskimäärin 2-3 viikkoa.
Elämästä ei ole aikuisena tullut mitään. Olen sekoillut huolella, pettänyt kumppaniani ilman pelkoa, ollut muutenkin valtavan impulsiivinen.En ole vieläkään tietoinen mikä vikana vaikka olen eri lääkäreillä käynyt.
Minulla oli tällainen ystävä nuorena. Hän masentui teininä, viilteli paljon. Sitten yks'kaks kaikki olikin ihanaa ja upee. Katsoi maailmaa ruusunpunaiset lasien läpi kun viikko sitten itki paskaa elämää. En tiedä mitä hänelle kuuluu.
Mistä tuollainen voi kertoa?
Minuakin kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulen ketjuusi häiritsemään, koska itseä mietityttää päivittäin oma tilanne ja mitä minua vaivaa vuodesta toiseen.
Masennusta ja itsetuhoisuutta 15-vuotiaana. Masennus parani kuin seinään ja ystävä huomautteli asiasta paljon. Vuosien ajan ollut alakuloisuutta, ahdistus/masennuskausia silloin tällöin, ne lamaannuttavat. Kestävät keskimäärin 2-3 viikkoa.
Elämästä ei ole aikuisena tullut mitään. Olen sekoillut huolella, pettänyt kumppaniani ilman pelkoa, ollut muutenkin valtavan impulsiivinen.En ole vieläkään tietoinen mikä vikana vaikka olen eri lääkäreillä käynyt.
Kaksisuuntainen?
Tosiaanko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulen ketjuusi häiritsemään, koska itseä mietityttää päivittäin oma tilanne ja mitä minua vaivaa vuodesta toiseen.
Masennusta ja itsetuhoisuutta 15-vuotiaana. Masennus parani kuin seinään ja ystävä huomautteli asiasta paljon. Vuosien ajan ollut alakuloisuutta, ahdistus/masennuskausia silloin tällöin, ne lamaannuttavat. Kestävät keskimäärin 2-3 viikkoa.
Elämästä ei ole aikuisena tullut mitään. Olen sekoillut huolella, pettänyt kumppaniani ilman pelkoa, ollut muutenkin valtavan impulsiivinen.En ole vieläkään tietoinen mikä vikana vaikka olen eri lääkäreillä käynyt.
Bipo tai sekamuotoinen mielialahäiriö. Onko neurologista ongelmaa?
Vierailija kirjoitti:
Mummilla alkoi niin, että kolmannen synnytyksen jälkeen alkoi kuulla supinaa seinän takaa. Sitten puhelimesta. Sitten pistorasiasta. Sitten alkoi kuulla naisten ääniä. Mummilla oli skitsofrenia. Ääniä kuului ihan kuolemaan saakka. Mummilla oli lääkitys, mutta se vain hiljensi ääniä, ei lopettanut niitä.
Äidin psykoosi alkoi neljännen synnytyksen jälkeen. Äidin mielestä kaikki yrittivät myrkyttää pikkusiskon. Äiti myös kuvitteli, että minä olen paholainen. Yritti pahimmassa kunnossa tappaa minut. Äidillä todettiin bipolaari ja lapsivuodepsykoosi.
En muista koska ja miten minun masennukseni alkoi. Musta tuntuu, että olin jo pienenä masentunut. Ainakin olin itsetuhoinen. Itkin paljon, kun äiti luuli mua paholaiseksi. Yritin itsemurhaa ensimmäisen kerran 10-vuotiaana. Jouduin psykiatriselle. 10-15-vuotiaana oli pahin kausi. 12-vuotiaana sain masennuslääkityksen.
No huh. Olet kokenut kovia. Voimia sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulen ketjuusi häiritsemään, koska itseä mietityttää päivittäin oma tilanne ja mitä minua vaivaa vuodesta toiseen.
Masennusta ja itsetuhoisuutta 15-vuotiaana. Masennus parani kuin seinään ja ystävä huomautteli asiasta paljon. Vuosien ajan ollut alakuloisuutta, ahdistus/masennuskausia silloin tällöin, ne lamaannuttavat. Kestävät keskimäärin 2-3 viikkoa.
Elämästä ei ole aikuisena tullut mitään. Olen sekoillut huolella, pettänyt kumppaniani ilman pelkoa, ollut muutenkin valtavan impulsiivinen.En ole vieläkään tietoinen mikä vikana vaikka olen eri lääkäreillä käynyt.
Bipo tai sekamuotoinen mielialahäiriö. Onko neurologista ongelmaa?
Add epäily kyllä.
Liikaa työntekoa, hankaluuksia parisuhteessa samanaikaisesti. Tästä seurauksena unettomuus ja burnout.
Lopputulos noin +50 vuotiaana pitkien sairaslomien kautta sairaseläkkeelle. Diagnoosina kaksisuuntainen lopulta, mutta alkutilanne toimi triggerinä.
En tiedä kuinka tarkalleen alkoi, mutta lähiomaisella ne "laukesivat" pitkäaikaisen kuormituksen tuloksena. Hän opiskeli vaativaa alaa ja teki samalla ihan liikaa töitä, muutenkin sellainen introvertti ja perfektionistinen luonne joka ei antanut periksi tehdä mitään vähän sinne päin vain kaiken piti aina olla prikulleen. Samalla treenasi kovasti, ei tavannut juurikaan kavereita ja ei ikinä "relannut". Tuollaista elämää vuosikausia ja lopulta alkoi valittaa, että ei saa unta öisin, mutta ei silti kokenut että lääkärikäynnistä olisi ollut mitään apua. Hän riisti itseltään hengen lopulta.
Jotenkin olen katkeroitunut siihen, että tuollaiset tunnolliset, hiljaiset suorittajat eivät saa apua, ja työelämässäkin heille nakataan kaikki työ ilman kiitosta, koska he eivät pidä itsestään meteliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulen ketjuusi häiritsemään, koska itseä mietityttää päivittäin oma tilanne ja mitä minua vaivaa vuodesta toiseen.
Masennusta ja itsetuhoisuutta 15-vuotiaana. Masennus parani kuin seinään ja ystävä huomautteli asiasta paljon. Vuosien ajan ollut alakuloisuutta, ahdistus/masennuskausia silloin tällöin, ne lamaannuttavat. Kestävät keskimäärin 2-3 viikkoa.
Elämästä ei ole aikuisena tullut mitään. Olen sekoillut huolella, pettänyt kumppaniani ilman pelkoa, ollut muutenkin valtavan impulsiivinen.En ole vieläkään tietoinen mikä vikana vaikka olen eri lääkäreillä käynyt.
Bipo tai sekamuotoinen mielialahäiriö. Onko neurologista ongelmaa?
Add epäily kyllä.
No siltä se minustakin vaikutti. Meillä on äidin suvussa paljon neurokirjon juttuja, siihen löytyvää mielialaoireilua, dissosiaatiota ja aiemmissa sukupolvissa skitsofreniaa. Isän puolella on lukihäiriötä ja impulsiivista käytöstä. Molempien suvuissa alkoholismia.
Olen ollut myös ahdistunut, masentunut ja yliherkkä. Onneksi ja aivan sattumalta en ole perinyt kovin paljon tai pahoja taipumuksia, se kun on tuurista kiinni.
Toki olen myös raitis ja käytännön elämän sujuminen on aina ollut minulle tärkeää. Ei ole ollut varaa sekoilla vaikka ihmisten suhteen olenkin hairahtunut.
Entinen mieheni on kärsinyt joistakin häiriöistä. Hänellä on neurologinen diagnoosi.
Alue: Aihe vapaa
Olen pahoillani.