Lue keskustelun säännöt.
Olen totaalisen loppu erityislapsen kanssa
Uupunut äiti
30.06.2023 |
Mitä tehdä kun ei enää jaksa erityislapsen kanssa, eikö mistään saa apua? Ei vammaispalvelusta, ei lastensuojelusta, ei sukulaisilta. Vihaan elämääni ja ehkä Vihaan kehitysvammaista lastanikin. En jaksa enää yhtään hänen aggressioitaan, hän en jatkuvasti raivopää.
Olemme eronneet lapsen isän kanssa jotta kumpikin saisi edes hetken rauhaa ja rehellisesti voin sanoa että tämä lapsi pilasi aviliittomme.
En näe elämälläni enää mitään tarkoitusta, en mitään valonpilkahdustakaan. Koko elämäni on yksi vitsi.
Olen harkinnut itsemurhaa usein ja yrittänyt saada itselleni apua. Psykiatri kirjoitti b-lausunnon psykoterapiaa varten, mutta paikkakunnallamme ei ole terapeutteja joten B-lausunto on menossa muutaman kuukauden päästä vanhaksi. Eilen kahteen otteeseen laittanut kaikille KELAn terapeuteille kyselyä uusista asiakaspaikoista ja saanut hylsyn -paikkoja ei ole.
En enää tiedä mitä tehdä.
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö muka saa huostaan jos ilmoitat lastensuojelulle, että et enää hoida lasta. Minkäikäinen hän on?
No mihinkäs sijoittaisit kehitysvammaisen? Ei ole sijaisvanhempia näille tapauksille.
Lapsi voidaan sijoittaa johonkin kehitysvammayksikköön. Näitä on hyvin monenlaisia."
Harvoin kotona voidaan vastata kasvavan/aikuistuvan kehitysvammaisen lapsen tarpeisiin ja tarjota kasvuun tukea samalla tavoin kuin klehitysvamma-asumisyksikössä, missä tietoa ja koulutettu henkilökunta.
Väkivaltaiset purkaukset voivat olla esimerkiksi turhautumista, kun murrosikää lähestyvä lapsi kokee jatkuvasti tulevansa ymmärretyksi väärin esim muiden sisarusten taholta.
Ilman muuta sijoitus alkuperäisen kirjoittajan tilanteessa on oikeastaan ainoa ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö muka saa huostaan jos ilmoitat lastensuojelulle, että et enää hoida lasta. Minkäikäinen hän on?
No mihinkäs sijoittaisit kehitysvammaisen? Ei ole sijaisvanhempia näille tapauksille.
Laitos!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö muka saa huostaan jos ilmoitat lastensuojelulle, että et enää hoida lasta. Minkäikäinen hän on?
No mihinkäs sijoittaisit kehitysvammaisen? Ei ole sijaisvanhempia näille tapauksille.
Lapsi voidaan sijoittaa johonkin kehitysvammayksikköön. Näitä on hyvin monenlaisia.
Ja minä olen se joka leimataan empatiakyvyttömäksi vaikka täällä ihan ntsityyliin ollaan viemässä lapsia kotoa laitoksiin. Ihan kuin esineitä. Tämä on ihan hirveää kuultavaa.
No sinä kun olet niin empaattinen, niin otappa tämä kehitysvammainen lapsi kotiisi , ja ole hänen hoitaja 24/7.
Onnellisia päiviä sinulle sitten. Sopiiko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sorry vaan mutten mitenkään ymmärrä, että tämän vaikeasti kehitysvammaisen lapsen jälkeen on vielä tehty yksi lapsi? Ylipäätään miksi neljä lasta?
Mun veljen lapsen kohdalla vasta n. kolmevuotiaana alkoi tulla esille mitään erikoista. Kehitys pysähtyi ja alkoi sitten taantua. Osasi ihan hyvin puhua yms. Lapsi on nyt 15 ja asuu laitoksessa koska ei osaa istua eikä sano mitään, ääntelehtii vaan. Tarvii 24h hoitoa.
Voisitko mitenkään ohjeistaa ap: tä , miten hänen kannattaa nyt edetä, että saa sen lapsensa laitokseen.
Voisiko kolme tervettä lasta olla aina samaan aikaan toisella vanhemmalla ja kehitysvammainen lapsi yksin toisen vanhemman luona? Ja vuoroviikoin vaihto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö kotiin saa perhehoitajaa jotta ei oireile laitoksesta palattua? Jos perustelet noin lekureulle ja sossuun? Tukiperhe jolla kokemusta? Esim joku joka tekee työkseen jotain kasvun alan töitä muutenkin?
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat hyvin yleisiä lastenhankinnan riskejä, joita ei esille tuoda. Kovin usein lastenhankintaa harkitseville ei todeta, että päätös voi tuhota koko elämäsi
Minkä sille mahtaa, jos henkilölle syntyy kehitysvammainen lapsi? Eihän ne kaikki kehitysvammat näe testeissä/ultraäänessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä toinen erityislapsen äiti, mitä lääkekokeiluja teillä on ollut? Siis jos oikeasti se isoin ongelma on aggressiivisuus niin paljon pienemmätkin erityislapsia lääkitään.
Tai jos on lääkitys, niin oletteko varmoja, että kyseessä on sopiva lääkitys?
Noin isolle lapselle vaatisin erilaisia lääkityskokeiluja kunnes oikea löytyy, jos tilanne olisi niin paha, etten enää oikeasti jaksaisi.
Eli hoitotahoon yhteys.
Vierailija kirjoitti:
Mitä, mitä, mitä???? Eikös nämä erityislapset olekkaan niiiiin ihania ja rikastuttavia, kuten iltapäivälehtien sivuilla naiset hehkuttavat!!!! Nauti nyt, tämähän on nykyään muoti-ilmiö, että perheessä pitää olla ainakin yksi erityilapsi. Jos ei ole, niin siitä lapsesta tehdään sellainen. Sisarukset taatusti "kiittää" aikuisena, kun joutuivat elämään lapsuutensa sekopään kanssa.
Ohi aiheen melkeinpä, mutta kirjoitin tänne kerran todella raskaasta yksinhuoltajan arjesta, kun taistelin alkoholisoituneen exän kanssa ja kaikki meni, kun jouduin ensin työttömäksi ja piti muuttaa, vaikeuksia riitti halki, poikki ja pinoon. Lopuksi totesin, että onnekseni lapseni on ainakin terve, enkä ehkä jaksaisi, jos joutuisin ponnistelemaan vammaisen kanssa.
Jumalauta, että tuli kannanottoja "Vihaatko vammaisia, oletko jotenkin parempi ihminen, pitäisikö vammaiset t*ppaa" jne. Nyt sitten vaihteeksi tulee "heitä nulikka pihalle" -kannustusta :D
Toivon että saat apua, ap!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuuteni ja nuoruuteni paras viikko oli, kun erityinen sisarukseni oli psykiatrisella rauhoittumassa käytyään muiden perheenjäsenten päälle. En tiedä, mitä tekivät psykiatrisella, mutta sen jälkeen ei enää uskaltanut yrittää käydä kenenkään päälle ja ylipäätään käytös siistiytyi jo ensimmäisestä maininnasta. Tajusi ilmeisesti, että kaikkien muiden keinojen ohella on olemassa vielä yksi keino, jota emme enää arkaile käyttää. Alkoi myös lähestyä sellaista ikää, että seuraava osoite olisi ollut putka.
Vierailija kirjoitti:
Mitä, mitä, mitä???? Eikös nämä erityislapset olekkaan niiiiin ihania ja rikastuttavia, kuten iltapäivälehtien sivuilla naiset hehkuttavat!!!! Nauti nyt, tämähän on nykyään muoti-ilmiö, että perheessä pitää olla ainakin yksi erityilapsi. Jos ei ole, niin siitä lapsesta tehdään sellainen. Sisarukset taatusti "kiittää" aikuisena, kun joutuivat elämään lapsuutensa sekopään kanssa.
Mitä hyötyä viestistäsi on aloittavalle tai kenellekään? Sinähän vain ilkut ja halveksut niitä perheitä kirjoituksellasi, joilla on erityislapsi.
Erityislapsi käsittää myös monenlaista tapausta aina monivammaisesta ADHD-lapseen. Jollain voi cp-vamma toisella autismi. Joidenkin kanssa on vaikeita vaiheita ja joidenkin kanssa tuen tarve vaatii laitosasumisen. Jokainen on kuitenkin tänne syntynyt ja oikeasti myös oikeutettu maan päällä elämään, kuten sinäkin.
Aloittajalle: Oletko missään vertaisryhmässä? Siis saatko tietoa miten toiset vanhemmat toimivat tuollaisessa tilanteessa? Sinua kovasti neuvoisin nyt ottamaan hoitotahoon (oli se sitten lastenpsykiatria tai kehitysvammaisten erikoissairaanhoito) ja selittämään tilanteen. Se olisi se ensisijainen paikka hoitaa tilanne ennen esimerkiksi sijoitusta. Lapsesi olisi hyvä päästä erikoissairaanhoidon osastojaksolle, joka joskus on ihan 6 viikkoa pitkä. Tuolla voitaisiin ammattilaisten interventiolla ja oikeaa lääkitystä hakemalla saada väkivaltaiselle käytökselle muutos.
Monet vanhemmat ovat tuon pisteen käyneet ja siitä selvinneet, kun hoitotaho on myös laittanut rattaita pyörimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin siis kyseessähän ei ole välttämättä kehitysvammainen. Aloittaja ei ole kirjoittanut näin. Vammaispalveluiden asiakkaita ovat esimerkiksi lievästi autismikirjolle olevatkin, eli se ei tarkoita automaattisesti kehitysvammaista lasta.
Hoitotahoon yhteydenottoa minäkin suosittelen. Aggressiiviseen käytökseen on paljon erilaisia lääkityksiä olemassa, joita kyllä tuon ikäiselle jo laitetaan helposti. Ei niitä lastensuojelusta tai vammaispalvelusta saa vaan ihan lääkäriltä. Myös jonkinlainen osastojakso voisi palvella lasta ja teitä.
Sitten tietysti sen mietintä, että mikä sen tilanteen laukaisee. Provoisoiko sisarusten melu/käytös jne. Olisiko hyvä suunnitella niin, että arkipäivät sisarukset toisella vanhemmalla ja erityinen toisella. Viikonloput yhdessä sitten toisella vanhemmalla, jotta omaakin aikaa saavat molemmat vanhemmat.
Tietysti jos voimat ovat täysin loppu niin sitten lastensuojelu apuun ja sijoituskin, mutta itse en suostuisi ellei olisi oikeasti ensin kokeiltu osastojaksoa ja lääkitystä.
T. Keva+autistinuoren äiti, joiden elämä on jo oikeastaan oikein mukavaa
Vierailija kirjoitti:
Niin siis kyseessähän ei ole välttämättä kehitysvammainen. Aloittaja ei ole kirjoittanut näin. Vammaispalveluiden asiakkaita ovat esimerkiksi lievästi autismikirjolle olevatkin, eli se ei tarkoita automaattisesti kehitysvammaista lasta.
Hoitotahoon yhteydenottoa minäkin suosittelen. Aggressiiviseen käytökseen on paljon erilaisia lääkityksiä olemassa, joita kyllä tuon ikäiselle jo laitetaan helposti. Ei niitä lastensuojelusta tai vammaispalvelusta saa vaan ihan lääkäriltä. Myös jonkinlainen osastojakso voisi palvella lasta ja teitä.
Sitten tietysti sen mietintä, että mikä sen tilanteen laukaisee. Provoisoiko sisarusten melu/käytös jne. Olisiko hyvä suunnitella niin, että arkipäivät sisarukset toisella vanhemmalla ja erityinen toisella. Viikonloput yhdessä sitten toisella vanhemmalla, jotta omaakin aikaa saavat molemmat vanhemmat.
Tietysti jos voimat ovat täysin loppu niin sitten lastensuojelu apuun ja sijoituskin, mutta itse en suostuisi ellei olisi oikeasti ensin kokeiltu osastojaksoa ja lääkitystä.
T. Keva+autistinuoren äiti, joiden elämä on jo oikeastaan oikein mukavaa
Kyseessä nimenomaan on kehitysvammainen lapsi. Se lukee jo aloituksessa.
'Vihaan elämääni ja ehkä Vihaan kehitysvammaista lastanikin. En jaksa'
Eikö enää ole luetun ymmärtämistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensitilassa veisin lapsen yksityislääkärin vastaanotolle. Vaatisin reseptin rauhoittavaan lääkkeeseen. Eikös diapam ole yksi sellainen. Sullahan on akuutti tilanne, johon tarvit heti lääkkeenreseptin lapselle ensi hätään.
Tosiaan sossut sun muut ei lääkkeitä määrää.
Kuulostaa hankalalta jos tilanne on edennyt noin pitkälle.
Lapselle olisi hyvä saada jollain tavalla apua.
En tiedä onko tästä enää hyötyä, mutta onko hänellä jotain asioita mistä hän pitää? Lisäisi sellaisia asioita arkeen.
Entä minkälaisissa tilanteissa aggressiota ilmenee?
En tiedä, mutta reagoikohan lapsi raivokohtauksilla eroon tai muutoksiin?
Viestii tavallaan että jokin puuttuu, ei ole ennallaan ehkä haluaa jotain, mutta ei osaa ilmaista sitä asiaa muulla tavoin.
Lapseen saattaa myös heijastua vanhempien väsymys tilanteeseen.
Pitää oppia tuntemaan lapsi sellaisena kuin hän on. Helppoa se ei ole, mutta helppoa ei ole välttämättä olla erityislapsikaan.
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat hyvin yleisiä lastenhankinnan riskejä, joita ei esille tuoda. Kovin usein lastenhankintaa harkitseville ei todeta, että päätös voi tuhota koko elämäsi.
Eihän tuossa muuta voi kuin kestää omien päätöstensä seuraukset ja hoitaa lapset mahdollisimman hyvin.
Tämä! Kuinkahan paljon on näitä vaikeita lapsia, joille ei ole mitään paikkaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö muka saa huostaan jos ilmoitat lastensuojelulle, että et enää hoida lasta. Minkäikäinen hän on?
Oikeasti? Että tukea ei tarjota, huostaan vaan!?
Valitettavasti näin on. Muita tukitoimia on olemattoman vähän tarjolla, huosta liian usein ainut vaihtoehto. Se taas on monelle huonoin mahdollinen apu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuollainen on vanhemman psyykkinen tila, niin lastensuojelun tarve koskee ymmärtääkseni kaikkia lapsia, ei vain yhtä.
Millä koulutuksella tuon arvioit? Itse alan koulutuksella ja 25 vuoden työkokemuksella sanon, että ei välttämättä. Äidin jaksaminen voi nousta hyvin nopeasti, kun kuormittava tilanne poistetaan sijoittamalla tämä erityislapsi, joka tarvitsee erityistä tukea ja hoivaa jatkuvasti.
Työkokemuksesta sanon, että moni vanhempi sinnittelee ihan uskomattomissa tilanteissa viimeisillä voimavaroillaan. Ei oman lapsen luovuttaminen toisten hoitoon ole ikinä helppo päätös.
Ja työkokemuksesta voin sanoa, että monen perheen kohdalla olen miettinyt, että itse olisin vastaavassa tilanteessa jo varmasti paljon aikaisemmin romahtanut jaksamiseni kanssa.
Tohtorin koulutuksella. Voit tutustua vaikka lastensuojelun käsikirjaan. Alan ammattilaisena se olisi suotavaa.
Ammatti-ihmisenä tietäisit olla tekemättä analyysiä ja diagnoosia vauva-palstan informaation perusteella.
Jos viiden terveen elämä menee raiteiltaan ja sairastuvat, pitäisikö yksi vaikeasti sairas lääkitä rauhalliseksi, ja pelastaa näin muu perhe? Pitääkö kaikkien kärsiä?
Mitä, mitä, mitä???? Eikös nämä erityislapset olekkaan niiiiin ihania ja rikastuttavia, kuten iltapäivälehtien sivuilla naiset hehkuttavat!!!! Nauti nyt, tämähän on nykyään muoti-ilmiö, että perheessä pitää olla ainakin yksi erityilapsi. Jos ei ole, niin siitä lapsesta tehdään sellainen. Sisarukset taatusti "kiittää" aikuisena, kun joutuivat elämään lapsuutensa sekopään kanssa.