Lue keskustelun säännöt.
Olen totaalisen loppu erityislapsen kanssa
Uupunut äiti
30.06.2023 |
Mitä tehdä kun ei enää jaksa erityislapsen kanssa, eikö mistään saa apua? Ei vammaispalvelusta, ei lastensuojelusta, ei sukulaisilta. Vihaan elämääni ja ehkä Vihaan kehitysvammaista lastanikin. En jaksa enää yhtään hänen aggressioitaan, hän en jatkuvasti raivopää.
Olemme eronneet lapsen isän kanssa jotta kumpikin saisi edes hetken rauhaa ja rehellisesti voin sanoa että tämä lapsi pilasi aviliittomme.
En näe elämälläni enää mitään tarkoitusta, en mitään valonpilkahdustakaan. Koko elämäni on yksi vitsi.
Olen harkinnut itsemurhaa usein ja yrittänyt saada itselleni apua. Psykiatri kirjoitti b-lausunnon psykoterapiaa varten, mutta paikkakunnallamme ei ole terapeutteja joten B-lausunto on menossa muutaman kuukauden päästä vanhaksi. Eilen kahteen otteeseen laittanut kaikille KELAn terapeuteille kyselyä uusista asiakaspaikoista ja saanut hylsyn -paikkoja ei ole.
En enää tiedä mitä tehdä.
Kommentit (97)
Kuinka pienellä paikkakunnalla asut ellei siellä ole yhtäkään terapeuttia? Joroksella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et terapeutille pääse, on mielenterveyshoitaja ihan kelpo vaihtoehto. Itse olen vaikeissa tilanteissa käynyt kolmella eri mielenterveyshoitajalla. Voin sanoa, että erittäin osaavia ihmisiä ovat he, etenkin akuutissa kriisitilanteessa.
Onko sinulla kontaktia mihinkään vertaistukipiireihin, jossa olisi vanhempia, kenellä on samankaltainen erityislapsi kuin teillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teet itsestäsi ja lapsestasi lastensuojeluilmoituksia niin usein että heidän on pakko reagoida asiaan. Olen opettaja ja kun ihmettelin sosiaalityöntekijälle palaverissa, että miksi homma ei etene yhden lapsen kohdalla vaikka huoli on kova ja lasuja tehty koululta pari kertaa niin kuulemma vasta sitten reagoidaan kun on oikeasti tosi monta ilmoitusta ja sanoi, että koululta pitää tehdä useita ilmoituksia (ilmeisesti samastakin asiasta) tai mitään ei tapahdu. Pätisikö tämä teidänkin tilanteeseen? Ja pyydä sukulaisia ja vaikka naapuriakin tekemään ilmoitus.
Mitä sinun mielestä tarkoittaa se, että mitään ei ole tapahtunut? Sijoitustako? Monella opettajalla on se käsitys, että lastensuojelutyö on vain sijoitusten tekoa.
Tiedätkö mitä lastensuojelulaki määrää? Se määrää, että ensin on tuettava avohuollon keinoin eri palveluilla kotona. Lastensuojelu on voinut tehdä paljonkin, mutta sinä et sitä näe, koska sijoitusta ei ole tapahtunut.
Ei yhtään minkäänlaista apua perheelle. Ei sitten yhtään mitään muuta kuin se sama sosiaalityöntekijä joka jankuttaa palavereissa että "koulun keinoilla" mennään vaikka hänelle on jokaisessa palaverissa monta kertaa kerrottu ja rautalangasta väännetty, että koululla ei ole en yhtään keinoa käytettävissä. Kaikki koulun keinot on nyt käytetty ja perhe tarvitsee apua kotiin (ja jos se ei auta niin lapset sijoitukseen). Meillä opettajilla ei ole mitään valtuuksia mennä oppilaiden kotiin mutta ne joilla olisi mahdollisuudet ja keinot auttaa perhettä koulun ulkopuolella, eivät tee mitään.
Jos sitä kehitysvammaista ei saada laitokseen tai ette häntä vielä sellaiseen halua laittaa, toimisiko väliaikaisena ratkaisuna sellainen, että hän asuisi koko ajan toisella vanhemmalla ja 3 muuta lasta toisella. Viikonloppuisin sitten kaikki vuorotellen samalla vanhemmalla?
Tällä järjestelyllä rauhoittuisi ainakin niiden ei-erityisten lasten elämä, eikä vammaista hoitavalla olisi muita hoidettavia vastuullaan.
Ja vammainen tietenkin sille vanhemmalle, kumpi hänen kanssaan pärjää paremmin.
Aloittaja kirjoitti:
Lapsi on syntynyt 2012 ja hänellä on jo voimia esim potkia ja lyödä kovaa. Unohtui mainita että meidän perheessä on myös 3 muuta lasta, kaksi vanhempaa ja yksi pikkusisko. Hekin ovat uupuneita kun kotona on yksi raivohullu joka jatkuvasti kiroilee ja sekoilee.
Lastensuojelusta tulee kommentti "hyvin olette pärjänneet. Sinulla on todella hyvä resilienssi, harva pärjää noin hienosti". Ja nämä kommentit siis sen jälkeen kun olen sanonut etten jaksa enää. Tarjoavat kyllä kriisikeskus mobilen numeroa ja kehuivat että uskalsimme laittaa lapsen hyvinvoinnin avioliiton edelle.
Lihavoitu kohta: Erittäin tyypillistä lastensuojelun toimintaa ongelmalapsen kohdalla. Harva vanhempi ylipäätään saa sieltä mitään oikeaa apua. Normaalisti lasu alkaa vain kyttämään ja uhkailemaan sijoituksella. Tosin kertomasi perusteella sijoitus olisi kaikkein paras ratkaisu teille muille, mutta kukaan ei halua ottaa vastuuta käytöshäiriöisestä ongelmalapsesta. Siksi lapsen sijoituksesta ei ilmeisesti edes ohimennen ole mainittu mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä, että lapsi huostaanotetaan. Niinhän moni tekee nykyään ns. normaalinkin lapsen/teinin kanssa, jos äidin uusi mies ei hyväksy lapsia.
Jätä lapsi pienessä korissa lapsettoman pariskunnan kodin portaille, soita ovikelloa ja juokse pakoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvoin yhtensä lapsena kodissa jossa äiti ämpyili väkivaltaisen sisaruksen huostaan antamisen kanssa koska ei olisi luottanut häntä muiden hoitoon vaikkei kotona pärjätty hänen kanssaan. Päästyäni muuttamaan kotoa en ole ollut missään tekemisissä lapsuudenperheeni kanssa. En ikinä anna sitä anteeksi että sain veljeltä turpiin ja kuuntelin jatkuvia haukkuja, eikä äiti auttanut minua. On aivan sama mitä sanotaan jos toinen on aggressiivinen yhä uudelleen ja muut lapset joutuvat sitä kestämään. Äitini itsekkyys ja sen kaikista vaikeimman lapsen suosiminen maksoi siskoni ja minun mielenterveyden ja siskolleni lopulta myös hengen.
Minusta niiden toisten lasten pitäisi päästä turvaan sieltä. En ymmärrä miten heistä ei olla huolissaan lastensuojelussa. Tai ymmärrän, eihän minustakaan oltu.
Vierailija kirjoitti:
Kasvoin yhtensä lapsena kodissa jossa äiti ämpyili väkivaltaisen sisaruksen huostaan antamisen kanssa koska ei olisi luottanut häntä muiden hoitoon vaikkei kotona pärjätty hänen kanssaan. Päästyäni muuttamaan kotoa en ole ollut missään tekemisissä lapsuudenperheeni kanssa. En ikinä anna sitä anteeksi että sain veljeltä turpiin ja kuuntelin jatkuvia haukkuja, eikä äiti auttanut minua. On aivan sama mitä sanotaan jos toinen on aggressiivinen yhä uudelleen ja muut lapset joutuvat sitä kestämään. Äitini itsekkyys ja sen kaikista vaikeimman lapsen suosiminen maksoi siskoni ja minun mielenterveyden ja siskolleni lopulta myös hengen.
Minusta niiden toisten lasten pitäisi päästä turvaan sieltä. En ymmärrä miten heistä ei olla huolissaan lastensuojelussa. Tai ymmärrän, eihän minustakaan oltu.
Viimeisessä kappaleessa hyvä näkökulma asiaan. Totuus on, että lastensuojelu ei toimi Suomessa niin kuin pitäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pyydä, että lapsi huostaanotetaan. Niinhän moni tekee nykyään ns. normaalinkin lapsen/teinin kanssa, jos äidin uusi mies ei hyväksy lapsia.
Nyt on pakko kysyä lähdettä väitteellesi.
Vierailija kirjoitti:
Eihän kehitysvammaisista saa sanoa, että he voivat olla hyvin vaikeita, väkivaltaisia ja hankalia vaan pitää sanoa, kuinka kilttejä, aurinkoisia, hymyileviä, aina toiset huomioon ottavia pikku enkeleitä he ovat.
Joo, osaltaan totta tuokin, mutta kehitysvammaisissa on myös tasaisia ja helppohoitoisia persoonia.
Olen vuosia ollut työssä kehitysvammaisten parissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella surullista että sinua ei ole kuultu, eikä hätääsi ole ymmärretty oikein. Se on valitettavan yleistä nykyään, mutta sehän ei nyt vie asiaa eteen päin.
Kehotan etsimään terapeutin, joka tekee työtä etänä. Kelalta saa tähän luvan jos ei omalta alueelta löydy sopivaa. Itse olen kokenut että siitäon ihan samanlainen hyöty kuin paikan päälle mentäessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän kehitysvammaisista saa sanoa, että he voivat olla hyvin vaikeita, väkivaltaisia ja hankalia vaan pitää sanoa, kuinka kilttejä, aurinkoisia, hymyileviä, aina toiset huomioon ottavia pikku enkeleitä he ovat.
Joo, osaltaan totta tuokin, mutta kehitysvammaisissa on myös tasaisia ja helppohoitoisia persoonia.
Olen vuosia ollut työssä kehitysvammaisten parissa.
Juuri näin, mutta asioista pitäisi pystyä keskustelemaan niiden oikeilla nimillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitokseen vaan. Siellä hoidetaan kaikki muutkin kuviot, terveydenhuolto jne. Koulutettu henkilökunta, joka pääsee työvuoron jälkeen kotiin lepäämään ja uudet työntekijät tulevat tilalle. Laitoksissa pyritään kodinomaisuuteen mahdollisimman pitkälle.
Kakaralle reppu ja sinne tavarat ja viet sairaalaan ja jätät sinne. Kyllä se sieltä hoidetaan eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuollainen on vanhemman psyykkinen tila, niin lastensuojelun tarve koskee ymmärtääkseni kaikkia lapsia, ei vain yhtä.
Millä koulutuksella tuon arvioit? Itse alan koulutuksella ja 25 vuoden työkokemuksella sanon, että ei välttämättä. Äidin jaksaminen voi nousta hyvin nopeasti, kun kuormittava tilanne poistetaan sijoittamalla tämä erityislapsi, joka tarvitsee erityistä tukea ja hoivaa jatkuvasti.
Työkokemuksesta sanon, että moni vanhempi sinnittelee ihan uskomattomissa tilanteissa viimeisillä voimavaroillaan. Ei oman lapsen luovuttaminen toisten hoitoon ole ikinä helppo päätös.
Ja työkokemuksesta voin sanoa, että monen perheen kohdalla olen miettinyt, että itse olisin vastaavassa tilanteessa jo varmasti paljon aikaisemmin romahtanut jaksamiseni kanssa.
Tohtorin koulutuksella. Voit tutustua vaikka lastensuojelun käsikirjaan. Alan ammattilaisena se olisi suotavaa.[/
Sori, tiedän, että valehtelet. Et ole yhteiskuntatieteestä väitellyt etkä tiedä asiasta muuta kuin tuon lastensuojelun käsikirjan ( jossa asiat ovat suppeasti ja yksinkertaistettuna). Hyvä yritys sinulla kumminkin😁
Nämä ovat hyvin yleisiä lastenhankinnan riskejä, joita ei esille tuoda. Kovin usein lastenhankintaa harkitseville ei todeta, että päätös voi tuhota koko elämäsi.
Eihän tuossa muuta voi kuin kestää omien päätöstensä seuraukset ja hoitaa lapset mahdollisimman hyvin.
Vie se johonkin kamppailulajiin. Kickboxing tms. Saa purkaa siellä energiaansa. Tavoitteena UFC ja siitä sitten miljonääriksi.
Vierailija kirjoitti:
Jätä lapsi pienessä korissa lapsettoman pariskunnan kodin portaille, soita ovikelloa ja juokse pakoon.
Yli 10-vuotias ei taida kovin pieneen koriin mahtua.
Eihän kehitysvammaisista saa sanoa, että he voivat olla hyvin vaikeita, väkivaltaisia ja hankalia vaan pitää sanoa, kuinka kilttejä, aurinkoisia, hymyileviä, aina toiset huomioon ottavia pikku enkeleitä he ovat.