Olen totaalisen loppu erityislapsen kanssa

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole sattumaa että erityislapsi on kun vanhemmat puhuvat noin lapsestaan ei ehkä ihan osattu olla läsnä ja vastata tunteisiin jne. No ettte osaa, mutta se ei ole syy hylätä lapsikin.

Mietin usein miltä tuntuu olla tuollainen empatiakyvytön ja tyhmä ihminen kuten sinä. Kerro sinä meille millaista on olla sinä.

Lapsi nyt pystyvästi laitokseen ja noihin muihin lapsiin keskittyminen. Vaikuttaa nyt siltä, että kaikki muut, siis myös muut lapset on uhrattu tämän yhden lapsen edessä. Selvästi äiti oireilee ja myös kolme muuta lasta oireilevat. Jotain on tehtävä pian ennen kun kolmen muunkin lapsen oireilu muuttuu todella vakavaksi niin kuin äidin kohdalla on selvästi jo käynyt. Pahimmassa tapauksessa tuossa sisaruksista ja vanhemmista on tehty hermoraunioita, joiden elämä on pilalla ja sairauseläke lukuisine diagnooseineen odottaa kun tätä yhtä ei ole laitettu laitokseen. Jos tilanne on tällainen lapsen ollessa vielä linkin pieni voi vain kuvitella millainen tilanne on lapsen vielä kasvaessa. Oman hyvinvointinsa lisäksi äidin on ajateltava myös kolmea muuta lastaan.

Teet itsestäsi ja lapsestasi lastensuojeluilmoituksia niin usein että heidän on pakko reagoida asiaan. Olen opettaja ja kun ihmettelin sosiaalityöntekijälle palaverissa, että miksi homma ei etene yhden lapsen kohdalla vaikka huoli on kova ja lasuja tehty koululta pari kertaa niin kuulemma vasta sitten reagoidaan kun on oikeasti tosi monta ilmoitusta ja sanoi, että koululta pitää tehdä useita ilmoituksia (ilmeisesti samastakin asiasta) tai mitään ei tapahdu. Pätisikö tämä teidänkin tilanteeseen? Ja pyydä sukulaisia ja vaikka naapuriakin tekemään ilmoitus.

Vierailija kirjoitti:

Teet lastensuojeluilmoitus itsestäsi että et enää jaksa, etkä kykene hoitamaan lasta. Silloin saa kyllä apua.

Eihän tossa muuta vaihtoehtoja ole, turha pitkittää, pahenee vaan muuten tilanne.

ja sossut vie terveet pois ja jättää kehitysvammaisen koska hänelle ei ole paikkaa ?

ei ap

Vierailija kirjoitti:

Teet itsestäsi ja lapsestasi lastensuojeluilmoituksia niin usein että heidän on pakko reagoida asiaan. Olen opettaja ja kun ihmettelin sosiaalityöntekijälle palaverissa, että miksi homma ei etene yhden lapsen kohdalla vaikka huoli on kova ja lasuja tehty koululta pari kertaa niin kuulemma vasta sitten reagoidaan kun on oikeasti tosi monta ilmoitusta ja sanoi, että koululta pitää tehdä useita ilmoituksia (ilmeisesti samastakin asiasta) tai mitään ei tapahdu. Pätisikö tämä teidänkin tilanteeseen? Ja pyydä sukulaisia ja vaikka naapuriakin tekemään ilmoitus.

Lastensuojeluilmoitus nimensä mukaisesti tehdään vain lapsista, ei koskaan vanhemmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö muka saa huostaan jos ilmoitat lastensuojelulle, että et enää hoida lasta. Minkäikäinen hän on?

No mihinkäs sijoittaisit kehitysvammaisen? Ei ole sijaisvanhempia näille tapauksille.

Lapsi voidaan sijoittaa johonkin kehitysvammayksikköön. Näitä on hyvin monenlaisia.

Ja minä olen se joka leimataan empatiakyvyttömäksi vaikka täällä ihan ntsityyliin ollaan viemässä lapsia kotoa laitoksiin. Ihan kuin esineitä. Tämä on ihan hirveää kuultavaa.

Sä voitkin sitten poistua tästä ketjusta kiitos.

Jos tuollainen on vanhemman psyykkinen tila, niin lastensuojelun tarve koskee ymmärtääkseni kaikkia lapsia, ei vain yhtä.

Vierailija kirjoitti:

Teet itsestäsi ja lapsestasi lastensuojeluilmoituksia niin usein että heidän on pakko reagoida asiaan. Olen opettaja ja kun ihmettelin sosiaalityöntekijälle palaverissa, että miksi homma ei etene yhden lapsen kohdalla vaikka huoli on kova ja lasuja tehty koululta pari kertaa niin kuulemma vasta sitten reagoidaan kun on oikeasti tosi monta ilmoitusta ja sanoi, että koululta pitää tehdä useita ilmoituksia (ilmeisesti samastakin asiasta) tai mitään ei tapahdu. Pätisikö tämä teidänkin tilanteeseen? Ja pyydä sukulaisia ja vaikka naapuriakin tekemään ilmoitus.

Mitä sinun mielestä tarkoittaa se, että mitään ei ole tapahtunut? Sijoitustako? Monella opettajalla on se käsitys, että lastensuojelutyö on vain sijoitusten tekoa.

Tiedätkö mitä lastensuojelulaki määrää? Se määrää, että ensin on tuettava avohuollon keinoin eri palveluilla kotona. Lastensuojelu on voinut tehdä paljonkin, mutta sinä et sitä näe, koska sijoitusta ei ole tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Jos tuollainen on vanhemman psyykkinen tila, niin lastensuojelun tarve koskee ymmärtääkseni kaikkia lapsia, ei vain yhtä.

Millä koulutuksella tuon arvioit? Itse alan koulutuksella ja 25 vuoden työkokemuksella sanon, että ei välttämättä. Äidin jaksaminen voi nousta hyvin nopeasti, kun kuormittava tilanne poistetaan sijoittamalla tämä erityislapsi, joka tarvitsee erityistä tukea ja hoivaa jatkuvasti.

Työkokemuksesta sanon, että moni vanhempi sinnittelee ihan uskomattomissa tilanteissa viimeisillä voimavaroillaan. Ei oman lapsen luovuttaminen toisten hoitoon ole ikinä helppo päätös.

Ja työkokemuksesta voin sanoa, että monen perheen kohdalla olen miettinyt, että itse olisin vastaavassa tilanteessa jo varmasti paljon aikaisemmin romahtanut jaksamiseni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Sorry vaan mutten mitenkään ymmärrä, että tämän vaikeasti kehitysvammaisen lapsen jälkeen on vielä tehty yksi lapsi? Ylipäätään miksi neljä lasta?

Saitko jotenkin hyvän mielen itsellesi tällä kommentilla?

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista se elämä on erityislasten kanssa. Näistä ei vaan puhuta suoraan. Karu totuus on että jotkut lapset olisivat saaneet jäädä syntymättä sillä siinä menee pilalle monen elämä.

Ja näistä jos mistä pitäisi puhua!

Vierailija kirjoitti:

Sorry vaan mutten mitenkään ymmärrä, että tämän vaikeasti kehitysvammaisen lapsen jälkeen on vielä tehty yksi lapsi? Ylipäätään miksi neljä lasta?

Mun veljen lapsen kohdalla vasta n. kolmevuotiaana alkoi tulla esille mitään erikoista. Kehitys pysähtyi ja alkoi sitten taantua. Osasi ihan hyvin puhua yms. Lapsi on nyt 15 ja asuu laitoksessa koska ei osaa istua eikä sano mitään, ääntelehtii vaan. Tarvii 24h hoitoa.

Yhdessä lapsen isän kanssa ryhdytte toimiin , että saatte hänet pysyvästi laitoshoitoon. Luulisi ,että on paljon muitakin kehitysvammaisia , joiden kanssa ei kukaan jaksa kotona. Oletko tutkinut onko jotain vertaistukiryhmiä, mistä joltakin saisit tietoa, kenen lapsi on laitoksessa. Esim facebookissa luulis olevan jos jonkinlaista ryhmää. Ota yhteys muutamiin kehitysvamma yksiköihin ja selvitä, miten kannattaa lähteä etenemään.

Pakkohan hänet on saada pois sieltä kotoa, koska teidän kaikkien elämä on vaarassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuollainen on vanhemman psyykkinen tila, niin lastensuojelun tarve koskee ymmärtääkseni kaikkia lapsia, ei vain yhtä.

Millä koulutuksella tuon arvioit? Itse alan koulutuksella ja 25 vuoden työkokemuksella sanon, että ei välttämättä. Äidin jaksaminen voi nousta hyvin nopeasti, kun kuormittava tilanne poistetaan sijoittamalla tämä erityislapsi, joka tarvitsee erityistä tukea ja hoivaa jatkuvasti.

Työkokemuksesta sanon, että moni vanhempi sinnittelee ihan uskomattomissa tilanteissa viimeisillä voimavaroillaan. Ei oman lapsen luovuttaminen toisten hoitoon ole ikinä helppo päätös.

Ja työkokemuksesta voin sanoa, että monen perheen kohdalla olen miettinyt, että itse olisin vastaavassa tilanteessa jo varmasti paljon aikaisemmin romahtanut jaksamiseni kanssa.

Tohtorin koulutuksella. Voit tutustua vaikka lastensuojelun käsikirjaan. Alan ammattilaisena se olisi suotavaa.

Voisiko lapsi päästä johonkin intervalli perhehoitoon.? Olisi vaikka  viikon kuukaudessa intervallilla samassa perheessä, jolloin ei niin kovasti ikävöisi  kotiin siellä ollessaan, kun sijoituspaikka pysysisi aina samana. Olisi sitten rauhallisempi taas kotiin tullessaan.

Aloittaja kirjoitti:

Lapsi on syntynyt 2012 ja hänellä on jo voimia esim potkia ja lyödä kovaa. Unohtui mainita että meidän perheessä on myös 3 muuta lasta, kaksi vanhempaa ja yksi pikkusisko. Hekin ovat uupuneita kun kotona on yksi raivohullu joka jatkuvasti kiroilee ja sekoilee.

Lastensuojelusta tulee kommentti "hyvin olette pärjänneet. Sinulla on todella hyvä resilienssi, harva pärjää noin hienosti". Ja nämä kommentit siis sen jälkeen kun olen sanonut etten jaksa enää. Tarjoavat kyllä kriisikeskus mobilen numeroa ja kehuivat että uskalsimme laittaa lapsen hyvinvoinnin avioliiton edelle.

Eli ilmeisesti sinun pitäisi ihan oikeasti laiminlyödä sen lapsen perustarpeet ennen kuin voisitte saada lastensuojelusta apua?

Olen järkyttynyt.

Kuinka vakava kehitysvamma lapsella on?

Mietin juuri tuota agressiivisuutta, että onko sitä lievästi vammaisilla vai miten se on?

Eikä terapeutin kanssa voi kesksutella netissäkin? Ainakin yksi kertoi, että saa nettiterapiaa. Joo, pyydä kunnalta vaikka kotiin jotain kotiapua tai jotain muuta vastaavaa. Pari kuukautta ja ajatuksesi ovat kirkastuneet. Onko teillä yhtä paljon hotovastuuta ekxän kanssa? Eikö hän voisi hoitaa lasta useammin ja sinä muita lapsia sillon tai päinvastoin?

Vierailija kirjoitti:

Ei kai toi yllätyksenä tullut, eikö tutkimuksissa selvinnyt että vammasta pukkaa?

Jälkiviisastelu on hyödytöntä.

-eri-

Jyväskylässä on kyllä järkyttävän huono terapeuttitilanne. Tuttu on kuukausia etsinyt terapeuttia, joista suurin osa ei vaivaudu edes vastaamaan.