Testasin ja juoksin 3 km puoleen tuntiin. Nyt juoksusta jotain ymmärtävät kysymys teille!

Av-mammat taas lyttäämässä ap:n juoksuharrastuksen. Tottakai mammat tekee myös kaiken muita paremmin. Olihan teistä moni jo menossa hoitamaan sairaanhoitajien työt ammattilaisia paremmin. ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat juosta 3 kertaa viikossa, kannattaa alkuvaiheessa juosta 2 pk-lenkkiä ja yksi pitkä lenkki. PK-lenkit tapahtuvat aerobisen kynnyksen alapuolella, eli kansankielellä, riittävällä tarkkuudella sillä vauhdilla, että pystyisi pitämään suht helposti keskustelua yllä ja puhumaan pitkiä lauseita. Pitkät lenkit ovat sitten nimensä mukaisesti pidempiä, ehkä 1,5-3 kertaa pidempiä kuin arkilenkki ja niitä voi varsinkin alussa hyvin venyttää kävelemällä pätkiä välissä ja vaikka kävelemällä kaikki ylämäet. Nämäkin juostaan alle aerobisen kynnyksen. 

2-3 kk jälkeen, kun kroppa on tottunut hölkkäilyyn, toisen pk:n voi korvata kehittävällä lenkillä, jolloin pyritään treenaamaan esim. nopeusominaisuuksia. Näitä voi sitten olla monenlaisia, kuten vetotreeni, mäkivedot, tunkkaus yms yms. Muista kuitenkin, että näillä ei aloiteta juoksukunnon hakemista eikä näitä saa tehdä liikaa myöhemmässäkään vaiheessa.

Neuvosi ovat aivan hyviä, mutta oikeasti ne eivät toimi ilman vahvaa peruskuntoa. Itse lähdin aikanaan liikkeelle päivittäisistä kävelylenkeistä mäkisessä maastossa, mutta kun vaihdoin juoksuun niin syke nousi parin sadan metrin aikana ihan tappiin ja 500 metrin jälkeen olin henkihieverissä. Eli ei siinä millään pk-sykkeillä hölkkäillä. Vaikka kävelisi maailman tappiin asti, se ei kehitä kaikkia juoksussa tarvittavia lihaksia.

Ei et sitten ihan sisäistänyt niitä ohjeita. Olennaista on, että sen sykkeen ei anneta nousta sinne tappiin vaan, jos mittari alkaa piippaamaan, vauhtia hidastetaan ja käytännössä se tarkoittaa kävelemistä. On hyvin todennäköistä sohvan pohjalta lähtiessä, että hyvin pitkään aivan kaikki ylämäet kävellään ja alkuvaiheessa varmaan myös tasamaalla. Voi olla, että hölkkääminen on aluksi mahdollista vain loivissa alamäissä (jyrkissä ei aluksi kannata ainakaan, jos on ylipainoa loukkaantumisriskin takia). 

Tällä tavalla lihakset ja erityisesti nivelet ja sidekudokset kehittyvät ja mahdollistavat juoksun. Jos lähdetään painamaan täysillä kipua vasten, ollaan helposti aika pian telakalla.  

Mitäs teet, jos syke nousee tappiin? Juoksukunto ei pelkällä kävelyllä kehity edes normaalipainoisella, vaikka kävelisit päivittäin reippaasti 2 vuotta! Se on väistämättömyys, että juoksuun tottumattoman syke nousee ensimmäisten viikkojen aikana ja ainoa mitä voi tehdä on antaa kropalle ja lihaksille aikaa palautua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat juosta 3 kertaa viikossa, kannattaa alkuvaiheessa juosta 2 pk-lenkkiä ja yksi pitkä lenkki. PK-lenkit tapahtuvat aerobisen kynnyksen alapuolella, eli kansankielellä, riittävällä tarkkuudella sillä vauhdilla, että pystyisi pitämään suht helposti keskustelua yllä ja puhumaan pitkiä lauseita. Pitkät lenkit ovat sitten nimensä mukaisesti pidempiä, ehkä 1,5-3 kertaa pidempiä kuin arkilenkki ja niitä voi varsinkin alussa hyvin venyttää kävelemällä pätkiä välissä ja vaikka kävelemällä kaikki ylämäet. Nämäkin juostaan alle aerobisen kynnyksen. 

2-3 kk jälkeen, kun kroppa on tottunut hölkkäilyyn, toisen pk:n voi korvata kehittävällä lenkillä, jolloin pyritään treenaamaan esim. nopeusominaisuuksia. Näitä voi sitten olla monenlaisia, kuten vetotreeni, mäkivedot, tunkkaus yms yms. Muista kuitenkin, että näillä ei aloiteta juoksukunnon hakemista eikä näitä saa tehdä liikaa myöhemmässäkään vaiheessa.

Neuvosi ovat aivan hyviä, mutta oikeasti ne eivät toimi ilman vahvaa peruskuntoa. Itse lähdin aikanaan liikkeelle päivittäisistä kävelylenkeistä mäkisessä maastossa, mutta kun vaihdoin juoksuun niin syke nousi parin sadan metrin aikana ihan tappiin ja 500 metrin jälkeen olin henkihieverissä. Eli ei siinä millään pk-sykkeillä hölkkäillä. Vaikka kävelisi maailman tappiin asti, se ei kehitä kaikkia juoksussa tarvittavia lihaksia.

Ei et sitten ihan sisäistänyt niitä ohjeita. Olennaista on, että sen sykkeen ei anneta nousta sinne tappiin vaan, jos mittari alkaa piippaamaan, vauhtia hidastetaan ja käytännössä se tarkoittaa kävelemistä. On hyvin todennäköistä sohvan pohjalta lähtiessä, että hyvin pitkään aivan kaikki ylämäet kävellään ja alkuvaiheessa varmaan myös tasamaalla. Voi olla, että hölkkääminen on aluksi mahdollista vain loivissa alamäissä (jyrkissä ei aluksi kannata ainakaan, jos on ylipainoa loukkaantumisriskin takia). 

Tällä tavalla lihakset ja erityisesti nivelet ja sidekudokset kehittyvät ja mahdollistavat juoksun. Jos lähdetään painamaan täysillä kipua vasten, ollaan helposti aika pian telakalla.  

Mitäs teet, jos syke nousee tappiin? Juoksukunto ei pelkällä kävelyllä kehity edes normaalipainoisella, vaikka kävelisit päivittäin reippaasti 2 vuotta! Se on väistämättömyys, että juoksuun tottumattoman syke nousee ensimmäisten viikkojen aikana ja ainoa mitä voi tehdä on antaa kropalle ja lihaksille aikaa palautua. 

Ai mitä tehdään, jos syke nousee tappiin? Oletko jotenkin yksinkertainen? Silloin hidastetaan, jos se tarkoittaa, että pystytään hölkkäämään 50 m ja sen jälkeen pitää kävellä, sitten hölkätään 50 m ja sitten kävellään kunnes syke on alhaalla ja hölkätään taas uudestaan, kun syke on laskenut. 

Näin keho opetetaan työskentelemään pk-sykkeillä ja kehittämään peruskuntoa, joka on juoksukunnon perusta. Jos koko ajan painetaan vk-alueella, keho oppii, että aina mennään vk-alueella. Tällä mallilla kehitys on nopeampaa kuin rakentamalla pohjat kunnolla, mutta kehittyminen loppuu paljon nopeammin ja rasitusvammojen riski on exponentiaalisesti suurempi. 

Tuo sinun ajatuksesi, että juoksuharrastuksen alussa pitäisi painaa kivusta välittämättä läpi ja se kuuluu asiaan on ehkä idioottimaisin ohje, minkä voi  antaa aloittelijalle. Myöhemmässä vaiheessa ehtii kyllä vetämään niitä "No Pain, No Gain" -lenkkejä, mutta silloin pohjien pitää olla kunnossa.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat juosta 3 kertaa viikossa, kannattaa alkuvaiheessa juosta 2 pk-lenkkiä ja yksi pitkä lenkki. PK-lenkit tapahtuvat aerobisen kynnyksen alapuolella, eli kansankielellä, riittävällä tarkkuudella sillä vauhdilla, että pystyisi pitämään suht helposti keskustelua yllä ja puhumaan pitkiä lauseita. Pitkät lenkit ovat sitten nimensä mukaisesti pidempiä, ehkä 1,5-3 kertaa pidempiä kuin arkilenkki ja niitä voi varsinkin alussa hyvin venyttää kävelemällä pätkiä välissä ja vaikka kävelemällä kaikki ylämäet. Nämäkin juostaan alle aerobisen kynnyksen. 

2-3 kk jälkeen, kun kroppa on tottunut hölkkäilyyn, toisen pk:n voi korvata kehittävällä lenkillä, jolloin pyritään treenaamaan esim. nopeusominaisuuksia. Näitä voi sitten olla monenlaisia, kuten vetotreeni, mäkivedot, tunkkaus yms yms. Muista kuitenkin, että näillä ei aloiteta juoksukunnon hakemista eikä näitä saa tehdä liikaa myöhemmässäkään vaiheessa.

Neuvosi ovat aivan hyviä, mutta oikeasti ne eivät toimi ilman vahvaa peruskuntoa. Itse lähdin aikanaan liikkeelle päivittäisistä kävelylenkeistä mäkisessä maastossa, mutta kun vaihdoin juoksuun niin syke nousi parin sadan metrin aikana ihan tappiin ja 500 metrin jälkeen olin henkihieverissä. Eli ei siinä millään pk-sykkeillä hölkkäillä. Vaikka kävelisi maailman tappiin asti, se ei kehitä kaikkia juoksussa tarvittavia lihaksia.

Ei et sitten ihan sisäistänyt niitä ohjeita. Olennaista on, että sen sykkeen ei anneta nousta sinne tappiin vaan, jos mittari alkaa piippaamaan, vauhtia hidastetaan ja käytännössä se tarkoittaa kävelemistä. On hyvin todennäköistä sohvan pohjalta lähtiessä, että hyvin pitkään aivan kaikki ylämäet kävellään ja alkuvaiheessa varmaan myös tasamaalla. Voi olla, että hölkkääminen on aluksi mahdollista vain loivissa alamäissä (jyrkissä ei aluksi kannata ainakaan, jos on ylipainoa loukkaantumisriskin takia). 

Tällä tavalla lihakset ja erityisesti nivelet ja sidekudokset kehittyvät ja mahdollistavat juoksun. Jos lähdetään painamaan täysillä kipua vasten, ollaan helposti aika pian telakalla.  

Mitäs teet, jos syke nousee tappiin? Juoksukunto ei pelkällä kävelyllä kehity edes normaalipainoisella, vaikka kävelisit päivittäin reippaasti 2 vuotta! Se on väistämättömyys, että juoksuun tottumattoman syke nousee ensimmäisten viikkojen aikana ja ainoa mitä voi tehdä on antaa kropalle ja lihaksille aikaa palautua. 

Ai mitä tehdään, jos syke nousee tappiin? Oletko jotenkin yksinkertainen? Silloin hidastetaan, jos se tarkoittaa, että pystytään hölkkäämään 50 m ja sen jälkeen pitää kävellä, sitten hölkätään 50 m ja sitten kävellään kunnes syke on alhaalla ja hölkätään taas uudestaan, kun syke on laskenut. 

Näin keho opetetaan työskentelemään pk-sykkeillä ja kehittämään peruskuntoa, joka on juoksukunnon perusta. Jos koko ajan painetaan vk-alueella, keho oppii, että aina mennään vk-alueella. Tällä mallilla kehitys on nopeampaa kuin rakentamalla pohjat kunnolla, mutta kehittyminen loppuu paljon nopeammin ja rasitusvammojen riski on exponentiaalisesti suurempi. 

Tuo sinun ajatuksesi, että juoksuharrastuksen alussa pitäisi painaa kivusta välittämättä läpi ja se kuuluu asiaan on ehkä idioottimaisin ohje, minkä voi  antaa aloittelijalle. Myöhemmässä vaiheessa ehtii kyllä vetämään niitä "No Pain, No Gain" -lenkkejä, mutta silloin pohjien pitää olla kunnossa.  

Ellet ole jokin mutantti et selvästi tiedä mistä puhut. Minä itseasiassa olen treenannut itseni huonokuntoisesta juoksijaksi. Jos en olisi tehnyt alkuun hiit tyylistä juoksun ja kävelyn kombinaatiota olisin vielä tänä päivänäkin kävelijä. Syy alkaa juoksijaksi oli se, ettei kova kävely ollut enää tarpeeksi rasittavaa. Silti en ollut kunnoltani lähelläkään sitä mitä hölkkääjältä vaaditaan.

Et ole juossut, vaan hölkännyt. Juoksun aikaraja olisi enimmillään 30 min 5 km, mutta jatka toki, nopeammaksi tulee vain juoksua treenamalla. Lihakset vaativat aikaa vahvistaakseen, kannattaa edetä maltilla. Mukavaa juoksu hölkkää sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat juosta 3 kertaa viikossa, kannattaa alkuvaiheessa juosta 2 pk-lenkkiä ja yksi pitkä lenkki. PK-lenkit tapahtuvat aerobisen kynnyksen alapuolella, eli kansankielellä, riittävällä tarkkuudella sillä vauhdilla, että pystyisi pitämään suht helposti keskustelua yllä ja puhumaan pitkiä lauseita. Pitkät lenkit ovat sitten nimensä mukaisesti pidempiä, ehkä 1,5-3 kertaa pidempiä kuin arkilenkki ja niitä voi varsinkin alussa hyvin venyttää kävelemällä pätkiä välissä ja vaikka kävelemällä kaikki ylämäet. Nämäkin juostaan alle aerobisen kynnyksen. 

2-3 kk jälkeen, kun kroppa on tottunut hölkkäilyyn, toisen pk:n voi korvata kehittävällä lenkillä, jolloin pyritään treenaamaan esim. nopeusominaisuuksia. Näitä voi sitten olla monenlaisia, kuten vetotreeni, mäkivedot, tunkkaus yms yms. Muista kuitenkin, että näillä ei aloiteta juoksukunnon hakemista eikä näitä saa tehdä liikaa myöhemmässäkään vaiheessa.

Neuvosi ovat aivan hyviä, mutta oikeasti ne eivät toimi ilman vahvaa peruskuntoa. Itse lähdin aikanaan liikkeelle päivittäisistä kävelylenkeistä mäkisessä maastossa, mutta kun vaihdoin juoksuun niin syke nousi parin sadan metrin aikana ihan tappiin ja 500 metrin jälkeen olin henkihieverissä. Eli ei siinä millään pk-sykkeillä hölkkäillä. Vaikka kävelisi maailman tappiin asti, se ei kehitä kaikkia juoksussa tarvittavia lihaksia.

Ei et sitten ihan sisäistänyt niitä ohjeita. Olennaista on, että sen sykkeen ei anneta nousta sinne tappiin vaan, jos mittari alkaa piippaamaan, vauhtia hidastetaan ja käytännössä se tarkoittaa kävelemistä. On hyvin todennäköistä sohvan pohjalta lähtiessä, että hyvin pitkään aivan kaikki ylämäet kävellään ja alkuvaiheessa varmaan myös tasamaalla. Voi olla, että hölkkääminen on aluksi mahdollista vain loivissa alamäissä (jyrkissä ei aluksi kannata ainakaan, jos on ylipainoa loukkaantumisriskin takia). 

Tällä tavalla lihakset ja erityisesti nivelet ja sidekudokset kehittyvät ja mahdollistavat juoksun. Jos lähdetään painamaan täysillä kipua vasten, ollaan helposti aika pian telakalla.  

Mitäs teet, jos syke nousee tappiin? Juoksukunto ei pelkällä kävelyllä kehity edes normaalipainoisella, vaikka kävelisit päivittäin reippaasti 2 vuotta! Se on väistämättömyys, että juoksuun tottumattoman syke nousee ensimmäisten viikkojen aikana ja ainoa mitä voi tehdä on antaa kropalle ja lihaksille aikaa palautua. 

Ai mitä tehdään, jos syke nousee tappiin? Oletko jotenkin yksinkertainen? Silloin hidastetaan, jos se tarkoittaa, että pystytään hölkkäämään 50 m ja sen jälkeen pitää kävellä, sitten hölkätään 50 m ja sitten kävellään kunnes syke on alhaalla ja hölkätään taas uudestaan, kun syke on laskenut. 

Näin keho opetetaan työskentelemään pk-sykkeillä ja kehittämään peruskuntoa, joka on juoksukunnon perusta. Jos koko ajan painetaan vk-alueella, keho oppii, että aina mennään vk-alueella. Tällä mallilla kehitys on nopeampaa kuin rakentamalla pohjat kunnolla, mutta kehittyminen loppuu paljon nopeammin ja rasitusvammojen riski on exponentiaalisesti suurempi. 

Tuo sinun ajatuksesi, että juoksuharrastuksen alussa pitäisi painaa kivusta välittämättä läpi ja se kuuluu asiaan on ehkä idioottimaisin ohje, minkä voi  antaa aloittelijalle. Myöhemmässä vaiheessa ehtii kyllä vetämään niitä "No Pain, No Gain" -lenkkejä, mutta silloin pohjien pitää olla kunnossa.  

Ellet ole jokin mutantti et selvästi tiedä mistä puhut. Minä itseasiassa olen treenannut itseni huonokuntoisesta juoksijaksi. Jos en olisi tehnyt alkuun hiit tyylistä juoksun ja kävelyn kombinaatiota olisin vielä tänä päivänäkin kävelijä. Syy alkaa juoksijaksi oli se, ettei kova kävely ollut enää tarpeeksi rasittavaa. Silti en ollut kunnoltani lähelläkään sitä mitä hölkkääjältä vaaditaan.

No 6 vuotta sitten olin 140 kilonen alkoholisti, joka heräsi letkuista Jorvista melkein juotuaan itsensä hengiltä. Eilen aamulla juoksin extempore ja suunnittelematta pk-lenkillä puolimaratonin aikaan 2:35 h. Että kyllä minäkin jotain tiedän jostakin. Mm. sen, että juoksemista ei kannata aloittaa liian kovaa, koska siinä voi tulehduttaa jänteensä. Yritäpä arvata, mistä tiedän tämän... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat juosta 3 kertaa viikossa, kannattaa alkuvaiheessa juosta 2 pk-lenkkiä ja yksi pitkä lenkki. PK-lenkit tapahtuvat aerobisen kynnyksen alapuolella, eli kansankielellä, riittävällä tarkkuudella sillä vauhdilla, että pystyisi pitämään suht helposti keskustelua yllä ja puhumaan pitkiä lauseita. Pitkät lenkit ovat sitten nimensä mukaisesti pidempiä, ehkä 1,5-3 kertaa pidempiä kuin arkilenkki ja niitä voi varsinkin alussa hyvin venyttää kävelemällä pätkiä välissä ja vaikka kävelemällä kaikki ylämäet. Nämäkin juostaan alle aerobisen kynnyksen. 

2-3 kk jälkeen, kun kroppa on tottunut hölkkäilyyn, toisen pk:n voi korvata kehittävällä lenkillä, jolloin pyritään treenaamaan esim. nopeusominaisuuksia. Näitä voi sitten olla monenlaisia, kuten vetotreeni, mäkivedot, tunkkaus yms yms. Muista kuitenkin, että näillä ei aloiteta juoksukunnon hakemista eikä näitä saa tehdä liikaa myöhemmässäkään vaiheessa.

Neuvosi ovat aivan hyviä, mutta oikeasti ne eivät toimi ilman vahvaa peruskuntoa. Itse lähdin aikanaan liikkeelle päivittäisistä kävelylenkeistä mäkisessä maastossa, mutta kun vaihdoin juoksuun niin syke nousi parin sadan metrin aikana ihan tappiin ja 500 metrin jälkeen olin henkihieverissä. Eli ei siinä millään pk-sykkeillä hölkkäillä. Vaikka kävelisi maailman tappiin asti, se ei kehitä kaikkia juoksussa tarvittavia lihaksia.

Ei et sitten ihan sisäistänyt niitä ohjeita. Olennaista on, että sen sykkeen ei anneta nousta sinne tappiin vaan, jos mittari alkaa piippaamaan, vauhtia hidastetaan ja käytännössä se tarkoittaa kävelemistä. On hyvin todennäköistä sohvan pohjalta lähtiessä, että hyvin pitkään aivan kaikki ylämäet kävellään ja alkuvaiheessa varmaan myös tasamaalla. Voi olla, että hölkkääminen on aluksi mahdollista vain loivissa alamäissä (jyrkissä ei aluksi kannata ainakaan, jos on ylipainoa loukkaantumisriskin takia). 

Tällä tavalla lihakset ja erityisesti nivelet ja sidekudokset kehittyvät ja mahdollistavat juoksun. Jos lähdetään painamaan täysillä kipua vasten, ollaan helposti aika pian telakalla.  

Mitäs teet, jos syke nousee tappiin? Juoksukunto ei pelkällä kävelyllä kehity edes normaalipainoisella, vaikka kävelisit päivittäin reippaasti 2 vuotta! Se on väistämättömyys, että juoksuun tottumattoman syke nousee ensimmäisten viikkojen aikana ja ainoa mitä voi tehdä on antaa kropalle ja lihaksille aikaa palautua. 

Ai mitä tehdään, jos syke nousee tappiin? Oletko jotenkin yksinkertainen? Silloin hidastetaan, jos se tarkoittaa, että pystytään hölkkäämään 50 m ja sen jälkeen pitää kävellä, sitten hölkätään 50 m ja sitten kävellään kunnes syke on alhaalla ja hölkätään taas uudestaan, kun syke on laskenut. 

Näin keho opetetaan työskentelemään pk-sykkeillä ja kehittämään peruskuntoa, joka on juoksukunnon perusta. Jos koko ajan painetaan vk-alueella, keho oppii, että aina mennään vk-alueella. Tällä mallilla kehitys on nopeampaa kuin rakentamalla pohjat kunnolla, mutta kehittyminen loppuu paljon nopeammin ja rasitusvammojen riski on exponentiaalisesti suurempi. 

Tuo sinun ajatuksesi, että juoksuharrastuksen alussa pitäisi painaa kivusta välittämättä läpi ja se kuuluu asiaan on ehkä idioottimaisin ohje, minkä voi  antaa aloittelijalle. Myöhemmässä vaiheessa ehtii kyllä vetämään niitä "No Pain, No Gain" -lenkkejä, mutta silloin pohjien pitää olla kunnossa.  

Ellet ole jokin mutantti et selvästi tiedä mistä puhut. Minä itseasiassa olen treenannut itseni huonokuntoisesta juoksijaksi. Jos en olisi tehnyt alkuun hiit tyylistä juoksun ja kävelyn kombinaatiota olisin vielä tänä päivänäkin kävelijä. Syy alkaa juoksijaksi oli se, ettei kova kävely ollut enää tarpeeksi rasittavaa. Silti en ollut kunnoltani lähelläkään sitä mitä hölkkääjältä vaaditaan.

No 6 vuotta sitten olin 140 kilonen alkoholisti, joka heräsi letkuista Jorvista melkein juotuaan itsensä hengiltä. Eilen aamulla juoksin extempore ja suunnittelematta pk-lenkillä puolimaratonin aikaan 2:35 h. Että kyllä minäkin jotain tiedän jostakin. Mm. sen, että juoksemista ei kannata aloittaa liian kovaa, koska siinä voi tulehduttaa jänteensä. Yritäpä arvata, mistä tiedän tämän... 

Wow

Vierailija kirjoitti:

Et ole juossut, vaan hölkännyt. Juoksun aikaraja olisi enimmillään 30 min 5 km, mutta jatka toki, nopeammaksi tulee vain juoksua treenamalla. Lihakset vaativat aikaa vahvistaakseen, kannattaa edetä maltilla. Mukavaa juoksu hölkkää sinulle.

"Juoksu on useimpien jalallisten maaeläinten ja ihmisen nopein tapa liikkua ilman apuvälineitä. Juoksu määritellään tavaksi liikkua kävelyä nopeammin pikaisin askelin siten, että ihmisellä molemmat jalat ovat ilmassa ennen kuin seuraavaksi askeltava jalka osuu maahan." -Wikipedia

Se, että sinä keksit jotain nopeusrajoja, mikä on juoksua, ei tee niistä mitenkään todellisia. Tuo 6 min/km on ehkä sinulle se raja, jossa tuntuu siltä, että hölkkääminen muuttuu juoksuksi. Jollekin toiselle se saattaa olla 8 min/km ja jollekin se on jokin kolmosella alkava kilometritahti. Nuo ovat hyvin henkilökohtaisia asioita ja sinun mielipiteesi ei ole yhtään sen arvokkaampi kuin kenenkään muunkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat juosta 3 kertaa viikossa, kannattaa alkuvaiheessa juosta 2 pk-lenkkiä ja yksi pitkä lenkki. PK-lenkit tapahtuvat aerobisen kynnyksen alapuolella, eli kansankielellä, riittävällä tarkkuudella sillä vauhdilla, että pystyisi pitämään suht helposti keskustelua yllä ja puhumaan pitkiä lauseita. Pitkät lenkit ovat sitten nimensä mukaisesti pidempiä, ehkä 1,5-3 kertaa pidempiä kuin arkilenkki ja niitä voi varsinkin alussa hyvin venyttää kävelemällä pätkiä välissä ja vaikka kävelemällä kaikki ylämäet. Nämäkin juostaan alle aerobisen kynnyksen. 

2-3 kk jälkeen, kun kroppa on tottunut hölkkäilyyn, toisen pk:n voi korvata kehittävällä lenkillä, jolloin pyritään treenaamaan esim. nopeusominaisuuksia. Näitä voi sitten olla monenlaisia, kuten vetotreeni, mäkivedot, tunkkaus yms yms. Muista kuitenkin, että näillä ei aloiteta juoksukunnon hakemista eikä näitä saa tehdä liikaa myöhemmässäkään vaiheessa.

Neuvosi ovat aivan hyviä, mutta oikeasti ne eivät toimi ilman vahvaa peruskuntoa. Itse lähdin aikanaan liikkeelle päivittäisistä kävelylenkeistä mäkisessä maastossa, mutta kun vaihdoin juoksuun niin syke nousi parin sadan metrin aikana ihan tappiin ja 500 metrin jälkeen olin henkihieverissä. Eli ei siinä millään pk-sykkeillä hölkkäillä. Vaikka kävelisi maailman tappiin asti, se ei kehitä kaikkia juoksussa tarvittavia lihaksia.

Ei et sitten ihan sisäistänyt niitä ohjeita. Olennaista on, että sen sykkeen ei anneta nousta sinne tappiin vaan, jos mittari alkaa piippaamaan, vauhtia hidastetaan ja käytännössä se tarkoittaa kävelemistä. On hyvin todennäköistä sohvan pohjalta lähtiessä, että hyvin pitkään aivan kaikki ylämäet kävellään ja alkuvaiheessa varmaan myös tasamaalla. Voi olla, että hölkkääminen on aluksi mahdollista vain loivissa alamäissä (jyrkissä ei aluksi kannata ainakaan, jos on ylipainoa loukkaantumisriskin takia). 

Tällä tavalla lihakset ja erityisesti nivelet ja sidekudokset kehittyvät ja mahdollistavat juoksun. Jos lähdetään painamaan täysillä kipua vasten, ollaan helposti aika pian telakalla.  

Mitäs teet, jos syke nousee tappiin? Juoksukunto ei pelkällä kävelyllä kehity edes normaalipainoisella, vaikka kävelisit päivittäin reippaasti 2 vuotta! Se on väistämättömyys, että juoksuun tottumattoman syke nousee ensimmäisten viikkojen aikana ja ainoa mitä voi tehdä on antaa kropalle ja lihaksille aikaa palautua. 

Ai mitä tehdään, jos syke nousee tappiin? Oletko jotenkin yksinkertainen? Silloin hidastetaan, jos se tarkoittaa, että pystytään hölkkäämään 50 m ja sen jälkeen pitää kävellä, sitten hölkätään 50 m ja sitten kävellään kunnes syke on alhaalla ja hölkätään taas uudestaan, kun syke on laskenut. 

Näin keho opetetaan työskentelemään pk-sykkeillä ja kehittämään peruskuntoa, joka on juoksukunnon perusta. Jos koko ajan painetaan vk-alueella, keho oppii, että aina mennään vk-alueella. Tällä mallilla kehitys on nopeampaa kuin rakentamalla pohjat kunnolla, mutta kehittyminen loppuu paljon nopeammin ja rasitusvammojen riski on exponentiaalisesti suurempi. 

Tuo sinun ajatuksesi, että juoksuharrastuksen alussa pitäisi painaa kivusta välittämättä läpi ja se kuuluu asiaan on ehkä idioottimaisin ohje, minkä voi  antaa aloittelijalle. Myöhemmässä vaiheessa ehtii kyllä vetämään niitä "No Pain, No Gain" -lenkkejä, mutta silloin pohjien pitää olla kunnossa.  

Ellet ole jokin mutantti et selvästi tiedä mistä puhut. Minä itseasiassa olen treenannut itseni huonokuntoisesta juoksijaksi. Jos en olisi tehnyt alkuun hiit tyylistä juoksun ja kävelyn kombinaatiota olisin vielä tänä päivänäkin kävelijä. Syy alkaa juoksijaksi oli se, ettei kova kävely ollut enää tarpeeksi rasittavaa. Silti en ollut kunnoltani lähelläkään sitä mitä hölkkääjältä vaaditaan.

No 6 vuotta sitten olin 140 kilonen alkoholisti, joka heräsi letkuista Jorvista melkein juotuaan itsensä hengiltä. Eilen aamulla juoksin extempore ja suunnittelematta pk-lenkillä puolimaratonin aikaan 2:35 h. Että kyllä minäkin jotain tiedän jostakin. Mm. sen, että juoksemista ei kannata aloittaa liian kovaa, koska siinä voi tulehduttaa jänteensä. Yritäpä arvata, mistä tiedän tämän... 

Kukaan ei ole käskenyt aloittaa kovaa, mutta se on vaan faktaa että ilman jalkalihaksia syke pamahtaa anaerobiselle, vaikka juoksisit vain pari katulampunväliä. Kuormaa säädellään sillä, että kävellään välillä. Ongelma on yksi yleisimpiä kysymyksiä harrastuspalstoilla. Voi olla että punttiksella voisit kehittää olemattomia lihaksia, mutta onnistuu se juoksemallakin. Kävelemällä se ei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole juossut, vaan hölkännyt. Juoksun aikaraja olisi enimmillään 30 min 5 km, mutta jatka toki, nopeammaksi tulee vain juoksua treenamalla. Lihakset vaativat aikaa vahvistaakseen, kannattaa edetä maltilla. Mukavaa juoksu hölkkää sinulle.

"Juoksu on useimpien jalallisten maaeläinten ja ihmisen nopein tapa liikkua ilman apuvälineitä. Juoksu määritellään tavaksi liikkua kävelyä nopeammin pikaisin askelin siten, että ihmisellä molemmat jalat ovat ilmassa ennen kuin seuraavaksi askeltava jalka osuu maahan." -Wikipedia

Se, että sinä keksit jotain nopeusrajoja, mikä on juoksua, ei tee niistä mitenkään todellisia. Tuo 6 min/km on ehkä sinulle se raja, jossa tuntuu siltä, että hölkkääminen muuttuu juoksuksi. Jollekin toiselle se saattaa olla 8 min/km ja jollekin se on jokin kolmosella alkava kilometritahti. Nuo ovat hyvin henkilökohtaisia asioita ja sinun mielipiteesi ei ole yhtään sen arvokkaampi kuin kenenkään muunkaan. 

Juuri näin. Juoksu on siinä vaiheessa kun kuntopohja sen sallii taloudellisin tapa liikkua. Kävely kovalla vauhdilla on raskaampaa suhteutettuna vauhtiin ja askeleen pidennys rasittaa jalkoja jopa enemmän kuin hölkkä.

Vierailija kirjoitti:

Rannekellossa luki nopeudeksi 9,58. 

ap

Juoksepa radalla satanen samaan aikaan niin sepä onkin jo jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat juosta 3 kertaa viikossa, kannattaa alkuvaiheessa juosta 2 pk-lenkkiä ja yksi pitkä lenkki. PK-lenkit tapahtuvat aerobisen kynnyksen alapuolella, eli kansankielellä, riittävällä tarkkuudella sillä vauhdilla, että pystyisi pitämään suht helposti keskustelua yllä ja puhumaan pitkiä lauseita. Pitkät lenkit ovat sitten nimensä mukaisesti pidempiä, ehkä 1,5-3 kertaa pidempiä kuin arkilenkki ja niitä voi varsinkin alussa hyvin venyttää kävelemällä pätkiä välissä ja vaikka kävelemällä kaikki ylämäet. Nämäkin juostaan alle aerobisen kynnyksen. 

2-3 kk jälkeen, kun kroppa on tottunut hölkkäilyyn, toisen pk:n voi korvata kehittävällä lenkillä, jolloin pyritään treenaamaan esim. nopeusominaisuuksia. Näitä voi sitten olla monenlaisia, kuten vetotreeni, mäkivedot, tunkkaus yms yms. Muista kuitenkin, että näillä ei aloiteta juoksukunnon hakemista eikä näitä saa tehdä liikaa myöhemmässäkään vaiheessa.

Neuvosi ovat aivan hyviä, mutta oikeasti ne eivät toimi ilman vahvaa peruskuntoa. Itse lähdin aikanaan liikkeelle päivittäisistä kävelylenkeistä mäkisessä maastossa, mutta kun vaihdoin juoksuun niin syke nousi parin sadan metrin aikana ihan tappiin ja 500 metrin jälkeen olin henkihieverissä. Eli ei siinä millään pk-sykkeillä hölkkäillä. Vaikka kävelisi maailman tappiin asti, se ei kehitä kaikkia juoksussa tarvittavia lihaksia.

Ei et sitten ihan sisäistänyt niitä ohjeita. Olennaista on, että sen sykkeen ei anneta nousta sinne tappiin vaan, jos mittari alkaa piippaamaan, vauhtia hidastetaan ja käytännössä se tarkoittaa kävelemistä. On hyvin todennäköistä sohvan pohjalta lähtiessä, että hyvin pitkään aivan kaikki ylämäet kävellään ja alkuvaiheessa varmaan myös tasamaalla. Voi olla, että hölkkääminen on aluksi mahdollista vain loivissa alamäissä (jyrkissä ei aluksi kannata ainakaan, jos on ylipainoa loukkaantumisriskin takia). 

Tällä tavalla lihakset ja erityisesti nivelet ja sidekudokset kehittyvät ja mahdollistavat juoksun. Jos lähdetään painamaan täysillä kipua vasten, ollaan helposti aika pian telakalla.  

Mitäs teet, jos syke nousee tappiin? Juoksukunto ei pelkällä kävelyllä kehity edes normaalipainoisella, vaikka kävelisit päivittäin reippaasti 2 vuotta! Se on väistämättömyys, että juoksuun tottumattoman syke nousee ensimmäisten viikkojen aikana ja ainoa mitä voi tehdä on antaa kropalle ja lihaksille aikaa palautua. 

Ai mitä tehdään, jos syke nousee tappiin? Oletko jotenkin yksinkertainen? Silloin hidastetaan, jos se tarkoittaa, että pystytään hölkkäämään 50 m ja sen jälkeen pitää kävellä, sitten hölkätään 50 m ja sitten kävellään kunnes syke on alhaalla ja hölkätään taas uudestaan, kun syke on laskenut. 

Näin keho opetetaan työskentelemään pk-sykkeillä ja kehittämään peruskuntoa, joka on juoksukunnon perusta. Jos koko ajan painetaan vk-alueella, keho oppii, että aina mennään vk-alueella. Tällä mallilla kehitys on nopeampaa kuin rakentamalla pohjat kunnolla, mutta kehittyminen loppuu paljon nopeammin ja rasitusvammojen riski on exponentiaalisesti suurempi. 

Tuo sinun ajatuksesi, että juoksuharrastuksen alussa pitäisi painaa kivusta välittämättä läpi ja se kuuluu asiaan on ehkä idioottimaisin ohje, minkä voi  antaa aloittelijalle. Myöhemmässä vaiheessa ehtii kyllä vetämään niitä "No Pain, No Gain" -lenkkejä, mutta silloin pohjien pitää olla kunnossa.  

Ellet ole jokin mutantti et selvästi tiedä mistä puhut. Minä itseasiassa olen treenannut itseni huonokuntoisesta juoksijaksi. Jos en olisi tehnyt alkuun hiit tyylistä juoksun ja kävelyn kombinaatiota olisin vielä tänä päivänäkin kävelijä. Syy alkaa juoksijaksi oli se, ettei kova kävely ollut enää tarpeeksi rasittavaa. Silti en ollut kunnoltani lähelläkään sitä mitä hölkkääjältä vaaditaan.

No 6 vuotta sitten olin 140 kilonen alkoholisti, joka heräsi letkuista Jorvista melkein juotuaan itsensä hengiltä. Eilen aamulla juoksin extempore ja suunnittelematta pk-lenkillä puolimaratonin aikaan 2:35 h. Että kyllä minäkin jotain tiedän jostakin. Mm. sen, että juoksemista ei kannata aloittaa liian kovaa, koska siinä voi tulehduttaa jänteensä. Yritäpä arvata, mistä tiedän tämän... 

Kukaan ei ole käskenyt aloittaa kovaa, mutta se on vaan faktaa että ilman jalkalihaksia syke pamahtaa anaerobiselle, vaikka juoksisit vain pari katulampunväliä. Kuormaa säädellään sillä, että kävellään välillä. Ongelma on yksi yleisimpiä kysymyksiä harrastuspalstoilla. Voi olla että punttiksella voisit kehittää olemattomia lihaksia, mutta onnistuu se juoksemallakin. Kävelemällä se ei onnistu.

Mun on todella vaikea keskustella sun kanssa tästä asiasta, kun et ymmärrä edes aivan perusasioita kuntoiluun liittyvästä fysiologiasta. Kuvitteletko sä tosissasi, että lihaskunto/-voima on se asia, joka vaikuttaa sydämen sykkeeseen?

Nuo sykekysymykset ovat tosiaan yleisimpiä aloittelijoiden kysymyksiä juoksupalstoilla ja KUKAAN ei neuvo painamaan vain täysillä välittämättä sykkeistä. Perehdy edes ihan pikkuisen aivan perusteisiin ennen kuin alat neuvomaan muita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat juosta 3 kertaa viikossa, kannattaa alkuvaiheessa juosta 2 pk-lenkkiä ja yksi pitkä lenkki. PK-lenkit tapahtuvat aerobisen kynnyksen alapuolella, eli kansankielellä, riittävällä tarkkuudella sillä vauhdilla, että pystyisi pitämään suht helposti keskustelua yllä ja puhumaan pitkiä lauseita. Pitkät lenkit ovat sitten nimensä mukaisesti pidempiä, ehkä 1,5-3 kertaa pidempiä kuin arkilenkki ja niitä voi varsinkin alussa hyvin venyttää kävelemällä pätkiä välissä ja vaikka kävelemällä kaikki ylämäet. Nämäkin juostaan alle aerobisen kynnyksen. 

2-3 kk jälkeen, kun kroppa on tottunut hölkkäilyyn, toisen pk:n voi korvata kehittävällä lenkillä, jolloin pyritään treenaamaan esim. nopeusominaisuuksia. Näitä voi sitten olla monenlaisia, kuten vetotreeni, mäkivedot, tunkkaus yms yms. Muista kuitenkin, että näillä ei aloiteta juoksukunnon hakemista eikä näitä saa tehdä liikaa myöhemmässäkään vaiheessa.

Neuvosi ovat aivan hyviä, mutta oikeasti ne eivät toimi ilman vahvaa peruskuntoa. Itse lähdin aikanaan liikkeelle päivittäisistä kävelylenkeistä mäkisessä maastossa, mutta kun vaihdoin juoksuun niin syke nousi parin sadan metrin aikana ihan tappiin ja 500 metrin jälkeen olin henkihieverissä. Eli ei siinä millään pk-sykkeillä hölkkäillä. Vaikka kävelisi maailman tappiin asti, se ei kehitä kaikkia juoksussa tarvittavia lihaksia.

Ei et sitten ihan sisäistänyt niitä ohjeita. Olennaista on, että sen sykkeen ei anneta nousta sinne tappiin vaan, jos mittari alkaa piippaamaan, vauhtia hidastetaan ja käytännössä se tarkoittaa kävelemistä. On hyvin todennäköistä sohvan pohjalta lähtiessä, että hyvin pitkään aivan kaikki ylämäet kävellään ja alkuvaiheessa varmaan myös tasamaalla. Voi olla, että hölkkääminen on aluksi mahdollista vain loivissa alamäissä (jyrkissä ei aluksi kannata ainakaan, jos on ylipainoa loukkaantumisriskin takia). 

Tällä tavalla lihakset ja erityisesti nivelet ja sidekudokset kehittyvät ja mahdollistavat juoksun. Jos lähdetään painamaan täysillä kipua vasten, ollaan helposti aika pian telakalla.  

Mitäs teet, jos syke nousee tappiin? Juoksukunto ei pelkällä kävelyllä kehity edes normaalipainoisella, vaikka kävelisit päivittäin reippaasti 2 vuotta! Se on väistämättömyys, että juoksuun tottumattoman syke nousee ensimmäisten viikkojen aikana ja ainoa mitä voi tehdä on antaa kropalle ja lihaksille aikaa palautua. 

Ai mitä tehdään, jos syke nousee tappiin? Oletko jotenkin yksinkertainen? Silloin hidastetaan, jos se tarkoittaa, että pystytään hölkkäämään 50 m ja sen jälkeen pitää kävellä, sitten hölkätään 50 m ja sitten kävellään kunnes syke on alhaalla ja hölkätään taas uudestaan, kun syke on laskenut. 

Näin keho opetetaan työskentelemään pk-sykkeillä ja kehittämään peruskuntoa, joka on juoksukunnon perusta. Jos koko ajan painetaan vk-alueella, keho oppii, että aina mennään vk-alueella. Tällä mallilla kehitys on nopeampaa kuin rakentamalla pohjat kunnolla, mutta kehittyminen loppuu paljon nopeammin ja rasitusvammojen riski on exponentiaalisesti suurempi. 

Tuo sinun ajatuksesi, että juoksuharrastuksen alussa pitäisi painaa kivusta välittämättä läpi ja se kuuluu asiaan on ehkä idioottimaisin ohje, minkä voi  antaa aloittelijalle. Myöhemmässä vaiheessa ehtii kyllä vetämään niitä "No Pain, No Gain" -lenkkejä, mutta silloin pohjien pitää olla kunnossa.  

Ellet ole jokin mutantti et selvästi tiedä mistä puhut. Minä itseasiassa olen treenannut itseni huonokuntoisesta juoksijaksi. Jos en olisi tehnyt alkuun hiit tyylistä juoksun ja kävelyn kombinaatiota olisin vielä tänä päivänäkin kävelijä. Syy alkaa juoksijaksi oli se, ettei kova kävely ollut enää tarpeeksi rasittavaa. Silti en ollut kunnoltani lähelläkään sitä mitä hölkkääjältä vaaditaan.

Oletko ihan oikeasti sitä mieltä, että täysin rapakuntoisen sohvaperunan kannattaa aloittaa liikkuminen HIIT-treenillä? Siis ihan vakavissasi? Mä luulen, että sä et ole eläessäsi ottanut juoksuaskelta ja yrität vain trollata netissä.

-eri

Ap:llä on hyvä lähtökohta juosta syksyllä 5 kilometriä kun hän ylipäätään pystyy juoksemaan jopa 3 kilometriä putkeen, vaikka hitaamminkin. Useat aloittelijat pystyvät juoksemaan vain 100 metriä kerrallaan, näin myös minä vielä 2 vuotta sitten. Viime vuoden keväänä juoksinkin jo puolimaratonin reilusti alle 2 tunnin.

Aloitteleva juoksija harjoittelee nimenomaan matkaa, nopeus tulee myöhemmin itsestään. Ja nykyisin kaikki juoksuvalmennusohjeet taitavat suositella erittäin hidasvauhtista sykealueen 2 juoksuvauhtia. Aloittelijalle tuo syke tarkoittaa normaalia kävelyä hitaampaa juoksuvauhtia. Ap:llä iästä laskettu karkea sykealueen 2 yläraja on noin 120 lyöntiä minuutissa, eli todennäköisesti menit alueella 3.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole juossut, vaan hölkännyt. Juoksun aikaraja olisi enimmillään 30 min 5 km, mutta jatka toki, nopeammaksi tulee vain juoksua treenamalla. Lihakset vaativat aikaa vahvistaakseen, kannattaa edetä maltilla. Mukavaa juoksu hölkkää sinulle.

"Juoksu on useimpien jalallisten maaeläinten ja ihmisen nopein tapa liikkua ilman apuvälineitä. Juoksu määritellään tavaksi liikkua kävelyä nopeammin pikaisin askelin siten, että ihmisellä molemmat jalat ovat ilmassa ennen kuin seuraavaksi askeltava jalka osuu maahan." -Wikipedia

Se, että sinä keksit jotain nopeusrajoja, mikä on juoksua, ei tee niistä mitenkään todellisia. Tuo 6 min/km on ehkä sinulle se raja, jossa tuntuu siltä, että hölkkääminen muuttuu juoksuksi. Jollekin toiselle se saattaa olla 8 min/km ja jollekin se on jokin kolmosella alkava kilometritahti. Nuo ovat hyvin henkilökohtaisia asioita ja sinun mielipiteesi ei ole yhtään sen arvokkaampi kuin kenenkään muunkaan. 

Juuri näin. Juoksu on siinä vaiheessa kun kuntopohja sen sallii taloudellisin tapa liikkua. Kävely kovalla vauhdilla on raskaampaa suhteutettuna vauhtiin ja askeleen pidennys rasittaa jalkoja jopa enemmän kuin hölkkä.

Tosiaan! Olen monesti huomannut kiirehtiessäni jonnekin, miten paljon helpompaa on vaihtaa ripeä kävely juoksuksi. Vaikka nopeus ei juuri muuttuisikaan, askellus ja eteneminen käy helpommin ja keveämmin.

Juoksumatolla tota voi testata helposti: lisää jatkuvasti nopeutta ja jossain vaiheessa eteen tulee se piste, jolloin on vaan helpompi pistää juoksuksi. Monesti myös matolla huomaa sen, miten kovasta vauhdista hiljentäessä juoksuaskellus on mukava pitää päällä myös "kävelynopeuksissa".

Ai että, pitääkin lähteä tästä salille ja matolle, rupesi juoksujalkaa kutittamaan siihen malliin :D Ap:lle tsemppiä: juoksu on erinomainen tapa kuntoilla - kävely kans, mutta ovat kuitenkin niin erilaisia liikuntamuotoja, että molemmille on paikkansa.

Mitenköhän ap:n juoksuharrastus on edennyt?

Vierailija kirjoitti:

Eli pieleen meni tämäkin juoksu kun 3 km vei 30 minuuttia. Ei siis toivoa?

ap

Mitä helvetin toivoa? Etkö sinä itse osaa kuunnella miltä se kehossa tuntuu? Oletteko te kaikki lopettaneet omilla aivoilla ajattelun? Mihin katosi luovuus ja mielikuvitus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ensin pitää haukkua suoritus? Joku sentään yrittää kohottaa kuntoaan eikä vain odota sairauksien lisääntymistä ja kuormita jatkossa julkista terveydenhoitoa verorahoillamme? 

Totuuden kertominen ei tarkoita suorituksen haukkumista. Kylmä tosiasia on, ettei tuo ole juoksemista. Hädin tuskin hölkkäämistä. Oikein reipas kävelijä etenee nopeammin.

Kylmä tosiasia on, että eteneminen on juoksemista, jos molemmat jalat ovat hetkellisesti samanaikaisesti ilmassa ja hölkätessä näin on. Viisastelu siitä, mikä on hölkkäämistä ja mikä juoksemista, kertoo ainakin minulle, että henkilö on aloittanut juoksuharrastuksensa toissapäivänä ja kokee pakottamaa tarvetta pönkittää omaa olematonta itsetuntoaan haukkumalla toisia. 

AP:lle vielä, että aivan mahtavaa, että olet aloittanut juoksemisen. Vinkkini on, että älä missään tapauksessa kuuntele näitä viisastelijoita, jotka kertovat, että sinun pitää juosta sitä tai tätä tahtia. Liian kova aloitus tuhoaa juoksuharrastuksen kahdella tavalla:

1) Sillä saa rasitusvammoja ja homma loppuu alkuunsa.

2) Se estää progression, eli treenauksen jatkuvan koventamisen. Jos aloitat liian kovaa, et voi ruuvata enää ruuvia tiukemmalle ja kehitys hidastuu. Pyri treeniviikkojen jaksottamiseen esimerkiksi tällä tyylillä: 1-2-3-2-3-4-3-4-5 jne. missä isompi numero tarkoittaa suurempaa treenimäärää, mutta pidä kevyempi viikko 2-3 kovemman treeniviikon välein. 

Tuo on niin totta. En ole ikinä pystynyt ymmärtämään ihmisiä, joilla on pakottava tarve pönkittää omaa egoaan haukkumalla aloittelijoita ja kertomalla, että he eivät edes juokse. Kuinka tyytymätön pitää olla omaan vauhtiinsa, että viitsii ruveta tuollaiseen?