Onko 40-vuotiaalla enää mahdollisuuksia päästä kiinni omistusasuntoon? Laina-ajat ovat nykyään 30 vuotta ja tulee kysymys ehtiikö lainaa maksaa ennen eläköitymistä tai työkyvyttömyyttä? :(

Vierailija kirjoitti:

Omistusasunto kannattaa ostaa heti opintojen alkaessa nuorena.

Tähän. Ite ostin asunnon 21-vuotiaana kun aloitin opinnot. Asp-lainan turvin ja pienillä kesätyösäästöillä. Kaks ekaa vuotta maksoin vain korkoa, ehdin saada opinnot hyvälle mallille ja menin osa-aikatöihin ja aloin lyhentää lainaa. Kun valmistuin, myin asunnon hyvällä voitolla ja sain siitä rahaa seuraavaan asuntoon. Vuokralla asuminen on idioottimaista, siinä tulee rakentaneeksi itselleen köyhyyden kuoppaa. Varakkaasta perheestä en ole, vaan yksinhuoltajan lapsi, yksi sisar mulla on. Kumpikaan ei saanut kotoa juuri muuta kuin hyvän kasvatuksen ja kannustusta opiskeluun. Just siks olen rahan kanssa tarkka.

Jos ap on töissä tottakai kannattaa ostaa oma. Osta pieni ja edullinen asunto ja varaudu että joskus tulee remontteja.

Miksi ihmeessä ei kannattaisi 40vuotiaana? Anoppini otti ensimmäisen asuntolainan 80 vuotiaana miehensä kuoltua yhteisen talon myynnin jälkeen. Pankki antoi 25v. lainan, vaikka eliniänodotus ei sinne asti kannakaan. Eläkkeestä hän makselee pientä kuukausimaksua ja pankki saa kyllä omansa pois sitten kun asunto kuoleman jälkeen myydään. 

Toki siitä hyötyy eniten kun ekan asunnon ostaa nuorena, mutta ihan hyvin ehtii myöhemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Siis oot 40v eikö sulla ole säästöjä 10-20% lainan summasta ?

Mitä hemmettiä olet elämässäsi tehnyt.

Ei stana mitä pätemistä taas mitä olet elämässäsi tehnyt..

Mä olen yli 50 ja säästössä rupunen tonni.

Tehny töitä koko ikäni, mutta en isolla palkalla.

Kaiken ylimääräisen laitoin lasten hyvinvointiin, eikä mitään jäänyt säästöön. Nyt kaikki maksaa niin paljon ettei säästöön jää mitään.

Katsoo tätä maata niin pohtii onko Suomea enää ollenkaan vaan onko se ykstyisten yritysten alusta. Nyt olisi Nato buusti ja suomi näkösällä miettii miten tätä voisi hyödyntää ja kerätä fyffeä.

Vierailija kirjoitti:

Katsoo tätä maata niin pohtii onko Suomea enää ollenkaan vaan onko se ykstyisten yritysten alusta. Nyt olisi Nato buusti ja suomi näkösällä miettii miten tätä voisi hyödyntää ja kerätä fyffeä.

Varmaan järkevää olisi lähteä ulkomaille keräilemään kansainvälisiä kontakteja.

Ostin kaksion ja remontoin sen kauttaaltaan ja yhtiössä on remontoitu kaikki olennainen. Oikeastaan vain latauspaikat enää pitää tehdä. Maksoi remontin kanssa 20000€ Yhtiölainaa oli 7000€, joten isoja ei tarvinnut alkupääomaa. Maksoin tilisiirrolla. Rahat riittivät remonttivehkeisiin hyvin. Taloyhtiö osallistui tukevasti kylppäriremonttiin ja lopulta maksoin vielä yhtiölainat pois. Pikkukaupungin keskusta ja kaikki palvelut ovat kävlymatkan päässä. Junalla pääsee 7 kertaa päivässä Helsinkiin, jos mieli tekisi. Ei tee. Lentokentälle pari kertaa vuodessa.

Ostin viime vuonna ensiasunnon 45-vuotiaana, laina-aika 12 v. Eli kyllä on, varsinkin kun valitsee paikkakunnan oikein.

Jos tienaat 2000 euroa nettona niin sadantuhannen kämpän maksaa pois 10 vuodessa jos lyhennät lainaa tonnin kuukaudessa ja et joudu elämään liian köyhästi.

Teillä on aina puhe ihan kamalan hintaisista asunnoista. Oma hintaluokkani on 40th max. Siihenkin pitäisi saada 30% omaa rahaa jostain säästettyä. Puhuisitte joskus ihan realistisen hintaisista asunnoista eikä jostain ökyrikkaiden palatseista.

No se nyt riippuu siitä, miten haluat maksaa lainaasi pois ja mistä haluat luopua sinä aikana.

Mulla oli laina 80-90-luvulla. 10 vuodessa oli maksettava laina pois. Korko oli alunperin 10,5 % ja osa siitä nousi 17 % laman aikana.

Kuukausipalkka oli alle 6000 markkaa ja lainaa oli 150.000 markkaa. Sitä ennen olin säästänyt rippi-ikäisestä lähtien kaikki rahat jotka vain kykenin. Ei olisi muuten saanutkaan lainaa, piti olla ainakin puolet asunnosta säästetty. Siis 80-luvun puolivälissä. 80-luvun lopussa antoivat jo löyhemmin lainaa, mutta niitähän ei sitten kukaan pystynyt maksamaan takaisin ja moni menetti asuntonsa.

Mutta meidän perheemme ei sitten matkustanut muuta kuin mummolaan lomilla eikä käyty kertaakaan vuosiin ravintolassa eikä kahvilla eikä kaljalla. Eikä ostettu aikakausilehtiä. Eikä poltettu tupakkaa. Ja lopetettiin viinin juominen kun siihen ei vaan ollut rahaa.

Leffassa käytiin kaksi kertaa kymmenessä vuodessa,

Ei ollut helppoa, mutta silloin ei myöskään saanut mitään tukia eikä avustuksia. Tehtiin kahta työtä ja oltiin aina väsyneitä joten ei sitä paljon halunutkaan juhlia.....

Mun vanhemmat sai kuusikymppisinå 300000€ 50 vuoden bullet-lainaksi - siis sellaiseksi, josta ei makseta kuin korot koko 50 vuoden ajan ja sitten lopuksi pääoma koko könttäsumma kerralla. Toki pankki tiesi, että on omaisuutta, josta tuon voi sitten aikanaan periä vaikka pakkohuutokaupalla ja suunnitelma oli myös, että itse asiassa se laina maksetaan jo parin vuoden päästä jonkun sijoituksen kotiutuksella.

Mutta siis ikä ei sinånsä ole se juttu - ei ollut mun vanhempien eikä ole sun kohdallla - vaan kokonaisuus ja se, millainen a ja b suunnitelma sulla on lainan maksamiseksi.

Suomalaisilla on aina joku ihme omistusasuntokiima päällä. Itse asun vuokralla tyytyväisenä ja säästän rahastoihin. Ihan sama. Ei sitä asuntoakaan kuitenkaan mukaansa saa, kun joskus aika jättää.

Kyllä luulen, että onnistuu. Esim. täällä Heinolassa saa kerrostalohuoneiston alle 20 tonnilla.