Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Törmään aina tähän kommenttiin, kun puhun eläväni supernuukasti
28.06.2023 |
Kommentti on: "Minä ainakin haluan nauttia elämästä, enkä kituuttaa". Olen törmännyt tähän täällä sivustolla, muissa säästämistä käsittelevissä keskusteluissa, ja ihan elävässä elämässäkin, mm. kahvipöytäkeskusteluissa.
Ja tätä on vaikea ymmärtää 😅
Jos kuluttaminen tosiaan on synonyymi elämästä nauttimiselle, niin kannattaa varmaan alkaa tarkastelemaan elämänarvojaan?
Itse en ole ostanut mitään tavaraa, vaatetta, lomamatkaa, tms esimerkiksi nyt puoleen vuoteen, ja kyllä, olen silti nauttinut elämästäni. Suuresti.
Esimerkiksi juuri tulin uimarannalta.
Aamupäivän siivosin, tein ruokaa, istuin parvekkeella lukemassa kirjastosta lainaamaani kirjaa, hoidin kukkia jotka olen kasvattanut parvekkeelle ystävältäni saamista ja itse viime kesänä keräämistäni siemenistä.
On oikeasti todella mukavaa seurata kukkien kasvua. Yksi köynnöskasvi on kasvanut lattiaruukusta tukiköyttä pitkin jo parvekkeen kattoon saakka, kukkien puhkeamista köynnökseen odotan seuraavaksi.
Pyöräilin sitten hiljakseen uimarannalle iltauinnille, luonto tuoksui, rannalla oli muutama osaamisen iloa täynnä oleva lapsi isovanhempiensa kanssa. "Mummu kato, mä uin selkää!" Hellyytti, seurasin sivusta samalla kun uin rauhassa ja nautin lämpimästä vedestä.
Nyt selaan hetken nettiä, odotan, että myöhemmin telkkarista alkaa Agatha Christien filmi. Ostin pienen rasian mansikoita aiemmin torilta, nautiskelen loput niistä vaniljajätskin kanssa leffaeväänä.
Eilen kävin ystäväni kanssa museossa, sinne oli ilmainen pääsy. Kävimme sen jälkeen piknikillä puistossa, meillä oli kahvit termarissa, ja leipomaani piirakkaa kahvin kanssa, ystäväni oli tuonut vadelmia naposteltavaksi.
Huomenna menen toisen ystäväni kanssa kirpputoreja kiertämään, en aio ostaa mitään, mutta nautin vaan kesäkirppisten tunnelmasta ja lomalla olevien ihmisten puheensorinasta. Samalla huokailen vähän helpottuneena tavaramääriä katsellessa, että onneksi oma huusholli on jo pitkän raivauksen ja ostolakkoilun vuoksi melko siisti ja rojuton. 😅
Eli, nautin paljon elämästäni. Siististä kodista, rauhallisesta lomasta, kesästä, lämmöstä, kasveista, luonnon tuoksuista, uintilämpöisestä vedestä, hyvästä lukemisesta, ystävien seurasta, museoista ja näyttelyistä, kesäherkuista, television elokuvista...
En edes keksi, miten kuluttamalla saisin tästä elostani yhtään parempaa?
N45
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on kellareissaan esim. vaatteita, joita ei enää koskaan käytetä, suksia, joilla ei enää koskaan hiihdetä, valokuvia, mitä ei enää koskaan katsella...Jos ihminen muuttaa, nämä hyödyttömät tavarat siirretään "kyyhöttämään" seuraavan asunnon kellariin.
Ja sitten on niitä, jotka ostavat uudet sukset aina alkutalvella ja myyvär vanhat pois keväällä. Heillä ei ole turhaa tavaraa, joten heitä tulee ihailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nauti kuluttamisesta lainkaan. AP ehkä nauttii enemmän kuin minä, olen liikuntaesteinen eikä kaikki kotityötkään siksi onnistu. Silti, pikkuhiljaa. Nautin kirjoista ja kirjastoista, teen (muidenkin kehumaa) hyvää ruokaa, leivon, hoitelen kirppariasioita ja muuta pientä. Tekemistä on vaikka kuinka. Monet huvit eivät maksa mitään... Nauttisin vielä enemmän, jos olisin terve. :/
Minä saatan liikuntarajoitteinen ja liikuntahidasteinen. Ehdottomasti en ole liikuntaesteinen. Vaikka kaupungissa käytän kyynärsauvoja ja sähkömopoa, niin mulla on ajokortti ja sillä pääsee pitemmälle kuin terve autoton ja kortiton. Ja mökillä pärjään jo just ja just soutuveneen kaa.
Otan osaa elämättömään elämäänne Ap ja muut tantat.
Vierailija kirjoitti:
Kun vähäinen kuluttaminen on oma valinta, se on nautinto ja sitä kutsutaan minimalismiksi. Kun vähäinen kuluttaminen ei johdu omasta valinnasta, se on köyhyyttä.
Erona on usein myös se, onko mahdollisuus säästää. Kyllähän raha tuo tiettyyn pisteeseen saakka onnellisuutta mahdollistaen itselle mieluisia asioita sekä tuo ennen kaikkea turvallisuutta.
Jos kuluttaminen tuo hyväksyntää joko omaisuuden tai vertaisryhmän kanssa samanlaiseen elintasoon kykenemisen kautta niin sitä sokeutuu koulutuksessaan. Mikä todella tuo itselle onnea vai kuluttaako vain siksi, että se on saneltu odotus.
Itse ostan viikottain leikkokukkia. Pidän niiden katsomisesta aamukahvilla ennen töihin lähtöä ja seuraan kuinka nuput avautuvat. Poistan vanhat kukat joukosta viikottain ja vaihdan uusia tilalle. Olen myös aika huono hortonomiksi, joten leikkokukat tuovat itselleni kauneutta ilman tuskaa kukan kuihtumisesta :D
Pääosin mietin usein, ettei minun tarvitse saada kaikkea sitä, mitä muilla on. Osaan silti olla onnellinen muiden saavutuksista ja mitä heillä on.
Tuota ns minimalismia kutsutaan terapeuttien piirissä kyllä pakkomielteeksi.
Mikä nyt sitten on nuukailua. Minä en osta mitään mitä en tarvitse mutta saan esimerkiksi 400 euroa kulttuurirahaa töistä joten minulla on museokortti, käyn myös teatterissa, fudismatseissa ja avantouinnissa tuolla rahalla. Kirjoja ostan divareista ja kirppikseltä, vaatteita harvemmin. Kesäkukkia sentään ostin ja istutin, ne kestävät kivana pitkälle syksyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se ole nuukailua että nauttii ilmaisista asioista. Nuukailua on se, että jättää haluamansa tavaran tai palvelun ostamatta koska siihen menee rahaa. Ihan eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tuo kuulostaa oikein mukavalta ajanvietteeltä. Itse nautin lomalla vastaavalla tavalla, mutta en nuukaile. Käyn päivittäin lenkillä, lainasin kirjastosta pinon kirjoja, pyöräilen tai kävelen kaikki sopivan mittaiset matkat, kokkailen ja leivon kotona, pyydän ystäviä ja sukulaisia kahville ja käyn museoissa. Kiireetön puuhailu lomalla rauhoittaa mieltä. On aikaa syödä hyvin, palautua ja liikkua. Todellakin nautin elämästä.
Ap kuulostaa ärsyttävältä bessewisseriltä.
Jep... jos esittää olevansa parempi ihminen, koska nuukailee, niin voipi olla että sitä vastakommenttia sitten tulee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tästä aiheesta pitää kinastella ja vakuutella oman elämäntapansa paremmuutta. Jokainen elää kuten haluaa ja pystyy.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästä aiheesta pitää kinastella ja vakuutella oman elämäntapansa paremmuutta. Jokainen elää kuten haluaa ja pystyy.
Ulkosuomalaisena olen huomannut, että Suomessa pitäisi kaikkien elää samalla tavalla. Vähänkin erilainen elämänasenne on enemmistön mielestä täyttä p-kaa ja hakkumista tulee kommenttiin/aloitukseen. Aivan käsittämätöntä lässytystä, ilkeää vidduilua. Ei vaan osata hyväksyä miten monella tavalla voi elää ja olla onnellinen ja tyytyväinen osaansa. Vain valitus- ym. negaketjut ovat mannaa suomalaiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemukset ne tuovat muistoja mieleen. Jotkut kituuttaa sen takia että on pakko perintöä jättää. Ei tarvitse krääsää kerätä, matkat nyt maksaa yleensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin saan nautintoa kuluttamisesta, sillä tämän aseman eteen on tehty pitkään kovasti töitä. Lukiossa heräsi unelma lääkiksestä, no ei sinne Magnan papereilla päästy, meni toiseen yrittämään pääsykokeella jotta ovet Turkuun aukesivat. Lukutunteja yli 2000, lukupäiviä noin 600. Lääkiksen jälkeen erikoistuminen ortopediaan, jonka aikana tuli jo lähdettyä Sveitsiin töihin. Erikoistumisen jälkeen alkoi harjoittelu USA:n ulkomaalaisen lääkärin työluvan hankkimiskokeisiin, niistä selvisin noin 800h, n. 200pv lukemisella. USA:ssa olen työskennellyt vuodesta 2019 lähtien, palkka on vaihdellut n. $400k-$680k/vuosi välillä. YTD on n. $310k. Veroprosenttini on noin 15, joten käteen jää kuukaudessa keskimäärin 35k-40k/kk. 10k asuntolainan lyhennykseen, 5k pakollisiin kuluihin, 10k säästöön ja lopuilla 10-15k minä ELÄN. Ostin kesän alussa vm. 2021 aston martin v8, 3kk rahoituksella. Olin viime vuonna 7kk kiertämässä Aasiaa ja Eurooppaa. Ostin vanhemmilleni uudisrakenteisen kerrostaloasunnon Jyväskylästä. Kummipoikani sai Can Am Maverickin rippilahjaksi. Omien unelmieni toteuttaminen, sekä läheisteni auttaminen saavuttamallani taloudellisella tilanteella todellakin tekevät minut onnelliseksi. Ymmärrän kuitenkin, että tähän kykenee vain hyvin marginaalinen osa väestöstä, eli hän lapsuus- ja nuoruusvuoteni tyypillisessä keskiluokkaisessa perheessä.
Jos ois oikeasti noin "fiksu" ihminen, niin ei varmaan kirjoittelisi vauva-palstalle. En siis usko tuota.
Miten on aikaa kierrellä 7kk Aasiassa ja Euroopassa, kun on vuodesta 2019 työskennellyt USA:ssa?
Keskellä korona pandemiaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samoin! Surullista ajatella, että toisille se kuluttaminen on nauttimista.
Minäkin elän aika säästeliäästi ja tykkään siitä. Toisaalta ei minua häiritse, jos joku haluaa shoppailla ja kuluttaa ja tykkää siitä. Meitä on erilaisia. Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle.
Enpä tiedä, miksi aloittaja koko tarpeelliseksi kertoa surkeasta elämästään, mutta kertonee aloittajan surkeista arvoista, joita hän voisi vaikka pohtia ihan itsekseen. Tosin ei taida olla rahkeita edes siihen vähään, kun ankeilu vie kaiken ajan. Surkea on elämä, mutta mitä sillä muita piinaat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki nyt ei saa kiksejä uimisesta tai marjastuksesta. Minä saan ne juurikin matkailusta, hyvästä viinistä, ruuasta ja uusista paikoista.
Joo siis sama reaktio tulee siihen kun itte kerron elämästäni, mulle tulee kaupoilla lähinnä kauhee olo jos pitäis sitä roinaa roudata kotiin kassikaupalla :D
Puoleen vuoteen? Sallin mun nauraa. Kokeile ap tuota vaikka 5 vuotta niin sitten keskustellaan.
Kirjaston kirjat on likaisia, hyi hlvetti. Jos tietäisit mitä kaikkea sieltä löytyy..
Kirjojen lukemisesta ei saa rahaa. Töysin hyödytöntä hommaa. Kirjastoala on hyvin huonosti palkattua. Kirjojen lukeminen on vanhanaikaista. Istuminen on epäterveellistä.
Pyöräily kuuluu lapsuuteen ei aikuisuuteen.
Uimarannalla ei voi käydä kun ahdistellaan, tirkistellään, seurataan, salakuvataan. Kuuluu lähinnä 80&90-luvuille.
Siivoominen on pakollinen rutiini kodissa.
Telkkari on ihan mennyttä maailmaa, nykyään katotaan kaikki netistä.
Museot on ihan prsiistä. Jos siellä käy niin luulevat vakoojaksi ja alkavat vainoamaan. Ihan jörkkyä tuhlata joihinkin museoihin rahaa, jestas mitä rahan tuhlausta.
Parvekkeella ei voi olla, joku aina kyttää ja tirkistelee. Ampiaiset pörrää heti ympärillä. Kukkiin ei ole varaa ja ihan turhuutta koko kukat. Järkyttävää tuhlata johonkin kukkiin rahaa. Lisäksi ympärille kerääntyy hyönteisiä.
Allekirjoitan ap:n mietteet täysin. Itse teen omasta tahdostani 30h viikkoja. Nautin kyllä elämästä; lomalla elän hidasta elämää, käyn kirjan kanssa rannalla, kierrämme mieheni kanssa vaellusreittejä, käymme kalassa ja marjassa. Jotain päivän retkiä lähialueille saatamme tehdä.
Normiarkena riittää kun pyöräilen tai kävelen töihin ja liikun koko 6h työvuoron. Teen fyysistä työtä. Pyöräilen kotiin. Nautin kahvikupposen ja huilailen ja laiskottelen. Siinä sitten mahdollisesti ruoanlaittoa, pientä siivoilua ja koirien kanssa ulkoilua. Illat saunomme mieheni kanssa puusaunassa ja katsomme sängyssä sarjoja/elokuvia läppäriltä. Joskus kuntoilen kotona vapaiden painojen kanssa.
Siinäpä se pääpiirteissään. Nautin, eikä oo kiire minnekään. Mikään tavara ei korvaa vapautta.
Yksinäinen nainen ei voi mennä marjastamaan turvallisuussyistä. Lisäksi kaikki hyönteiset, yök. Inhoan kalaa, yök. Jestas mitä eläinrääkkäystä. Mitä ajantuhlausta!
Alue: Aihe vapaa
Ap kuulostaa ärsyttävältä bessewisseriltä.