Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Törmään aina tähän kommenttiin, kun puhun eläväni supernuukasti
28.06.2023 |
Kommentti on: "Minä ainakin haluan nauttia elämästä, enkä kituuttaa". Olen törmännyt tähän täällä sivustolla, muissa säästämistä käsittelevissä keskusteluissa, ja ihan elävässä elämässäkin, mm. kahvipöytäkeskusteluissa.
Ja tätä on vaikea ymmärtää 😅
Jos kuluttaminen tosiaan on synonyymi elämästä nauttimiselle, niin kannattaa varmaan alkaa tarkastelemaan elämänarvojaan?
Itse en ole ostanut mitään tavaraa, vaatetta, lomamatkaa, tms esimerkiksi nyt puoleen vuoteen, ja kyllä, olen silti nauttinut elämästäni. Suuresti.
Esimerkiksi juuri tulin uimarannalta.
Aamupäivän siivosin, tein ruokaa, istuin parvekkeella lukemassa kirjastosta lainaamaani kirjaa, hoidin kukkia jotka olen kasvattanut parvekkeelle ystävältäni saamista ja itse viime kesänä keräämistäni siemenistä.
On oikeasti todella mukavaa seurata kukkien kasvua. Yksi köynnöskasvi on kasvanut lattiaruukusta tukiköyttä pitkin jo parvekkeen kattoon saakka, kukkien puhkeamista köynnökseen odotan seuraavaksi.
Pyöräilin sitten hiljakseen uimarannalle iltauinnille, luonto tuoksui, rannalla oli muutama osaamisen iloa täynnä oleva lapsi isovanhempiensa kanssa. "Mummu kato, mä uin selkää!" Hellyytti, seurasin sivusta samalla kun uin rauhassa ja nautin lämpimästä vedestä.
Nyt selaan hetken nettiä, odotan, että myöhemmin telkkarista alkaa Agatha Christien filmi. Ostin pienen rasian mansikoita aiemmin torilta, nautiskelen loput niistä vaniljajätskin kanssa leffaeväänä.
Eilen kävin ystäväni kanssa museossa, sinne oli ilmainen pääsy. Kävimme sen jälkeen piknikillä puistossa, meillä oli kahvit termarissa, ja leipomaani piirakkaa kahvin kanssa, ystäväni oli tuonut vadelmia naposteltavaksi.
Huomenna menen toisen ystäväni kanssa kirpputoreja kiertämään, en aio ostaa mitään, mutta nautin vaan kesäkirppisten tunnelmasta ja lomalla olevien ihmisten puheensorinasta. Samalla huokailen vähän helpottuneena tavaramääriä katsellessa, että onneksi oma huusholli on jo pitkän raivauksen ja ostolakkoilun vuoksi melko siisti ja rojuton. 😅
Eli, nautin paljon elämästäni. Siististä kodista, rauhallisesta lomasta, kesästä, lämmöstä, kasveista, luonnon tuoksuista, uintilämpöisestä vedestä, hyvästä lukemisesta, ystävien seurasta, museoista ja näyttelyistä, kesäherkuista, television elokuvista...
En edes keksi, miten kuluttamalla saisin tästä elostani yhtään parempaa?
N45
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Kun vähäinen kuluttaminen on oma valinta, se on nautinto ja sitä kutsutaan minimalismiksi. Kun vähäinen kuluttaminen ei johdu omasta valinnasta, se on köyhyyttä.
Erona on usein myös se, onko mahdollisuus säästää. Kyllähän raha tuo tiettyyn pisteeseen saakka onnellisuutta mahdollistaen itselle mieluisia asioita sekä tuo ennen kaikkea turvallisuutta.
Jos kuluttaminen tuo hyväksyntää joko omaisuuden tai vertaisryhmän kanssa samanlaiseen elintasoon kykenemisen kautta niin sitä sokeutuu koulutuksessaan. Mikä todella tuo itselle onnea vai kuluttaako vain siksi, että se on saneltu odotus.
Itse ostan viikottain leikkokukkia. Pidän niiden katsomisesta aamukahvilla ennen töihin lähtöä ja seuraan kuinka nuput avautuvat. Poistan vanhat kukat joukosta viikottain ja vaihdan uusia tilalle. Olen myös aika huono hortonomiksi, joten leikkokukat tuovat itselleni kauneutta ilman tuskaa kukan kuihtumisesta :D
Pääosin mietin usein, ettei minun tarvitse saada kaikkea sitä, mitä muilla on. Osaan silti olla onnellinen muiden saavutuksista ja mitä heillä on.
Tuo leikkokukkajuttu muuten on sellainen, joka on säästäjien mielestä tuhlausta. Minäkin tykkäsin ostaa leikkokukkia, koska minusta ne ovat vaivattomia verrattuna ruukkukasveihin. Mutta sitten säästäväiset ystävät sanoivat, että on fiksumpaa ostaa ruukkukasveja, koska ne eivät kuihdu nopeasti ja ovat edullisempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että olet juuri löytänyt noiden kuvaamisesi asioiden riemun. Mutta usko tai älä, nuokin asiat käyvät ennen pitkää tylsiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vähäinen kuluttaminen on oma valinta, se on nautinto ja sitä kutsutaan minimalismiksi. Kun vähäinen kuluttaminen ei johdu omasta valinnasta, se on köyhyyttä.
Erona on usein myös se, onko mahdollisuus säästää. Kyllähän raha tuo tiettyyn pisteeseen saakka onnellisuutta mahdollistaen itselle mieluisia asioita sekä tuo ennen kaikkea turvallisuutta.
Jos kuluttaminen tuo hyväksyntää joko omaisuuden tai vertaisryhmän kanssa samanlaiseen elintasoon kykenemisen kautta niin sitä sokeutuu koulutuksessaan. Mikä todella tuo itselle onnea vai kuluttaako vain siksi, että se on saneltu odotus.
Itse ostan viikottain leikkokukkia. Pidän niiden katsomisesta aamukahvilla ennen töihin lähtöä ja seuraan kuinka nuput avautuvat. Poistan vanhat kukat joukosta viikottain ja vaihdan uusia tilalle. Olen myös aika huono hortonomiksi, joten leikkokukat tuovat itselleni kauneutta ilman tuskaa kukan kuihtumisesta :D
Pääosin mietin usein, ettei minun tarvitse saada kaikkea sitä, mitä muilla on. Osaan silti olla onnellinen muiden saavutuksista ja mitä heillä on.
Tuo leikkokukkajuttu muuten on sellainen, joka on säästäjien mielestä tuhlausta. Minäkin tykkäsin ostaa leikkokukkia, koska minusta ne ovat vaivattomia verrattuna ruukkukasveihin. Mutta sitten säästäväiset ystävät sanoivat, että on fiksumpaa ostaa ruukkukasveja, koska ne eivät kuihdu nopeasti ja ovat edullisempia.
Minusta leikkokukkia ei voi verrata viherkasveihin, en saa samanlaista iloa peikonlehden tuijottelusta. Ennemmin ostaisin taulun seinälle kuin viherkasvin (paitsi jos on viherpeukalo ja nimenomaan nauttii niistä).
Mikä nyt kenestäkin on ankeaa. Töissä kerään sääliviä katseita, kun en matkustele ulkomailla, käy konserteissa ym.. Vapaa-aikana viihdyn kotona. Laitan pihaa, hoidan taloa, luen, ulkoilen, teen käsitöitä jne..Minulla on kiva koti enkä kaipaa muualle. Lyhyen kotimaan reissun saatan kerran vuodessa tehdä. Se riittää minulle. Inhoan pakkaamista, pyykkirumbaa matkan jälkeen ja jonottamista. Olen iloinen ettei tarvitse loman takia nähdä sitä vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että olet juuri löytänyt noiden kuvaamisesi asioiden riemun. Mutta usko tai älä, nuokin asiat käyvät ennen pitkää tylsiksi.
No viimeiset 17 vuotta olen tällä tavoin elänyt ja itseasiassa koko ajan nautin enemmän elämäntavastani, ja yhä vähemmän näen iloa kuluttamisessa.
Mutta niin, mistäs tulevasta koskaan tietää. ;)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vähäinen kuluttaminen on oma valinta, se on nautinto ja sitä kutsutaan minimalismiksi. Kun vähäinen kuluttaminen ei johdu omasta valinnasta, se on köyhyyttä.
Tämä on toinen kommentti ja oletus johon törmään nuukailusta puhuttaessa.
Moni olettaa oitis, että kun kerron ja puhun ostamattomuuden nautinnosta, että mun on pakko olla hyvätuloinen. Oletus on, että pakon sanelemana nuukasti elävä ei VOI nauttia siitä.
(en siis tässä väitä että juuri sinä joka tämän lainaamani tekstin kirjoitit, olettaisit näin, mutta hyvin moni muu olettaa)
Yllätys yllätys, mut luokitellaan tulojeni puolesta köyhäksi. En kyllä silti todellakaan tunne olevani köyhä, elän mielestäni todella rikasta elämää, joskaan en mittaa rikkautta tuloilla, tavaroilla ja kuluttamisella.
Ap
Olen ollut samassa tilanteessa. Eron jälkeen rahat riitti vain pakollisiin.
Aluksi oll tosi surkeaa, sitten ammattiavun avulla tajusin tämä on minun elämäni ja minusta on kiinni miten jatkan.
Kirjoitin ylös ilmaisista asioista, mitkä tekee minut iloiseksi ja lisäsin niitä elämääni. Ihan kärkipäässä oli siisti koti ja lähesminimalisti.
Voin haluta uusia tavaroita, mutta haluaminen lähtee nopeasti pois.
Seuraavaksi haluan uudet astiat,
Heini Riitahuhdan yhtä astiasarjaa myydään Japanissa.
Jos tulee Suomeen myyntiin.
Lapset vissiin huostaanotettuina, tai isällään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset vissiin huostaanotettuina, tai isällään.
Ai minun lapset?
Ovat jo 25- ja 22 -vuotiaita. Joten älä suotta ole huolissasi. :)
Ap
Ymmärrän aloittajan pointin, mutta hänellä on suorastaan raivostuttava tapa esittää asiansa. Odotin vaan, että viimeisenä tulee lause kruunun päähän laittamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän aloittajan pointin, mutta hänellä on suorastaan raivostuttava tapa esittää asiansa. Odotin vaan, että viimeisenä tulee lause kruunun päähän laittamisesta.
Ennemminkin kyseessä on aihe, joka raivostuttaa. Tällä palstalla saa kuraa niskaansa, jos kertoo a) nauttivan elämästään, ja varsinkin pienistä asioista, ja b) tulevansa pienellä rahalla toimeen ja c) omaavansa siistin kodin.
Kaikki tuo kuulostaa oikein mukavalta ajanvietteeltä. Itse nautin lomalla vastaavalla tavalla, mutta en nuukaile. Käyn päivittäin lenkillä, lainasin kirjastosta pinon kirjoja, pyöräilen tai kävelen kaikki sopivan mittaiset matkat, kokkailen ja leivon kotona, pyydän ystäviä ja sukulaisia kahville ja käyn museoissa. Kiireetön puuhailu lomalla rauhoittaa mieltä. On aikaa syödä hyvin, palautua ja liikkua. Todellakin nautin elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä nyt kenestäkin on ankeaa. Töissä kerään sääliviä katseita, kun en matkustele ulkomailla, käy konserteissa ym.. Vapaa-aikana viihdyn kotona. Laitan pihaa, hoidan taloa, luen, ulkoilen, teen käsitöitä jne..Minulla on kiva koti enkä kaipaa muualle. Lyhyen kotimaan reissun saatan kerran vuodessa tehdä. Se riittää minulle. Inhoan pakkaamista, pyykkirumbaa matkan jälkeen ja jonottamista. Olen iloinen ettei tarvitse loman takia nähdä sitä vaivaa.[/quo
Oon just tollasella kotimaan pikareissulla. Rasittavaa pakata, jotain unohtuu, ajaminen raskasta, perillä väsyttää, lounaspaikkaa ei löydy vieraalla pienellä paikkakunnalla, hermot menee kun aikaa tuhlaantuu, sitte kökit klo 15-16 kotipizzassa kun kaikki kahvilatkin jo kiinni. Argh! Ens kerralla pakattava eväät ja termospullo ja pulla mukaan. Kallista ja huonoa tarjolla.
Haluan kotiin, omaan pihaan ja petiin; yksinkertaista ja mukavaa. Kai se on sitä minimalismia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin saan nautintoa kuluttamisesta, sillä tämän aseman eteen on tehty pitkään kovasti töitä. Lukiossa heräsi unelma lääkiksestä, no ei sinne Magnan papereilla päästy, meni toiseen yrittämään pääsykokeella jotta ovet Turkuun aukesivat. Lukutunteja yli 2000, lukupäiviä noin 600. Lääkiksen jälkeen erikoistuminen ortopediaan, jonka aikana tuli jo lähdettyä Sveitsiin töihin. Erikoistumisen jälkeen alkoi harjoittelu USA:n ulkomaalaisen lääkärin työluvan hankkimiskokeisiin, niistä selvisin noin 800h, n. 200pv lukemisella. USA:ssa olen työskennellyt vuodesta 2019 lähtien, palkka on vaihdellut n. $400k-$680k/vuosi välillä. YTD on n. $310k. Veroprosenttini on noin 15, joten käteen jää kuukaudessa keskimäärin 35k-40k/kk. 10k asuntolainan lyhennykseen, 5k pakollisiin kuluihin, 10k säästöön ja lopuilla 10-15k minä ELÄN. Ostin kesän alussa vm. 2021 aston martin v8, 3kk rahoituksella. Olin viime vuonna 7kk kiertämässä Aasiaa ja Eurooppaa. Ostin vanhemmilleni uudisrakenteisen kerrostaloasunnon Jyväskylästä. Kummipoikani sai Can Am Maverickin rippilahjaksi. Omien unelmieni toteuttaminen, sekä läheisteni auttaminen saavuttamallani taloudellisella tilanteella todellakin tekevät minut onnelliseksi. Ymmärrän kuitenkin, että tähän kykenee vain hyvin marginaalinen osa väestöstä, eli hän lapsuus- ja nuoruusvuoteni tyypillisessä keskiluokkaisessa perheessä.
Jos ois oikeasti noin "fiksu" ihminen, niin ei varmaan kirjoittelisi vauva-palstalle. En siis usko tuota.
Miten on aikaa kierrellä 7kk Aasiassa ja Euroopassa, kun on vuodesta 2019 työskennellyt USA:ssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhyyttä on turha romantisoida. Eli sitä, että elämä on taloudelliselta kannalta pelkkää selviytymistä. On koettu. Ei ole ikävä.
Silti en tuhlaa. Kulutan ja ostan harkiten, kun inhoan nurkkiin kerääntyvää roinaa.
Eksä pisti nuukailemaan asunnon vedenkäytön kanssa. Silloin oli vielä kiinteä vesimaksu vuokra-asunnossa. Piti heti opetella käyttämään vähemmän vettä, kun muuttaa omistusasuntoon, että vesimaksu ei ole suuri, vaan vähäinen.
Onhan tuo kivaa ja omakin arkeni on tuon kaltaista. Mutta sitten välillä kulutan ihan kunnolla.
Ap ymmärrän erinomaisesti, olen kovin samanlainen. En pidä ylimääräisestä tavarasta ja kuluttamisesta. Toisaalta olen sellaisessa elämänvaiheessa, että kaikki on jo hankittu. Kyllähän sitä paljon kaikkea piti ostaa, kun lapset oli pieniä ja nuoria.
Tykkään myös mieluummin lainata kirjastosta kuin ostaa, ja kaikenlaisesta kierrätyksestä ja ideoinnista.
Totuus kuitenkin on, että suurin osa saa iloa niistä asioista, jotka jotain maksaa. Ei se tarkoita, että koko ajan on hussaamassa.
Mutta vaikka mansikat ja herneet kesällä (tosi kalliita!), lohi, hyvä syöminen ylipäätään... Pienet matkat kotimaassa tai edes kerran kahdessa vuodessa ulkomailla nauttimassa kulttuurista tai lämmöstä, kun Suomessa on pelkkää pimeyttä ja loskaa... Elokuvat, näytelmät, konsertit... Kaikki nämä tuottaa hyvää mieltä useimmille. Itseltäni lähtisi kyllä iso osa iloista pois, jos nämä kaikki lähtisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän aloittajan pointin, mutta hänellä on suorastaan raivostuttava tapa esittää asiansa. Odotin vaan, että viimeisenä tulee lause kruunun päähän laittamisesta.
Ennemminkin kyseessä on aihe, joka raivostuttaa. Tällä palstalla saa kuraa niskaansa, jos kertoo a) nauttivan elämästään, ja varsinkin pienistä asioista, ja b) tulevansa pienellä rahalla toimeen ja c) omaavansa siistin kodin.
Totta, ja siitä voi päätellä aika paljon kaikenlaista vauvapalstan kantapeikoista...
Alue: Aihe vapaa
Minä nautin myös monista ap:n mainitsemista asioista, mutta en voisi kuvitellakaan elämää ilman matkailua, joskus on vaan päästävä pois kotinurkista. Myöskään ruuasta en halua tinkiä, toki teen myös halpoja perusruokia kuten tänään kasvissosekeittoa, mutta viikonloppuisin kokeilen uusia reseptejä ja käyn myös joskus ulkona syömässä, tosin kotona tehty on lähes poikkeuksetta parempaa. Tavaraa minulla on liikaa, mutta en pidä mielekkäänä hävittää tänään jotain, mutta huomenna saatan tarvita. Itse olen pyrkinyt vähentämään ostamista ja harkitsemaan tarvitsenko jotain oikeasti. Vanhoja vaatteitakin otan käyttöön pitkien taukojen jälkeenkin, osin siksi, että vyötärönympärykseni vaihtelee välillä samanpainoisenakin ruokavaliosta ja muista elintavoista johtuen ja vaatteita saa myös uudistettua mieleiseksi, mekossa helman tai hihojen lyhentäminen tekee ihmeitä. Tykkään myös käyttää kotona puuhastellessa vaatteita, joita en enää muualla käytä, ei tarvitse meneekö jotain rikki tai räiskyykö kattilasta jotain päälle, roskiin vaan sitten kun on reikäinen tai muuten liian kulahtanut.