Onko muita (entisiä pienituloisia) joilla tulojen noustessa meinannut karata käsistä rahan käyttö?
Olen aina ollut pienituloinen ja pyrkinyt säästämään. Nyt tulot nousseet ja aluksi yritin pihistää entiseen malliin, mutta nyt on ostettu mökkitontti, huonekaluja, seuraavaksi iso remontti kotiin ja uudempaa autoakin haaveillut. Tästä rahan käyttämisestä tulee huono omatunto ja tuntuu, että pitäisi koko ajan säästää, ettei joudu liriin. Onko muita joilla tulot on nousseet, mutta rahaa ei raaskisikaan käyttää/ onkin alkanut tuhlata kaiken? :D
Kommentit (44)
sen nimi on lifestyle creep eli luokkanousu tai diderot efekti( yhden jutun kun päivittää parempaan, vaatii muut tavarat/kohteet ympärillä myös päivitystä. Mikäli rahaa jää säästöönkin, niin ongelmaa ei ole suuren suuri. Jos kaikki menee elintason päivittämisen, voi olla haasteita luvassa, jos/kun joku yllärilasku tulee. Toki olisi se ehkä vähän hassua kituutella täysin samalla tasolla kuin pienillä tuloilla. Työkin asettaa omat haasteet, tietyt työtehtävät edellyttää vähän edustavampaa pukeutumista, mitä ei ihan cittarista saa. Toisaalta sekin on ratkottavissa pienellä laadukkaalla puvustolla.
Kyllä mulla tuli tuollainen vaihe, mutta se meni ohi. Enkä onneksi ollut ehtinyt ostaa mitään kallista, kuten juuri mökkiä ja vanha autonikin mulla edelleen on.
Saahan rahoistaan hankkia, mutta nyt kun kerrankin on mahdollista saada jotain säästöönkin, pidän sitä tärkeämpänä.
"ostettiin" , eli et yksin ostele mitään, haluat tuhlailla koska tiedät että toinen suojaa selustan kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
"ostettiin" , eli et yksin ostele mitään, haluat tuhlailla koska tiedät että toinen suojaa selustan kuitenkin.
"On ostettu". Aika asenteellinen vastaus. Mutta tosiaan tontti on ostettu yhdessä, tosin minä laitoin siihen omat säästöni eli käytännössä mies hyötyy enemmän minun rahoistani. Meillä omat rahat ja kulut jaettu, mutta omistussuhteet puoliksi. Huonekalut ja auto ostettu ihan omilla rahoilla.
Vierailija kirjoitti:
Pihiksi jäin. Teepussia en tosin enää huljuta moneen kertaan.
Onko sulle kertynyt sitten paljon säästöjä? Oliko tämä harkittu valinta vai luonnekysymys? :)
Kyllä sitä varmaan jokaisella tulee ostettua kaikkea kivaa, jos tulot nousee radikaalisti.
Mulla oli pitkään n. 2500€ ja nyt n. 6500€, bruttona tietenkin.
Tottakai menotkin nousseet, kun on tullut hankittua sijoitusasuntoja ja käytyä reissussa pari kertaa vuodessa.
Mutta mieluusti sitä antaa perheellekin elämyksiä ja hemmottelee heitä, kun ei ole ihan kädestä suuhun-meininki taloudellisesti.
Silti jää joka kuukausi säästöön/sijoituksiin rahaa.
Luulen että säästäväinen ihminen säästää tuloista riippumatta . Hövelimpi rahankäyttäjä käyttää enemmän tulojen noustessa ja on vaikeuksissa jos tulotaso taas tippuu . Itse olen oppinut että köyhän ei pidä ostaa halpaa, kunnolliset kengät kestää pidempään ym . Kun tuloni nousivat muutamaksi vuodeksi , ostin mieleisen mökin , velattoman kerrostaloasunnon sekä säästin tilille puskurin . Nyt olen taas pienituloinen niin suhteutan elämisen sen mukaan eli käytän vaatteet loppuun , teen ruuat alusta asti itse jne. Ikinä en osta mitään osamaksulla vaan säästän rahan etukäteen . Asuminen on nyt edullista kun maksan pelkän vastikkeen .
Vierailija kirjoitti:
Luulen että säästäväinen ihminen säästää tuloista riippumatta . Hövelimpi rahankäyttäjä käyttää enemmän tulojen noustessa ja on vaikeuksissa jos tulotaso taas tippuu . Itse olen oppinut että köyhän ei pidä ostaa halpaa, kunnolliset kengät kestää pidempään ym . Kun tuloni nousivat muutamaksi vuodeksi , ostin mieleisen mökin , velattoman kerrostaloasunnon sekä säästin tilille puskurin . Nyt olen taas pienituloinen niin suhteutan elämisen sen mukaan eli käytän vaatteet loppuun , teen ruuat alusta asti itse jne. Ikinä en osta mitään osamaksulla vaan säästän rahan etukäteen . Asuminen on nyt edullista kun maksan pelkän vastikkeen .
Aika paljon on tulot nousseet, jos ostit mökin ja asunnon, sekä säästit puskurin muutamassa vuodessa.
Tuossa ei 20 000€ riitä kuukausipalkaksi.
Minulle kävi niin että shoppailin varsin paljon, en tosin mökkejä tai muuta "isoa" koska en velkaa halua.
Mutta vaatteissa oli NAUTINTO kun sai ostettua sellaista MITÄ HALUSI, ei niitä mihin oli varaa =halvinta.
Aiemmin esim. piti ostaa marketin alelaarin jämistä ne tennarit missä sattui kokoa olemaan, kun tulot nousivat pystyi ostamaan juuri sellaset (vaikka useammatkin) Converset mitkä halusi.
Ja sama kaikessa talvitakeista farkkuihin ja paitoihin jne. Rehellisyyden nimissä on todettava myös se, että vaatteiden laadun myös erottaa joissakin (ei kaikissa!) esim. villapaita on ihan eri kokemus päällä mitä akryylinen, jälkimmäisiä en enää osta. Sitten taas alupaitoina menee ihan hyvin NewYorkerin topit, mielellään alesta ostettuna.
Vierailija kirjoitti:
Luulen että säästäväinen ihminen säästää tuloista riippumatta . Hövelimpi rahankäyttäjä käyttää enemmän tulojen noustessa ja on vaikeuksissa jos tulotaso taas tippuu . Itse olen oppinut että köyhän ei pidä ostaa halpaa, kunnolliset kengät kestää pidempään ym . Kun tuloni nousivat muutamaksi vuodeksi , ostin mieleisen mökin , velattoman kerrostaloasunnon sekä säästin tilille puskurin . Nyt olen taas pienituloinen niin suhteutan elämisen sen mukaan eli käytän vaatteet loppuun , teen ruuat alusta asti itse jne. Ikinä en osta mitään osamaksulla vaan säästän rahan etukäteen . Asuminen on nyt edullista kun maksan pelkän vastikkeen .
Minulla on tässä varmaan ajatuksena, että "ei saisi" totuttaa itseä liian hyvälle elintasolle, jos tulot tippuukin. Tuntuu jo nyt, että en pystyisi suhteuttamaan menojani entisiin tuloihin, vaikka sinänsä menot ei ole edes nousseet.
Vierailija kirjoitti:
sen nimi on lifestyle creep eli luokkanousu tai diderot efekti( yhden jutun kun päivittää parempaan, vaatii muut tavarat/kohteet ympärillä myös päivitystä. Mikäli rahaa jää säästöönkin, niin ongelmaa ei ole suuren suuri. Jos kaikki menee elintason päivittämisen, voi olla haasteita luvassa, jos/kun joku yllärilasku tulee. Toki olisi se ehkä vähän hassua kituutella täysin samalla tasolla kuin pienillä tuloilla. Työkin asettaa omat haasteet, tietyt työtehtävät edellyttää vähän edustavampaa pukeutumista, mitä ei ihan cittarista saa. Toisaalta sekin on ratkottavissa pienellä laadukkaalla puvustolla.
Tämä on oikeasti aika mielenkiintoinen ilmiö. Aiemmin elin täysin tyytyväisenä pienemmillä tuloilla ja nyt tosiaan tuntuu, että pitäisi päivittää sitä sun tätä. Yllättävän äkkiä niihin kasvaneisiin tuloihin sopeutuu.
Mulla on taas niin, että kun olin pitkään taloudellisesti tiukoilla, niin heti kun oli jotain pientä ylimääräistä pistin sen menemään. Jatkuvasti oli sellainen olo, että kaipaisi sitä tai tätä. Halusi kohentaa kotiaan ja omaa olemustaan. Aina oli hieman nuhjuinen olo riippumatta siitä, että oliko oikeasti nuhjuista.
Nyt kun rahatilanne on aivan erilainen on se tunne jatkuvasta jonkun tarpeesta hävinnyt. Nyt kun voisi mennä ja ostaa jonkin ihan tarpeellisenkin jutun sitä voi helposti siirtää sen hankkimista vaikka kuinka pitkään, eikä mikään nuhjuisuus haittaa. Eli se jatkuvassa puutteessa ja stressissä eläminen aiheutti enemmän tunteen tarpeista, joita voisi ostamalla tyydyttää. Nyt se tunne on lähes kokonaan kadonnut.
Ap.lle tiedoksi. Voit olla tehnyt tuntuvan virheen jo siinä mökkitontti kaupassasi.
Maanrakennustyöt on hintavia! + nykyään pakollinen jätevesijärjestelmä, hinta?
- ennen ku edes mökin perustuksia aletaan tehdä, rahanmenon suuruus yllättää :/
Vierailija kirjoitti:
Pihiksi jäin. Teepussia en tosin enää huljuta moneen kertaan.
Samoin, sinnittelin kauan oli osa tavaroista säilytyslaatikoissa, viimein ostin kaapin kun oli edullinen hinta, tosin vaikea löytää sopivaa, vei aikaa siksikin.
Rahaa oli useita tuhansia tilillä ja säästin ruokakuluissa.
Kaikki mikä tulee, menee? Tottumukset?
Tai palkasta rahastoihin reilu tonni ja eläkesäästöön muutama satanen. Tilille jää tilipäivänä sopiva pienehkö summa käyttöön.
6 num. Säästöt nytten. Uudehko pikkuauto jota pidetään pitkään ja hyvin.
Miksi kuluttaa järjettömästi tai yrittää näyttää varakkaalta? Mieluummin näyttää vähemmän varakkaalta.
Karkasi kyllä, siinä meni vähän aikaa että sai tilanteen haltuun kun ei tarvinut enää miettiä maksaako osan vai kaikki laskut, ostaako lääkkeet vai ostaako ruokaa kun kaikkiin ei riittänyt rahat
Mun oli helppo pärjätä vähällä rahalla, ei nyt siis köyhyysrajalla, mutten edes tuntenut pihisteleväni kun elin yhden lapsen yksinhuoltajana alle 2 000 eurolla. Ihan vaivattomasti pärjäsimme vaikken kauheasti keskittynyt taloudellisuuteen.
Nyt kun tuloa jää nettona yli tonni enemmän, on tapahtunut ihan järjetön lifestyle creep... En ole jotenkin alitajuisesti enää yhtään niin tarkka rahasta ja ajattelen, että kyllä meillä nyt tähän on varaa, ja tähän, ja tähän, eivätkä rahat riitä enää niin vaivattomasti. (Elämyksistä ja ulkona syömisestä siis lähinnä nyt puhun, ei me edelleenkään haalita järjettömästi materiaa ja kirpputorit ovat käytössä niin omiin kuin kasvavan lapsenkin vaatteisiin.)
Itse olen aina elänyt säästeliäästi. Muistan olleeni noin 10v ikäinen kun tutkin isomman sisaruksen opinnonohjauksen kirjaa ja siinä kerrottiin miten opiskelijat elättävät itsensä säästöt/laina/käyvät töissä jne. Sen luettuani rupesin säästämään opiskeluja varten. Toki olin siihenkin asti laittanut satunnaiset lahjarahat tilille mutta sen jälkeen minulla oli selkeä syy mihin säästää. Opiskelin helposti säästöjen turvin ja niistä jäikin vielä joten kun siirryin työelämään niin jatkoin säästämistä sillä mielellä että joskus haluan ostaa asunnon tai rakentaa omakotitalon. Nyt asutaan omassa omakotitalossa ja edelleen säästön ja sijoitan. Nyt lapsia varten.
No nauti nyt!